Uusimman lehden sivulla 14-15 on Ylikosken koostejuttu. Kaikki liittyy kouluun, vaikka periaatteessa asiat voi erillisinä käsitellä.
Teksti on kohtuullisen mittainen ja minusta luettavaa. Ylikoskella on tapana usein kirjoittaa aika raskain lauserakentein, tässä siltä on vältytty.
Mielipiteitä itse tekstistä? Tai sen taustalla olevasta asiasta?
Lehti verkossa: http://vapaa-ajattelijat.fi/wp-content/uploads/2018/07/vapaa_ajattelija__290618.pdf
Teksti on kohtuullisen mittainen ja minusta luettavaa. Ylikoskella on tapana usein kirjoittaa aika raskain lauserakentein, tässä siltä on vältytty.
Mielipiteitä itse tekstistä? Tai sen taustalla olevasta asiasta?
Lehti verkossa: http://vapaa-ajattelijat.fi/wp-content/uploads/2018/07/vapaa_ajattelija__290618.pdf
Vastaukset 51
Vanhimmat
Kolme kouluasiaa
ET, uskonnonharjoitus ja ruokarukoiluttaminen
I ET-opetus
Elämänkatsomustiedon avaaminen kaikille valittavaksi katsomusaineeksi on saanut lukiolain valmistelun ja käsittelyn yhteydessä ilahduttavan laajaa tukea. Nykytilannetta on luonnehdittu yhdenvertaisuuden ja lapsen oikeuksien sopimuksen vastaiseksi. Epäkohtaan ovat kiinnittäneet kriittistä huomiota lapsiasiavaltuutettu ja yhdenvertaisuusvaltuutettu. Järjestöistä ET:n avaamista ovat lausunnoissa kannattaneet Vapaa-ajattelijain lisäksi ainakin Kuntaliitto ja Humanistiliitto sekä kakkosratkaisunaan Lukiolaisten liitto ja Uskonnottomat Suomessa.
Eduskunnan ja ministeriön tulee suhtautua vakavasti ja kunnioittavasti lapsen oikeuksien ja yhdenvertaisuuden erityisvaltuutettujen kannanottoihin. Kun kunnat ovat suurin koulutuksen järjestäjä, Kuntaliiton kanta on painava. Lukiolaisten liiton lausunnossa huomionarvoista oli sen uusi, aiemmin puuttunut linjaus ET:n avaamisen puolesta.
Kävipä itse lukiolain eduskuntakäsittelyssä kuinka hyvänsä (asia auki tätä kirjoittaessa), on selvää, että vaatimus ET:n avaamiseksi sekä peruskoulussa että lukiossa on tänä keväänä saanut merkittävän tuen. Toivottavasti se näkyy myös puolueiden tavoitteissa tulevalle vaalikaudelle.
Samalla toivon, että kouluissa edistetään uskonnollisiin yhdyskuntiin kuulumattomien oppilaiden pääsyä elämänkatsomustiedon opetukseen - erityisesti niissä alakouluissa, joissa ei ole vielä ollut aineen opetusryhmiä. Uusia ryhmiä voidaan muodostaa, kun kartoitetaan uuden lukuvuoden tilanne eri luokkatasojen oppilaiden perheiden kanssa. Eka luokalle tehdyn, ryhmän puuttumisen vuoksi pakotetun valinnan ei tarvitse olla pysyvä koko peruskoulun ajan. Kesä on hyvä aika siirtyä uskonnonopetuksesta elämänkatsomustietoon.
Opetusryhmien ja et-oppilaiden määrän lisääntyminen lukuvuonna 2018-19 on samalla valmistautumista elämänkatsomustiedon vapauttamiseen kaikkien valittavaksi.
II Uskonnolliset tilaisuudet
Koulun päättyminen johtaa ajatukset paitsi kesälomaan myös uuteen lukuvuoteen. Uskonnonvapauden ja yhdenvertaisuuden näkökulmasta esiin nousee Opetushallituksen uskonnollisista tilaisuuksista antamien uusien ohjeiden (12.01.2018) soveltaminen.
Ensimmäistä kertaa ohjeissa todetaan: ”Opetuksen järjestäjä voi päätyä myös siihen, ettei koulun työsuunnitelmassa määriteltynä työaikana järjestetä uskonnollisia tilaisuuksia tai toimituksia.” Muutosta lieventämään vinkataan: ”Koulu voi sopia, että oppilaille ja näiden huoltajille tiedotetaan mahdollisuudesta osallistua vapaa-aikana eri seurakuntien ja uskonnollisten yhdyskuntien järjestämiin tilaisuuksiin kuten joulu- ja kevätkirkkoon.”
Tämä on varteenotettava malli, mahdollisuus kahden rinnakkaisen tilaisuuden mallin sijaan. Ohjeiden mukaanhan uskonnollisen tilaisuuden kanssa samaan aikaan tarjottavan ei-uskonnollisen toiminnan ”tulee olla, uskonnollista sisältöä lukuun ottamatta, luonteeltaan ja tavoitteiltaan mahdollisimman samankaltaista kuin siinä tilaisuudessa, jonka tilalla muuta toimintaa järjestetään”. Lisäksi tulee huolehtia, ettei ”uskonnollisiin tilaisuuksiin osallistumisesta tai osallistumatta jättämisestä aiheudu oppilaalle leimautumista tai muita haitallisia seuraamuksia”.
Kun opetussuunnitelman perusteiden mukaan opetuksen tulee olla ”uskonnollisesti, katsomuksellisesti ja puoluepoliittisesti sitouttamatonta”, tuntuisi luonnolliselta, että uskonnonharjoitus, kuten jumalanpalvelukset ja aamuhartaudet, jätettäisiin lukuvuoden työsuunnitelmien ja koulupäivien ulkopuolelle. Lainkaan mukaan koulun tehtäviin ei kuulu uskonnonharjoitustilaisuuksien järjestäminen ja tarjoaminen.
Tällä ratkaisulla koulun henkilökunta voi yhdessä oppilaiden ja vanhempien kansa keskittyä koulun yhteisiin tehtäviin ja tilaisuuksiin. Opetukseen liittyvät opintokäynnit ja vierailut ovat asia erikseen. Niitä on hyvä järjestää monipuolisesti erilaisten kansalaisjärjestöjen, puolueiden ja myös uskonnollisten ja katsomuksellisten yhteisöjen kanssa.
III Ruokarukoiluttaminen
Vaikka Opetushallituksen uudessa ohjeessa on edellä mainittu edistysaskel, siinä yhä ongelmia aiheuttava kohta: ”Opetuksen järjestäjät voivat päättää, järjestetäänkö esi- ja perusopetuksen yhteydessä uskonnollisia tilaisuuksia, kuten jumalanpalveluksia ja uskonnollisia päivänavauksia, ja uskonnollisia toimituksia, kuten ruokarukouksia.”
Aivan erityisen ongelmallinen on uskonnollisia toimituksia, kuten ruokarukouksia koskeva kohta. Toisin kuin tilaisuuksia koskeva kohta se ei vastaa perustuslakivaliokunnan linjauksia (mietintö 2/2014 vp) eikä oikeuskaslerin ja eduskunnan oikeusasiamiehen mietintöjä.
Silti uskonnollisten toimitusten, kuten ruokarukoukset järjestäminen lisättiin Opetushallituksen ohjeisiin vuonna 2014. Ne pujautettiin ohjeisiin ilman perustuslakivaliokunnan mietinnön antamaa virikettä ja oikeutusta.
Päivittäisen uskonnollisen rituaalin järjestäminen koulun toimesta on erittäin ongelmallinen indoktrinaatiokiellon ja syrjintäkiellon näkökulmista. Siinä ”määrä muuttuu laaduksi”. Joka päivä toistuva johdettu, ääneen lausuttava ruokarukoiluttaminen on indoktrinaatiota paljon suuremmassa määrin kuin harvemmin järjestettävä tilaisuus.
Oppilaan mahdollisuus välttyä tällaiselta päivittäiseltä rituaalilta ilman syrjintää on erittäin hankalaa, käytännössä mahdotonta. Tämä johtuu siitä, että oppilaita ei voida ilman leimautumisen vaaraa siirtää toiseen tilaan rukoushetken ajaksi.
Länsi- ja Sisä-Suomen AVI onkin katsonut, että koulussa ei tule lukea ääneen yhteisiä ruokarukouksia, jos tämän seurauksena yksikin oppilas, jonka huoltajat ovat ilmoittaneen, ettei oppilas osallistu koulussa järjestettäviin uskonnollisiin tilaisuksiin, joutuisi osallistumaan rukoilutilanteisiin edes passiivisesti.
Toivottavasti tämä linjaus saatetaan nopeasti käytäntöön. Opetushallituksen tulee pikaisesti muuttaa ohjeitaan tältä osin. Päiväkotien ja koulujen kannattaa toimivuoden 2018-19 suunnitelmissaan selkeästi luopua ruokarukoiluttamisesta ja yksin teoin myös uskonnollisista tilaisuuksista.
Yhtä ongelmallista ruokarukoiluttamine pienten koululaisten iltapäivätoiminnassa. Seurakuntien kuntien tilauksesta tai tukemana järjestämässä iltapäivätoiminnassa on välipalan jakamisen yhteyteen järjestetty ruokarukous, vaikka kyseessä on julkiseen palveluun liittyvä toiminta eikä seurakuntien omaehtoinen, omalla rahoituksella tapahtuva toiminta.
Kun Opetushallituksen ohjeita ei ole vielä muutettu, on hyvä muistuttaa myös yksityisyyden suojan näkökulmasta. Päättäessään oppilaan osallistumisesta perhe joutuu vasten tahtoaan tuomaan esiin uskonnollisuuttaan tai ei-uskonnollisuuttaan, vaikka kyseessä on arkaluontoinen tieto, jonka moni perhe haluaisi pitää yksityisasianaan.
Keskustelussa on hyvä muistaa, että mikään ei estä yksittäisiä henkilöitä toimittamasta ruokarukousta muita häiritsemättä, vaikka päiväkoti tai koulu ei kollektiivista rituaalia johdakaan. Suomalaiseen kulttuuriin ja työelämään ei kuulu, että lounailla pomo johtaisi yhteisiä ruokarukouksia. Kuulemma ei edes Kirkkohallituksessa.
Perustuslakivaliokunnan mietinnössäkin vilahti sana uskonnolllinen toimitus, mutta ei mitenkään avattu, että esim. päöivittäinen rukoiluttaminen on eri kertaluokan asia kuin joku vuosijuhla.
Päivittäinen uskonnolllinen rituaali on hyvin indoktrinoiva, ja syrjivä.
Aktiviteettiä havaittavissa: http://vapaa-ajattelijat.fi/
Vajaa kuukausi koulujen alkuun. Ja rehtorit töihin parin viikon päätä.
Väsäävät mm. ilmoitusta "uskonnolllisita tilaisuuksista" (?) koteihin. Viime vuonna semmoinen tuli jo ennen koulun alkua. Niissä ei pitäisi priorisoida kaht rinnakkasit ohjelmaa.
Paras ratkaisu tietysti on, että ei mitään uskonnonharjoitusta ympätä koulupäivään.
Antivaparin kahjoilun sijaan asiaa.
Vaparien asiaa tuodaan eslle myös Suomen uskonnonopettajien liiton paneelikeskustelussa:
Kyse on uskonnonopettajien syysseminaarista Joensuussa 15.9.
10.30 - 12.00
Paneelikeskustelu: Katsomusaineiden opetuksen tulevaisuus
Keskustelua johtaa Tuovi Pääkkönen, SUOL ry:n puheenjohtaja.
Panelisteina toimivat
Sirpa Okulov, kasvatusasiain koordinaattori, Suomen ortodoksisen kirkon
kirkollishallitus,
Martin Ubani, uskonnonpedagogiikan professori, Itä-Suomen yliopisto,
Esa Ylikoski, Vapaa-ajattelijoiden pääsihteeri sekä
Petri Karttunen, rovasti, Joensuu
On hyvä että avauksen asiaa pystyy tuomaan esillä myös lliiton ulkopuolisissa tilaisuuksissa.
Se, että on ylipäänsä kysytty, on tietysti erittäin hyvä merkki. Va-liittoa ei enää edes yritetä haudata hiljaisuuteen.
Antivaparin mielestä vaparien asian voi kuitata jaaritteluksi.
Helpoin ratkaisu uskonnonharjoittamiseen kouluissa on se, että uskonnonharjoitus ei kuulu missään muodossa kouluihin. Yhteiskunnallisena instituutiona se on neutraalia tilaa, jossa koulu ei tue eikä kannusta uskonnonharjoittamista, vaan pysyy asiassa neutraalina eikä ota kantaa uskontoihin. Siksi ei uskonnonharjoitusta missään muodossa, koskien myös yksityistä luonnollisesti tasapuolisesti. Se linjaus suojelee kaikkien yksityisyyttä katsomusasiassa eikä kenenkään katsomus tule julkisesti ilmi - eikä pidäkään tulla. Jokainen saa olla rauhassa oman vakaumuksensa kanssa eikä kenenkään pidä joutua tilanteeseen, jossa katsomuksensa joutuisi ilmaisemaan pakotettuna tai millään muulla tavoin.
Jokainen voi harjoittaa yksityisesti uskontoaan, yksin tai seurankuntansa kanssa. Koulupäivän ohjelmaan järjestetty uskonnonharjoitus ei kuulu.
Juuri näin, olen samaa mieltä. Uskonnonharjoitus ei kuulu julkisiin tiloihin millään tavalla eikä se kuulu kouluohjelmaan missään muodossa. Omalla ajallaan rauhassa omissa tiloissa kenenkään estämättä, yksityistiloissa kuten esim. kotona tai uskontokunnan omissa rakennuksissa.
Tässä ketjussa on epäilemättä esillä myön niitä näkökohtia, mitä Ylikoski aikoo tuoda esiin uskonnonopettajien paneelissa syyskuussa Joensuussa. Kysymys uskonnonharjoituksen organisoinnista koulujen toimesta koulupäiviin liippaa katsomusaineiden opetusta, vaikka onkin periaatteesa ihan toinen asia.
Näistä olisi hyvä saada juttuja paikallislehtiin.
Tästä voi saada virikettä:
"Uskonnolliset tilaisuudet koulupäivien ulkopuolelle
Lukuvuoden alkaessa kouluissa on hyvä muistaa Opetushallituksen tammikuussa 2018 antamien uusien ohjeiden nostama mahdollisuus: ”Opetuksen järjestäjä voi päätyä myös siihen, ettei koulun työsuunnitelmassa määriteltynä työaikana järjestetä uskonnollisia tilaisuuksia tai toimituksia.” Tämä tarkoittaa jumalanpalveluksia ja aamuhartauksia.
Lisäksi vinkataan: ”Koulu voi sopia, että oppilaille ja näiden huoltajille tiedotetaan mahdollisuudesta osallistua vapaa-aikana eri seurakuntien ja uskonnollisten yhdyskuntien järjestämiin tilaisuuksiin kuten joulu- ja kevätkirkkoon.”
Tämä on parempi malli, kuin kahden rinnakkaisen tilaisuuden organisointi, joka on vielä laajasti käytössä. Silloin ei tarvitse järjestää jumalanpalvelusten ja hartauksien kanssa samanaikaista erillistä ei-uskonnollista toimintaa, jonka ”tulee olla, uskonnollista sisältöä lukuun ottamatta, luonteeltaan ja tavoitteiltaan mahdollisimman samankaltaista kuin siinä tilaisuudessa, jonka tilalla muuta toimintaa järjestetään”.
Eikä tarvitse huolehtia, ettei ”uskonnollisiin tilaisuuksiin osallistumisesta tai osallistumatta jättämisestä aiheudu oppilaalle leimautumista tai muita haitallisia seuraamuksia”.
Kun opetussuunnitelman mukaan opetuksen tulee olla ”uskonnollisesti, katsomuksellisesti ja puoluepoliittisesti sitouttamatonta”, on luonnollista, että uskonnonharjoitus, kuten jumalanpalvelukset ja aamuhartaudet, jäävät lukuvuoden työsuunnitelmien ja koulupäivien ulkopuolelle. Näin henkilökunta voisi yhdessä oppilaiden kanssa keskittyä koulun yhteisiin tehtäviin ja tilaisuuksiin.
Jos koulu kuitenkin liittää uskonnonharjoitustilaisuuksia lukuvuoden koulupäiviin, huoltajat voivat nyt elokuussa ilmoittaa, että oppilas osallistuu vain katsomuksellisesti neutraaliin ohjelmaan.
Koulun tehtäviin ei perusopetuslainkaan mukaan kuulu uskonnonharjoituksen tai uskonnollisten toimitusten, kuten ruokarukousten järjestäminen. Eivät ne kuulu aikuistenkaan työpäiviin ja siten suomalaiseen kulttuuriin. Uskonnonharjoitukset ovat yksilön, perheen ja mahdollisen uskontokunnan asia."
Tämä on julkaistu tiettävästi Etelä-Suomen Sanomissa. Muita lehtihavaintoja?
Näitäkin asioita on hyvä tuoda esiin kaikilla foorumeilla. Jopa uskonon opettajille.
Myös uskonnon opettajien - rehtorien lisäksi - pitää lain mukaan toteuttaa, jopa edistää perusoikeuksia, kuten yhdenvertaisuutta uskonnosta ja vakaumuksesta riippumatta sekä uskonnottomien katsomusvapautta. Se on virkavelvollisuus julkisissa tehtävissä oleville.
Koulut alkavat to 9.8. useimmissa kunnissa.
Vieläkin ehtii vaihtaa lapsensa koulun katsomusaine uskonnosta elämänkatsomustietoon. Ja vielä ehtii tarvittaessa erottaa lapsi kirkosta - mahdollistamaan siirto et-opetukseen.
Ja lukiolainen ehtii erota kirkosa ja valita ET, kyllä.
Koteihin tullutta tai tuotavaa lappua täyttelemään... Iso X ei-uskonnollisen ohjelman puolesta.
Arno Kotron kirjoitus uudesta oppikirjasta:
"Elämänkatsomustiedon eli ET:n suosio on kovassa kasvussa, eikä ihme. Se on nimittäin upea oppiaine.
Oikeastaan ET on aine, jossa selvimmin toteutuu uusien opetussuunnitelmien henki. ET ylittää luontevasti oppiaineiden rajoja ja yhdistää eri aineissa opittua, se on keskustelevaa ja vahvasti kiinni niin ympäröivässä yhteiskunnassa kuin oppilaiden omassa elämässä.
ET:ssä on kuitenkin omat hankaluutensa. Yksi ongelma on ollut se, että ajantasaisia oppimateriaaleja ei juuri ole ollut saatavilla. Kun ET on ”vähän kaikkea” ja sen identiteetti on monelle hiukan hämärä, opetussuunnitelmien noudattaminen ja mielekkäiden kokonaisuuksien rakentaminen voi olla vaikeaa ilman kunnon materiaaleja. Vaarana on sekin, että ET-opetus vinoutuu liiaksi uskontotieteeksi tai jonkin muun näkökulman painottamiseksi – eikä asiaa helpota se, että ET päätyy usein opettajalle, jolla ei ole ET-opettajan kelpoisuutta.
Mutta nyt tilanne paranee. Saatavilla on nimittäin ET-ammattilaisten tekemä Kompassi-oppimateriaali, joka vastaa uusia opetussuunnitelmia ja noudattaa ET:n henkeä monitieteisenä katsomusaineena, jossa kysymykset nousevat nuorten omasta elämänpiiristä. Kompassin tehtävät tukevat ET:lle ominaista pohdiskelevaa ja keskustelevaa työtapaa.
Kompassi on oiva apu, tuki ja runko ET-opetukseen, olitpa sitten pitkään alalla toiminut tai vasta aloitteleva opettaja!"
https://oppimisenpalvelut.otava.fi/artikkelit/kompassi-elamankatsomustietoon/
Kirjapuutetta on nyt saatu parannettua.
Tällä viikolla määräytyy käytännössä moni asia koko lukuvuodelle.
Toki muutoksia voi tehdä pitkin vuotta, periaatteessa ja käytännössä, mutta ainakin aikaisemmin alussa sanottu on lähellä tootuutta.
Tämän viikon hottia.
Ilmoituksen tilaisuuksia koskevasta valinnasta voi tehdä myös tapauskohtaiesti. Ja lukukausiilmoituksen voi muuttaa tarvittaessa.
Lukukausi-ilmoitus on varmaan jo pitänyt palauttaa.
Mitä jos on vaparina sitä mieltä, että lapsi kastetaan, koulussa lukee uskontoa, hoilaa kiltisti vaan ne suvivirret ja käy rippikoulun? Täysikäisenä saa sitten itse päättää.
Saako tulla vaparien kokoukseen ja olla tätä mieltä?
Toivoisin vastausta asiaan, koska olen kohdannut suoranaista kiusaamista näkemysteni tiimoilta vapaa-ajattelijoiden keskuudessa, vaikka itse olen vakaumukseton.
Kouluasioista keskustelua VAbaarissa tänäään maanantaina 20.8.klo 18.00 ravintola Oivassa. Helsingissä Kolmannen linja ja Porthaninkadun kulmassa. Kaikille vapaa pääsy, Mysö "Mitä Tekisin".
Aiheeseen liittyen Nurmijärven Uutiset -lehden juttu Elämänkatsomustiedon suosio kasvaa alaluokilla – Oppilaiden määrissä suuria alueellisia ja koulukohtaisia eroja https://www.nurmijarvenuutiset.fi/artikkeli/697901-elamankatsomustiedon-suosio-kasvaa-alaluokilla-oppilaiden-maarissa-suuria#comment-463023
Tässä muunnelma samasta teemasta: Kirkosta erotaan myös uskonnonopetuksen takia
https://www.helsinginuutiset.fi/artikkeli/697881-kirkosta-erotaan-myos-uskonnonopetuksen-takia
VA-lehti on hyvä asioiden dokumentoija. Kannattaa pitää tallessa. Vaikka netissäkin toki.
Koska foorumilla on paljon asiattomia avauksia, pitää nostaa esiin myös asiallisia avauksia ja virikkeitä keskusteluun. Useampiakin saamasta aiheesta. Jos vaikka tärppäisi.
OPH:n ohjetta pitäää uudistaa niin, että "uskonnolliset toimitukset" poistetaan kokonaan. Eivät todellakaan ole "sitouttamatonta" toimintaa.
Opetushallituksen ohjeet uskonnollisista tilaisuuksista tulee uusia ottaen huomioon perusopetuksen opetussuunnitelman valtakunnallisten perusteiden linjaukset uskonnollisesta ja katsomuksellisesta sitouttamattomuudesta. Tilaisuudet ja toimitukset.
Alakoulussa+(1-6+luokat)+ET:n+oppilasosuus+on+8,5+%+ja+yläkoulussa+(7-9+luokat)+se+on+6,1+%.+Alakoulussa+kasvu+vuosina+2016-2018+oli+1,9+prosenttiyksikköä+ja+yläkoulussa+0,9+prosenttiyksikköä.
Juuri NYT on ajankohtainen asia valita uskonnollisesti sitouttamaton toiminta eikä uskonnollisiin tilaisuuksiin osallistumista.
Uskontokuntaan kuulumaton oppilas vooidaan myös vaihtaa uskonnosta elämänjkatsomustietoon.
Ehtiipä laittaa maistraattiin kirkostaerottamisilmoituksenkin ensin.
Kouluasioista on aika monta juttua. Siinä on myös monta rautaa tulessa. Yksilö- ja perhekohtaista. Koulukohtaista ja kuntakohtaista, OPH-kohtaista. Ja lainsäännöllistäkin (ET kyllä).
NYT vaparit on esittänyt OPH:lle ruokarukoiluttamisen eli uskonnolisten toimitusten poistamista kokonaan, vaikka uskonnolliset tiliasuudet jäisivätkin. Päivittäinen "toimitus" oon eri asia kuin jo tilaisuus vuodessa!
Kiitos tästä. Hyvä että heti ensimmäisenä: http://vapaa-ajattelijat.fi/blog/2019/12/08/esityksia-opetushallituksen-tilaisuusohjeiden-uudistamiseen/
Kyllähän sadoilla toistoilla peruskoulussa määrä muuttuu laaduksi pikkuaivoissa, jotka lapsilla on isojen aivojensa lisäksi.
Yksittäinenkin virsi on kuitenkin uskonnollinen, vaikka se ei perustuslakivaliokunnan mielestä teekään koko tilaisuudesta uskonnollista. Liittyykö tähän jotenkin homeopatia?
Heh, homeopaattinen lääke uskonnollisuuteen olisi siis pari säkeistöä virrestä? Vakavissa tapauksissa tarvittaisiin miedompaa lääkettä (kyllä, homeopatiassa uskomus on juuri tämä) eli ehkä vain yksittäinen lause uskontunnustusta.
Vapaa Ajattelija -lehden netissä erikseen julkaistuja juttuja voi jakaa kutakin aihetta käsittelevissä nettikeskusteluissa. Tuossa ei valitettavasti ole juurikaan päivittämistä?
Kun osa uskontokuntiin kuulumattomista peruskoululaisista on johkaantunut uskonnon opetukseen vastoin perheen perustoivetta, kun esimerkiksi koulussa ei ollut ET-opetusryhmää tiedossa lapsen eka luokalle ilmoittamisen aikaan (tammikuussa), katsomusaineen tilanne on syytä tarkastella uudestaa vuosittain.
Saattoi myös olla, että opetusjärjestely olivat sopimattomia eli kyydit naapurikouluun olisivat olleet pitkiä ja hankalia muiden kyytien kannalta.
Tilanne voi kuitenkin alakoulun ylemmille luokille tai yläkouluun siirryttäessä olla parempi. Tilanne voidaan muuttaa paremmaksi, jos rehtorilla on tahtoa.
ET-oppilaita voi tulla lisää myös kirkosta eroamisten/erottamisten kautta.
Ylikosken kirjoituksen jaaritustyyli taitaa olla perua taistolaisajoilta ja olisi sopinut johonkin neuvostoliittolaiseen Komsomolskaja Pravda lehteen - ei sitä jaaritusta jaksa lukea.
Mutta voi tulla vielä ajat - vaikka jo tämän koronakriisin aikana - jolloin Ylikoskellekin alkaa ruokarukous ja virrenveisuu maistumaan - kun ruokaa ei ole.
Onko havaintoja tai kuulupuheita ruokarukoiluttamisesta? Päivitetty tilanne?