ruskeat kikkareet vedessä

Loch Nessin viski saa värinsä hirviön kakasta.

Kyllä Tämä Losin hirviö taitaa kuulua samaan kategoriaan, kuin Ruoholahden leijona aikoinaan! Jos siellä veden alla eläisi veteen sopeutunut dinosauruslaji, niin sen täytyisi nousta kuitenkin kuivalle maalle munimaan, kuten vaikkapa saimaannorppa.

No, voidaanhan oletettaa sitten, että se on dinosauruksena kuitenkin vuosikymmenten saatossa sopeutunut vesielämään, kuten valas. Sinivalaankin esi- isät olivat hiiren kokoisia nisäkkäitä, jotka elivät kuivalla maalla. Sitten yksi niistä tippui eräänä päiväna veteen ja huomasi osaavansa uida. Se löysi paljon ravintoa vedestä ja kasvoi sinivalaan kokoiseksi. Eli on mahdollista, että Losin hirviö synnyttää veden alla eläviä poikasia ja sen ei tarvitse käydä koskaan pinnan yläpuolella.

En usko saimaannorpan munimiseen. Kysyä voi pullervolta netin välityksellä jos on kivelle kömpinyt.

Mutta entäpä hirviön kakkakikkareet? vai syökö se niin raskaasti että ulosteet painuvat pohjaan eivätkä kakka-kikkareet kokkaroidu kiinteiksi kevyiksi kelluviksi kasoiksi.. joita sitten löytyy rannoilta kuivuneena kivettyneenä todisteena hirviön olemassaelosta??

noista dinoevoluutioteorioistakaan en oikeen tiedä. kun en tiedä yhtäkään ihmistä ihmislajin olemassaolon aikana joka olisi oppinut lentämään putoamalla ja luulenpa että ihmisiä on tippunut maahan iät ja ajat ja ennen varmaan enemmänkin. saati ihmisen kehityshistoria ja evoluution toimivuus.. esimerkiksi että ihminen viisastuu.. hahahahahahahahahahahahahahahahahahah tieto kasvaa viisaus ei. mikä vxxxn evoluutiota se on??? kysyn vaan..

Näin pieniä ruskeita kikkaroita sadevesipytyn päällä eilen ja tänään. Pienten dinojen valkeita sontaläjiä löytyi sinisen pytyn läheltä.
Se eilinen lauantaki oli hirmuinen. Katsahdin liukastuessa pohjoisen taivaalle. Valkoinen albatrossi, ainakin satametrinen siipienväliltään liiteli pohjoisesta etelän suuntaan.

Dinopuiren pölyä, eli puiden siittiöitä oli laskeutunut meirän lohilammelle. Siitä soitettiin ympäristötoimistolle.
Siellä kävi laporantti ottamassa näytteet. Älkää enää soitelko. Se ei ole vaarallista, vastattiin koleasti.

Eikä vaan vedenpinnalla. Hiekka ja pikitie oli täynnään Sperian lehtikuusen pikku käbyjä, neulasia ja oksanroinaa. Toivon päivän rajut tuulet katkoi niiden haurait oksii.

Ihan pieni omasontakikkake oli valunut ulos. Olin istunut sen päälle. Oli enää möhjäinen lantti. Ja arvaa mitä. Olin käynyt aamulla suihkussa. Jotain hyvää tuo on aina miul merkinny.

liikaa netissä? netti vie huomion kakkimisessa?..hyvä että pertse puhdistu..suihku on jees..siellä viihtyy tunnin..vuodenajasta riippuen lämmintä kylmää vai kuumaa..hyvä se on..puhsdistuu..

Voitaisko me laajentaa tätä keskustelua ja siirryttäis puhumaan kotimaan paskakasoista.

Tänään tuli vastaani stadissa neljä ratsupoliisia. Sen jälkeen tuli vastaani epätasaisin välimatkoin noin metrin halkaisijaltaan olevia paskakasoja - osa oli jalankulkukaistalla ja pyörätiellä. Hevosen paskakasa on noin 159 kertaa koiran vastaavaa suurempi. Näinollen mahdollisuudet astua siihen ovat 159 kertaiset, verrattuna mustin kikkaraan. Koiran paskoista nousee aina hirveä valitus ja paheksunta, jos ne jättää kävelytielle. Miksi hevosen paska ei haittaa? Jos poliisilla on tehtävä Yrjönkadun uimahallissa ja hevonen paskoo veteen, uidessaan roistoa kiinni, niin vaihdetaanko vesi ja suoritetaanko desinfiointi? No, ei ja olen nähnyt tämän tilanteen aika monta kertaa elämässäni. Perkele!

Paskakasat on inhoja. Erityisesti jonkun narkkijuopon puskapaskat joita edesmennyt koirani mussutti. Hevonpaskat saa koirakin syödä muttei kyllä naamaani nuolla. Sitten on käveleviä paskakasoja mutta niitä vältellen. Vielä paskempi juttu on roskat luonnossa. Ja vielä pahempi mikromuovipaskat meressä. Mutta viherpiipertäjät kiittää kun luonnon turkista ei saa käyttää vaan keinokuituja joita nyt sitten on mm kuopion kallaveessä. voihan muikkumuovikukko,