Markkinavoimat jyrää ja usein työn laatuun ei juuri panosteta. Tämä on ainakin oma havaintoni. Taloyhtiön remontteihin, kohtuu simppeleihinkin on otettava valvoja, eikä sekään vielä takaa, että saadaan edes kohtuullista laatua.
Joskus aikoinaan meidän RT-yhtiössä uusittiin kattohuovat, rännit ja muut pellitykset. Oli valvoja mutta lähes koko homman laatu oli silmin nähden ala-arvoista. Kutsutin paikalle katselmuksen jossa oli mukana kaikki prjektiin osallistuneet tahot. Jotain pieniä helposti tehtäviä fiksauksia sain läpi mutta siihen se sitten jäi. Itse kuuluin hallitukseen mutta kun esitin selviä mokia joita pitäisi korjata, sekä isännöitsijä ja valvoja vähättelivät niitä ja hpj. katseli taivaita ja nyökytteli. Ei auttanut muuta kun omalla kustannuksella pyytää paikalle asiantuntija tarkastamaan homma ja kirjoittamaan siitä raportti. Vikoja vähäteltiin edelleen mutta saatiin edes pieni rahallinen hyvitys.
Saattaa kuulostaa, että olen pikkutarkka, en ole. Olen itsekin tehnyt raksahommia ja tiedän kyllä mitä se on ja mikä on riittävä laatu. Mielummin olisin kuitenkin tehnyt astetta parempaa kuin huonompaa.
Tämän kattorempan jälkeen sovittiin, että hallitus (käytännössä minä) valvon yhdessä valvojan kanssa työn jälkeä ja se oli tosi hyvä ratkaisu. Jatkossa rempat sujui hyvin ja kerrasta saatiin riittävän hyvää laatua.
Miten tämä on tällaiseksi päässyt? Kun kaiken remontin ydin on se työ ja työn laatu mitä tehdään niin siihen ei juuri kukaan enää kiinnitä huomiota. Kaikkein tärkeintä tuntuu olevan kartoitukset, tutkimukset, hankesuunnitelmat jne. kaikki oheis työ ja se, että kaikki vaiheet varmasti käydään hyvän rakennustavan mukaan läpi. Sitten kun itse remontti joka on kaiken ydin, on vähän sitä sun tätä, se ei oikein kiinnosta ketään.
Kun prosessi on monimutkainen, ei huonosta työstä voida osoittaa ketään yksittäistä tekijää esim. remonttifirmaa. Jos kuitenkin kaikki valvonta ja tekemisen laatu pettää enemmän tai vähemmän, pitäisi edes omistajien älähtää, mutta ei.
Joskus aikoinaan meidän RT-yhtiössä uusittiin kattohuovat, rännit ja muut pellitykset. Oli valvoja mutta lähes koko homman laatu oli silmin nähden ala-arvoista. Kutsutin paikalle katselmuksen jossa oli mukana kaikki prjektiin osallistuneet tahot. Jotain pieniä helposti tehtäviä fiksauksia sain läpi mutta siihen se sitten jäi. Itse kuuluin hallitukseen mutta kun esitin selviä mokia joita pitäisi korjata, sekä isännöitsijä ja valvoja vähättelivät niitä ja hpj. katseli taivaita ja nyökytteli. Ei auttanut muuta kun omalla kustannuksella pyytää paikalle asiantuntija tarkastamaan homma ja kirjoittamaan siitä raportti. Vikoja vähäteltiin edelleen mutta saatiin edes pieni rahallinen hyvitys.
Saattaa kuulostaa, että olen pikkutarkka, en ole. Olen itsekin tehnyt raksahommia ja tiedän kyllä mitä se on ja mikä on riittävä laatu. Mielummin olisin kuitenkin tehnyt astetta parempaa kuin huonompaa.
Tämän kattorempan jälkeen sovittiin, että hallitus (käytännössä minä) valvon yhdessä valvojan kanssa työn jälkeä ja se oli tosi hyvä ratkaisu. Jatkossa rempat sujui hyvin ja kerrasta saatiin riittävän hyvää laatua.
Miten tämä on tällaiseksi päässyt? Kun kaiken remontin ydin on se työ ja työn laatu mitä tehdään niin siihen ei juuri kukaan enää kiinnitä huomiota. Kaikkein tärkeintä tuntuu olevan kartoitukset, tutkimukset, hankesuunnitelmat jne. kaikki oheis työ ja se, että kaikki vaiheet varmasti käydään hyvän rakennustavan mukaan läpi. Sitten kun itse remontti joka on kaiken ydin, on vähän sitä sun tätä, se ei oikein kiinnosta ketään.
Kun prosessi on monimutkainen, ei huonosta työstä voida osoittaa ketään yksittäistä tekijää esim. remonttifirmaa. Jos kuitenkin kaikki valvonta ja tekemisen laatu pettää enemmän tai vähemmän, pitäisi edes omistajien älähtää, mutta ei.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Uusissa asunnoissa rakennsuvirheitä joita rakennsufirmat eivät tunnusta vaan vetäytyvät vastuusta.
Ei laatu taidakkaan olla huolimattomuutta, vaan osaamattomuutta. Lähdetään tekemään sellaista, josta ei ole pienintäkään hajua miten se tehtään oikein. Vaikka olisi millainen valvonta, niin sutta ja sekundaa syntyy, jos ei hallitse työtään. Kaikkessa toimissa näyttää olevan pätemättömät asialla. Jopa hallitus tekee pelkkiä kokeiluja, eivätkä tiedä oikeasti mihin edes pyrkivät. Mutta kantapään kauttahan ne kaikki keksinnötkin syntyy, kun kokeilee riittävän kauan, niin lopulta onnistaa.
Omistajan älähdys tulee kalliiksi, kun köyhä taloyhtiö käy oikeutta hyvävelirakennuskonsernia vastaan.
Teeveestä tuli joku putkiremppaohjelmasarja. Sattumalta näin yhden osan, missä kinattiin kaakelien saumoista. Kyllä asustaa taloyhtiöissäkin jos jonkunlaista viheltelijää, joille ei kelpaa mikään. Minullekaan ei kelpaa kaakeloitu suihkutila, koska saumat eivät pidä vettä. Sauman väri on kuitenkin kaiken a ja o akkaväelle.
"Kyllä asustaa taloyhtiöissäkin jos jonkunlaista viheltelijää, joille ei kelpaa mikään."
Tuo on totta. Silloin kun sinne omaan asuntoon tehdään remppaa yhtiön piikkiin, vaatimustaso saattaa ylittää moninkertaisesti kaikki standardit. Katselin myös tuota putkiremppasarjaa ja sitä saumalaastihärdelliä. Itse olisin tyytynyt pikkasen laikukkaaseen saumalaastiin ja sovitellut siitä vaikka pikku hyvityksen sen sijaan, että laastit kraavitaan pois ja asennetaan uudet. Joka tapauksessa saumalaasti imasee itseensä ajan myötä likaa, pesuanejäämiä, ureaa ym. ja alkaa kukertaan.
Kun laasti raavitaan pois, tuhotaan helposti myös kosteussulku. Sulun kuntoa ei näe muutenkaan laatoituksen alta. Kun rakenteet elävät ja sidosaineet haihtuvat, sulku ei pidä. Laatoittamisessa ei ole järjen hiventä, mutta silti remontti-Reiska opetti naiset vaatimaan sitä. Onhan se hyvä bisnes. Suihkukaappi, mistä vesi menee suoraan viemäriin, on paras ja edullisin kosteusvaurioiden ehkäisijä.
Laatu maksaa. Jos kukaan ei valvo eikä ketään kiinnosta, mennään siitä, missä aita matalin.
Tärkeää on valita asiansa osaava ja riippumaton valvoja taloyhtiön puolta pitämään. "Nukkehallitus" on yleensä isännöitsijän narussa täysin. Niinpä valvoja ei saa olla isännöitsijän kalakaveri.
Kyllä suunnittelussakin on paljon parantamisen varaa. Rakennusmääräyksissä painaa bisnes laatua enemmän. Ei haluta tehdä yksinkertaista ja hyvää, koska sillä ei tienaa. Joka kulmalla näkee aivan järjettömiä arkkitehtonisia viritelmiä kaavoituksesta lähtien.
Panu Kaila kysyy kirjassaan: "Onko jollakin otsaa väittää, että 100-vuotias talo on huonosti tehty".
Bisnes tuo markkinoille jatkuvasti uusia materiaaleja ja ratkaisuja, joista ei ole pitkän ajan kokemusta. Lisäksi nykyään yltiöpäinen maailmanparantaminen (energia/päästöt) johtaa epäterveisiin ratkaisuihin.
Kaikki sidosaineita sisältävät materiaalit ovat lyhytikäisiä ja tuhoon tuomittuja. Panu Kailan toteamus, älkää rakentako kosteita tiloja, on viisainta, mitä arkkitehtien suista on kuultu.
Ammattiylpeydellä ei ole enää samaa merkitystä kuin ennen. Nykyään työn tekijä on vain "joku" suuresta massasta. Ennen kaikki tunsivat yhteisön muurarin, maalarin, sepän jne.. Ei heillä ollut varaa leimautua harrastelijatason hutiloijiksi.
Moni tekijä varmaan haluais tehdä hyvää työtä mutta jos päällikkö antaa ylitiukan aikataulun, sitten oiotaan vähän sieltä ja täältä. On siinä silloin jo työmotivaatiokin koetuksella.
Puolet kouluista ja päiväkodeista on homeessa ja pitäisi panna käyttökieltoon. Toinen puoli on ilmeisesti vielä tutkimatta.
Näissä julkisissa tiloissa varmaan väliinpitämättömyys korostuu entisestään, jos taloyhtiöissäkään ei edes omistajia kiinnosta remonttien laatu. Tekijöitä, suunnittelijoita, valvojia ja muita säätäjiä riittää, mutta monestiko julkisissa remonttimokissa on joku ottanut vastuun? Rakentamisesta ja remontoinnista suoranaisesti vastaava rakennuslliike kyllä korjailee akuutit ongelmat, joita huomataan kohta käyttöönoton jälkeen, ellei sitten pallotella vastuuta tekijän,tilaajan, suunnittelijoiden jne. välillä. Entä kun vuosien päästä alkaa ilmetä isompia ongelmia, löytyykö vastuunkantajaa enää mistään? Joku tässä KALLIISSA systeemissä mättää ja lujasti.