Hiirit on söpöjä

Kun näet sen vikisevän hiiren ja se nenänpäällänsä siinä haistelee ilmaa, niin etkö ajattelekin, on se sittenkin varsin mukava luojan luoma olento, eikö suuren ja mahtavan zeuksenkin sydän sula sitä pientä olentoa katsellessa, tekisi mieli antaa anteeksi, eikö tekisikin. Eikö Zeuksen verkkokalvoille piirry lainkaan kuvaa siitä suloisesta höppänästä, joka koittaa päihittää elämän labyrintteja.

Mutta, jos Zeus haluaa heitellä salamoita pitkin taivaita ja jyristä iänkaiken, niin...

Mitä luulet? Onkohan pienen hiiren ja Zeuksen mahdollista rakentaa ystävyyssuhde, minkä vertaista ei ole toista? Ne ovat kyllä eri lajeja ja aivan toistensa vastakohtia. Mutta pienestä hiirestä, saa oivallisen ja uskollisen, elinikäisen ystävän, niin halutessaan.

Mutta, jos Zeus mieluummin leikkii Afroditen kanssa kuurupiiloa palatsinsa puistossa, niin hiiri vilkuttaa hyvästit ja katoaa elämän labyrinttiin matkaansa taittamaan.

Kyllä hiiretkin sen toisaalta tietää, ei hiiren ja jumalien ystävyys ole mahdollista. Onhan toinen toinen korkeampi toista, toinen elää pilvellä, toinen möngertää maankamaralla pienillä tappijaloillaan. Hiiret ovat niin pieniä, että ne jollain tasolla kait ihaileekin jumalystäviään ja hiiret eivät ehkä ymmärrä, että yhdellä jalan askeleella, jumalat voivat murskata pienen hiiren liiskanaksi, ihan tuosta vaan, silmän räpäyksessä. Sitten ne jumalystävät vaan toteaa what ever, ja jatkavat matkaansa kuten aina ennenkin. Hiiren olisi siis parempi jättää elefantit murskaamaan muita hiirulaisia matkallaan.

:)

Se muuten on tärkeää mitä on pään sisällä.
Hiiret eivät ehkä vaikuta viisailta, varmaan moni sanoisi, että pieniaivoinen otus. Ne toimivat paljon myös vaiston varassa, mutta uskon että senkin ulkokuoren takana on hyvä sydän loppuviimein vaikkakin se ei aina ymmärrä heti elämänlabyrinttia ja joutuu ehkä yrityksen ja erehdyksen kautta, oppimaan. Ei pelkästään älykkyys ole tärkeää, vaan se mitä on "ytimessä", on vielä tärkeämpää.

Hiiret ovat valmiita luottamaan myös vaistoihin, vaikka moni älyllinen henkilö nauraisi asialle, aivot kertoo sydämelle, milloin voi luottaa, "sydän" kertoo sanoitta.

Hiiret ovat kissojen ravintoa. kaikki kissat eivät syö hiiriä vaan saattavat leikkiä niillä. Kissat ovat nopea ja sulavaliikkeisiä petoeläimiä. Ei hiiren maailma ole petoeläinten kynsissä. Hiiren vaistot eivät ole tarpeeksi nopeita sellaisessa ympäristössä missä kissaeläimiä on nurkan takana, kissat ovat nopeita ja osaavat vaaniakin saalista. Hiiri näyttäytyy hieman yksinkertaisena olentona kun se menee kissaeläinten reviireille asustelemaan. Sellainen hiiri ehdottomasti ei ole viisas.

;)

Mitäpä sitä ei olisi valmis tekemään ystävyyden vuoksi, vaikka kertoilemaan hiirijuttuja. Ne kuulostavat varmasti idiooteilta, tiedän. Tiedän myös, ystävyytemme oli täysin fiasko, kumminkin puolin? Epäonnistuin. En minä hölmö ole, ja siksi ihmettelen itsekin, miten toisesta ihmisestä voikin välittää tällä tavoin. Antaapi olla, ainakin tiedät sen, jos et...niin mitäpä nuista, elämä on...

Anteeksi antaa, vapauttaa, sydän tietää, kun toista rakastaa.

Ei toista kaltaistasi ole, olet ainutkertainen, silloinkin, kun hölmöilet ja kaiken tuhoat.

Ikuinen on ystävyys.

Totuus, ehkä olin läheisriippuvainen ja sinua ehkä ärsytti että sidoin sinua kuuntelemaan jorinoitani tai myöskin saatoit ajatella, että se sitoi minua. En ehkä kohdannut asioita, tiedätkös mitä meinaan.

Minun on ollut vaikea myöntää itselleni, että saatoit suhtautua pilkallisesti kokemiini asioihin, ehkä koit ongelmani pieninä, etten olisi saanut valittaa, ehkä se osittain olikin niin.

Ymmärrän ettei minua jaksanut, en olisi itsekään, kukapa ei olisi kyllästynyt miljoonien kilometrien mittaisiin vuodatuksiin, ilman, että asioille koittaisi tehdä jotain.

Halusin kait uskotella itselleni riittävän pitkään, että välitit.

Ymmärrän sinua, mutta on kait valitettavaa, että sain jonkun ihmisen vihaamaan itseäni. Liekö se luontaisen "viehättävyyteni" ansiota, lue toisinpäin ;)

Hyvästi. On asioita jotka pitää jättää taakse. Toivottavasti tämän asian olisin saanut läpi käytyä, tuuliin kirjoittamalla. :)

Ja lisäksi olen ollut todella hölmö, että olen antanut jonkun pitää itseäni hölmöläisenä, että olen antanut niin tehdä itselleni, miksi en ole rakastanut itseäni sen vertaa, että olisin huomannut heti alkujaan kuinka välinpitämättömästi minua kohtaan on suhtauduttu, aivan kuin olisin ollut pakollinen riippakivi, jota toisen on pitänyt sietää kristityn velvollisuudesta. Tavallaan loin ystävyyden itse valheelle myös, koska se ei koskaa ollut ystävyyttä.

Ehkä tarrauduin vain enemmän kiinni, halusin pitää kiinni, toiveesta uskoa.