Tämä ei nyt varsinaisesti kuulu tänne, liittyy löyhästi asiaan kuitenkin
-
Olipa kerran erään äidin kohdussa kaksi vauvaa. Toinen kysyi toiselta: ”Uskotko synnytyksen jälkeiseen elämään?”
Toinen vastasi: ”Totta kai! Kyllä synnytyksen jälkeen täytyy olla jotakin. Ehkä me olemme täällä kohdussa vain valmistautumassa siihen, mitä meistä myöhemmin tulee.”
”Hölynpölyä”, sanoi toinen. ”Ei synnytyksen jälkeen mitään elämää ole. Millaista sellainen ylipäänsä olisi?”
”En tiedä, mutta varmaankin valoa tulee olemaan enemmän kuin täällä. Ehkä me kävelemme kahdella jalalla ja syömme suun kautta.”
Toinen sanoo: ”Tuohan on ihan järjetöntä! Käveleminen on täysin mahdotonta. Ja että söisimme suun kautta? Naurettavaa! Mehän saamme ravinnon ja kaiken muun tarvitsemamme napanuoran kautta. Napanuora olisi liian lyhyt kävelemiseen. Ja jos synnytyksen jälkeen on elämää, niin miksi kukaan ei ole koskaan tullut sieltä takaisin. Synnytys on elämän loppu, ja sen jälkeen on vain pimeys ja tyhjyys. Ei se vie meitä mihinkään.”
Toinen sanoo: ”No, en minäkään aivan varmasti tiedä. Mutta ainakin me näemme sitten Äidin, joka pitää meistä huolen.”
”Äiti! Uskotko sinä Äitiin? Miten naurettavaa! Jos Äiti on muka olemassa, niin missä hän on nyt?”
Toinen vastaa: ”Hän on kaikkialla ympärillämme. Me elämme hänessä. Ilman häntä ei olisi meitä eikä meidän maailmaamme.”
Tähän toinen kommentoi: ”No minä en ainakaan näe häntä. Johan jo järkikin sanoo, ettei Äitiä voi olla olemassa.”
Toinen pohdiskeli vielä lopuksi: ”Joskus, kun olen aivan hiljaa, keskityn ja todella kuuntelen, voin aivan kuin tuntea Äidin olevan läsnä. Kuulen jostain ylhäältä hänen lempeän ja rakastavan äänensä kutsuvan meitä.”
-
Olipa kerran erään äidin kohdussa kaksi vauvaa. Toinen kysyi toiselta: ”Uskotko synnytyksen jälkeiseen elämään?”
Toinen vastasi: ”Totta kai! Kyllä synnytyksen jälkeen täytyy olla jotakin. Ehkä me olemme täällä kohdussa vain valmistautumassa siihen, mitä meistä myöhemmin tulee.”
”Hölynpölyä”, sanoi toinen. ”Ei synnytyksen jälkeen mitään elämää ole. Millaista sellainen ylipäänsä olisi?”
”En tiedä, mutta varmaankin valoa tulee olemaan enemmän kuin täällä. Ehkä me kävelemme kahdella jalalla ja syömme suun kautta.”
Toinen sanoo: ”Tuohan on ihan järjetöntä! Käveleminen on täysin mahdotonta. Ja että söisimme suun kautta? Naurettavaa! Mehän saamme ravinnon ja kaiken muun tarvitsemamme napanuoran kautta. Napanuora olisi liian lyhyt kävelemiseen. Ja jos synnytyksen jälkeen on elämää, niin miksi kukaan ei ole koskaan tullut sieltä takaisin. Synnytys on elämän loppu, ja sen jälkeen on vain pimeys ja tyhjyys. Ei se vie meitä mihinkään.”
Toinen sanoo: ”No, en minäkään aivan varmasti tiedä. Mutta ainakin me näemme sitten Äidin, joka pitää meistä huolen.”
”Äiti! Uskotko sinä Äitiin? Miten naurettavaa! Jos Äiti on muka olemassa, niin missä hän on nyt?”
Toinen vastaa: ”Hän on kaikkialla ympärillämme. Me elämme hänessä. Ilman häntä ei olisi meitä eikä meidän maailmaamme.”
Tähän toinen kommentoi: ”No minä en ainakaan näe häntä. Johan jo järkikin sanoo, ettei Äitiä voi olla olemassa.”
Toinen pohdiskeli vielä lopuksi: ”Joskus, kun olen aivan hiljaa, keskityn ja todella kuuntelen, voin aivan kuin tuntea Äidin olevan läsnä. Kuulen jostain ylhäältä hänen lempeän ja rakastavan äänensä kutsuvan meitä.”
Vastaukset 35
Vanhimmat
Ijankaikkinen elämä on kyllä,sinne pääsevät Jeesuksen omat kerran,siis uskovat.
Niinhän se on,
Toivottavasti moni löytää tien,ettei jäisi tänne kärsimään,ijankaikista vaivaa. Lohduttajat ovat silloin poissa.
Kyllä siitä on kaikille ilmoitettu, omalla vastuullaan tänne jäävät.
Mihin tänne?
Siitä on eri uskonsuunnilla erilaisia käsityksiä, en niistä tiedä.
Eri uskonnot haluavavat heidän oppinsa on ainut oikea,todellisuus on kuitenkin Raamatus ilmoittamassa pelastuksessa Jeesuksen kautta on ainoastaan pelastus ei missään muussa.
Tähän maailmaan joka kerra katoaa,kun tänä aika päättyy kerran.
Oma usko on paras.
Saattaa olla että vaikka Pieksämäelle mutta en varmasti tiedä eikä siitä Raamatussa puhuta.
Ongelma... Mihin oikein uskotte, kun Jeesus -nimistä henkilöä ei ole todellisuudessa koskaan ollut olemassa???
Jotkut uskovat Jeesuksen sanomaan, vaikka Jeesusta ei olisi ollut olemassa, hänen sanomansa on kerrottu uudessa testamentissa.
Jeesun on ollut olemassa aina.
Jeesus vastasi: "Totisesti, totisesti: jo ennen kuin Abraham syntyi -- minä olin." Joh 8:58
Alussa oli Sana. Sana oli Jumalan luona, ja Sana oli Jumala.
Kaikki syntyi Sanan voimalla. Mikään, mikä on syntynyt, ei ole syntynyt ilman häntä. Joh 1:1-3
Jeesus oli jumalan sanana, ennen lihaksi syntymistään maanpäälle, vaelusajaksi hänelee annettiin nimeksi Jeesus
Mihin oma usko perustuu,jos Jeesusta ei olen sen takana se on aivan turhaa.
Koska usko kerran muuttu näkemiseen,mitä ijankaikkises elänässä on pelastettujen ylistykseen,kuolemasta elämään.
Uskomme tietty mielikuvajeesuksiin! Mm. itse olen astraalimatkailija ja esiintynyt joskus jeesuksena pilan päiten. Porukka otti todesta :) Huvittavaa ja osoittaa ihmiskunnan erottelukyvyn heikon tason.
Monesti olen myös Lusifer (valonkantaja) unissa. Pelkkää astraaliteatteria. Tosin lusiferin rooli sopii mulle.
Vähitellen ihmiset kasvaa uskonnoista the realityyn, todellisuuteen!
Oletko sosialidemokraattikin ?
Uskon kaikkeen hyvään ihmisten parhaaksi.
Uskonnollisuus ja usko ovat eira asia,mitä yhteyttä on pimeydellä ja valkeudella,ei mitään.
Usko Jeesukseen tuo pelastuksen,uskonnolisuus ei mitään hyödytä.
Keho mätänee, kuolemattomat lauseet jää elämään.
Raamatussa on muitakin hassuja kuvitelmia.
Uskoista riippumatta....kehittyminen etenee, vaikka ei fyysisen maailman meno siltä tunnu.
Uskovaisten debattikäytökseen kuuluu yleisesti erilaisten rinnastusten ja vertailujen muotoilu, joilla pyrkivät parantelemaan uskomusten "todellisuutta". Jopa tiedettä käytetään nykyään hyväksi. Rinnastusten ja vertailujen reality checkissä kuitenkin uskottavuuspyrkimykset tyssää siihen ja uskovaisdebatoijat saa uskontonsa entistä huonompaan valoon.
Todistettavasti on vain tämä maallinen elämä, kuoleman jälkeinen elämä on esiintynyt jo muinaisuskoissa,
Miksi uskossa olevat yrittävät esittää kuviteltuja asioita todeksi, onko tarkoitus johdattaa harhaan.
Usko ei tarvitse todisteita. Jos kärsit ahtaan paikan kammosta etkä muutenkaan pidä pimeässä haudassa makaamisesta voit uskoa kuoleman jälkeiseen elämään, pääset pois haudasta.
Nii usko tarvitsee vain uskomista totuudella ei niin väliä, tiede pyrkii todistamaan sillä on vissi ero. Kuoleman jälkeistä elämää ei voi todistaa, luulo ei ole tiedon väärtti.
Tieto ja usko ovat eri asioita. Jos ei tarvitse uskoa ei ole pakko, voi olla uskomatta ja elää pelkän tiedon varassa, ei huono sekään.
Ihan sama, uskooko tai onko uskomatta, jälleensyntymä toteutuu. On hyväksi tiedostaa asia elämässään fyysisyydessä, ei ole sitten edessä suurta shokkia.
Varautukaamme siihen.
Jos käykin niin olet elänyt uskossa tuonpuoleiseen elämään, jos ei olekkaan jälkeistä elämää mutta kuolessa et sitä tule tajuamaan.
Saattaa olla tai sitten ei, ken kuolee hän näkee.
Niinpä, jokainen uskoo omalla tavallaan, sanotaan että 'uskolla autuaaksi' ja mielestäni se ei rajoita, mihin uskoo?
Uskoa voi mihin tahansa, meillä on uskonnonvapaus eikä ole uskonnonpakkoa. Uskonnonvapauden puutteesta on kokemuksia nyt jo romahtaneessa Neuvostoliitossa ja vielä pystyssä olevassa Pohjois Koreassa.
Tarkoitin lähinnä omaa sisäistä uskoa, siis en suuria instituutioita jotka ovat kautta historian sekaantuneet ja juonineet myös politiikassa.