Täällä foorumilla on ainaista polemiikkia sapatista-
>>>>> Herran sapatti on ihmisten sydämessä_!_ <<<<<
- Tämä kannattaa ymmärtää. Herra Jeesus Kristus sydämessä uskossa Jumalaan -rakkaus-suhteessa Kristukseen -Jumalaan.
Adventtiliike ei ole tehnyt mitään väärää kun on halunnut säilyttää sen saman lepopäivän minkä Jumala on itse säätänyt -se päivä mikä on ollut olevaisena olemassa 1 Moos 1:2-4 alkaen.
Adventtikirkolla ei ole mitään tekemistä lepopäivän siirtämisen -lepopäivämuutoksen kanssa.
Poliittisista ja pakanallisista myös kirkollisista ja sosiaalisista syistä juutalaisvastaisuus yltyi Rooman valtakunnassa, ja keisari Hadrianus antoi juutalaisia vastustavat lait 135 jkr. Juutalaiset olivat kieltäneet Kristuksen. Rooman kristityt halusivat tehdä eroa juutalaisuuteen. Erottuakseen juutalaisuudesta he kokoontuivat Jumalan palveluksiin sapatti-iltaisin auringonlaskun jälkeen. Kokoukset venyivät usein viikon ensimmäisen päivän sunnuntain puolelle. Silloin he olivat myös ”viikon ensimmäisenä päivänä koolla” kun sen ajan vuorokaudet vaihtuivat auringonlaskujen mukaan.
Jumalan asetus koski ihmiskuntaa ja sapatin vietto vähentyikin vasta apostolisen ajan jälkeisessä luopumuksessa. Useat kirkkoisät kehittivät erilaisia oppeja miten sapatin sijaan vietetään auringon päivää. Auringonpalvonta on ollut pakanaväestön perinne. (Auringonpäivä= Die Solis Sunday/ Helium juhla/ valon juhla)
Jeesus tiesi ennalta että Jumalan lakiin kajotaan, ja varoitti tästä etukäteen; Dan 7:25, Matt 24:15-22. Myös apostolit puhuivat suuresta luopumuksesta; Apt 20:28-31, 2 Tess 2:1-12, 1 Tim 4:1-2. Apostolit puhuivat tässä alkuseurakunnan luopumuksesta.
Suuri läpimurto sunnuntain hyväksi tapahtui 7.3.321 jkr, jolloin Keisari Konstantinus Suuri määräsi lakiasetuksella sunnuntain lepopäiväksi. "Auringon kunnianarvoiselle päivälle" luki asetuksen tekstissä. Keisarin syy työvoimapolitiikka. Työpäiviä oli viikossa kuusi ja kansalla kaksi juhlaa, auringon päivä sanday ja kristittyjen sapatti. Keskiajan kirkko oli yhtä keisarillisissa päätöksissä.
Sotilaille säädettiin rukoukset joita sekä valon juhlan viettäjät että kristityt voisivat käyttää yhteisesti. Tämän jälkeen keskiajan kirkolliskokouksissa säädettiin rangaistuksia sapatin viettäjille. Sapatin vuoksi vihattiin monin tavoin kokonaisia perheitä. Keskiajan kirkko itse väitti sunnuntaita valtansa ja mahtinsa merkiksi.
Suomessa on viikkojärjestys muuttunut niin että 1.1.1973 lukien sunnuntai on ollut viikon seitsemäs päivä. 1.1.1973 saakka oli lauantai viikon seitsemäs päivä.
Nykyinen käsitys lepopäivästä syntyi kun ryhmä katolisia ja protestanttisia teologeja yhdessä ryhtyivät ajamaan ajatusta että muutos olisi tapahtunut jo apostolisena aikana. Syyksi mainittiin Kristuksen ylösnousemuksen muistelu apostolisena aikana. Raamattu ei kuitenkaan anna ajatukselle tukea. Jeesus ja opetuslapset pitivät sapatin; >Luuk 4:16, Joh 15:10, Matt 24:20.<
Opetuslapset viettivät sapattia Jeesuksen kuoleman jälkeen; Luuk 23:56, Apt 13:42-46, 16:13, 17:2, 18:4. Jeesus ei muuttanut sapattia; Luuk 16:17, Matt 5:17-20. Lepopäivä vieläkin; 1 Joh 2:3-6, Joh 15:10, 1 Piet 2:21, Ilm 14:12, 12:17.
Alkuseurakunnasta lähtien on sapattia vietetty jokaisella vuosisadalla. Kristitty historioitsija Sozomen kirjoitti vuonna 440 jkr että hänen aikanaan koko muu maailma vietti sapattia Jumalan käskyn mukaan ja sunnuntaita valtion käskyn mukaan. Poikkeuksina hän mainitsi Rooman ja Aleksandrian seurakunnat jotka painostivat sunnuntain viettoon. Sapattia viettivät Intian kristityt 200 luvulla, Persian- 300 luvulla ja Skotlannin- 500 luvulla. Waldolaista osa 1200 luvulla, norjalaisista osa 1400 luvulla. Myös osa ruotsalaisista ja suomalaisista talonpojista. Eräät luterilaiset papit 1600 luvulla viettivät lauantaisapattia. Jumala itse on asettanut sapatin; Joh 1:1-3,14, Kol 1:12-18. Sapatti muistuttaa meitä luomisesta luomisen muistomerkin merkityksessä. (1 Moos 2:1-4, 2 Moos 20:8-11, 31:13-17) Sapatti on Herran päivä; Ilm 1:10, Jes 58:12-14.
Raamatussa sapatti on merkki eli sopimuksen sinetti Jumalan ja kansan välilisestä liitosta; 2 Moos 31:16-17, Hes 20:12,20.
Lepopäivä on liitto, että maan luominen esittää syyn miksi ihmisen pitää palvella Jumalaa. Mikään muu käsky ei vastaa tähän kysymykseen: "miksi palvella Jumalaa."
> Koska Jumala loi ihmisen ja maan elävän ihmiselle asuttavaksi, on se syy miksi ihmisen palvella Jumalaa! Lepopäivä on sen liiton -luomisen muistomerkki.
Kristukseen uskovat kuuluvat uudessa liitossa Jumalan kansaan.
(Ef 2:11-13,19, 3:2-6, Room 9:6-8, 1 Piet 2:9-10) Uuden liiton kansalaisuus koskee kuitenkin vain henkilökohtaisen uskonratkaisun tehneitä ja syntinsä hylänneitä ihmisiä. Nämä uskovaiset viettävät Jeesuksessa Kristuksessa Jumalalle pyhitettyä elämää. Uuden liiton kansalaisuus ei ole siis muodollinen- vaan 100% hengellinen asia. (Jer 31:31-33, Hebr 8:1-2, 8-10, 10:16-17.)
Jatkan pätkän alla ...
>>>>> Herran sapatti on ihmisten sydämessä_!_ <<<<<
- Tämä kannattaa ymmärtää. Herra Jeesus Kristus sydämessä uskossa Jumalaan -rakkaus-suhteessa Kristukseen -Jumalaan.
Adventtiliike ei ole tehnyt mitään väärää kun on halunnut säilyttää sen saman lepopäivän minkä Jumala on itse säätänyt -se päivä mikä on ollut olevaisena olemassa 1 Moos 1:2-4 alkaen.
Adventtikirkolla ei ole mitään tekemistä lepopäivän siirtämisen -lepopäivämuutoksen kanssa.
Poliittisista ja pakanallisista myös kirkollisista ja sosiaalisista syistä juutalaisvastaisuus yltyi Rooman valtakunnassa, ja keisari Hadrianus antoi juutalaisia vastustavat lait 135 jkr. Juutalaiset olivat kieltäneet Kristuksen. Rooman kristityt halusivat tehdä eroa juutalaisuuteen. Erottuakseen juutalaisuudesta he kokoontuivat Jumalan palveluksiin sapatti-iltaisin auringonlaskun jälkeen. Kokoukset venyivät usein viikon ensimmäisen päivän sunnuntain puolelle. Silloin he olivat myös ”viikon ensimmäisenä päivänä koolla” kun sen ajan vuorokaudet vaihtuivat auringonlaskujen mukaan.
Jumalan asetus koski ihmiskuntaa ja sapatin vietto vähentyikin vasta apostolisen ajan jälkeisessä luopumuksessa. Useat kirkkoisät kehittivät erilaisia oppeja miten sapatin sijaan vietetään auringon päivää. Auringonpalvonta on ollut pakanaväestön perinne. (Auringonpäivä= Die Solis Sunday/ Helium juhla/ valon juhla)
Jeesus tiesi ennalta että Jumalan lakiin kajotaan, ja varoitti tästä etukäteen; Dan 7:25, Matt 24:15-22. Myös apostolit puhuivat suuresta luopumuksesta; Apt 20:28-31, 2 Tess 2:1-12, 1 Tim 4:1-2. Apostolit puhuivat tässä alkuseurakunnan luopumuksesta.
Suuri läpimurto sunnuntain hyväksi tapahtui 7.3.321 jkr, jolloin Keisari Konstantinus Suuri määräsi lakiasetuksella sunnuntain lepopäiväksi. "Auringon kunnianarvoiselle päivälle" luki asetuksen tekstissä. Keisarin syy työvoimapolitiikka. Työpäiviä oli viikossa kuusi ja kansalla kaksi juhlaa, auringon päivä sanday ja kristittyjen sapatti. Keskiajan kirkko oli yhtä keisarillisissa päätöksissä.
Sotilaille säädettiin rukoukset joita sekä valon juhlan viettäjät että kristityt voisivat käyttää yhteisesti. Tämän jälkeen keskiajan kirkolliskokouksissa säädettiin rangaistuksia sapatin viettäjille. Sapatin vuoksi vihattiin monin tavoin kokonaisia perheitä. Keskiajan kirkko itse väitti sunnuntaita valtansa ja mahtinsa merkiksi.
Suomessa on viikkojärjestys muuttunut niin että 1.1.1973 lukien sunnuntai on ollut viikon seitsemäs päivä. 1.1.1973 saakka oli lauantai viikon seitsemäs päivä.
Nykyinen käsitys lepopäivästä syntyi kun ryhmä katolisia ja protestanttisia teologeja yhdessä ryhtyivät ajamaan ajatusta että muutos olisi tapahtunut jo apostolisena aikana. Syyksi mainittiin Kristuksen ylösnousemuksen muistelu apostolisena aikana. Raamattu ei kuitenkaan anna ajatukselle tukea. Jeesus ja opetuslapset pitivät sapatin; >Luuk 4:16, Joh 15:10, Matt 24:20.<
Opetuslapset viettivät sapattia Jeesuksen kuoleman jälkeen; Luuk 23:56, Apt 13:42-46, 16:13, 17:2, 18:4. Jeesus ei muuttanut sapattia; Luuk 16:17, Matt 5:17-20. Lepopäivä vieläkin; 1 Joh 2:3-6, Joh 15:10, 1 Piet 2:21, Ilm 14:12, 12:17.
Alkuseurakunnasta lähtien on sapattia vietetty jokaisella vuosisadalla. Kristitty historioitsija Sozomen kirjoitti vuonna 440 jkr että hänen aikanaan koko muu maailma vietti sapattia Jumalan käskyn mukaan ja sunnuntaita valtion käskyn mukaan. Poikkeuksina hän mainitsi Rooman ja Aleksandrian seurakunnat jotka painostivat sunnuntain viettoon. Sapattia viettivät Intian kristityt 200 luvulla, Persian- 300 luvulla ja Skotlannin- 500 luvulla. Waldolaista osa 1200 luvulla, norjalaisista osa 1400 luvulla. Myös osa ruotsalaisista ja suomalaisista talonpojista. Eräät luterilaiset papit 1600 luvulla viettivät lauantaisapattia. Jumala itse on asettanut sapatin; Joh 1:1-3,14, Kol 1:12-18. Sapatti muistuttaa meitä luomisesta luomisen muistomerkin merkityksessä. (1 Moos 2:1-4, 2 Moos 20:8-11, 31:13-17) Sapatti on Herran päivä; Ilm 1:10, Jes 58:12-14.
Raamatussa sapatti on merkki eli sopimuksen sinetti Jumalan ja kansan välilisestä liitosta; 2 Moos 31:16-17, Hes 20:12,20.
Lepopäivä on liitto, että maan luominen esittää syyn miksi ihmisen pitää palvella Jumalaa. Mikään muu käsky ei vastaa tähän kysymykseen: "miksi palvella Jumalaa."
> Koska Jumala loi ihmisen ja maan elävän ihmiselle asuttavaksi, on se syy miksi ihmisen palvella Jumalaa! Lepopäivä on sen liiton -luomisen muistomerkki.
Kristukseen uskovat kuuluvat uudessa liitossa Jumalan kansaan.
(Ef 2:11-13,19, 3:2-6, Room 9:6-8, 1 Piet 2:9-10) Uuden liiton kansalaisuus koskee kuitenkin vain henkilökohtaisen uskonratkaisun tehneitä ja syntinsä hylänneitä ihmisiä. Nämä uskovaiset viettävät Jeesuksessa Kristuksessa Jumalalle pyhitettyä elämää. Uuden liiton kansalaisuus ei ole siis muodollinen- vaan 100% hengellinen asia. (Jer 31:31-33, Hebr 8:1-2, 8-10, 10:16-17.)
Jatkan pätkän alla ...
Vastaukset 15
Vanhimmat
Jatkoa ...
Ohjeita sapatin viettoon; Jes 58:12-14, Ps 119:174, Room 7:22, 1 Joh 5:3.
>Lepopäivä ei ole riidan päivä, vaan lepopäivä on rakkauden Herran juhla; 1 Joh 4:8.
Ts. Jumala ei ole säätänyt asettanut Jumalan palveluspäivää että ihmiset riitelisivät.
”Jeesus on sapatin Herra.” Jumalan synnin opettavan lain kunniassa pitäminen merkitsee kuuliaisuutta ja rakkautta !
Aina Herran omia on kokoontunut yhteen -vertaistukenakin yhteisessä Jumala Kristus rakkaudessa yhtenä päivänä viikossa viikon pääjuhlaan -viikon päätapahtumaan.
Vanhan liiton pyhäkkö, Jerusalemin kaikki Jumalan palvelus keskittyi ohjelmassaan Herran päivän -sen yhden viikon päivän ajalle.
Korpivaelluksen aikana Jumala erotti sapatin muista päivistä manna-ihmeellä; 2 Moos 16:4-5, 14-36. Näin tapahtui 40 vuoden ajan.
Jeesus opetti että sapatti on ihmistä varten. Ihmisen ja sapatin suhde on siis myönteinen; Mark 2:27-28. Jumala on rakkaudessaan huolehtinut ihmisen tarpeista lepoon, hengelliseen hyvinvointiin ja Jumalan palvelukseen. Lepopäivä palvelee ihmistä, on ihmiselle siunaukseksi.
Ihminen palautuu fyysisistä rasituksista jaksaakseen taas. Ihminen saa päivän jossa olla yhdessä läheistensä kanssa irti arjesta. Ihminen saa päivän jossa ihminen saa olla Herransa kanssa hengellisessä hyvinvoinnissa. Herran oma olevainen persoona on tietysti Jumalan tahdon kaikkki arvot ensimmäisdensä mielessään pitävä arjessakin; Hebr 12:14.
Lepopäivän vieton logiikkaa läpi Raamatun;
> 1 Moos 2:1-4, 2 Moos 20:8-11, 31:12-18, 5 Moos 5:12-15, Hes 20:20, Jes 58:13-14, Ilm 14:7; Jeesus opetti oikeata lepopäivän viettoa; Matt 12:12-13, Luuk 4:31,13:10-16, Mark 2:23-28, Lain voimassa olosta; Room 3:20,31, Matt 5:17-18, Luuk 16:16-17, Jaak 2:10-13, 1 Joh 2:1-6; Hebr 8:10, 10:12-18.
Kymmenen käskyn synnin opettavan lain arvot ovat olevaisina olemassa ajan loppuun asti. Kymmenen käskyn laissa on 10- ei 9- käskyä.
"Jumalan kansalla on siis yhä sapattijuhla edessään" /"on siis sapatinvietto jäljellä." (Hebr 4:9)
Kristityiksi itseään ajattelevat ihmiset viettävät omantuntonsa mukaisen lepopäivän käsi sydämellä Jumalan edessä. Vuosisatoja on ollut Jumalaa rakastavia uskosaan Jumalan edessä vilpittömiä sunnuntain viettäjiä, jotka eivät ole tietoisia lepopäivän historiasta.
Nämä vilpittömät -Jumalan edessä puhtaalla omallatunnolla olevat ovat tietenkin syyttömät syntiin lepopäivää koskeneeseen muutos-prosessissa.
En ole minkään sortin opetteja. Olen keskustelija foorumilla ja harrastelen Raamatun kysymyksiä. Olen liikarasitus syistä jäänyt eroon 12- vuotta sitten seurakunnan -hengellisen organisaation toiminnasta. En ole jäsen kirkoissa enkä uskonnollisissa etujärjestöissä -seurakunnissa. En kanna hengellisiä hengellisiä yhdistystominnan vastuita. En ole kiinnostunut uusista jäsenyyskausista jäsenyyden kaudesta missään ko. organisaatiossa toistaiseksi.
En ole vaihtamassa entisiin, tai mihinkään muuhunkaan uskonnolliseen tai hengelliseen ko. jäsenyyteen. En muutu kenenkään uskoksi enkä kenenkään uskonnoksi.
Adventtikirkon teologia on vastuullisten, hengellisten ja tiedollisten hallussa ollut aina.
Adventtikirkko ei ole teologiassaan yhtynyt maailman syntiin. Tämän voin sanoa Adventtikirkosta.
Herran oman velvollisuuksiin ei kuulu vastaavat tiedot mitä huipputeologeilla -Raamatun tutkijoilla on. >Taakkaa ei siis pidä kenenkään ottaa siitä.
Tiedän ettei tieto lopu Adventtikirkosta. Joka Jumalan palveluksessa on eri Raamatun tutkimisen aihe Raamattu tunnilla, johon voi jokainen osallistua.
Itse olen hankkinut sen verran hyvät tiedot ettei minulla ole vaikeuksia hankalimpienkaan suurien teologioiden ymmärryksen kanssa.
On ihmisiä, jotka väittävät, että sapatti oli annettu vain juutalaisia varten mutta tämä ei pidä paikkaansa. Kaksi yksinkertaista raamatunpaikkaa puhuvat sen puolesta, että sapatti on annettu kaikille ihmisille.
Mark. 2:27 sanoo, että sapatti on ihmistä varten. Se ei sano, että sapatti on juutalaista varten vaan koko ihmiskuntaa. (Englanninkielinen NRSV-käännös "the sabbath was made for humankind...")
Jesaja 56:1-8
Näin sanoo Herra: Noudattakaa oikeutta ja toteuttakaa vanhurskautta, sillä minun pelastukseni tulee. Se on lähellä, ja minun vanhurskauteni ilmestyy. Autuas on se ihminen, joka tämän tekee, ihmislapsi, joka tässä pysyy, joka varoo saastuttamasta sapattia ja tekemästä käsillään mitään pahaa. Älköön muukalainen, joka on liittynyt Herran joukkoon, sanoko: ”Varmasti Herra erottaa minut kansastaan.” Älköönkä kuohittu sanoko: ”Minähän olen kuiva puu.” Sillä näin sanoo Herra: Kuohituille, jotka pitävät minun sapattini, valitsevat sen, mikä on minulle mieleen ja pysyvät minun liitossani, minä annan huoneessani ja muurieni sisällä muistomerkin ja nimen, joka on parempi kuin pojat ja tyttäret. Minä annan heille iankaikkisen nimen, joka ei häviä. Ja muukalaiset, jotka ovat liittyneet Herran kansaan palvellakseen häntä ja rakastaakseen Herran nimeä, ollakseen hänen palvelijoitaan – kaikki, jotka varovat saastuttamasta sapattia ja pysyvät minun liitossani – heidät minä tuon pyhälle vuorelleni, ja he saavat iloita minun rukoushuoneessani. Heidän polttouhrinsa ja teurasuhrinsa minun alttarillani ovat minulle mieluisat, sillä minun huonettani on kutsuttava kaikkien kansojen rukoushuoneeksi. Herra, Herra sanoo näin, hän, joka kokoaa Israelin karkotetut: Minä kokoan vielä muitakin näiden koottujen lisäksi. (RK-käännös)
Jesajan kirjassa Jumala sanoo, että sapatti on kaikkia niitä varten, jotka haluavat palvella Jumalaa. Jumala sanoo, että hänen rukoushuonettaan on kutsuttava kaikkien kansojen rukoushuoneeksi. Jos sapatti olisi vain juutalaisille, niin miksi Jumala puhuisi näin? Jumala tekee tässä selväksi, että sapatti on Jumalan palvelijoiden pyhä päivä, jota kaikkien tulisi viettää.
Raamattu kertoo "sortuneiden muurien korjaajista ja maan asutuksen elvyttäjästä," -lepopäivän uudesta kunniasta, jos jossakin päivän vietto on luopumuksen myötä jäänyt,
ja antaa ohjeita sapatin viettoon; Jes 58:12-14, Ps 119:174, Room 7:22, 1 Joh 5:3.
Entäs sitten Ellenin "Pyhä jäännös" ? Eikös nämä ole juuri ne adventistit eikä ^kaikki kansa" ?
Adventismi mittaa uskon sapatinvietolla muu on toisarvoista. Halutaan erottua muista ja tuomita heidät. Todella harhauttavaa.
Ellen White oli ihminen joka palveli aikansa seurakuntaa, ja uskonpuhdistusliikkeen ensi askelia; 1 Kor 12:10, Apt 21:9 tapaan.
Hänellä oli monia hengellisiä lahjoja kun uhrasi elämänsä Kristuksen ja seurakunnan Jumalan palveluun.
Kirjoitit; " "Pyhä jäännös" ? Eikös nämä ole juuri ne adventistit eikä ^kaikki kansa" ? "
Mikäli jäännöksellä tarkoitetaan Jumalalle erotettua, niin tietysti kaikki maailman Herran omat koko ihmiskunnan historiassa kuuluvat siihen -Jumalan kansaan.
1863 rekisteröidyssä Adventtikirkossa on tietysti yksilöitä, niin kuin muissakin Raamattua lukevissa piireissä viimeisinä aikoina yksilöinä yksilöitä jotka kuuluvat tuohon erotettuun jäännökseen jotka ovat elämän kirjaan merkittyjä.
Sinä olet itse kokenut niin varmaankin, ja turhautunut kaiketi asiassa.
Älä takerru ihmisyksilöiden yksittäisiin tilannekohtaisiin sanoihin. >> Tietysti kuitenkin adventtiliikkeestä voi kokea sellaista että sapatti korostuu, koska käytännön ero muuhun vastaavaan demografisen tekijän väestöön on niin erilainen.
Tottakai adventtiliikkeen ihmiset pitävät päivänsä pyhänä, se on selvä. Ei ne päiväänsä halvalla laita koskaan.
Tottakai Herra Jumala Kristus siunaa Herran omia tottakai tietysti.
Silloin kun ihminen itse kamppailee Raamatun kysymyksien kanssa ovat tunnereaktiot voimakkait, ja mieltä ilmaistaan tilannekohtaisesti usein voimakkailla sanoilla ja tunteilla.
Muitakin sellaisia kohtia, jotka kertovat sapatin kuuluvan muillekin kuin israelilaisille/juutalaisille Raamatusta kyllä löytyy mutta Nämä raamatunkohdat ovat erityisen merkityksellisiä, koska kummassakin tapauksessa Jumala ja Jeesus puhuu nimen omaan israelilaisille/juutalaisille kertoen heille, että sapatti on myös muille kuin heitä varten. Näin Jumala ja Jeesus ohjeistavat omaa kansaansa, että he eivät ole ainoita, joille sapatti on tarkoitettu, vaan että Jumalan kansaan kuuluu ihmisiä kaikista kansakunnista.
Tämän valossa tuntuu jotenkin oudolta, että tällä palstalla/ketjussa kommentoidaan adventistien jotenkin omineen sapatin tai käyttäneen sitä muista erottumiseen vaikka tosiasiassa Jumala nimen omaan tarjoaa sapattiaan kaikille. Jumala on sen erottanut (eli pyhittänyt) omiaan varten, ei vain adventisteja varten. Jos joku seurakunta on päättänyt toimia Jumalan ohjeen mukaan ja toiset eivät, niin miten se tekee tuosta joukosta jotenkin negatiiviseen valoon esitettävän?
Nimimerkki "Legalismia":lle sanon vielä: sapatin pitäminen ei myöskään ole uskon mitta adventisteille. Ensinnäkin mitta tarkoittaisi jonkinlaista asteikkoa, jota tässä asiassa ei todellakaan ole olemassa. Ei voi vain osittain pitää sapattia. Ei voi vain julistaa yhdeksää käskyä jättäen kymmenennen huomiotta. Sapattia joko pitää pyhänä taikka sitten ei pidä. Toiseksi, adventistit opettavat, että kristittyjä pelastuu kaikista kirkkokunnista; myös niistä, jotka viettävät sunnuntaita, joten tässä menee lopullisesti pohja pois väitteeltäsi.
Jesaja myös julistaa, että sapattia tullaan viettämään uudessa taivaassa ja uudessa maassa. Ilmestyskirja viittaa näihin samoihin ajatuksiin "mato ei kuole eikä niiden tuli sammu", kun se puhuu jumalattomien tuomiosta ennen uuden taivaan ja maan luomista.
Jesaja 66:22-24
Niin kuin uudet taivaat ja uusi maa, jotka minä teen, niin pysyvät teidän siemenenne ja teidän nimenne. Joka kuukausi uudenkuun päivänä ja joka viikko sapattina kaikki ihmiset tulevat ja kumartuvat minun eteeni, sanoo Herra. Ja he lähtevät ulos katselemaan minusta luopuneiden ruumiita. Niiden mato ei kuole eikä niiden tuli sammu, ne ovat kauhistukseksi kaikelle lihalle.
Ilmestyskirja kertoo myös, että lopun aikana Jumalan omat tunnistaa siitä, että pitävät Jumalan käskyt ja Jeesuksen uskon. Yksi noista käskyistä kuuluu: muista pyhittää sapatin päivä.
Johanneksen ilmestys 12:17
Lohikäärme vihastui naiseen ja lähti käymään sotaa muita hänen jälkeläisiään vastaan, niitä jotka pitävät Jumalan käskyt ja joilla on Jeesuksen todistus.
Myös Jeesus vietti sapattia ja meni tapansa mukaan pyhäkköön sapattina.
Lähde: RK-käännös.
Ellen ei näin kirjoituksissaan ja näyissään opettanut. Hänhän ihan kiihkona oli sunnuntaiviettäjiä kohtaan. Nykyisin vain oppia on "pehmennelty" ettei täysin pohja koko kirkkokunnalta putoaisi pois. Adventismi on todellakin aika laitapuolen kulkija kristittyjen joukossa omine erikoisuuksineen ja sapatilla ahdistetaan monia nurkkaan sekä omissa että vieraissa. Usko ja Hengestä uudestisyntyminen ja siinä armossa kasvaminen sitten jätetään vähemmälle huomiolle ja näin on myös Kristuskeskeisyyden kanssa.
Itseasiassa opetti. Et vain tunne hänen kirjoituksiaan vaan toistelet opittua mantraa.
Mutta mitä väliä sillä olisi opettiko vai ei? Raamattu on kristityn ohje, ei Whitet.
##Olen liikarasitus syistä jäänyt eroon 12- vuotta sitten seurakunnan -hengellisen organisaation toiminnasta. En ole jäsen kirkoissa enkä uskonnollisissa etujärjestöissä -seurakunnissa. En kanna hengellisiä hengellisiä yhdistystominnan vastuita. En ole kiinnostunut uusista jäsenyyskausista jäsenyyden kaudesta missään ko. organisaatiossa toistaiseksi.
En ole vaihtamassa entisiin, tai mihinkään muuhunkaan uskonnolliseen tai hengelliseen ko. jäsenyyteen. En muutu kenenkään uskoksi enkä kenenkään uskonnoksi.
Adventtikirkon teologia on vastuullisten, hengellisten ja tiedollisten hallussa ollut aina.
Adventtikirkko ei ole teologiassaan yhtynyt maailman syntiin. Tämän voin sanoa Adventtikirkosta.
Herran oman velvollisuuksiin ei kuulu vastaavat tiedot mitä huipputeologeilla -Raamatun tutkijoilla on. >Taakkaa ei siis pidä kenenkään ottaa siitä.
Tiedän ettei tieto lopu Adventtikirkosta. Joka Jumalan palveluksessa on eri Raamatun tutkimisen aihe Raamattu tunnilla, johon voi jokainen osallistua.
Itse olen hankkinut sen verran hyvät tiedot ettei minulla ole vaikeuksia hankalimpienkaan suurien teologioiden ymmärryksen kanssa.##
Sapattia pukkaa. Ellenistä en tiedä.
Mutta miksei pukkaisi? Tämähän on adventismi-keskustelupalsta ja sapatti-käsky on yksi käsky kymmenen käskyn joukossa. Myös siitä käskystä pitää voida kirjoittaa. Jos se ei maistu sinulle, niin älä ihmeessä lue.
Minuunko tuo viestisi on kohdistettu? -- Haluatko minua alamaiseksi itsellesi, vai mistä on kyse?
- Minulla on ollut työelämässä rankaa hallitsemaan pyrkivien ihmisten suhteen, ja ihka oikeissa esimies-alais-taito-asioissa työsopimuksen nojalla -en ota sellaisia rasituksia eläkepäivilleni.
Tässä vielä yksi video sapatin levosta: https://www.youtube.com/watch?v=mUoYAPv3kBA&list=PL0D184D92CAD7EA59&index=179