Olen huomannut, että uskovaisen tai teologin selittäessä tai puolustaessa jotakin opinkohtaa tekstiä on hyvin usein todella paljon. Niin on myös tällä keskustelupalstalla. Yksinkertaiseen kysymykseen tulee uuvuttavan pitkä ja sekava vastaus. Leimallista on, että jokaiseen rönsyilevän tekstin haaraan liitetään joukko viittauksia Raamatun teksteihin, tavallisesti yksittäisiin jakeisiin.
Eräät ystävämme linkkaavat mielellään videoihin, jotka ovat usein tunninkin mittaisia. Ja oikeasti on ollut kyse aika selvärajaisesta kysymyksestä, johon luulisi voivan vastata nasevamminkin.
Miksi näin on?
Minusta Wittgensteinin Ludde osui erinomaisesti hermoon tiivistäessään esipuheessa Tractatus-kirjansa olennaisen sisällön: “Was sich überhaupt sagen läßt, läßt sich klar sagen; und wovon man nicht reden kann, darüber muß man schweigen”.
Yritän suomentaa tuon mahdollisimman hyvin: Se, mitä ylipäätään voidaan sanoa, voidaan sanoa selvästi; ja siitä, mistä ei voi puhua, on vaiettava.
Minusta nämä uskon puolustajat ja selittäjät sanovat asiansa aivan liian usein tarpeettoman pitkästi ja sekavasti. Sen lisäksi he yrittävät usein selittää sanallisesti asioita, joista oikeastaan ei voi puhua ja olisi viisaampaa olla hiljaa.
Eräät ystävämme linkkaavat mielellään videoihin, jotka ovat usein tunninkin mittaisia. Ja oikeasti on ollut kyse aika selvärajaisesta kysymyksestä, johon luulisi voivan vastata nasevamminkin.
Miksi näin on?
Minusta Wittgensteinin Ludde osui erinomaisesti hermoon tiivistäessään esipuheessa Tractatus-kirjansa olennaisen sisällön: “Was sich überhaupt sagen läßt, läßt sich klar sagen; und wovon man nicht reden kann, darüber muß man schweigen”.
Yritän suomentaa tuon mahdollisimman hyvin: Se, mitä ylipäätään voidaan sanoa, voidaan sanoa selvästi; ja siitä, mistä ei voi puhua, on vaiettava.
Minusta nämä uskon puolustajat ja selittäjät sanovat asiansa aivan liian usein tarpeettoman pitkästi ja sekavasti. Sen lisäksi he yrittävät usein selittää sanallisesti asioita, joista oikeastaan ei voi puhua ja olisi viisaampaa olla hiljaa.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Satuja on mahdollista tulkita äärettömän monella tapaa. Siitä ne pitkät jorinatkin johtuvat.
Jumalat ja niiden antamat kuvitteelliset viestit ovat ihmiseltä itseltään lähtöisin ja kun kerran ihminen on jumalatkin luonut, niin on selvää, että tulkintoja on yhtä monta kuin on uskovaista ihmistäkin.
Alkukantaisilla jumalilla ei ole ollut tekniikkaa "selkokielisiin" uutisiin. Nyt olisi tekniikka olemassa, mutta jumalista ei kuulu pienintäkään pihausta. Voi vain arvailla, että mistähän syystä asia on niin?
Uskova tarvitsee jonkun lähteen selittääkseen normaalille järjelle aivan käsittämättömän asian.
Uskova kun ei pysty itsekään mokomaa järjettömyyttä selittämään.
Kyllä, olen samaa mieltä. Perustelen sen mielipiteelläni.
Siis perustelet mielipiteesi kuvitteellisten jumalien kuvitteellisilla mielipiteillä? Niin kaikki hartaat uskovat ainakin tekevät.
Onko hartaita uskoviakin? Käsitykseni mukaan he ovat vain "hartailevia" uskovaisia?
Tekopyhyys on nykyuskontojen peruskivi.