Tämä on ihan selvää sitä aikaa eläneille, sillä veteraaneja on kunnioitettu aina. Nuorempi polvi kokemattomuuttaan ja hieman yksinkertaisemmat sekä omia poliittisia tarkoitusperia ajavat taas jatkavat näitä valheita. Markku Jokisipilä kommentoi aihetta blogissaan (huhtikuu, 2008) mielestäni todella hyvin, joten laitan sen tähän:
"Sotaveteraanit ja taistolaiset (Turun Sanomat 24.4.2008)
Tulevana sunnuntaina vietetään kansallista veteraanipäivää. Valtiovalta käynnisti perinteen vuonna 1987 lisätäkseen veteraanien julkista arvostusta. Päivää on alusta saakka vietetty nimenomaan sodanvastaisena ja nationalistisesta hurmahengestä vapaana juhlana, jota jo ajankohtakin, toisen maailmansodan Suomen osalta päättymisen muistopäivä, osoittaa.
1990-luvulta alkaen on tullut tavaksi esittää, ettei sotaveteraaneja sodanjälkeisessä Suomessa arvostettu, vaan varsinkin vasemmistoradikaaleilla 1960- ja 1970-luvuilla suorastaan jopa pilkattiin. ”Miksi menitte sinne”, väitetään heiltä usein siteeratun kysymyksen mukaisesti tiedustellun.
Olen näitä puheita aina vähän ihmetellyt, sen verran huonosti ne vastaavat omia käsityksiäni. Niinpä seurasin mielenkiinnolla Agricola-historiaverkossa alkuvuodesta käytyä ”Suhtautuminen sotaveteraaneihin” -keskustelua, johon ottivat osaa niin historian harrastajat kuin ammattilaisetkin. Keskustelussa etsittiin mm. todisteita taistolaisten veteraanipilkasta sekä siitä, kuka, missä ja kenelle oli tuon miksi-kysymyksen esittänyt.
Saalis jäi laihaksi. Taistolaiset kyllä rienasivat porvarillisen Suomen historiakuvaa, sotapolitiikkaa ja nationalismia, mutta veteraaneja he eivät niistä syyttäneet. Veteraanien muistoja tutkineen Ville Kivimäen mukaan ajatus heidän laajamittaisesta haukkumisestaan onkin pitkälti myytti.
Taistolaisten kovaäänisyys ja näkyvyys on paisuttanut käsityksiä liikkeen todellisesta voimasta. Kaarle Sulamaan kirjoittaman Suomen Sotaveteraaniliiton historiateoksen Veteraania ei jätetä (Edita 2007) perusteella näyttää siltä, että veteraaniliikkeen poliittinen painoarvo oli taistolaisia huomattavasti suurempi. Vuonna 1970 eduskuntaan valittiin peräti 43 veteraaniliiton jäsentä. Monet yya-Suomen poliittisen eliitin raskassarjalaisista olivat veteraaneja, mm. Mauno Koivisto, Päiviö Hetemäki, Ahti Karjalainen ja Aarne Saarinen.
Nykyisin esitetään sotaveteraanit usein presidentti Kekkosen, yya-politiikan ja suomettumisen uhreina ja arvostelijoina. Kuitenkin merkittävä osa heistä kannatti Kekkosta ja äänesti vasemmistoa. Sulamaan mukaan sekä Sotaveteraaniliitto että Rintamaveteraaniliitto pyrkivät luomaan ystävälliset suhteet niin Suomi-Neuvostoliitto -seuraan kuin Rauhanpuolustajiinkin.
Sotaveteraanit eivät olleet mikään sorrettu ja vaiennettu paarialuokka, vaan aktiivisia ja aikaansaavia ihmisiä, joista monet olivat omien alojensa vallankahvassa vuosikymmeniä. Enemmän kuin parikymppisten taistolaisten, 1970-luvun Suomi oli heidän käsialaansa.
Puolen miljoonan veteraanin joukkoon mahtui hyvin monenlaisia ihmisiä. Mitään yhtenäistä ”veteraanien arvomaailmaa” tai aateperintöä ei ole olemassa. Sotaveteraanius ei ollut mikään maailmankatsomus, joka olisi vaikuttanut kantajansa ajatteluun esimerkiksi poliittista suuntausta tai ammattia voimakkaammin.
1970-luvun radikalismiin liittyi paljon myös tavanomaista sukupolvikamppailua, jossa oli kysymys aivan muista asioista kuin sodan muistamisesta. Kun sodasta puhuttiin, oli hyökkäysten kohteena sotaa idealisoiva kansallisromanttinen patriotismi. Se, ettei nuorisoradikaaleilla lopulta ollut esittää tilalle mitään vähemmän naiivia, on toinen asia.
1990-luvun uusisänmaallisen käänteen myötä alettiin sotavuosien kriittistä tarkastelua pitää jotenkin veteraaneja loukkaavana. Omaa patrioottisuuttaan alleviivaavat jälkipolvien edustajat ryhtyivät käyttämään veteraaneja retorisena keppihevosena tyrkyttäessään arvokonservatismia, oikeaa isänmaallisuutta ja Venäjä-fobioita.
Sodan, sotapolitiikan tai Mannerheiminkaan arvostelu ei ole veteraanien pilkkaamista.
Veteraanipäivää soisi vietettävän samassa hengessä kuin Väinö Linna kirjoitti Tuntemattomansa: ”Tahdoin antaa kaiken arvostukseni ihmisille jotka koko onnettomuuden hartioillaan kantoivat, mutta itse sodalta minä tahdoin ottaa sen pois”.
"Sotaveteraanit ja taistolaiset (Turun Sanomat 24.4.2008)
Tulevana sunnuntaina vietetään kansallista veteraanipäivää. Valtiovalta käynnisti perinteen vuonna 1987 lisätäkseen veteraanien julkista arvostusta. Päivää on alusta saakka vietetty nimenomaan sodanvastaisena ja nationalistisesta hurmahengestä vapaana juhlana, jota jo ajankohtakin, toisen maailmansodan Suomen osalta päättymisen muistopäivä, osoittaa.
1990-luvulta alkaen on tullut tavaksi esittää, ettei sotaveteraaneja sodanjälkeisessä Suomessa arvostettu, vaan varsinkin vasemmistoradikaaleilla 1960- ja 1970-luvuilla suorastaan jopa pilkattiin. ”Miksi menitte sinne”, väitetään heiltä usein siteeratun kysymyksen mukaisesti tiedustellun.
Olen näitä puheita aina vähän ihmetellyt, sen verran huonosti ne vastaavat omia käsityksiäni. Niinpä seurasin mielenkiinnolla Agricola-historiaverkossa alkuvuodesta käytyä ”Suhtautuminen sotaveteraaneihin” -keskustelua, johon ottivat osaa niin historian harrastajat kuin ammattilaisetkin. Keskustelussa etsittiin mm. todisteita taistolaisten veteraanipilkasta sekä siitä, kuka, missä ja kenelle oli tuon miksi-kysymyksen esittänyt.
Saalis jäi laihaksi. Taistolaiset kyllä rienasivat porvarillisen Suomen historiakuvaa, sotapolitiikkaa ja nationalismia, mutta veteraaneja he eivät niistä syyttäneet. Veteraanien muistoja tutkineen Ville Kivimäen mukaan ajatus heidän laajamittaisesta haukkumisestaan onkin pitkälti myytti.
Taistolaisten kovaäänisyys ja näkyvyys on paisuttanut käsityksiä liikkeen todellisesta voimasta. Kaarle Sulamaan kirjoittaman Suomen Sotaveteraaniliiton historiateoksen Veteraania ei jätetä (Edita 2007) perusteella näyttää siltä, että veteraaniliikkeen poliittinen painoarvo oli taistolaisia huomattavasti suurempi. Vuonna 1970 eduskuntaan valittiin peräti 43 veteraaniliiton jäsentä. Monet yya-Suomen poliittisen eliitin raskassarjalaisista olivat veteraaneja, mm. Mauno Koivisto, Päiviö Hetemäki, Ahti Karjalainen ja Aarne Saarinen.
Nykyisin esitetään sotaveteraanit usein presidentti Kekkosen, yya-politiikan ja suomettumisen uhreina ja arvostelijoina. Kuitenkin merkittävä osa heistä kannatti Kekkosta ja äänesti vasemmistoa. Sulamaan mukaan sekä Sotaveteraaniliitto että Rintamaveteraaniliitto pyrkivät luomaan ystävälliset suhteet niin Suomi-Neuvostoliitto -seuraan kuin Rauhanpuolustajiinkin.
Sotaveteraanit eivät olleet mikään sorrettu ja vaiennettu paarialuokka, vaan aktiivisia ja aikaansaavia ihmisiä, joista monet olivat omien alojensa vallankahvassa vuosikymmeniä. Enemmän kuin parikymppisten taistolaisten, 1970-luvun Suomi oli heidän käsialaansa.
Puolen miljoonan veteraanin joukkoon mahtui hyvin monenlaisia ihmisiä. Mitään yhtenäistä ”veteraanien arvomaailmaa” tai aateperintöä ei ole olemassa. Sotaveteraanius ei ollut mikään maailmankatsomus, joka olisi vaikuttanut kantajansa ajatteluun esimerkiksi poliittista suuntausta tai ammattia voimakkaammin.
1970-luvun radikalismiin liittyi paljon myös tavanomaista sukupolvikamppailua, jossa oli kysymys aivan muista asioista kuin sodan muistamisesta. Kun sodasta puhuttiin, oli hyökkäysten kohteena sotaa idealisoiva kansallisromanttinen patriotismi. Se, ettei nuorisoradikaaleilla lopulta ollut esittää tilalle mitään vähemmän naiivia, on toinen asia.
1990-luvun uusisänmaallisen käänteen myötä alettiin sotavuosien kriittistä tarkastelua pitää jotenkin veteraaneja loukkaavana. Omaa patrioottisuuttaan alleviivaavat jälkipolvien edustajat ryhtyivät käyttämään veteraaneja retorisena keppihevosena tyrkyttäessään arvokonservatismia, oikeaa isänmaallisuutta ja Venäjä-fobioita.
Sodan, sotapolitiikan tai Mannerheiminkaan arvostelu ei ole veteraanien pilkkaamista.
Veteraanipäivää soisi vietettävän samassa hengessä kuin Väinö Linna kirjoitti Tuntemattomansa: ”Tahdoin antaa kaiken arvostukseni ihmisille jotka koko onnettomuuden hartioillaan kantoivat, mutta itse sodalta minä tahdoin ottaa sen pois”.
Vastaukset 59
Vanhimmat
Tottahan tämä. Olen itsekin ihmetellyt, miksi toistellaan sitä mantraa että veteraaneja olisi pilkattu aikanaan. Ei pilkattu. Sodasta, nimenomaan jatkosodasta toki esitettiin asiallistakin kritiikkiä, mutta veteraanit nähtiin sen paskan kärsijöinä, eikä kommaritkaan heitä halveksineet (ja olihan kommareissakin kovan linjan veteraaneja). Mutta sitkeästi myytti elää.
"ja+olihan+kommareissakin+kovan+linjan+veteraaneja"
Veteraanit itse totesivat, että näitä "mitäsd läksitte"-tyyppejä silloin riitti! Oli toinenkin syy! Niin kauan kuin pskatunkio oli pystyssä ei bnäkyviä tunnustuksia oikein uskallettu tehdä! Koska neukku koki, että he olivat aina kaikessa oikeassa niin siitä seurasi se, että vastustajat olivat väärässä!
Vanta vuoden 1991 romahduksen jälkeen 'uskallettiin' kutsua marskin ritareita linnan kutsuille!
Höpsistä. Tunsin lukuisia veteraaneja, eikä heille oli tuollaisia heitelty. Lue tuo ensimmäinen postaus, niin tajuat missä silloin mentiin. Ymmärrän, että haluaisit kovasti uskoa, että näin olisi käynyt, koska se pönkittää sinun aatemaailmaasi. Tosiasiassa koko homma on myytti, joka on nyt purettu.
Etsikää seuraava paskapuhe, niin argumentoidaan sekin nurin. Totuus ei pala tulessakaan.
Töpsis. Minäkin tunsin satoja veteraaneja ja jokaikinen todisti, että juuri noin tapahtui! Lue uudelleen tuo postaukseni, niin tajuat missä silloin mentiin. Ymmärrän, että haluaisit kovasti uskoa, että näin ei olisi käynyt, koska se pönkittää sinun aatemaailmaasi. Tosiasiassa koko väitteesi on myytti, joka on nyt purettu.
Olet kovin halukas ’purkamaan’ myyttejä, mutta epäonnistut joka kerta!
No laitapa trolli edes yksi veteraanin nimi tuohon, jota pilkattiin? Kun kerran olet heitä muka tuntenut.
Miksei Jatkosodan ja Itä-Karjalan valtauksen osalta voinut kysyäkin, miksi läksitte? Kummatkin olivat Suomelle täysin hyödyttömiä toimia.
Huutomerkkihullu kirjoittaa muutenkin tapansa mukaan silkkaa puuta heinää. Tullessaan presidentiksi Kekkonen ensimmäiseksi työkseen lähetti kiitos-kirjeen veteraaneille. Että se siitä "itäänpäin kumartelusta".
Ylipäätään termi "suomettuminen" oli entisten saksalaisten natsien koinaama ja tarkoitettu saksalaisen sisäpolitiikan käyttöön. Sakemannit ovat itse viimeisiä ihmisiä maailmassa arvostelemaan muiden tekemisiä, joten heidän huutelustaan ei luulisi kenenkään välittävän paskaakaan.
”No laitapa trolli edes yksi veteraanin nimi tuohon, jota pilkattiin? Kun kerran olet heitä muka tuntenut.
Tänne ei ole tapana tai luvallista luetella yksityishenkilöiden nimiä. Saathan sinä luetella omasi:-)
”Miksei Jatkosodan ja Itä-Karjalan valtauksen osalta voinut kysyäkin, miksi läksitte? Kummatkin olivat Suomelle täysin hyödyttömiä toimia.”
Epäonnistuneet hankkeet ovat aina hyödyttömiä.
”Huutomerkkihullu kirjoittaa muutenkin tapansa mukaan silkkaa puuta heinää. Tullessaan presidentiksi Kekkonen ensimmäiseksi työkseen lähetti kiitos-kirjeen veteraaneille. ”
Kummalle heistä ja muistiko postimerkin? Ainakaan isäni kirje ei tullut perille:-)
”Että se siitä "itäänpäin kumartelusta".”
Jota tehtiin kaiken aikaa hartaudella suomettumiskaudella!
”Ylipäätään termi "suomettuminen" oli entisten saksalaisten natsien koinaama ja tarkoitettu saksalaisen sisäpolitiikan käyttöön. ”
Termi oli osuva ja pääsi yleiseen käyttöön heti Euroopassa ja maailmalla. Kaikki ymmärsivät mitä sillä tarkoitetaan!
”Sakemannit ovat itse viimeisiä ihmisiä maailmassa arvostelemaan muiden tekemisiä, joten heidän huutelustaan ei luulisi kenenkään välittävän paskaakaan.”
Tottakai siitä välitetään ja termi ymmärretään hyvin ympäri maailmaa! On hienoa, että myös me suomalaiset symboloimme jotakin tiettyä ilmiötä.
Moni kansa on saanut symboolisesti nimensä esille. Etsimättä tulee mieleen sana ”ryssiä”.
"Kummalle heistä ja muistiko postimerkin?"
Kaikille sotatoimiin osallistuneille, kuten isälleni ja isoisälleni.
"Ainakaan isäni kirje ei tullut perille"
Niitä ei tosiaankaan lähetetty käpykaartilaisille.
Miksi et käytä tavallista nimimerkkiäsi MeAgain?
"Kummalle heistä ja muistiko postimerkin?"
Kaikille sotatoimiin osallistuneille, kuten isälleni ja isoisälleni.”
He olivat mielipiteistäsi päätellen Puna-@armeijassa?
"Ainakaan isäni kirje ei tullut perille"
Niitä ei tosiaankaan lähetetty käpykaartilaisille.”
Isäni oli mukana sekä Talvi- että Jatkosodassa.
”Miksi et käytä tavallista nimimerkkiäsi MeAgain?”
Siksi, että en ole hän. Myös kirjoitustyylimme ovat kovin erilaiset.
"He olivat mielipiteistäsi päätellen Puna-@armeijassa?"
Ylipäällikkönsä kyllä oli Mannerheim. Mitä vikaa mielipiteissäni nyt sitten oli? Totesin vain tapahtuneen historiallisen tosiasian. Eikö sellainen enää ole sallittua, ellei joku sukulainen ole kuulunut Puna-armeijaan?
"Isäni oli mukana sekä Talvi- että Jatkosodassa."
Niin, ei kai sitä käpykaartikaan ennen tai jälkeen sodan ollut. Kuka sitä nyt koko ikäänsä jossain kivenkolossa akkojen ruokittavana.
”Siksi, että en ole hän. Myös kirjoitustyylimme ovat kovin erilaiset."
Oletko nyt aivan varma, että et ole. Kirjoitustyylinne ovat erittäin samanlaiset.
Ja moniko näistä sankareista vastusti omaa Väinö-poikaa. Linnan porukoissa oli korkeintaan neljä rehellistä Sotaromaania ja sen uusia muotoja inhonnutta tamperelaista. Pylkäskin oli pistetty romaanissa puhumaan 'miun maatilasta' kuin mikäkin mustalainen. Linnan porukasta käytännössä kaikki rakastivat 'Tuntemattoman rykmentin' saamaa huomiota ja muutama taisi ihan väsätä kohtalaisen hyvin myyneen kirjankin 'Väiskin' vanavedessä. Aarne Saarisellakin oli enemmän selkärankaa moneen JR8:n sälliin verrattuna.
"Totesin vain tapahtuneen historiallisen tosiasian."
Ei vaan mielipiteesi. Toki postissa tuli muistomitalit molemmista sodista ellet sitten niitä tarkoita?
"Isäni oli mukana sekä Talvi- että Jatkosodassa."
Niin, ei kai sitä käpykaartikaan ennen tai jälkeen sodan ollut. Kuka sitä nyt koko ikäänsä jossain kivenkolossa akkojen ruokittavana."
Turha yritys kun et asiasta tiedä oikeastimitään!
”Siksi, että en ole hän. Myös kirjoitustyylimme ovat kovin erilaiset."
Oletko nyt aivan varma, että et ole. Kirjoitustyylinne ovat erittäin samanlaiset."
Olen aivan varma, mutta saathan sinä uskoa mitä haluat. Mitäpä se minua liikuttaa.
Edelleen, miksi isäsi, joka kertomasi mukaan oli kummassakin sodassa, ei saanut Kekkosen presidentiksi tultuaan kaikille RINTAMAVETERAANEILLE lähettämää kiitoskirjettä? Oliko isäsi huoltoportaassa sotatoimialueen ulkopuolella?
Minun isäni ja isoisäni olivat sotatoimialueella, vihollisen tulen alla. Äitini kotona oli sekä Kannaksen evakkoja että venäläinen sotavanki.
Yrität valehtelemalla luoda Kekkosesta ja hänen ajastaan kuvaa, joka ei ole totta. Miksi? Teet sitä monin tavoin. Väität, että Kokoomuksen oppositiokausi olisi johtunut Neuvostoliitosta, joka ei pidä paikkaansa, sanoi siitä Virolainen mitä tahansa. Kokoomus oli Kekkosen aikana ja ns YYA-aikana lukuisia kertoja hallituksessa ja ennen vuotta 1966 useammin kuin SKDL, joka taas oli 18 vuotta yhteen menoon oppositiossa tuona aikana.
Kokoomuseken oppositiotaival alkoi vuoden 1966 vaaleista, jolloin maa siirtyi huomattavasti vasemmalle poliittisesti. Oppositioon joutumisella ei ollut mitään tekemistä ulkopolitiikan kanssa, vaan muut puolueet olivat perin juurin kyllästyneitä kypäräpappeihin, joiden ummehtunutta maailmankuvaa ei kaivattu pitkään aikaan. Kokoomuksen oppositiossa olon aikana Suomi kehittyi uskomattomalla vauhdilla: saatiin terveyskeskukset, peruskoulu, kansanterveys parani huimasti, liikenneonnettomuudet alkoivat vähetä, suomalaiset mäkihyppääjät pääsivät taas maailman huipulle ja alkoi ennennäkemätön vauraustuminen, joka sitten päättyikin muutamassa vuodessa ennen näkemättömään lamaan ja romahdukseen Kokoomuksen päästyä taas hallitukseen.
Kyllä noita kommentteja tuli, Mitäs menitte,
Kuinka monta pitää luetella, Kaikki ei uskaltanut sanoa kuin takanapäin, Olisi tullut turpaan ja lujaa
Kyllä Kokomuksen poissaoloon on ulkopoliitistakin syytä, Pikkupojat ei silloin äänestäneet.
Linnan romaanissa Rokka oli Karjalan kannakselta. Siellä puhuttiin karjalan murretta eli hän sanoi 'miun maatila'. Tämä murre ei ole mustalaisten keksintö vaan 1600-luvulla mustalaiaet siirrettiin Kanta-ruotsista asumaan valoitettuun Käkisalmen lääniin, jossa he omaksuivat karjalan murteen.
Kyllä näitä herjauksia stalinisteilta tuli, kaikki herjaajat ei kuitenkaan kuuluneet mihinkään puolueeseen mutta olivat tuollaista sen ajan jonkinlaista "änkyrä" vasenmistoa. Pääasiassa nuoria mutta myös vanhempiakin näissä "puheliaissa oli. Sotainvalidejä he nimittivät ohiammutuiksi ja ampujaa huonoksi sihtaajaksi kuin ei saanut hengiltä vaan vammautti. Itse elin tämän ajan tampereen seudulla ja tiedän mistä kirjoitan. Heidän puheensa ei kuitenkaan ollut kovin julkista vaan työ- tai kyläpiirissä puhuttua ja näytti yleensäkin olevan heillä näihin solvattaviinsa huonot välit, kadehtivat yleensä heitä koska invalidit saivat joitakin etuja. Työpaikan osoitus ja jonkinlaista kuntoutusta sotainvalidit jo silloin saivat.
Jotkut julkimot kunnostautuivat mollaamisessa! Kalle Holmberg oli kuulu pilkkalauluistaan.
Taisivat jotkut veteraanit itsekin käyttää nimitystä ohiammutut itsestään.
Holmberg pilkkasi lähinnä sodanjohtoa. Sen asiallisuudesta voi tosiaan olla montaa mieltä. Taistolaiset olivat vähemmistö, joskin joissain tapauksissa hyvin kuuluva sellainen.
Eikä kaikki heidän kritiikkinsä aivan aiheetonta ollut. Sotaveteraanius kun ei tee ihmisestä erehtymätöntä tai pohjattoman hyvää.
En ikinään 1960- ja 1970-luvulla kuullut että joku olisi pilkannut veteraaneja sotaan menemisestä. Kukahan tuonkin myytin aikoinaan kehitteli?
Ja senkö voi yleistää? Moni ei kuule sitä, mitä ei halua kuulla.
1970-luku oli punaista 1970 lukua. Maaliskuussa 1969 tapahtui Pihtiputaalla poliisimurhat.
Sen seurauksena Mikko Niskanen ohjasi v. 1971 elokuvan kahdeksan surmanluotia, missä poliiseista tehtiin syntipukki. Vasemmistolaiset käynnistivät lyökää poliisia kampanjan, mutta mitään vastaavaa, joka olisi kohdistunut sotaveteraaneihin ei muistiini 1970 luvulta ole jäänyt.
Olen aloittajan kanssa samaa mieltä, se oli yksittäisten vasemmistolaisten mielipiteitä ja pelkkä myytti.
1970-luku oli punaista 1970 lukua. Maaliskuussa 1969 tapahtui Pihtiputaalla poliisimurhat.
Sen seurauksena Mikko Niskanen ohjasi v. 1971 elokuvan kahdeksan surmanluotia, missä poliiseista tehtiin syntipukki. Vasemmistolaiset käynnistivät lyökää poliisia kampanjan, mutta mitään vastaavaa, joka olisi kohdistunut sotaveteraaneihin ei muistiini 1970 luvulta ole jäänyt.
Olen aloittajan kanssa samaa mieltä, se oli yksittäisten vasemmistolaisten mielipiteitä ja pelkkä myytti.
Veteraanit valjastettiin veteraani Väinö Linnan johdolla laulamaan aariaa. Pylkäs ja Linna saivat kertoilla sotajuttuja mainitsematta Pylkään perheen kodittomuutta sotien jälkeen tai Neuvostoliiton hyökkäystä 1939. Oli se kyllä ällöttävää miten lähtivät Linnan rengeiksi Einari Kokkossesta lähtien. Linna ja kumppanit tavallaan tekivät neuvostotunkiosta viattoman uhrin.
Veteraanien pilkkaaminen on palstalla liikkuvan Venäjän herjaajan kaltaisten uusoikeistolaisten hörhöjen jatkuvasti toistama myytti.
Kyllähän Jokisipilä on aikalailla oikeassa:
"Sotaveteraanit eivät olleet mikään sorrettu ja vaiennettu paarialuokka, vaan aktiivisia ja aikaansaavia ihmisiä, joista monet olivat omien alojensa vallankahvassa vuosikymmeniä. Enemmän kuin parikymppisten taistolaisten, 1970-luvun Suomi oli heidän käsialaansa."
/// Penna Tervo
Itä-Karjalan valtausta arvostelivat ehkä eniten juuri veteraanit itse. Näin teki isänikin.
1960-luvulla kaupunkien spurgujakin "arvostettiin". koska ajateltiin näiden olleen sodassa henkisesti vammautuneita.
Siksi näitä uudemman polven "veteraanejakin" kai siedetään.
Kuitenkin vasta Ahtisaari kutsui veteraanit Linnan juhliin itsenäisyyttä juhlimaan.
Se tuli mahdolliseksi vasta Neuvostoliiton romahduksen 1991 jälkeen.
Tuskin KGB olisi heitä tullut sieltä ulos kärräämään. Kyllä se oli Suomen johdon asenteesta ja munattomuudesta kiinni.
Ei, mutta sen ajan Neuvostoliitto katsoi, että he olivat sotiessaan aina oikeassa ja vastapuolella oli pelkkiä fasisteja! Neukku olisi tulkinnun sen epäystävälliseksi teoksi ja sitä pelättiin! Tästä syystä he eivät liioun valtiovierailuilla (ennen Jeltsiniä) laskeneet seppeleitä sankarihaudoille!
Kaikissa Linnan juhlissa 1945 alkaen oli miesten enemmistö veteraaneja,kuten kunniamerkit todistivat.
Miehistön kutsuminen nimen omaan veteraaniuden takia alkoi Ahtisaaren aikana ja on nyt huipussaan, kun muita ei juuri ole elossa.
"Kuitenkin vasta Ahtisaari kutsui veteraanit Linnan juhliin itsenäisyyttä juhlimaan"
Höpöhöpö siellähän ne oli koko kenraalikunta, joka kerta.
Nythän sinne joutuu kutsumaan jo tavallisia sotamiehiä, kun kaikki upseerit ovat jo kuolleita.
Huvittavia väitteitä kuten että "vasta Ahtisaaren aikana veteraaneja alettiin kutsua Linnan kutsuille". Niitä veteraanejahan oli Linnan kutsuilla pilvin pimein 1960- ja 1970-luvulla. Suomen hallituksien jäsenistä saattoi puolet olla veteraaneja ja entisiä lottia.
Olette todella naurettavia jos uskotte näitä "veteraanien pilkkaamis"-myyttejä.
” Huvittavia väitteitä kuten että "vasta Ahtisaaren aikana veteraaneja alettiin kutsua Linnan kutsuille". Niitä veteraanejahan oli Linnan kutsuilla pilvin pimein 1960- ja 1970-luvulla. Suomen hallituksien jäsenistä saattoi puolet olla veteraaneja ja entisiä lottia. ”
Taas stallari venkoilee? Pitää paikkansa, että heitä oli jo aiemmin linnanjuhlissa, MUTTA EI SUINKAAN SOTAVETERAANIN STATUKSELLA vaan omana itsenään!
”Olette todella naurettavia jos uskotte näitä "veteraanien pilkkaamis"-myyttejä.”
On aika naurettavaa, jos niihin ei usko kun 70-luvun sinipaidat ITSE siitä kertovat!
"Taas stallari venkoilee?"
Haukut väärää puuta. Meikäläinen on kepulainen. Muutenkin sinun teesisi ovat aivan tolkuttomia.
Ole rauhassa vaikka mikä, mutta itse asia ei miksikään muutu! Sotaveteraani-statuksella kutsumisen aloitti VASTA Ahtisaari. Sitä ennen se ei ollut käytännössä mahdollista!
Keskustelupalstalla on tarkoitus keskustella. Jos ei ole muuta mielipdettä kuin tolkuton niin vähän on sitten mielipidettä!
Tunsin lukuisia veteraaneja, vasemmistolaisia ja kaikkea siltä väliltä sillä "pahimmalla" 70-luvulla. Yksi asia on selvä: veteraaneja ei todellakaan halveksittu. Kyllä kaikki tiesivät uhrauksien merkityksen, vasemmistolaisetkin. Vähän joka suvussa oli ainakin se yksi kaatunut tai haavoittunut, muistot olivat eläviä ja itse veteraanit vielä työelämässä.
Siihen aikaan ei ollut vielä tätä nykyistä meininkiä, jossa kaikki iltapäivälehdet tursuavat ties mitä talvisota-spesiaalia tai Simo Häyhä-erikoisnumeroa. Kansa taisteli-lehti taisi olla ainoa asiaan (sotamuisteloihin) vihkiytynyt julkaisu ja senkin merkitys lienee ollut enemmän terapeuttinen lukijoilleen (veteraaneja). Veteraanit eivät sodasta paljoa puhelleet, eikä se johtunut mistään kiellosta. Heitä ei vaan huvittanut puhua noista raskaista ajoista, ainakaan eturintaman kokeneita. Tai he eivät niitä ulkopuolisille puhuneet. Takaportaiden miehet saattoivat toki joskus vähän yrittää muistella ja leveilläkin, mutta heitä pidettiin vähän hupsuina ja tiedettiin mikä on totuus. Sen ajan veteraanit olisivat varmaan olleet ihmeissään tästä nykyisestä meiningistä, jossa itseä nostetaan esille ties millä "veteraanin tytär"-tittelillä.
Isäni, joka oli sitä ikäluokkaa, että kävi läpi sekä talvisodan että jatkosodan, siis yli neljä vuotta sodassa. Hän selvisi sieltä elävänä, mutta sairaana ja kuoli jo -71.
Olen monta kertaa ajatellut jopa hiukan katkerana, että olisi ollut vähintä, että hänkin olisi saanut nauttia näistä nykyisistä veteraanien eduista, jota nyt nauttivat myös vain sodassa piipahtaneet. Silloin ei ollut mitään erikoisapu veteraaneille, jota he olisivt kipeästi tarvinneet. Sanotaan nyt näin, että silloin ei uskallettu arvostaa veteraaneja.
Hän, joka on elänyt silloin vaikka vain lapsena teitää kyllä sen ilmapiirin missä silloin elettiin ja myös sen, että ne jotka olisivat kipeimmin tarvinneet apua , eivät sitä saaneet.
"Kyllä kaikki tiesivät uhrauksien merkityksen, vasemmistolaisetkin. Vähän joka suvussa oli ainakin se yksi kaatunut tai haavoittunut, muistot olivat eläviä ja itse veteraanit vielä työelämässä. "
Tietenkin kaikki tiesivät mitä oli tapahtunut.
" Heitä ei vaan huvittanut puhua noista raskaista ajoista."
Eipä niin, mistähän lie johtunut ?
(monissa muissa maissa kyllä puhuttiin)
Käytät verbiä "huvittanut". Nuo asiat eivät olleet huvittavia, eikä ollut kyse siitä, että huvittiko niistä puhua vai ei. Veteraanien puheille ei vaan ollut suomettuneessa Suomessa kuulijoita.
Kuvailet myös "takaportaiden miehien" puheita hupsuiksi.
Onnistut uudelleen vetämään maton jalkojesi alta.
"Siihen aikaan ei ollut vielä tätä nykyistä meininkiä, jossa kaikki iltapäivälehdet tursuavat ties mitä talvisota-spesiaalia tai Simo Häyhä-erikoisnumeroa."
Ei ollut.
Siihen aikaan kirjoiteltiin juttuja Neuvostoliiton tuotantoennätyksistä, KOM-teatterista ja Agit Prop -lauluyhtyeestä, niiden veteraaneja pilkkaavista lauluista.
"Takaportaiden miehet saattoivat toki joskus vähän yrittää muistella ja leveilläkin, mutta heitä pidettiin vähän hupsuina ja tiedettiin mikä on totuus. "
Tämäkin on totta. Isäni ei ollut taistelujoukoissa vaikka mm. 1944 joutui aika rajuun tykistökeskitykseen Ihantalassa mutta ei hänelle olisi tullut mieleenkään alkaa edes yrittää leveillä. Professori Jukka Kemppinen (jonka isä oli Pommituslentolaivue 44:ssä) kirjoitti myös taannoin kuinka veteraanien keskuudessa sodan jälkeen sellaisille veteraaneille jotka "puhuivat hiukan liikaa sodasta" vähän jopa naureskeltiinkin. Yleinen näkemys heillä oli että jonkin verran sai ja kannatti puhua mutta juoksuhautoihin jääminen ei ollut terveen miehen merkki.
Tämä nykyinen Törni/Simo Häyhä -höpötys on lähinnä uuspatrioottista amerikkalaistyylistä elostelua. Aiheuttaa meikäläisessä lähinnä myötähäpeää. Törniällä ei ollut ennen 1990-luvulla alkanutta natottamista juuri mitään statusta. Miksi maanpetoksen tielle lähtenyttä olisi edes nostettu jalustalle?
///Penna Tervo
” Tämä nykyinen Törni/Simo Häyhä -höpötys on lähinnä uuspatrioottista amerikkalaistyylistä elostelua. Aiheuttaa meikäläisessä lähinnä myötähäpeää. ”
Jos vertaat sitä muihin sotaa käyneisiin maihin niin kyllä niissäkin on muistelmia tuolta ajalta eikä sitä ole häpeilty! Törnin myöhemmistä vaiheista voi olla mitä mieltä hyvänsä, mutta sota-ajan toiminnallaan hän sen ristinsä ansaitsi! Itänaapurissa on paikallista Häyhistä puhuttu jo 70 vuotta vailla minkäänlaista sordiinoa!
Joillakin on vaan jämähtänyt vanha YYA-kyyristely selkärankaan?
Ja jos sinun isäsi 'EU leveillyt', niin sehän tarkoittaa sitä ettei muutkaan saisi 'leiveillä'. Oli se isäsi niin 'ruhtinaallista sukua'. Neuvostoliiton PARAS YSTÄVÄ oli Richard Nixon, vaikka isäsi tapainen roskaväki vannoi neukun olevan etunenässä imperialismia vastaan ja Suomen veteraanien olleen fasisteja. Törni todellakin palveli neukun persettä 70-luvulla liennyttänyttä valtiota. Nostaisin jalustalle mieluummin 'ryssää' ha mahdollisesti anglo-ranskalaista länttä loppuunasti vihanneen Susitaipaleen.
Se 'erityisapu' oli monella 'jermulla' sitä mustassa pörssissä ja muilla kepulikonsteilla tienattua rahaa. Eniten minua huvittaa miten monesta näistä 'sotasankareista' tuli jopa rikollisia sotien jälkeen. Taposta 50-luvulla selvinneen rosvojermun persettä nuoltiin varmaan sen elämän loppuunasti. Suomen muuttuminen nykyiseksi sonnaksi aloitettiin tietenkin lapualaisten ja niistä polveutuneen 1880-luvulla kaupunkien puubunkkereihin ahtautuneiden käytöksestä. Aasialainen takapajuinen sontaläävä ei kunnolla omaksunut eduskunnan luonnetta. Eduskunta oli jo vuonna 1907 lähinnä monelle pelkkä tori jonne mentiin huutamaan ja uhoamahan. Toista kertaa ei pieni raharikas joukko pelastu pelottelemalla kauhutarinoilla Venjästä.
Olisihan se varmasti jeesustelevalle rättimikolle ollut kiusallista puhua miten tienasi mustalla pörssillä ja vältteli lahjuksilla ja ties millä 'teurastamoon' joutumista.
No, nythän tyhmeliini jäi kunnolla kiinni valheistaan ja propagandastaan.
Sodan jälkeen lähes kaikki miespuoliset linnan juhlissa olivat veteraaneja.
Kyllähän niitä äijiä myös ohiammutuiksi kutsuttiin tarpeen mukaan.
Ajan ilmiö 1960 ja -70-luvulla oli enemmänkin yleinen sodanvastaisuus, ei mikään veteraanien halveksunta.
” Ajan ilmiö 1960 ja -70-luvulla oli enemmänkin yleinen sodanvastaisuus, ei mikään veteraanien halveksunta.”
Kyllä se 70-luvulla ilmeni ainakin sinipaitojen keskuudessa ”mitäs läksitte”-henkenä ja heille ainoat ’oikeat’ sotaveteraanit olivat toimineet puna-armeijassa!
Linan juhlien isäntä on presidentti.Hän valitsee haluamansa vieraat.
Toki lähtökohtana on myös valtiollinen arvojärjestys eli tietyt henkilöt kutsutaan asemansa perusteella.
Pulma vain oli siinä, että ennen kuin Neuvostoliitto romahti 1991 ei hän ollut vapaa kutsumaan ketä tahansa!
1960-luvulla+Linnan+juhliin+osallistuneista+keski-ikäsistä+ilmeisesti+80%+on+ollut+joko+sotaveteraaneja,+heidän+puolisojaan+tai+entisiä+lottia.+Ihmeellisiä+väitteitä+tuollaiset+että+vasta+Ahtisaari+olisi+kutsunut+veteraanit+Linnan+kutsuille.
Onko nyt ymmärryksessäsi vikaa! VASTA Ahtisaari kutsui heitä linnaan NIMENOMAAN sotaveteraaneina ja samalla kutsuttiin myös kaikki jäljellä olevat Mannerheim-ristin ritarit. Etkö nyt miellä eroa asioiden välillä?
Eihän Kekkonen tietenkään voinut heitä kutsua Linnaan sotaveteraaneina sillä ei sotaveteraanius ole mikään ammatti. Koska veteraaneista suurin osa oli työelämässä Kekkosen presidenttikauden päätyttyä ei Kekkonen tietenkään edes voinut heitä kutsua linnaan "sotaveteraaneina". Sinulla ei ilmeisesti aivot oikein toimi.
” Eihän Kekkonen tietenkään voinut heitä kutsua Linnaan sotaveteraaneina sillä ei sotaveteraanius ole mikään ammatti.”
Ammatin kanssa asialla ei ollut mitään tekemistä! Neuvostoliitto juhli omia sotaveteraanejaan vuosi vuodelta suuremmissa juhlissa ja he kokivat olleensa sodassa kaikessa oikeassa! Siksi heitä olisi raivostuttanut tilanne, jossa myös Suomi olisi juhlinut omia sotaveteraanejamme, jotka pelastivat maamma kammottavalta kohtalolta!
”Koska veteraaneista suurin osa oli työelämässä Kekkosen presidenttikauden päätyttyä ei Kekkonen tietenkään edes voinut heitä kutsua linnaan "sotaveteraaneina". ”
Ei niin, koska juuri se olisi suututtanut neukun! Vaadittiin pskatunkion romahdus1991 siihen, että myös me saatoimme julkisesti kunnioittaa omia veteraanejamme!
”Sinulla ei ilmeisesti aivot oikein toimi.”
Aivan mainiosti! Ei ole turhaa YYA-tahnaa rattaiden välissä!
Taitaa olla omissa hoksottimissasi vikaa, ei pidä mitkään juttusi paikkaansa.
Mannerheim-ristin ritarit kutsuttiin Linnaan vuonna 1987
Presidenttipari Mauno ja Tellervo Koivisto koettiin monta uudenajan muutosta. Pelkästään heidän tyttärensä Assin läsnäolo toi juhlaan erilaisen vivahteen.
Vuonna 1987 kutsuttiin kaikki Mannerheim-ristin ritarit juhlimaan itsenäisyyden 70-vuotisjuhlaan.
Hyvä, kun niinkin aikaisin! Kaikki kunnia Manulle siitä! Seuraavaksi alkoi Ahtisaari kutsumaan linnaan sotaveteraaneja omalla statuksellaan ja siitä lähtien heitä on ollut jatkuvasti mukana!
Eikö edes mustaan pörssiin osallistunutta sotaurhoa saa pilkata. Minä sylkisin sellaisen naamaan sellaisen nähtyäni.