Etsintäkuulutus

Ystävää etsin, mutta luultavasti kirjoitukset kumpuavat varmaankin pettymyksestä ystävyyteen, en siis varsinaisesti etsi mitä tahansa ystävää ja kirjotus ei suuntaa mihin tahansa ystävyyteen, kaipaa jonkinlaista "henkistä" ystävyyttä, ei niinkään ettäkö olisin yksinäinen kaikkineen, ihmisenä saatan olla pidettykin persoonana yleisesti, silti koen olevani yksinäinen jonkinasteisen ystävyyden jakamisen suhteen, vaikka ystävät aina toki kelpaavat...
niin jonkinlainen "trauma" liittyy asiaan myös, pettymys, enkä sitten osaa sanoa voiko jonkin asian tilalle tulla muuta, koska...en tiedä, ehkä toinen ihminen ei ole ollut sitä mitä on kuvitellut olevan ja en ehkä itsekään ole ollut mitä olisi pitänyt...emmehän koskaan ole sitä mitä luulemme, voi olla, että olen vaatinut liikaa ystävyydeltä, on esimerkiksi vaikea ollut ymmärtää, että jos ajattelee toisen olevan kiva niin sitten ymmärtääkin itse tuppaantuneensa toisen elämään, en halua ihmisten elämään tuppaantua, mutta voin olla vaativa esimerkiksi läpinäkyvyyden suhteen, en halua ihmisiä jotka ovat läpikulkumatkalla, saatan odottaa molemminpuolista jakamista, eli henkinen ystävyys voi vaatia liikaa ihmisiltä sillä tavoin. Haluaisin jakaa arkisista asioistakin ja tunnepuolen asioista keskustella, odotan kait, että minua kyetään rakastamaan ihmisenä ja odotan sen kautta että minua arvostetaan ja osoitetaan arvostamista, kysellään kuulumisia...ollaan kiinnostuneita elämästäni, ei uteliaisuuden vuoksi, vaan koska ollaan aidosti kiinnostuneita...ja odotan ettei minuun kyllästytä kun on saatu riittämiin seurastani, ystävän tulee olla uskollinen ystävyydelle eli sellaista ystävää jolle on paras ystävä aina ja ikuisesti vaikka tulisikin erimielisyyksiä, välittämisen kautta ne voisi pystyä sopimaan vaikka olisi satutettu, olisi ymmärrystä henkiseen kasvuun ja että sille annetaan mahdollisuus esimerkiksi muutokseen, henkinen sielunsisko tai sielunveli, kenenkään elämänkumppania en silti tahdo olla varastamassa, vaikka tuollaisessa tapauksessa luultavasti miehen ja naisen välisessä ystävyydessä voisi tulla liikaa ihmisten parisuhteen väliin, kieltämättä ja siinä on vaaransa ymmärrettävästi.

En piittaa hihhuliuskovaisista vaikka henkistä ystävyyttä toivonkin.

Se miksi hihhulit suuntaan tai toiseen ei kelpaa niin en halua liian ahdasmielistä ajattelua lähelleni ja hihhuli genre toiseen suuntaan menee suuntaan joka näyttäytyy maaniselta. Sellaisenkin "ystävä" voin olla, mutta sielun ja henkisen tason ystävyydelle se ei anna sijaa. ystävyydessä kummallakin tulee olla vapaus ja hauskaa, se on ilo, eikä toisten ihmisten painostusta suuntaan tai toiseen, kun se alkaa painostamaan, ystävyys ei toimi.

Olisin pelottava eikö niin? Odotan toiselta samaa mitä itse olen. Se ei tarkoita ettäkö ihmisenä en olisi ymmärtäväinen ihmisyyttä kohtaan, mutta vähempi ei riittäisi.

Eli sitä ei ehkä ole olemassa mitä odotan? Vai onko?

Minkä Raamatunopin mukaan asioita päättelet uudelleen avioitumisen suhteen?

Senkö, jossa Jeesus vastaa fariseuksille heidän lakiuskonsa mukaisesti! Golgata päätti tuon ajanjakson ja sen jälkeen ihmisillä on ollut lupa myös virhevalinnoistaan päästää uuteen alkuun.

Kristuksessa on laintäyttymys ja jos olet Kristuksessa, Hänessä rauha ja vapaus, nimenomaan lainkirjaimesta!

vuorenpeikko kirjoitti:

Eli sitä ei ehkä ole olemassa mitä odotan? Vai onko?

Mistäpä minä tietäisin, onko sitä vai eikö? Se jää nähtäväksi.

Kerran vastauksesi luettuna jää mielikuva, että aika täydellistä ystävää olet etsimässä. Toki voin olla väärässäkin. Jos minä olen "hihhuliuskova" niin miksihän uskosta osattomat ystävät ovat vuodesta toiseen viihtyneet seurassani. Ei näitä ystäviä ole monta, koska en viihdy porukoissa vaan haluan keskittyä yhteen ihmiseen kerrallaan.

Koska viihdyn hyvin myös yksin ja aika on rajallista, niin ihan mielihyvin annan sinulle tilaa hankkia parempia ystäviä. Ja toivotan onnea ystävien löytymiseen.

Tuli vielä mieleen, että kuuluuko mielestäsi ystävälle neuvoa sitä toista ystävää jossakin vaikeassa (ehkä asiassa josta ei mielellään puhuta) asiassa - kun pelkää että ystävä loukkaantuu jos otat asian puheeksi? Haluatko olla kiva ystävä joka antaa asian jäädä käsittelemättä - vai oletko todellinen ystävä joka uskaltaa ottaa asian puheeksi vaikka ystävä saattaisi loukkantua?

DoctorT kirjoitti:

Minkä Raamatunopin mukaan asioita päättelet uudelleen avioitumisen suhteen?

Senkö, jossa Jeesus vastaa fariseuksille heidän lakiuskonsa mukaisesti! Golgata päätti tuon ajanjakson ja sen jälkeen ihmisillä on ollut lupa myös virhevalinnoistaan päästää uuteen alkuun.

Kristuksessa on laintäyttymys ja jos olet Kristuksessa, Hänessä rauha ja vapaus, nimenomaan lainkirjaimesta!

Lue lisää

Esim. tuon alhaalla olevan linkin takana oleva David Pawsonin raamattuopetus puhuu sen puolesta että eronneen ei pitäisi avioitua uudelleen ellei sitten avioidu uudelleen sen kanssa josta erosi. Tai sitten jos se puoliso josta on erottu - on kuollut, sitten on luvallista avioitua.

Minun avioerostani on kulunut jo hyvin kauan, enkä kaipaa uutta parisuhdetta. Mennyt on mennyttä. Tiedän että avioerosta opetetaan monella tapaa, enkä onneksi itse ole kenenkään toisen asioista päättämässä, koska tuo on vaikea asia.

https://www.youtube.com/watch?v=siLNn8wxoFU

Mielestäni rehellisyys on tärkeää kuitenkin, tietenkin voisin rehellisyydestä loukkaantua, olen niin tehnytkin, rehellisyys kun voi usein satuttaa, mutta en toisaalta pidä valehtelemisesta, toivoinhan läpinäkyvyyttä. Rehellisyyshän satuttaa niin pirusti.

Sitten toiseen suuntaan, olen joskus ajatellut tietäväni ja sanonut mukamas rehellisen mielipiteeni, ja se on satuttanut toista, ehkä myöhemmin voi kasvaa ihmisenä ja tajunnensakin olleensa monessa asiassa kasvamaton ja tyhmäkin, ehkä ei olisi pitänyt laukoa kaikenlaista, vaan osata toimia toisin. Ehkä asiaa voi katsoa monelta suunnalta. En kaikkea sano ihmisille silti, mitä ajattelen, ihmissuhdetaidot on kuitenkin, ne perustuu hienotunteisuuteen.

Saat sinä hankkia parempia ystäviä, ei se minua haittaa, enhän tunne sinua, et välttämättä kelpaisi kilpailemaan ystävyydessä, totuushan on, että en etsi ystäviä, vaan mietin ystävää, peilaan kaikkea ystävään ja kukaan toinen ei kait kelpaisi samalle tasolle. Se on rehellisyyttä, tyhmää rehellisyyttä, ei sinun olisi sitä tarvinnut tietää, mutta eipä se sinua liikuttaisi, joten.

Ei niitä ystäviä niin vaan hankita. Joistakin ihmisistä vaan tulee ystäviä ja useimmista ei tule. :P Ystävyyskin on sellainen ihmissuhdelaji, johon molempien täytyy panostaa, muuten se on vaan toispuoleista. Ystävyyden miettiminen on varmaan paljon helpompaa kuin se että yrittäisi olla ystävä.

En tarkoittanutkaan että joka tilanteessa ja aina pitäisi olla tahdittomasti totuuden torvena, vaan jotain asiaa joka on ihan oikeasti sanomisen arvoinen. Ja asiasta puhuminen täytyy ajoittaa sopivaan tilanteeseen ja sanat valita erityisen huolellisesti. Ja (koska olemme helluntailaisuus-palstalla) asian puolesta rukoileminen on aiheellista. Miksihän muuten juuri tällä palstalla keskustelet ystävän etsimisestä - onhan Suomi24:llä myös ystävyys- ja yksinäisyys-palstat olemassa.

En ole käynyt deittipalstoilla, mutta mitä olen sieltä kuullut, niin sielläkin moni metsästää aina vaan parempaa - eikä kai koskaan ystävää löydäkään kun koko ajan odottaa että jos löytyisi vielä parempi.

Aikoinaan Hesarissa oli iso mainos, jossa vanha mies rukkaset kädessä piteli kissaa sylissään ja siinä oli iso teksti "ystävyys ei ole kaupan". Ehkäpä sinullekin sopisi lemmikkieläin? Minulla on ihana kissa. :D

Rehellisesti en ole lemmikkieläimistä kiinnostunut erityisemmin. Enemmän pidän ihmisistä.

Niin, enkä ole kiinnostunut sillä tavoin deittaamaan.

Mutta totta varmaan, että ystävyysvaatimukset, niissä kuvastuu jotain, mitä esimerkiksi odotetaan toiselta puolisona, kuten uskollisuus ja henkinen yhteys, ehkä se on minun oma vääristymäni?

Onhan taso vähän liian korkea, mutta se kuvastaa ehkä minun kokemusta, eikä sen tarvitse olla toisen kokemus. En luultavasti etsi aina vain parempaa, en ole täydellinen, eikä kukaan toinenkaan ole, mutta ystävyyden etsinnässä ei ehditä ystäviä vaan ystävää, ei deittikumppania tai sellaista, en etsi miestä enkä naista itselleni, mitta jotain kaipaan tai jokin henkinen " tarve" tälle täytyy olla.

En tiedä miksi hellaripalsta, täällä ollaan ja on tupsahdettu tänne kirjoittelemaan, mutta yksinäisyyspalsta tai deittipalsta ei tuntuisi oikealta, en etsi ystävää sillä tasolla mitä niissä etsitään. En varsinaisesti ehkä edes etsi, koska tiedän ettei se toimisi, en jaksaisi jaaritella jonkun vaan kanssa...

Tulee hyvä biisi, you raise my up. Siinä on mun ystävävaatimukset. Älä tarjoa Jeesusta, en kaipaa häntä.

Ehkä se oli vain unelmaa. :)

Tuohon lauluun on monet sanat ja moni sitä laulaa. Yksi parhaista mielestäni on tuossa linkissä, Selahin konsertissakin olleena sitä mieltä olen.

https://www.youtube.com/watch?v=2DorNUsi5LE

Onnea rukousystävän ja uskonystävän etsintään.

Tuo että ystävyyden tulee olla molemminpuolista panostusta, se oli hyvin sanottu, siihen liittyy kipukohta itselläni, omista odotuksista, omista tunteista...ja kun tarkastelee asiaa, käytin monta hyvää vuotta vaahtoamalla ihmiselle, joka ei koskaan halunnut edes olla todellinen ja aito, ystävä. Se on hävettävääkin ja noloa , ettei jotenkin, että ei ole ystävyyden arvoinen eikä merkitse mitään, se toinen on ollut se keskipiste elämässä ja sen toisen ehkä on vähän nostanut jonnekin jalustallekin ja kun tajuaa, että ei merkinnyt yhtään mitään kuitenkaan vastavuoroisesti, ei mitään...niin se on...on haavoitettu.

Mielenkiinnosta kysyn, millä tavalla ystävyyttäelämään nimmari aikoisi alkaa rakentamaan ystävyyttä vuorenpeikon kanssa? Olemme tällaisilla palstoilla jossa voisi seikkailla ties mitä huuhentaalia, ja ehkä asumme etäällä toisista. Mistä tietää esimerkiksi että toinen ihminen edes on se mitä väittää olevansa? ....minusta ei pidä päästää elämäänsä ihmisiä, joita ei näe ja voi havainnoida, tai ainakaan ei pitäisi olla liian avoin, että...jos joku sairas ihmisen kaltainen ties voisi saada mitä päähänsä...ei pidä olla liian luottavainen... Ja todellinen ja aito ystävyys perustuu luottamukseen ja siihen, että jaetaan asioita.

Siksi kirjoitus ehkä on enemmän kirjoitusta ystävyydestä, koska realiteetit eivät tue tuntemattomiin ja "kasvottomiin" ihmisiin tutustumista. Vaikka suurin osa ihmisistä on normaaleja, silti netti voi olla monenlaisen temmellyskenttä.

Tarkoitan etten etsi elämääni jännitystä ja en halua olla narsistien kanssa tekemisissä tai psykopaattien. Uskonto voi heijastaa ihmisissä myös pahoja luonnevikoja, väittämättä etteikö meissä kaikissa voi olla vikamme, on kuitenkin asioita joita tulee välttää, itsensä ja läheisten suojelemiseksi.

Tämä voi tietysti loukata ihmisiä ettei uskalla päästää lähelle, nykyään ehkä ymmärrän senkin puolen paremmin.

Minulle on ollut vaikea ymmärtää sellaista vilpillisyyttä, että tietoisesti voidaan huijata ja manipuloida, mutta ymmärrän sen mahdollisuuden. Rikolliset voivat tehdä mitä vain todellisesti. Minussakin on vikani, mutta en koskaan ole pyrkinyt tietoisesti harhauttamaan, huonot käyttäytymismallit ovat lähinnä olleet heijaste kypsymättömyydestä ja kasvamattomuudesta ja omasta ymmärtämättömyydestä johtuvaa. Olen oppinut toisaalta tunnistamaan jos ihminen ei ole aito, joskus olen ehkä pyrkinyt vaimentamaan epäilyksiä ja intuitiota ja ihmistuntemusta, siitä ei välttämättä seuraa hyvää, esimerkiksi uskon kautta luotin kaikkiin koska ajattelin uskovien olevan parempia ihmisiä kuin mitä ovat osoittautuneet.

Haluaisitko kirjoittaa minulle sähköpostitse?

Näiden keskustelujen pohjalta minusta tuntuu, ettei minulla tällä hetkellä ainakaan ole voimavaroja ja aikaa tällaiseen ystävyyteen. Toivomme ystävyydeltä aivan erilaisia asioita . Aikaa on rajallisesti ja minulla on jo muutama ei-uskova ystävä. Jos tapaan uskovan luotettavan ihmisen, niin hyvä, mutta vaikka en tapaakaan niin elämä jatkuu. Toivon että sinä löydät luotettavan ystävän, tai ehkä mieluummin ystäviä. Ei kannata liikaa ripustautua yhteen ystävään ettei ystävyys joudu liian lujille. Hyvää kesän jatkoa!

ystävyyttäelämään kirjoitti:

Näiden keskustelujen pohjalta minusta tuntuu, ettei minulla tällä hetkellä ainakaan ole voimavaroja ja aikaa tällaiseen ystävyyteen. Toivomme ystävyydeltä aivan erilaisia asioita . Aikaa on rajallisesti ja minulla on jo muutama ei-uskova ystävä. Jos tapaan uskovan luotettavan ihmisen, niin hyvä, mutta vaikka en tapaakaan niin elämä jatkuu. Toivon että sinä löydät luotettavan ystävän, tai ehkä mieluummin ystäviä. Ei kannata liikaa ripustautua yhteen ystävään ettei ystävyys joudu liian lujille. Hyvää kesän jatkoa!

Lue lisää

Minä en ole löytänyt yhtäkään ystävää uskovien joukosta.Nyt uskisten sormi osoittaa minua,sinussa syy.Olen päästänyt erittäin lähelle uskovan ihmisen ,joka onkin osoittanut pedoksi elämässäni.Esim.sanoi,haluaa olla ykkönen,mitä minun mieheni minussa näkee,toivoo kuulevansa vain huonoja uutisia elämästäni.Tekee feikkiparannuksia ja taas sama toiminta jatkuu.Ei uskovat ovat antaneet minulle iloa ja rakkautta.

Ahaa, tuli hylkäys :) vaikka ylitin luottamukseni rajoja, tai koin niin tekeväni. Oikeastaan arvasin, ettet ollut tosissasi alun perin ja ystävyys ei oikeasti kiinnostanutkaan tällaisen vuorenpeikon kanssa, ketäpä se, yksi hylkäys "satojen" uskovien joukossa ei tunnu enää missään :)

Hyvää kesän jatkoa sinulle myös.

minunkokemukseni kirjoitti:

Minä en ole löytänyt yhtäkään ystävää uskovien joukosta.Nyt uskisten sormi osoittaa minua,sinussa syy.Olen päästänyt erittäin lähelle uskovan ihmisen ,joka onkin osoittanut pedoksi elämässäni.Esim.sanoi,haluaa olla ykkönen,mitä minun mieheni minussa näkee,toivoo kuulevansa vain huonoja uutisia elämästäni.Tekee feikkiparannuksia ja taas sama toiminta jatkuu.Ei uskovat ovat antaneet minulle iloa ja rakkautta.

Lue lisää

Kuulostaa, että ystävälläsi on ollut vääränlaista omistushalua sinua kohtaan, joskus ihminen toimii sellaisen kautta typerästi ja sanoo typeriä asioita.

Hyvää kesänjatkoa myös sinulle, ehkä ystävyyttäelämään, alkaisi sinulle uskovaksi ystäväksi ja muuttaisi käsityksiäsi uskovista ihmisistä, jos sinulla on negatiivisia kokemuksia elämääsi tullut , jos olet vielä uskova siis, etkä eiuskova.

minunkokemukseni kirjoitti:

Minä en ole löytänyt yhtäkään ystävää uskovien joukosta.Nyt uskisten sormi osoittaa minua,sinussa syy.Olen päästänyt erittäin lähelle uskovan ihmisen ,joka onkin osoittanut pedoksi elämässäni.Esim.sanoi,haluaa olla ykkönen,mitä minun mieheni minussa näkee,toivoo kuulevansa vain huonoja uutisia elämästäni.Tekee feikkiparannuksia ja taas sama toiminta jatkuu.Ei uskovat ovat antaneet minulle iloa ja rakkautta.

Lue lisää

Luulen tunnistavani sinut entiseksi ystäväkseni. Ensinnäkin, jos olet hän, niin... yhtä kummallista on keksiä feikkijuttuja muunneltuina, seurata täällä ja haukkua minua, yhtä typerää kuin se mitä oma käytökseni oli ystävyydessämme, sitä paitsi oli se sinullakin monissa kohdin typerää, käytös, et osoittanut lainkaan luottamusta. Tietyllä tavoin koin varmaan, että hyljeksit minua, ehkä olin kateellinen jollekin, että ystävä josta välitin välitti muista ihmisisitä, sanoit usein monin tavoin suoraan ettet välitä, että se on kuin kelle tahansa heittäisi leivän murusia matkassa, kuin tapaisi jonkun jossain kaupan ulkopuolella ja auttaisi nälkäistä, minulle ystävyys merkitsi enemmän ja koska se merkitsi enemmän koitin kait pitää kiinni siitä "kynsin ja hampain" viimeiseen asti ja käyttäydyin kuin nulikka ja tein asioita ja sanoin asioita joita ei pitäisi. Olen onnellinen puolestasi, jos olet saavuttanut elämässäsi menestystä, sitä sinulle toivon todellakin, enemmän kuin uskotkaan. Ystävyytemme toisaalta oli typerää, jos jälkeenpäin ajattelee, siinä ei ollut ystävyyden edellytyksiä puolin ja toisin.


Jos olen väärässä ja heität olalta vaan tänne ketjuun asioita, se ei ole sitten tarkoitettu sinulle.

vuorenpeikko kirjoitti:

Luulen tunnistavani sinut entiseksi ystäväkseni. Ensinnäkin, jos olet hän, niin... yhtä kummallista on keksiä feikkijuttuja muunneltuina, seurata täällä ja haukkua minua, yhtä typerää kuin se mitä oma käytökseni oli ystävyydessämme, sitä paitsi oli se sinullakin monissa kohdin typerää, käytös, et osoittanut lainkaan luottamusta. Tietyllä tavoin koin varmaan, että hyljeksit minua, ehkä olin kateellinen jollekin, että ystävä josta välitin välitti muista ihmisisitä, sanoit usein monin tavoin suoraan ettet välitä, että se on kuin kelle tahansa heittäisi leivän murusia matkassa, kuin tapaisi jonkun jossain kaupan ulkopuolella ja auttaisi nälkäistä, minulle ystävyys merkitsi enemmän ja koska se merkitsi enemmän koitin kait pitää kiinni siitä "kynsin ja hampain" viimeiseen asti ja käyttäydyin kuin nulikka ja tein asioita ja sanoin asioita joita ei pitäisi. Olen onnellinen puolestasi, jos olet saavuttanut elämässäsi menestystä, sitä sinulle toivon todellakin, enemmän kuin uskotkaan. Ystävyytemme toisaalta oli typerää, jos jälkeenpäin ajattelee, siinä ei ollut ystävyyden edellytyksiä puolin ja toisin.


Jos olen väärässä ja heität olalta vaan tänne ketjuun asioita, se ei ole sitten tarkoitettu sinulle.

Lue lisää

Aivan 100% voin sanoa, en ole kirjoittanut sinusta!!Ole aivan rauhassa.Purin ahdistustani,koska todella yritän päästä jaloilleni.En todellakaan ole saavuttanut menestystä,siitä ovat pitäneet huolta nämä uskovat ystävät.En tunnista itseäni kirjoituksestasi,en ole tuollainen.Juuri siitä syystä ystäväni pääsi repimään minua ,koska voi luottaa minuun,että annan anteeksi.Nyt kuitenkin tähän on tullut päätepiste,en enää kestä.

Joskus, ihmiset koettelevat kärsivällisyyden rajoja... vaikka et olisi hän, voisin kirjoittaa kuin hänelle vai mitä? Voisin julkisesti myöntää vaikka tehneeni useita virheitä ystävyydessämme, olin omistushaluinen, mustasukkainen, vaativa, syyttävä, käyttäydyin välillä kuin peto sinua kohtaan, hassuinta on, silti aidosti välitin sinusta. Olen sanonut asioita, joita en sanoisi kelle vaan, niin hyvässä kuin pahassa. Tapaamisesi on ollut parasta elämässäni ja myös traagisinta elämässäni. Silti monesti minua hämmästytti miten paljon repiviä tunteita herätit, vaikka et välittänytkään minusta, kuten minä sinusta, ehkä juuri siksi. Ystävyytemme ei silti tainnut olla kovin aidolla pohjalla?


Silti se minkä tahtoisin sinun tietävän, on se, että toivon sinulle parasta elämääsi, olen onnellinen siitä, jos kaikki unelmasi täyttyivät, kuten tahdoit.... joskus itken vieläkin, usein, kysyn itseltäni, miksi kaikki niin järkytti sisäisesti minua, miksi yhä vieläkin itken.

minunkokemukseni kirjoitti:

Aivan 100% voin sanoa, en ole kirjoittanut sinusta!!Ole aivan rauhassa.Purin ahdistustani,koska todella yritän päästä jaloilleni.En todellakaan ole saavuttanut menestystä,siitä ovat pitäneet huolta nämä uskovat ystävät.En tunnista itseäni kirjoituksestasi,en ole tuollainen.Juuri siitä syystä ystäväni pääsi repimään minua ,koska voi luottaa minuun,että annan anteeksi.Nyt kuitenkin tähän on tullut päätepiste,en enää kestä.

Lue lisää

Jos ystäväsi muuttaisi tapansa kaikkineen, voisitko jatkaa ystävyyttä hänen kanssaan? Jos siis ystäväsi ymmärtäisi olleensa hölmö ja toimineensa väärin ja jos hän muuttaisi oikeasti tapansa kokonaan. Ehkä hänestä olisi vaikkapa vain todella mukava kuulla miten voit, hän haluaisi pitää jonkinlaisia yhteyksiä edes yllä, vaikka edes silloin tällöin, ei sillä tavoin, että se häiritsisi elämääsi liikaa, vaan miten itsellesi sopisi.

Haluaisin kuulla mielipiteesi.

vuorenpeikko kirjoitti:

Jos ystäväsi muuttaisi tapansa kaikkineen, voisitko jatkaa ystävyyttä hänen kanssaan? Jos siis ystäväsi ymmärtäisi olleensa hölmö ja toimineensa väärin ja jos hän muuttaisi oikeasti tapansa kokonaan. Ehkä hänestä olisi vaikkapa vain todella mukava kuulla miten voit, hän haluaisi pitää jonkinlaisia yhteyksiä edes yllä, vaikka edes silloin tällöin, ei sillä tavoin, että se häiritsisi elämääsi liikaa, vaan miten itsellesi sopisi.

Haluaisin kuulla mielipiteesi.

Lue lisää

Kyllä voisin jatkaa ystävyyttä.Minun on pitänyt opetella rajojen laittamista.

DoctorT

Jos tarkoitit vastata siihen kun oli puhetta voiko avioeron kokenut mennä naimisiin. Avioero ei ole synti -. kun jotkuthan selittävät että uskoon tullessa saa kaikki synnit anteeksi. Mutta sopimukset (ja avioero) on eri asia. Jos on esimerkiksi vaikka ollut asuntolaina ennen uskoon tuloa, niin ei se mihinkään häviä uskoon tulemalla. Samoin avioero - ei se häviä uskoon tulemalla. Tuolla tavalla opetettiin, mutta minä en ole kenenkään opettaja enkä tuomari. Ja nuo avioerotapaukset ovat kaikki erilaisia ja jokainen vaatii oman käsittelynsä. Jos joku toisin ymmärtää ja näinhän asia onkin, koska monet avioituvat uudelleen ja uudelleen, niin minulla on kuitenkin vaan oma elämäni elettävänä ja tuskin enää avioidun. Kyllä se yksi kerta riitti.

Mauri Vikstenillä on hyviä opetuksia, joita mielelläni kuuntelen.

Kun Viksteniä kuuntelet, pane merkille, kuinka voimakkaasti ja usein hän painottaa elämää Kristuksessa ja kuinka kiivaasti hän lain alle opettavia torjuu ja arvostelee. Todella jämäkästi juuri niin kuin mies , jonka Golgata on tehnyt vapaaksi. Siteeraa usein juuri Paavalia.

DoctorT kirjoitti:

Kun Viksteniä kuuntelet, pane merkille, kuinka voimakkaasti ja usein hän painottaa elämää Kristuksessa ja kuinka kiivaasti hän lain alle opettavia torjuu ja arvostelee. Todella jämäkästi juuri niin kuin mies , jonka Golgata on tehnyt vapaaksi. Siteeraa usein juuri Paavalia.

Lue lisää

Olen huomannut, että ne jotka kiivailee kovasti uudelleenavioitumisen puolesta (uskovat), niin yleensä hakevat vain kovasti hyväksyntää muilta tekemisiinsä.
Jumala sanoo sanassaan, että Hän ei koskaan muutu, ei Jumala sano ensin sanassaan, että Hän vihaa hylkäämistä (eng. divorce), ja sitten sanookin "uudessa" liitossa, että erotkaa ihmeessä, jos toinen ei miellytä.

Jo alussa mennään harhaan siinä, että ei ymärretä edes alkuasetelmaa: minkä JUMALA on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako.
Vähemmistössä ovat ne Jumalan yhdistämiset verrattuna siihen oman himon ja halun kautta tulleeseen yhtymiseen.

Tiedän "uskovia" jotka ovat avioituneet jo kolmannen kerra, ja vielä "uskossa" ollessaan, väitätkö että ihan Jumalan tahdossa kulkevat, saavat lapsia kolmelle eri miehelle/naiselle?

On asioita jonka takia on hengenkin takia päästävä avioliitosta ulos, mutta raamattu sanoo selkeästi, että silloin voi jäädä yksin. Ja on siis eri asia puhutaanko ns. maailmassa elävistä ihmisistä, vain uskovaisiksi itseään kutsuvista.

Ja miehen tulee rakastaa vaimoaan, kuin Kristus rakastaa seurakuntaa, niin sellaista miestä on vaimon helppo kunnioittaa. Ja jos molemmat huolehtivat elävästä uskostaan ja pitävät suhteen Jumalaan jokapäiväisenä ja kaikin puolin kunnossa, niin automaattisesti avioliittokin voi hyvin. Se ei aina ole täydellistä, mutta se kestää karikotkin, koska meille on annettu anteeksi, tulee meidänkin antaa anteeksi. Joka hetki.

Uskovien säännökset ovat sillä tavalla typeriä, että ne eivät ota huomioon kaikkia osapuolia ja kaikkia asioihin liittyviä faktoja, asiahan on todella monitahoinen.

Minusta ihmisen pitäisi elää yhden ihmisen kanssa aviossa tai avoliitossa, se on ideaali, jossa ihminen on osannut ymmärtää jo nuorena mitä kumppanilta tulee kaivata. On vanhempien vastuulla esimerkiksi opettaa hyvää itsetuntoa, että voi valita itselleen puolison eikä esimerkiksi vanhemmille mieleistä kumppania jne. Faktahan on ettei epäsopivat kumppanit viihdy toisten kanssa ja mitä se avioliitossa tarkoittaa? Mitäänhän ei voi pakottaa itsestään kenenkään osalta. Tietysti avioliitossa joutuu puntaroimaan sen plussia ja miinuksia, mikäänhän ei kuitenkaan ole täydellistä elämässä. Kaikista ei olisi kavereiksi, miksi edes puolisoiksi? Jos oli olisi tosi negatiivinen ihminen toinen osapuoli tai fanaatikko ja toinen liberaali ja positiivinen mielenlaatu, miten ne sopivat keskenään elämään? Kumpikin joutuisi avioliiton jatkuessa kuitenkin elää omaa yksinäistä elämäänsä.

Ihminen voisi elää ihan hyvin yksinkin, avioliitto on todellisesti myös molemminpuolinen hyötysuhde, esimerkiksi jos perhettä. Jos perheellisessä perheessä toinen kumppaneista ei ymmärrä esimerkiksi vastuunkantoa samalla tavoin ja tulee ongelmia esimerkiksi kasvatuksellisista asioista, se voi olla suurikin ongelma vuosien mittaan ja jos sille ei ole motivaatiota mitään tehdä. Uskoville on kauhistus puhua hyötysuhteista, mutta todellisuudessa ihmiset kuitenkin etsivät jotain kumppanistaan, eivät esimerkiksi haluisi elää sohvalla kaljoittelevan ukon tai tyrannivaimon kanssa...jokin tai jotkin piirteet on se mitä ihmiset arvostavat niin paljon että ovat valmiita elämään toisen kanssa koko loppuelämän, hyötysuhde ei tarkoita rahallista hyötymistä, sanotaan toisaalta, että usein rakkaus on sokea toisen vioille ja niinhän se usein on, mutta silloin ihminen voi ehkä myös valita väärin, koska rakkaus kestää toisen paskamaisuuden ja toisaalta se vie kaiken elämänilon ihmiseltä, jos toinen ei ole valmis myös muutokseen rakkauden vaikutuksesta.

Niin..siis tarkoitus oli vain sanoa, että uskovien lait ovat orjalakeja, ne eivät näe pintaa syvemmälle asioita tai anna ihmisille omaa valinnanvapautta, ne antavat nurinkurisen vapauden muille ihmisille syyttää ja syyllistää muita ihmisiä, asioista joihin eivät ole olleet osallisia ja mistä heillä ei ole tietoa tai kokemusta tai ymmärrystä. Uskonnon orjuus on pitkään ollut kirkollisella instituutiolla säätää miten ihmisen tulee elää, säätäminen on tapahtunut ihmisten osalta, jotka itsekään eivät ole omien säädösten kautta eläneet, nykyään on erilaisia ryhmittymiä uskonnoissa vieläkin, helluntailaisuus on vain yksi lahko monien joukossa, joissa on sama henkinen orjuuttaminen käytössä toisia ihmisiä kohtaan, mikä uskonnoissa on aina ollut.

vuorenpeikko kirjoitti:

Uskovien säännökset ovat sillä tavalla typeriä, että ne eivät ota huomioon kaikkia osapuolia ja kaikkia asioihin liittyviä faktoja, asiahan on todella monitahoinen.

Minusta ihmisen pitäisi elää yhden ihmisen kanssa aviossa tai avoliitossa, se on ideaali, jossa ihminen on osannut ymmärtää jo nuorena mitä kumppanilta tulee kaivata. On vanhempien vastuulla esimerkiksi opettaa hyvää itsetuntoa, että voi valita itselleen puolison eikä esimerkiksi vanhemmille mieleistä kumppania jne. Faktahan on ettei epäsopivat kumppanit viihdy toisten kanssa ja mitä se avioliitossa tarkoittaa? Mitäänhän ei voi pakottaa itsestään kenenkään osalta. Tietysti avioliitossa joutuu puntaroimaan sen plussia ja miinuksia, mikäänhän ei kuitenkaan ole täydellistä elämässä. Kaikista ei olisi kavereiksi, miksi edes puolisoiksi? Jos oli olisi tosi negatiivinen ihminen toinen osapuoli tai fanaatikko ja toinen liberaali ja positiivinen mielenlaatu, miten ne sopivat keskenään elämään? Kumpikin joutuisi avioliiton jatkuessa kuitenkin elää omaa yksinäistä elämäänsä.

Ihminen voisi elää ihan hyvin yksinkin, avioliitto on todellisesti myös molemminpuolinen hyötysuhde, esimerkiksi jos perhettä. Jos perheellisessä perheessä toinen kumppaneista ei ymmärrä esimerkiksi vastuunkantoa samalla tavoin ja tulee ongelmia esimerkiksi kasvatuksellisista asioista, se voi olla suurikin ongelma vuosien mittaan ja jos sille ei ole motivaatiota mitään tehdä. Uskoville on kauhistus puhua hyötysuhteista, mutta todellisuudessa ihmiset kuitenkin etsivät jotain kumppanistaan, eivät esimerkiksi haluisi elää sohvalla kaljoittelevan ukon tai tyrannivaimon kanssa...jokin tai jotkin piirteet on se mitä ihmiset arvostavat niin paljon että ovat valmiita elämään toisen kanssa koko loppuelämän, hyötysuhde ei tarkoita rahallista hyötymistä, sanotaan toisaalta, että usein rakkaus on sokea toisen vioille ja niinhän se usein on, mutta silloin ihminen voi ehkä myös valita väärin, koska rakkaus kestää toisen paskamaisuuden ja toisaalta se vie kaiken elämänilon ihmiseltä, jos toinen ei ole valmis myös muutokseen rakkauden vaikutuksesta.

Niin..siis tarkoitus oli vain sanoa, että uskovien lait ovat orjalakeja, ne eivät näe pintaa syvemmälle asioita tai anna ihmisille omaa valinnanvapautta, ne antavat nurinkurisen vapauden muille ihmisille syyttää ja syyllistää muita ihmisiä, asioista joihin eivät ole olleet osallisia ja mistä heillä ei ole tietoa tai kokemusta tai ymmärrystä. Uskonnon orjuus on pitkään ollut kirkollisella instituutiolla säätää miten ihmisen tulee elää, säätäminen on tapahtunut ihmisten osalta, jotka itsekään eivät ole omien säädösten kautta eläneet, nykyään on erilaisia ryhmittymiä uskonnoissa vieläkin, helluntailaisuus on vain yksi lahko monien joukossa, joissa on sama henkinen orjuuttaminen käytössä toisia ihmisiä kohtaan, mikä uskonnoissa on aina ollut.

Lue lisää

miksi kirjoittelet helluntaipalstalla?
psykologiaa voi harrastaa muallakin, koska uskonasiat eivät ainakaan kiinnosta näköjään
sinulle kuulostavat orjalait ovat uskoville vapautus, et voi puhua kenekään uskovasn puolesta miten he asiat näkevät, et sitten pätkänvertaa.
ei tarvi ihmetellä, että ystävät on hakusalla

Joka kokee orjalait itselleen hyväksi ja myös noudattaa sitä juuri mistä muille opettaa eikä mistään laista pois vastuusta, ei sitten mistään, olkoon onnellinen osassaan, mutta älköön kellekään toiselle laittako orjuuden iestä kaulaan sen vuoksi että itse on siinä onnellinen. Älköönkä myöskään syyttäkö, expuolisoa jos ei ole kestänyt fanaatikon matkassa, fanaattikoja naisia kaikessa syyllistäviä katkeria uskovaismiehiäkin on olemassa, jotka eivät näe omaa osaansa avioliiton kariutumiselle ja itkevät olevansa Jumalan laissa kuuliaisia ja kaikessa olleensa aina vain oikeassa.

Saan kirjoittaa helluntailaisuuspalstalle, siinä missä sinäkin, minulla on siihen vapaus.

kenen.tahtoa.noudatat kirjoitti:

Olen huomannut, että ne jotka kiivailee kovasti uudelleenavioitumisen puolesta (uskovat), niin yleensä hakevat vain kovasti hyväksyntää muilta tekemisiinsä.
Jumala sanoo sanassaan, että Hän ei koskaan muutu, ei Jumala sano ensin sanassaan, että Hän vihaa hylkäämistä (eng. divorce), ja sitten sanookin "uudessa" liitossa, että erotkaa ihmeessä, jos toinen ei miellytä.

Jo alussa mennään harhaan siinä, että ei ymärretä edes alkuasetelmaa: minkä JUMALA on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako.
Vähemmistössä ovat ne Jumalan yhdistämiset verrattuna siihen oman himon ja halun kautta tulleeseen yhtymiseen.

Tiedän "uskovia" jotka ovat avioituneet jo kolmannen kerra, ja vielä "uskossa" ollessaan, väitätkö että ihan Jumalan tahdossa kulkevat, saavat lapsia kolmelle eri miehelle/naiselle?

On asioita jonka takia on hengenkin takia päästävä avioliitosta ulos, mutta raamattu sanoo selkeästi, että silloin voi jäädä yksin. Ja on siis eri asia puhutaanko ns. maailmassa elävistä ihmisistä, vain uskovaisiksi itseään kutsuvista.

Ja miehen tulee rakastaa vaimoaan, kuin Kristus rakastaa seurakuntaa, niin sellaista miestä on vaimon helppo kunnioittaa. Ja jos molemmat huolehtivat elävästä uskostaan ja pitävät suhteen Jumalaan jokapäiväisenä ja kaikin puolin kunnossa, niin automaattisesti avioliittokin voi hyvin. Se ei aina ole täydellistä, mutta se kestää karikotkin, koska meille on annettu anteeksi, tulee meidänkin antaa anteeksi. Joka hetki.

Lue lisää

Yli 85%:ssa avioliittoja, ei JUMALALLA ole ollut sanansijaa!! Hänet on sitten kristillisin seremonioin liitetty ikäänkuin liiton takuumieheksi ja tässä on se ihmisiä sitova ja vangitseva Raamatun täysin väkivaltainen tulkinta!

Silloin, kun ihmiset ovat rukoillen etsineet Jumalan johdatusta elämäänsä ja myös puolison valintaan ja aivan ilmeinen johdatus on näkynyt ja tuntunut, sellaisen liiton repiminen sotii Sanaa vastaan.

Tosiasia vain on, että hormonaalinen aktiivisuus ja korkeapitoisuus on tuon korkean prosenttiluvun takeena, ei siellä Herraa kysellä!

DoctorT kirjoitti:

Yli 85%:ssa avioliittoja, ei JUMALALLA ole ollut sanansijaa!! Hänet on sitten kristillisin seremonioin liitetty ikäänkuin liiton takuumieheksi ja tässä on se ihmisiä sitova ja vangitseva Raamatun täysin väkivaltainen tulkinta!

Silloin, kun ihmiset ovat rukoillen etsineet Jumalan johdatusta elämäänsä ja myös puolison valintaan ja aivan ilmeinen johdatus on näkynyt ja tuntunut, sellaisen liiton repiminen sotii Sanaa vastaan.

Tosiasia vain on, että hormonaalinen aktiivisuus ja korkeapitoisuus on tuon korkean prosenttiluvun takeena, ei siellä Herraa kysellä!

Lue lisää

Kyllä vain.
Huippuna homoseksuaalit, jotka kuvittelevat, että saadessaan kirkon papin "siunauksen" voivat muuttaa raamatun sanaa, ja kuvittelevat saavansa samalla Jumalan hyväksynnän. Aivan sama pätee moninkertaisiin uudelleenavioitujiin, jotka kuvittelevat kirkon kautta saavansa saman siunauksen. Ei siis mitään eroa vihkiikö pappi homoja vai ties monettako kertaa avioituvia, sillä ei ole mitään väliä. Synti on syntiä.

Ja aivan sama kaikissa muissakin asioissa. Uskosta osaton ihminen huutaa, miksi Jumala sallii, miksi Jumala sallii. Ja kuitenkaan ei edes usko Jumalaan, saatika millään tavalla tuntisi Jumalaa ja Hänen tahtoaan.
Mutta syyttää voi Jumalaa kaikesta, ihminen polonen luulee olevansa yläpuolella, jota Jumalankin pitäisi kumartaa. Ihmisen tulee muuttua mielen uudistumisen kautta, ei Jumalan sana koskaan muutu.

Tässä ketjussa ei ollut tarkoitus puhua avioeroista tai homoseksuaalien avioitumisista, vaan ystävyydestä.

vuorenpeikko kirjoitti:

Tässä ketjussa ei ollut tarkoitus puhua avioeroista tai homoseksuaalien avioitumisista, vaan ystävyydestä.

näissä ketjuissa saa kirjoitella kaikki ja ihan mistä hauavat, sinulta ei tarvitse lupaa kysellä

Tottakai saa kirjoittaa, halusin ilmaista asian, että ketju ei käsittelisi muita asioita kuin alkuperäistä asiaa, aihe, ystävyys tuntuu tärkeältä ja sitten kun muut kirjoittelevat avioliitoista ja avioeroista ja homoseksuaalien liitoista, koin, että aiheen alkuperä ei saanut "ääntään kuuluviin". Ainahan voi laittaa uuden ketjun avioliitosta ja avioeroista jne. En ketään voi kieltää kirjoittamasta niistä tähänkin ketjuun, sivusin itsekin aihetta...mutta haluaisin pitää aiheen kuitenkin jollain tavalla enemmän ystävyydestä keskustelussa, sillä se on aiheena ihan eri.

Onneksi sinun ei tarvitse ymmärtää villakoiran ydintä :) saat ajatella asiasta mitä tahdot.

vuorenpeikko kirjoitti:

Onneksi sinun ei tarvitse ymmärtää villakoiran ydintä :) saat ajatella asiasta mitä tahdot.

annapas sama vapaus kaikille muillekin, varsinkin uskoville

Vapaushan se on orjuuslakien mukaan eläminen joillekin?

Sinulla on minun puolesta vapaus kirjoittaa tänne siinä missä minullakin. :)

Mitä tuo "vuorenpeikko " haluaa? Ystävää vai mitä? jo tuo nimimerkki karkottaa loputkin ystävät.

Miltä tällainen nimimerkki kuulostaa? Saanko ystäviä ja tykkäyksiä nyt kun nimimerkki on makea ja hunajainen.

Mitä haluan, en mitään :D mitä sitä tuntemattomista voisi haluta?

En ole Doctor T, mutta itse ajattelen kohdan tarkoittavan sitä, että kukaan ihminen ei ole voinut, eikä koskaan voikaan, saavuttaa lain kautta pelastusta.
Eli kyse on pelastussanomasta.
Koko evankeliumin ydin on juuri se, että Jeesus kärsi ihmisten puolesta synnin palkan, se mikä meille olisi kuulunut. Synninpalkka on kuolema, Hän kantoi kuoleman, nosu ylös, että meillä jotka uskomme Häneen on myös sama tulevaisuu,. SIllä raamattu sanoo: esikoinen kuolleista nousseitten joukossa, että hän olisi kaikessa ensimmäinen.
Hän kantoi synnin ruumiissaan:
Hän oli ylenkatsottu, ihmisten hylkäämä, kipujen mies ja sairauden tuttava, jota näkemästä kaikki kasvonsa peittivät, halveksittu, jota emme minäkään pitäneet.
Mutta totisesti, meidän sairautemme hän kantoi, meidän kipumme hän sälytti päällensä. Me pidimme häntä rangaistuna, Jumalan lyömänä ja vaivaamana,
mutta hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä rauha olisi, ja hänen haavainsa kautta me olemme paratut.

Jeesus siis tuli maailmaan lihan kaltaisuudessa, siis ihmisen muodossa, mutta ILMAN syntiä. Hän oli yhtä kiusattu kuin mekin, mutta silti Hän vaelsi ilman syntiä.
Meidän lihamme ei siihen kykene, siksi vain Jeesuksen kautta on pääsy Isän tykö. Meidän täytyy syntyä uudesti ylhäältä, jolloin meissä on se sama voima joka Jeesuksella on. Sama ylösnoudemusvoima, joka on voimallinen meidätkin viemään Herran luo kun sen aika on.

Laki osoitaa meille, että meidän lihamme ei voi alistua, mutta meillä on Puolustaja, joka osoittaa miten vaeltaa. Uskovainen voi langeta syntiin, mutta hänellä ei ole mitään lupaa elää synnissä. Siinä on todellinen ero.
Meidän käsketään elää hengessä, niin emme lihan himoa täytä. Jos jokainen päivä olemme yhteydessä Herran kanssa, ja kuljemme rukoillen, niin mielemme on Pyhän Hengen johdattamaa. Ja Jumala on luvannut johdattaa nitä, jotka kulkevat rukoillen. Se ei arkoita, että ei voi elää ns. normaalia elämää, vaan rukoilla voi mielessään ja miettiä Jumalan Sanaa.

Ja sanoohan sana, että meidän tulee tutkia sitä, sanoo jopa näinkin:
Älköön tämä lain kirja sinun suustasi poistuko, vaan tutkiskele sitä päivät ja yöt, että tarkoin noudattaisit kaikkea, mitä siihen on kirjoitettu, sillä silloin sinä onnistut teilläsi ja silloin sinä menestyt.

Autuas se mies, joka ei vaella jumalattomain neuvossa eikä astu syntisten teitä eikä istu, kussa pilkkaajat istuvat,
vaan rakastaa Herran lakia ja tutkistelee hänen lakiansa päivät ja yöt!

Liha ei peri taivasten valtakuntaa, henki perii. Siksi tämä liha kuolee ja jää tänne, mutta jos olemme uudestisyntyneitä, niin me nousemme ylösnousemusruumiissa Herran luokse.
AIvan samoin kuin Herran ruumis katosi haudastaan, samoin on meidänkin ruumiit katoavia, mutta tilalle saamme kirkastetun ruumiin.

Mutta me kaikki, jotka peittämättömin kasvoin katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kuvan kaltaisiksi kirkkaudesta kirkkauteen, niinkuin muuttaa Herra, joka on Henki.

Tiedän, että kuulostan naurettavalta... itken jonkun perässä ja pyydän edes pientä murua... niin ei kait saisi tehdä... se jostain syystä tuntuu tärkeältä, saada kuulla... että sinulla vain menee hyvin.

Miksei saisi tehdä?

Ai mitä? miksei? kuulostaa naurettavaltako? no, hetihän joku on pottuilemassa, koska kuulostaa naurettavalta ja kun sen tietää itsekin... siis typeräähän tällainen on, antaisin ihmisten olla ja elää rauhassa, jos ei kaipaa itse kuulla mitään kuulumisia... sehän olisi normaalia, oikeasti, ei tämä tällainen palstalla vinkuminen.

minulla ei ole koskaan ennen ollut sellaista ystävyyttä, että tarvitsisi ikävöidä sitä, että ei toisesta kuulu mitään, sillä tasolla kait se ei ole normaalia, joten se on häpeällistä, koska en pidä sitä normaalina tätä toimintaani, yleensä menetettyihin ystävyyksiin, ei ole tarvinnut aiemmin käyttää suuremmin mitään "ajatusta", ne on vaan menneet ja tulleet, kuitenkin tämä oli sellainen ystävyys, että olisin toivonut, että olisimme voineet pysyä ystävinä, vaikka olin monin tavoin moukka ja varmaan ärsyttävä ja rasittava ystävänä, tai ehkei minua ei pidetty edes ystävänä aidosti ja vain tungin nokkani toisen elämässä joka asiaan ja tahdoin olla osa sitä.... mutta en tiedä miten viestiä ihmiselle, johon en kehtaa enää ottaa edes yhteyksiä, pidän kait mahdollisuutta yllä, että jonain päivänä voisimme keskustella normaalisti asioista, vaikka ei se ole todellisuutta. En oikeasti usko näiden sepustusten mitään "tuottavan", ehkä teen itselleni jotain prosessia ja prosessin tarkoitus , on se, että antaa toiselle vapauden valita ystävänsä ja keitä elämässään on, minun on tehtävä prosessi itseni vuoksi, jotta voin jättää jonkin elämänvaiheessa taakseni ja asia, voisi tulla... kuten muistakin menneistä ystävyyksistä, jotka vain tulivat ja menivät ja jäivät unholaan, historiaan.

Kyseinen ystävyys tuli kuvioihin aikaan, jolloin minulla oli todella vaikeata, kärsin jonkinlaisesta ahdistuneisuudesta, en tiedä miten paljon se on vaikuttanut tilanteeseen, minä koin hänet ihmisenä joka välitti ja yritin kait sen kautta tukeutua tähän ihmiseen, koin... jostain syystä, että hän olisi ainoa joka voisi ymmärtää... mutta en tiedä kuinka todellista se on sillä tavoin, että onko se vain sellainen kokemus, koska sitten, kun osoitetaan välinpitämättömyyttä, alkaa tajuta, että minä kuvittelin ehkä sen kaiken, ehkä olen ollut häntä kohtaan "läheisriippuvainen"? ja tehnyt hänestä "pelastajan", jota viittaa toinen ei ole edes halunnut ottaa tai olla osallisena sellaisessa... silti hassua on, en ole kärsinyt ahdistuksesta enää piiitkään aikaan, se tuntuu niin kaukaiselta menneisyydeltä, että tiedostan jotain sellaista olleen, mutta tunnetta en muista, muuta kuin, että sellainen tuntuu hirveältä, jos ei siitä tiedä, ei tiedä miten se lamauttaa ja vaikuttaa mieleen, se vie kaiken ilon elämästä.

peikkotyttö kirjoitti:

Kyseinen ystävyys tuli kuvioihin aikaan, jolloin minulla oli todella vaikeata, kärsin jonkinlaisesta ahdistuneisuudesta, en tiedä miten paljon se on vaikuttanut tilanteeseen, minä koin hänet ihmisenä joka välitti ja yritin kait sen kautta tukeutua tähän ihmiseen, koin... jostain syystä, että hän olisi ainoa joka voisi ymmärtää... mutta en tiedä kuinka todellista se on sillä tavoin, että onko se vain sellainen kokemus, koska sitten, kun osoitetaan välinpitämättömyyttä, alkaa tajuta, että minä kuvittelin ehkä sen kaiken, ehkä olen ollut häntä kohtaan "läheisriippuvainen"? ja tehnyt hänestä "pelastajan", jota viittaa toinen ei ole edes halunnut ottaa tai olla osallisena sellaisessa... silti hassua on, en ole kärsinyt ahdistuksesta enää piiitkään aikaan, se tuntuu niin kaukaiselta menneisyydeltä, että tiedostan jotain sellaista olleen, mutta tunnetta en muista, muuta kuin, että sellainen tuntuu hirveältä, jos ei siitä tiedä, ei tiedä miten se lamauttaa ja vaikuttaa mieleen, se vie kaiken ilon elämästä.

Lue lisää

Vainiin. Ei Kait siinä ole mitään pahaa jos et ole joltain vaimolta viemässä miestä. Siinä tapauksessa olisi suotavaa että ajattelisit muitakin kuin vain itseäsi.

Kuulostaa siltä että havittelet varattua äijää.

Saattaa kuulostaa miltä kuulostaa, kyse on välittämisestä toista ihmistä kohtaan, jota on vaikea ehkä ymmärtää, sen enempiä en ole havittelemassa mitään. Ahdistavia mielipiteitä, asiaankuulumattomilta.

vuorenpeikko kirjoitti:

Saattaa kuulostaa miltä kuulostaa, kyse on välittämisestä toista ihmistä kohtaan, jota on vaikea ehkä ymmärtää, sen enempiä en ole havittelemassa mitään. Ahdistavia mielipiteitä, asiaankuulumattomilta.

Lue lisää

Jotain murusia ukkomieheltä olet selvästi havittelemassa. 9

Vanhaliina on utelias. Ystäväni tuskin, sillä kokemuksella mitä minulla hänestä on, olisi minulle henkilökohtaisella tasolla kovinkaan sopiva kumppaniksi, joten sellaista tuskin havittelisin millä saat vahingonilollasi mässäiltyä, mies tai nainen vaikka olisi, niin avioliitto vaatii toista kohtaan ymmärtämystä ja meillä ei toisiamme kohtaan sellaista ollut puolin eikä toisin.

Ketään varattua tuskin voi varastaa toisaalta, olen sitä mieltä, ihmisten rakkauden väliin ei pääse kukaan toinen,kun rakastetaan sillä tasolla aidosti kuten pitää.

Kyllä, olen välittänyt ja välitän kyseisestä ihmisestä aika paljonkin ja siksi haluaisin olla hänelle ystävä, mitä pahaa sinulle siinä on? Vai tahtooko provo vain kiusata huvikseen, koska saa siitä iloa?

Ja luultavasti olisimme kumpikin tyytyväisiä, jos toisella olisi kumppani, joka kestää toista. Me emme koskaan tulleet oikeasti juttuun keskenämme ja siksi "erosimme" riidoissa. Eli ajattelisin, että se elämä mitä toinen viettää jossain jonkun toisen kanssa, on hälle oikeaa, sopinee kuin hanska käteen :)

Eli älä urputa murusten havittelemisesta, jos toinen tahtoo olla ystävä, silloin sen myös voi osoittaa...ei paljoa tarvita siihen, vastavuoroisuuteen, eli ystävyyskin pitäisi olla jotain missä kumpikaan ei ole pakotettu ja luultavasti kyseinen ihminen on niin kiireinen, että pitäköön "tunkkinsa", tästä skriivaamisesta tänne ku ei oo hyötyä, mutta kunhan teen tätä, mikäs sen "hauskempaa", aitoa pottuiluseuraahan täältäkin saa, jos itseään haluaa jostain rangaista.

peikkotyttö kirjoitti:

Ja luultavasti olisimme kumpikin tyytyväisiä, jos toisella olisi kumppani, joka kestää toista. Me emme koskaan tulleet oikeasti juttuun keskenämme ja siksi "erosimme" riidoissa. Eli ajattelisin, että se elämä mitä toinen viettää jossain jonkun toisen kanssa, on hälle oikeaa, sopinee kuin hanska käteen :)

Eli älä urputa murusten havittelemisesta, jos toinen tahtoo olla ystävä, silloin sen myös voi osoittaa...ei paljoa tarvita siihen, vastavuoroisuuteen, eli ystävyyskin pitäisi olla jotain missä kumpikaan ei ole pakotettu ja luultavasti kyseinen ihminen on niin kiireinen, että pitäköön "tunkkinsa", tästä skriivaamisesta tänne ku ei oo hyötyä, mutta kunhan teen tätä, mikäs sen "hauskempaa", aitoa pottuiluseuraahan täältäkin saa, jos itseään haluaa jostain rangaista.

Lue lisää

Noniin arvasin oikein.. Ex kakkosnainen tilittää katkeruuttaan ja vierittää oman vastuunsa naisena vaimolle. Huora mikä huora.
Toivoisin että en olisi joutunut lukemaan tuollaista inhottavaa pilvenhattaralta kirjoitettua unelmahöttöä joka oli tarkoitettu varatulle miehelle.

Itseasiassa aivan sama ja yksi lysti mitä ajattelet, en ole katkera, joskus surullinen enimmäkseen. En oikeastaan pidä itseäni huorana, enkä millään tavoin ole sitä, jos minut tietää ja tuntee paremmin persoonana, tuskin moista edes väittäisi, uskovat voivat olla asia erikseen, ne keksivät rikkoja normaalien ihmisten silmistä esittääkseen paremmuuttaan ja tällaiset ketjut antavat sen tyyppisille aihetta tokiinsa...mutta ainahan joku itseään täynnä tällaisilla palstoilla, saa aiheen olla yläpuolella, suoltamassa paskaa niskaan. En ole koskaan ollut mikään kakkosnainen, joskaan en ykkösnainenkaan, joten turhaan täällä paskannat toisten niskaan... nimittäin, sinulla ei ole oikeutta edes esittää mielipiteitäsi, jos et sitten satu olemaan kyseinen entinen ystäväni? muutenhan et tiedä oikeasti yhtään mitään mistään, muuta kuin olet luulojen ja oletustesi varassa.

Tiedän ketä tarkoitat. Saanko sanoa miten koen. Se vie kaiken ilon, luultavasti ahdistuisin, pelkään että uskon kanssa voi menettää mielenterveyden. Pyysin monta kertaa Jeesus nimiseltä apua uskossa ollessani, ainoa apu mikä helpotti oli luopua kaikesta, uskosta...vasta sitten uskalsin, ottaa elämänavaimet omiin käsiini, siihen asti elin pelon vankilassa, olin vankilassa, jonka avaimia muut uskovat tahtoivat käsissään pitää.

...jotkin voimat ohjaa elämää, uskon niin, en silti ole uskovainen.

Ei kiitos, ehdotuksesi kuulostaa jostain syystä sairaalta. Mistä hitokseen teitä sikiää tänne palstoille? Onko nämä palstat urpoja täynnä?

Asia selvä ja kummallinen mielitekosi on pois pyyhitty, luojan kiitos ja nyt sitten voit kadota ketjustani pottuilemasta alituiseen eri nimmareilla...

kummallinen tyyppi :D

Sä oot pahasti vainoharhainen vuorenpeikko.. Ei Kimmo ehdotellut mitään sairasta... Mitään pottuilua eri nimmareilla ei myöskään näytä tapahtuneen.

Tiedätkö, ab... olen kyllästynyt sinunkin oletuksiisi ja kyllästynyt tähän palstaan. Eihän tämä vastaa normaalia todellisuutta millään tavalla missään muodossa, kunhan suolletaan päivästä toiseen ja vuodesta toiseen samaa.

auroraboreallis kirjoitti:

Sä oot pahasti vainoharhainen vuorenpeikko.. Ei Kimmo ehdotellut mitään sairasta... Mitään pottuilua eri nimmareilla ei myöskään näytä tapahtuneen.

Olen vuosia nähnyt kirjoitteluasia, ja älä väitä, ettet tee eri nimmareilla kirjoitteluja itse ja jallita asioita ja nauti siitä, jos saat ajettua asioita, miten sen sanoisi, kuin koira purisi koko ajan muita niskaan kiinni.

vaikka mitä väität, niin ihan hyvin saatat olla itse juuri se näidenkin tämän ketjun kummallisten viestien takana, haluat ihmisille pahaa.

Mulla on nimmari jota käytän. Puolustin vai miestä jonka myös lyttäsit syyttämällä väärin perustein. Se jos mikä on kummallista. Ja jos palsta kyllästyttää niin ei täällä ole pakko käydä.

No jos mielestäsi käsitin väärin , voisit olla se oikea nimmarin aikeet, tiedä häntä, en kuitenkaan etsi mitään deittikumppaneita. Sinun mielestä siis olen vainoharhainen silloinkin kun tuolla yllä oleva joku kirjoittaa, huora mikä huora tyylisiä kirjoituksia aloittajasta, minun pitäisi siis ajatella että tahdotaan hyvää silloin kun niin puhutellaan? Vaadit minulta jotain ymmärtämystä, miksi vaatimus kohdistuu minuun ja mielestäsi on oikein niin minua puhutella?

Tällä palstalla ilkeillään paljon ja se kyllä kyllästyttää, ehkä olet oikeassa siinä, ettei täällä ole pakko käydä.

vuorenpeikko kirjoitti:

No jos mielestäsi käsitin väärin , voisit olla se oikea nimmarin aikeet, tiedä häntä, en kuitenkaan etsi mitään deittikumppaneita. Sinun mielestä siis olen vainoharhainen silloinkin kun tuolla yllä oleva joku kirjoittaa, huora mikä huora tyylisiä kirjoituksia aloittajasta, minun pitäisi siis ajatella että tahdotaan hyvää silloin kun niin puhutellaan? Vaadit minulta jotain ymmärtämystä, miksi vaatimus kohdistuu minuun ja mielestäsi on oikein niin minua puhutella?

Tällä palstalla ilkeillään paljon ja se kyllä kyllästyttää, ehkä olet oikeassa siinä, ettei täällä ole pakko käydä.

Lue lisää

Sä oot mielestäni hieman psykoottinen.. Näet ystäväsi tuntemattomien viesteistä. Että tuo ystäväsi kirjoittaisi tälle palstalle tietäen kuka olet.
Se on erittäin epätodennäköistä.

Huoraksi nimittely on sopimatonta mutta onko siinä perää että exäsi on naimisissa?