Olen kuluneen puolen vuoden aikana tutkinut Ortodoksista kirkkoa ja tulin siihen johtopäätökseen etten ikinä pystyisi siihen liittymään. Olen sosiaalisesti rajoittunut enkä voisi kuvitellakkaan meneväni kirkkoon pysähtyen ovella ja tehden ristinmerkin, suudella ikonia ja sytytellä tuohuksia palamaan. Mitään ei tulisi ristin suutelemisesta eikä varsinkaan papin käden suutelemisesta. Ehtoollinen olisi kauhistus kun pitäisi käden rinnalla kulkea jonossa ja sanoa nimi papille. Kirkon palvelukset ovat minulle niin iso kynnys etten koskaan siihen kykenisi. Toisekseen Ortodoksisuus on ihan hirvittävän monimutkainen uskonto. On niin kamalasti pieniä yksityiskohtia ja asioita muistettava. Sääntöjä vaikka millä mitalla. En koskaan oppisi niitä. Miksi jumalanpalvelemisesta on tehty niin hirvittävän vaikea suoritus? Arvostan kuitenkin kirkkoanne ja palvelukset on kauniita. Katselen niitä aina välillä televisiosta. Mitään pahaa sanottavaa ei kirkostanne ole.
johtopäätökseni kirkkoon liittymisestä
enpysty
12448
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Ole kirkossa se mikä olet, ei ole pakko lähteä mukaan kaikkiin sääntöihin ja niiden opettelemiseen. Tärkeintä on että käyt Jeesuksen kodissa, kirkossa. Voit olla siellä aivan jännittämättä ja tuntea Jumalan läsnä olon.
Asiahan on harvinaisen selvä.
Et halua olla ortodoksi, eli mitäpä sitä enää jahkaamaan?
Sinun pitää nyt etsiä joku toinen kirkko- tai seurakunta mihin haluat liittyä ja tunnet kuuluvasi sinne.
Tee päätös ja liity sinne minne haluat liittyä.
Mutta älä pliis jatka täällä jankkaamista.
Esim minua itseäni vaivaa nää "liitynkö vai enkö/mitä ortodoksisuus on tai ei"- jankkaukset.
Jotenkin täällä "etsijät" pakottavat ortodokseja vastaulemaan milloin mihinkin kysymyksiin.
Jos teillä on kysymyksiä. niin kysykää papeilta!
Tämä palsta on ortodokseille tarkoitettu ja että saamme täällä keskustella.
Emme ole mitenkään "käännytystyössä".
Ihan on tarpeeksi omissa ongelmissamme.
Papit on sitä varten että vastaavat. Kysykää heiltä!
5 Jeesus sanoi vielä:
"Kuvitelkaa, että joku teistä menee keskellä yötä ystävänsä luo ja sanoo: 'Veli hyvä, lainaa minulle kolme leipää. 6 Eräs ystäväni poikkesi matkallaan luokseni, eikä minulla ole tarjota hänelle mitään.' 7 Toinen vastaa sisältä: 'Älä häiritse minua. Ovi on jo lukossa, ja minä olen nukkumassa lasten kanssa. En minä voi nousta antamaan mitään.' 8 Mutta minä sanon teille: vaikka hän ei nousisikaan antamaan toiselle leipää pelkkää ystävyyttään, hän kuitenkin tekee sen, kun tämä hellittämättä pyytää, ja hän antaa niin paljon kuin toinen tarvitsee.
9 "Niinpä sanon teille: Pyytäkää, niin teille annetaan. Etsikää, niin te löydätte. Kolkuttakaa, niin teille avataan. 10 Sillä pyytävä saa, etsijä löytää, ja jokaiselle, joka kolkuttaa, avataan. 11 Ei kai kukaan teistä ole sellainen isä, että antaa pojalleen käärmeen, kun poika pyytää kalaa? 12 Tai skorpionin, kun hän pyytää munaa? 13 Jos kerran te pahat ihmiset osaatte antaa lapsillenne kaikenlaista hyvää, niin totta kai teidän Isänne paljon ennemmin antaa taivaasta Pyhän Hengen niille, jotka sitä häneltä pyytävät."
--
Aloittajalle sanon, että kannattaa vaan käydä mahdollisuuksien mukaan palveluksissa. Se mikä voi vaikuttaa oudolta, alkaa tulla tutuksi.
Suositten sinunkaltaisillesi islamia, siellä ei paljon järkeä, ymmärrystä tai lukutaitoa vaadita, että tervemenoa vaan salafistien haltuun.
Tuuli puhaltaa missä tahtoo. Sinä kuulet sen huminan, mutta et tiedä mistä se on tulossa tai minne menossa...jne, jne.
Jumalan tunteminen ja usko edellyttävät aina omalta mukavuusalueelta pois siirtymistä. Eihän todellista mielenmuutosta voisi muuten edes tapahtua. Olen itsekin sosiaalisesti äärimmäisen rajoittunut ja kammosin aikoinani juuri kuvaamiasi asioita. Mutta Valamossa koin merkittävän kokemuksen ja sen jälkeen osallistuin siellä kaikkiin jumalanpalveluksiin sinä aikana, kun siellä olin. Valamossa käy aina turisteja kirkossa, joten siellä voi olla sitä "suurta massaa", joka vain seuraa palveluksia.
Sitten tulin kotiseudulleni ja tunsin, että minun on pakko mennä kotikaupunkini ortodoksiseen kirkkoon, viis siitä, miten siellä kenties sählään tai mitä muut ajattelevat, oli hengellinen pakko. Menin vigiliaan, oli kesä, ja paikalla oli lisäkseni yksi henkilö! Olin kauhusta kankeana. Sitten menin liturgiaan, silloin oli jo enemmän väkeä ja pystyi "sulautumaan massaan". Ei kirkoissa kukaan toisia kyttää, ja lisäksi kannattaa muistaa, että kirkoissa, ainakin pk-seudulla, käy hyvin eri taustoista olevaa väkeä. Välillä näkee jopa mieleltään järkkyneitä ihmisiä, eräskin nainen otti loputtomiin selfieitä kirkossa, jopa alttariin päin ja ehtoollislahjojen pyhittämisen aikana ja alkoi lopulta huutaa, kun joku kävi häntä hieman hillitsemässä.
Kirkossa on myös aina paljon väkeä, jotka eivät käy suutelemassa ainoatakaan ikonia, eivät edes analogilla olevaa (sitä "etummaista" ikonia kirkon keskellä). Eivätkä kaikki sytytä tuohuksia. Tai mene hakemaan papilta siunausta lopussa. Ei-ortodoksina et voi osallistua ehtoolliseen, joten älä siitä stressaa. Monilla on esim. puolisona ei-ortodoksi, joka saattaa tulla kirkkoon mukaan, mutta ei suutele ikoneja tai edes tee ristinmerkkejä, on "sivussa" koko palveluksen ajan.
Käy rohkeasti palveluksissa vain katsomassa ja kokemassa. Sosiaaliset rajoitteet tulee nähdä demonien asettamina rajoituksina, joilla demonit haluavat estää sinua pyrkimästä kohti Jumalaa. Älä mieti kaikkia sääntöjä, ne ovat ihan toissijaisia ja kaikki eivät suinkaan osaa kaikkia nyansseja ja sääntöjä, en minäkään. Lisäksi joka kirkossa on vähän omat tavat. Kun seuraa muita ja tekee kuten muutkin, niin sillä jo pääsee pitkälle.
Lisäksi haluaisin huomauttaa, että meissä käännynnäisissä on todella paljon sosiaalisesti rajoittuneita, herkkiä ihmisiä, joille jumalanpalveluksiin osallistuminen on ollut todella suuri kynnys. Et siis todellakaan ole tuntemuksiesi kanssa yksin.
Käy vaikka vuoden verran säännöllisesti kirkossa (ota huomioon, että kesäisin on varsinkin vigilioissa vähän väkeä, syksystä eteenpäin enemmän, liturgioissa on aina porukkaa). Ja pohdi sen jälkeen uudelleen, olisiko ortodoksinen kirkko sinun oma kirkkosi. Olet kuullut kutsun, mielestäni sinun kannattaisi seurata sitä. Valoisaa, armorikasta kesää Sinulle!
Kyllä saa taas "kivan" kuvan tässä ketjussa ortodokseista. Vain kaksi ystävällistä, asiallista vastausta! Ihme jos aloittaja tämän jälkeen haluaa liittyä kirkkoon...
Mun käsittääkseni kirkossa ei kaikkien tarvitse käyttäytyä samalla tavalla ja olla aktiivisia. Ei ole pakko mennä ehtoollisellaan jos ei halua (kukaan ei kysy miksi et osallistu, koska ehtoollisen nauttimiselle voi olla myös esteitä).
Jos aloittaja tuntee vetoa ortodoksiseen kirkkoon, kehotan häntä vielä keskustelemaan jonkun seurakuntansa papin kanssa asiasta.
Itse en alussa osallistunut eukaristiaan koska menkat tai jokin asia vaivasi hengellisesti siis synti tai synnillinen ajatus ja se piti päästä tunnustamaan.. mutta jotenkin käsitin että olisin vaivaksi rippi-isälleni tälläisellä tulkinnalla ja olen edelleen joten karttelen kirkkoa senkin takia kun sinne ei kelpaa sellaisena kuin on ja siellä on niin hällä väliä suhtautuminen tiiviiseen hengelliseen elämään.Kirkossa käyntiä korostavat kunhan ei muuten rasita systeemiä kyselemällä ja käymällä tiheään ripillä.
Mistähän tämmöinen käsitys on saanut alkunsa sinulla, ettei kuukautisten aikaan saisi osallistua ehtoolliselle? Se ei ole oppimme mukaista kuten ei sekään, että jättää ehtoollisen väliin synnintunnon tähden. Me olemme koko ajan syntisiä ja siten (toivottavasti) synnintunnossa. Ja on tärkeää osallistua euksristiaan saadakseen armon.
Venäläisillä on tapana käydä synnintunnustuksella ennen jokaista ehtoollista mutta sitä tapaa ei ole meillä tai esim. Kreikassa.
Itse olen käynyt pika-synnintunnustuksella kesken vigilian, samoin kerran vigilian jälkeen. 10 - 15 min kokonaisuudessaan se kesti. Pyydä papilta vigilian jälkeen mahdollisuutta katumuksen sakramenttiin, sen saat varmasti.
Hengellistä oppia voi ammentaa esim. osallistua Raamattu/ tai ortodoksiapiireihin jos niitä järjestetään, lukemalla laadukkaita ort. kirjoja ja rukoilemalla säännöllisesti, pyytämällä Pyhän hengen johdatusta, puhumalla Kristukselle. Pappien aika on rajallinen, he eivät voi joka viikko keskustella saman ihmisen kanssa. Mutta itse käyn synnintunnustuksella ja käyn hengellisen keskustelun jokaisen paaston yhteydessä. Kyllä papeilla on tähän aikaa. Näin tekevät myös ortodoksiset ystäväni eri puolilla Suomen. Vaihda rippi-isää, jos siltä tuntuu.
Se on oma näkemys epäpuhtauden tilasta, lisäksi ei kehtaa ämpäri takapuolessa lähteä sellaisena aikana kirkkoon kun jokapaikkan koskee ja vääntää ja takapuolesta valuu niagaran verran verta ja muutoinkin epämiellyttävä olotila.
En näe katumuksen sakramenttia eukaristian jälkeen ihmiselle itselleen järkevänä ratkaisuna hengellisyyden kannalta.Pitäisi olla se motivoiva seikka tehdä parannus ennenkuin saa eukaristian.
Tutki kirkkoa sen historiaa ja doktriineja mutta älä siihen kuuluvia ihmisiä ja muista että ihmiset eivät elä opetuksien mukaisesti eivätkä käyttäydy niiden mukaisesti vaikka sinä käyttäytyisitkin ja eläisit ja että jokainen ihminen vaikka vaikuttaisi miten kiltiltä ja hartaalta omaa oman näkemyksensä ihmisenä elämästä ja toisista kuten myös kirkosta ja hengellisistäkin opetuksista ja soveltaa niitä omanlaisesti ympäristössään.Muista myös että kirkossa on hyvin erilaisin motiivein olevia ihmisiä ja joskus ne motiivit eivät vaikuta ollenkaan hengellisiltä.
Itse en näitä asioita huomioinut enkä tänäkään päivänä hyväksy.Olen itsekäs ja tuomitsevainen ja hyvin yksityinen Jumalsuhteessani.
AINANEN NEITSYT MARIA ---- TÄÄHÄN ON JATKUVAA AIVOPESUA RASKAANNA JA ON NEITI EIKÖ TAIVAAN ISÄÄ OLLUTKAAN ---------- RAAMATU SANOO ETTÄ NEITI TULI RASKAAKSI