OlikoAinutYstäväsiSilloin

Maisemaa raiskanneen sorakeisarin sorakuopan pohjalle ilmestyneeseen vesi lammikkoon meillä ei ollut mitään asiaa uimaan (Kolme pikkuveljestä) kun isäämme sattui olemaan kunnon jääräpää duunari, Eikä koskaan antanut jusseille mistään periksi. Jotain vuonna kuusikymmentä.

Ei nykyään enää ole tollaista. On työttömiä tai hyvin tulevia maanviljeliöitä, joku kymmenentuhatta. Ai niin ja turha niitä menneitä on muistella. Niistäkin voi tulla vielä nykypäivänä tuomio jos siellä menneessä ei osannut oikein elellä.

Isontalon isäntä sahuutti tukkeja omista puistaan, minä pääsin vierittelemään tukkeja sahalle. Oli päivän työ, seuraavana päivänä talon poikaa kävi maksamassa reilun tilin. Tämä oli 60-luvulla.

Tulihan sitä silloin nuorena hurjapää hurmurina kuksittua pitäjän kahden ison maatalon poikien morsiammet. Ei niistä tytöistä sen vakavampaa seuraa tullut, kuin että tanssipaikan parkkipaikalla auton jousia nitkutettiin.

Juurikasta harvennettiin, paritaimia poistettiin. Pituutta saralla 600 metriä. Meitä oli kolme, minä ja kaksi siskoani -toinen vanhempi toinen nuorempi. Metripalkalla oltiin.
Ei teroittanut isäntä kuokkia. Kotiin ei niitä illalla saanut tuoda teroitettavaksi.
Olin tuolloin alta kouluiän, kuusi vuotta, kun eka kerran tuohon työhön vietiin ulkopuolisille. Tuota ennen olin jo kotona tehnyt töitä kurkku- ja tomaattiviljelmällä pellolla ja kasvihuoneessa.

Rikkaan naapurin isännän kaunis tytär kävi aina minun kanssani
heinäladossa.
Menetin tytön kanssa poikuuteni ja paneskeltiin niin kauan kun asuin maalla.
Tämä alkoi 70luvulla valkealassa ollessani 16 vuotias ja kesti 5vuotta
kunnes muutin kaupunkiin ja tapasin nykyisen vaimoni.

Kuuskytluvun lopulla juuri viisitoistavuotiaina koulu taakse jätettyinä kylämme puutarhurille sipuleita multaan istutettiin kaverini kanssa, mitä istutettiin ja loput sipulin mykiöt nakeltiin metsään katsellessa sen jo meidän ikäistä äärettömän iso utareista tytärtä jo silloin.

Tuo sun sen aikainen kokemus tekee nyky puumat mykiksi?

Ei puutarhuri ole maanviljelijä. Ois kyl kiva tietää tapaisitko koskaan enään elämässäsi sitä isotissistä puutarhurin tytärtä jonka sipulit ensi touhuksesi nakkelit mänty metsiin?

Tapasin kyllä ystävänä mutta sitten 80- luvulla hän oli jo toisten nainen. Ajatelkaas nyt on jo vuosi 2018 miettikää mikä olisi kohtalonne jos olisin ainut ystävänne.

Täysin yksin se istuu nyt naapurissani ja ruskettaa itseään kesästä. Kuin olisi kaiken keskipiste aivan omassa yksinäisyydessään.

Uskalla mennä kysymään miksi se on noin helvetin ruskea.? Kuitenkin aikoja sitten joskus ennen sitä naapurina sen täti kehunut meikäläistä sankarikseen Vaikeeta kuvitella jos elämäntehtävä on pyöriskellä päividin auringon loisteessa että iltaisin juoksisi ikkunoiden takana hiippailijoiden perässä.

Se ei ole lukenut Hotakaisen rintamiea taloista koska asuu siinä. Ja sen elämä kyllä on yksinäinen kun vanha jo on. Mut ei muuttaisi sitä epävarmaan nuoruuteensa kun muistelee sitä mistään hinnasta.

Parhaat maanviljelijä ystävä Sepponi pitivät minua hyökkäävinä omia maa aarejaan kohtaan. Muistan hyvin kun veljeni joka ei nykyään pidä minua minään kanssa mentiin niille pihoille ilman maajussin lupaa. Mikä ilkeily Seija oli lähtemässä ja kaikki käynetkin jumahtaneet tappamassa minut.

Se kyllästyi tähän maailman menoon. Nyt mietityttää kenen teksxtiä?

Yön pohjaan moneen kertaan olen elänyt yön ja päivän. Ja nyt olen tässä. Mutta täähän on Saarikoskea, eikä Fäärinkiä.