Lapsikaste tai siunaaminen

arto kirjoitti:

Lasten kastaminen

"Vakaumuksemme mukaan lapset on kastettava, sillä hekin kuuluvat luvatun ja Kristuksen kautta toteutuneen lunastuksen piiriin. Kirkon tulee tehdä heidät osallisiksi kasteesta ja lunastuksesta".

Lasten siunaamista ei Uudessa testamentissa ole asetettu, kuten helluntailaiset ovat tavan jostain omaksuneet. Kaste asetettiin välineeksi, joka vie kastettavan Jumalan nimen sisälle (eis to onoma) Matt. 28:19. Lisäksi sanoihin: "Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen" sisältyy ajatus siitä että kun kaste tehdään tässä esiintyvän nimen mukaisesti, niin se on kastamista Jumalan käskystä ja se toimitetaan Hänen sijaisenaan –tällöin Jumala itse toimii kastajana.

Erillistä käskyä ei ole annettu siitä, että lapsi tulisi sisälle Jumalan valtakuntaan siunaamisen kautta tai yleisen sovituksen nojalla, niin kuin muutamat hairahtuneet opettavat. Jumalan valtakuntaan tullaan sisälle niiden armonvälikappaleiden kautta, jotka Jumala itse on asettanut ja säätänyt meille ihmisille autuudeksemme. Sen sijaan siunaamisen kanssa tulee olla varovainen ja siitä varoitetaankin aivan aiheellisesti siten, että ei saa olla kerkeä laskemaan käsiä kenenkään päälle ettei tule osalliseksi muiden synneistä (1.Tim.5:22). Pieper kiinnitää huomion tähän kohtaan ja selittää: "Eräs laji tekosyntejä on myös se vääryys, minkä teemme osallistumalla muiden synteihin (1. Tim. 5:22). Raamattu erottaa tässä myös eri tapauksia käsitellen niitä erikseen. Se joka esimerkiksi antautuu uskonveljelliseen tai kirkolliseen yhteyteen sellaisten kanssa, joilla on väärä, Jumalan sanasta poikkeava oppi, syyllistyy heidän synteihinsä (2. Joh. 11). Varjellakseen kristittyjä tästä synnistä apostoli Paavali antaa kaikille uskoville sen ohjeen, että he vetäytyisivät pois kaikista, jotka hylkäävät apostolisen opin (Room. 16:17). Muiden synteihin osallistumme myös siten, että sydämessämme hyväksymme sen pahan, mitä muut tekevät (Room. 1:32). Toisten syntien hyväksymistä tapahtuu erikoisesti a. luettaessa sellaisia kirjoja, joiden sisällys on siveetön, b. luettaessa sellaisia kirjoja, jotka esittävät hyvässä valossa vääriä oppeja ja vääriä opettajia (Pieiper s.220). Tässä Pieperin Kristillinen dogmatiikka antoi vastauksen miten voidaan tulla osalliseksi muiden synteihin. Yksi eräs tärkeä seikka tässä on vielä se, kun joku henkilö asetetaan seurakunnan kaitsijan virkaan. Raamatun opetuksen mukaan kyseessä voi olla ainoastaan mies, ja henkilö tulee koetella ensin ennen kuin laskee kädet päälle ja asettaa tai siunaa ketään virkaan (1.Tim.3). Tällainen järjestys siksi, koska voi olla vaikeaa tai suorastaan mahdotonta peruuttaa väärää valintaa. Varmasti valtion kirkon sisällä on tapahtunut juuri tällä kohdalla todella pahoja ja törkeitä rikkeitä asettamalla sinne virkaan henkilöitä, jotka eivät Raamatun antamia kriteereitä täytä.

Siunaaminen on kyllä hyvä ja hyödyllinen, silloin kun sitä käytetään Raamatun mukaisesti ja annetaan oikea paikka sille. Silloin siunaamisella ei tehdä mitään pahaa siinä mielessä, että se riistäisi kasteen paikan ja epäisi sen lapsilta. Kuitenkaan siunaaminen ei ole se väline, jonka kautta tullaan seurakunnan yhteyteen ja osalliseksi lunastuksesta tai sitten se väline, jolla väärin perustein asetetaan virkaan henkilöitä, niin kuin lahkohenget Raamatun vastaisesti opettavat ja näin tuhoavat Jumalan sanan ilmoituksen vääntäen kastekäskyn ja Jumalan sanan opetukset vääräksi. Siunaamista voidaan käyttää niin hyviin kuin vääriinkin tarkoituksiin. Hyviä ovat mm. kun rukoillaan sairastavien puolesta jne. Vääriä kun siunauksesta tehdään väline, jonka perusteella kaste hylätään tai väärin perustein asetetaan, joku virkaan tmv.


Kaste on evankeliumia

Selvää on myös se, että kaste on mitä kirkkainta evankeliumia, koska siihen Jumala itse on liittänyt lupauksen syntien anteeksisaamisesta ja Pyhän Hengen. Jeesus on läsnä kasteessa ja itse pukee kastetun lahjavanhurskaudellaan. C. F W. Walther on Laki ja evankeliumi kirjassaan kiteyttänyt kasteen keskeisiä Raamatunpaikkoja käyttäen seuraavasti s. 214:

Pyhän Raamatun mukaan ei kaste ole mikään pelkkä peso maallisella vedellä, vaan siihen on yhdistetty Jumalan Henki; vieläpä Jeesus ja hänen verensä on läsnä pestäkseen minut puhtaaksi synneistäni. Sen tähden Ananiaskin sanoo Saulukselle: "Anna kastaa itsesi ja pestä pois syntisi" (Ap. t. 22:16). Ja Kristus sanoo Nikodeemukselle: "Totisesti, totisesti, minä sanon sinulle: jos joku ei synny vedestä ja Hengestä, ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan" (Joh. 3:5). Ensiksi hän mainitsee veden ja sitten Hengen, sillä juuri vesikasteen kautta minulle annetaan Henki. Vielä apostoli sanoo aivan selvästi: "Kaikki te, jotka olette Kristukseen kastetut, olette Kristuksen päällenne pukeneet" (Gal. 3:27), ja: "Jumala pelasti meidät laupeutensa mukaan uudestisyntymisen peson ja Pyhän Hengen uudistuksen kautta, jonka Hengen hän runsaasti vuodatti meihin meidän Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kautta, että me vanhurskautettuina hänen armonsa kautta tulisimme iankaikkisen elämän perillisiksi toivon mukaan. Tämä sana on varma." (Tiit. 3:5-7)

Kaste on kastetulle Jumalan teko ja sillä on suuri merkitys sellaiselle henkilölle, joka sitä oikein käyttää ja palaa sen tuoman Kristuksen ansion ja armahduksen turviin jokapäiväisessä elämässä ja parannuksessa. Varsinkin silloin kun tulee epäilyksiä, kiusauksia ja muita koettelemuksia kasteesta on suuri hyöty ja apu, sen kautta Kristus itse on kohdannut kastetun näkyvässä sanan muodossa. Kasteen armo Jumalan nimeen, "on vahva torni; hurskas juoksee sinne ja saa turvan" (San.18:10; Jes.54:10).

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä