Teologien pitkät jorinat

Olen huomannut, että uskovaisen tai teologin selittäessä tai puolustaessa jotakin opinkohtaa tekstiä on hyvin usein todella paljon. Niin on myös tällä keskustelupalstalla. Yksinkertaiseen kysymykseen tulee uuvuttavan pitkä ja sekava vastaus. Leimallista on, että jokaiseen rönsyilevän tekstin haaraan liitetään joukko viittauksia Raamatun teksteihin, tavallisesti yksittäisiin jakeisiin.

Eräät ystävämme linkkaavat mielellään videoihin, jotka ovat usein tunninkin mittaisia. Ja oikeasti on ollut kyse aika selvärajaisesta kysymyksestä, johon luulisi voivan vastata nasevamminkin.

Miksi näin on?

Minusta Wittgensteinin Ludde osui erinomaisesti hermoon tiivistäessään esipuheessa Tractatus-kirjansa olennaisen sisällön: “Was sich überhaupt sagen läßt, läßt sich klar sagen; und wovon man nicht reden kann, darüber muß man schweigen”.

Yritän suomentaa tuon mahdollisimman hyvin: Se, mitä ylipäätään voidaan sanoa, voidaan sanoa selvästi; ja siitä, mistä ei voi puhua, on vaiettava.

Minusta nämä uskon puolustajat ja selittäjät sanovat asiansa aivan liian usein tarpeettoman pitkästi ja sekavasti. Sen lisäksi he yrittävät usein selittää sanallisesti asioita, joista oikeastaan ei voi puhua ja olisi viisaampaa olla hiljaa.