Eheä elämä

Hyvin ja osuvasti kirjoitettu!

"On enemmänkin kyse siitä, minun mielestäni, että oppii hyväksymään elämän sellaisena kuin se on ja itsensä sellaisena kuin on ja oppii rakentamaan elämän niillä palikoilla, joita on käytössä. "
Hyvin ilmaistu.

Sitä olen ajatellutkin, että elämän haaksirikot, kriisit, miksi niitä kutsutaanki on pysähdyspaikkoja. Elämä pysäyttää, ja shokista selvittyään on katsottava eteenpäin kuinka, ja miten selvitä niillä eväillä, mitä jäi jäljelle. On otettava uusi suunta. Kriisissä on mahdollisuus," kivun kautta Jumala luo uutta" niinkuin laulussakin sanotaan.
Niin, eihän Jeesus luvannutkaan helppoa elämää, mutta usko Jeesukseen antaa toivon, ja Hänen matkassaan ne elämän haaksirikotkin on helpompi kestää.

evita-ei.kirj kirjoitti:

Sitä olen ajatellutkin, että elämän haaksirikot, kriisit, miksi niitä kutsutaanki on pysähdyspaikkoja. Elämä pysäyttää, ja shokista selvittyään on katsottava eteenpäin kuinka, ja miten selvitä niillä eväillä, mitä jäi jäljelle. On otettava uusi suunta. Kriisissä on mahdollisuus," kivun kautta Jumala luo uutta" niinkuin laulussakin sanotaan.
Niin, eihän Jeesus luvannutkaan helppoa elämää, mutta usko Jeesukseen antaa toivon, ja Hänen matkassaan ne elämän haaksirikotkin on helpompi kestää.

Lue lisää

Yksilön kantokyky on toki rajallinen ja vaihtelee suuresti, mutta itse en missään tapauksessa ole turvautunut taikauskoon.

Taikausko on heikkoja varten.

he-ma kirjoitti:

Yksilön kantokyky on toki rajallinen ja vaihtelee suuresti, mutta itse en missään tapauksessa ole turvautunut taikauskoon.

Taikausko on heikkoja varten.

Jeesus meni pois ja ainoa mitä Jeesuksesta itsestä jäi on se mitä Jeesuksesta saatiin oppia eli ei kovin hyvin mene. Jos ihmisen luota lähtee Jumalan pois niin ainoa mitä jää, on se mitä on oppinu. Kasvu on Jumalalta peräisin ja pysähtyneisyys on jumalattomuudessa. Kun julistetaan evankeliumia eli Jumalan sanaa vastaanottavalle taholle, niin hän saa siitä kasvua julistamalla tämän vastaanottamisensa eteenpäin. Eteenpäin yhteen suuntaan tapahtuva on sitä missä julistetaan julistamista eli sanaa. Oppiminen ja opitun vieminen eteenpäin ja opitun viemisen eteenpäin oppimisen vieminen eteenpäin jne on oppimista eli mielenmuutosta. Mieli pysyy siellä missä oppia ei vastaanoteta ja jossa siihen ei uskota. Mieli ei muutu, ei tapahdu mielenmuutosta. Oppiminen itse on mielenmuutos viedä eteenpäin, olla vastaaottamassa myös oppi opettamisesta. Miksi tehtävänä on viedä eteenpäin oppia joka ei enää synny vaan joka vain kiertää? Siksi, että se mikä on poissa ei voi viedä sitä eteenpäin. Ja kaikkien on kuultava että se mikä ei voi viedä eteenpäin, voi viedä eteenpäin. Poissaolo, olemattomuus, pysähtyneisyys, eristyneisyys itsessään synnyttää yhteyden joka vie eteenpäin itse itseään.

Senplönn kirjoitti:

Jeesus meni pois ja ainoa mitä Jeesuksesta itsestä jäi on se mitä Jeesuksesta saatiin oppia eli ei kovin hyvin mene. Jos ihmisen luota lähtee Jumalan pois niin ainoa mitä jää, on se mitä on oppinu. Kasvu on Jumalalta peräisin ja pysähtyneisyys on jumalattomuudessa. Kun julistetaan evankeliumia eli Jumalan sanaa vastaanottavalle taholle, niin hän saa siitä kasvua julistamalla tämän vastaanottamisensa eteenpäin. Eteenpäin yhteen suuntaan tapahtuva on sitä missä julistetaan julistamista eli sanaa. Oppiminen ja opitun vieminen eteenpäin ja opitun viemisen eteenpäin oppimisen vieminen eteenpäin jne on oppimista eli mielenmuutosta. Mieli pysyy siellä missä oppia ei vastaanoteta ja jossa siihen ei uskota. Mieli ei muutu, ei tapahdu mielenmuutosta. Oppiminen itse on mielenmuutos viedä eteenpäin, olla vastaaottamassa myös oppi opettamisesta. Miksi tehtävänä on viedä eteenpäin oppia joka ei enää synny vaan joka vain kiertää? Siksi, että se mikä on poissa ei voi viedä sitä eteenpäin. Ja kaikkien on kuultava että se mikä ei voi viedä eteenpäin, voi viedä eteenpäin. Poissaolo, olemattomuus, pysähtyneisyys, eristyneisyys itsessään synnyttää yhteyden joka vie eteenpäin itse itseään.

Lue lisää

"Jeesus meni pois ja ainoa mitä Jeesuksesta itsestä jäi on se mitä Jeesuksesta saatiin oppia eli ei kovin hyvin mene. "
Ei suinkaan noin, vaan Jeesuksen sanat Joh 16
7. Kuitenkin minä sanon teille totuuden: teille on hyväksi, että minä menen pois. Sillä ellen minä mene pois, ei Puolustaja tule teidän tykönne; mutta jos minä menen, niin minä hänet teille lähetän.
8. Ja kun hän tulee, niin hän näyttää maailmalle todeksi synnin ja vanhurskauden ja tuomion:
9. synnin, koska he eivät usko minuun;
10. vanhurskauden, koska minä menen Isän tykö, ettekä te enää minua näe;
11. ja tuomion, koska tämän maailman ruhtinas on tuomittu.
12. Minulla on vielä paljon sanottavaa teille, mutta te ette voi nyt sitä kantaa.
13. Mutta kun hän tulee, totuuden Henki, johdattaa hän teidät kaikkeen totuuteen. Sillä se, mitä hän puhuu, ei ole hänestä itsestään; vaan minkä hän kuulee, sen hän puhuu, ja tulevaiset hän teille julistaa.
14. Hän on minut kirkastava, sillä hän ottaa minun omastani ja julistaa teille.

väärin.meni kirjoitti:

"Jeesus meni pois ja ainoa mitä Jeesuksesta itsestä jäi on se mitä Jeesuksesta saatiin oppia eli ei kovin hyvin mene. "
Ei suinkaan noin, vaan Jeesuksen sanat Joh 16
7. Kuitenkin minä sanon teille totuuden: teille on hyväksi, että minä menen pois. Sillä ellen minä mene pois, ei Puolustaja tule teidän tykönne; mutta jos minä menen, niin minä hänet teille lähetän.
8. Ja kun hän tulee, niin hän näyttää maailmalle todeksi synnin ja vanhurskauden ja tuomion:
9. synnin, koska he eivät usko minuun;
10. vanhurskauden, koska minä menen Isän tykö, ettekä te enää minua näe;
11. ja tuomion, koska tämän maailman ruhtinas on tuomittu.
12. Minulla on vielä paljon sanottavaa teille, mutta te ette voi nyt sitä kantaa.
13. Mutta kun hän tulee, totuuden Henki, johdattaa hän teidät kaikkeen totuuteen. Sillä se, mitä hän puhuu, ei ole hänestä itsestään; vaan minkä hän kuulee, sen hän puhuu, ja tulevaiset hän teille julistaa.
14. Hän on minut kirkastava, sillä hän ottaa minun omastani ja julistaa teille.

Lue lisää

Niin juuri tää oppi minkä laitoit saatiin ja monia muitakin oppeja.

väärin.meni kirjoitti:

"Jeesus meni pois ja ainoa mitä Jeesuksesta itsestä jäi on se mitä Jeesuksesta saatiin oppia eli ei kovin hyvin mene. "
Ei suinkaan noin, vaan Jeesuksen sanat Joh 16
7. Kuitenkin minä sanon teille totuuden: teille on hyväksi, että minä menen pois. Sillä ellen minä mene pois, ei Puolustaja tule teidän tykönne; mutta jos minä menen, niin minä hänet teille lähetän.
8. Ja kun hän tulee, niin hän näyttää maailmalle todeksi synnin ja vanhurskauden ja tuomion:
9. synnin, koska he eivät usko minuun;
10. vanhurskauden, koska minä menen Isän tykö, ettekä te enää minua näe;
11. ja tuomion, koska tämän maailman ruhtinas on tuomittu.
12. Minulla on vielä paljon sanottavaa teille, mutta te ette voi nyt sitä kantaa.
13. Mutta kun hän tulee, totuuden Henki, johdattaa hän teidät kaikkeen totuuteen. Sillä se, mitä hän puhuu, ei ole hänestä itsestään; vaan minkä hän kuulee, sen hän puhuu, ja tulevaiset hän teille julistaa.
14. Hän on minut kirkastava, sillä hän ottaa minun omastani ja julistaa teille.

Lue lisää

Pyhä henki ei ole Jeesus itse vaan Pyhä henki

Senplönn kirjoitti:

Pyhä henki ei ole Jeesus itse vaan Pyhä henki

Jumala on Isä, Poika ja Pyhä Henki.
Jeesus ja PH ovat molemmat Jumala.

väärin.meni kirjoitti:

Jumala on Isä, Poika ja Pyhä Henki.
Jeesus ja PH ovat molemmat Jumala.

Onko Pyhä henki Jeesus nähdäksesi?

Senplönn kirjoitti:

Onko Pyhä henki Jeesus nähdäksesi?

Ehdessä Jeesus, PH ja Isä ovat Jumala.

väärin.meni kirjoitti:

Ehdessä Jeesus, PH ja Isä ovat Jumala.

Okei juu

he-ma kirjoitti:

Yksilön kantokyky on toki rajallinen ja vaihtelee suuresti, mutta itse en missään tapauksessa ole turvautunut taikauskoon.

Taikausko on heikkoja varten.

" mutta itse en missään tapauksessa ole turvautunut taikauskoon. Taikausko on heikkoja varten."
Kun luin tämänketjun alkuosan , olin iloinen, että kerrankin joku kirjoittaa asiaa.
Mutta, kun tulin kommenttiisi, tulin surulliseksi, en voi uskoa, että olisit noin sivistymätön, että pilaat hyvän keskustelun noilla ylläolevilla sanoillasi ? Mieti vähän ensikerran , ennenkuin möläytät jotain noin hölmöä.
Evita kysyi: "kuinka kaikki elämän haaksirikot läpi käynyt voi saavuttaa eheän elämän? Jos ei, niin onko silloin koko elämä ollut turha?"
Olen miettynyt tuota dilemaa paljon, koska elämä on heittänyt kaikkea sellaista eteeni, jota siihen en itse "suunnitellut".
Tulin uskoon nuorena ja halusin olla Jumalan johdatuksessa kulkea sitä tietä mitä Hän ohjaa. Ja pitkälti näin menikin, mutta sitten elämän karikoissa, tuntui ja se oli vain TUNNE, EI TOTUUS,kuin Jeesuksesta risitllä: "Jumalani Jumalani, miksi minut hylkäsit ", no toki hylkäämiseen syitä olisi ollut miljoonia, mutta silti.
Nojasin Ramattuun, olet luvannut olla kanssani aina maailmanloppuunasti ect. Monta vuotta on ollut aika kuivaa, mutta silti luen Raamattua, ja muutama pisara sieltä aina vähän kostuttaa, mutta ei minusta tarpeeksi, että olisi ylistyvirsiä veissaamassa. No tarina on pitkä en sitä enää jatka. Mutta uskon, että sen ainaisen "kärsimys vie lähemmäs Jumalaa", vie ja ei vie. Jos katkeroituu jstk. se ei vie.
En vieläkään ymmärrä tilannetta , jossa olen itse en siihen todellakan ole halunnut, mutta uskon, että Jumala pikkuhiljaa sulattaa sitä "möskää" , jota sisälle on kertynyt ja yksi asia mitä on saanut opetella koko uskossaoloajan, enkä siinä ole täydelliseksi tullut.. On ANTEEKSI ANTO !
Niin itselleen, muille, kuin koko elämälle.
Moni täällä on vastannut sinulle viisaasti ja tiedät varmaan itsekkin vastaukset, mutta kiitos tästä ketjusta ja toivon, että turhat kiistelijät eivät tätä pilaisi.

Ja PS. Elämä ei koskaan ole TURHA !
Minua aina satuttaa, kun joku tekee itsemurhan kuten tämän Anthony Burdain`in kerrottiin tehneen. Hän kallisti paljon lasia,ja luulin, että hän kuoli , kun maksa poksahti, mutta ei.
Miksi isä jättää 11v. lapsensa ilman isää? Toki tiedän ettei raha, kuuluisuus, mikäänmaallinen mammona anna ihmiselle elämänsisältöä, jos sisällä on tyhjyys, mutta silti.
Jumala antoi meille elämän, että ETSISIMME häntä!Ja löytäisimme HÄNET.

siinävastaus kirjoitti:

" mutta itse en missään tapauksessa ole turvautunut taikauskoon. Taikausko on heikkoja varten."
Kun luin tämänketjun alkuosan , olin iloinen, että kerrankin joku kirjoittaa asiaa.
Mutta, kun tulin kommenttiisi, tulin surulliseksi, en voi uskoa, että olisit noin sivistymätön, että pilaat hyvän keskustelun noilla ylläolevilla sanoillasi ? Mieti vähän ensikerran , ennenkuin möläytät jotain noin hölmöä.
Evita kysyi: "kuinka kaikki elämän haaksirikot läpi käynyt voi saavuttaa eheän elämän? Jos ei, niin onko silloin koko elämä ollut turha?"
Olen miettynyt tuota dilemaa paljon, koska elämä on heittänyt kaikkea sellaista eteeni, jota siihen en itse "suunnitellut".
Tulin uskoon nuorena ja halusin olla Jumalan johdatuksessa kulkea sitä tietä mitä Hän ohjaa. Ja pitkälti näin menikin, mutta sitten elämän karikoissa, tuntui ja se oli vain TUNNE, EI TOTUUS,kuin Jeesuksesta risitllä: "Jumalani Jumalani, miksi minut hylkäsit ", no toki hylkäämiseen syitä olisi ollut miljoonia, mutta silti.
Nojasin Ramattuun, olet luvannut olla kanssani aina maailmanloppuunasti ect. Monta vuotta on ollut aika kuivaa, mutta silti luen Raamattua, ja muutama pisara sieltä aina vähän kostuttaa, mutta ei minusta tarpeeksi, että olisi ylistyvirsiä veissaamassa. No tarina on pitkä en sitä enää jatka. Mutta uskon, että sen ainaisen "kärsimys vie lähemmäs Jumalaa", vie ja ei vie. Jos katkeroituu jstk. se ei vie.
En vieläkään ymmärrä tilannetta , jossa olen itse en siihen todellakan ole halunnut, mutta uskon, että Jumala pikkuhiljaa sulattaa sitä "möskää" , jota sisälle on kertynyt ja yksi asia mitä on saanut opetella koko uskossaoloajan, enkä siinä ole täydelliseksi tullut.. On ANTEEKSI ANTO !
Niin itselleen, muille, kuin koko elämälle.
Moni täällä on vastannut sinulle viisaasti ja tiedät varmaan itsekkin vastaukset, mutta kiitos tästä ketjusta ja toivon, että turhat kiistelijät eivät tätä pilaisi.

Ja PS. Elämä ei koskaan ole TURHA !
Minua aina satuttaa, kun joku tekee itsemurhan kuten tämän Anthony Burdain`in kerrottiin tehneen. Hän kallisti paljon lasia,ja luulin, että hän kuoli , kun maksa poksahti, mutta ei.
Miksi isä jättää 11v. lapsensa ilman isää? Toki tiedän ettei raha, kuuluisuus, mikäänmaallinen mammona anna ihmiselle elämänsisältöä, jos sisällä on tyhjyys, mutta silti.
Jumala antoi meille elämän, että ETSISIMME häntä!Ja löytäisimme HÄNET.

Lue lisää

Valitettavasti taikauskosi mainitsemaasi jumalaan on vain harhaa, koska yhdestäkään jumalasta ei ole mitään muuta näyttöä kuin ihmisen sanat.

Olet siis epäjumalanpalvoja ja tuolta epäjumalalta saamasi lohdutus on enneaikaista sekä valheellista, koska oikean jumalan epätodennäköinen mutta toki mahdollinen ilmaantuminen ei epäjumalanpalvojille ole ehkä kovin suotuisa asia.

Olet oikessa - ihan Jeesuksen alkuperäisiä sanoja siteeraten -niin se Jumalan valtakunta on jo tässä ja nyt - meissä ja meidän ympärillä.

Se toimii tieteellisesti sellitettynä siten, että kaikki materia, aines, kasvit, kukat, eläimet, linnut ihmiset ovat yhteydessä toisiinsa suuressa älyllisen yhtenäiskentän väreilyssä.

Tämä on siis kvantifysiikka ja tutkittua tiedettä.

Mielenkiintoisinta on se, että tuo kenttä on älykäs tietoisuudentaso.

Mutta mikä on tuo äly ja mistä se tulee, joka virtaa jostakin taaempaa kohti luonnon - ihmisen ja eläinten - ilmiötasoa?

Se sopii erinomaisen hyvin Jumalan voimaksi. Ja se konkreettinen toimintamekanismi on siellä meidän miljoonienbiljoonientriljoonien atomien ytimissä mistä me itse ja kaikki materia koostuu. Nimittäin jo 30-luvulla keksittiin sieltä sellainen juttu, että eräs koe osoitti sen, että me emme (tänä päivänäkään) tiedä, että mikä ja miksi aiheuttaa konkreettisen seurauksen ja valinnan siellä, josta reaktioiden yhteissummasta - täysin järjestyneestä - syntyy se kaikki mikä tapahtuu: sattumat, ihmeelliset sattumat ja jopa ihmeet, mutta myös koko meidän elämämme.

Tämä sai Einsteinin sanomaan, että hän on maailman uskovaisin ihminen, mutta ilman uskontoa - tämä on se Luojan luoma valtakunta, mutta se ei missään nimessä sovi pilven päällä istuvaan parrakkaaseen herrajumalaan, mutta todellisuudessa se on se, mikä päättää, että mitä meille tapahtuu - mikälaisia seurauksia saamme valinnoistamme ja mikä näkee kaiken meistä.

Syytä olettaa, että Jeesus opetuksillaan on lähempänä totuutta teoillaan kuin Paavali synti- ja himotarinoillaan.

Ja kuten edellä sanotaan - ei niin kiva uskovaisten kannalta - nimittäin tähän mekanismiin ei millään mahdu perusteeton armo.

taivastenvaltakunta kirjoitti:

Olet oikessa - ihan Jeesuksen alkuperäisiä sanoja siteeraten -niin se Jumalan valtakunta on jo tässä ja nyt - meissä ja meidän ympärillä.

Se toimii tieteellisesti sellitettynä siten, että kaikki materia, aines, kasvit, kukat, eläimet, linnut ihmiset ovat yhteydessä toisiinsa suuressa älyllisen yhtenäiskentän väreilyssä.

Tämä on siis kvantifysiikka ja tutkittua tiedettä.

Mielenkiintoisinta on se, että tuo kenttä on älykäs tietoisuudentaso.

Mutta mikä on tuo äly ja mistä se tulee, joka virtaa jostakin taaempaa kohti luonnon - ihmisen ja eläinten - ilmiötasoa?

Se sopii erinomaisen hyvin Jumalan voimaksi. Ja se konkreettinen toimintamekanismi on siellä meidän miljoonienbiljoonientriljoonien atomien ytimissä mistä me itse ja kaikki materia koostuu. Nimittäin jo 30-luvulla keksittiin sieltä sellainen juttu, että eräs koe osoitti sen, että me emme (tänä päivänäkään) tiedä, että mikä ja miksi aiheuttaa konkreettisen seurauksen ja valinnan siellä, josta reaktioiden yhteissummasta - täysin järjestyneestä - syntyy se kaikki mikä tapahtuu: sattumat, ihmeelliset sattumat ja jopa ihmeet, mutta myös koko meidän elämämme.

Tämä sai Einsteinin sanomaan, että hän on maailman uskovaisin ihminen, mutta ilman uskontoa - tämä on se Luojan luoma valtakunta, mutta se ei missään nimessä sovi pilven päällä istuvaan parrakkaaseen herrajumalaan, mutta todellisuudessa se on se, mikä päättää, että mitä meille tapahtuu - mikälaisia seurauksia saamme valinnoistamme ja mikä näkee kaiken meistä.

Syytä olettaa, että Jeesus opetuksillaan on lähempänä totuutta teoillaan kuin Paavali synti- ja himotarinoillaan.

Ja kuten edellä sanotaan - ei niin kiva uskovaisten kannalta - nimittäin tähän mekanismiin ei millään mahdu perusteeton armo.

Lue lisää

Kääntykää ja tehkää parannus.

taivastenvaltakunta kirjoitti:

Olet oikessa - ihan Jeesuksen alkuperäisiä sanoja siteeraten -niin se Jumalan valtakunta on jo tässä ja nyt - meissä ja meidän ympärillä.

Se toimii tieteellisesti sellitettynä siten, että kaikki materia, aines, kasvit, kukat, eläimet, linnut ihmiset ovat yhteydessä toisiinsa suuressa älyllisen yhtenäiskentän väreilyssä.

Tämä on siis kvantifysiikka ja tutkittua tiedettä.

Mielenkiintoisinta on se, että tuo kenttä on älykäs tietoisuudentaso.

Mutta mikä on tuo äly ja mistä se tulee, joka virtaa jostakin taaempaa kohti luonnon - ihmisen ja eläinten - ilmiötasoa?

Se sopii erinomaisen hyvin Jumalan voimaksi. Ja se konkreettinen toimintamekanismi on siellä meidän miljoonienbiljoonientriljoonien atomien ytimissä mistä me itse ja kaikki materia koostuu. Nimittäin jo 30-luvulla keksittiin sieltä sellainen juttu, että eräs koe osoitti sen, että me emme (tänä päivänäkään) tiedä, että mikä ja miksi aiheuttaa konkreettisen seurauksen ja valinnan siellä, josta reaktioiden yhteissummasta - täysin järjestyneestä - syntyy se kaikki mikä tapahtuu: sattumat, ihmeelliset sattumat ja jopa ihmeet, mutta myös koko meidän elämämme.

Tämä sai Einsteinin sanomaan, että hän on maailman uskovaisin ihminen, mutta ilman uskontoa - tämä on se Luojan luoma valtakunta, mutta se ei missään nimessä sovi pilven päällä istuvaan parrakkaaseen herrajumalaan, mutta todellisuudessa se on se, mikä päättää, että mitä meille tapahtuu - mikälaisia seurauksia saamme valinnoistamme ja mikä näkee kaiken meistä.

Syytä olettaa, että Jeesus opetuksillaan on lähempänä totuutta teoillaan kuin Paavali synti- ja himotarinoillaan.

Ja kuten edellä sanotaan - ei niin kiva uskovaisten kannalta - nimittäin tähän mekanismiin ei millään mahdu perusteeton armo.

Lue lisää

"Einsteinin sanomaan, että hän on maailman uskovaisin ihminen, mutta ilman uskontoa "
Niimpä, ei mikään uskonto pelasta, vain Jeesus pelastaa. Kuten olemmen nähneet uskonnot, siis "pelkkä kuollut kirjain" ei elävä, aiheuttaa konflikteja ympäri maailman, se usko, jonka Jeesus antaa, on elämä meissä ja joka rakastaa Jumalaa rakastaa myös itseään ja lähimmäistä. Eii meissä itsesämme rakkautta ole, ellei Jumala sitä anna meille mutta "anova saa ".

"Jumalan valtakunta on jo tässä ja nyt - meissä ja meidän ympärillä. "
ei se ole meidän ympärillä vaan MEISSÄ!

"nimittäin tähän mekanismiin ei millään mahdu perusteeton armo."
Mitä tuolla tarkoitat ?

Juuri niin, jokainen etsii omat vastauksensa ja pyrkii niiden kanssa elämään riippumatta siitä vaatiiko joku todisteita niistä vastauksista. Olet nyt ytimessä.

Eerikatässämoi kirjoitti:

Juuri niin, jokainen etsii omat vastauksensa ja pyrkii niiden kanssa elämään riippumatta siitä vaatiiko joku todisteita niistä vastauksista. Olet nyt ytimessä.

Muistanet kuitenkin Eerika sen, että on koko joukko asioita, joita voidaan todistaa. Tällaisia ovat esimerkiksi luonnontieteiden ja matematiikan faktat.

Kun siis esimerkiksi ihminen uskon nimissä julistaa luonnontieteilijöiden tutkimustulokset vääriksi, olisi ensiksi syytä pohtia vaikkapa niinkin yksinkertaista asiaa kuin sitä, onko hänellä PÄTEVYYTTÄ niin tehdä! On varsin omituista, jos joku olettaa uskonsa vuoksi olevansa kykenevä tuosta vain kumoamaan vaikkapa evoluutioteorian. Oletko eri mieltä?

Omiin vastauksiin pitäytyminen on sekin ymmärrettävää. Se on kuitenkin eri juttu, jos itse vaikkapa tänne tulee asioista keskustelemaan. Silloin on siedettävä myös sekin vaihtoehto, että esiin nousee eriäviäkin mielipiteitä.

InhottavaRealisti kirjoitti:

Muistanet kuitenkin Eerika sen, että on koko joukko asioita, joita voidaan todistaa. Tällaisia ovat esimerkiksi luonnontieteiden ja matematiikan faktat.

Kun siis esimerkiksi ihminen uskon nimissä julistaa luonnontieteilijöiden tutkimustulokset vääriksi, olisi ensiksi syytä pohtia vaikkapa niinkin yksinkertaista asiaa kuin sitä, onko hänellä PÄTEVYYTTÄ niin tehdä! On varsin omituista, jos joku olettaa uskonsa vuoksi olevansa kykenevä tuosta vain kumoamaan vaikkapa evoluutioteorian. Oletko eri mieltä?

Omiin vastauksiin pitäytyminen on sekin ymmärrettävää. Se on kuitenkin eri juttu, jos itse vaikkapa tänne tulee asioista keskustelemaan. Silloin on siedettävä myös sekin vaihtoehto, että esiin nousee eriäviäkin mielipiteitä.

Lue lisää

Tottahan toki monia asioita voidaan todistaa. Haluatko todistaa omat käsityksesi elämästä, ei sillä, että sinun niitä tarvitsisi todistaa..

Eerikatässämoi kirjoitti:

Tottahan toki monia asioita voidaan todistaa. Haluatko todistaa omat käsityksesi elämästä, ei sillä, että sinun niitä tarvitsisi todistaa..

Minusta tärkeää on se, että kohtelee muita hyvin, huolehtii omista läheisistään ja pyrkiii elättämään itsensä ja perheensä. Elämästä itsessään en oikeastaan ajattele mitään erikoista. Se on tässä ja nyt. Lakien mukaan mennään.

Millä tavalla nuo asiat pitäisi "todistaa"?

Ainoa tapa todistaa ne on peilata niitä muun yhteiskunnan arvoihin. Jos muiden enemmistö hyväksyy arvot, ne lienevät kohdallaan. Jos asia on toisin, ongelmia voi tulla.

InhottavaRealisti kirjoitti:

Minusta tärkeää on se, että kohtelee muita hyvin, huolehtii omista läheisistään ja pyrkiii elättämään itsensä ja perheensä. Elämästä itsessään en oikeastaan ajattele mitään erikoista. Se on tässä ja nyt. Lakien mukaan mennään.

Millä tavalla nuo asiat pitäisi "todistaa"?

Ainoa tapa todistaa ne on peilata niitä muun yhteiskunnan arvoihin. Jos muiden enemmistö hyväksyy arvot, ne lienevät kohdallaan. Jos asia on toisin, ongelmia voi tulla.

Lue lisää

Minusta ei pidä todistaa mitenkään. Sinä niiden todisteiden perään kyselet.

"On uskovaisten retoriikkaa phua siitä, miten "ajasta ei löydy vastauksia". Mitä vastauksia?"

Niinpä, miksi joka ikiseen kysymyksen edes pitäisi olla jokin vastaus? Uskontojen yksi vetonaula varmasti on se kuinka ne tarjoavat jonkin Kaiken Teorian ja elämälle jonkin "syvällisemmän" tarkoituksen. Kukin tavallaan. Usein se tarkoitus kuitenkin kiteytyy jonkin jumaluuden palvontaan ja ikuisen elämän tavoittelun.

Itse ajattelen ettei elämällä sinänsä ole tarkoitusta, ei mitään missään ennalta asetettua syytä elää. Ne syyt on löydettävä itse, kukin itselleen toivottavasti sopivimmat.

Monihan kuulema katuu kuolinvuoteellaan tekemättömiä asioita, ei tehtyjä. Olen tuossa samoilla linjoilla. Syy elää on tehdä asioita ja kokea kaikenlaista. Siinä on syytä elää riittämiin.

Eerikatässämoi kirjoitti:

Minusta ei pidä todistaa mitenkään. Sinä niiden todisteiden perään kyselet.

Yritin Eerika selittää sitä, että omia elämänarvoja on vaikea kenenkään "todistaa". Kyse on siitä, että ensiksikin itse elää niiden mukaan ja ottaa niiden seurauksena vastaan sen mitä tulee. Toisaalta, myös muiden suhtautuminen niihin yksilön arvoihin tietenkin kertoo jotakin.

Ei pidä myöskään lähteä sotkemaan elämänarvoja ja faktoja toisiinsa. On aika surullista, jos ihminen arvojensa pohjilta joutuu määrittelemään uusiksi ja kiistämään ihan selkeitä tosiasioitakin.

InhottavaRealisti kirjoitti:

Yritin Eerika selittää sitä, että omia elämänarvoja on vaikea kenenkään "todistaa". Kyse on siitä, että ensiksikin itse elää niiden mukaan ja ottaa niiden seurauksena vastaan sen mitä tulee. Toisaalta, myös muiden suhtautuminen niihin yksilön arvoihin tietenkin kertoo jotakin.

Ei pidä myöskään lähteä sotkemaan elämänarvoja ja faktoja toisiinsa. On aika surullista, jos ihminen arvojensa pohjilta joutuu määrittelemään uusiksi ja kiistämään ihan selkeitä tosiasioitakin.

Lue lisää

Juuri niin Realisti. Omia elämän arvojaan on vaikea " todistaa" . Miksi siis vaadit uskovaa todistamaan omia elämän arvojaan?
Uskovallakin on kyse juuri siitä,että elää arvojensa mukaan ja ottaa vastaan sen mitä tulee.

a-teisti kirjoitti:

"On uskovaisten retoriikkaa phua siitä, miten "ajasta ei löydy vastauksia". Mitä vastauksia?"

Niinpä, miksi joka ikiseen kysymyksen edes pitäisi olla jokin vastaus? Uskontojen yksi vetonaula varmasti on se kuinka ne tarjoavat jonkin Kaiken Teorian ja elämälle jonkin "syvällisemmän" tarkoituksen. Kukin tavallaan. Usein se tarkoitus kuitenkin kiteytyy jonkin jumaluuden palvontaan ja ikuisen elämän tavoittelun.

Itse ajattelen ettei elämällä sinänsä ole tarkoitusta, ei mitään missään ennalta asetettua syytä elää. Ne syyt on löydettävä itse, kukin itselleen toivottavasti sopivimmat.

Monihan kuulema katuu kuolinvuoteellaan tekemättömiä asioita, ei tehtyjä. Olen tuossa samoilla linjoilla. Syy elää on tehdä asioita ja kokea kaikenlaista. Siinä on syytä elää riittämiin.

Lue lisää

Ajattelin, sitä kun jää väin kysymyksiä miksi minulle tapahtui näin, mitä pahaa olen tehnyt, onko elämälläni mitää merkitystä??? jne..
Elämässähän on asioita, mihin ei ole voinut itse vaikuttaa. Eikä kaikkiin kysymyksiin löydy aina vastauksia

evita- kirjoitti:

Ajattelin, sitä kun jää väin kysymyksiä miksi minulle tapahtui näin, mitä pahaa olen tehnyt, onko elämälläni mitää merkitystä??? jne..
Elämässähän on asioita, mihin ei ole voinut itse vaikuttaa. Eikä kaikkiin kysymyksiin löydy aina vastauksia

Lue lisää

"Elämässähän on asioita, mihin ei ole voinut itse vaikuttaa. Eikä kaikkiin kysymyksiin löydy aina vastauksia"

Kaikkeenhan ei ole mitään erityistä syytä, niin vain tapahtuu enemmän tai vähemmän sattumalta emmekä tietenkään mitenkään voi ennakoida joka ikisen päätöksemme seurauksia jonnekin kauas tulevaisuuteen. Puhumattakaan siitä kuinka muiden tekemät päätökset voivat vaikuttaa elämäämme.

Jonkin aikaa sitten kuoli läheinen ihminen melko nuorena syöpään. Tietenkin se herättää kysymyksen miksi mutta eihän tuohon voi kukaan vastata.

Laittoi tuo tietenkin miettimään elämän rajallisuutta ja sitä ettei omaakaan lähdön päivää voi tietää joten jotakin pitäisi tehdä jotta saisi elää hiukan enemmän. Se konkretisoitunut ajatuksena joka on itänyt kyllä aiemminkin: viiden vuoden päästä tulisi olla työstä vapaa jotta voisi tehdä mitä huvittaa.

Eerikatässämoi kirjoitti:

Juuri niin Realisti. Omia elämän arvojaan on vaikea " todistaa" . Miksi siis vaadit uskovaa todistamaan omia elämän arvojaan?
Uskovallakin on kyse juuri siitä,että elää arvojensa mukaan ja ottaa vastaan sen mitä tulee.

Lue lisää

Väistit ajatusteni olennaisen ytimen: ei pidä lähteä sekoittamaan omia elämänarvoja todellisuuteen siten, että todellisuuden kieltää elämänarvojensa vuoksi. Juuri tästähän pohjimmiltaan on kysymys niissä ristiriidoissa, joita on ilmennyt vakaumuksellisten uskovaisten sovittaessa yhteen omaa maailmankuvaansa ja tieteen paljastamia tosiasioita.

Annan Sinulle vanhan tutun esimerkin. Vielä vaikkapa 1800-luvun alussa Raamattu oli sekä luonnontieteen oppikirja että myös uskontonsa pyhä kirja. Kun evoluutioteoria alkoi hahmottua, kristityt joutuivat sopeutumaankin uuteen tilanteeseen. Uskon Sinun tietävän, että esimerkiksi katolinen kirkko myönsi vasta 1990-luvulla tehneensä jo paljon aikaisemminkin virheitä vastustaessaan luonnontieteen edistysaskeleita.

Sama "sota" jatkuu edelleenkin. Kreationistit julistavat suureen ääneen sitä, miten evoluutioteoria on "vain" teoria muiden joukossa. He yrittävät tuolla perustella sitä, että kreationismi olisi saman arvoinen. Myös Sinun näkemyksissäsi on pieni ripaus samaa. Koetat määritellä ne elämänarvot siten, että niiden pohjilta voisi sitten lähteä kiistämään todellisuutta niiltä osin kuin se ei uskon kanssa yhteen sovi. Korjaa minua, jos olen väärässä, mutta tuollainen mielikuva minulle on jäänyt.

InhottavaRealisti kirjoitti:

Väistit ajatusteni olennaisen ytimen: ei pidä lähteä sekoittamaan omia elämänarvoja todellisuuteen siten, että todellisuuden kieltää elämänarvojensa vuoksi. Juuri tästähän pohjimmiltaan on kysymys niissä ristiriidoissa, joita on ilmennyt vakaumuksellisten uskovaisten sovittaessa yhteen omaa maailmankuvaansa ja tieteen paljastamia tosiasioita.

Annan Sinulle vanhan tutun esimerkin. Vielä vaikkapa 1800-luvun alussa Raamattu oli sekä luonnontieteen oppikirja että myös uskontonsa pyhä kirja. Kun evoluutioteoria alkoi hahmottua, kristityt joutuivat sopeutumaankin uuteen tilanteeseen. Uskon Sinun tietävän, että esimerkiksi katolinen kirkko myönsi vasta 1990-luvulla tehneensä jo paljon aikaisemminkin virheitä vastustaessaan luonnontieteen edistysaskeleita.

Sama "sota" jatkuu edelleenkin. Kreationistit julistavat suureen ääneen sitä, miten evoluutioteoria on "vain" teoria muiden joukossa. He yrittävät tuolla perustella sitä, että kreationismi olisi saman arvoinen. Myös Sinun näkemyksissäsi on pieni ripaus samaa. Koetat määritellä ne elämänarvot siten, että niiden pohjilta voisi sitten lähteä kiistämään todellisuutta niiltä osin kuin se ei uskon kanssa yhteen sovi. Korjaa minua, jos olen väärässä, mutta tuollainen mielikuva minulle on jäänyt.

Lue lisää

En väistänyt.

Eerikatässämoi kirjoitti:

En väistänyt.

Kyllä Sinä tavallaan väistit. Lähdet määrittelemään elämänarvoja joksikin muuksi kuin mitä ne ovat.Tai, ymmärrät koko käsitteen toisin kuin minä.

Minun ymmärtääkseni elämänarvot ovat jotakin sellaista, mikä määrittelee ihmiselle hänen elämäänsä. Ne ovat se pohjimmainen idea, jonka päälle kaikki rakentuu. Esimerkiksi pyrkimys hyvän tekemiseen voisi olla sellainen. Samoin, myös usko voi hyvinkin olla sellainen. Näin te uskovat käsittääkseni mielellänne sanottekin: usko on kaiken A ja O?

Uskontojen kyseessä ollessa tilanne kuitenkin on se, että niiden kautta mieluusti pyritään määrittelemään myös reaalimaailmaa ja sen ilmiöitä. Tällöin tulee väkisinkin sitä kosketuspintaa vaikkapa luonnontieteisiin ja historiaan. Uskova saattaa siis joutuakin pohtimaan sitä, millaiset johtopäätökset vetää Raamatun r´tarinoiden ja historianllisten tosiseikkojen ollessa ristiriidassa keskenään.

Käsitätkö, mitä yritän selittää?

Luin teidän keskustelun Eerikan kanssa. Se oli hyvä. Uskonto ei ole elämänarvo - oikeasti. Se tulee siinä esille. Siksi tämä keskustelu ei pysy Eerikan kanssa balanssissa, ja hän ihmettelee, kun sanot, että hän väistää keskustelua, eikä hän omasta mielestään väistä.

Tuli oikein kauhistuttava ajatus siitä, että uskonto on ikään kuin korvike niille ihmisille, joilla ei edes ole elämänarvoja - normitetut väitteet, joista parhaiten itse hyötyy - se ja sama onko niissä mitään totuutta.

Ei kai ihminen, jolla oikeasti on arvomaailma edes hyväksyisi perusteettomia väittämiä edes omaksi edukseen?!

a-teisti kirjoitti:

"Elämässähän on asioita, mihin ei ole voinut itse vaikuttaa. Eikä kaikkiin kysymyksiin löydy aina vastauksia"

Kaikkeenhan ei ole mitään erityistä syytä, niin vain tapahtuu enemmän tai vähemmän sattumalta emmekä tietenkään mitenkään voi ennakoida joka ikisen päätöksemme seurauksia jonnekin kauas tulevaisuuteen. Puhumattakaan siitä kuinka muiden tekemät päätökset voivat vaikuttaa elämäämme.

Jonkin aikaa sitten kuoli läheinen ihminen melko nuorena syöpään. Tietenkin se herättää kysymyksen miksi mutta eihän tuohon voi kukaan vastata.

Laittoi tuo tietenkin miettimään elämän rajallisuutta ja sitä ettei omaakaan lähdön päivää voi tietää joten jotakin pitäisi tehdä jotta saisi elää hiukan enemmän. Se konkretisoitunut ajatuksena joka on itänyt kyllä aiemminkin: viiden vuoden päästä tulisi olla työstä vapaa jotta voisi tehdä mitä huvittaa.

Lue lisää

"viiden vuoden päästä tulisi olla työstä vapaa jotta voisi tehdä mitä huvittaa."

Itse syöpään sairastuneena sanoisin, että älä odota. Tee haluamiasi asioita niin paljon kuin pystyt, niin kauan kuin pystyt. Enkä tarkoita, että pitäisi irtisanoutua töistä tms. vaan että tee niitä asioita, joita haluat ja jotka ovat nyt mahdollisia. Elämä saattaa muuttua kertaheitolla.

Kuusenjuuret kirjoitti:

"viiden vuoden päästä tulisi olla työstä vapaa jotta voisi tehdä mitä huvittaa."

Itse syöpään sairastuneena sanoisin, että älä odota. Tee haluamiasi asioita niin paljon kuin pystyt, niin kauan kuin pystyt. Enkä tarkoita, että pitäisi irtisanoutua töistä tms. vaan että tee niitä asioita, joita haluat ja jotka ovat nyt mahdollisia. Elämä saattaa muuttua kertaheitolla.

Lue lisää

"Elämä saattaa muuttua kertaheitolla."

Niinhän tuo voi, näin sen oikein läheltä. Hän sai kuitenkin tehdä mitä eniten rakasti, matkustella maailman kolkkia. Sai puhtaat kontrollit mutta sitä iloa kesti vain vuoden. Se menikin maailmalla mutta sitten peikko palasi vihaisempana.

Hänellä oli tapana tuoda aina jääkaappimagneetti jokaisesta maasta. Nyt ne ovat meidän jääkaapin ovessa: Riikasta Mauille ja Nepaliin, Tokio, Indonesia, Kanada...


Jos Saatana on se saattaa olla syöpä.

a-teisti kirjoitti:

"Elämä saattaa muuttua kertaheitolla."

Niinhän tuo voi, näin sen oikein läheltä. Hän sai kuitenkin tehdä mitä eniten rakasti, matkustella maailman kolkkia. Sai puhtaat kontrollit mutta sitä iloa kesti vain vuoden. Se menikin maailmalla mutta sitten peikko palasi vihaisempana.

Hänellä oli tapana tuoda aina jääkaappimagneetti jokaisesta maasta. Nyt ne ovat meidän jääkaapin ovessa: Riikasta Mauille ja Nepaliin, Tokio, Indonesia, Kanada...


Jos Saatana on se saattaa olla syöpä.

Lue lisää

Olen pahoillani ystäväsi puolesta. Onneksi hän kuitenkin sai tuon vuoden ja käyttää sen rakastamallaan tavalla.

InhottavaRealisti kirjoitti:

Kyllä Sinä tavallaan väistit. Lähdet määrittelemään elämänarvoja joksikin muuksi kuin mitä ne ovat.Tai, ymmärrät koko käsitteen toisin kuin minä.

Minun ymmärtääkseni elämänarvot ovat jotakin sellaista, mikä määrittelee ihmiselle hänen elämäänsä. Ne ovat se pohjimmainen idea, jonka päälle kaikki rakentuu. Esimerkiksi pyrkimys hyvän tekemiseen voisi olla sellainen. Samoin, myös usko voi hyvinkin olla sellainen. Näin te uskovat käsittääkseni mielellänne sanottekin: usko on kaiken A ja O?

Uskontojen kyseessä ollessa tilanne kuitenkin on se, että niiden kautta mieluusti pyritään määrittelemään myös reaalimaailmaa ja sen ilmiöitä. Tällöin tulee väkisinkin sitä kosketuspintaa vaikkapa luonnontieteisiin ja historiaan. Uskova saattaa siis joutuakin pohtimaan sitä, millaiset johtopäätökset vetää Raamatun r´tarinoiden ja historianllisten tosiseikkojen ollessa ristiriidassa keskenään.

Käsitätkö, mitä yritän selittää?

Lue lisää

Varmasti Realisti minä sinun mielestäsi väistin. Omasta mielestäni en väistänyt.

"Minun ymmärtääkseni elämänarvot ovat jotakin sellaista, mikä määrittelee ihmiselle hänen elämäänsä. Ne ovat se pohjimmainen idea, jonka päälle kaikki rakentuu. Esimerkiksi pyrkimys hyvän tekemiseen voisi olla sellainen. Samoin, myös usko voi hyvinkin olla sellainen. Näin te uskovat käsittääkseni mielellänne sanottekin: usko on kaiken A ja O?"

Juuri näin. Elämän arvot ovat jotakin sellaista , joka määrittelee elämää, on pohja ,jolla elämä ja valinnat lepäävät. Usko on juuri tällainen arvo. Minun elämässäni A ja O, kuten kaikilla käsittääkseni arvot ovat, voin tietenkin olla väärässä ja joillekin arvoilla, niillä omilla arvoilla, ei ole merkitystä eivätkä ne määrittele elämää.

"Uskontojen kyseessä ollessa tilanne kuitenkin on se, että niiden kautta mieluusti pyritään määrittelemään myös reaalimaailmaa ja sen ilmiöitä. Tällöin tulee väkisinkin sitä kosketuspintaa vaikkapa luonnontieteisiin ja historiaan. Uskova saattaa siis joutuakin pohtimaan sitä, millaiset johtopäätökset vetää Raamatun r´tarinoiden ja historianllisten tosiseikkojen ollessa ristiriidassa keskenään. "

Eiköhän jokainen ihminen ajattele ja määrittele reaalimaailmaa arvojensa kautta. Jos kohtaa ristiriidan, sitä joutuu pohtimaan.

"Käsitätkö, mitä yritän selittää?"

Kyllä minä käsitän. Käsitätkö sinä mitä minä yritän selittää? Hyväksytkö sen, että suhtaudun arvoihini aivan kuten sinä olet selittänyt arvoista, arvot merkitsevät minulla varmasti aika tavalla samaa kuin sinun arvosi merkitsevät sinulle.

InhottavaRealisti kirjoitti:

Kyllä Sinä tavallaan väistit. Lähdet määrittelemään elämänarvoja joksikin muuksi kuin mitä ne ovat.Tai, ymmärrät koko käsitteen toisin kuin minä.

Minun ymmärtääkseni elämänarvot ovat jotakin sellaista, mikä määrittelee ihmiselle hänen elämäänsä. Ne ovat se pohjimmainen idea, jonka päälle kaikki rakentuu. Esimerkiksi pyrkimys hyvän tekemiseen voisi olla sellainen. Samoin, myös usko voi hyvinkin olla sellainen. Näin te uskovat käsittääkseni mielellänne sanottekin: usko on kaiken A ja O?

Uskontojen kyseessä ollessa tilanne kuitenkin on se, että niiden kautta mieluusti pyritään määrittelemään myös reaalimaailmaa ja sen ilmiöitä. Tällöin tulee väkisinkin sitä kosketuspintaa vaikkapa luonnontieteisiin ja historiaan. Uskova saattaa siis joutuakin pohtimaan sitä, millaiset johtopäätökset vetää Raamatun r´tarinoiden ja historianllisten tosiseikkojen ollessa ristiriidassa keskenään.

Käsitätkö, mitä yritän selittää?

Lue lisää

Tässä sinä lähdet jälleen kiistämään minun sanojani ja tulkitsemaan, mutta sitä sinä et kykene tekemään, koska et ole minä. Luulen, että on viisautta lopettaa tämän aiheen käsittely tähän. Kiitos mielipiteiden vaihdosta Realisti.

tuollainentunnetuli kirjoitti:

Luin teidän keskustelun Eerikan kanssa. Se oli hyvä. Uskonto ei ole elämänarvo - oikeasti. Se tulee siinä esille. Siksi tämä keskustelu ei pysy Eerikan kanssa balanssissa, ja hän ihmettelee, kun sanot, että hän väistää keskustelua, eikä hän omasta mielestään väistä.

Tuli oikein kauhistuttava ajatus siitä, että uskonto on ikään kuin korvike niille ihmisille, joilla ei edes ole elämänarvoja - normitetut väitteet, joista parhaiten itse hyötyy - se ja sama onko niissä mitään totuutta.

Ei kai ihminen, jolla oikeasti on arvomaailma edes hyväksyisi perusteettomia väittämiä edes omaksi edukseen?!

Lue lisää

Mitä?? Uskontoko ei siis voi olla elämänarvo, jonka päälle kaikki muu rakentuu?

Eerikatässämoi kirjoitti:

Tässä sinä lähdet jälleen kiistämään minun sanojani ja tulkitsemaan, mutta sitä sinä et kykene tekemään, koska et ole minä. Luulen, että on viisautta lopettaa tämän aiheen käsittely tähän. Kiitos mielipiteiden vaihdosta Realisti.

Lue lisää

Juuri näin tämä keskustelu Sinun kanssasi Eerika toimii. Muotoilet asioita tänne siten, että niitä joutuu tulkitsemaan. Kun tulkintoja tekee, Sinä vedät sitten herneen nenääsi. Käsitätkö lainkaan, Eerika, että se voi olla hivenen ärsyttävää?

Jos minä teen selityksistäsi väärät tulkinnat, anna hyvä ihminen ne oikeat tulkinnat! Kyllä Sinä kirjoittaa osaat! Älä ala heti kiukuttelemaan kuin Sinua olisi pahastikin loukattu. Jos tunnet itsesi joka tilanteessa ja jokaisen eriävän mielipiteen vuoksi loukatuksi, Sinulla on ongelmia varmasti tiedossa. Ei tämän kaltaisella keskustelualustalla jokainen vain kiittele mielipidettäsi. Se on varmaa. Sama koskee meitä kaikkia.

On ihan NORMAALIA keskustelua selittää omat ajatukset, jos ne eivät toiseeeen uppoa. Sitä samaa tässä on itse kukin tehnyt loputtoman monta kertaa. Juuri tuo on Eerika sitä itsensä uhriuttamista, mistä minä olen aikaisemminkin puhunut. Sinä sanot jotakin sellaista, mikä vaatisi tarkennusta ja kun sitä pyytää, heittäydyt uhriksi ja kieltäydyt keskustelusta. Tämä on nähty monta kertaa.

Tavallaan tuo on Eerika myös ylimielistä. Osoitat konkreettisesti sen, että et viitsi nähdä vaivaa toisen keskustelijan vuoksi. "Kiitti mulle riitti!" Periaatteessa olet kohtelias, mutta käytännössä tirvaiset toista päin näköä.

Nämä ovat juuri niitä hetkiä, jolloin ihmettelen motiivejasi täällä oloon ja sitä, oletko lopulta vain yksi trolli muiden joukossa. Tiedän, et piittaa. Sitä ei tarvitse Sinun sanoa. Kenenkään ei ole pakko. Ei niin...

Eerikatässämoi kirjoitti:

Varmasti Realisti minä sinun mielestäsi väistin. Omasta mielestäni en väistänyt.

"Minun ymmärtääkseni elämänarvot ovat jotakin sellaista, mikä määrittelee ihmiselle hänen elämäänsä. Ne ovat se pohjimmainen idea, jonka päälle kaikki rakentuu. Esimerkiksi pyrkimys hyvän tekemiseen voisi olla sellainen. Samoin, myös usko voi hyvinkin olla sellainen. Näin te uskovat käsittääkseni mielellänne sanottekin: usko on kaiken A ja O?"

Juuri näin. Elämän arvot ovat jotakin sellaista , joka määrittelee elämää, on pohja ,jolla elämä ja valinnat lepäävät. Usko on juuri tällainen arvo. Minun elämässäni A ja O, kuten kaikilla käsittääkseni arvot ovat, voin tietenkin olla väärässä ja joillekin arvoilla, niillä omilla arvoilla, ei ole merkitystä eivätkä ne määrittele elämää.

"Uskontojen kyseessä ollessa tilanne kuitenkin on se, että niiden kautta mieluusti pyritään määrittelemään myös reaalimaailmaa ja sen ilmiöitä. Tällöin tulee väkisinkin sitä kosketuspintaa vaikkapa luonnontieteisiin ja historiaan. Uskova saattaa siis joutuakin pohtimaan sitä, millaiset johtopäätökset vetää Raamatun r´tarinoiden ja historianllisten tosiseikkojen ollessa ristiriidassa keskenään. "

Eiköhän jokainen ihminen ajattele ja määrittele reaalimaailmaa arvojensa kautta. Jos kohtaa ristiriidan, sitä joutuu pohtimaan.

"Käsitätkö, mitä yritän selittää?"

Kyllä minä käsitän. Käsitätkö sinä mitä minä yritän selittää? Hyväksytkö sen, että suhtaudun arvoihini aivan kuten sinä olet selittänyt arvoista, arvot merkitsevät minulla varmasti aika tavalla samaa kuin sinun arvosi merkitsevät sinulle.

Lue lisää

Hups. Olitkin vastannut. Anteeksi. En aamulla huomannut, kun kiireellä kommentoin. Paapatin siis aivan turhaan. Pahoittelut vielä kerran!

Ymmärrän ajattelumallisi muuten, mutta minun näkemykseni on kuitenkin se, että pitää kyetä erottelemaan toisistaan tosiasiat ja ne asiat, mitkä eivät sitä ole. Niiden elämänarvojenkin siis tavallaan on perustuttava jollekin. Jos pohja ei lepää vakaalla alustalla, ongelmia tulee varmasti.

Juuri tähän varmaankin myös perustuu suurin osa skeptikoiden/ateistien ja uskossa olevien ihmisten kiistoista. On vaikeaa saavuttaa keskinäistä ymmärrystä, jos yhteistä kaikupohjaa ei ole. Jo lähtökohtaisesti asioita tarkastellaan erilaisista näkökulmista. Minun ajatusmaailmaani esimerkiksi on vaikeaa saada mahtumaan ajatusta siitä, että uskoisin johonkin sellaiseen, mihin uskominen vaatii selkeiden tosiasioiden kieltämistä. Ongelmansa kullakin.

InhottavaRealisti kirjoitti:

Hups. Olitkin vastannut. Anteeksi. En aamulla huomannut, kun kiireellä kommentoin. Paapatin siis aivan turhaan. Pahoittelut vielä kerran!

Ymmärrän ajattelumallisi muuten, mutta minun näkemykseni on kuitenkin se, että pitää kyetä erottelemaan toisistaan tosiasiat ja ne asiat, mitkä eivät sitä ole. Niiden elämänarvojenkin siis tavallaan on perustuttava jollekin. Jos pohja ei lepää vakaalla alustalla, ongelmia tulee varmasti.

Juuri tähän varmaankin myös perustuu suurin osa skeptikoiden/ateistien ja uskossa olevien ihmisten kiistoista. On vaikeaa saavuttaa keskinäistä ymmärrystä, jos yhteistä kaikupohjaa ei ole. Jo lähtökohtaisesti asioita tarkastellaan erilaisista näkökulmista. Minun ajatusmaailmaani esimerkiksi on vaikeaa saada mahtumaan ajatusta siitä, että uskoisin johonkin sellaiseen, mihin uskominen vaatii selkeiden tosiasioiden kieltämistä. Ongelmansa kullakin.

Lue lisää

Saat anteeksi.

"Ymmärrän ajattelumallisi muuten, mutta minun näkemykseni on kuitenkin se, että pitää kyetä erottelemaan toisistaan tosiasiat ja ne asiat, mitkä eivät sitä ole. Niiden elämänarvojenkin siis tavallaan on perustuttava jollekin. Jos pohja ei lepää vakaalla alustalla, ongelmia tulee varmasti. "

Juuri niin Realisti, pitää kyetä erottelemaan toisistaan tosiasiat ja ne asiat , jotka eivät sitä olen. Olen harvinaisen paljon samaa mieltä kanssasi. Pohjan on levättävä vakaalla pohjalla, muuten se ei kestä.

"Juuri tähän varmaankin myös perustuu suurin osa skeptikoiden/ateistien ja uskossa olevien ihmisten kiistoista. On vaikeaa saavuttaa keskinäistä ymmärrystä, jos yhteistä kaikupohjaa ei ole. Jo lähtökohtaisesti asioita tarkastellaan erilaisista näkökulmista. Minun ajatusmaailmaani esimerkiksi on vaikeaa saada mahtumaan ajatusta siitä, että uskoisin johonkin sellaiseen, mihin uskominen vaatii selkeiden tosiasioiden kieltämistä. Ongelmansa kullakin."

Erilaiset näkökulmat eivät oleeste hyvälle keskustelulla. Pitää vain kunnioittaa sitä vastakeskustelijaa. Silloin ei ole tarvetta "käännyttää" toista omalle kannalle ja keskustelu on antoisaa ja avartavaa, kun ei tarvitse asettua puolustusasemiin, voidaan puhua itse asiasta samalla tasolla toista oikeasti kuunnellen.
Juuri se, ettei omaan ajatusmaailmaan saa mahtumaan sen toisen tapaa ajatella, ja jos haluaa siksi kiistää sen toisen kokemuksen, alkavat ne ongelmat, silloin ei enää keskustellakaan samalla tasolla. Jos kunnioittaa toista, hyväksyy sen, että hän saattaa ajatella niin, ettei se mahdu omaan ajatusmaailmaan ja kuitenkin se on ihan yhtä hyvä tapa ajatella kuin se oma tapa.
En tiedä millaisten tosiasioiden kieltämisestä puhut. Kuitenkin haluaisin heittää ajatuksen siitä, että vaikka ei ymmärrä toisen tapaa ajatella, voi sen kuitenkin hyväksyä ilman että alkaa kiistää sitä tai todistelemaan kuinka huono tapa se toisen tapa on.
Olettaisin, että sinäkään et kovin suopeasti suhtaudu, jos alan kiistää sinun tapaasi suhtautua maailmaan. Se keskustelu ei johda muuta kuin riitaa. Ja pakko sanoa, etten ymmärrä millä oikeudella kiistäisin sinun tapasi elää ja pitäisin omaani jotenkin parempana kuin sinun tapaasi. Mistä sellaisen oikeuden saa?

Eerikatässämoi kirjoitti:

Saat anteeksi.

"Ymmärrän ajattelumallisi muuten, mutta minun näkemykseni on kuitenkin se, että pitää kyetä erottelemaan toisistaan tosiasiat ja ne asiat, mitkä eivät sitä ole. Niiden elämänarvojenkin siis tavallaan on perustuttava jollekin. Jos pohja ei lepää vakaalla alustalla, ongelmia tulee varmasti. "

Juuri niin Realisti, pitää kyetä erottelemaan toisistaan tosiasiat ja ne asiat , jotka eivät sitä olen. Olen harvinaisen paljon samaa mieltä kanssasi. Pohjan on levättävä vakaalla pohjalla, muuten se ei kestä.

"Juuri tähän varmaankin myös perustuu suurin osa skeptikoiden/ateistien ja uskossa olevien ihmisten kiistoista. On vaikeaa saavuttaa keskinäistä ymmärrystä, jos yhteistä kaikupohjaa ei ole. Jo lähtökohtaisesti asioita tarkastellaan erilaisista näkökulmista. Minun ajatusmaailmaani esimerkiksi on vaikeaa saada mahtumaan ajatusta siitä, että uskoisin johonkin sellaiseen, mihin uskominen vaatii selkeiden tosiasioiden kieltämistä. Ongelmansa kullakin."

Erilaiset näkökulmat eivät oleeste hyvälle keskustelulla. Pitää vain kunnioittaa sitä vastakeskustelijaa. Silloin ei ole tarvetta "käännyttää" toista omalle kannalle ja keskustelu on antoisaa ja avartavaa, kun ei tarvitse asettua puolustusasemiin, voidaan puhua itse asiasta samalla tasolla toista oikeasti kuunnellen.
Juuri se, ettei omaan ajatusmaailmaan saa mahtumaan sen toisen tapaa ajatella, ja jos haluaa siksi kiistää sen toisen kokemuksen, alkavat ne ongelmat, silloin ei enää keskustellakaan samalla tasolla. Jos kunnioittaa toista, hyväksyy sen, että hän saattaa ajatella niin, ettei se mahdu omaan ajatusmaailmaan ja kuitenkin se on ihan yhtä hyvä tapa ajatella kuin se oma tapa.
En tiedä millaisten tosiasioiden kieltämisestä puhut. Kuitenkin haluaisin heittää ajatuksen siitä, että vaikka ei ymmärrä toisen tapaa ajatella, voi sen kuitenkin hyväksyä ilman että alkaa kiistää sitä tai todistelemaan kuinka huono tapa se toisen tapa on.
Olettaisin, että sinäkään et kovin suopeasti suhtaudu, jos alan kiistää sinun tapaasi suhtautua maailmaan. Se keskustelu ei johda muuta kuin riitaa. Ja pakko sanoa, etten ymmärrä millä oikeudella kiistäisin sinun tapasi elää ja pitäisin omaani jotenkin parempana kuin sinun tapaasi. Mistä sellaisen oikeuden saa?

Lue lisää

Niin... Mitenhän minä nyt muotoilisin...

Uskontoihin liittyy uskominen. Niihin liittyy myös selkeä irrationaalisuus, eli se, että uskotaan, vaikka se ei niin järkevää olisikaan. Onpa Raamatussakin ymmärtääkseni taidettu käskeäkin uskomaan "lapsen lailla"?

Jos esimerkiksi kristinusko olisi syntynyt viime viikolla, siihen liittyvät tosiasiat olisivat PALJON helpommin löydettävissä. Nyt tilanne on toinen, koska tuhansien vuosien takaisia tapahtumia on vaikeaa todentaa, varsinkin kun ne on kirjattu käytännössä vain yhteen tekstikokonaisuuteen - Raamattuun.

Tästä seuraa tietenkin se, että koko kristinuskon pohjana oleva mystiikka - eli kaikki yliluonnollinen - on mahdotonta todistaa sen enemmän tapahtuneeksi kuin ei-tapahtuneeksikaan. Kun siis skeptikot ja ateistit kieltäytyvät uskomasta Raamatussa väitettyihin asioihin, seurauksena luonnollisesti ovat kiistat uskovien kanssa. Ei ihme, sillä koko kristinusko lopulta perustuu muutamille väittämille, joista osa on sekasotkun lisäämiseksi vielä yhteisiä juutalaisten kanssa.

Sitten tulemme syihin, joiden vuoksi länsimaissa on vähenevä määrä uskontoon kovin vakavasti suhtautuvia ihmisiä. Tiede. Tiedon lisääntyminen. Siinä ne ovat. Tämä tarkoittaa suomeksi sitä, että uskonnot ovat kuitenkin alunperin syntyneet selittämään selittämätöntä. Siksi niihin yleensä kuuluvat niin näkemykset maailman ja elämän synnystä kuin myöskin selitykset esim. sairauksista, pahuudesta jne.

Ihminen on kuitenkin oppinut löytämään syyt valtavan suurelle osalle eri luonnonilmiöistä. Tästä on seurannut se, että ns. "Aukkojen Jumalalla" on alati pienenevä osuus asioista selitettävänään. Jopa uskovatkin pääsääntöisesti ymmärtävät, että sairastuttaessa on parempi turvautua lääkäriin kuin pelkkään rukoukseen tai papin apuun.

Luonnontieteen kehitys on ollut viimeinen niitti monille uskoville. Syynkin ymmärtää. Jos Luomiskertomus on vain myytti ja vertauskuva, koko kristinuskon pohja katoaa. Mikäli ihminen nähdään vain yhtenä eliönä muiden joukossa, näkemykset hänen erikoisasemastaan luonnossa kumoutuvat. Siksi kreationisminkin tavallaan ymmärtää: jos Raamattua alkaa selitellä, selittelyn määrä on loputon. On tavallaan loogisempaa takertua kirjaimellisuuteen - tai ainakin helpompaa. Ongelmia toki silloinkin on näköpiirissä.

Tällä pitkällä pohjustuksella yritän selittää sitä, että se "tapa ajatella" pohjautuu todellakin aina jollekin. Jos kaikki pohjautuu vain sille, että kieltäytyy ajattelemasta omien lähtöoletusten kanssa ristiriidassa olevia asioita, toiminta on älyllisesti epärehellistä. En tiedä, käsitätkö sitä, mitä yritän selittää. Kyse on kai siitä, miksi minullekin tulee niin helposti sellainen olo, että te uskovaiset väistelette tiettyjä kysymyksiä. En tiedä, suostutko tuollaista myöntämään, mutta minusta tilanne on selvä.

Olen törmännyt ennenkin väitteeseen siitä, että en kestäisi omasta maailmankuvastani eriäviä näkemyksiä. Väite on minusta epätosi. Olen valmis milloin tahansa tunnustamaan erehtyneeni, jos joku jonkin uskonnon edustaja kykenee lyömään pöytään kiistattomat todisteet uskonsa oikeellisuudesta. Toistaiseksi niin ei ole käynyt. Minun nähdäkseni tilanne on pikemminkin se, että osa uskovista kieltäytyy erinäisistä syistä edes ajattelemasta sellaista vaihtoehtoa, että oman uskon pohjassa voisi olla ongelmia. Inhimillistähän se toki on. Eipä ole kukaan kuitenkaan sitä suoraan myöntänyt.

Tämän lisäksi minusta valitettavasti on järjetöntä väittää, että uskovaisia ohjaisi "pyhä Henki", jonka avulla vain he voivat kyetä arvioimaan uskoa oikein. Miten ihmeessä joku voi moisia höpötyksiä uskoa? Hommahan on TÄYSIN selvä! Tuolla tavalla voidaan vaimentaa kaikki kritiikki. Jos joku epäilee, hän ei ole enää oikea uskova. Ihan hullua, että joku tuollaisia asioita itselleen saati muille uskottelee!

Niin, Eerika. Pahoittelen, jos loukkasin Sinua. Yritin vain selittää, mihin ja miksi minä uskon tai pikemminkin mihin en usko. Joskus toivoisin samanlaista avointa keskustelua myös uskovilta.

InhottavaRealisti kirjoitti:

Niin... Mitenhän minä nyt muotoilisin...

Uskontoihin liittyy uskominen. Niihin liittyy myös selkeä irrationaalisuus, eli se, että uskotaan, vaikka se ei niin järkevää olisikaan. Onpa Raamatussakin ymmärtääkseni taidettu käskeäkin uskomaan "lapsen lailla"?

Jos esimerkiksi kristinusko olisi syntynyt viime viikolla, siihen liittyvät tosiasiat olisivat PALJON helpommin löydettävissä. Nyt tilanne on toinen, koska tuhansien vuosien takaisia tapahtumia on vaikeaa todentaa, varsinkin kun ne on kirjattu käytännössä vain yhteen tekstikokonaisuuteen - Raamattuun.

Tästä seuraa tietenkin se, että koko kristinuskon pohjana oleva mystiikka - eli kaikki yliluonnollinen - on mahdotonta todistaa sen enemmän tapahtuneeksi kuin ei-tapahtuneeksikaan. Kun siis skeptikot ja ateistit kieltäytyvät uskomasta Raamatussa väitettyihin asioihin, seurauksena luonnollisesti ovat kiistat uskovien kanssa. Ei ihme, sillä koko kristinusko lopulta perustuu muutamille väittämille, joista osa on sekasotkun lisäämiseksi vielä yhteisiä juutalaisten kanssa.

Sitten tulemme syihin, joiden vuoksi länsimaissa on vähenevä määrä uskontoon kovin vakavasti suhtautuvia ihmisiä. Tiede. Tiedon lisääntyminen. Siinä ne ovat. Tämä tarkoittaa suomeksi sitä, että uskonnot ovat kuitenkin alunperin syntyneet selittämään selittämätöntä. Siksi niihin yleensä kuuluvat niin näkemykset maailman ja elämän synnystä kuin myöskin selitykset esim. sairauksista, pahuudesta jne.

Ihminen on kuitenkin oppinut löytämään syyt valtavan suurelle osalle eri luonnonilmiöistä. Tästä on seurannut se, että ns. "Aukkojen Jumalalla" on alati pienenevä osuus asioista selitettävänään. Jopa uskovatkin pääsääntöisesti ymmärtävät, että sairastuttaessa on parempi turvautua lääkäriin kuin pelkkään rukoukseen tai papin apuun.

Luonnontieteen kehitys on ollut viimeinen niitti monille uskoville. Syynkin ymmärtää. Jos Luomiskertomus on vain myytti ja vertauskuva, koko kristinuskon pohja katoaa. Mikäli ihminen nähdään vain yhtenä eliönä muiden joukossa, näkemykset hänen erikoisasemastaan luonnossa kumoutuvat. Siksi kreationisminkin tavallaan ymmärtää: jos Raamattua alkaa selitellä, selittelyn määrä on loputon. On tavallaan loogisempaa takertua kirjaimellisuuteen - tai ainakin helpompaa. Ongelmia toki silloinkin on näköpiirissä.

Tällä pitkällä pohjustuksella yritän selittää sitä, että se "tapa ajatella" pohjautuu todellakin aina jollekin. Jos kaikki pohjautuu vain sille, että kieltäytyy ajattelemasta omien lähtöoletusten kanssa ristiriidassa olevia asioita, toiminta on älyllisesti epärehellistä. En tiedä, käsitätkö sitä, mitä yritän selittää. Kyse on kai siitä, miksi minullekin tulee niin helposti sellainen olo, että te uskovaiset väistelette tiettyjä kysymyksiä. En tiedä, suostutko tuollaista myöntämään, mutta minusta tilanne on selvä.

Olen törmännyt ennenkin väitteeseen siitä, että en kestäisi omasta maailmankuvastani eriäviä näkemyksiä. Väite on minusta epätosi. Olen valmis milloin tahansa tunnustamaan erehtyneeni, jos joku jonkin uskonnon edustaja kykenee lyömään pöytään kiistattomat todisteet uskonsa oikeellisuudesta. Toistaiseksi niin ei ole käynyt. Minun nähdäkseni tilanne on pikemminkin se, että osa uskovista kieltäytyy erinäisistä syistä edes ajattelemasta sellaista vaihtoehtoa, että oman uskon pohjassa voisi olla ongelmia. Inhimillistähän se toki on. Eipä ole kukaan kuitenkaan sitä suoraan myöntänyt.

Tämän lisäksi minusta valitettavasti on järjetöntä väittää, että uskovaisia ohjaisi "pyhä Henki", jonka avulla vain he voivat kyetä arvioimaan uskoa oikein. Miten ihmeessä joku voi moisia höpötyksiä uskoa? Hommahan on TÄYSIN selvä! Tuolla tavalla voidaan vaimentaa kaikki kritiikki. Jos joku epäilee, hän ei ole enää oikea uskova. Ihan hullua, että joku tuollaisia asioita itselleen saati muille uskottelee!

Niin, Eerika. Pahoittelen, jos loukkasin Sinua. Yritin vain selittää, mihin ja miksi minä uskon tai pikemminkin mihin en usko. Joskus toivoisin samanlaista avointa keskustelua myös uskovilta.

Lue lisää

Ymmärrän oikein hyvin ,että ajattelet noin. Ei minua loukkaa se, että ajattelet eri tavalla kuin minä ajattelen. Sinä yrität selittää omaa tapaasi ajatella ja minä yritän selittää omaa tapaani ajatella.
Myös minä toivon kaikenlaista toisilta ihmisiltä, olen kuitenkin oppinut sen, etteivät toiveet aina toteudu ja kykenen elämään sen kanssa. Kykenen hyväksymään sen, että sinä tai joku muu ajattelee ja uskoo eri tavalla kuin minä, se ei ole mitenkään minulta pois.

InhottavaRealisti kirjoitti:

Niin... Mitenhän minä nyt muotoilisin...

Uskontoihin liittyy uskominen. Niihin liittyy myös selkeä irrationaalisuus, eli se, että uskotaan, vaikka se ei niin järkevää olisikaan. Onpa Raamatussakin ymmärtääkseni taidettu käskeäkin uskomaan "lapsen lailla"?

Jos esimerkiksi kristinusko olisi syntynyt viime viikolla, siihen liittyvät tosiasiat olisivat PALJON helpommin löydettävissä. Nyt tilanne on toinen, koska tuhansien vuosien takaisia tapahtumia on vaikeaa todentaa, varsinkin kun ne on kirjattu käytännössä vain yhteen tekstikokonaisuuteen - Raamattuun.

Tästä seuraa tietenkin se, että koko kristinuskon pohjana oleva mystiikka - eli kaikki yliluonnollinen - on mahdotonta todistaa sen enemmän tapahtuneeksi kuin ei-tapahtuneeksikaan. Kun siis skeptikot ja ateistit kieltäytyvät uskomasta Raamatussa väitettyihin asioihin, seurauksena luonnollisesti ovat kiistat uskovien kanssa. Ei ihme, sillä koko kristinusko lopulta perustuu muutamille väittämille, joista osa on sekasotkun lisäämiseksi vielä yhteisiä juutalaisten kanssa.

Sitten tulemme syihin, joiden vuoksi länsimaissa on vähenevä määrä uskontoon kovin vakavasti suhtautuvia ihmisiä. Tiede. Tiedon lisääntyminen. Siinä ne ovat. Tämä tarkoittaa suomeksi sitä, että uskonnot ovat kuitenkin alunperin syntyneet selittämään selittämätöntä. Siksi niihin yleensä kuuluvat niin näkemykset maailman ja elämän synnystä kuin myöskin selitykset esim. sairauksista, pahuudesta jne.

Ihminen on kuitenkin oppinut löytämään syyt valtavan suurelle osalle eri luonnonilmiöistä. Tästä on seurannut se, että ns. "Aukkojen Jumalalla" on alati pienenevä osuus asioista selitettävänään. Jopa uskovatkin pääsääntöisesti ymmärtävät, että sairastuttaessa on parempi turvautua lääkäriin kuin pelkkään rukoukseen tai papin apuun.

Luonnontieteen kehitys on ollut viimeinen niitti monille uskoville. Syynkin ymmärtää. Jos Luomiskertomus on vain myytti ja vertauskuva, koko kristinuskon pohja katoaa. Mikäli ihminen nähdään vain yhtenä eliönä muiden joukossa, näkemykset hänen erikoisasemastaan luonnossa kumoutuvat. Siksi kreationisminkin tavallaan ymmärtää: jos Raamattua alkaa selitellä, selittelyn määrä on loputon. On tavallaan loogisempaa takertua kirjaimellisuuteen - tai ainakin helpompaa. Ongelmia toki silloinkin on näköpiirissä.

Tällä pitkällä pohjustuksella yritän selittää sitä, että se "tapa ajatella" pohjautuu todellakin aina jollekin. Jos kaikki pohjautuu vain sille, että kieltäytyy ajattelemasta omien lähtöoletusten kanssa ristiriidassa olevia asioita, toiminta on älyllisesti epärehellistä. En tiedä, käsitätkö sitä, mitä yritän selittää. Kyse on kai siitä, miksi minullekin tulee niin helposti sellainen olo, että te uskovaiset väistelette tiettyjä kysymyksiä. En tiedä, suostutko tuollaista myöntämään, mutta minusta tilanne on selvä.

Olen törmännyt ennenkin väitteeseen siitä, että en kestäisi omasta maailmankuvastani eriäviä näkemyksiä. Väite on minusta epätosi. Olen valmis milloin tahansa tunnustamaan erehtyneeni, jos joku jonkin uskonnon edustaja kykenee lyömään pöytään kiistattomat todisteet uskonsa oikeellisuudesta. Toistaiseksi niin ei ole käynyt. Minun nähdäkseni tilanne on pikemminkin se, että osa uskovista kieltäytyy erinäisistä syistä edes ajattelemasta sellaista vaihtoehtoa, että oman uskon pohjassa voisi olla ongelmia. Inhimillistähän se toki on. Eipä ole kukaan kuitenkaan sitä suoraan myöntänyt.

Tämän lisäksi minusta valitettavasti on järjetöntä väittää, että uskovaisia ohjaisi "pyhä Henki", jonka avulla vain he voivat kyetä arvioimaan uskoa oikein. Miten ihmeessä joku voi moisia höpötyksiä uskoa? Hommahan on TÄYSIN selvä! Tuolla tavalla voidaan vaimentaa kaikki kritiikki. Jos joku epäilee, hän ei ole enää oikea uskova. Ihan hullua, että joku tuollaisia asioita itselleen saati muille uskottelee!

Niin, Eerika. Pahoittelen, jos loukkasin Sinua. Yritin vain selittää, mihin ja miksi minä uskon tai pikemminkin mihin en usko. Joskus toivoisin samanlaista avointa keskustelua myös uskovilta.

Lue lisää

Ymmärrän oikein hyvin ,että ajattelet noin. Ei minua loukkaa se, että ajattelet eri tavalla kuin minä ajattelen. Sinä yrität selittää omaa tapaasi ajatella ja minä yritän selittää omaa tapaani ajatella.
Myös minä toivon kaikenlaista toisilta ihmisiltä, olen kuitenkin oppinut sen, etteivät toiveet aina toteudu ja kykenen elämään sen kanssa. Kykenen hyväksymään sen, että sinä tai joku muu ajattelee ja uskoo eri tavalla kuin minä, se ei ole mitenkään minulta pois.

InhottavaRealisti - minä myös ihmettelen tuota uskonnon perustaa, koska on todistettu, että okkultiset riitit tulevat härkäuskonnosta tuhansien vuosien takaa, voidaan ihan järjellä miettiä tuoksuvia (Paavalin sanat) ihmisuhreja tässä kultissa, ja jo käsitettä Jumalan Pojan tai kolminaisuuden mukaan jopa Jumalan tappamisen vapauttavasta vaikutuksesta. Totta helkkari, jos tähän uskoo, niin se vapauttaa, mutta sitten pitää uskoa siihenkin, että kuolleen Jumalan tilalle astuukin Saatana, ja okkultisin menoin onkin kiinni saatananpalvonnassa. Uskovaisten logiikka ei pidä miltään osin kutiaan - kuten täällä on hilpeään nauruun asti eräs henkilö parodioinut tätä ristiriitaista tilannetta.

Kirjoitat:

"Tästä seuraa tietenkin se, että koko kristinuskon pohjana oleva mystiikka - eli kaikki yliluonnollinen - on mahdotonta todistaa sen enemmän tapahtuneeksi kuin ei-tapahtuneeksikaan."

Nyt menee sun juttus kyllä pipariksi - sotket mystiikan ja okkultismin, ja jälkimmäinen on kristinuskoa. Tarkistin asian myös aitoluterilaisten kirkkoihmisten keskustelusta, ja heille mystiikka on suorastaan kauhistus.

Mystiikka on suoraa ja välitöntä kokemusta, ja sitä voitaisiin kutsua myös intuiitioksi, joka on viimeisin (tieteessä) tietämisen laji. Ja ainoa, jota ei voida pitää skeptisenä. Joka siis on totta.
Kristinuskossa on elänyt mystikoita, jotka ovat omaehtoisesti voineet kertoa samoista asioista kuin Jeesus, joka on satoja vuosia myöhemmin selvinnyt, kun nämä sinetöidyt saviruukut löytyivät 1945, jotka sisälsivät nämä Jeesuksen alkuperäiset sanat ja opetukset. Mutta tällä ei ole nyt mitään tekemistä uskonnon syntinormiopin a la Paavali kanssa.

Mutta sitä ei pidä sotkea ihmeisiin ja mystiikkaan, jotka Jeesuksen sanotaan hallinneen, vaan tämä kohta tekee asiasta erittäin mielenkiintoisen uuden kvantifysiikan tieteen tietämisen kautta, koska jo 2000 vuotta sitten Jeesus puhui sellaisista asioista, jotka vasta nyt on todistettu. Siis ihmeet ovat tieteelisesti todistettu tosiasia ja sopivat täysin yksi yhteen tieteen tieämien mekanismien kautta.

No, laitan seuraavaan viestiin vielä tuon selityksen.

Ai niin, todella - taivaassa syttyy sota, kuten ilmestyskirja kertoo, koska kyse on nyt juuri okkultismin ja mystiikan eroamisesta, ja tarinan mukaan mystiikka voittaa ja Saatana saa taivaasta kenkää. Sopii hämmästyttävän hyvin tieteeseen nyt.

Ongelmana on nyt ihmisten ymmärryskyvyn kapeus.

Jeesuksen alkuperäisiä sanoja siteeraten -niin se Jumalan valtakunta on jo tässä ja nyt - meissä ja meidän ympärillä.

Se toimii tieteellisesti sellitettynä siten, että kaikki materia, aines, kasvit, kukat, eläimet, linnut ihmiset ovat yhteydessä toisiinsa suuressa älyllisen yhtenäiskentän väreilyssä.

Tämä on siis kvantifysiikka ja tutkittua tiedettä.

Mielenkiintoisinta on se, että tuo kenttä on älykäs tietoisuudentaso.

Mutta mikä on tuo äly ja mistä se tulee, joka virtaa jostakin taaempaa kohti luonnon - ihmisen ja eläinten - ilmiötasoa?

Se sopii erinomaisen hyvin Jumalan voimaksi. Ja se konkreettinen toimintamekanismi on siellä meidän miljoonienbiljoonientriljoonien atomien ytimissä mistä me itse ja kaikki materia koostuu. Nimittäin jo 30-luvulla keksittiin sieltä sellainen juttu, että eräs koe osoitti sen, että me emme (tänä päivänäkään) tiedä, että mikä ja miksi aiheuttaa konkreettisen seurauksen ja valinnan siellä, josta reaktioiden yhteissummasta - täysin järjestyneestä - syntyy se kaikki mikä tapahtuu: sattumat, ihmeelliset sattumat ja jopa ihmeet, mutta myös koko meidän elämämme.

Tämä sai Einsteinin sanomaan, että hän on maailman uskovaisin ihminen, mutta ilman uskontoa - tämä on se Luojan luoma valtakunta, mutta se ei missään nimessä sovi pilven päällä istuvaan parrakkaaseen herrajumalaan, mutta todellisuudessa se on se, mikä päättää, että mitä meille tapahtuu - mikälaisia seurauksia saamme valinnoistamme ja mikä näkee kaiken meistä.

Syytä olettaa, että Jeesus opetuksillaan on lähempänä totuutta teoillaan kuin Paavali synti- ja himotarinoillaan.

Ja kuten edellä sanotaan - ei niin kiva uskovaisten kannalta - nimittäin tähän mekanismiin ei millään mahdu perusteeton armo.

Eerika, onko sinulla nyt kyse uskonnossasi mystiikasta vai okkultismista ja miten perustelet, että kummasta on kyse?

Edellä oleva kysymykseni liittyy, Eerika, tähän kirjoittamaasi kohtaan - kummasta on kyse?

"Juuri näin. Elämän arvot ovat jotakin sellaista , joka määrittelee elämää, on pohja ,jolla elämä ja valinnat lepäävät. Usko on juuri tällainen arvo. Minun elämässäni A ja O, kuten kaikilla käsittääkseni arvot ovat, voin tietenkin olla väärässä ja joillekin arvoilla, niillä omilla arvoilla, ei ole merkitystä eivätkä ne määrittele elämää."

InhottavaRealisti kirjoitti:

Hups. Olitkin vastannut. Anteeksi. En aamulla huomannut, kun kiireellä kommentoin. Paapatin siis aivan turhaan. Pahoittelut vielä kerran!

Ymmärrän ajattelumallisi muuten, mutta minun näkemykseni on kuitenkin se, että pitää kyetä erottelemaan toisistaan tosiasiat ja ne asiat, mitkä eivät sitä ole. Niiden elämänarvojenkin siis tavallaan on perustuttava jollekin. Jos pohja ei lepää vakaalla alustalla, ongelmia tulee varmasti.

Juuri tähän varmaankin myös perustuu suurin osa skeptikoiden/ateistien ja uskossa olevien ihmisten kiistoista. On vaikeaa saavuttaa keskinäistä ymmärrystä, jos yhteistä kaikupohjaa ei ole. Jo lähtökohtaisesti asioita tarkastellaan erilaisista näkökulmista. Minun ajatusmaailmaani esimerkiksi on vaikeaa saada mahtumaan ajatusta siitä, että uskoisin johonkin sellaiseen, mihin uskominen vaatii selkeiden tosiasioiden kieltämistä. Ongelmansa kullakin.

Lue lisää

”…ajatusmaailmaani esimerkiksi on vaikeaa saada mahtumaan ajatusta siitä, että uskoisin johonkin sellaiseen, mihin uskominen vaatii selkeiden tosiasioiden kieltämistä.”

Samoin on minun laitani. Meissä on vain se ero, että uskon Jumalaan, ja jota sinä et tee. Minulle Jumala on tosiasia, sinulle ei. Tämä on se ikuinen kiista, ja siksi en siihen puutu tämän enempää.

Tosiasiat ovat niitä, joita pidämme itse tosina. Tässä tulee ongelmia silloin, kun alamme miettiä, mikä saa pitämään totena, vaikkei sitä toinen pidäkään? Eli mikä logiikka taustalla vaikuttaa.

"Kun siis esimerkiksi ihminen uskon nimissä julistaa luonnontieteilijöiden tutkimustulokset vääriksi, olisi ensiksi syytä pohtia vaikkapa niinkin yksinkertaista asiaa kuin sitä, onko hänellä PÄTEVYYTTÄ niin tehdä! "
Ja , kun ateisti sanoo Jumalan teot vääriksi ja toteutumattomiksi, olisi syytä pohtia, onko hänellä pätevyyttä tehdä niin, kun ei tunne Jumalaa eikä Raamattua ? Jos tutkimus olisi jnk. muuntekemä , kuin ateistin se tuskin riitelee Jumalan sanaa vastaan.

mietisitä kirjoitti:

"Kun siis esimerkiksi ihminen uskon nimissä julistaa luonnontieteilijöiden tutkimustulokset vääriksi, olisi ensiksi syytä pohtia vaikkapa niinkin yksinkertaista asiaa kuin sitä, onko hänellä PÄTEVYYTTÄ niin tehdä! "
Ja , kun ateisti sanoo Jumalan teot vääriksi ja toteutumattomiksi, olisi syytä pohtia, onko hänellä pätevyyttä tehdä niin, kun ei tunne Jumalaa eikä Raamattua ? Jos tutkimus olisi jnk. muuntekemä , kuin ateistin se tuskin riitelee Jumalan sanaa vastaan.

Lue lisää

Et ilmeisesti oikein käsitä tieteen uskonnon eroa?

Tieteen tekeminen vaatii osaamista. Usko ei.

Kuka on sanonut, että me olemme täällä siksi, että olisimme onnellisia....? Ja tähän suhtautumiseen liittyy myös se, että jos et antaisi kehoasi pahoinpidellä, niin miksi antaisit pahoinpidellä mieltäsi?!

Joskushan jonkun elämä näyttää ulkoa päin kovinkin kurjalta, mutta ei sitä ihmiselle itselleen ole. Me emme näe kaikkea ja voimme siksi tehdä vääriä tulkintoja.

Eerikatässämoi kirjoitti:

Joskushan jonkun elämä näyttää ulkoa päin kovinkin kurjalta, mutta ei sitä ihmiselle itselleen ole. Me emme näe kaikkea ja voimme siksi tehdä vääriä tulkintoja.

Aivan, ei kannata tehdä häitköityjä johtopäätöksiä.

"... ilman elämän haaksirikkoja emme osaisi arvostaa sitä eheää (hyvää) elämää. "

Tuokin on hyvä näkökulma. Monesti on niin, ettei sitä edes ymmärrä mikä on hyvää, ennekuin on kokenut sitä pahaa eli vastoinkäymisiä.

Tässä ajattelussa on sekin hyvä puoli, että ihminen pääsee onnellisuuden tavoittelun taakasta. Taivas on onnellisuutta varten, maailmassa nähdään vaivaa. Freudin mukaan ihminen on terve, jos hän kykenee rakastamaan ja tekemään työtä. Se on aika hyvä määritelmä. Onnellisuudesta hän ei puhunut. Eikö terveys riitä? Onnellisuus on nykyajan individualistis-narsistinen villitys.

”Olen tehnyt oman osani ja täyttänyt oman tarkoitukseni tässä maailmassa…”

Tässä on erittäin hyvä perusta. Mutta miten päästä siihen, että voi olla tyytyväinen siihen mitä on tehnyt? Tämä lienee se, missä ihminen usein on tyytymätön. Kun ei ole saanut ”mitään aikaan”, tulee pettymys, turhautuminen tai elämänhalun menetys.

Miten sitten olla tyytyväinen siihen, miten aikansa täällä maanpäällä on käyttänyt? Siinä onkin miettimistä.

mummomuori kirjoitti:

”Olen tehnyt oman osani ja täyttänyt oman tarkoitukseni tässä maailmassa…”

Tässä on erittäin hyvä perusta. Mutta miten päästä siihen, että voi olla tyytyväinen siihen mitä on tehnyt? Tämä lienee se, missä ihminen usein on tyytymätön. Kun ei ole saanut ”mitään aikaan”, tulee pettymys, turhautuminen tai elämänhalun menetys.

Miten sitten olla tyytyväinen siihen, miten aikansa täällä maanpäällä on käyttänyt? Siinä onkin miettimistä.

Lue lisää

"Mutta miten päästä siihen, että voi olla tyytyväinen siihen mitä on tehnyt?"

Mistä tietää, milloin on valmis? Ei kai mistään.

Mozart kuoli 35-vuotiaana. Jos hän olisi saanut elää vielä toiset 35 vuotta, hän olisi epäilemättä jatkanut säveltämistä ja kenties ylittänyt siihenastiset saavutuksensa. Onko siis niin, että maailma menetti jotain siksi, että Mozart kuoli liian varhain? Että oikeastaan Mozart ei täyttänyt elämänsä tarkoitusta? Näinhän minut olisi tuomittu ajattelemaan, jos olisin esimerkiksi naturalismiin hurahtanut ateisti, koska silloin minulla ei olisi oikeutta siihen luottamukseen, että kaikki menee lopulta kuitenkin hyvin ja oikein. Tosin naturalisti-ateistina minulla ei olisi oikeutta uskoa tarkoituksiin ylipäätään, joten tämän tyyppiset kysymykset olisivat jo lähtökohtaisesti mielettömiä.

Voihan olla, että minunkin eheimmät työni ovat vasta edessäpäin enkä olekaan vielä täyttänyt elämäni tarkoitusta. On mahdollista, että jos nyt tappaisin itseni, tekisin virheen ja maailma menettäisi jotain. Toivottavasti näin onkin, koska muutenhan minulla ei enää olisi syytä elää ja minun kannattaisikin tappaa itseni jo tänään. Mutta milloin sitten saan kuolla? Jos en koskaan saa uskoa olevani valmis, en koskaan saa lupaa kuolla. Voin aina ajatella, etten ole vielä valmis. Minuutin päässä kuolemasta 100-vuotiaana voisin ajatella, että jos olisin elänyt vähän terveellisimmin, minulla olisi vielä edessäni viisi hyvää vuotta, joiden aikana voisin tehdä sen eheistä eheimmän työn, jota Jumala ja ihmiskunta minulta kaipaavat. Kuitenkin jos saisin tänään tietää sairastavani syöpää, täytyisihän minulla olla lupa kieltäytyä hoidoista ja valita kuolema, koska olen jo suorittanut palvelukseni ja tehnyt oman osani, vaikka samalla tiedän, että lähes varmasti pystyisin vielä ylittämään aikaisemmat työni ja tekemään jotain parempaa, jos vain paranisin ja pysyisin jatkossa terveenä riittävän pitkään.

Tässä täytyy vain luottaa Jumalaan, että kuolema ei ollut liian varhainen, vaan juuri oikeanaikainen, myös Mozartin kuolema, ja että kaikki menee kuitenkin hyvin ja oikein. Ihmiskuntaan puolestaan täytyy luottaa siinä, että sadan vuoden päässä todella odottaa joku, joka ottaa soihdun vastaan ja antaa työlleni merkityksen. Ja samalla voisin miettiä, keneltä minä voin ottaa soihdun vastaan ja kenen työn päämäärä minä voin olla. Täytyyhän minunkin osoittautua luottamuksen arvoiseksi.

herrens_tiggare kirjoitti:

"Mutta miten päästä siihen, että voi olla tyytyväinen siihen mitä on tehnyt?"

Mistä tietää, milloin on valmis? Ei kai mistään.

Mozart kuoli 35-vuotiaana. Jos hän olisi saanut elää vielä toiset 35 vuotta, hän olisi epäilemättä jatkanut säveltämistä ja kenties ylittänyt siihenastiset saavutuksensa. Onko siis niin, että maailma menetti jotain siksi, että Mozart kuoli liian varhain? Että oikeastaan Mozart ei täyttänyt elämänsä tarkoitusta? Näinhän minut olisi tuomittu ajattelemaan, jos olisin esimerkiksi naturalismiin hurahtanut ateisti, koska silloin minulla ei olisi oikeutta siihen luottamukseen, että kaikki menee lopulta kuitenkin hyvin ja oikein. Tosin naturalisti-ateistina minulla ei olisi oikeutta uskoa tarkoituksiin ylipäätään, joten tämän tyyppiset kysymykset olisivat jo lähtökohtaisesti mielettömiä.

Voihan olla, että minunkin eheimmät työni ovat vasta edessäpäin enkä olekaan vielä täyttänyt elämäni tarkoitusta. On mahdollista, että jos nyt tappaisin itseni, tekisin virheen ja maailma menettäisi jotain. Toivottavasti näin onkin, koska muutenhan minulla ei enää olisi syytä elää ja minun kannattaisikin tappaa itseni jo tänään. Mutta milloin sitten saan kuolla? Jos en koskaan saa uskoa olevani valmis, en koskaan saa lupaa kuolla. Voin aina ajatella, etten ole vielä valmis. Minuutin päässä kuolemasta 100-vuotiaana voisin ajatella, että jos olisin elänyt vähän terveellisimmin, minulla olisi vielä edessäni viisi hyvää vuotta, joiden aikana voisin tehdä sen eheistä eheimmän työn, jota Jumala ja ihmiskunta minulta kaipaavat. Kuitenkin jos saisin tänään tietää sairastavani syöpää, täytyisihän minulla olla lupa kieltäytyä hoidoista ja valita kuolema, koska olen jo suorittanut palvelukseni ja tehnyt oman osani, vaikka samalla tiedän, että lähes varmasti pystyisin vielä ylittämään aikaisemmat työni ja tekemään jotain parempaa, jos vain paranisin ja pysyisin jatkossa terveenä riittävän pitkään.

Tässä täytyy vain luottaa Jumalaan, että kuolema ei ollut liian varhainen, vaan juuri oikeanaikainen, myös Mozartin kuolema, ja että kaikki menee kuitenkin hyvin ja oikein. Ihmiskuntaan puolestaan täytyy luottaa siinä, että sadan vuoden päässä todella odottaa joku, joka ottaa soihdun vastaan ja antaa työlleni merkityksen. Ja samalla voisin miettiä, keneltä minä voin ottaa soihdun vastaan ja kenen työn päämäärä minä voin olla. Täytyyhän minunkin osoittautua luottamuksen arvoiseksi.

Lue lisää

”Mistä tietää, milloin on valmis? Ei kai mistään."

Tuo oli hyvä ajatus. Samoja olen miettinyt. Kyllä aika loppuu kesken, ainakin omassa tapauksessa. Olisi vielä niin paljon kaikkea.

”…sadan vuoden päässä todella odottaa joku, joka ottaa soihdun vastaan ja antaa työlleni merkityksen. Ja samalla voisin miettiä, keneltä minä voin ottaa soihdun vastaan ja kenen työn päämäärä minä voin olla.”

Tuossa on yksi merkitys, on tehnyt jotain olennaista ja tärkeää. Ehkä sitä ei itse aina edes huomaa, mutta jossain vaiheessa se selviää.
Siksi jokaisessa päivässä on merkityksiä ja niistä voi olla kiitollinen.

Rehellisyys ja todellisuudessa eläminen on yksi elämää eheyttävä voima. Kaikissa maissa se ei vaan vielä ole mahdollista.

Tuossa on paljon perää, suhtautuminen on tasapainon tulos.

Hyvä lause: jos elämästään ei ole eheä kokemus, niin tarvitseekin uusia ajatuksia.

Jaa-a, muuten hyvä, mutta kun tuntuu että poliitikoille - meidän johtajillemme - täytyisi tehdä nämä älykkyystestit ja eettiset pointtitutkimukset ennen kuin heidät päästettäisiin toteuttamaan tuota tahtoaan.

Mihin se riittää?

Ei rikkinäinen ihminen kykene tekemään parastaan...