Miten ateistit suhtautuvat Jeesukseen ihmisenä?

Sun pitäisi varmaan ensin selvittää itsellesi mm. kolminaisuusoppi, ennen kuin tulet tänne mankumaan, että ateistit kiittäisivät ja ihmettelisivät ”Jeesusta ihmisenä”. Yleisesti suosittelen katsomaan Monty Python -leffan ”Brianin elämä”.

No, Jeesuksen sanotaan olleen ensimmäinen kommunisti. Että silleen. Muutenhan hän ei varmaankaan juuri eronnut kanssaihmisistään.

Jeesus on mielikuvitusolento ja "kylähulluuden" esikuva.

Jesse oli hyvä mies. Paljon lentäviä lauseita ateistit pöräyttelevätt oh my God, Voi Herra Jumala, Voi Luoja sentään, VoiJeesus mikä tuuri, Pyhä Jysäys, Luojan Tähden Herran Tähden HoliMoli Herranen aika sentään, Voi Hyvä Luoja jne jne. Jne. Sitten kielletään päälle.

Suhtaudun Raamatun Jeesukseen kuin Peter Paniin tai mihin tahansa fiktiiviseen tarinoiden henkilöhahmoon. Jeesus on huonosti editoidun aavikkonomadien nuotiotarinoista kootun juttukokoelman ristiriitainen hahmo.

jeesus on olemassa vain uskovaisten päissä, joista sitä ei saa pois millään.

Mikäli historiallinen hahmo on hän ollut tavallinen (Vaikkakin karismaattinen) hahmo. Hyvä tietää, että jotkin varhaiskristilliset ryhmät kuten Doketistit eivät pitäneet Jeesusta jumalana ihmisen lihassa.


"Doketismi (m.kreik. δοκέω, dokeo ’näyttää’, ’vaikuttaa’) oli varsinkin 100-luvun gnostikkojen keskuudessa yleinen ajatussuunta, joka kielsi Jumalan pojan inhimillisyyden (so. hänen ihmisyytensä oli vain näennäistä ja kuolemansa harhaa). Jeesus oli vain ihminen, Jumalan poika tuli hänen ruumiiseensa kasteessa ja luopui hänestä kärsimyksen aikana. Kristuksen kärsimykset olivat siis vain näennäisiä.

Doketismi johtui useimmiten askeettisesta käsityksestä, joka piti aineellisuutta saastaisena ja Jumalan pojan syntymää ja kuolemaa hänen arvoaan alentavana" - Wiki

Jos Jeesus olisi elänyt tänä päivänä häntä olisi mitä suurimmassa määrin pidetty varmasti hulluna, koska hän antoi itsensä ymmärtää olevan Jumalan. Tosin niinhän hänen aikalaisensakin, jotka eivät uskoneet häneen pitivät häntä kansankiihottajana ja Jumalan pilkkaan syyllistyneenä. Itse en usko inkarnaatioon, koska se nyt vaan on tieteellisen tietämyksen mukaan mahdotonta. En usko myöskään henkiin, kuten Pyhään Henkeen, joten Jeesuksen jumaluuskaan ei tule kyseeseen. Jeesus on vain juutalaiskristillisen kirjan päähenkilö, niin kuin minkä kirjan päähenkilöt tahansa. Mitä tahdotte toisten tekevän teille, tehkää te samoin heille ei välttämättä toimi käytännössä - kokeiltu on. Monet ihmiset ovat vastavuorottomia ja hyvin itsekkäitä. Vasta äärimmäinen hätä saa heidät sosiaalisen paineen vuoksi toimimaan toistensa edunmukaisesti - kokemusta on. Ja monetkaan eivät välttämättä siltikään pysähdy auttamaan , vaan kulkevat ohi. Kertomus samarialaisesta miehestä pätee tänäkin päivänä - vain herkkätuntoisimmat pysähtyvät apua tarvitsevan kohdalle.

Oliko tarinoiden Jeesuksen esikuvana joku oikeasti elänyt ihminen? Yhtään luotettavaa viittausta siihen ei ole. On vain tarinoiden Jeesus, mutta tietenkin hänen herättämistä mielipiteistä voi kysyä aivan kuten voi kysyä vaikkapa Sinuhe Egyptiläisen esimerkin herättämistä vaikutelmista.

Raamatussa kuvattu Jeesus vaikuttaa aika tyypilliseltä lahkojohtajalta. Toisaalta saarnaa kaikkea yleispätevää hyvää ja moneen kertaan sanottuja viisauksia (esimerkiksi hyvin laajasti eri uskontoihin levinnyt "kultainen sääntö"), mutta toisaalta lahkojohtajan tavoin monopolisoi totuuden itselleen ("Minä olen totuus") ja vaatii seurakuntalaisiltaan - tai oikeammin alamaisiltaan - ehdotonta kuuliaisuutta ("Joka rakastaa isäänsä, äitiään, poikaansa tai tytärtänsä enemmän kuin minua, ei kelpaa minulle."). Lahkojohtajan tavoin hän on myös suorastaan arrogantti ("Köyhät teillä on luonanne aina, mutta minua teillä ei aina ole")

Uskovaisille Jeesuksen törkeän egoistiset ja arrogantit heitot eivät varmasti vaikuta egoistisilta ja arroganteilta, koska he uskovat että kyse oli oikeasti "lihaksi tulleesta Jumalasta". Toisaalta yhtä lailla arrogantit ja egoistiset lahkojohtajat (ja heidän omistautuneimmat seuraajansa) uskovat että hekin ovat Jumalan valitsemia ja siksi oikeutettuja ylimielisyyteen.

Jeesuksen kohdalla, tapahtui kaksi ihmiselle mahdotonta tapahtumaa. Kuolleista herääminen ja ylösnousemus. Nämä ovat todistettuja ja kun siihen lisätään lihallisen, kehollisen elämän aikaiset
saavutukset , ollaan kaukana teorioista.

Jeesus veti mua täysillä nyrkillä päähän kerran ja isä yllytti sitä - vastaukseni on gangsteri.

Jeesus on satua ja höpötystä niin kauan kuin toisin todistetaan.

Ateistit suhtautuvat Jeesukseen kuoleena "Jumalan -" ja Marian äpäräpoikana, jonka juutalaiset tappoivat ja häpäisivät haudan, sekä dumppasivat ruumiin tuntemattomaan paikkaan, niinkuin Judeo-USA:n sotilaat dumppasivat Osama Bin-Ladenin rumiin taannoin.

Varmaankin olisi rienaavaa suhtautua jumalolentoon ihmisenä, edes ateistin.

Itse ateistina suhtaudun raamatun luomaan kuvaan "Jeesuksesta" enemmänkin oppina kuin todellisena henkilönä. "Jeesus" on kuva täydellisestä ihmisestä... moraalinen, hyvä, tasa-arvoinen, rauhaa haluava, avulias, pyyteetön, rakkautta julistava jne., jotka nähdään sivistyksellinä arvoina, joihin ihmisen tulisi pyrkiä. "Jeesus" -tarinan voi nähdä myös toiveena, avunpyyntönä, tai hätähuutona, sillä ihmiset oli tuolloin nähneet paljon julmuutta mm. Roomalaisten taholta.

Jeesus -nimistä henkilöä ei nimittäin koskaan tuolloin ollut olemassa, kuten ei ollut Josefia, Jakobia, Johannesta ja muita j-kirjaimella alkavia henkilöitä, sillä j-kirjain keksittiin vasta 1500-luvulla, eikä "Jeesus" ollut kristus syntyessään. Roomalaisissa kirjoituksissa on mainintoja paikallisesta kapinallisesta, joka lietsoi muuta väkeä kapinoimaan Rooman valtaa vastaan. Tuosta henkilöstä on mainittu nimi Yeshua. Lisäksi (oletetusti) ko. henkilöön oli kohdistettu nimityksiä 'chrest' ja 'chrestos" (hyvä mies), josta juontui myös hänen seuraajistaan käytetty nimitys, 'chrestians'. Kun "Jeesuksesta" oli tehty julkinen esimerkki, alkoi hiljalleen muodostua legenda kristuksesta, jumalan pojasta. Nimitys 'chrestos' muutettiin muotoon 'christos' ja edelleen myös muotoon 'christus'.

En pysty koskaan heittäytymään sokeaan uskoon minkään yliluonnollisen asian kohdalla, kun tieteellinen tutkimus tarjoaa niin paljon päivänselvää tietoa asioiden todellisesta luonteesta, että luonnollinen ja kuvitteellinen asia on helppo erottaa toisistaan. Pointti näissä asioissa onkin puhtaasti oma valinta.

Itse suhtaudun Jeesukseen varmaan aika samoin kuin kristityt suhtautuvat Laozi:hin joka on yksi taolaisuuden keskeisistä myyttisistä hahmoista. Laozi eli 500 eKr. Legendojen mukaan Laozin äiti tuliraskaaksi katsomessaan putoavaa tähteä. Laozi pysyi kohdussa 62 vuoden ajan ja syntyi aikuisena miehenä. Taolaiset pitävät häntä kösittääkseni yhtenä jumalana muiden jumaliensa joukossa.

Osasiko Jeesus lukea ja kirjoittaa? Mitä hän puuhasteli ennen kuin alkoi messiaanhommat?

Ettei kannata hillua määräänsä enempää.
Sitäpaitsi nykyään ei ole häpeä olla AU-lapsi.

Jeesus toimii hyvänä esimerkkinä sille, että joillakin ihmisillä on vahva taipumus uskoa sadunomaisia tarinoita tosiksi.