Caprise stw 5L laiskin auto.

Sporttisuus ja taloudellisuus ovat kyllä kateissa, kalliin polttiksen karvalakki maassa.

Mun stw Caprice 5.0 vm. 88 kiihtyi sataseen 10 sekunnissa ja huippuja otti 190 km/ h. Toinen farkku oli Buick Electra 5.7 vm. 85 jossa oli viritetty kone n. 330 hv, joka kiihtyi 7.8 sekunnissa ja jonka huippunopeutta ei uskaltanut kokeilla, kun loppui uskallus jossain 230 km/ h kohdalla kesken, kun oli sika huonot renkaat. Kaverin Caprice stw Oldsin 5.0 koneella kiihtyy 14 sekkaa ja huiput 150 km/h, laiska on, mutta hyvät on kyydit ja hiljaiset.

Caprice Station wagon ei ole suunniteltukaan miksikään katuohjukseksi, vaan lähinnä perheiden kakkosautoksi, käyttäjänä usein perheen äiti.
Eihän näiden huipputeho päätä huimaa, mutta pääpaino onkin vääntömomentissa ja matalaviritteisyyden tuomassa luotettavuudessa.
Automaattivaihteisto tekee juurikin sitä työtä, mitä sen kuuluukin tehdä, pitää moottorin kierrosluku vääntömomentin ja turbiinin voimanvälityksen kannalta sopivalla alueella sekä suojella vaihteiston komponentteja liian alhaisen kierrosluvun aiiheuttamilta rasituksilta.

pitää nyt muistaa että stw painaa liki 4500kiloa. massaan nähden 305 moottori on heiveröinen. vastaa 1,3 litran moottoria taunuksessa. lautakylkijenkki oli nuoruuteni unelma kunnest ajusin että ne ovat vain tarrat ne puut siinä kyljessä. samala pääsin ajamaan tuollaista autoa ja totesin että tehoa ei ole.

Ei se vaihteisto ole ongelma vaan liian pitkä perävälitys 2.73 :1
3.73: 1 kun lyö kiinni niin muuttuu paljon "kulkevammaksi"

Vaihda vaikka Buick Roadmadteriin 5.7 LT1, eli siihen Corveten koneella olevaan malliin, niin kulkee ja suht. halvalla.

Moi, tuuminut lisää helteessä autoilua. Varmaan fiksuinta oma alkuperäinen kokonaisuus moottori vaihteisto vain tuumia ja virittää optimiin. Ei siihen mkä se oli tehtaalta rullatessa vaan pois moninaiset saastelaitteet ,sähköinen jäähdyttimen puhallin,pakoputkiston optimointi kannesta lähtien jouheilla pakosarjoilla . Kansien käyttäminen virtauspenkissä ja kunnostaminen virtaavaksi kevyesti. Kampiakselin koneistus mittoihinsa. Puristus suhteen järkeistäminen. Nokkaakseli mitä asentajat suosittaa laaja alaiseen käyttömoottoriin. Ja se ruisku ,se on piste iin päällä. Hihnapyörien pienennys ja kaikki temput mitä näitä nyt onkaan.
Th200 vsihteistoa ei oikein ole päästy kehumaan kestoltaan. Kenties siihen joku fiksaussetti ja perävälitys lyhemmäksi suomi maastoon. E85 lienee fiksu myös ja samalla siihen liittyvät asiat kuntoon sekä isomman tankin mahduttaminen.
Pitkä projekti tuokin jo . Nyt vain siistin yksilön etsintä ilman lauluauto historiaa.
Luulisi kulutuksenkin olevan hanskassa sitten.

On kiva auto ja perävälitys vain pilaa sen parhaimman terän. Vuodet kuluu ja aina vaan jenkki on mukava auto.

On mukavaa kyytiä. Laiskuus on hieman outo sana kun kyyti riittää täysin mukavaan leppoisaan tunnelmalliseen liikkumiseen. Perävälitys voisi olla kyllä jokusen prosentin tiheämpi.

Jenkeissä parikymmentä vuotta sitten minulla oli vuokra-autona Mercury Grand Marquis, iso sedan, jonka sisarmalli oli Ford Crown Victoria, elokuvistakin tuttu poliisiautona.

Veekasissa tehoa 224 hevosvoimaa ja painoa pari tonnia. Kiihtyvyys ei ollut sen parempi kuin kotisuomessa vapaastihengittävällä 1,6 -litraisella perheautolla, mutta vääntöä kyllä riitti ja muun liikenteen rytmissä pärjäsi hyvin.