Mikä merkitystä tällä elämällä

No, se elämä täällä on kokemuksien keräämistä. Esimerkiksi ex-pomoni tienasi miljoonia, varmasti toistakymmentä miljoonaa euroa pitkälle, facebookissa se esittelee hienoja autoja Bentley, Ferrari, isoja veneitä jossa mies on yhtä iso kuin veneen potkuri. Ei hänen elämä varmasti ole kärsimystä, mutta mielestäni jotain häneltäkin puuttuu, koska jotain kokemusta pitää saada hienoista autoista ja vehkeistä, materian omistamisesta jonka tuottama "onni" kestää vain hetken.

Oma elämäni on taas aika tasapaksua oravanpyörässä juoksua, taloudellisesti menee ihan ok, mutta elämä tuntuu välillä aika tasapaksulta pötköltä. Huonompia aikojakin olen kokenut, kun olin pitkään työttömänä. Itse asiassa olin pitkäaikaistyötön ja sain ensimmäisen työpaikan vasta 32 ikäisenä, työputkessa nyt 12 vuotta. Ihan palturia tuo mitä väittävät että jos olet pitkään työtön, niin et kykene enää töihin ollenkaan, täyttä bullshittia!

Intiaanina olisi ehkä elämä ollut parasta, elämä pienessä heimossa luonnon keskellä välillä metsästäen ja maisemia vaihtaessa. Ihan toista kuin tässä kapitalistisessa oravanpyörässä juoksemista, lisää vaurautta rikkaille luomalla.

"Olen rukoillut apua velkojeni poismaksuun "

Kirkko ei anna rahaa.
Kirkko verottaa.

Elämän tarkoitus on tehdä elämälle tarkoitus. Se on usein itsestäkin kiinni, miten elämän kokee.

Se mihin keskittyy, se lisääntyy! Kärsimys, tyytymättömyys, kauna, onneton olo, puute... Entäpä jos yrittäisit löytää aluksi edes pieniä ilon ja kiitollisuuden aiheita kaikesta huolimatta?
Jos vielä uskot jollakin tavalla Kaikkialliseen ja Ehdottomasti Rakastavaan Jumalaan joka on kanssamme koko ajan ( myös silloin kun se ei tunnu siltä) ja odottaa vain sitä, että luottaisimme kaiken tarkoituksellisuuteen eli siihen, että kaikki mitä kohtaamme elämässämme, on loppujen lopuksi ainoastaan parhaaksemme. Toisin sanoen meillä on jokaisessa elämäkokemuksessamme jotain tärkeää opittavaa kaikesta siitä, mitä se tuo eteemme. Tuon kaiken tarkoituksen voimme itsekukin löytää vain omasta itsestämme, mutta se ei tule esille, ellemme ala sitä kyselemään....

Ei täällä kukaan voi antaa elämällesi merkitystä, jos itse ei merkitystä löydä niin jää sitten löytymättä. Itse olen jo yli 70 v, elämälleni antaa merkityksen ihmiset, luonto, elämäntavat jotka lisäävät hyvinvointia, olen elämälle kiitollinen terveydestäni. Raha ei tee onnelliseksi, äärimmäinen rahan puute tekee onnettomaksi. Elämässä on asioita jotka tekevät onnelliseksi ja toisia asioita jotka tekevät onnettomaksi, yleensä ne ovat eri asioita.

Jokaisella elämällä on tarkoitus ja paratiisia fyysisestä maailmasta ei saada, ei vaikka mitä tehtäisiin.

Elämä ei ole kaikilla helppoa. Pitää kuitenkin olla tyytyväinen,jos on katto päällä ja ruokaa kaapissa. Myös terveyden pitää olla kunnossa tai ainakin lääkityksen avull ihan siedettävässa tilassa. Maailmassa on kuitenkin miljardi ja ehkä parikin ihmistä, jotka elävät absoluuttisessa köyhyydessä. Suomalainen elää taas lähinnä enemmänkin suhteellisessa köyhyydessä. Jos on paljon velkaa ja on vaikka työtönkin, niin tilanne on tietenkin todella tukala.

Kirjoitan oman näkökulman omaan elämääni, mutta heijastelen sinun kirjoitustasi siihen.

"Suurin osa omasta eletystä elämästä on jo takanapäin. Täytin 50-vuotta tänä vuonna."

Asenne voisi olla myös, että merkittävä osa elämästä on edessäpäin. Kokemuksistasi olet vuosien saatossa jotakin ehkä oppinut.

"Ei tämä elämä mitään helppoa ole minulle koskaan ollut."

En tunne itse ketään, joka sanoisi elämänsä olleen helppoa. Kaikilla on omat vaikeutensa.

"Eräiden onnettomien yhteensattumien vuoksi se on mennyt vuosi vuodelta vain huonompaan suuntaan. Olen rukoillut apua velkojeni poismaksuun ja rukoillut sitä, että voittaisin rahat kaikkien velkojeni poismaksuun. Mitään apua en ole saanut."

Ikävä kuulla. Rukoileminen on kuitenkin täydellistä ajantuhlausta. Velat täytyy maksaa tekemällä ansiotyötä tms. Jos niilläkään et kunnolla kykene maksamaan velkojasi, voit hakeutua velkajärjestelyyn.

"Mitä järkeä tällä elämällä on?"

Mikä järki tuossa kysymyksessäsi on? Ei kukaan elä järjevyyden vuoksi elämää. Tunteilla ja fiilistelyllä on suuri merkitys elämässä. Oletko keskittynyt koskaan siihen, mitä eniten haluaisit tehdä? Oletko tutkinut, mitä haluaisit tehdä oikeasti?

"Miksi se mitä toivot ei koskaan toteudu?"

Jos noin on käynyt, epäilen toiveidesi olleen epärealistisia. Minulla itselläni monet toiveet ovat toteutuneet ja toiset toiveet taas eivät. Ei kannata elää pilvilinnoissa.

"Mutta se mitä et haluaisi, se toteutuu elämässäsi. Jos olisin saanut päättää, en olisi koskaan edes halunnut tänne pallolle, jos olisin tiennyt millaista kärsimystä tämä elämä on. Elämässä ei saa koskaan uutta mahdollisuutta, kaiken pitäisi mennä aina oikein, kaikki pitäisi oppia aina heti ja varaa virheisiin ei ole. Miksi minä olen joutunut kärsimään näin paljon elämässäni?"

No, virheitä tekee jokainen. Se on varmaa. Niistä selviytymisessä ratkaisevaa on oma asenne tapahtuneeseen.

"En minä niitä rahoja enää kuolemani jälkeen tarvitse, nyt minä niitä tarvitsen. Mitä iloa tästä elämästä on kun se on pelkkää murhetta ja kärsimystä? Tekeekö tämä kärsiminen minusta paremman ihmisen? Ei se tee, päinvastoin katkeran. Tekisi mieli tappaa itsensä. Tuntuu että elän aivan turhaan. Elämäni on kuin loputon painajaisuni. Kukaan ei auta. Ihan sama mitä rukoilee tai tekee mikään ei muutu."

Vaikutat kirjoittamasi perusteella masentuneelta. Siihen saa apua, mutta sitä pitää kyllä itse ryhtyä hakemaan. Itse olin alle 20-vuotiaana vakavasti masentunut ja ajattelin kuten sinä nyt. Kuitenkin hain apua ja kuntouduin "normaaliksi". Sen jälkeen on elämä tuntunut erittäin merkitykselliseltä. Vaikeuksia on ollut, mutta ne eivät oikeastaan tunnu juuri miltään, kun tiedän, että vaikeampaakin on ollut joskus aiemmin. Koko loppuelämä on edessä ja tulevaisuudessa voi tapahtua, mitä tahansa hienoa ja yllättävää!

50 vuotiaana eräällä tutulla oli 43 vuotta elämää jäljellä-sellaista elämää jossa lapset ovat aikuisia. omaa aikaa paljon eikä tarvi maksaa muiden menoja jos sen iin ottaa. Kannattaa miettiä. ei se elämä takana ole. Jos tuntuu hankalalta voi kysellä ammattiapua tai liikkua luonnossa tai muuten paljon, miettiä mitå suuhun pistää ja lukea kirjoja tai etsiä ystäviä eri tahoilta.

Olen itse 53 vuotias ja elämään tuo sisältöä lapset ja lapsenlapset sekä viha maahanmuuttaja-murjaaneja kohtaan.
Eräs suurimpia viettejä on puolustaa omaa heimoaan ja viiteryhmää.

Tässä hyvä video, joka sopii hyvin aiheeseen.

https://www.youtube.com/watch?v=DU74X5desgA

Elämämme tarkoitus täällä maan päällä on varmaankin löytää Jumala ja oppia kunnioittamaan, pelkäämään ja rakastamaan häntä. Maalliset kärsimykset ovat vain väliaikainen asia. Ollaan kiitollisia kärsimyksistämme, jos niiden avulla opimme nöyryyttä. Ylpeä omahyväinen porho ei saa mitään maallista mammonaansa mukaansa kuoleman jälkeen. Rikkaankin on mahdollista pelastua, mutta köyhälle se on helpompaa. Minäkin etsin tapaa, jolla saisin elämäni tarkoituksen täytettyä. Tulin uskoon muutama vuosi sitten. En ole tehnyt mitään Jumalan valtakunnan hyväksi. Jos olen oikein Raamattua ja sen tulkitsijoita ymmärtänyt, saamattomuudestani rangaistaan ja joudun kantamaan sen seuraukset ikuisesti. Pelastukseeni se ei vaikuta, koska kukaan ei kykene itseään pelastamaan.

Raamatussa sanotaan, että rikkaan on vaikeampi päästä taivaaseen kuin kamelin mennä neulansilmän läpi. Joidenkin selityksen mukaan neulansilmäksi kutsuttiin kaupungin portissa olevaa pienempää porttia, josta kameli mahtui läpi vai luopumalla taakastaan ja ryömimällä polvillaan. Sama tekniikka sopinee meille. Annetaan kaikki taakkamme Jeesuksen haltuun ja nöyrrytään rukoilemaan häntä. Kiitetään siitä, mitä meillä on ja pyydetään sitä, mitä meiltä puuttuu. Rukoillaan, että saamme toteuttaa hänen tahtoaan täällä ajassa.

Yllä olevista kommenteista huomaat että sinun kysymyksilläsi on ollut suuri merkitys monille joista muutamat ovat jopa vaivautuneet vastaamaan.
On omassa valinnassa kokeeko sen merkitykselliseksi vai miten?
Jokaisessa kohtaamisessa sinun läsnäolollasi on merkitys molemmille.

Osanottoni aloittajalle. Itse olen ymmärtänyt elämäni merkityksen; kysynkin mihin vertaat elämääsi.?

Aloittaja rukoilen että saisit tarvitsemaasi apua tilanteeseesi. Jumala kyllä tietää sen.
Hän auttaa taakkamme kantamisessa jos yksin emme jaksa. Älä luovu uskostasi.

Se 50vuotispäivä on hyvä merkkipaalu. itse ohitin sen joitakin aikoja sitten. Nyt on näköalat ainoastaan "ylöspäin"
Nyt todellakin huomaan että elän vain itseäni varten ja pahaiten se toteutuu olemalla avuksi jokaiselle, parhaan palkan saan kun huomaan olleeni avuksi vaikka kuinka pienessä.
Kuuntele vaikkapa näyttelijää, hän elää ainoastaan silloin kun pääsee esittämään roolia missä kokee olevan jotain sanottavaa.
Jokainen meistä on oman roolinsa esittäjä, kuunteleko kukaan jos on ainoastaan valittamista, no toivotavasti siloinkin..

Ymmärrän huolesi.eämässä tulee pettymyksiä ja vastoinkäymisiä,mutta Jeesus antaa uuden Eämän,kun annamme elämämme Hänele.Juala ja Jeesus ovat yhtä.Jumala luo uutta.Jo maailman luominen todisti sen,Hän loi Sanallaan uutta.
Hän luo tyhjään ja pettyneeseen sydämeen uuden elämän,kun suostumme Hänen johdatettavakseen.
tiedän sen omasta kokemuksestani
Omaisuuden menetyskin voi koitua parhain päin,kun löydämme elämän tarkoituksen.
Ennenkaikkea sydämeen loistaa vao,koska Jeesus sanoi:"Minä olen maailman valkeus."
Jokaisen ihmisen elämälä on tarkoitus. Meidät on luotu ja lunastettu.Jeesus kärsi ristillä meidän takiamme,jotta meillä olisi iankaikkinen elämä.