Miten ja milloin uskonnot saivat alkunsa?
Entä luojaan ja luomiseen uskominen?
Entä luojaan ja luomiseen uskominen?
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Uskonnon alkuperästä ei ole tutkijoiden kesken yksimielisyyttä. Ongelmana on se, että jonkilaista uskonnollisen käyttäytymisen merkkiä löytyy todella kaukaa esihistoriasta asti.
Melko vahvoilla on se selitys, että ensin on kehittynyt tarve ja kyky etsiä havaituille ilmiöille syitä. Se on ollut evolutiivisesti hyödyllistä monella tavalla. Tuon taipumuksen sivutuotteena on sitten syntynyt selitysyrityksiä myös asioille, joiden syytä ei ole oikeasti ymmärretty. Jumalat ja uskonnollinen toiminta liittyvät tämän mukaan noihin keksittyihin selityksiin.
Mistä alkaen sitten voidaan sanoa olleen uskomista luojaan ja luomiseen, se on varsin sumea viiva. Sama koskee järjestäytynyttä uskontoa. Sen alku on hyvin paljon määrittely- ja tulkintakysymys.
Joka tapauksessa siis kysymys on erittäin vanhoista ilmiöistä.
Osaatko arvioida karkeasti sitä, milloin usko luojaan tai jumaliin on saanut alkunsa ja milloin se on kehittynyt nykyään tunnettuihin muotoihin?
Oletko miettinyt sitä, mikä merkitys kuoleman pelolla ja maailman epäoikeudenmukaisuudella on ollut uskontojen syntymiseen? Tai luonnonilmiöillä?
On syytä pohtia myös sitä, millä tavalla uskontoja on käytetty historiassa valtaapitävän ylimystön ja papiston etujen mukaisella tavalla. Se ei selitä uskontojen alkuperää ja varhaista kehitystä, mutta lopputulos näyttää siltä...
Uskominen luojaan tai jumaliin on alkanut luultavasti hyvin kauan sitten. Siinä mennään esihistorian puolelle eli aikaan, jolta ei ole kirjoitusta tarjolla.
Tarkka ajankohta katoaa määrittelylliseen sumeuteen.
Ihminen loi jumalan omaksi kuvakseen. Poppamiehet tarvitsivat hahmon millä nostaa itsensä arvoa yhteisössä. Tämä sama ilmiö toimii yhä samalla sapluunalla. Jumala oli sopiva selitys mm hankaussähkölle joka ilmiönä keksittiin paljon myöhemmin. Silti yhä vaan vanhasta muistista raamatusta luetaan jumalan äänestä, eli ukkosesta.
Valheenne eivät merkitse mitään.
Silloin kun ymmärrys loppui miten tämä kaikki on mahdollista, kai niitä uskomuksia syntyy ihmisellä joka hät hätää oli keksinyt tulen teon, siinä katellessaan ympärille kummallisia asioita mielessään.
Jumalharhat olivat tekosyy pelolle.
Jos tapahtui jotakin odottamatonta luonnossa, vaikkapa tulivuoren purkaus tai tulva, niin pelko tulevasta ja henkiin jäämisestä sai alkukantaisten ihmisten mielissä aikaan harhoja, jotka sitten ilmenivät monella tapaa.
Kansojen keskuuteen syntyi tietäjiä ja ns. viisaita miehiä, joiden uskottiin saavan tietoa korkeammilta voimilta. Näitä tietäjiä alettiin myöhemmin kutsumaaan esim. papeiksi ja heillä oli annettu suuri valta.
Jos pappi sanoi, että hän oli saanut korkeammilta voimilta viestin, että kylän eräs asukas oli syypää kaikkiin onnettomuuksiin, niin kansa tietysti langetti kuoleman tuomion ko. syylliselle.
Tästä seurasi usein se, että tapettavat lisääntyivät vainoharhojen myötä. Asialle tuli tehdä jotain, ettei koko kansa kuollut vaikkapa sukupuuttoon.
Käytäntöön otettiinkin sitten esim. juuri eläinuhrit ja sillä tavoin syy voitiin langettaa eläimen päälle ja ihminen säästyi kuolemantuomiolta.
Raamattu on tässä esimerkkinä juuri niistä eläinuhreista, vaikka ihmisuhrit vielä osin säilyivätkin käytäntönä jumalista riippuen.
Poppamiehet, tietäjät, noidat ja shamaanit ovat kieltämättä edustaneet tietyllä tavalla myöhempien kehittyneiden uskontojen profeettoja ja pappeja. Kaikki nämä ovat elättäneet itsensä uskovilta ihmisiltä saamillaan lahjoituksilla tai liittoutumalla valtaapitävän ylimystön ja heimopäälliköiden kanssa. Myöhemmin papisto ja valtaa pitävät johtajat ovat eläneet liitossa keskenään ja riistäneet kansaa osittain uskontojen tuoman yhtenäisyyden tunteen varjolla.
Oletko miettinyt sitä, olisivatko unet voineet olla yhtenä syynä jumalharhojen syntyyn?
Tai oletko miettinyt sitä, mistä on saanut alkunsa uskomus siitä, että ihminen jatkaisi elämää henkenä tai sieluna ruumiin kuoleman jälkeen tai että luonnossa olisi paljon henkiä, joita ei voida paljain silmin nähdä tai kuulevan korvan avulla kuulla?
Valehtele mitä valehtelet. Ei hetkauta.
Uskonnot saivat alkunsa Darvinista. Eli evoluution arvausleikistä saadaan suuri uskonto, jossa luullaan määrättyjen toleranssien varjossa elämän syntyyn limanuljaskasta - airueeseen.
Näin uskonnot ja uskomukset ovat päässeet valloilleen ja ihminen on siinä jumalansa.
Enkä oikein usko, että olisin asiassa paljoakaan väärässä.
Eihän heimon päällikkö tai shamaani voinut kysyttäessä esimerkiksi, mitä ihmiselle tapahtuu hänen kuolemansa jälkeen, vastata, ettei tiedä.
Uskonnot ovat syntyneet selityksistä, tietämättömyyden paikkaamiseen keksityistä hätävalheista.
Paskapuheesi ei hetkauta.
Krishna serafim enkeli lensi maapallolle noin ehkä 500 miljoonaa vuotta sitten. Alko opettaa aurinkoa ja enkeleitä oman päänsä mukaan. Ihmisiä matkien ja vakoillen sitten synty ihmisille tarkotetut uskonnot, vaikka jumalattomat valloitti ne aina nopeasti. Veedat kertoo kaiken satojen miljoonien vuosien skoopilla.
Valehtele mitä valehtelet. Ei hetkauta meitä yhtään.
Vain tuolla suhtautumisella tietoon ja järkeen ihminen säilyttää absurdin lapsenuskonsa.
Olen käsitellyt tätä aihetta hiljattain kirjoittamassani artikkelissa nimeltään "uskonnon alkuperä".
https://kukaonjumala.wordpress.com/2018/06/28/uskonnon-alkupera/
Siinä on muutama mielenkiintoinen linkki, joiden takaa voi avautua lisää tietoa tästä aiheesta ja yleensä ihmisen kyvystä uskoa luojaan ja luomiseen tai olemattomiin epäjumaliin ja näistä on sitten syntynyt "uskontoja", joiden perusta ei ole pääasiassa totuudellinen vaan mielikuvituksen tuotetta tai valheita.
Monet epäjumalat ovat ihmisten kaltaisia ja sama pätee Raamatun Jumalaan. Heissä on hyvää ja pahaa ja he käyttäytyvät niin kuin ihmiset ainakin. Nämä epäjumalat ovat siten "ihmisen kuvia" sen sijaan, että ihminen olisi Jumalan kuva. Raamatun Jumala ei tee tässä asiassa poikkeusta. Raamatun Jumala on itse asiassa pahempi kuin saatana, jos hän on todella sellainen kuin kirjoitusten perusteella sanotaan hänen olevan ja mitä hänen sanotaan historiassa tehneen ja tekevän tulevaisuudessa. Suurempaa massamurhaajaa ja kiduttajaa ei ole kuin hän. Se, että hänet kuvataan myös rakastavana ja armollisena isänä ei poista sitä hirmuista ja pelottavaa kuvaa, joka hänestä myös annetaan "koston Jumalana". Ei siis ihme, että jotkut ovat tulleet erilaisiin johtopäätöksiin jopa kristittyjen keskuudessa kuin suurin osa kristityistä (esim. universalismi).