"Oi Herra, kuinka jouduinkaan, niin kauas poluiltasi!"
Ihminen jolla ei ole Pyhää Henkeä sydämessään asuvana, elää sokeudessa hengelliselle todellisuudelle, mihin surkeaan ja kadottavaan tilaan ihminen joutuu torjuessaan epäuskoisena Jumalan sanan totuudet. Näin ihminen uppoaa yhä syvemmälle epätietoon, pimeyteen ja paatumukseen.
Paatumukseksi nimitetään tilaa jossa ihminen on ajautunut niin kauas Jumalan läheltä ettei enää kuule Hänen ääntään, ei tajua mitä hänen ympärillään ja hänessä itsessään tapahtuu. Sanalla sanoen ihminen ei enää usko hengelliseen, vaan alkaa vaatia Jumaln olemassaolosta "todisteita" vaikka koko luomakunta ja hänen omakin olemasaolonsa ja jokapäiväinen runsas ylläpitonsa sielun ja ruumiin tarpeiden puolesta on todistusta Jumalasta ja Hänen hyvyydestään.
Mutta hengellisessä sojkeudessa on kyse juuri siitä ettei ihminen näkevin silmin näe, eikä kuulevin korvin kuule, eikä tee parannusta, ei tunnusta eikä tunnista syntisyyttään eikä armon tarvettaan. Ihmisestä alkaa tuntua pian mahdottomalta koko ajatus Jumalan tai minkään yliluonnollisen olemassaolosta.
Valvokaa, sanoi Jeesus matkaevääksi jälkeentulevia varten;- sillä te ette tiedä minä päivänä tai hetkenä Ylkä saapuu. Se päivä kohtaa valvomattoman, sokeuden paatumuksessa elävän kuin varas yöllä, äkkiarvaamatta! Se lankeaa kuin paula odottamattoman päälle. Tämä on meille kirjoitettu varoitukseksi mutta suurin osa ihmisistä ei tahdo tätä uskoa. He torjuvat Jumalan varoitukset, eläen siinä toiveunessa ettei mitään Jumalaa olisikaan, eivätkä he joutuisi vastuuseen teoistaan ja sanoistaan, syntielämästään ja jumalanpilkkaamisestaan.
Mutta valheellinen ateistinen toiveuni on pettävää. Herätys tulee olemaan kauhistuttava niille jotka ovat unessa Jeesuksen saapuessa viimeiselle tuomiolle, tuomitsemaan eläviä ja kuolleita. Silloin, sanotaan. -jumalattomat huutavat pelosta, taivaat suurella pauhinalla kääritään kokoon, tähdet putoilevat, maa h'vitetään ja helvetti on valmistettu perkeleelle ja hänen enkeleilleen, niin sinne heitetään ikuisuuteen kärsimään myös kaikki jumalattomat, kärsimään iäistä loppumatonta vaivaa tulisessa järvessä jossa tuli ei sammu koskaan ja madot kalvavat heidän ruumistaan.
Viisaat neitsyet eli totiset uskovaiset pääsevät taivaan iloon, viettämään ikuista riemujuhlaa taivaan iloissa, missä ei ole mitään pahuutta. Kaikki jumalattomat ja pilkkaajat ovat poissa, unohdettuina, vankina ikuisessa pimeydessä tulisessa järvessä josta eivät pääse koskaan pois. Pois heitettynä niinkuin jöte joka pois heitetään eikä sitä sen jälkeen enää muisteta.
Nyt olisi vielä mahdollisuus parannuksen, ottaa vastaan evankeliumi, tunnustaa syntinsä ja paatumisensa Jumalan edessä, pyytää armoa ja ottaa vastaan Jumalan armolahja: syntien anteeksianto kristuksen töytetyssä työssä.
Voi sinua jos sen hylkäät!
Ihminen jolla ei ole Pyhää Henkeä sydämessään asuvana, elää sokeudessa hengelliselle todellisuudelle, mihin surkeaan ja kadottavaan tilaan ihminen joutuu torjuessaan epäuskoisena Jumalan sanan totuudet. Näin ihminen uppoaa yhä syvemmälle epätietoon, pimeyteen ja paatumukseen.
Paatumukseksi nimitetään tilaa jossa ihminen on ajautunut niin kauas Jumalan läheltä ettei enää kuule Hänen ääntään, ei tajua mitä hänen ympärillään ja hänessä itsessään tapahtuu. Sanalla sanoen ihminen ei enää usko hengelliseen, vaan alkaa vaatia Jumaln olemassaolosta "todisteita" vaikka koko luomakunta ja hänen omakin olemasaolonsa ja jokapäiväinen runsas ylläpitonsa sielun ja ruumiin tarpeiden puolesta on todistusta Jumalasta ja Hänen hyvyydestään.
Mutta hengellisessä sojkeudessa on kyse juuri siitä ettei ihminen näkevin silmin näe, eikä kuulevin korvin kuule, eikä tee parannusta, ei tunnusta eikä tunnista syntisyyttään eikä armon tarvettaan. Ihmisestä alkaa tuntua pian mahdottomalta koko ajatus Jumalan tai minkään yliluonnollisen olemassaolosta.
Valvokaa, sanoi Jeesus matkaevääksi jälkeentulevia varten;- sillä te ette tiedä minä päivänä tai hetkenä Ylkä saapuu. Se päivä kohtaa valvomattoman, sokeuden paatumuksessa elävän kuin varas yöllä, äkkiarvaamatta! Se lankeaa kuin paula odottamattoman päälle. Tämä on meille kirjoitettu varoitukseksi mutta suurin osa ihmisistä ei tahdo tätä uskoa. He torjuvat Jumalan varoitukset, eläen siinä toiveunessa ettei mitään Jumalaa olisikaan, eivätkä he joutuisi vastuuseen teoistaan ja sanoistaan, syntielämästään ja jumalanpilkkaamisestaan.
Mutta valheellinen ateistinen toiveuni on pettävää. Herätys tulee olemaan kauhistuttava niille jotka ovat unessa Jeesuksen saapuessa viimeiselle tuomiolle, tuomitsemaan eläviä ja kuolleita. Silloin, sanotaan. -jumalattomat huutavat pelosta, taivaat suurella pauhinalla kääritään kokoon, tähdet putoilevat, maa h'vitetään ja helvetti on valmistettu perkeleelle ja hänen enkeleilleen, niin sinne heitetään ikuisuuteen kärsimään myös kaikki jumalattomat, kärsimään iäistä loppumatonta vaivaa tulisessa järvessä jossa tuli ei sammu koskaan ja madot kalvavat heidän ruumistaan.
Viisaat neitsyet eli totiset uskovaiset pääsevät taivaan iloon, viettämään ikuista riemujuhlaa taivaan iloissa, missä ei ole mitään pahuutta. Kaikki jumalattomat ja pilkkaajat ovat poissa, unohdettuina, vankina ikuisessa pimeydessä tulisessa järvessä josta eivät pääse koskaan pois. Pois heitettynä niinkuin jöte joka pois heitetään eikä sitä sen jälkeen enää muisteta.
Nyt olisi vielä mahdollisuus parannuksen, ottaa vastaan evankeliumi, tunnustaa syntinsä ja paatumisensa Jumalan edessä, pyytää armoa ja ottaa vastaan Jumalan armolahja: syntien anteeksianto kristuksen töytetyssä työssä.
Voi sinua jos sen hylkäät!
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.