"Varhaiskasvatus ja opetus uskonnollisesti ja katsomuksellisesti sitouttamattomaksi
Varhaiskasvatuksessa, esiopetuksessa ja perusopetuksessa sekä II asteen oppilaitoksissa luovutaan tunnustuksellisen uskonnonharjoituksen (jumalanpalvelukset, aamuhartaudet) järjestämisestä sekä johdetuista uskonnollisista toimituksista (ruokarukoukset) toiminnan osana.
Lasten katsomuksellinen kasvatus ja mahdolliset uskonnonharjoitukset ovat perheen asia, ei julkisen palvelun henkilökunnan työtehtävä.
Varhaiskasvatus- ja opetussuunnitelmien perusteissa jo oleva linjaus uskonnollisesta ja katsomuksellisesta sitouttamattomuudesta viedään myös lakeihin sekä kunta- ja toimipaikkatasolla käytäntöön. Uskontotoihin ja katsomuksiin tutustuminen opetuksessa, myös opintokäynneillä, on eri asia kuin tunnustukselliset uskonnolliset tilaisuudet vuosikalenterissa.
Päiväkotien ja koulujen ei tule järjestää toimintansa osaksi minkään uskontokunnan jumalanpalveluksia tai hartauksia senkään vuoksi, että sellaisten tarjoaminen pakottaisi perheet tuomaan julki katsomuksellista suhtautumistaan uskonnonharjoitukseen. Uskonto tai uskonnottomuus katsotaan arkaluontoiseksi tiedoksi, jonka tulee saada niin halutessaan pitää omana asianaan. Tämä ei tietenkään estä ihmisiä tuomasta esiin katsomustaan."
Täältä jakoon: http://vapaa-ajattelijat.fi/blog/2018/06/29/kesainen-tervehdys-suomen-puolueille/
Varhaiskasvatuksessa, esiopetuksessa ja perusopetuksessa sekä II asteen oppilaitoksissa luovutaan tunnustuksellisen uskonnonharjoituksen (jumalanpalvelukset, aamuhartaudet) järjestämisestä sekä johdetuista uskonnollisista toimituksista (ruokarukoukset) toiminnan osana.
Lasten katsomuksellinen kasvatus ja mahdolliset uskonnonharjoitukset ovat perheen asia, ei julkisen palvelun henkilökunnan työtehtävä.
Varhaiskasvatus- ja opetussuunnitelmien perusteissa jo oleva linjaus uskonnollisesta ja katsomuksellisesta sitouttamattomuudesta viedään myös lakeihin sekä kunta- ja toimipaikkatasolla käytäntöön. Uskontotoihin ja katsomuksiin tutustuminen opetuksessa, myös opintokäynneillä, on eri asia kuin tunnustukselliset uskonnolliset tilaisuudet vuosikalenterissa.
Päiväkotien ja koulujen ei tule järjestää toimintansa osaksi minkään uskontokunnan jumalanpalveluksia tai hartauksia senkään vuoksi, että sellaisten tarjoaminen pakottaisi perheet tuomaan julki katsomuksellista suhtautumistaan uskonnonharjoitukseen. Uskonto tai uskonnottomuus katsotaan arkaluontoiseksi tiedoksi, jonka tulee saada niin halutessaan pitää omana asianaan. Tämä ei tietenkään estä ihmisiä tuomasta esiin katsomustaan."
Täältä jakoon: http://vapaa-ajattelijat.fi/blog/2018/06/29/kesainen-tervehdys-suomen-puolueille/
Vastaukset 33
Vanhimmat
Hirvittävää roskaa! Miksi te ääripäät vaikutatte niin samankaltaisilta?
Opetushallituksen ohjeen mukaan "Varhaiskasvatuksen järjestäjä voi päätyä myös siihen, ettei varhaiskasvatuksen toiminta-aikana järjestetä uskonnollisia tilaisuuksia tai toimituksia." https://www.oph.fi/download/189008_Ohje_varhaiskasvatuksen_katsomuskasvatuksen_toteuttamisesta_ja_uskonnollisis.pdf
Vastaava sääntö on perusopetuksesta.
Ymmärrät sanan "voi" merkityksen?
Ymmärrätkö sanan ääripää yleisen merkityksen (ei dualistisen)? Onko suomalaisen työelämän normaali käytäntö (ei aamuhartauksia ja jumalanpalveluksia) sinusta ääripäätä?
Aika mustavalakoista (hartaus/ei-hartaus). Mutta sitähän uskonto on (taivas/helvetti).
Minusta ääripäät ovat kyseessä silloin, kun toisessa päässä on fundamentalistinen uskjonnollisuus ja toisessa taas käytännössä täsmällleen samoin toimiva uskontokielteisyys.
Olen itse äärimmäisen skeptinen uskontojen suhteen, mutta se uskonnottomien ja "ääriateistien" maailmankuva, minkä minä näen, on täsmälleen yhtä suvaitsematon ja mustavalkoinen.
Molempien teidän ääripäiden ajatukset ovat teoriassa ehkä hyvinkin kauniita, mutta käytännössä mustavalkoisia ja typeriä. Teille ei riitä se, että saatte julistaa ajatuksianne, vaan teidän vaatimuksenne on se, että kaikki muutkin elävät teidän tahtonne mukaan.
Voiko ääripäätä määritellä muuten kuin suhteessa johonkin? Jos ei olisi KTP:tä, olisi SKP äärilaitaa, ja jos ei olisi sitäkään, Vasemmistoliitto.
Ei se va-liiton kanta, jonka mukaan uskonto ei kuulu päiväkotiin, minusta enää mitään äärireunaa ole. Toisaalta (ja onneksi) olisi kovasti äärilaitaa säätää joku rukoilukielto, joka estäisi lapsia itsekseen esimerkiksi lausumasta ruokarukousta.
Kyllä Jori kuules todellisuutta on se, että Suomessa on vielä koko joukko kuntia, joissa ihmisten enemmistö ei niuhota siitä, vaikka seurakunnan kanssa yhteistyötä tehdäänkin tai jokin juhla pidetään vaikkapa kirkossa. Osassa Suomen suurista kaupungeista tilanne on toinen, mutta se ei ole ainoa totuus.
Esimerkiksi minä olen täysin maallistunut ja uskontoihin skeptisesti suhtautuva ihminen, mutta siitä huolimatta vaahtoaminen asioiden tiimoilta ÄRSYTTÄÄ. Ymmärrätkö? Sama on tilanne useiden omankin kouluni opettajien kohdalla. Uskonnottomien sählääminen on lähinnä naurettavaa ja sitä kuuluisaa "pilkun nussimista" - pahoittelen rumaa sanontaa.
Käytännössä seuraus on se, että uskonnonopetus jää fundamentalisteille. Sen asian negatiiviset seuraukset näkee ja käsittää jokainen hiemankin yhteiskuntaa ymmärtävä - paitsi eivät tietenkään ne teidän ääripäänne fanaatikot!
Kieltäydyt näköjään pohtimasta sitä, että suomalaisessa työelämässä päiväohjelmaan eivät kuulu aamuhartaudet, ruokarukoukset pomon johdolla ja jumalanpalvelukset. Se on normaalia ja neutraalia.
Samoin olisi normaalia ja neutraalia, että koulu ja päiväkoti eivät sisällytä normaaliin toimintaansa aamuhartauksia, ruokarukoiluttamista ja evl-jumalanpalveluksia.
Kyse on siitä, mitä julkinen valta, julkinen palvelu tekee, mitä kunnan työntekijät (rehtori, opettajan, lastentarhanopettajat ja lastenhoitajat) tekevät.
Toki asiassa on tapahtumassa iso muutos, vieläpä eriaikaisesti, mutta kehitys kehittyy. Kirkkohan voi tarkoita kouluväelle ilta- ja viikonlopputilaisuuksia. Eikö se kelpaa?
(ps. Joulujuhlan ja joulukirkon tahallinen sekoittaminen on pidemmälle vietyä ääripäätä.)
Nyt en ihan nähnyt yhteyttä muun tekstin ja viimeisen kappaleen välillä.
En oikein näe miten tilanteeseen saisi muutosta ilman että jonkinlainen osa ihmisistä hermostuu, suuttuu, pitää naurettavana tms. Onhan esimerkiksi eroakirkosta.fi-palvelu nyt "hyväksytty", ei enää juuri kukaan ihmettele miten kirkosta voi erota netissä eikä sitä muutenkaan. 15 vuotta sitten siitä tuli melkoista älämölöä, "eihän näin voi olla" -tyylistä.
Samalla tavalla koulujakin koskevat säädökset nyt ovat kääntyneet paljon siihen hirveän kamalaan suuntaan, me äärijyrkät ja kauheat vapaa-ajattelijat olemme ajaneet.
Aika hyvin on mukauduttu siihenkin, että äiti ei saa enää yksin liittää lasta minkään uskontokunnan jäseneksi. Vaikka siitä isälle päätösvaltaa antavasta uudistuksesta ei ole kuin 16 kuukautta...
Hyvä että foorumilla on tällaista, jotenkin asiapitoista (vaikkakin ärtynyttä) väittelykeskustelua. Kiitos InhottavalleRealistille siitä.
Kyse on siitä, että haluat vetää millintarkan viivan ja rajan tilanteessa, joka ei sitä vaadi.
Kyse on - kuten jo sanoin! - siitä, että kun uskontoon liittyviä asioita ei enää koulu kohta opeta, sen toteuttavat fundamentalistit omissa piireissään. SEKÖ on Sinusta ihanne? Vie yhteiskuntaa terveeseen suuntaan?
Kun nyt käytännössä' pieni vähemmistö määrittelee rajoja yhteiskunnassamme, sekö on oikein? Et näe mitään ongelmaa siinä, että minunkin kaltaiseni periaatteessa uskontoihin kriittisesti ja jopa kielteisesti suhtautuva ihminen pitää toimintaanne varsin lapsellisena? Kaikki ok? Ei mitään syytä pohtia uudelleen asioita?
Jos teitä ei enää erota fundamentalistiuskovaisten mustavalkoisuudesta, niin onko kaikki varmasti hyvin?
Kysymys Jori on laajemmasta asiasta, jota et ilmeisesti halua nähdä. Kaltaisillasi ihmisillä on ilmeisesti sellainen yksinkertaistettu kuva todellisuudesta, että uskonnot ovat poistettavissa näkyvistä sillä, että ne kielletään ja niiden harjoittaminen tehdään vaikeaksi? Typerä ajatus!
Jos ymmärtäisitte asiat laajemmin, käsittäisitte EHKÄ sen, että on jopa vaarallista olettaa, että eri uskonnolliset yhteisöt hoitavat uskonnonopetuksen paremmin kuin neutraali koulu! Hullu ajatus!
Ensiksi minultakin kiitokset tällaisesta asiallisesta keskustelusta!
Uskonto oppiaineena on eri asia kuin uskonnolliset tilaisuudet. Lapset voisi vielä joulukirkkoon vaikka ei olisi uskonnon/ET:n oppitunteja, tai päinvastoin. Tässä ilmeisesti tarkoitat uskonnon opetusta.
Minusta argumentti on vähän kuin juottaa ihmisille olutta viikolla, jotta nämä eivät ryyppäisi viinaa viikonloppuna: oletuksena viinavakio tai uskontovakio, jota ei voi muuttaa vaan vain jakaa. Eihän se niin ole. Vaikka olisi uskonnon oppitunteja, voivat vanhemmat silti opettaa kotona saman (tai eri) uskonnon oppeja jyrkän fundamentalistisesti.
Ja jos tämä nähdään ongelmaksi, eikö parasta olisi ET-opetus kaikille, ja siinä neutraalia opetusta jossa mitään uskontoa ei nosteta erikseen esille?
Koulun uskonnon opetus on jo nyt tehty ainakin alakoulun puolella täydeksi pelleilyksi. Olen itsekin reilun 20 vuoden opettajanurani aikana nähnyt materiaalien tason laskevan silmissä. Virallisestihan opetus ei saa olla enää tunnustuksellista. Se on TÄYSIN veteen piirretty viiva, milloin opetus sitä on ja milloin ei. Sikäli ET jossain muodossa olisi hyvä.
Seurakunta tekee meidän kunnassamme hyvää työtä koulujen kanssa. En ymmärrä MILLÄÄN, mitä pahaa vaikkapa siinä on, että keväällä käydäänb kirkossa. Ei se kenestäkään uskovaista tee.
Jos jostakin pitäisi olla huolissaan, minä murehtisin niistä lapsista, jotka aivopestään heidän KODEISSAAN tiukkaan uskonnollisuuteen. Keskiverto maallistuneen kansanosan jälkeläisten kohdalla ei ole huolta siitä asiasta. Minä myös oikeasti pidän ongelmana sitä, että tämän maan väestö jakaantuu ateisteihin ja fundamentalisteihin. Ei siitä hyvää oikeasti seuraa.
Uskontoon liittyvien asioiden opettaminen on eri asia kuin tunnustukselllinen uskonnonharjoittaminen (rukoiluttaminen, jumalanpalvelus, hartaus).
Kuvitteletko, että "fundamentalistit" NYT luottavat koulun toimintaan. Ei, kyllä he koulun uskonnollisista tilaisuuksista huolimatta hoitavat lastensa uskonnolllisesta kasvatuksesta seuroissaan.
Ei-uskonnolliset eivät ole mikään pieni vähemmistö, vaan enemmistö. Ja vain neljännes väestöstä tutkitusti uskoo kristinuskon opettamaan Jumalaan. Tilanne on se, että uskonnollinen vähemmistö on onnistunut alistamaan koululaitokssen käsikassarakseen, koska koulu on liian hitaasti reagooinut maallistumiskehitykseen.
"En ymmärrä MILLÄÄN, mitä pahaa vaikkapa siinä on, että keväällä käydäänb kirkossa. Ei se kenestäkään uskovaista tee."
Että "käydään kirkossa"... Koko kouluko? Ymmärrätkö yhtään että se on uskonnollista painostusta ei-uskonnollisia kohtaan?
Etkä puhu mitään edes "kirkkokäynnin" kanssa samanaikaisesta ei-uskonnollisesta ohjelmasta. Jota ainakin pitäisi olla..
Etkä vastannut siihen, OPH:n ohjeessa mainittuun vaihtoehtoon, että jospa ei koulu, vaan seurakunta vain alkaisi tarjota koululaisille ja perheille ja opettajille jumalanpalveluksia iltaisin ja viikonloppuisin...
Mitä tulee "kansan kahtiajakoon", ymmärrä periaatteessa huolen, mutta käytännössä näissa asioissa joka tapauksessa niin jonnin verran uskonnolliksset että ei-uskonnolliset muodostavat joka tapauksessa laajan ei-aktiivisen keskiryhmän enemmistön.
Se,+että+koulun+pitäisi+alkaa+esim.+meidän+kunnassamme+käytännössä+1-3+%+kokoiselle+vähemmistölle+kehittelemään+omaa+ohjelmaa,+on+täyttä+pelleilyä.+On+asioita,+joissa+on+järkeä+ja+sitten+on+asioita,+joissa+ei+ole.+
Tampereella eräässä koulussa tarjottiin aidosti vaihtoehtoisena kirkollista ja muuta vaihtoehtoa. Muun valitsi yli puolet -- ja sen jälkeenkin opettajalle oli osa vanhemmista kertonut, että oli luullut että "pitää" valita jumalanpalvelus.
Ja tiedäthän sinä miten pieni joukko menee omatoimisesti kirkkoon. Miksi koulun pitäisi olla kirkollinen ja vielä ympäröivää maailmaa kirkollisempi? Tai mitä pahaa tapahtuisi, jos koululaisjumalanpalveluksia ei kouluajalla olisi enää ollenkaan, tai niitä olisi vaikkapa vain joka kolmas vuosi?
Kannatat ja mainostat syrjivää linjaa, joka lain ja viranomaisohjeiden vastainen.
Eiväthän oppilaiden vanhemmat kunnassasi käy 97-99-prosenttisesti kirkossa. Myös kirkkoon kuuluvat lapset voisivat olla ei.uskonnollisessa ohjelmassa, jos EDES sellaista olisi tarjolla.
Kyse on edelleenkin siitä, että se teidän aktivistien PIENI ryhmä koettaa pakottaa muut samaan muottiin kanssaan. Kun teille ei jokin sovi, te jankutatte niin kauan, että jokaista alkaa kyllästyttää.
Vastaa minulle suoraan ja selkeästi.
1. Mitä hyötyjä siitä on, jos oppilaat eivät enää käy kirkossa? Mitä haittoja siitä on, jos he käyvät?
2. Mitä HYÖTYJÄ siitä on, jos ja kun uskonnon opetus jää fundamentalistien käsiin? Kuka hyötyy ja miten?
Mitä sitten?
Miksi koulun pitäisi järjestää jokaiselle pienelle ryhmittymälle omaa ohjelmaansa? Kuvitteletko, että meillä ei ole koulussa muuta tekemistä?
Tuossa tapauksessa se pienempi ryhmä oli evlut jumalanpalvelukseen menijät!
Toisen viestin kysymyksesi voi kääntää: Mitä hyötyä on siitä, että oppilaat käyvät (evlut) kirkossa, tai mitä haittaa siitä että eivät käy?
Pohjimmainen ongelma Jori on oikeastaan filosofinen. Tällä tarkoitan sitä, että vaikka itse uskonkin uskontojen merkityksen vähitellen pienenevän, en usko satuihin - eli siihen, että se tapahtuisi jonkinlaisen ulkoisen pakottamisen seurauksena. Osa ihmisistä vain on uskonnollisuuteen taipuvaisia ja se siitä.
Totuushan on se, että ihmiset ovat Suomessakin maallistuneet jo vuosikymmeniä. Osalle asia on kovasti periaatteellinen, osalle taas ei. Kirkkoon kuuluu monia ihmisiä, joista suurella osalla ei varsinaista uskonnollista vakaumusta ole. Tai, se vakaumus on lähinnä yleinen ajattelun pohja tyyliin "Kyllä jotakin varmaan on, mutta en tiedä mitä..." Sehän on tutkimustenkin kautta selvinnyt, että suomalaiset uskovat kovasti eri tavoilla.
Kirkko on ollut osa Suomen valtiota alusta saakka. Kirkko ja valtio ovat Suomessa nivoutuneet myös yhteen eri tavoilla. Kirkko on ollut monin tavoin kansaa yhdistävä tekijä ja vasta viime vuosikymmeninä on yhä suurempi osa väestöstä erinäisistä syistä johtuen alkanut vetää sitä johtopäätöstä, että kirkkoon kuulumisen ei tarvitse olla automaattista. Monia asioita on tehty tavan vuoksi ja tehdään edelleenkin. Osalle voi kirkkoon kuulumisen syy olla niinkin erikoinen kuin vain halu kirkkohäihin. Osa taas eroaa hyvinkin dramaattisesti kirkosta jonkun fundamentalistin puheiden vuoksi. Huvittavaa?
Viime vuosina Suomeen on jostakin ilmestynyt joukko uskonnottomia, vapaa-ajattelijoita ja muita vastaavia ryhmittymiä. Nämä joukot ovat minun näkökulmastani valitettavasti lähellä sitä samaa fanaattisuutta, mitä näen vaikkapa fundamentalisteissa. Maailmankuva on hirveän mustavalkoinen: "Olet puolellamme tai meitä vastaan!" Käsitätkö lainkaan, mitä tarkoitan? Siinä, missä uskovaisten silmissä kaikki eri tavoin uskovat ovat yhtä massaa, myös uskonnottomien silmissä kaikki muut ovat yksi yhteinäinen joukko. Se, mikä minua aina on ääriajattelussa ärsyttänyt, on haluttomuus nähdä todellisuutta, joka useimmiten on harmaata, ei mustaa tai valkoista.
Aikaisempina vuosikymmeninä ihan jokaista asiaa ei ole ollut tarvetta millilleen vääntää. Nykypäivän tiukan linjan liikkeet kaivavat jokaisen pienenkin kuopan etsien matoja, eli asioita, joihin käydä kiinni. Tämä on ominaista ihan jokaiselle yhden asian liikkeelle. Nämä liikkeet eivät ikinä oikeastaan pohdi sitä, mitä niiden tavoitteiden toteutumisesta seuraa. Niillä on vain yksiselitteinen tavoite ja kaikki keinot ovat sallittuja siihen pyrittäessä. Minulla ei ole mitään harhaluuloja siitä, että esim. teitä vapaa-ajattelijoita kovin suurin joukoin olis. Käytännössä puhumme enintään muutamista kymmenistä todella aktiivisista ihmisistä. Muut lähinnä vain ovat. Sama koskee kaikkia liikkeitä ja järjestöjä nykyisin.
Teidänkin liikkeenne viholliset ovat kirkko ja uskonnon opetus. Siinä missä Saatana on uskovaisten vihollinen, teidän vihollisenne löytyvät maan päältä ja ovat konkreettisia asioita. Siksi niiden kimppuun on helpompi käydä. Minun harrastukseni on uskovaisten kanssa väittely täällä eri keskusteluissa ja siksi näen yhtymäkohdat helposti. Sanonpa siis mitä vain, sillä ei lopulta ole merkitystä.
En tiedä, kykenetkö käsittämään. Minun silmissäni jankutus uskonnonopetuksesta on yhtä typerää kuin uskovaisten jankutus homoseksuaalisuudesta. Te kummatkin löydätte "helpon" maalin piittaamatta niistä todellisista ongelmista. Tekin voisitte miettiä sitä, millaisia ongelmia on erilaisten uskonnollisten ääriliikkeiden jäsenillä ja varsinkin lapsilla. Te voisitte lähteä liikkeelle siitä päästä sen sijaan, että te takerrutte koulujen jo nyt äärimmäisen maallistuneeseen menoon. Ei koulun uskonnonopetuks ketään uskovaiseksi tee! Typerä ajatus.
Periaatteessa kannatan liikkeene päämääriä. Juuri siksi on hullua, että joudun kinastelemaan kanssanne. Minä näen tulevaisuuden haasteet Suomessa jossakin aivan muualla kuin siinä mitä te teette. Te olette periaatteessa tarpeettomia tai pikemminkin te olette oire siitä, mitä tapahtuu. Ihmise etääntyvät suhtautumisessaan uskontoihin yhä kauemmaksi toisistaan. Se on ongelma. Siitä seuraa pulmia pitemmällä tähtäimellä. Suomenkin ongelma ovat erilaiset tiukat uskonnolliset yhteisö, eivätkä suinkaan maallistuneet kirkon jäsenet tai koulujen kirkkovierailut.
Te haluaisitte kaiken vähänkin uskontoon viittaavan piiloon ja pois näkyviltä. Taas yhtymäkohta uskovaisiin on selvä: kaikki "ruma" piiloon nopeasti? Sillä ei sitten niin väliä ole, mitä seurauksia ihmisille siitä ehkä on?
Ei tainnut ajatusteni ydin perille tulla?
Uskoisin ymmärtäni mitä tarkoitat. Kahdesta, tai oikeastaan kolmestakin, ensimmäisestä kappaleesta olen samaa mieltä.
Mitä tulee harmaasävyjen näkemiseen, juuri eilen katselin Alma-tutkimusta jossa selvitettiin miten moni uskoo toisaalta evlut jumalaan ja toisaalta johonkin korkeampaan voimaan (tai esim. muun uskonnon jumalaan). Tiedän, että körtin ja lestadiolaisen välillä on iso ero, ja etteivät mormomit ja metodistit oleva sama asia. Pahoittelen, jos tämä ei näy viesteistäni.
Se, ettei olisi koululaisjumalanpalveluksia, ei minusta olisi mitään "piiloon lakaisiua". Kadulla saa edelleen kulkea risti kaulassa jne. Vapaa-ajattelijat eivät kannata uskontokieltoa.
Olemme samaa mieltä siitä, että on parempi olla kahden luterilainen kuin yhden Jehovan todistaja, tai parempi kahden olla maallistunut muslimi kuin yhden Isis-terroristi.
Keskeinen eromme on siinä, minkä näemme vähentävän tiukkojen uskonnollisten yhteisöjen suosiota. Minun nähdäkseni yleinen maallistuminen auttaa siinä, sinusta käsittääksen ei auta.
Tulkitsenko ajatuksiasi oikein?
Se jää nähtäväksi, mikä yleisen maallistumisen merkitys on. Periaatteessa itsekin uskon niin käyvän, että se pakottaa uskovaisten fundamentalistienkin yhteisöt muuttumaan, mutta varmaa tässä maailmassa ei ole mikään.
Olivatpa realiteetit mitkä tahansa, osa ihmisistä näyttää kuitenkin haluavan uskoa täysin irrationaalisiinkin asioihin. Monin tavoin nähtävissä on se, että entistä pirstaleisemmaksi muuttuva informaation kenttä tuottaa jokaiselle niitä "uutisia" ja "faktoja", joita kukin haluaa löytää.
Se on selvää, että mitä kovemmin ulkopuolelta painostetaan eri lajin fundamentalisteja, sen lujemmin ne takertuvat omiin oppeihinsa. Tämä on nähtävissä. Pitemmällä tähtäimellä ajatellen jää nähtäväksi se, miten pitkälle maallistuminen kantaa.
Ainakaan Uskontojen uhrien tuki ry ei ole ottanut kantaa sen paremmin kirkon ja valtion liiton puolesta kuin sitä vastaankaan. Itse asiassa sen jos jonkun olettaisi kommentoivan sitä, miten parhaiten estää lahkojen syntyä.
Osa ihmisistä uskoo irrationaalisiin asioihin, mutta miksi tämä osa olisi vakiokokoinen?
Mitä tulee ukopuoliseen painostukseen fundamentalisteille, niin sitä ei varmasti ole evlut jumalanpalvelusten (joissa voi saarnata jopa nainen tai ehkä - gulp! - jopa homo) lopettamisesta kouluaikana. Ehkä kaikille pakollinen seksivalistus on jo punainen vaate osalle.
Kirkon uskonnollisten tilaisuuksien pyörittämisrulettiin ei ole perusteita tämänkään tutkimustuloksen mukaan: https://www.aamulehti.fi/uutiset/yli-viidennes-suomalaisista-turvaa-suurempaan-voimaan-mutta-se-ei-ole-jumala-kirkon-luoma-uskonnollinen-kuva-ei-vain-enaa-istu-omaan-henkilokohtaiseen-kuvaan-201055022
Mikäli muuten haluat, "InhottavaRealisti", näistä joskus keskustella luonnossakin, tapaan sinut mielelläni. Joko jossain va-tilaisuudessa, tai sitten ihan kaksistaankin.
(Surullista on, että pitää todeta erikseen tällainen harvinaisuus. Kovin harvalla näkyy olevan intoa mielekkääseen keskusteluun, vaan nimimerkin takaa enemmän vain jauhetaan omaa kantaa ja haukutaan.)
Eikö asian ratkaisuksi riitä ihan vain muutama yksinkertainen periaate?
1. Julkiset tilat ovat katsomuksellisesti neutraaleja eikä niihin siksi esim. päiväkotien ohjelmaan sisällytetä uskonnonharjoittamista.
2. Uskonto ja mikä tahansa vakaumus on yksityisasia ja tämä pitää suojella, ja kunnioittaa jokaisen yksilön katsomusta ja suojata sen yksityisyys.
3. Julkiset toimijat eivät opeta uskontoa ja katsomuksellinen opetus on siksi katsomuksellisesti neutraalia ja siten kaikille sopivaa katsomuksesta riippumatta.
Tästä NYT juttuja paikallislehtiin. Olevaa aineistoa voi hyödyntää. Huoltajia voi rohkaista valitssemaan ei-uskonnollinen ohjelma. Ja siirtämään lapsensa elämänkatsomustietoon.
Ja rehtoria voi rohkaisa luopumaan uskonnonharjoitusten ymppäämisestä koulupäivään.
Tätä saa soveltaa, muokata, leejntaa, karsia oman maun mukaan:
Uskonnolliset tilaisuudet koulupäivien ulkopuolelle
Lukuvuoden alkaessa kouluissa on hyvä muistaa Opetushallituksen tammikuussa 2018 antamien uusien ohjeiden nostama mahdollisuus: ”Opetuksen järjestäjä voi päätyä myös siihen, ettei koulun työsuunnitelmassa määriteltynä työaikana järjestetä uskonnollisia tilaisuuksia tai toimituksia.” Tämä tarkoittaa jumalanpalveluksia ja aamuhartauksia.
Lisäksi vinkataan: ”Koulu voi sopia, että oppilaille ja näiden huoltajille tiedotetaan mahdollisuudesta osallistua vapaa-aikana eri seurakuntien ja uskonnollisten yhdyskuntien järjestämiin tilaisuuksiin kuten joulu- ja kevätkirkkoon.”
Tämä on parempi malli, kuin kahden rinnakkaisen tilaisuuden organisointi, joka on vielä laajasti käytössä. Silloin ei tarvitse järjestää jumalanpalvelusten ja hartauksien kanssa samanaikaista erillistä ei-uskonnollista toimintaa, jonka ”tulee olla, uskonnollista sisältöä lukuun ottamatta, luonteeltaan ja tavoitteiltaan mahdollisimman samankaltaista kuin siinä tilaisuudessa, jonka tilalla muuta toimintaa järjestetään”.
Eikä tarvitse huolehtia, ettei ”uskonnollisiin tilaisuuksiin osallistumisesta tai osallistumatta jättämisestä aiheudu oppilaalle leimautumista tai muita haitallisia seuraamuksia”.
Kun opetussuunnitelman mukaan opetuksen tulee olla ”uskonnollisesti, katsomuksellisesti ja puoluepoliittisesti sitouttamatonta”, on luonnollista, että uskonnonharjoitus, kuten jumalanpalvelukset ja aamuhartaudet, jäävät lukuvuoden työsuunnitelmien ja koulupäivien ulkopuolelle. Näin henkilökunta voisi yhdessä oppilaiden kanssa keskittyä koulun yhteisiin tehtäviin ja tilaisuuksiin.
Jos koulu kuitenkin liittää uskonnonharjoitustilaisuuksia lukuvuoden koulupäiviin, huoltajat voivat nyt elokuussa ilmoittaa, että oppilas osallistuu vain katsomuksellisesti neutraaliin ohjelmaan.
Koulun tehtäviin ei perusopetuslainkaan mukaan kuulu uskonnonharjoituksen tai uskonnollisten toimitusten, kuten ruokarukousten järjestäminen. Eivät ne kuulu aikuistenkaan työpäiviin ja siten suomalaiseen kulttuuriin. Uskonnonharjoitukset ovat yksilön, perheen ja mahdollisen uskontokunnan asia.
Nyt tämänkaltaisia koulujuttuja lehtiin ja foorumeille..
Tärkeä vaatimus tuossa hyvässä vaatimusluettelossa.