Tänään Malmilla näin kuinka isänsä kanssa kulkenut poika (irakilainen/syyrialainen ym) näki suomalaissen (kantis- vai pitääkö nykyään sanoa "aikaisemmin Suomeen tulleen"), jonka fyysinen olemus ei ollut täydellinen.
Poika tiirasi tarkkaan ja ohi mentyään katsoi isäänsä ja nauroi ja sanoi jotain. Isä ei reagoinut. Ei siis opettanut pojalleen, että ihmisiä ei tule pilkata.
Poika tiirasi tarkkaan ja ohi mentyään katsoi isäänsä ja nauroi ja sanoi jotain. Isä ei reagoinut. Ei siis opettanut pojalleen, että ihmisiä ei tule pilkata.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Voihan olla niinkin ettei se poika silti sinulle nauranut, vaikka tiirasikin ja sanoi sitten jotakin isälleen?
"Pidempään täällä olleet", eli suomalaiset vanhemmat yleensä opettavat jo alle kouluikäisille lapsilleen, että on rumaa ja huonoa käytöstä osoitella sormella muita ihmisiä heidän ulkonäkönsä tai vammaisuutensa vuoksi.
Aiemmin kaikissa yhteiskunnissa oli kansanhuvina epätäydellisten ihmisten pilkkaaminen. Suomessa tiedostetaan että se ei ole oikein ja opetetaan lapsille. Jos lapsi tekee niin, vanhemman velvollisuudeksi katsotaan, että pitää heti moittia lasta, heristää sormea ja selittää, että hän on toiminut väärin.
Kehitysmaalaiset eivät aina tätä ole sisäistäneet. He eivät, kuten alun esimerkki, ymmärrä, että ihmiset ovat tasa-arvoisia huolimatta erilaisista puutteista.
Myöskään eläimiä ei pidä kiusata. Sekin tiedostetaan länsimaissa ja sellaista paheksutaan. Monissa kehitysmaissa eläinten kiusaaminen ja kiduttaminen on lasten huvia. On kauheaa, että sellainen "kulttuuri" pyrkii Suomeenkin.