Muuttanut Hyvinkäälle

Kysäise lapsiltasi tai lapsenlapsiltasi, heiltä saat fiksumpia neuvoja kuin tältä palstalta. Aloituksestasi päätellen olet sinkku, mutta jos et, niin kommenttini sopii kuitenkin.
Alle kuusivitonen nainen on täyttä kamaa, ja kelpaa lähes mihin tahansa harratus/menopiiriin. Kannattaa varoa useimpia yhdistyksiä, koska niissä on sama nokkimisjärjestys kuin työelämässäsikin on ollut. Varo tulevaisuudessakin sairauksien perusteella toimivia porukoita. Onko mitää raskaampaa ja rasittavampaa, kuin kuunella jaaritteluja kaikista hiton syövistä ja sydänvaivoista! Yhdistysten ongelma on se, että samat ikävät pärstät näkyvät aina kun menet niihin tapaamisiin. Samat työelämässäkin aina äänessä olleet tyypit ovat aina muita viisaampina antamassa neuvoja joita et fiksuna ylemmän keski-iän edustajana todellakaan tarvitse. Käsityksesi poliittisista näyttää olevan OK. Etsi joku mieleisesi harrastusporukka, joka ei ole järjestäytynyt. Kerro mitä harrastit ennen eläköitymistäsi niin saat neuvoja. Yhdistysten uksi etu on se, että saa jäsenmaksun maksettuaan istua hieman halvemmalla sen saman hapannaamaporukan kanssa samassa bussissa, matkalla jonnekin teatterinäytökseen ja kuunnella saman porukan samoja jaaritteluja. Lapsiltasi saat taatusti tukea aloittaa jonkin uusi harrastus, jossa olet oma itsesi ilman "yhdistyksen tukea".
Aluksi suosittelen ostamaan maastopyörän, ja tutustumaan Hyvinkään lähiympäristöön. Et ajele kauan yksin, kun joku samanhenkinen henkilö alkaa jutella jossakin pyöräreitin varrella.

Kyllä tuo "duunarin eukon" oma asenne karsii mahdollisuudet olla missään yhdistyksessä.
Negatiivisuus kuultaa läpi, ei sellaista ihmistä kaivata minkään tason harrasteporukoissa.

Mökötä vaan kotona ja ihmettele, miksi ne lapsetkaan ei käy katsomassa.

Ei potilasyhdistyksissä "tarvitse" sairastaa mitään. Olen itse harkinnut Hyvinkään Invalideihin liittymistä. Toki on vaivaakin, mutta heillä on ihana kesäpaikka Usmissa. Joskus voi mennä retkillekin, tai hyvän näytelmän sattuessa teatteriin. Kokemukseni mukaan hiukan vaikeaa on päästä ns. sisäpiiriin. Mutta miksi pitäisikään? Niin se on joka paikassa. Aina siellä on kuitenkin joku, jonka kanssa on kivakin jutella, vaikka ei (tai sinun kohdallasi nimenomaan ei) juttelisi sairauksistakaan. Yhdistyksillä on yleensä niitä informatiivisempiakin tilaisuuksia niitä varten, jotka haluavat vertaistukea.
Olin joskus syöpään sairastuttuani syöpäyhdistyksen jäsen hetken aikaa. En tuntenut ketään rintayöpäpotilasta, joten odotin, että voisin keskustella syövästä siellä. Mutta sain vaikutelman, että kaikki olivat sairastaneet syövän vuosia sitten, ja heille olivat retket sun muut tärkeämpiä puheenaiheita. Vertaistukea ei siis tullut. Nyt on onneksi toinen ryhmä vastasairastuneille.

Lähde mukaan vapaaehtoistoimintaan: ulkoiluttamaan vanhuksia, koulumummoksi, ystäväksi maahanmuuttajalle.

Hyvinkää hieno kaupunki on,
uusmaalaisista voittamaton.

Se on kuin repäisty pohjoisesta,
maanosasta aivan toisesta.

Historiastaan loistaa Kytäjän kartanot,
menneisyyden loistot ja kuolemien kirot.

Ampui 1972 Kai Vähäkallio 3 poikaa raa'asti,
tyhjeni magnumrevolverin patruunalasti.

Meni Kailta hermot ja 1979 teki itsemurhan,
totesi varakkaan elämänsä olleen turhan.

Osti kartanonsa auto-Laakkonen,
kuoli siellä veljes toinen äkisten.

Onneks kirous ei vaivaa itse taajamaa,
on Hyvinkäällä iso kasvumaa.

Muuttaa moni tänne asumaan,
menee Stadiin töitä raatamaan.

Meno raitilla on täällä leppoisaa,
kuntatalous ei oo heppoisaa.

Vähän hankalaa se on, jos yksinäinen naisihmnen liittyy yhdistykseen, niin "akat" katsovat alta kulmien "ei kai toi vikittele mun miestä". Sisään lämmentynyttä porukkaa, on omat "kuppikunnat" johon on vaikea päästä sisään.

Hyvinkäällä on liian vähän porukkakerhoja ym.jotka eivät ole puoluesidonnaisia. On leveilijöille, punaänkyröille, tukiaisihailijoille, piipertäjille, mutta sitoutumattomille eri aihepiireistä kiinnostuneille ei löydy tai sitten niistä ei kerrota. Paikallislehtikään niistä ei kerro, eikä sitä moni enää tilaa, koska Lopen keikarin asiat ei kiinnosta. Kokoonttumiset keskusteluja varten puuttuvat paikallishistoriasta, teknisistä rompejutuista ym. erillisistä kohde-aihepiireistä. Jos jotain on, niistä ei ole tietoa. Kaikki eivät kulje koko ajan puhelinta tuijottaen, saatikka löytäisi sieltä tietoa. Vuosia olen tätä täällä ihmetellyt ja ainainen Helsingissä kulkeminen aihepulan taholta kyllästyttää. onneksi on fudiksen MM- kisat niin aika kuluu nopeasti. Jälkipelaajat soittelevat Helsingistä.

Miekkailu on hieno harrastus...voisin pari kertaa tökkäistä sinuakin :)

Runo 2:

Sinut vielä innostan, syvällisyyteeni vaellan.
Humuiseen aamuuni houkutan, vierelleni jonnekin harmaan.
Otteeni sinusta ottaa saan, rakkauttani syömmein kirmaa,
Sumuiseen aamuni iäti luotaan, lähellesi tähteni kauniin armaan.
Minnekäs muualle - vain lähelläsi sydämeni pelotta kirmaa.

Kun mummukalle ei tunnu löytyvän mitään oman laista toimintaa, yhdistystä tai harrastusta niin mikä estää häntä kokoamasta ryhmää itsensä ympärille. Toimintatilaa löytyy kertaluontoisesti tai jatkuvaan käyttöön korvausta vastaan. Itse hän voisi kehitellä ryhmälleen mallit ja säännöt jopa sen juoruamisenkin suhteen. Itse tulin myös uutena asukkaana Hyvinkäälle ja mieli teki tavata samanhenkisiä ihmisiä. Katselin eri yhdistyksiä mitä heillä on tarjolla ja millaista toimintaa. Löysin sellaisen ja eräänä syksynä menin ensimmäiseen kerhopäivään, kerroin kuka olen mistä tulen. Minut otettiin todella lämpimästi vastaan ja muutaman viikon kuluttua totesivat, että ihan kuin sinä olisit ollut aina tässä meidän joukossamme. Se teki minulle hyvän olon. Tapailemme kerhoajan ulkopuolellakin, käymme eri lounaspaikoissa ruokailemassa, piipahdamme teattereissa, autamme toisiamme, jos avulle tarvetta löytyy. En voi muuta kuin toivottaa mummukalle hyvää elämää itsensä kanssa.

Olen samaa mieltä"mummukka 63" kanssa. Jo edesmennyt vaimoni kävi eräässä naisvoittoisessa harrastuspiirissä. Tuli kotiin monen monta kertaa pahoilla mielin, tunsi itsensä ulkopuoliseksi. Oli sisäänlämmenneet "kuppikunnat"., kuulemma. Ei toivotettu tervetulleeksi,.ei otettu porukkaan mukaan. Kovaääniset öykkärit siellä pärjäsi. Mutta nyt hänen ei tarvitse enään pahoittaa mieltään mistään.,

Niin se on, papparainen69v. Ikävä kyllä ne ihmiset, jotka ovat jo työelämässä olleet toisten jyrääjiä, eivät siitä ainakaan parempaan päin muutu ikäännyttyään. Heidän mielipiteensä asioista on se ainoa oikea, heidän tapansa elää ja toimia samoin. Ei sitä enää jaksa kuunnella, jos ja kun töissä ollessa oli pakko. Kukaan kun tällaista omakehua harastavaa ei hiljaiseksi saa.

Kun asuu Hyvinkäällä, niin voi aivan hyvin harrastaa jotain myös muilla paikkakunnilla, esimerkiksi Helsingissä. Jos on kulkenut siellä töissä vuosia, niin miksi se suunta jäisi eläkkeellejoutumisen jälkeen? Ja jos junalla kulkee, niin onhan siinä välilläkin paikkoja. Ja Riihimäki toisessa suunnassa.

Itse en ollut sidottu turpeeseen, kun olin vielä työelämäsä, joten miksi olisin sitä nytkään?

Ja on turha mummotella ja papatella alle seitsemänkymppisiä hyväkuntoisia ja vireitä ja muutoksiin kykeneviä ihmisiä halveeraan sävyyn. Mistä tuo vanhusviha? Jokainen meistä ikääntyy samaan tahtiin ja jotkut ovat jo kolmekymppisinä henkisesti kalkkiksia.

Hyvinkää on ihan ok asuinpaikkkunta ja harrastan hieman myös täällä. Mutta jos en pääsisi myös muualle milloin mistäkin syystä, niin aika kapeaksi se elämä muuttuisi. Tämä koske tietenkin ihan mitä tahansa paikkakuntaa. Ei elämää ole ainoastaan asuinpaikkakunnalla.

Yksi säkeistö lisää runoon Hyvinkäälle:

Tietyt tahot rakennutti Willan
ja toiset vanhankirkon sillan.
Mutta voitot kulkeutuvat samaan taskuun
ja tappiot kuntalaisten laskuun.