Kun tässä muuan henkilö väitti että "Kiestingin taisteluissa" hyökkäysvaiheessa 1941 olisi menehtynyt "tuhat suomalaista" niin heräsi tässä ajatus että miten oikeastaan määritellään termi "taistelu" koskamaan tiettyä aikaa ja paikkaa? Mielestäni tämä jonkin taistelun määrittely kuminauhan tapainen käsitteenä jota voidaan venytellä ja laajentaa koskemaan vaikka puolta maapalloa. Mitä ovat mm. "Ihantalan taistelu", "Äyräpään taistelu", "Sommen taistelu", "Verdunin taistelu", "Stalingradin taistelu" jne..?
Mielestäni ainoa keino jollakin tavoin määritellä taistelun ajankohta on turvautua dokumentteihin yksiköiden tappiosta ja aloittaa ensinnäkin aloitusajankohta jolloin osapuolten kärsimät henkilö- ja kalustotappiot tietyssä paikassa alkavat selvästi kasvaa. Sen jälkeen on määriteltävä ne maantieteelliset sijainnit missä tiettyjen yksiköiden tappiot alkavat kasvaa. Taistelun päättymisajankohta rajataan siihen hetkeen jolloin sotilasyksiköiden tappiot alkavat muistuttamaan ns. asemasota vaihetta tai vain jonkin verran sitä suurempaa tappiolukemaa.
Pienenä esimerkkinä asemasotavaiheesta voidaan käyttää vaikka sitä tietoa että suomalaisia sotilaita kaatui (ei siis menehtynyt) 3 748 lokakuun 1.päivän 1942 ja toukokuun 31.päivän 1944 välisenä aikana. Vuorokautta kohti 6 sotilasta tai vain noin 0.4 sotilasta divisioonaa kohden päivässä. Vastaavasti sodan kiivaimmassa vaiheessa kaatuneita oli yli 400 päivässä joka taas tarkoitti jo noin 3 sotilasta jokaista pataljoonaa kohden keskimäärin. Jos pataljoona menettää vaikkapa 30 sotilasta kaatuneina, haavoittuneina ja kadonneina päivän aikana on se ilman muuta ollut taistelussa. Mutta miten matalalle pitää pataljoonan tappiot mennä jotta se voidaan todeta käyvän vain sotaa eikä ole mitenkään erityisessä "taistelussa"?
Mielestäni ainoa keino jollakin tavoin määritellä taistelun ajankohta on turvautua dokumentteihin yksiköiden tappiosta ja aloittaa ensinnäkin aloitusajankohta jolloin osapuolten kärsimät henkilö- ja kalustotappiot tietyssä paikassa alkavat selvästi kasvaa. Sen jälkeen on määriteltävä ne maantieteelliset sijainnit missä tiettyjen yksiköiden tappiot alkavat kasvaa. Taistelun päättymisajankohta rajataan siihen hetkeen jolloin sotilasyksiköiden tappiot alkavat muistuttamaan ns. asemasota vaihetta tai vain jonkin verran sitä suurempaa tappiolukemaa.
Pienenä esimerkkinä asemasotavaiheesta voidaan käyttää vaikka sitä tietoa että suomalaisia sotilaita kaatui (ei siis menehtynyt) 3 748 lokakuun 1.päivän 1942 ja toukokuun 31.päivän 1944 välisenä aikana. Vuorokautta kohti 6 sotilasta tai vain noin 0.4 sotilasta divisioonaa kohden päivässä. Vastaavasti sodan kiivaimmassa vaiheessa kaatuneita oli yli 400 päivässä joka taas tarkoitti jo noin 3 sotilasta jokaista pataljoonaa kohden keskimäärin. Jos pataljoona menettää vaikkapa 30 sotilasta kaatuneina, haavoittuneina ja kadonneina päivän aikana on se ilman muuta ollut taistelussa. Mutta miten matalalle pitää pataljoonan tappiot mennä jotta se voidaan todeta käyvän vain sotaa eikä ole mitenkään erityisessä "taistelussa"?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Nietjärven taistelu on selkeästi määritelty koskemaan erästä tiettyä aika pientä aluetta ja kolmea päiväää vuonna 1944. Se oli enkä kaikkein selkein esimerkki. Sen laajentaminen ajallisesti ja maantieteellisesti on määriteltävä vaikkapa "taisteluna U-linjasta".
Kurskin taistelu ja Operaatio Citadel ovat myös menneet käsitteinä somasti sekaisin. Sommen taistelussa oli äärimmäisen verinen ensimmäinen päivä ja hyvin verisiä muita päiviä mutta sitten asteittain osapuolten tappiot alkoivat vähä vähältä pienentyä (vaikka pysyivät aika korkeina jonkin aikaa). Tämän taistelun venyttäminen jopa 4 kuukauden mittaiseksi muodostaa jo sitten ongelman. Ja tässäkin kyse ei ollut suinkaan mistä Somme-nimisen paikan kohdalla käydystä taistelusta vaan alue oli huomattavasti sitä laajempi. Kurskin taistelukin (jos se rajoitetaan Citadel-operaation ajaksi) oli pohjimmiltaan kaksi toisistaan aika pitkän välimatkan päässä ollutys samanaikaista taistelua. Moskovan taistelu 1941 joulukuussa on ongelmallinen sillä useimmiten kyse oli suurelta osin saksalaisten vapaaehtoisesta vetäytymisestä josta kertoo osin sekin että joulukussa 1941 saksalaisten kuukausitappiot olivat vain 1/3 elokuun tappioista. Numeroiden valossa mitään todella dramaattista ei näyttänyt olleen mennossa.
Winston Churchill yritti määritellä taistelun käsitettä vuonna 1918 ja täydensi ajatuksiaan 30-luvulla. Tosin tässä on kyse enemmänkin taistelun merkityksestä strategisella eikä rajaamisesta taktisella tasolla. Tätä tekstiä en löytänyt mistään alkukielellä, joten joudun kääntämään lainauksen takaisin ruotsin kielestä (Det stora kriget III, Schildts, Helsinki 1936):
"Kahden tasavahvan vastustajan välinen sota on sarja huippukohtia, joissa kaikki pannaan peliin, joihin huomio kohdistuu ja joiden kautta saavutetaan pysyviä tuloksia. Näitä huippukohtia kutsutaan tavallisesti taisteluiksi. Taistelun suuruuden täytyy olla suhteessa armeijan koko voimaan. Viisi divisioonaa seitsemän divisioonan armeijasta voi käydä taistelun, mutta samankokoinen yhteenotto 70 divisioonan armeijassa vajoaa pienen kahakan luokkaan, vaikka tappiot olisivat yhtä suuret. Kokonainen sarjakaan tällaisia yhteenottoja ei riitä tuottamaan sodalle ratkaisua, vaan ainoastaan lisää tappioita."
Churchill huomauttaa, miten pieniä monet ensimmäisen maailmansodan kuuluisat taistelut lopulta olivat suhteessa armeijojen kokoon. Esimerkiksi Sommen taisteluun ei kertaakaan osallistunut samanaikaisesti enempää kuin 22 länsivaltojen divisioonaa eikä Verduniin enempää kuin 14. Tappioita ja tuhoa kyllä syntyi, kun taisteluja jatkettiin loputtomiin ja vaihdettiin aina uutta joukkoa lihamyllyn jauhettavaksi. Mutta niitä joukkoja aina vain riitti kummallakin puolella.
Siksi nämä kuuluisat taistelut eivät ratkaisseetkaan sotaa. Marnen taistelu oli ensimmäinen ja vuosikausiksi viimeinen kerta, jossa kaikki voimat olivat mukana. Seuraava olikin sitten saksalaisten keväthyökkäys 1918, joka kulminoitui kesällä ja muuttui liittoutuneiden vastahyökkäykseksi. Silloin taisteltiin lähes koko rintamalla ja ratkaisu saatiin lopulta aikaan.
Tykistökeskityksen laajuudesta voi tehdä jotain päätelmiä , miten suuri on oleva miehistön liikkeet sen jälkeen . - kraanaattien määrä aikayksikköä kohden siis.