Rene Girardin teorian mukaan ihminen tai ihmisryhmä "imitoi toistensa haluja".
Girardin maailmassa demonisoiminen vastapuoleen (oma tulkintani )on todellinen syy seuraus suhde antropologisesti, joka aiheutti esim. keskiajalla ja vanhassa maailmassa vainoja ja ihmisuhreja.
Jatkan Girardin teoriaa ja väitän, että imitoiminen ja vastustajan pahojen halujen kopioimioiminen johtuu synnistä, ja noituudesta, joka paljastaa ihmisen sisällä vellovan pohjattoman pahuuden.
Leimaamalla oma halu jollain merkillä, esim. äly, tiede, suvaitsevaisuus tai uskonto, päästään hetken matkaa pakoon sisällä vellovaa syyllisyyttä.
Mutta todellisuudessa pahuus löytyy leiristä kuin leiristä yhtä lahjomattomana , kun vastustajan ominaisuudet muuttuvat kostonvimmassa ja vihassa omiksi ominaisuuksiksi.
Vastustajan pahuus on "tarpeen" että voidaan oikeuttaa "sota" ja päästään kostoretkelle, vaikka oikeasti on kysymys vanhanaikaisesta vallanhalusta.
Paradoksaalisesti se on ainoa liima joka pitää yhteiskuntaa koossa.
Yhteinen kuvitetu vihollinen on paras tae rauhalle.
Tarvitsen pahan vihollisen, että voin ryhmittyä hyvyyden ja sivistyksen illuusiossani oikeutetun koston taakse, mutta mitä tapahtuu kulissien takana?
Mitä on oikeasti pahuus tai hyvyys? Tai onko niitä lainkaan olemassa, vai onko kysymys jostain muusta?
Jos pahuutta ja syntiä on olemassa, missä, ja miten ne näkyvät, ja kuka niistä on vastuussa ?
Olemmeko sivistyneet pois niistä?
Ovatko uskonnot valehdelleet keksimällä syntikäsitteen, ja päästäkseen sen kautta lyömään alakoukkuja vastustajaan?
Onko ihminen lopulta hyvä?
Onko mielestäsi olemassa syntiä?
Ole hyvä ja vastaa mihin tahansa kysymykseen ,yksittäiseen tai kaikkiin, tai jatka vastakysymyksellä.
Girardin maailmassa demonisoiminen vastapuoleen (oma tulkintani )on todellinen syy seuraus suhde antropologisesti, joka aiheutti esim. keskiajalla ja vanhassa maailmassa vainoja ja ihmisuhreja.
Jatkan Girardin teoriaa ja väitän, että imitoiminen ja vastustajan pahojen halujen kopioimioiminen johtuu synnistä, ja noituudesta, joka paljastaa ihmisen sisällä vellovan pohjattoman pahuuden.
Leimaamalla oma halu jollain merkillä, esim. äly, tiede, suvaitsevaisuus tai uskonto, päästään hetken matkaa pakoon sisällä vellovaa syyllisyyttä.
Mutta todellisuudessa pahuus löytyy leiristä kuin leiristä yhtä lahjomattomana , kun vastustajan ominaisuudet muuttuvat kostonvimmassa ja vihassa omiksi ominaisuuksiksi.
Vastustajan pahuus on "tarpeen" että voidaan oikeuttaa "sota" ja päästään kostoretkelle, vaikka oikeasti on kysymys vanhanaikaisesta vallanhalusta.
Paradoksaalisesti se on ainoa liima joka pitää yhteiskuntaa koossa.
Yhteinen kuvitetu vihollinen on paras tae rauhalle.
Tarvitsen pahan vihollisen, että voin ryhmittyä hyvyyden ja sivistyksen illuusiossani oikeutetun koston taakse, mutta mitä tapahtuu kulissien takana?
Mitä on oikeasti pahuus tai hyvyys? Tai onko niitä lainkaan olemassa, vai onko kysymys jostain muusta?
Jos pahuutta ja syntiä on olemassa, missä, ja miten ne näkyvät, ja kuka niistä on vastuussa ?
Olemmeko sivistyneet pois niistä?
Ovatko uskonnot valehdelleet keksimällä syntikäsitteen, ja päästäkseen sen kautta lyömään alakoukkuja vastustajaan?
Onko ihminen lopulta hyvä?
Onko mielestäsi olemassa syntiä?
Ole hyvä ja vastaa mihin tahansa kysymykseen ,yksittäiseen tai kaikkiin, tai jatka vastakysymyksellä.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Oikeastaan nostit aika vaikean aiheen esille. Samoin liitit siihen monta asiaa ja siksi tuo oli aika vaikeaselkoista.
”Yhteinen kuvitetu vihollinen on paras tae rauhalle.”
”Paradoksaalisesti se on ainoa liima joka pitää yhteiskuntaa koossa.”
Asiaa voidaan käsitellä neutraalistikin. Yhteinen vastustaja tai vihollinen on todellakin ryhmää kiinteyttävää ja yhdistävä tekijä. Siksihän saman mieliset tykkäävät olla yhdessä, samoin kilpaileminen perustuu tähän ilmiöön.
Oli kyse yhteisöstä tai yhteiskunnasta, niin aina jonkinlaista vastakkainasettelua on. Otan vaikka muutaman esimerkin: jääkiekkojoukkueiden kannattajat, eri kaupunkien väliset ”kinastelut” tai vaikka miten ruotsalainen ja suomalainen eroavat toisistaan. Suurin osa näistä tehdään myönteisessä hengessä ja osittain huumorilla, osa on aika vakavamielistä kilpailua.
Vastustaja tai vihollinen voi olla todellinen tai kuviteltu, variaatioita on paljon. Mitä abstraktimmalla tasolla liikutaan, sitä enemmän siinä tarvitaan kuvittelua.
”Vastustajan pahuus on "tarpeen" että voidaan oikeuttaa "sota" ja päästään kostoretkelle, vaikka oikeasti on kysymys vanhanaikaisesta vallanhalusta.”
Jotta ihminen saadaan käyttäytymään riittävän väkivaltaisesti ryhmänä tai jopa surmaamaan toisia ryhmiä, se vaatii tiettyjä psykologisia muokkauksia. Yksi niistä keinoista on muokata mielikuvaa siitä, millaisia tuon toisen ryhmän edustajat ovat – riisuen kaikki sellaiset inhimilliset piirteet, jotka saattavat aiheuttaa samaistumista toisen asemaan.
Näin vastustaja tai vihollinen saadaan tuntumaan enemmän riistaeläimeltä, ja aikaan saada kokemuksen, että on aivan oikein tuhota muita.
Aloitusviestistä:
”Girardin maailmassa demonisoiminen vastapuoleen ..... .... imitoiminen ja vastustajan pahojen halujen kopioimioiminen .....”
Nämä ovat päinvastaiset - ja psykologinen tosiasia on ensimmäinen vaihtoehto - ihminen voi ymmärtää maailmasta ja ihmisestä ja muista vain sen mikä on hänen itsensä sisällä. Tästä jo vanha kansa sanoi, että vain varas varasta pelkää, joka on tuttu sananlasku.
Tätä on tutkittu myös sosiaalipsykologisilla testeillä - esimerkiksi elokuvien välittämä empatia ei siirry ihmiseen, vaikka se hetkellisesti siinä kuvaruudun välityksellä näyttäisikin siltä - vain oma kokemus sisäistyy ihmiseen. Ihminen ei siis pysty imitoimaan kuinoman kokemuksensa kautta.
Ehkä ei nyt kuitenkaan koko juttuun liittynyt.... mutta tuohon päinvstaisuuteen, joka oli aloituksessa.
Ja tässä kohdassa nyt tullaan ihan samaan, koska mielipiteillään ihminen kertoo aina vain itsestään.
Kirjoitat:
”Jatkan Girardin teoriaa ja väitän, että imitoiminen ja vastustajan pahojen halujen kopioimioiminen johtuu synnistä, ja noituudesta, joka paljastaa ihmisen sisällä vellovan pohjattoman pahuuden.”
Minä en tunnista, enkä tiedä, enkä ole edes koskaan kuullut, että kaikkien ihmisten sisällä velloisi pohjaton pahuus....
Ja mikään teoria ei ole koskaan totta tai edes toimiva, jos se lähtee vain jonkun henkilön omasta sisimmästä, kuten tässä, vaan - kun puhutaan ihmisestä - kaiken pitää olla siis teoriatasolla ihmisen yksilöllisten erojen ylittämää, jota tämä ei miltään kohdin edusta.
Mutta tämä ehkä edustaa - koska on sana synti ja Paavalin sanat edustaa jopa himoajattelua - uskovaisia psykologisen motivaatioristiriidan kautta: se mitä pyrit välttämään, niin se vetääkin puoleensa.
Kyllä - uskonto on kaiken pahan alku ja juuri ja nimenomaan tältä kannalta juuri kristinusko sijaiskärsimyksineen, ihmisuhreineen ja syntioppeineen ja syyllistämisineen. Tarvitaan jo kohtalaisen paha sisus, johon tuo uppoaa pelastuksena, mutta kun se ei pelasta, vaan paha vetääkin puoleensa motivaatioristiriidaallaan.
”Mitä on oikeasti pahuus tai hyvyys? Tai onko niitä lainkaan olemassa, vai onko kysymys jostain muusta?”
- Ei ole olemassa pahuutta ja hyvyyttä, vaan on olemassa alhaisten tunteiden motiiveja - niin sanottuja primaaritunteita, joita ihminen ei edes tiedosta, vaan peittää ne muka hyvää tarkoittavan tunteen alle. Oikeuttaa siis itselleen pahan muka hyvän teon nimissä. Tunteen merkitys on vain toiminnan käynnistämisessä ja tuon toiminnan suunnan valinnassa. Syntyy siis ehkä hyviä tekoja tai pahoja tekoja tämän toiminnan seurauksena.
- Tähän sopii oikein hyvin Jeesuksen sanat, kun opetuslapset kysyivät häneltä, että mitä heidän pitäisi vastata, jos kysytään todistetta Taivaallisesta Isästä, niin Jeesus sanoi, että vastatkaa, että siitä todistavat liike ja lepo.
”Jos pahuutta ja syntiä on olemassa, missä, ja miten ne näkyvät, ja kuka niistä on vastuussa ?
Olemmeko sivistyneet pois niistä?”
- Ne näkyvät alhaisina tunteina - joilla nyt ei periaatteessa ole tekemistä synti -sanan kanssa, mutta sama asia lienee uskontotermistössä. Ne näkyvät tekoina; kateus, kauna, viha, kosto jne. Henkilö itse on vastuussa aina ja vain omista tunteistaan, ei koskaan toinen, vaikka mielettömästi kuulee ihmisten oikeuttavan omia tekojaan, koska esimerkiksi puoliso tekee niin ja näin ja siitä heille tulee paha mieli.
- Ei ihminen ole sivistynyt alhaisista tunteistaan mihinkään - ahneus sen kun kasvaa ja mainonta, markkinointi ja kaupallisuus pitää huolen, että kateellisiakin riittää.
”Ovatko uskonnot valehdelleet keksimällä syntikäsitteen, ja päästäkseen sen kautta lyömään alakoukkuja vastustajaan?”
Kyllä siltä osin, että ovat jättäneet kristiuskossakin kokonaan huomioimatta Jeesuksen opetukset, jotka perustuvat juuri alhaisten tunteiden voittamiseen, ja korvanneet tämän idean syntikäsitteellä ja perusteettomalla armolla käyttäen hyväksi tässä Jeesuksen kuolemaa.
”Onko ihminen lopulta hyvä?”
Uskotaan Eino Leinoa:
Paha ei ole kenkään ihminen, vaan toinen heikompi toista,
paljon hyvää on syömmessä jokaisen, vaik ain ei esille loista
”Ovatko uskonnot valehdelleet keksimällä syntikäsitteen, ja päästäkseen sen kautta lyömään alakoukkuja vastustajaan?”
Eivät he ole sen vuoksi tuota keksineet, vaan katolinen äitikirkko yhdessä Rooman vallanajan keisareiden kanssa on ollut jo kimpassa talouskasvun ja kaupallisuuden nimissä. Onhan tämä selvä asia.
Jeesuksen opetukset perustuivat alhaisten tunteiden voittamiseen, ja samalla Jeesus siis tuomittiin harhaoppiseksi ja hänen tekstinsä määrättiin hävitettäväksi, jotka löytyivät sinetöidyistä saviruukuista 1945. Jeesukselle oli kyllä tilaus vallankäytönnimissä, mutta opetukset - mistä kertoo myös rahanvaihtajien pöytien viskely temppelissä - olisi ollut uhka kaupallisuudelle ja markkintaloudella. Hyvä veto oli lisätä myös tuo perusteeton armo tuohon ideaan.
Koko markkinatorin pyörityksen, pankkitoiminnan ja kaupallisuuden takana on alunperinkin kirkko.
Ote ilmestyskirjasta - siellä markkinatorilla oli myytävänä myös sielut:
10. he seisovat loitolla kauhistuen hänen vaivaansa ja sanovat: "Voi, voi sinua, Babylon, sinä suuri kaupunki, sinä vahva kaupunki, sillä sinun tuomiosi tuli yhdessä hetkessä!"
11. Ja maanpiirin kauppiaat itkevät ja surevat häntä, kun ei kukaan enää osta heidän tavaraansa,
12. kaupaksi tuotua kultaa ja hopeata ja jalokiviä ja helmiä ja pellavakangasta ja purppuraa ja silkkiä ja helakanpunaa ja kaikkinaista hajupuuta ja kaikenlaisia norsunluu-esineitä ja kaikenlaisia kalleimmasta puusta ja vaskesta ja raudasta ja marmorista tehtyjä esineitä,
13. ja kanelia ja hiusvoidetta ja suitsuketta ja hajuvoidetta ja suitsutuspihkaa ja viiniä ja öljyä ja lestyjä jauhoja ja viljaa ja karjaa ja lampaita ja hevosia ja vaunuja ja orjia ja IHMISSIELUJA.
Babylon oli Rooman salanimi opetuslasten aikana.
Tämmöistä näkemystä:
>>Mitä synti on? on kysymys, joka saattaa tuntua mitä epäajankohtaisimmalta. Synti on kuitenkin yksi kristillisen uskon peruskäsitteitä. Syntiä on totuttu lähestymään listana tekoja, joita ihmisen tulisi vältellä, mikäli haluaa pysyä kunniallisen kristityn kirjoissa. Perinteinen syntikäsitys hahmottaa synnin usein joko perisynnin eli ihmisen yleisen turmeluksen tai sitten erityisinä tekoina ilmenevän synnin kautta.
Ihmisen on helppo mieltää esimerkiksi lapsiin kohdistuva hyväksikäyttö tai veriteko, puhumattakaan terroriteosta synniksi.
Sen sijaan kun tullaan tavallisiin kunniallisiin ihmisiin saattaa yllättävänkin yleinen käsitys olla sellainen, jossa ihminen toteaa, itse uskoen, ettei ole koskaan tehnyt syntiä.
Synti ei ole Raamatun mukaan sarja moitittavia tekoja, kuten helposti ajatellaan. Ajattelu, jossa synti samaistetaan tekoihin, johtaa vääjäämättömästi syntikeskeiseen uskonelämään, jossa laaditaan listoja synneistä, joita tulee välttää säilyttääkseen asemansa yhteisön keskellä.
Synti on itse asiassa määritetty Raamatussa hyvinkin tarkkaan. Synnin määritelmät, jotka löytyvät Raamatusta eivät suinkaan keskity tekoihin, vaan siihen juureen eli syyhyn, joista teot syntyvät.
Määritelmät löytyvät kahdesta eri paikasta, joiden sisältö on pohjimmiltaan sama. Synti on Jeesuksen sanojen mukaan siinä, että ihmiset eivät usko häneen. Paavali muotoilee syvimmiltään saman asian toteamalla Roomalaiskirjeessä, että kaikki, mikä ei ole uskosta on synti.
Room 14
-
22. Pidä sinä itselläsi Jumalan edessä se usko, mikä sinulla on. Onnellinen on se, joka ei tuomitse itseään siitä, minkä hän oikeaksi havaitsee;
23. mutta joka epäröi ja kuitenkin syö, on tuomittu, koska se ei tapahdu uskosta; sillä kaikki, mikä ei ole uskosta, on syntiä.
-
Synnin määritelmän mukaan synnissä eläminen on siis yksinkertaisesti elämää, jota eletään ottamatta huomioon Jumalaa. Riippumattomuus Jumalasta ja hänen sanastaan. Epäusko, joka kohdistuu Jeesukseen persoonana ja siihen, mitä hän opettaa tai kehottaa on synti.
Se, mitä me olemme tottuneet ajattelemaan syntinä, kuten aviorikokset, veropetokset, varkaudet ja juopumukset, jne. on todellisuudessa seurausta synnistä, ei itse synti.
Synti, eli taipumus elää ottamatta Jumalaa huomioon johtaa vääjäämättä elämään, jonka keskipisteessä on tavalla tai toisella oma napa. Oman navan maantiede johtaa kaikenlaiseen itsekkyyteen ja tekoihin, joiden seuraukset ovat tavalla tai toisella lähimmäisille raskaat.
Synnin synnyttämä itsekeskeisyys saa meidät elämään ihmissuhteita tuhoavaa elämää. Me teemme syntiä, koska olemme syntisiä, ei toisinpäin. Hedelmistään puu tunnetaan.<<
( Lähde:
Kristinusko.fi - Mitä synti on?
kirj. Matti 25.2. 2012 )
-
Room.3
-
10. niinkuin kirjoitettu on: "Ei ole ketään vanhurskasta, ei ainoatakaan,
11. ei ole ketään ymmärtäväistä, ei ketään, joka etsii Jumalaa;
12. kaikki ovat poikenneet pois, kaikki tyynni kelvottomiksi käyneet; ei ole ketään, joka tekee sitä, mikä hyvä on, ei yhden yhtäkään.
13. Heidän kurkkunsa on avoin hauta, kielellänsä he pettävät, kyykäärmeen myrkkyä on heidän huultensa alla;
14. heidän suunsa on täynnä kirousta ja katkeruutta.
15. Heidän jalkansa ovat nopeat vuodattamaan verta,
16. hävitys ja kurjuus on heidän teillänsä,
17. ja rauhan tietä he eivät tunne.
18. Ei ole Jumalan pelko heidän silmäinsä edessä."
-
23. Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla
-
Synti on ihmisen kehittelemä käsite, jolla on helppoa manipuloida hyväuskoisia.
Siinä taas urakalla siteeraat Jumala Paavalia - juutalaista fariseusta, joka itse oli tuomitsemassa Jeesuksen kuolemaan - ohitse hänen omien opetustensa.
Edellä oleva Jumala Paavalin siteeraaminen oli siis saviseutulaisen viesti - juuri näin, kyse on todella vain manipuloinnista ja ennen kaikkea pahuuteen, koska on psykologinen totuus, että paavali-idealla kun koittaa jotakin välttää niin se vetääkin puoleensa. Tietysti manipuoloinnissa on monta muutakin rikollista tahoa - lasten hyväksikäyttö on tullut massiivisena esille, sekä tuo raha-aspekti.
Saviseutulainen kirjoittaa:
”Synti ei ole Raamatun mukaan sarja moitittavia tekoja, kuten helposti ajatellaan. Ajattelu, jossa synti samaistetaan tekoihin, johtaa vääjäämättömästi syntikeskeiseen uskonelämään, jossa laaditaan listoja synneistä, joita tulee välttää säilyttääkseen asemansa yhteisön keskellä.”
Ei pidä paikkaansa - juuri oli tutkimus lestadiolaisista, ja heillä on listat niistä ainoista tuotteista, joita he saavat kaupasta ostaa ja palveluntuottajista, joita he saavat vain käyttää, jotka siis liittyvät lestadiolaisten omaan toimintaa, jonka moraalin sanottiin olevan kohtalaisen väljää sitten liiketoiminta-alueella. Ja lestadiolaisyntiä on tietysti olla noudattamatta tätä listaa, mutta hyvä asia tietysti, että lestadiolaiset ovat ainoa uskonryhmä, joka voi antaa toisilleen syntejä anteeksi ilman taivaallista välittäjää.
Ja aikaisemmaltakin ajalta löytyy esimerkkiä:
”Seuran selvitys: Juha Sipilästä tuli miljonääri valtion tuella ja härskeillä tutunkaupoilla”
https://seura.fi/asiat/seuran-selvitys-juha-sipilasta-tuli-miljonaari-valtion-tuella-ja-harskeilla-tutunkaupoilla/
Jeesuksen opetusten mukaan tämä on ahneutta ja alhaisia sekä itsekkäitä tunteita ja tekoja, mutta mitä mieltä on paavaliuskovainen - onko syntiä?
Saviseutulainen - sinulla on edellä kirjoitusvirhe tässä lauseessa:
”Määritelmät löytyvät kahdesta eri paikasta, joiden sisältö on pohjimmiltaan sama. Synti on Jeesuksen sanojen mukaan siinä, että ihmiset eivät usko häneen.”
Siinä kuuluu olla, että ihmiset eivät usko häntä - kellä on korvat se kuulkoon!
Jeesus itse ei käyttänyt synti-sanaa edes - on kerrottu papereista, joihin 1700 vuoteen ei ole ihmiskäsi koskenut, ja jotka ovat Jeesuksen omien sanojen kokoelma, joka vaadittiin 300-luvulla hävittämään, kun Jeesus tuomittiin harhaoppiseksi.
Se onkin varsinainen kuuma peruna uskonnolle nämä löytyneet, sinetöidyt saviruukut, koska sieltä selvisi, että Jeesuksella oli kaksoisveli, mutta ennen kaikkea se mitä hän opetti ja mitä asiaa hän korosti - ei suinkaan persoonaansa uskomista, jonka jopa edellä väitetään olevan synti, jos ei usko - vaan sanoihinsa - joka tietysti tulee Raamattuakin lukemalla selville.
”Synti, eli taipumus elää ottamatta Jumalaa huomioon johtaa vääjäämättä elämään, jonka keskipisteessä on tavalla tai toisella oma napa.”
En ihan noinkaan voisi väittää. Todellisuudessa moni uskova on itsekäs, ja elämän keskipisteenä on itsekkäät vaateet. On erittäin monia ihmisiä, kansoja ja uskontoja, joissa pätee tämä aivan sama idea – ei saa olla itsekäs ja liian itsekeskeinen.
Kyllä taustalla on paljon vaikeammin määriteltävä perusta.