Kuinka tulitte uskoon

Kerronpa jotakin vaiheistani:

Olen "tavallisesta" ev.lut. perheestä, jossa käytiin kirkossa
vain lähinnä joulukirkossa ja perhejuhlien yhteydessä.
Äiti kuitenkin opetti iltarukouksen ja kävin pyhäkoulussa.
Meillä oli kotona myös sellainen lasten-Raamattu, jota luin.

Jumala puhutteli minua kyllä jo silloin lapsena kaikkien
näiden välityksellä. Koin Hänen läsnäoloaan ja ymmärsin,
että suhde Jumalaan on tärkeä asia.

Jotenkin uskoni ei kuitenkaan silloin ehkä saanut tarpeeksi
tukea...tai ehkä ei vain ollut silloin "Jumalan aikataulussa"
se oikea aika...ja minulta jäi ymmärtämättä kaikkein
oleellisin asia ihmisen ja Jumalan suhteesta: Jumalan
täydellinen armo minua kohtaan yksin Kristuksen ristintyön
tähden.

Mitä enemmän nimittäin luin Jumalasta - siitä mitä Hän
ihmiseltä vaatii - sitä vakuuttuneemmaksi tulin, että minä
en ole sellainen ihminen, joka pystyy olemaan missään
tekemisissä Pyhän Jumalan kanssa. Jäin silloin ns. "lain alle"
= jätin homman sikseen, koska koin, että en pysty tähän
usko-juttuun, en ole tarpeeksi hyvä ihminen siihen.

Vaikka painoin asian taka-alalle, se tietyllä tavalla vaivasi
vuosien ajan. Asia oli kesken, selvittämättä, eikä se ollut
hyvä juttu.

Tulin uskoon rippileirillä.

Siellä minulle Jumalan Sanan mukaisesti yksinkertaisesti
opetettiin, että usko onkin Jumalan lahja eikä vaatimus.
Ja että minun synti-ongelmani on jo ratkaistu:
Jumalan Poika tuli kerran veljekseni tähän maailmaan,
ja otti kaikki syntini harteilleen, omaksi syykseen,
ja on kärsinyt sen rangaistuksen, joka olisi kuulunut minulle,
kerran Golgatan keskimmäisellä ristillä. Saan tulla Jumalan
luo tähän yksinkertaisesti luottaen.

Minulla, eikä sen kummemmin muillakaan ihmisillä ei ole
Jumalalle mitään omaa tuotavaa. Minä, itsessäni jumalaton,
epäuskoinen, epäluuloinen, syntinen, skeptinen, paatunut,
rakkaudeton ja kaikkeen hengelliseen elämään kykenemätön
saan Jeesuksen tähden kaikki lahjaksi! Hän antaa minulle
elämän, ilman että olisin sitä mitenkään ansainnut.

Saan lahjaksi uskon, syntien anteeksiannon, Jeesuksen
seurakseni jokaiselle elämäni päivälle, Pyhän Hengen
sydämeeni lohduttamaan ja rohkaisemaan...mahdollisuuden
kertoa Jumalalle kaikki huoleni, kaikki mahtavat Raamatun
lupaukset...ja taivas vielä päälle!

Miltä tuntui, kun alkoi luottaa Jeesukseen?

Se oli valtava ilo ja helpotus, kun vuosien epätietoisuus,
ja jokin tyhjä aukko sisimmässä, huono omatunto ja
pelkokin väistyi, ja tilalle tuli ensin arka ja ihmettelevä,
ja vähitellen kasvava mahtava turvallisuus. Pelastukseni
ei ole minusta kiinni, vaan Jumalasta. Jeesus on jo avannut
minulle taivaan. Hänen tahtonsa on, että jokainen, myös
minä, pelastun. Saan ottaa kaiken tämän vastaan aivan
yksinkertaisesti uskoen, jos se minulle kelpaa. Ja kyllähän
kelpasi :)

Vähän niin kuin olisin tullut kotiin pitkän matkan jälkeen...
- jonnekin, jonne minua oli jo pitkään odotettu.

...tai kuin olisin vuosia nähnyt nälkää, ja minut olisi viety
runsaan pöydän ääreen...

...Tai kuin raskasta kuormaa vetäneeltä juhdalta olisi
otettu valjaat pois, ja laskettu laitumelle,
ja sanottu, että sinun ei tarvitse enää ikinä
kantaa tuota kuormaa.

...Jotenkin vain tuntui siltä, että asiat ovat nyt juuri niin
kuin niiden pitääkin olla.

Olen nyt toistakymmenta vuotta vaeltanut Jeesuksen kanssa
armon tiellä, ja Jeesus on kyllä pitänyt omastaan huolen.

Millaista on sitten ollut myöhemmin...kun elää vuosia
uskossa...hmm...voisin valikoida sellaisia adjektiiveja kuin:
elämänmakuista, häkellyttävää, merkityksellistä,
rakkaudellista ja opettavaista :)

On todella hienoa elää sellaisen Jumalan yhteydessä, joka
meillä on. Elämäntilanteet vaihtelee tietysti vuosien mukana
laidasta toiseen, ja niiden mukana fiilikset aaltoilee, mutta
tietynlainen "perussoundi" kulkee koko ajan mukana.
Se on jokin sellainen perustunne siitä, että asiat ovat
syvimmiltään kohdallaan ja oikein. Ikäänkuin jalkojen alla
on kalliopohja, johon voin luottaa, ja joka kantaa minua.
Jeesus kantaa minua, ja on kanssani jokaisena hetkenä.

Pelastuksessa yksin armosta, uskon kautta, Kristuksen
tähden, on minulle riittänyt ihmeteltävää jatkuvasti. Se on
jotain mitä järki ei käsitä, mutta vain usko ottaa vastaan,
kiittää, kunnioittaa ja ihmettelee. Syntinen kurja ihminen
saa lahjaksi kaikki taivaan aarteet: Jumalan lapsen nimen,
ikuisen elämän kerran taivaassa jne. Se on edelleenkin,
etten sanoisi, mykistävää.

Luottamus Jumalaan on vuosien myötä syventynyt,
vaikkakin samalla on joutunut monesti myöntämään, etten
aina ymmärrä miksi Hän toimii niin kuin toimii. Mutta josko
tuo nyt on suuri ihme, jos luotu pienine käsityskykyineen ei
pysy perässä Kaikkivaltiaan Luojan suunnitelmista :)
Jokin sellainen hullunrohkea "näytti miltä näytti - Herra
johtaa kaiken parhaiten" -puoli on vallannut alaa.

Rukouksessa saa tuoda mieltä painavat asiat Jumalalle,
puhua niistä Hänelle, jolla on valta ja voima. Jumala on
Sanassaan, Raamatussa, luvannut: "Älkää mistään
murehtiko, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukouksella
ja anomisella kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi. Silloin
Jumalan rauha, joka ylittää kaiken ymmärryksen, varjelee
teidän sydämenne ja ajatuksenne, niin että pysytte
Kristuksessa Jeesuksessa." (fil. 4:6,7) Siis vaikka Hän ei
viisaudessaan poistaisi jotakin ihmisen tuskaa ja ongelmaa
toistuvistakin hartaista pyynnöistä huolimatta, ja ihminen
joutuisi edelleen kamppailemaan sen kanssa, Jumala on
luvannut varjella uskon tuon rukoilevan ihmisen sydämessä,
niin ettei hän luovu Jeesuksesta, vaikka joutuukin
kestämään vaikeaa tilannetta.

Jeesuksen antama rauha ei ole sellainen rauha, jonka
maailma antaa, kuten hän sanoi. "Minä jätän teille rauhan.
Oman rauhani minä annan teille, en sellaista jonka maailma
antaa. Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon." Se ei ole
ulkoisten elämäntilanteiden antamaa rauhaa, esim. että
jokin kipeä asia poistuu. Vaikeita tilanteita on uskovilla yhtä
lailla kuin muillakin - niitä ei ole luvattu ottaa pois. Mutta se
on jotakin sellaista, jossa ahdistuksen alla kestetään
jollakin sellaisella rauhalla, joka ei ole peräisin itsestä.

Uskovat voivat olla, kuten sana sanoo: "kaikin tavoin
ahtaalla mutta emme umpikujassa, neuvottomia mutta
emme toivottomia, vainottuja mutta emme hylättyjä,
maahan lyötyjä mutta emme tuhottuja." (2.Kor.4)

Jumala opettaa omilleen jatkuvasti lisää kaikenlaista.
Pyhä Henki kun asuu sydämessä, Hän taivuttelee tekemään
hyvää, ja taistelemaan, etten tekisi syntiä ja väärin.
Hän pitää myös uskovan "pienellä paikalla" Jumalan
edessä.

Jahas, joo, tästä riittäisi juttua kilometrin verran, joten koetan lopetella...

Jumala synnyttää sinussa uskon Sanansa kuulemisen
kautta, ja ylläpitää ja vahvistaa sitä samaa kanavaa
käyttäen. Kun luet Raamattua tai kuulet, kun Jeesuksen
ristintyöstä julistetaan, laulat Hänestä kertovia lauluja,
tai osallistut ehtoolliseen, siinä Jumala on ja tekee työtä
sydämessäsi. Kiitä, ja ota vastaan.

Jumala on käskenyt julistaa kaikille kansoille evankeliumin,
eli ilosanoman, joka sanoo: Saat kaikki syntisi ja koko
syntisyytesi anteeksi Jeesuksen tähden. Olet tahraton
Jumalan lapsi, sillä Jeesus on pessyt sinut puhtaaksi -
lunta valkeammaksi. Ja juuri tällä evankeliumilla, jota
Jumalan sana julistaa, Hän ottaa sinut omakseen,
synnyttää uskon ja varjelee omanaan. Pyhä Henki
hiljaa alkaa vakuuttaa sydämellesi: tämä kaikki on totta,
ja koskee sinuakin.

- - - - - - -
Jumala, joka on luonut meidät kaikki erilaisiksi, omanlaisiksemme, kutsuu meitä uskoon eri tavoin - sitä kautta, jota voimme sen kutsun kuulla. Mitään muottia ei siis oikein voi olla, mutta Isän rakkaus Poikansa ristin tähden on sama jokaiselle.

Täällä on erään kotiäidin tarina:
http://kotisatama.net/fi/usko/todistajat/todistaja.php?julkaisupv=2001-09-16&otsikko=Er%E4%E4n+koti%E4idin+tarina

Toinen tarina:
http://kotisatama.net/fi/usko/todistajat/todistaja.php?julkaisupv=2002-08-28&otsikko=Miksi+uskon%3F

Sinulle, joka etsit - uskoon tulosta:
http://www.sley.fi/eo/tampere/etsikko2.html

Ala vai puhua vaikka ajattelemalla Taivaalliselle Isälle, että haluaisit tulla Hänen lapseksi. Aivan niin yksinkertaisesti ja luonnollisesti kuin pieni lapsi jokeltelee maalliselle isällensä. Pyydä, että Jumalan ainokainen Poika Jeesus Kristus ottaisi kaikki esteet ja pahat asiat, mitkä erottavat sinut Jumalasta. Juttele Herralle, että anna minunkin saada tuo ihmeellinen lepo, rauha ja uskon luottamus, josta nuo uskovaiset puhuvat. Sinä voit puhua Jumalalle aivan mitä vain. Kiitä Häntä kaikesta, myös siitä että Hän vetää sinua puoleensa ja tahtoo lahjoittaa inkaikkisen kodin taivaassa ja antaa todella mielenkiintoisen ja jännittävän elämän jo täällä ajassa. Kuule, Jumala vetää sinua parasta aikaa yhteyteensä, koska ilman sitä et kyselisi tälläisia asioita. Älä jää odottamaan mitään voimakkaita tunnekokemuksia - kyllä Isä voi niitäkin sinulle antaa. Kiitä siitä että Jeesus tahtoo todella tulla elämäsi Herraksi ja ottaa tosissaan tämän sinun kaipauksesi. Uskoon tuleminen ja elämän löytäminen Jumalassa on elämän tärkein asia. Ei niin mitätöntä etsijää ja rukoilijaa, etteikö Herra kuulisi. Siinä ei sanamuoto ole tärkeää. Ala lukea Jumalan Sanaa, Uutta testamenttia ja hyvä on etsiä toisten uskovien seuraa. Älä hämmästy jos koet että uskovaiset ovat vajavaisia ja eivät ymmärrä kaikkia asioita samalla tavoin. Jeesus rakastaa meitä kaikkia kuitenkin.

Tulin uskoon ja Jumalan lapseksi kasteessani. Myöhemmin tietoisuuteni uskonasioista ja lahjoista kasvoi. Virstanpylväinä olivat kotini ja siellä saamani vaikutteet, seurakunnan tilaisuudet, rippikoulu ja nuorten toiminta, opinnot teologisessa tiedekunnassa ja viimein työssä saamani kokemukset. Usko ja epäilys kamppailevat minussa kaiken aikaa. Uskon on uudistuttava päivittäin ja konkretisoiduttava yhä uudelleen eri tilanteissa. mahdollisuus uskoon tai epäuskoon ja niiden mukaisiin ratkaisuihin on aina edessäni.

Hei!

Ujo toiveeni on, että löytäisin samanhenkisen ihmisen, jonka kanssa vaihtaa ajatuksia uskosta ja muustakin. Olen 45-v, "yhteishuoltaja-äiti". Tavallinen ihminen. os. [email protected]