Mä oon jonkinasteisesti masentunu. Koko ajan menossa alemmas ja alemmas... Mulla ei ole kavereita, se on suurin syy masennukseen. Musta tuntuu vaan niin pahalta nähdä toisia kavereineen, ja mulla ei ole ku pari tuttua jotka nekään ei varmaan oikeesti halua olla mun seurassa. Mulla on tosi huono itsetunto, en oo koskaan ollu kovin sosiaalinen ja hanakka ottamaan yhteyttä toisiin. Tarvisin täysin uuden ympäristön että voisin edes hieman muuttua..saada uusia mahdollisuuksia.
Eilen purkauduin mun poikakaverille. Se tiesi jo aiemminki että mulla ei ole kavereita. Itkin kunnolla ja se lohuttikin. Sen jälkeen ku se oli mut kotiin nakannu, sain viestin, että se on päättäny ettei enää tällä viikolla tavata (vaikka sovittiin että viikonloppuna), että saisin aikaa ajatella. Mä suutuin siitä. Se pakenee sitä kun oon masentunut, haluaa jättää mut asian kanssa yksin. Pistin vihasen viestin takaisin. Aamulla sain viestin että hänen päätös pitää ja että ei halua että mä valitan sille ja oon "aina" masentunu sen seurassa. Viestisotaa. Yhdessä viestissä: "Usko jo. Mä en vaan halua kuulla sun suusta ensin nälvimistä mulle ja sitte sä kehtaat vielä kerjätä huomiota sillä että sä itket ettei sulla oo kavereita.." Muutaman "pilkkasanan" olin huumorilla heittänyt.
Tuntuu, että mut nakataan yksin nurkkaan selviämään masennuksesta. Hän pakenee. Käskee ajatella asioita. Haluaa silti että kaikki ois hyvin meidänkin välillä. Ja hän vetää vanhat asiat mukaan. Syksyllä oli ero lähellä, mun puolelta.. Kaikki ei ole ihan hyvin nytkään...luulen, ettei me tulla ikuisuutta olemaankaan yhdessä, vaikka viime kesänä niin luvattiin.
Mua suututtaa se, että heti, kun kerron olevani masentunut, hän sanoo ettei tavata hetkeen. Olisi kait pitänyt jättää kertomatta.
Solmussa. Ehkä oon tahallani suuttunu liikaakin, koska en enää välitä koko tyypistä niin paljoa..? Olisin kuitenki toivonu, että kun purkaudun jostaki ja myönnän avoimesti että masentaa, niin silloin suhtautuis hyvin ja yrittäis vaikka auttaa, ... en toivonut sitä, että käsketään vaan ajatella järkevästi ja jätetään yksin asian kanssa...
poikakaveri pakenee mun masennusta
9
544
Vastaukset
- saman kokenut
Mulla on samanlaista kokemusta...Inhottavaa käytöstä!! Just kun toinen tarvis läheisyyttä ja lohdutusta niin sitten häivytään kuin tuhka tuuleen...
Onko se pelkuruutta vai mitä?
Ei sellaisen pojan kans kannattais jatkaa kun se ei välitä sen vertaa että olis tukena.
Seksiä se mun "poikkis" vain multa halus...
Jaksamisia. Pojat on just tuollasii.- ärh
YLEISTÄ!!
Ehkä poikakaverisi säihkähtin sitä kun sanoit olevasi masentunut!Masentuneen läheinen ei aina välttämättä tiedä(puhun omasta kokemuksesta)miltä toisesta tuntuu ja siksi on välillä vaikea reagoida masentuneen haluamalla tavalla!Menikö vaikeaksi?!
- janika
itsekkin olen juuri kavereitten takia masentunut.minulla ei ole täällä päin kavereita.kaikki asuvat kauvempana.tuntuu vaan että kukaan ei halua olla minun kans ja tuntuu että poikakaverillani ei kiinnosta.sanoin tämän hänelle ja hän suuttui kun en uskonut että hän rakastaa minua.
mulla on vaan toisin kuin sulla.poikakaverini pyytää kertomaan minua hänelle mikä painaa mieltä ym.en vain osaa.
hän kuuntelee kun itken ja lohduttaa ja auttaa.
toivottavasti saat jonkun jolle purkautua.puhuminen ja itkeminen on nyt tärkeintä.
itse käyn kuraattorilla juttelemassa.ahdistaa mutta ei tiedä mitä sanoa.
koita jutella poikakaverisi kanssa tästä.toivottavasti masennkusesi menee ohi.:)- sin
Oon hänelle tuosta puhunut aiemminkin, ja huonoja päiviä on ollut. Hän on pyytänyt että kerron jos joku painaa mieltä. Tuota en sitten vain ymmärtänyt, ku koko juttu tuntui olevan siitä kiinni, että ku alkuun olin "valittanu" sille sen piirteistä, ni sen jälkeen en ois saanu valittaa omista murheista. Siitä mä sille suutuinki että pitääkö se niin olla ajasta kii, millon voi puhua ja millon ei.
Saatiin me kuitenki jossain määärin sovittua koko juttu.. Kumpikaan ei osaa olla pitkävihainen. - janika
sin kirjoitti:
Oon hänelle tuosta puhunut aiemminkin, ja huonoja päiviä on ollut. Hän on pyytänyt että kerron jos joku painaa mieltä. Tuota en sitten vain ymmärtänyt, ku koko juttu tuntui olevan siitä kiinni, että ku alkuun olin "valittanu" sille sen piirteistä, ni sen jälkeen en ois saanu valittaa omista murheista. Siitä mä sille suutuinki että pitääkö se niin olla ajasta kii, millon voi puhua ja millon ei.
Saatiin me kuitenki jossain määärin sovittua koko juttu.. Kumpikaan ei osaa olla pitkävihainen.meillä kanssa ei ole ajasta kiinni.juuri silloin kun poikakaverini soitti ja kuunteli vain itkuani niin silloin oli yö.
hyvö että olette saaneet sovittua ja toivottavasti menee taas hyvin.:)
- tytteli
Poikakaverini on masentunut ja syö tällähetkellä siihen lääkkeitä. Tunteet ovat hänellä vuoristorataa ja se syö suhdettamme. Hän ei pysty/halua olla muiden ihmisten seurassa ja tuntee välillä myös minut kaukaiseksi. Haluan auttaa ja olla tukena, mutta välillä oman jaksamisen vuoksi on pakko ottaa etäisyyttä. Tätä on jatkunut nyt reilut puolivuotta ja välillä tuntuu etten jaksa enempää. En ymmärrä miten asiat voivat hänestä tuntua niin ylipääsemättömiltä. No, kuitenkin kaikesta huolimatta eteenpäin mennään. Toivon että tilanne rauhoittuu ja saan kultani "takaisin".
Voimia sinulle =) - suuri_suu_86
Höm höm, pyydän nyt jo anteeksi mikäli tekstissäni on jotain mitä joku ei halua lukea tai tykkää lukemastaan. Mutta asiahan on silleen, ettei kukaan jaksa roikkua ihmisen seurassa joka on koko ajan masentunut/mököttää. Miten sä kuvittelet, että suhdetta pystyy ylläpitämään siten? kyllä sitä aluksi vielä kestää.. tuntee myötätuntoa, mutta sitten ku se masennus alkaa kestään todella pitkän ajan alkaa kärsivällisyys ja myötätunto loppua. Myöskin kumppani saattaa tuntea itsensä ei-niin-tärkeäksi ku toinen on masentunu vaikka hän on vierel (tajusitko?) Ja mitä kavereihis tulee, niin helppo on vastata ett ole sosiaalisempi ja mene juttelemaan.. helpommin sanottu ku tehty. Mutta ei kavereita saada ellei uskalla yrittää. Ja kuka nyt muutenkaan liikaa kavereita haluaa? Ärsyttää silloin tällöin ku puhelin koko ajan pirisee ku yks kvarei pyytää sinne ja toinen tänne.
Moni varmaan tulee "neuvomaan" sua, ett sun poikaystäväs ei oo sun arvoinen koska hän "pakenee". Mut mieti hetki tilannetta hänen kannaltaan. Jaksaisitko sä olla henkilön seurassa joka on vain koko ajan masentunut ja valittaa kuinka elämä potkaisee kankkuseen? Ja nyt heität noi romanttiset tottakai-aatokset vessanpytystä alas JA MIETIT(!!) loogisesti... - Samantha
Mun poikaystäväni pitää mua sylissään kun mä itken. Saan itkeä hänen olkaansa vasten.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1271306
- 98973
Tiedät, että en voi enää laittaa viestiä
Aikaa kulunut. Eikä se näyttäisi enää luontevalta vastata näin pitkän ajan jälkeen. Tiedän myös, että sinä et enää lait89934Nostetaanpas kissa pöydälle: Onko Kuhmossa työpaikkakiusaamista?
Kuka uskaltaa puhua? Vai uskaltaako kukaan? Naisvaltaisella alalla on kuulemma Kuhmossa ruma tilanne. Mitä aikuiset ede25907Tuleeko Martinasta rouva Muhis
Saako vihdoinkin ne haaveilemansa prinsessa häät Hajjin entinen Muhammad kanssa, 😂 yhteistä heillä on se, että molemmat297789- 95748
- 109656
- 34648
Eipä oo näkyny montakkasn etelänvetelää vielä kylällä.
Liekkö tuo pensanhinta vetelille liian kallista, kun ovat jeäneet kesäksi kottiinsa vetelehtimmään. Pärjätään iliman vet140589Oletko miettinyt sitä
Että jos meidän persoonat ei sovi yhtään yhteen ;) No onneksi kumpikin on fiksu eikä halua toiselle mitään pahaa.50581