Olen kolmikymppinen yli 10 vuotta saman naisen kanssa elellyt mies. Seksimme ei ole ollut milloinkaan erityisen kukoistavaa, mutta nyt kun saimme ensimmäisen lapsen, niin seksi on loppunut käytännössä kokonaan. Lapsemme on pian kaksivuotias ja pippelini on päässyt pimppiin tasan kaksi kertaa synnytyksen jälkeen. Uskokaa tai älkää, niin tämä ei ihan riitä minulle. Tämä alkaa pikku hiljaa rassaamaan korvien välissä. Jos yritän ehdottaa seksiä, niin "kello on paljon" tai "nyt on vähän huono aika". Avioliitto ilman seksiä on kuin auto ilman renkaita.
Mitä ihmettä mun pitäis tehdä?
Haluaisin kommentteja lähinnä naisilta, jotka "pihtaavat" syystä tai toisesta tai jotka muuten osaisivat kertoa miten mun pitäis toimia. Vieraissa käyntikin on aika vaikeaa, koska luotettavan suhteen aikaan saaminen vaatii työtä, johon mulla ei ole aikaa.
T:TERO
Avioliitto ilman seksiä?
37
6250
Vastaukset
- asiat...
sano, että kerran vuodessa on todellakin liian vähän. kerran viikossa olisi kohtuullinen tahti ja jos se ei kiinosta niin sinun "täytyy harkita muita vaihtoehtoja" - ehkä tämä riittää. Jos ei sekään mene jakoon, sano etta hommaat rakastajattaren koska avioliitto ei ole selibaatissa elämistä. Joko siis saan kotona tai muualla, ota tai jätä.
Laittaa akan mietteliääks, ja jos ei tapahdu muutosta yhdessä (1) päivässä niin anna palaa. katso kuinka kauan akka jaksaa pelata peliään. - Pekka
Ehkä puhua asiasta ihan sillai kunnolla ja perinpohjin? Ei toi hyvin ikävä tilanne varmaan muutenkaan laukea.
- Saman kokenut
Miesnäkökulmaa;
Mulle vastaavassa tilanteessa ongelma oli että seksittömyys muiden asioiden kanssa vei myös henkisen yhteyden pois. Ja se lopputulos on pahempi kuin seksittömyys, koska sitten jos harrastaisi seksiä jonkun muun kanssa, niin todennäköisesti se henkinen puolikin alkaisi toimia sen seksikumppanin kanssa. Siksi en ole uskaltanut kokeilla.
Mun suositus on että puhut asiasta suoraan, siinä mielessä että kestääkö sun polla ja kestääkö puolisosi polla jos haet seksuaalisen tyydytyksen muualta.
Kekustelussa voi olla apua esim. kunnaliisesta perheneuvonnasta, joihin on kyllä aika pitkä jono - voi olla muutama kuukausi jos ei ole erokriisi juuri huomenna uhkaamassa. Toisaalta kahden vuoden seksittömyyteen verrattuna kaski kuukautta ei ole paha -koitan vakuuttaa sitä itselleni juuri nyt. Jos puolisosi ei halua neuvontaan/terapiaan, käy itseksesi. Mun puolisoni suostui keskustelemaan ongelmistamme sitten kun olin varannut ajan - ei aikaisemmin.
Toivon sulle voimia tilanteen saattamiseen paremmalle tolalle - mutta jos seksi on sulle kynnyskysymys, älä jätä sitä persoonastasi pois. Silloin teillä - korostan teillä , ei sulla - on kolme vaihtoehtoa
1) joko seksielämä alkaa toimia - aidosti myös puolisosi mielestä
2) tai sitten haet seksuaalisen tyydytyksen suhteenne ulkopuolelta puolisosi tietäen tilanteen
3) sitten viimeisenä vaihtoehtona eroatte, jos kumpiaan edellä olevista vaihtoehdoista ei toimi.
Mutta jos 1) tai 2) ei toimi, älä jätä eroa roikkumaan vousiksi. Siis siinä tapauksessa jos seksi on sulle kynnyskysymys.
Toivon sulle voimia ja kärsivällisyyttä (mutta ei liian pitkään) tilanteen hoitamiseen.
terveisin kohtalotoveri - huh
nostan hattua!
En ikimaailmassa olisi pystynyt tuohon samaan kuin sä. Ehkä jos suhde muuten kukoistaa niin jotain toivoa on, mutta seksitön suhde...
Puhu hänelle. Ja anna muutama päivä aikaa miettiä.
Älä painosta.
Jos vaimosi ymmärtää, niin hän ainakin yrittää. Jos sekään ei auta niin käykää jossain juttelemassa.
Miestä ei ole luotu olemaan ilman, luulisi naisenkin sen ymmärtävän. Sehän on se suurin syy miksi mies pettää - kun kotona ei saa.
Itse olisin jo lähtenyt kävelemään, oli lapsia tai ei. En vain olisi pystynyt elämään ilman seksiä noin kauaa.
Oot kova jätkä. - Tosi on
Puhu naisesi kanssa asiasta. Mikäli hän ilmaisee että seksi ei ole hänelle tärkeää, niin ilmoita hänelle, että sinä aiot harrastaa tulevaisuudessa seksiä naisen kanssa. Vaimosi voi päättää onko hän osallisena siinä.
Puhu asiallisesti, äläkä painosta. Teho on todella uskomaton. Tämän jälkeen sinua aletaan kummasti arvostamaan. Ja toisaalta, jos ei irtoa, niin onko se sitten pettämistä jos on ilmoittanut harrastavansa seksiä jonkun muun kanssa. :) - nainen 26-vuotta
sun naises on nyt niin keskittynyt vauvan hoitoon et sä oot jäänyt toiseksi. Oon lukenut et ennen lapsen tuloo nainen antaa ruumiinsa miehelleen, rintansa miehen hyväiltäviksi. Sitten kun tulee lapsi, lapsi ottaakin naisen rinnat maidon juontiin. Pikkuvauvahan elää symbioosissa äitinsä kanssa. Sehän on kaikkein tärkeintä. Ehkä toi seksittömyyskin korjaantuu ajan kanssa.
- Mies
Mulla kävi samoin. Ekan lapsen jälkeen seksi loppui melkein vuodeksi ja sen jälkeen jotain kerran kuukaudessa. Kun sitten saimme toisen lapsen niin seksi loppui kokonaan ja niin hiipui myös suhteemme. Suhde ei loppunut seksin loppumiseen vaan siihen kun ei enää ollut seksiä niin henkinen yhteys loppui aikanaan ja niin "kasvoimme" toisistamme eroon.
Neuvo sinulle. Älä tee toista lasta ennenkuin olet varma että molemmat rakastatte toisianne ja suhde toimii niin kuin sinä haluat.- Nimetön
Olen nainen ja kolmen lapsen työssä käyvä äiti(kolmivuorotyö).Lapset iältään vuodesta viiteen vanhoja.Seksiä on usein(viitisen kertaa viikko se on mielestäni myös laadullista ja nautittavaa.)Tällä kirjoituksella tarkoitan sitä, että lasten lukumäärä ei pitäisi vaikuttaa seksiin omalla kokemuksella.Vaikka olen joskus väsynyt ja ukkokulta tulee viereeni kyhnäämään alkavat himot hyrräämään.Lasten jälkeen seksi on ollut parempaa, kun on hyväksynyt kehonsa ja sinut sen kanssa.Voisiko vaimo vierastaa seksiä, kun siitä on todellakin aikaa?Jos hän tuntee ettei ole tarpeeksi haluttava tai sitten,että hän on jäänyt äidin rooliin ja unohtanut olevansa myös vaimo.
- mies...
Ota asia esille ja sano suoraan miltä tuntuu. Puhuminen auttaa, ei kannata enää odotella, sitä oot jo tarpeeksi tehny.
- aitina
Tiedan varsin hyvin aitina milta vaimostasi tuntuu.Elama pyorii aika tiiviistii lapsen tarpeiden mukaan,ja ylijaava aika on kuin hengahdystauko lahinna lapsesta,jossa tuskin tulee paljoa seksia ajatelleeksi.En usko etta tilannetta auttaa lainkaan uhkailut ja painostukset,painvastoin saattavat aiheuttaa viela pahemman tilanteen.Jospa yrittaisit antaa enemman vaimollesi huomiota,hellyyttaa ja ripaus romantiikkaa arjen keskella,ja muistutella,etta han on aitiyden ohella myos upea nainen.Karsivallisyydella,,vaikka se sulta hermot saattaa viedakin,saattaa kuitenkin olla kaikkein tuottavin tulos.Keskusteltaa asioista,ja tarvittaessa ottakaa yhteytta ammattiapuun,koska on turha antaa heti periks ja hajottaa perhe asian takia,joka saattaa olla helposti ratkaistavissa.
Hyvaa jatkoa teille!!! - Vaimo81
aitina kirjoitti:
Tiedan varsin hyvin aitina milta vaimostasi tuntuu.Elama pyorii aika tiiviistii lapsen tarpeiden mukaan,ja ylijaava aika on kuin hengahdystauko lahinna lapsesta,jossa tuskin tulee paljoa seksia ajatelleeksi.En usko etta tilannetta auttaa lainkaan uhkailut ja painostukset,painvastoin saattavat aiheuttaa viela pahemman tilanteen.Jospa yrittaisit antaa enemman vaimollesi huomiota,hellyyttaa ja ripaus romantiikkaa arjen keskella,ja muistutella,etta han on aitiyden ohella myos upea nainen.Karsivallisyydella,,vaikka se sulta hermot saattaa viedakin,saattaa kuitenkin olla kaikkein tuottavin tulos.Keskusteltaa asioista,ja tarvittaessa ottakaa yhteytta ammattiapuun,koska on turha antaa heti periks ja hajottaa perhe asian takia,joka saattaa olla helposti ratkaistavissa.
Hyvaa jatkoa teille!!!Itsekkin olen 2 lapsen äiti, meillä seksi elämä toimii kohtuudella.
Olisiko mahdollista ottaa viikonloppun mittainen irtiotto arjesta? Menisitte jonnekkin vaikka telttailemaan, tai mökille? kauas sivistyksestä. Elätte niin kuin sillon ennen lapsen syntymää. Keskityt vain vaimoosi, pienin asioin. Kun olette saaneet mahdollisen jään murrettua niin että on molemmilla rento ja hyvä olo. Ota silloin asia jotenkin hienotunteisesti esiin, kun on olemassa vaara että vaimo ottaa sen asian vastaan valmiiksi puolustus kannalla ja silloin rakentava keskustelu on menetetty.
Pieni hipaisu tai hellä pusu arkiaskareiden väliin ja muukin huomiointi, voisi auttaa äitikin voi tajuta silloi että se mieskin on siinä ja kaipaisi hellyyttä. Itse arvostaisin sitä että mies vaikka hieroisi hartioita yms pientä ja saisi isekkin kosketuksen ja hellyyttä. Se on ainakin omalta kohdalta sanottava että 2 pientä lasta vaatii niin paljon hellyyttä ja kärsivällisyyttä että sitä kaipaisi itsekkin illalla. Siitä voisi olla apua tuohon seksittömyyteenkin. Sitä helposti ajttelee että vielä tuokain haluaa minusta osansa, kokoajan ei jaksa olla antava osapuoli.
Miten olisi joku yllätys vaikka, joku alusvaateliikkeen lahja kotrtti tai jotain. Sitä voi lasta hoitaessaan unohtaa sen että on myös seksuaalinen olento eikä ainoastaan, 24h/vuorokaudessa toimiva kotitalouskone jonka on oltava kokoajan valmiudessa jos ääniä kuuluu lastenhuoneesta :)
Tässä tällainen sekalainen selitys toivoisin että saatte asiat kuntoon. Tunnustaudun itse henkilöksi joka ei voisi elää puutteessa noin kauan ilman että se näkyisi hermojen menetyksenä...
T:Vaimo81
- Tero
Kiitokset vastanneille! Näyttää tosiaan siltä, että kohtalotovereitakin on olemassa. Toisaalta taas jaettu suru on kaksinkertainen suru... vai miten se meni?
Aikomukseni on kyllä ollut puhua vaimolleni, mutta koska hän ei ole kovinkaan hyvä puhumaan omista tunteistaan, niin pelkään että se lukkiuttaa hänet kokonaan. Tilanne alkaa olemaan sellainen, että aion kuitenkin ottaa tämän riskin. Haetaan sitten ammattiapua.
Henkinen elämämme on (toistaiseksi) vähintäänkin hyvää, ellei jopa kiitettävää, vaikka seksi puuttuukin. Itse olen kuitenkin jo ajatuksissani väläytellyt eron mahdollisuutta, mutta kun katsoo pientä lastamme, niin en voi ajatella häntä ilman kotona asuvaa isää. Tosin monet kertovat että lapsen takia eroa viivyttävä vanhempi aiheuttaa joskus jopa surua lapselle...
Yritän selvitä tästä puhumalla. Kävi niin tai näin, niin kiitokset kuitenkin kaikille!
T:Tero - toisin päin
onpa kiva kuulla kohtalotovereista, ainoa huono puoli on vain se että itse olen nainen ja meillä se pihtari on mies... kerran vuodessa on jo huippu saavutus...kolme vuotiaalla lapsellakaan tuskin on osuutta asiaan, koska matkustelemme jonkun verran kahdestaan ym. eli tilaisuuksia kyllä olisi. asiasta on keskusteltu tai ainakin yritetty ja mies väittää että vika ei ole minussa vaan hänessä, mutta uskoako tuota enää.aikaisemmin hänelle hädin tuskin riitti edes kerran päivässä, lapsen syntymän jälkeen vuosi meni ihan ok, mutta pari viime vuotta on mennyt kerran vuodessa tai puolessa tahdilla. olen kelannut kaikki mahdollisuudet, siis toiset naisetkin läpi enkä oikein jaksa siihen uskoa, mutta kaitpa se on kohta pakko kun ei muuta syytä tunnu löytyvän. vai keksiskö joku viisas mies tälle selitystä??? en ole mikään variksenpelätti, sillä vientiä olisi vieläkin suuntaan jos toiseen ja kaitpa niihin viejiin kohta on tartuttava kun ei kotoa tunnu saavan...
- marilyn
Olen yli nelikymppinen perheenäiti ja parisuhteen kiemuroita on tullut elettyä jo toistakymmentä vuotta. Omakohtaista kokemusta on myös pienten lasten seksittömästä tai seksiköyhästä vaiheesta.
Lasten tulo parisuhteeseen on uusi kehitysvaihe, jossa vanhempien pitäisi kyetä kasvamaan vanhemmuuteen puolisorooli säilyttäen. En ymmärrä miksei tätä elämän tosiasiaa opeteta esim. kouluissa?
Naiselle oman poikasen pusertaminen ulos omasta kehosta ja hänestä sen jälkeen huolehtiminen n. 24 h vuorokaudessa on sellainen mullistus ja yllätyskin ettei sitä tyttöaikoinaan ole voinut kuvitella. Oma keho on kuin vieras, kilojakin on saattanut jäädä, kroppa ei ole enää ikinä aivan entisellään. Se on kuitenkin sen arvoista; lapsi on ihana ihme!
Mutta entäs se isä? - normaalia on, että isä jää tässä touhussa 90% sivummalle ainakin joksikin aikaa. Puntit tasaantuvat sitten esim. miehen keski-iän kriisissä, jolloin nainen työnnetään sivuun. Aika kyllä korjaa asian, naiset palaavat seksuaalisiksi olennoiksi ajan myötä, mutta painostaa ei saa. Rakastajatar tuo suhteeseen ikuisen arven tai peräti eron.
Malttakaa mielenne! -älkääkä ainakaan kertoko, jos on jotain nettiseksiä tms. - herpiina
marilyn kirjoitti:
Olen yli nelikymppinen perheenäiti ja parisuhteen kiemuroita on tullut elettyä jo toistakymmentä vuotta. Omakohtaista kokemusta on myös pienten lasten seksittömästä tai seksiköyhästä vaiheesta.
Lasten tulo parisuhteeseen on uusi kehitysvaihe, jossa vanhempien pitäisi kyetä kasvamaan vanhemmuuteen puolisorooli säilyttäen. En ymmärrä miksei tätä elämän tosiasiaa opeteta esim. kouluissa?
Naiselle oman poikasen pusertaminen ulos omasta kehosta ja hänestä sen jälkeen huolehtiminen n. 24 h vuorokaudessa on sellainen mullistus ja yllätyskin ettei sitä tyttöaikoinaan ole voinut kuvitella. Oma keho on kuin vieras, kilojakin on saattanut jäädä, kroppa ei ole enää ikinä aivan entisellään. Se on kuitenkin sen arvoista; lapsi on ihana ihme!
Mutta entäs se isä? - normaalia on, että isä jää tässä touhussa 90% sivummalle ainakin joksikin aikaa. Puntit tasaantuvat sitten esim. miehen keski-iän kriisissä, jolloin nainen työnnetään sivuun. Aika kyllä korjaa asian, naiset palaavat seksuaalisiksi olennoiksi ajan myötä, mutta painostaa ei saa. Rakastajatar tuo suhteeseen ikuisen arven tai peräti eron.
Malttakaa mielenne! -älkääkä ainakaan kertoko, jos on jotain nettiseksiä tms.Seksiköyhää oli meillä ainakin lasten synnyttyä. Ei tullut parisuhdettakaan hoidettua. Jos ei ennen lapsiakaan ollut hurjaa, mut lasten tultua tuli parisuhteeseen aikamoinen tasausvaihe.
Meillä mies lähestyy keski-ikää ja haluttomuutta, kun mulla ekaa kertaa heräs halut. Eli mä olen palautunut tai tullut nyt vsta seksuaaliseksi olennoksi, mut mies ei sitä ole. Koskan ollutkaan. Ei ole natsannut ne jutut yhteen.
- Murjottu
"Olen kolmikymppinen yli 10 vuotta saman naisen kanssa elellyt mies"
Sama tilanne. Meillä kuitenkin harrastetaan kerran tai pari kuukaudessa, riippuen kuinka teen aloitteen.
Vaimo tuntuu haluttomalta, ei tee aloittetta koskaan ja nyt minulla kyllästyttää. Olen keskustellut asiasta ja hän tietää että minua vaivaa aloitteellisuus.
Onko mitään tabuja niinpäin että mulla ei tekisi mieli? Vieraisiin en koske, koska olen jo rakastamani naisen kanssa aviossa. Mutta jos hän on haluton, ei minunkaan tarvitsisi häntä kiusata koska asia ei vaivaisi minua.
Puhuminen ei mielestäni auta, koska en voi sallia että hän joutuisi näyttelemään jotakin. Tai itse en sitä ainakin epäilisin aina.
Parasta olisi jos saisin omat halut kuriin,niin ettei tuntuisi jäävänsä mistään paitsi :-).- paikka
Takana viisi vuotta rakastamani naisen kanssa. Kaksi vuotta sitten, täytettyään 40v hän alkoi suhtautua minuun torjuvasti. Ei sillä että hän olisi koskaan ennenkään ollut erityisen aloitteellinen, mutta minun aloitteeni riittivät ja fyysinen yhteys toimi hienosti. Olen itsekin jo sen verran kokenut, että en usko kuvittelevani vetovoiman olleen molemminpuolista. Olen myös käsittääkseni, tai siis muiden naisten mielestä, ihan mukava ja ainakin ikäisekseni (38) aistillisesti vetovoimainen mies.
Mutta nyt on takana kaksi vuotta tyrkkimistä (kirjaimellisesti ja kuvainnollisesti), poistyöntämistä kyynärpäin ja polvin. Olen ottanut asian puheeksi lukemattomia kertoja ja hän sanoo aina vain ettei tiedä syytä haluttomuuteensa. Yhden syyn hän on kyllä sanonut, ja sen on naapurihuoneessa nukkuva teini-ikäinen tyttö. Tyttö tulee olemaan kotona vielä varmaankin useamman vuoden ja ilmeisesti naiseni ajattelee että olemme sen ajan kokonaan ilman seksiä. Tavallaan tietenkin ymmärrän että tytär naapurihuoneessa hämmentää äitiä, mutta toisslta en muista omasta lapsuudestani että vanhempieni seksuaalisuus olisi ollut minulle koskaan ongelma. Päinvastoin, uskon että heidän avoin ja luonteva seksuaalisuutensa teki minusta avoimen fyysiselle läheisyydelle.
Minulle fyysinen läheisyys on siis erittäin tärkeää ja jatkuva totaalinen torjutuksi tuleminen on loukkaavaa ja surullista. Olen sanonut naiselleni myös suoraan, että en aio elää loppuelämääni ilman seksiä. Pitkään olin uskollinen ja odotin parempaa päivää, mutta odotettuani vuoden ilman pienintäkään vihjettä muutoksen mahdollisuudesta totesin että 1) en halua jättää häntä ja 2) en halua elää ilman seksiä. Siispä aloin käydä vieraissa kun sopiva tilaisuus tuli. Käytännössä pari kolme kertaa vuodessa, eli mitenkään hurjaksi ei tuo seksielämä siitäkään muuttunut. Tilanne olisi varmaan toinen jos hakisin seuraa aktiivisesti, mutta kyse on ollut pikemminkin siitä etten kieltäydy kun tilanne osuu sattumalta kohdalle.
Nyt tuntuu kuitenkin siltä, että suhteen pointti alkaa pikkuhiljaa kulumaan olemattomiin kun yksi ei näytä katsovan toisen tyytymättömyyden antavan aihetta tehdä mitään. Jos hän puhuisi asiasta oma-aloitteisesti ja lupaisi yrittää tehdä asialle jotakin, minäkin olisin tietenkin mukana ja odottaisin kärsivällisesti. Mutta jos toinen ei kerta kaikkiaan katso aiheelliseksi edes yrittää, niin ehkäpä minunkin on vain kerta kaikkiaan luovutettava. Puhumisesta ei ole ollut apua, mutta ei myöskään puhumattomuudesta, kumpaakin olen kokeillut pitkään ja perusteellisesti.
Hyvät naiset, jos rakastatte miehiänne ja haluatte elää heidän kanssaan, älkää jättäkö heitä ja suhdettanne tällaiseen tilanteeseen. Halun ja haluttomuuden ristiriitaa täytyy tietenkin jokaisen aikuisen kyetä kestämään jos mielii jakaa elämäänsä toisen kanssa. Mutta siinä kestämisessä ei ole pointtia jos toinen ei osoita välittävänsä ongelmasta pätkääkään. (Ehkäpä naisen ja miehen paikat voi yllä olevassa vaihtaa minkään muuttumatta, en tiedä.)
- petetty
Meillä ensimmäisen lapsen jälkeen vaimosta tuli kylmä ja välinpitämätön, seksi loppui. Olen puhunut tarpeistani, kirjoittanut kirjeitä, olen koittanut niellä tarpeeni ja ollut yrittämättä mitään, mikään ei auta, tilanne ei ole muuttunut mitenkään. Mitä mies voi luonteelleen. Tarve tulla huomatuksi, kosketetuksi, hyväillyksi, rakastetuksi, rakastelluksi...Valitettavasti en voi antaa toivoa. Toivon, että itse olisin tehnyt ratkaisun jo ajat sitten. Mitä pitempään aika kuluu, sitä vaikeammaksi asiat muuttuu. Meillä ensimmäinen lapsi täyttää 14 vuotta kesällä. Joku sanoi, että on tärkeää nauttia elämästä ja olla onnellinen, tehdä juuri sitä mitä tahtoo. Elämä on liian lyhyt tuhlattavaksi muiden ehdoilla. Lupaus rakastaa myötä- ja vastoinkäymisissä?
- suklaasieppo
Itselläni on ollut vastaava tilanne nyt vajaan vuoden, viimeksi rakastelimme joskus viime Heinäkuussa.. Olen 37-vuotias, naimisissa vuodesta 1991 ja lapset ovat jo 9 - ja 12 -vuotiaita. Aikaa meillä kyllä olisi toisillemme, mutta vaimoni käyttäytyy yhä viileämmin minua kohtaan.
Olen ottanut asian puheeksi useita kertoja. Kerran puolisoni sanoi, että hän ei koe itseään haluttavaksi, eikä näin ollen voi nauttia seksistä. Viimeksi, viime viikonloppuna otin asian jälleen pöydälle, ja sain aika rajun vastauksen: Vaimollani ei enää ole tunteita minua kohtaan! Siis ei mitään, ei rakkautta, vihaa, pelkoa, ystävyyttä?
Hän ihmetteli, että rakastanko minä häntä kuten ennenkin. Vastasin kyllä. Kysyin samaan hengenvetoon, että onko hänellä toinen mies. Ei ole, ja jos olisikin, tietäisin 99 % varmasti. Hän on säntillinen töissään ja illat ja viikonloput kotona, joten hankalaa siinä olisi toista suhdetta ylläpitää.
Vaimoni sanoi myös, että viihtyy paljon paremmin yksin (tai lasten kanssa), eikä kaipaa läheisyyttä. Hän ei myöskään oma-alotteisesti halaa tai suutele minua. Olen puhunut asiasta ystävieni kanssa. kaikki ovat lohduttaneet ja sanoneet että puhu asiasta ja vaadi muutosta. Puhe ei taida enää paljoa auttaa, enkä haluaisi lähteä kiristämään seksiä tai läheisyyttä ylipäätään.
Kysyin vaimoltani, että miten tästä edettäisiin. Hän sanoi, ettei tiedä eikä halua erota, mutta että minä ansaitsisin parempaa. Siitä olen samaa mieltä!
Jos, Tero, saat puhumalla solmun auki, niin onnittelen. Itse en tiedä enää, mitä nappia painaisi. Vieraissa en halua koluta, ei ole mun juttuni. - joke-47
Upeaa jätkät että samoja ongelmia on muillakin, noista kannanotoista ja teron jutusta löytyy kaikki ne ainekset joita oma Saamattomuuteni sivuaa..Olen tehnyt kaiken mitä alykäs ja luovakin keski-ikäinen äijä voi mm. järkännyt mökille Vain meille illan ja yön, ostanut siroja alusasuja, lähettänyt lämpimiä textiviestejä, kirjoittanut suoraan ja rehellisesti sähköpostina tunteistani ja ongelmista, auttanut kotona, Riidellytkin re3ilusti puhdistaakseni ilmaa, järkännyt ystäviämme kylään jotta hänen korvienväli tuulettuisi.....MIKÄÄN ei AUTA....Mutta kun minä mies tykkään hänestä todella ja hän on juuri sellainen (laiha, hoikka )nainen johon olen hulluna. Silti en luovuta... yritän ainakin vielä ammattiapua ja jos hän ei suostu siihen olen kohta näiden yhdeksän vuoden jäleen ainakin itse sen tarpeessa. Tsemppiä ja SAADAAN tänäkin vuonna!
- viiskyt
Meitä puutteessa eläviä miehiä näyttää olevan kokonainen armeija. Turha neuvoa, tehkää sitä, tehkää tätä. Luuleeks jotkut esim. "ammattiauttajat", etteikö kaikki heidän tiedossaan olevat jutut ole kokeiltu. Ei siihen auta etelän lämpö tai hiihtoretket kuutamolla. Lapsuuteen, nuoruuteen, toisen työhön ym ym on hirveän vaikea vaikuttaa.
Kyllä vakavassa harkinnassa on ollut rakastajatteren hankkiminen, mut eihän nää oo yksinkertaisia juttuja alkuunkaan. Vaimokin on joskus sanonut, että jos käy esim. vieraissa, niin ei sitä sit tarvi kenellekään kuuluttaa, vielä vähemmän hänelle itselleen. Sen verran kuulemma pitää olla selkärankaa, että pystyy sit pitämään asian sisällään. Mutta mitäpä ne yksittäiset kerrat pitkän päälle kantavat, kokeiltu on. - Suklaasieppo
viiskyt kirjoitti:
Meitä puutteessa eläviä miehiä näyttää olevan kokonainen armeija. Turha neuvoa, tehkää sitä, tehkää tätä. Luuleeks jotkut esim. "ammattiauttajat", etteikö kaikki heidän tiedossaan olevat jutut ole kokeiltu. Ei siihen auta etelän lämpö tai hiihtoretket kuutamolla. Lapsuuteen, nuoruuteen, toisen työhön ym ym on hirveän vaikea vaikuttaa.
Kyllä vakavassa harkinnassa on ollut rakastajatteren hankkiminen, mut eihän nää oo yksinkertaisia juttuja alkuunkaan. Vaimokin on joskus sanonut, että jos käy esim. vieraissa, niin ei sitä sit tarvi kenellekään kuuluttaa, vielä vähemmän hänelle itselleen. Sen verran kuulemma pitää olla selkärankaa, että pystyy sit pitämään asian sisällään. Mutta mitäpä ne yksittäiset kerrat pitkän päälle kantavat, kokeiltu on.Olen kanssasi samaa mielipuolta; jos terapeuteilla olisi joku simsalabim-viisasten- kivi, niin olishan se kovassa käytössä..
Todella, meillä tuo haluttomuus on nyt vaimon puolella jalostunut yleiseksi viileydeksi ja suoranaiseksi välinpitämättömyydeksi minua kohtaan. Nyt kun kelailen tapahtumia taaksepäin, niin tämä "jääkausi" on oikeastaan alkanut jo vuoden 2001 tienoilla.. sitä ei vaan arjen pyörityksessä heti huomaa kaikkea edes omassa puolisossaan. Tai ajattelee/uskoo, että no tässä nyt on vaan työstressiä, unettomuutta, yms. ohimenevää.
Toisaalta, jos vaimoni on todella jonkinlaisessa yhä pahenevassa tunnelukossa, joka ei itsestään parane, niin ns. ammattiapuakin varmaan kannattaa kokeilla? - Joke-47
Eipä niin ammattiauttajilla mitään ihmekonsteja ole mutta kyllä esim. Sexpo:n sivuja ja aiempia kysymyksiä lueskelee, saa sekä vinkkejä naruista joista voisi ( sadannen kerran?) taas koettaa vetää, että saa lohtua muitten tarinoista, ja vielä silmät avautuvat siihen kuinka laaja on seksuaalisuuden ja seksiongelmien kenttä.
Tää kuvio olisi aika paljon yksinkertaisempaa jos ei olisi 3 upeaa kersaa ja kohtuullista yhteistä (velka)omaisuutta, 20 vuoden muistoja ,ja kaikkea mikä suhteessa rakentuu, ja toisaalta juuri siksi RAIVOSTUTTAA suunnattomasti että koko homma alkaa mennä haluttomuuden takia pieleen.
Kertalaakisuhteet ei jaksa kiinnostaa, uskoisin että tuntuisi entistä masentavammalta , jos jotain vierasta apua hankin sen pitäisi olla kunnollista salarakkautta ja jotenkin edes säännöllistä ja SEN nimenomaan pitäisi paikata henkisen tyhjyyden tarpeita myös, ei pelkästään panopuutteita. Olen nähnyt monta naista joiden ehdottomsti seksikkäin osa on korvien välissä ja nyt en suuta tarkoita!
- Minna
Minulla ei (nyt 40 v) ole ollut kovinkaan paljoa seksihaluja viiteen vuoteen. En ole siitä kuitenkaan huolissani, uskon että tulee uusi kausi, jolloin seksi taas maistuu. Lapsi syrjäyttää miehen, ja naisen mieli saa tyydytyksen tuosta yhteiselosta lapsensa kanssa. Parasta se olisi yhdessä lapsen isän kanssa, mutta tyydyn myös siihen, että mies jättää, jos ei kykene joko a) näkemään kovasti vaivaa minun sytyttämisessäni, tai b) tyytymään seksittömyyteen, joka on tilapäistä, vaikkakin pitkäaikaista. Vain ekstrakyvykkäät yksilöt kykenevät tähän, luulisin, joten häntäheikit menköön menojaan. :)))
- Iso mies
Luin pariin kertaan ton edellisen tekstin, en usko että kukaan voi kirjoittaa tuollasta tosissaan. Eihän tuolla tasolla olevan miehen tai naisen pitäis edes alottaa suhdetta sellasen henkilön kanssa joka odottaa seksielämältään jotain muuta kuin suvun jatkoa! Harmi ettei kaikki suhtaudu vakavasti tänne kirjotteluun!
- kuunloiste
Huh huh ja toi on mielestäsi parisuhdetta, kerroppa miks miehesi pitäisi tyytyä sun haluihin ja nähdä kauheesti vaivaa sun sytyttämiseen, jos kerran itse et nää vaivaa ollenkaan!
On se kumma juttu kun täällä monet haluttomat ihmiset kirjoittaa siitä miten sen toisen osapuolen tulis vaan tyytyä seksittömään suhteeseen.Kirjoituksestasi paistaa hyvin se kuinka ajattelet vain ja ainoastaan itseäsi! - Minna
kuunloiste kirjoitti:
Huh huh ja toi on mielestäsi parisuhdetta, kerroppa miks miehesi pitäisi tyytyä sun haluihin ja nähdä kauheesti vaivaa sun sytyttämiseen, jos kerran itse et nää vaivaa ollenkaan!
On se kumma juttu kun täällä monet haluttomat ihmiset kirjoittaa siitä miten sen toisen osapuolen tulis vaan tyytyä seksittömään suhteeseen.Kirjoituksestasi paistaa hyvin se kuinka ajattelet vain ja ainoastaan itseäsi!Missä laissa määrätään että minulla ei ole itsemääräämisoikeutta? Jos haluja ei ole, tuleeko minun alistua herrain kynnysmatoksi? Mikä kohta tekstissäni oli niin vaikea ymmärtää? Johan mainitsin, että mikäli suhde ei maistu, ovi on olemassa. Mies on vapaa menemään, minä en ole vapaaehtoisesti haluton. Piste.
- Minna
Iso mies kirjoitti:
Luin pariin kertaan ton edellisen tekstin, en usko että kukaan voi kirjoittaa tuollasta tosissaan. Eihän tuolla tasolla olevan miehen tai naisen pitäis edes alottaa suhdetta sellasen henkilön kanssa joka odottaa seksielämältään jotain muuta kuin suvun jatkoa! Harmi ettei kaikki suhtaudu vakavasti tänne kirjotteluun!
Missä kohtaa minä sanoin, että odotin suhteelta vain suvun jatkoa??? Lue vielä kerran.
Minä olen omasta mielestäni aloittanut suhteen siinä uskossa, että en menetä seksihalujani. Toisin kävi. Olen jopa toiveikas tulevaisuuden suhteen, mutta en MISSÄÄN tapauksessa näyttele haluja, enkä alistu panomatoksi kenellekään mikäli minua ei haluta. Tämä ei ole mielestäni reilua miestäkään kohtaan. Minne silloin rakkaus katoaa? Miltä sinusta tuntuisi kepillä takamukseen tökkiminen, jos et ollenkaan halua? Kirjoitan mielestäni hyvinkin tosissani, pahoittelen vain että mielipiteeni eroaa näin suuresti muista. Muistutan vain, että nyky-yhteiskunnassa myös nainen saa vaatia suhteen vaalimista, ei minun asiani ole kenenkään muun kuin oma seksielämäni - onneksi siitä saan päättää itse. - Iso mies
Minna kirjoitti:
Missä kohtaa minä sanoin, että odotin suhteelta vain suvun jatkoa??? Lue vielä kerran.
Minä olen omasta mielestäni aloittanut suhteen siinä uskossa, että en menetä seksihalujani. Toisin kävi. Olen jopa toiveikas tulevaisuuden suhteen, mutta en MISSÄÄN tapauksessa näyttele haluja, enkä alistu panomatoksi kenellekään mikäli minua ei haluta. Tämä ei ole mielestäni reilua miestäkään kohtaan. Minne silloin rakkaus katoaa? Miltä sinusta tuntuisi kepillä takamukseen tökkiminen, jos et ollenkaan halua? Kirjoitan mielestäni hyvinkin tosissani, pahoittelen vain että mielipiteeni eroaa näin suuresti muista. Muistutan vain, että nyky-yhteiskunnassa myös nainen saa vaatia suhteen vaalimista, ei minun asiani ole kenenkään muun kuin oma seksielämäni - onneksi siitä saan päättää itse.Myönnän hieman provosoivasti kirjoitettu, pyydän tuota anteeksi!
Mutta viisi vuotta ilman seksiä? Se ei herranisä voi olla normaalia!! Minun mielestäni olis jo aikaa sitten kääntyä jonkun asiantuntijan puoleen ja tutkailla missä oikein on vika. Ei tälläset asiat itsellään kovin usein korjaannu jotain pitää muuttua. Mietippä vähän kumppanisi kannalta millaiset viisi vuotta hänellä on ollut, jos hän vielä sen koko ajan on halunnut seksiä kanssasi! Annoin vielä itseni ymmärtää ettei tämä haluttomuus johdu miehestäsi, olenko oikeassa?
Onko oikein tätä kumppaniasi kohtaan että sinä sanot täysin pelinsäännöt miten pelataan, hän joko hyväksyy tai hylkää? Enkä tarkota että sinun pitäisi olla miehesi kynnysmattona mihin viittasit tuossa toisessa vastauksessa.
Kirjoitit, sinun asiasi ei ole kuin oma seksielämäsi? Ihmetyttää suuresti, miten voit sanoa noin? Olet asunut vuosia miehesi kanssa yhdessä ja et ole ymmärtänyt sitä että teillä pitäisi olla yhteinen seksielämä, miehesi kanssa?
Itsekin olen liitos ja ongelmia piisaa minullakin, jotkut noista mielipiteistä ovat pelottavan samansuuntaisia kuin vaimollani, tosin hänellä ei noin voimakkaat mielipiteet.
Toivon että vastaat! Yritin ainakin kirjoittaa ilman provosointia. - Minna
Iso mies kirjoitti:
Myönnän hieman provosoivasti kirjoitettu, pyydän tuota anteeksi!
Mutta viisi vuotta ilman seksiä? Se ei herranisä voi olla normaalia!! Minun mielestäni olis jo aikaa sitten kääntyä jonkun asiantuntijan puoleen ja tutkailla missä oikein on vika. Ei tälläset asiat itsellään kovin usein korjaannu jotain pitää muuttua. Mietippä vähän kumppanisi kannalta millaiset viisi vuotta hänellä on ollut, jos hän vielä sen koko ajan on halunnut seksiä kanssasi! Annoin vielä itseni ymmärtää ettei tämä haluttomuus johdu miehestäsi, olenko oikeassa?
Onko oikein tätä kumppaniasi kohtaan että sinä sanot täysin pelinsäännöt miten pelataan, hän joko hyväksyy tai hylkää? Enkä tarkota että sinun pitäisi olla miehesi kynnysmattona mihin viittasit tuossa toisessa vastauksessa.
Kirjoitit, sinun asiasi ei ole kuin oma seksielämäsi? Ihmetyttää suuresti, miten voit sanoa noin? Olet asunut vuosia miehesi kanssa yhdessä ja et ole ymmärtänyt sitä että teillä pitäisi olla yhteinen seksielämä, miehesi kanssa?
Itsekin olen liitos ja ongelmia piisaa minullakin, jotkut noista mielipiteistä ovat pelottavan samansuuntaisia kuin vaimollani, tosin hänellä ei noin voimakkaat mielipiteet.
Toivon että vastaat! Yritin ainakin kirjoittaa ilman provosointia.No niin. Myönnettäköön, että minäkin provosoin. En sanonut missään kohdassa, että olisin ollut kokonaan ilman seksiä viiden vuoden aikana. :) Tosin se, että halut ja tilaisuus kohtaavat, asettavat vaatimuksia, joten seksi on välillämme harvinaista - joskus kerran kuukaudessa, joskus voi mennä parikin kuukautta. Me puhumme asioista, paljonkin, ja murehdimme yhdessä asiaintilaa. Olen tässä kevään mittaan hakemassa apuakin ongelmaamme, käyn kokaisemassa, olisiko syynä masennus, unettomuus tms. lääketieteellinen syy. Tahallanihan en tätä tee, eikä syy ole miehessä. Ainoa vika on, että mies ei koskaan "vonkaa", olisiko tuo liian siveä, tai sitten saa tarpeekseen jossain toisaalla. :)Siksi viittaan kynnysmattona olemiseen, että olen tavannut kyllästymiseen asti naisia, jotka eivät tunne miestään kohtaan mitään, mutta siitä huolimatta kokevat olevansa velvollisia heittämään pöksynsä pois aina kun sitä vain hoksataan vaatia. :)Kiitos sinulle asiallisesta sävystä!
- jos rakastaa
Minna kirjoitti:
Missä laissa määrätään että minulla ei ole itsemääräämisoikeutta? Jos haluja ei ole, tuleeko minun alistua herrain kynnysmatoksi? Mikä kohta tekstissäni oli niin vaikea ymmärtää? Johan mainitsin, että mikäli suhde ei maistu, ovi on olemassa. Mies on vapaa menemään, minä en ole vapaaehtoisesti haluton. Piste.
Kuvittelen nyt itseni miehesi näkökulmaan (kuulostaa nimittäin ihan kuin omalta parisuhteeltani). Hän, oletan niin, rakastaa sinua ja lastanne todella paljon, eikä ikäpäivänä haluaisi jättää teitä eikä elää ilman teitä.
Kuitenkin pitääkseen suhteen edes jossain määrin hengissä hän joutuu luopumaan hyvin hyvin tärkeästä jaetun ilon ja täyden elämän tunteen lähteestä, eli seksistä. Hän ymmärtää ettet ole haluton tahallasi, mutta häntä loukkaa ja järkyttää se että olet aika kevyen tuntuisesti valmis lopettamaan suhteen jos seksitön elämä ei miehellesi maistu ja että puhut "kynnysmattona olemisesta", aivan kuin miehesi olisi aivoton ja tunteeton panokone joka todella olisi valmis tekemään sinusta kynnysmaton tyydyttääkseen eläimellisen himonsa.
Miehellesi seksi on, edelleen näin oletan, hirveän tärkeä tapa olla lähellä sinua ja hänestä tuntuu pahalta että et päästä häntä lähellesi. Kyse ei ole eläimellisen himon tyydytyksestä, vaan siitä että voi/voisi olla niin lähellä toista ihmistä kuin se inhimillisesti on mahdollista ja niin kuin vain kaksi toisiaan rakastavaa ihmistä voi olla. Hän tuntee olonsa hylätyksi, mutta ennen kaikkea hänellä on hirveä ikävä sinua.
Minä en tiedä mitä tällaisessa tilanteessa pitäisi tehdä, mutta sanon vaan että se on todella kamala tilanne sille jonka halu ei ole kuollut. Ei mies ole todellakaan "vapaa lähtemään" jos hän rakastaa vaimoaan ja lastaan/lapsiaan. Rakastatkohan sinä todella häntä (veikkaan että tätä miehesi pohtii)?
Toivottavasti et loukkaannu siitä että kirjoitan niin kuin minusta itsestäni tuntuu vastaavassa tilanteessa. Anonyymejä olemme kaikki, joten kenenkään ei tarvitse ottaa mitään kamalan henkilökohtaisesti. - samassa veneessä
jos rakastaa kirjoitti:
Kuvittelen nyt itseni miehesi näkökulmaan (kuulostaa nimittäin ihan kuin omalta parisuhteeltani). Hän, oletan niin, rakastaa sinua ja lastanne todella paljon, eikä ikäpäivänä haluaisi jättää teitä eikä elää ilman teitä.
Kuitenkin pitääkseen suhteen edes jossain määrin hengissä hän joutuu luopumaan hyvin hyvin tärkeästä jaetun ilon ja täyden elämän tunteen lähteestä, eli seksistä. Hän ymmärtää ettet ole haluton tahallasi, mutta häntä loukkaa ja järkyttää se että olet aika kevyen tuntuisesti valmis lopettamaan suhteen jos seksitön elämä ei miehellesi maistu ja että puhut "kynnysmattona olemisesta", aivan kuin miehesi olisi aivoton ja tunteeton panokone joka todella olisi valmis tekemään sinusta kynnysmaton tyydyttääkseen eläimellisen himonsa.
Miehellesi seksi on, edelleen näin oletan, hirveän tärkeä tapa olla lähellä sinua ja hänestä tuntuu pahalta että et päästä häntä lähellesi. Kyse ei ole eläimellisen himon tyydytyksestä, vaan siitä että voi/voisi olla niin lähellä toista ihmistä kuin se inhimillisesti on mahdollista ja niin kuin vain kaksi toisiaan rakastavaa ihmistä voi olla. Hän tuntee olonsa hylätyksi, mutta ennen kaikkea hänellä on hirveä ikävä sinua.
Minä en tiedä mitä tällaisessa tilanteessa pitäisi tehdä, mutta sanon vaan että se on todella kamala tilanne sille jonka halu ei ole kuollut. Ei mies ole todellakaan "vapaa lähtemään" jos hän rakastaa vaimoaan ja lastaan/lapsiaan. Rakastatkohan sinä todella häntä (veikkaan että tätä miehesi pohtii)?
Toivottavasti et loukkaannu siitä että kirjoitan niin kuin minusta itsestäni tuntuu vastaavassa tilanteessa. Anonyymejä olemme kaikki, joten kenenkään ei tarvitse ottaa mitään kamalan henkilökohtaisesti.Mikäs tän keskustelun tappoi. Tuo edellinen kirje oli musta aika painavaa asiaa. Vai mitä mieltä ootte? Menikö liian kipeäksi?
- Veko ja SaKu
Mulla idioottimainen ongelma.Olimme sairaalloisen himoisia ennen avioliittoa toisiamme kohtaan.Avioliiton jälkeen olemme kuin " sisko ja veli" -ei onnistu kuin ett mies runkkaa käteen ja purskauttaa minne mä ehdotan....yksipuolista nautintoa,eikös? Mikä avuksi???? Olemme siis miés ja nainen,ninimerk.huolimatta.
- aviomiespalvelu
Miten mahtava teksti "Jos rakastaa" kirjoittamana!!!!
Olen 40v lähestyvä mies, perheellinen ja edelleen rakastunut vaimooni joka on ollut naiseni n. 20 vuotta. Aika tavallinen tarina, aluksi seksiä oli ja se oli ihan normaali osa parisuhdetta. Välivaiheiden kautta ollaan tultu siihen, että parivuotta on oltu kokonaan ilman ja se on kaikkien aikojen suurin kivi tässä karikossa. Tämä on ollut minulle älyttömän kova paikka. Allekirjoitan kirjoittamasi tekstin 100%. Tässä on vain asia jossa kumpikaan ei täysin ymmärrä jai/tai ei haluakkaan ymmärtää toisen näkökulmaa.
Lopulta päädyimme ratkaisuun jossa saan käydä suhteen ulkopuolella ja vastaavasti olen isä, aviomies ja elämänkumppani kotona kuten ennenkin. Suhde sujuu nyt melko mukavasti jopa. Yllätyksekseni naiselle ei ollut niin iso pala se että olen toisen kanssa. Minulle se jollakin tapaa oli kasvun paikka. Ero ei tule kysymykseen ja silti oli oman jopa mielenterveyden vuoksi pakko kokeilla tätä.
Vaikea asia, ero olisi ollut helppo ratkaisu, mutta joskus toimii vähän kummallisempikin ratkaisu... - Naisvastaaja
Vanha aloitus, mutta ei minusta ole mitään järkeä olla yhdessä, jos miehen tunteet ovat tuollaiset. Toivottavasti ette ainakaan enää ole yhdessä.
- Eloweena
Tässä nainen, jolla on enemmän haluja kuin omalla aviomiehellä. Tauot pahimmillaan puoli vuotta, viimeisimmästä kerrasta pari kuukautta.
Syyt voi olla joskus aika monisyisiä, sen olen itse tähän mennessä oppinut. Joillakin vaikuttaa perheenlisäys. Toinen juttu on sairaudet. Mun mies sairasti pitkään masennusta. Hänellä on historiassaan myös kieroutunut ex-avo, joka oli ensin painostanut seksiin ja sitten jälkeenpäin haukkunut raiskaajaksi tms. Sieltä ihmisten historiasta voi löytyä kaikenlaista painolastia, joka vaikuttaa siihen senhetkiseen parisuhteeseen ja sen dynamiikkaan.
Me selvitellää tilannettamme terapiassa. Kotona ei saatu kunnollista keskustelua aikaa, mutta luojan kiitos, terapeutin avulla edes jonkinlaista pelinavausta on saatu aikaan. Välillä on vieläkin aika turhautunut ja surullinen olo, mutta pakko tässä on yrittää, kun ei mies vieraissa käyntiäkään salli. Enkä tiedä, johtaisiko se vieraiden naiminenkaan (vaikka olisi luvallistakin) loppupeleissä muuhun kuin eroon.- puute...
Olen viimeiset 15 vuotta ollut ilman seksiä, halausta tai muuta hellyydenosoitusta, mieheltäni..... en ole käynyt vieraissa vaikka mieli on monesti tehnyt, nyt alkaa kuitenkin tuntua siltä että riittää. Puhumalla ei ole asiat parantuneet, päinvastoin tuntuu, että enemmä asiat mutkistuu....lisäksi nyt mukaan on tullu salajuominen.. vaikka kuinka olen pyytänyt että mennään parisuhdeneuvojalle, vastauksena en lähde, ei oo tarvetta. Näin meillä.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Naiset miltä kiihottuminen teissä tuntuu
Kun miehellä tulee seisokki ja ja sellainen kihmelöinti sinne niin mitä naisessa köy? :)14610596- 563013
- 2062839
- 252127
Miksi kohtelit minua kuin tyhmää koiraa?
Rakastin sinua mutta kohtelit huonosti. Tuntuu ala-arvoiselta. Miksi kuvittelin että joku kohtelisi minua reilusti. Hais171878- 171699
- 141636
Kyllä poisto toimii
Esitin illan suussa kysymyksen, joka koska palstalla riehuvaa häirikköä ja tiedustelin, eikö sitä saa julistettua pannaa181597"Joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu"..
"Joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu".. Näin puhui jo aikoinaan Jeesus, kun yksi hänen opetuslapsistaan löi miekalla181543- 821438