Oletko ajatellut koskaan sitä, että uskolla tarkoitetaan usein jonkin sellaisen asian totena pitämistä, jota ei voida todistaa millään tavalla: ei tieteellisen tutkimuksen kautta tai muutenkaan. Sitten tämä totena pitäminen on pantu Raamatun kirjoituksissa ehdoksi sielun pelastumiselle ja toisaalta epäusko eli esitettyjen väitteiden epätotena pitäminen olisi kadotukseen johtava asia. Onko ihmisten tuomitseminen kadotukseen tai ikuiseen elämään oikeamielistä ja oikeudenmukaista sen perusteella, mitä he pitävät totena ja mitä he eivät pidä totena? Eikö tämän asian ratkaisemisen kannalta olisi tärkeämpää puuttua ihmisen käytökseen (moraali) tai eettisyyteen (sisäinen ihminen)? Miten jonkin asian totena pitäminen tai epäusko esitettyihin väitteisiin voisi olla ratkaiseva suhteessa sielun pelastumiseen tai kadotukseen?
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 36
Vanhimmat
Tieto on uskon, uskonnon ja uskonnolla hallitsemisen vihollinen numero yksi. Siksi raamattu jo alkusivuillaan tuomitsee tiedon hankkimisen, mikä on melkoisen alhainen markkinointikikka. Muutoin tuollaista laumaa ei olisi onnistuttukaan höynäyttämään.
Ostaisitko ideologian joka kieltää jo objektiivisen tiedon hankkimisenkin?
En minäkään.
Aika huvittavaa että kristinusko perustuu kokonaan ja ainoastaan valheeseen yhde aviottoman lapsen isästä.
Laittaisitko kyseisen kohdan raamatusta, niin voi asian tarkistaa.
Nimittäin minun raamatussani päinvastoin lukee mm. seuraavasti:
Viisauden alku on: hanki viisautta, ja kaikella muulla hankkimallasi hanki ymmärrystä.
Hanki viisautta, hanki ymmärrystä, älä sitä unhota, älä väisty pois minun suuni sanoista.
Parempi kultaa on hankkia viisautta, kalliimpi hopeata hankkia ymmärrystä.
Osta totuutta, älä myy, osta viisautta, kuria ja ymmärrystä.
Sillä Herra antaa viisautta, hänen suustansa lähtee tieto ja taito.
Mutta jos joltakin teistä puuttuu viisautta, anokoon sitä Jumalalta, joka antaa kaikille alttiisti ja soimaamatta, niin se hänelle annetaan.
Et ole sitten tainnut vielä lukea stooria siitä sensuuripuusta ja paratiisista karkoittamisesta.
Hyvä niin, hanki parempaa lukemista. Aloita vaikka Valtaojasta.
Jos sinulla olisi ymmärrystä, niin tietäisit, että hedelmän syöminen tarkoitti kuolemista.
Jumala halusi varjella ihmisen ja pitää hänet kuolemattomana. No nyt ruumis, sinunkin, tosin kuolee, synnin seurauksena, mutta henki voi pelastua, jos vastaa pelastuskutsuun.
Sinullakin on mahdollisuus vielä siihen.
Hyvin on valhe menny perille, kristinusko muitten uskontojen ohella on maailman suurinta huiputusta Trumpin puheetkin kalpenee.
Oletko koskaan miettinyt sitä, miten kristinusko sai lisää kannattajia ja miten siitä tuli maailman suurin uskonto? Jos sen perustus ja alku on puhtaasti valheen varassa, niin eikö ole erikoista se, että se menestyi niin hyvin kuin menestyi? En silti väitä sitä, että sen perustus olisi totuudessa, mutta ihmettelen itse sitä, miten johdonmukaisia esimerkiksi synoptiset evankeliumit ja Paavalin vanhimmat kirjeet seurakunnille ovat koskien kristinuskoa ennen katolisen uskonnon kehittymistä pitkälti vasta toisella vuosisadalla (100-luvulla), joskin sen juuret ovat nähtävissä jo ensimmäisellä vuosisadalla ja jopa Ut:ssa.
Uskontojen syntymä ei ole millään tavalla valheellinen tai petoksellinen prosessi, eikä se ole edelleenkään valheellinen järjestelmä, vaikka osittain niissä on valtahakuisuutta ja kilpailullisuutta, sekä väkivaltaa ja vainoa. Se on ihmisen kehittymisestä johtuva kymmeniä tuhansia vuosia elänyt ilmiö, joka alkoi varhaisista vaistonvaraisesti syntyneistä ja sittemmin vakiintuneista käsitteistä. Kommunikaation, käsitteellisyyden, symboliikan yms. kehittymisellä on suuri osuus asiaan, sillä silloin asioille ja ilmiöille alkoi muodostua vaistonvaraisia ja mielikuvituksellisia nimeämisiä, käsitteitä ja merkityksiä, joista vakiintui kollektiivista tietoa. Kun ne vakiintui, se johti vähitellen ensimmäisiin järjestelmällisiin esiuskontoihin. Ne jatkoi kehittymistään, ja leviämistään kulttuurista toiseen, joista sittemmin alkoi muodostua mm. Lähi-idän uskonnot. Ne on eläneet omaa elämäänsä tähän päivään asti, ja vasta hetki sitten syntyi toisenlainen elämäntapa, eli tieteellinen ajattelu, joka alkoi muodostaa uudenlaista todellisuuskäsitystä. Ateistisen todellisuuskäsityksen syntymä on yhtä luonnollinen vaihe kuin teisminkin syntymä. Ihminen oli älykäs jo ennen tieteellistä ajattelua, jonka vuoksi olevaisen käsittämisellä on erilaisia muotoja. Onhan meillä uusiakin "valheita". Esim. Matrix, simulaatio, kvantti sitäsuntätä jne.
Kun uskovainen sanoo, "Jumala on totta", millä tavalla hän valehtelee tai huiputtaa, jos hän uskoo sydämensä pohjasta sen olevan totta ja kokee sen kulttuurin omakseen? Omasta mielestäni on lyhytnäköistä tuomita uskonnot ja niiden harjoittajat huiputtajiksi, siitäkin huolimatta, että tiede on tuonut uskonnot uuteen valoon. Kun tuomitsemme ihmisen uskovaisuuden, tuomitsemme samalla ihmisen kehityksen. Pitämällä ateismia ainoana oikeamielisenä elämäntapana ja halveksimalla niitä, jotka elää edelleen siinä vanhassa todellisuuskäsityksessä, kertoo huonosta kehityssuunnasta. Vaikka itse olen eronnut ev.lut kirkosta, ja pidän nykyisiä uskontobrändejä maallisina kopiouskontoina, joissa palvotaan vain jumalten kuvia, ja perustan elämäni havaittavaan materialliseen maailmaan, silti tunnen sisälläni jotain sellaista, joka viittaa tunteeseen korkeammasta voimasta. Vaikka kuinka yritän kieltää sen, se tunne elää silti, eikä se valehtele. "Ylöspäin katsominen" on nimittäin sisäänrakennettu asia. Sullakin. Se on aika outo fiilis, että kun ennen olin maallisten uskonto-oppien johdattelema ja nyt ilman niitä, ja kun se tunne korkeammasta voimasta elää edelleen, niin sitä on vaikea pukea sanoiksi, mutta asia helpottuu heti, kun sen tunteen selittää esim. kristinuskon dogmeilla. Korkeampiin voimiin ja yliluonnolliseen uskominen on edelleen osa meitä ja tulee olemaan sitä vielä pitkään. Silti tullaan vielä näkemään päivä, kun uskonnot on enää museoissa pölyttyvää muinaisaineistoa. Ihminen kehittyy väistämättä kohti rationaalista personaallisutta.
Uskonnoissa on myös arvostettavia piirteitä. Niihin liitetyt moraaliset opit on omalta osaltaan ylläpitäneet ihmisen kehitystä moraaliseksi ja sivistyneeksi eläimeksi. Ihminen on mitä on, ja on aina ihmisiä, joka osaa kertoa, kuka on väärässä, kuka on valehtelija, samalla itseään ylistäen.
Uskonnot ja erityisesti Raamattuun perustuvat uskonnot sisältävät valheita, elleivät niiden pyhät kirjoitukset (Raamattu) ole kirjaimellisesti totta. Raamatun mukaan Herra puhui Aatamille ja Eevalle ja ilmestyi sen jälkeen Seetin sukulinjassa monille patriarkoille, mm. Aabrahamille, Jaakobille ja Moosekselle. Nämä kohtaamiset Herran Jumalan tai hänen lähettämänsä enkelin kanssa on kirjoitettu Raamattuun. Jos mitään kohtaamista ei ole tapahtunut, niin sitten kyse on systemaattisesta valehtelusta. Kummasta siis on kyse: valheesta vai totuudesta?
Uskotko sokeasti sen, jos joku sanoo nähneensä enkelin, Jeesuksen, Jumalan tai kuulleensa Jumalan äänen (puheen)? Miksi meidän pitäisi pitää sokeasti totena sitä, että Raamatun henkilöt väittävät kokeneensa kaiken sen, mitä Raamatussa sanotaan? Rehelliselle ihmiselle on päivänselvää se, että Raamattu pitää sisällään taruja, myyttejä ja legendoja, jotka eivät ole totta. Jos jokin historiallinen tapahtuma sattuisikin olemaan totta, niin siihen on liitetty epätosia väitteitä sankariteoista tms. Israelin uskon tueksi, mikä ei ole siis totta. Miten voisimme siis pitää Raamattua kokonaan totena ja uskoa Jumalan puhuvan sen kautta?
Totuuden vuoksi on syytä kertoa, että "uskolla" ei tarkoiteta Raamatussa pelkästään joidenkin asioiden totena pitämistä. Totena pitäminen on vain yksi osa "raamatullista uskoa". Sitä tärkeämpää on "uskollisuus", jonka Jeesus mainitsee pelastumisen tai kadotukseen joutumisen ehtona, ja siihen liittyvät hyvät teot. (Matt 25) Uskollisuudella tarkoitetaan Jumalan käskyjen ja ohjeiden tottelemista eli kuuliaisuutta: hyviä tekoja ja pahan karttamista. Usko on näiden kahden asian lisäksi myös luottamista ja kiinni riippumista eli johonkin turvaamista. Ihminen, joka uskoo Jumalaan, pitää totena Jumalan sanan (väitteet), tottelee häntä (käskyt ja ohjeet), luottaa häneen (uskoo, että Jumala pitää lupauksensa) ja riippuu hänessä kiinni (turvaa häneen). Tässä ei ole mitään pahaa niin kauan kuin uskolla ja Jumalalla ei uhkailla tai pelotella muita ihmisiä.
Valitettavasti kristinusko on tyypillisesti eriuskoisten ihmisten tuomitsemista ja jopa omien jäsenten pelottelua helvetin tuomiolla, joka ei pääty koskaan: kärsimys ja tuska on loputon niille, jotka helvettiin joutuvat. Uskontoa onkin käytetty apuna kansan hallitsemiseen ja riistämiseen sen hyväuskoisuutta apuna käyttämällä ja pelon lietsomisen kautta. Kristinuskon moraali ja eettisyys joutuvat koetukselle jo pelkästään Uuden testamentin kirjoitusten kautta, koska niissä luvataan palkinto niille, jotka tottelevat Jumalaa ja levittävät evankeliumia, mutta muille tarjotaan ikuista kärsimystä riippumatta siitä, miten he ovat tämän elämän eläneet moraalin kannalta (käytös) ja eettisesti (sisäisen ihmisen hyvyys tai pahuus). Toisaalta esitetään pelastuksen olevan riippuvaista Jumalan valinnasta eikä ihmisestä itsestään.
Joka tapauksessa, mitä ihailtavaa siinä on, jos joku ihminen pidättyy tekemästä pahaa ja tekee hyvää palkinnon saamisen toivossa tai välttääkseen rangaistuksen? Sellainen käytös ei ole epäitsekästä ja pyyteetöntä: se on itsekästä oman edun tavoittelua ja kaikkea muuta kuin se pyyteetön hyvyys, joka on kristittyjen mielestä tavoittelemisen arvoista ja korkein ihanne, johon voidaan päästä Jumalan vaikutuksesta ja hänen avullaan. Voidaan ajatella jopa niin, että korkein moraali on uskonnottomilla ihmisillä ja ateisteilla, jotka karttavat pahaa ja tekevät hyvää odottamatta saavansa siitä mitään palkintoa tai pelkäämättä lainkaan rangaistusta pahojen tekojensa vuoksi.
Ei uskova halua rangaistuksen pelosta tekemättä syntiä, vaan siksi että rakastaa Herraa.
Ja sanoohan raamattu:
Pelkoa ei rakkaudessa ole, vaan täydellinen rakkaus karkoittaa pelon, sillä pelossa on rangaistusta; ja joka pelkää, se ei ole päässyt täydelliseksi rakkaudessa.
Eli jos on sillä tasolla, että helvetin pelossa elää elämäänsä, niin ei ymmärrä uskosta mitään, ei edes alkeita, sillä vapauteen Kristus on meidät vapauttanut, ei synnin ja pelon orjuuteen.
Uskontoa on käytetty ties millä tavalla, mutta uskonto tappaa, usko pelastaa.
Kuulostat melkoisen katkeralta, eli kokemusko puhuu, jolloin syytät omista kokemuksista kaikkia uskovia ja Jumalaa. Miksi Jumala sallii, sitähän yleensä uskosta osattomat ihmiset kyselevät.
Raamatun perusteella kuitenkin on niin, että joko olet Raamatun Jumalan, eli taivallisen Isän lapsi tai sittetn et. Ja jos et ole, niin miksi sitten syytät Isää, jonka olemassaolon kiellät? Miksi edes uhraat ajatustakaan olemassaolemattomalle asialle, jos kerrat et usko siihen. Silloinhan olet vapaa.
Miksi perustat siitä mitä uskovat ja raamattu sanoo, sinähän olet jo valinnut osasi. Et usko, joten olet vapaa elämään täysin miten haluat, moraalisesti tai moraalittomasti.
Mutta salli uskovan elää uskoaan todeksi, jos hän tietää pelastuvansa uskonsa kautta.
En minä ainakaan tuomitse sinua, elä miten tahdot, mutta jos kysyt minulta uskoni perusteita, niin vastaan siihen. Ja tietenkin et voi ainakaan sanoa, että kukaan ei koskaan sinulle kertonut näistä asioista.
Olen sitä mieltä, että ihmisen hyvät teot ja pahan karttaminen ovat arvotonta, jos ihminen tekee sen kaiken saadakseen palkinnon tai välttyäkseen rangaistukselta. Niinpä, jos ateisti tai uskonnoton tekee hyvää tai karttaa pahaa odottamatta palkintoa tai pelkäämättä rangaistusta, on se paljon parempi kuin uskonnollisen ihmisen kaikki teot ja pyrkimykset hyvään pelkästään sen vuoksi, että saisi palkinnon tai karttaisi rangaistuksen. Uskonnoton ihminen on siten parempi kuin moni uskovainen... jos elää epäitsekkäästi ja tekee pyyteettömästi hyvää...
Tuskinpa kristittyjen joukossa on paljon sellaisia ihmisiä, jotka toimivat näin korkean moraalin mukaan eettisesti oikealla tavalla? Jo pelkästään se, että "usko" eli "totena pitäminen" pannaan määrittäväksi tekijäksi sielun pelastumisen tai kadotukseen joutumisen välillä, osoittaa alhaista moraalia tai vääristynyttä oikeudentajua, joka ei voi olla oikeamielisen ja oikeudenmukaisen luojan vaikutusta, jos sellainen luoja olisi olemassa. Vai mitä mieltä olette siitä, että ristin ryöväri pelastui elämänsä viimeisinä hetkinä "uskoessaan" Jeesuksen sanoja, mutta joku toinen vähemmän rikoksia ja syntejä tehnyt nuori ihminen joutuu kadotukseen, koska ei "uskonut" Jeesusta eli ei pitänyt totena evankeliumia?
Oletko koskaan ajatellut sitä, että Raamatun profeettojen, Jeesuksen ja apostolien ei tarvinnut "uskoa" eli pitää totena Jumalaa ja häneen liittyviä asioita? He kuulivat Jumalan äänen taivaasta tai enkeli puhui heille tai he erottivat Jumalan hengen puheen omista ajatuksistaan tavalla, joka ei ole kovin yleinen nimeltään kristittyjen piirissä. Jos joku ihminen on nähnyt Jumalan tai kuullut hänen äänensä tai nähnyt Herran lähettämän enkelin ja keskustellut hänen kanssaan, niin hänen ei tarvitse uskoa Jumalan olemassaoloon: hän tietää sen aistihavaintojensa ja kokemustensa kautta.
Jos joku on nähnyt Jeesuksen kuolleista heräämisen jälkeen, niin hänen ei tarvitse uskoa sitä asiaa, koska hän on nähnyt sen omin silmin. Miten siis voisi olla oikeudenmukaista vaatia muilta sellaisen asian totena pitämistä sielun pelastumisen ehtona, jota muiden ei ole tarvinnut totena pitää, koska he ovat nähneet ja kuulleet sen asian? Profeetat, Jeesus ja apostolit ovat etuoikeutetussa asemassa sen suhteen, mitä tulee pitää totena voidakseen pelastua, joten kaikki muut ihmiset ovat heitä huonommassa asemassa pelastuksen suhteen. Raamatun Jumala ei kohtele ihmisiä yhdenvertaisesti ja tasapuolisesti tuomitessaan heitä.
Ihmiset kuolevat eri ikäisinä ja erilaisten elämän vaiheiden ja kokemusten jälkeen. Miten olisi mahdollista tuomita meidät tasapuolisesti ja yhdenvertaisella tavalla, jos tämä nykyinen elämä olisi ainoa testi tai koettelu, jonka me kohtaamme ennen ”viimeistä tuomiota”? Ihminen voi kuolla äitinsä kohdussa sikiönä, vauvana, leikki-ikäisenä, alakouluikäisenä, yläkouluikäisenä, teininä, nuorena aikuisena, aikuisena, eläkeläisenä tai vanhuksena. Itse kullakin on omat kokemuksensa siitä yhteisöstä, jossa hän on elänyt, jos on ehtinyt mitään moraalisesti tuomittavaa tai hyväksyttävää kokea ennen kuolemaansa.
Miten kaikkien ihmisten tuomitseminen tasapuolisesti ja yhdenvertaisella tavalla voisi olla mahdollista, jos vain tämä lyhyt elämä olisi ainoa, jonka perusteella meidät tuomitaan? Eikö Jumala osoittaisi silloin puolueellisuutta ja kohtelisi meitä eriarvoisella tavalla koskien tärkeintä asiaa: ikuisuutta? Miten kristityt voivat olla niin sokeita, että eivät voi tunnustaa tällaista asiaa? Osa heistä (kalvinistit ja universalistit) tunnustavat sen, että mikään ihmisessä oleva ei vaikuta sielun kohtaloon: Jumala valitsee oman mielensä mukaan ne, jotka hän pelastaa ja loput joutuvat kadotukseen, tai sitten kaikki ihmiset pelastuvat lopulta tulen koettelun jälkeen (kiirastulen jälkeen). Muut kristityt ovat sokeita sen suhteen, että heidän teologiansa mukaan ihmisiä tuomitseva Jumala on puolueellinen ja kaikkea muuta kuin oikeudenmukainen ja oikeamielinen tuomari.
Siis kysehän ei ole että pitäisi uskomalla uskoa jotain mitä ei ole tapahtunut.
Jeesuksen elämä,opetukset ja kuolema on monien ei kristittyjen historioitsijoiden kirjoituksissa mainittu.
Kyse on siitä haluaan ihminen antaa syntinsä ja elämänsä päätäntävallan Jeesukselle.
Jumalan vedettyä ihmistä luokseen, voi valita ottaa Jeesuksen vastaan ja "heittäytyä" Hänen eteensä ilman omia pyyhkeitä tai vaatimuksia. Tuossa hetkessä ihminen syntyy uudesti Pyhästä Hengestä ja saa uskon lahjan (usko Jeesukseen ei ole ihmisen omaa uskoa tai päättämistä uskoa) ja tästä alkaa ikuisuuden kestävä tie Jeesuksen kanssa. Hän antaa ihmiselle viattomuutensa ja pyhyytensä ja ottaa synnit.
Ketjun toinen kirjoitus oli aika syvällä metsässä, raamattu kehottaa moneen otteeseen hankkimaan tietoa ja viisautta. Esim sananlaskujen kirja on tästä hyvä esimerkki. Tieto ja usko eivät ole toisensa vastakohtia tai edes millään tavalla ristiriidassa. Päin vastoin uskon kautta aukeaa aivan uusia kulmia maailman ajanjaksoihin ja syntyyn. Raamattukaan ei oikeastaan ole edes luettavissa ilman että Pyhä Henki sitä ihmiselle avaa.
Aiemmin olin itsekin pilkkaa ja ja Jumalan vastustaja. Luulin, että uskominen on jonkinlainen päätös uskoa raamattuun ja elämistä joidenkin ohjesääntöjen mukaan. Elin kyllä ruumiini ja sieluni kautta kautta,mutta henkeni oli kuolleessa tilassa. Armossaan ja rakkaudessaan minua kohtaan (mua pikku muurahaista maailmankaidessa kelluvan pikkuplaneeta pinnalla) Jumala antoi herätyksen, aloin (vastoin kaikkia todennäköisyyksiä) lukea muutamia kristillisiä kirjoja ja koin, että aiemmin järjettömältä tuntunut raamattu alkoi puhutella. Tulin sydämessäni vakuuttuneeksi, että Jeesus eli ja kuoli ja teki sen kaiken minun vuokseni. Olisin voinut yrittää olla välittämättä asiasta ja pikkuhiljaa "herätyksen aika" ja omantunnon suyllisyyteni paljastava ääni olisi vaiennut ja olisin jatkanut eloani Jumalan vihollisena ja pitänyt halpana Jeesuksen rakkautta, uhria ja ojennettuja käsivarsia jotka pyysivät antamaan taakkani Hänelle. Tuotu pikaa olisi taas suustani tullut Jumalan pilkkaa kuin aiemminkin,mutta nyt rajummin koska päätin passittaa sydämeni ja torjua kaiken hyvän ja rakastettavan lähteen, oikean Isäni ja ystäväni. Edessä oleva tie olisi piementynyt entisestään ja sisäinen hetkellinen Jumalan tiedostamisen hetki sammunut.
Oliko niillä ihmisillä mahdollisuus antaa elämänsä Jeesuksen hellien käsivarsien varaan, jotka elivät ennen Jeesuksen syntymää tai eivät ole kuulleet mitään hänestä?
Miten tärkeänä pidät Jeesukseen liittyvien asioiden totena pitämisen suhteessa syntien anteeksisaamiseen ja mielenmuutokseen iankaikkisen elämän ehtona?
Raamattuhan vastaa tähänkin:
Sillä Jumala ei katso henkilöön.
Sillä kaikki, jotka ilman lakia ovat syntiä tehneet, ne myös ilman lakia hukkuvat, ja kaikki, jotka lain alaisina ovat syntiä tehneet, ne lain mukaan tuomitaan;
sillä eivät lain kuulijat ole vanhurskaita Jumalan edessä, vaan lain noudattajat vanhurskautetaan.
Sillä kun pakanat, joilla ei lakia ole, luonnostansa tekevät, mitä laki vaatii, niin he, vaikka heillä ei lakia ole, ovat itse itsellensä laki
ja osoittavat, että lain teot ovat kirjoitetut heidän sydämiinsä, kun heidän omatuntonsa myötä-todistaa ja heidän ajatuksensa keskenään syyttävät tai myös puolustavat heitä-
sinä päivänä, jona Jumala on tuomitseva ihmisten salaisuudet Kristuksen Jeesuksen kautta, minun evankeliumini mukaan.
Toinen käännös sanoo selkeämmin:
Sillä jos ne kansat, joilla ei sitä sanaa ole, ovat luonnostaan sanan tekijöitä, nämä, kun heillä ei ole
ollut sitä sanaa, ovat itse se sana heidän sieluilleen.
Ja he osoittavat sanan tekojen olevan kirjoitetun heidän sydämiinsä, ja heidän omatuntonsa todistaa, kun heidän suunnitelmansa nuhtelevat tai puolustavat toisiaan,
sinä päivänä, jolloin Jumala tuomitsee ihmislasten salatut, minun evankeliumini mukaan, Jeshuan,
Messiaan käden kautta.
Mutta aika harvassa on enää maita, jossa ei ole kuultu evankeliumia, joten sen suhteen ei ole mitään puolustusta sille, että ei olisi koskaan kuullut Jeesuksesta ja siitä, että jos haluaa elää raamatun mukaan, eli pelastua, niin silloin on tultava Jeesuksen luo,. sillä vian Hänen kauttaan on pääsy Isän luo.
Kyllä ihminen on eläin joka kuollessaan on totaallisesti kuollut, aivon toiminnan lopputua ei kuviteltua sielua ole olemassa jos on niin todista.
Ajatellaanpa hetki niin, että Raamatun ilmoittama Jumala on tämän maailman luoja ja häneen uskominen (totena pitäminen) olisi pelastumisen ehto. Eikö ole omituista se, että tämä samainen Jumala ei käskenyt israelilaisia kertomaan hänestä kaikille muille kansoille? Sen sijaan tämä samainen jumala käski jopa tappaa Israelia vastustaneet kansat ja sanoi antaneensa taivaankappaleet muille kansoille palvonnan kohteeksi. (5Moos 4:19) Voisiko Raamatun Jumala olla sellainen oikeamielinen ja oikeudenmukainen rakastava isä, jollaisena kristityt hänet kuvaavat? Mielestäni ei.
Pohdit mielenkiintoisia asioita ja tekijöitä. Niin, ihmisen näkökulmasta käsin. JUMALAHAN itse ilmoittaa, miten koko pelastussanoma jne...... on HULLUTUS turmetuneen ihmisen näkökulmasta ajateltuna ja erikoisesti,- kuten jo pohdit, niin usko on vielä se punainen lanka.
Siis tavallisen ihmisen tulisi uskoa mielettömyyteen / hullutukseen ajatellen pelastustaan. Erikoisesti vielä miten ihminen on luontaisessa tilassaan VIHOLLISUUDESSA JUMALAN aivoituksia kohtaan.
Niin, koko asia saa uuden näkökulman kun mielikuvaan liittää tärkeimmän tekijän,- joka on:
29. Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Se on Jumalan teko, että te uskotte häneen, jonka Jumala on lähettänyt".
Siis ihminen,- joka uskoo siihen mitä Jeesus opetti lähettäjästään JUMALAN tahdosta / aivoituksista onkin JUMMALAN näkyvä teko ihmisessä. Ihmisessä ei todella ole tekijää, jolla aktivoisi uskon Jeesukseen. Toki tiedottaa ja tiedostua asioista voi jokainen ihminen omaksua.
Niin, ajatellen meitä pakanakansoja ja JUMALAN asennnetta, niin VT puolella JUMALA asennoitui meihin kielteisesti. Pakanakansat olivat vihollisia ja oma kansa Israel suojeltavassa tilassa.
Mutta,- UT puolella ja erikooisesti Jeesuksen sytien sovituksen jälkeen tilanne muuttui. JUMALA toimii pakanakansoissa ja ymmärrän, miten tiedottamisesta - pelastuksen ilosanoman on kysymys eli JUMALA käsittelee nyt ihmistä kollektiivisesti lajina.
Niin, ihminen ei todella voi puristaa itsestään uskoa Jeesukseen / sanomaan,- vaikka taas usko on perusehto pelastumiselle. Siis JUMALA on loppuun saakka kaikkivaltias.
Olen ihmetellyt sitä kaltistesi uskovien sanomaa, jonka mukaan "luonnollinen ihminen ei ota vastaan evankeliumia", mutta se julistetaan silti poikkeuksetta vain "luonnollisille ihmisille". Jos nämä eivät voi ottaa vastaan Jumalan sanaa, niin miksi sitä heille julistetaan?
Niin - Jumala "tekee tekonsa" ja "lahjoittaa uskon" vain "valituille" eräiden mielestä ja oppien mukaan, mistä voimme päätellä sen, että Jumala ei tahdo kaikkien tulevan uskoon ja pelastuvan, koska ei lahjoita kaikissa ihmisissä uskoa ja jättää suuren osan ihmisistä pelastamasta tämän elämän aikana. Toki universalisteilla on tähän oma sanansa sanottavana, jonka mukaan kuoleman jälkeen kaikki katuvat ja palaavat mielenmuutoksessa Jumalan tykö, niin että jokainen pelastuu, mutta siihen en usko. Toki olisi järkevämpää antaa kaikille ihmisille reilu mahdollisuus tulla kunnolla koetelluksi ja pyhittyä saman tietämyksen nojalla, joka esim. profeetoilla ja apostoleilla oli, kun näkivät ja kuulivat Jumalan...
eivätkä apostolit edes uskoneet Jeesuksen kuolleista heräämiseen, sillä he pitivät sen totena vasta sen jälkeen, kun olivat Jeesuksen kuolleista heräämisen jälkeen nähneet... muilta sitä uskoa kuitenkin nyt vaaditaan ja yleensä uskoa Jumalan olemassaoloon sekä siihen, että tulisi pitää totena profeettojen, Jeesuksen ja apostolien väitteet siitä, miten he ovat kuulleet Jumalan äänen, nähneet enkeleitä ja kuolleista herätetyn Jeesuksen... niinpä muilta ihmisiltä uskon eli totena pitämisen vaatiminen näissä asioissa ei ole tasapuolista ja yhdenvertaista kohtelua Jumalalta meitä kohtaan, mutta sellaisena Raamattu Jumalan esittää: hän ei kohtele ihmisiä tasapuolisesti ja yhdenvertaisesti vaan valitsee mielivaltaisesti ne, joille puhuu ja ilmestyy ja jotka jopa pelastaa (jos kalvinistien ym. dynaamisen jumalakuvan omistavien selityksiä on totena pitäminen).
Oletko koskaan oikeastaan kuullut evankeliumia?
Jokainen tänne syntyvä syntyy syntisenä. On eri asia missä iässä ihminen ymmärtää oman syntisyytensä, siksi lapsikaste ei pelasta ketään!
Sillä synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.
Pelastus on lahja, jota ei voi koskaan ostaa omilla teoilla, ei kukaan, koskaan, eikä milloinkaan!
Ja mikä on evankeliumi:
1 Kor. 15:1 Veljet, minä johdatan teidät tuntemaan sen evankeliumin, jonka minä teille julistin, jonka te myöskin olette ottaneet vastaan ja jossa myös pysytte
2 ja jonka kautta te myös pelastutte, jos pidätte siitä kiinni semmoisena, kuin minä sen teille julistin, ellette turhaan ole uskoneet.
3 Sillä minä annoin teille ennen kaikkea tiedoksi sen, minkä itse olin saanut: että Kristus on kuollut meidän syntiemme tähden, kirjoitusten mukaan,
4 ja että hänet haudattiin ja että hän nousi kuolleista kolmantena päivänä, kirjoitusten mukaan,
Ja mitä sitten tulee tehdä, että pelastut?
1. tunnusta että olet syntinen ja tarvitset pelastusta.
niinkuin kirjoitettu on: "Ei ole ketään vanhurskasta, ei ainoatakaan,
Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla
Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta-se on Jumalan lahja-
ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi.
Mielesi tulee uudistua täysin, et voi jatkaa smanlaista elämää kuin elit, mutta kun huudat Herran puoleet saat uuden voiman, sillä omalla voimallasi et voi yhtään mitään.
2. Uskot sydämessäsi, että Jeesus kuoli sinun syntiesi tähden, kuoli ja nousi ylös.
Luotat siihen, että Jeesus on se kuka Hän sanoo olevansa.
Jeesuksen täytyi kuolla, että sinä pelastuisit, sillä Hän kantoi kaiken synnin jokaisen edestä:
Hän oli ylenkatsottu, ihmisten hylkäämä, kipujen mies ja sairauden tuttava, jota näkemästä kaikki kasvonsa peittivät, halveksittu, jota emme minäkään pitäneet.
Mutta totisesti, meidän sairautemme hän kantoi, meidän kipumme hän sälytti päällensä. Me pidimme häntä rangaistuna, Jumalan lyömänä ja vaivaamana,
mutta hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä rauha olisi, ja hänen haavainsa kautta me olemme paratut.
Sillä jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut;
sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan.
3. Huuda avuksi Herraa! Sillä raamattu sanoo, että JOKAINEN, ei siis joku, kenties, joskus, saattaa olla, jos Jumala on hyvällä tuulella, EI, vaan raamattu sanoo, että JOKAINEN
Sillä "jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu".
Nyt tiedät miten ihminen voi pelastua, sinulle on tarjolla nyt mahdollisuus siihen.
On oma asiasi otatko vastaan, mutta tieto sinulla nyt on.
Tuli mieleeni sellainen asia, että auttaisiko minua sellainen ajatus, että Herra vie minussa alkamansa hyvän työn päätökseen asti ja luottaisin pelkästään siihen sen sijaan, että yrittäisin itse täyttää Jumalan tahtoa tai yrittää olla hänelle mieliksi? Eikö totuus ole kuitenkin se, että minä en "luonnollisen ihmiseni" puolesta pysty muuttamaan itseäni, mutta jos Herra minut muuttaa ja vie minussa alkamansa hyvän työn päätökseen asti, niin sitten minä pelastun pyhityksen kautta? Ja mikä ihme voisi estää tätä tapahtumasta, Herran oma kun olen ja pyhällä hengellä täyttynyt Jeesuksen kristuksen todistaja? Miten ihmeessä omilla aivoilla ajatteleminen voisi johtaa johonkin muuhun kuin siihen, että Jumala vaikuttaa minussa ajatuksia, tahtomista ja tekemistä kristinuskon sanoman ja opetuksen mukaan? Miten lopputulos voisi olla jotakin muuta kuin luottamus Raamatun ilmoittamaan Jumalaan ja hänen kertomaansa evankeliumiin?
Pelastushan on vasta portti josta mennään sisälle, sitten alkaa kasvu. Joka päivä on ravittava itseään ruualla, eli hengellisellä leivällä, ja on myös joka päivä juotava, myös hengellistä vettä. Ei voi vain kerran käydä haukkaamssa ja siemaisemassa, ja kuvitella voivansa pysyä hengissä sillä.
Jossain vaiheessa on siirryttävä maidon juonnista vahvan ruuan syöntiin, syvemmälle sanaan.
Se ei tarkoita sitä, etteikö voi elää tätä jokaipäiväistä elää ihan ns. normaalisti, mutta on vaellettava hengessä. Ja Jumala on luvannut johdattaa niitä, jotka kulkevat rukoillen. Rukoilla jatkuvasti ei tarkoita sitä, että kädet ristissä kuljet hurskaan näköisenä, vaan aloita aamusi ENSIN kääntymällä Herran puoleen ja pyydät että Hän johtaa. Ota tavaksi vaikka raamattusovellus puhelimeesi, jokaiselle päivälle jokin sana, jotka mietit ja pohdit ja etsit vaikka eri käännöksiä jne.
Ja tietysti pyydät, että Pyhä Henki avaa Sanaa, niin että sinun ymärryksesi avautuu.
Jumala haluaa ehdottomasti viedä päätökseen HYVÄN työnsä, jonka on aloittanut. Me tahdomme vain mennä omia polkujamme, emmekä välitä Herran viitoittamasta polusta pätkän vertaa. Sitten kun olemme ojassa, ihmettelemme, että miksi Jumala salli?
Mutta Herra on armollinen, että Hän haluaa nostaa ihmisen, sinutkin, ylös ojasta, vie sinut avaralle paikalle, että näkisit kuinka paljon Hänelleä on annettavaa.
Sinä loppujen lopuksi teet aina päätöksesi, mihin kuljet. Kuunteletko Herran johdatusta, vai kuljetko omia teitäsi ja uskottelet itsellesi, settä tämä oli Herran tahto,
Mitä usko on?
Raamattu vastaa tähän:
Mutta usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy.
Toinen käännös sanoo ehkä selkeämmin:
Mutta se usko on varmuutta niistä asioista, joita toivotaan, niin kuin nämä jo olisivat toiminnassa, ja ilmestystä asioista, jotka eivät ole näkyviä.
Kukaan meistä ei voi itse omalla voimallaan muuttaa, mutta Jumala voi, jos me annamme Hänelle luvan. Joskus se cain kirpaisee, ja silloin se tunnut mukavalta.
Me emme voi itse päättää olla tekemättä syntiä, se ei vain timi, sillä hetken päästä huomaa, että jaahas, taas saboin väärin, tein väärin jne. Vain Pyhän Hnéngen kautta meillä on voima elää pyhää elämää.
Ja kuten todettua, uskova voi langeta syntiin, mutta uskovalla ei ole mitään lupaa elää synnissä.
Synti on se joka erottaa meidät Jumalasta, ei Jumala meitä erota itsestään, vaan me erotamme itsemme Hänestä.
Ja totta on tämäkin sana:
Kuka voi tuomita kadotukseen? Kristus Jeesus on se, joka on kuollut, onpa vielä herätettykin, ja hän on Jumalan oikealla puolella, ja hän myös rukoilee meidän edestämme.
Kuka voi meidät erottaa Kristuksen rakkaudesta? Tuskako, vai ahdistus, vai vaino, vai nälkä, vai alastomuus, vai vaara, vai miekka?
Pyhä Henki ososittaa jos meildän on tehtävä parannusta, ja se tarkoittaa, että teemme täyskäännöksen ja ajtkamme vastakkaiseen suuntaan.
Ja vielä:
Sillä minä olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, ei enkelit eikä henkivallat, ei nykyiset eikä tulevaiset, ei voimat,
ei korkeus eikä syvyys, eikä mikään muu luotu voi meitä erottaa Jumalan rakkaudesta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.
Usko =luottamus.
Saata na hyökkäsi jo aikojen alussa ihmisen kimppuun sanomalla: onko Jumala todella sanonut.
Jeesus vastasi saata nalle: kirjoitettu on..
Meille on annettu yksi ase, ja se on Jumalan Sana, voimallinen miekka joka erottaa nivelet ja ytimet. Sama ase käytettävissä kuin Herralla Jeesuksella..kirjoitettu on, mutta aseen käyttöä varten meidän on tunnettava Sana, muutoin se on yhtä huitomista.
Eikö ole paljon parempi luottaa siihen, että Jumala luo jatkuvasti uutta ja toteuttaa tahtoaan maan päällä sekä minussa täysin minusta riippumattomista syistä sen sijaan, että ajattelisin Jumalan tahdon tekemisen olevan Jumalan minulle esittämä vaatimus, joka minun on täytettävä? Miksi pitäisi elää moraalis-legalistisen tai uskonnollis-legalistisen jumalakuvan mukaan? Eikö olisi parempi se, että Jumala muuttaa sinun maailmankuvasi teleologiseksi ja jumalakuvasi dynaamiseksi, niin että luotat Jumalan tekoihin ja toimintaan sen sijaan, että yrittäisit itse noudattaa Jumalan tahtoa ja muuttaa itsesi hänelle kelpaavaksi sisäisen ihmisesi puolesta?
"Herran sen teki" ja "tekee" sanoo moni sellainen, joka on siirtynyt legalistisesta jumalakuvasta ja mekanistisesta maailmankuvasta dynaamiseen jumalakuvaan ja teleologiseen maailmankuvaan. Silloin Jumalan tekoina nähdään nekin asiat, joita ei ole rukouksessa pyydetty ja jotka ovat vastoin omia toiveita tai omaa tahtoa, sillä Herra tahtoo usein eri asioita kuin me kuolevaiset ihmiset. Jumala tuottaa onnettomuuden ja onnen, mutta kuka uskoisi sen? Kärsimys on Jumalan teko siinä kuin siunaus ja hyvyys, mutta vain kärsimyksen kautta on mahdollista tulla Kristuksen kaltaiseksi sikäli kuin Raamattu puhuu totta ja valitut kirkastuvat... :-)
Ja mitä on kaikki tieto ja teoria, jos Herra ei elä sinussa ja minussa? Jos Jumala tulee minussa kaikeksi ja jopa omaksi tahdokseni, niin eikö se ole sitä Kristuksen elämää ja Jumalan kaikkea täyteyttä, josta Paavali Uudessa testamentissa puhuu, mutta että se tapahtuisi vasta ruumiin ylösnousemuksessa... mutta eikö olisi parempi, että se olisi totta tässä ja nyt: että me olisimme niin kuin Kristus eläessämme tässä maailmassa ja niin maailma voisi uskoa todistuksemme sanan kautta evankeliumin, koska me rakastamme niin kuin Kristus rakasti meitä vielä ollessamme syntisiä ja tämä rakkaus on meissä täydelliseksi tullut, niin että emme pelkää enää rangaistusta?
Olet pahasti erehtynyt, jos luulet, että en tiedä tai tunne näitä asioita... olen niistä kauan muita opettanut ja elänyt todeksi sen, mitä Raamattu sanoo, mutta mistä johtuu se, että olen tullut toisiin ajatuksiin näistä asioista? Dynaamisen jumalakuvan ja teleologisen maailmankuvan omaavat kristityt eivät ole juurikaan parempia kuin vapaiden suuntien legalistisen jumalakuvan ja mekanistisen maailmankuvan omaavat ihmiset, vaikka niin luulevat, sillä molemmat puhuvat välillä samalla tavalla siitä, miten Kristuksen tulee kasvaa ja minun vähetä, jotta Jumala tulisi minussa kaikeksi jne. eivätkä kummatkaan hylkää ajatusta siitä, että minun on avauduttava Herralle kokonaisvaltaisemmin ja tahdottava sitä, jotta Jumalan tahto tapahtuisi minussa, eli sittenkin kaikki on kiinni ihmisestä itsestään eikä yksin Jumalasta, joka tekisi tekojaan meistä riippumattomalla tavalla mielivaltaisesti.
Ongelmasi on yksinkertaisesti se, että analysoit liikaa itseäsi, Jumalaa jne. Kaikki ei pyöri sinun ympärilläsi, maailma jatkaa kiertoradallaan ajatuksistasi huolimatta. Ja Jumala hallitsee ajatuksistasi huolimatta.
Eihän Jumala mitään vaatimuslistaa ole laittanut, se on sinun oman pääsi ajattelun ja saa tanan valheen tulos.
Meidät on vapautettu, emme me mitään tahdottomia orjia ole.
Mutta koska meille on annettu raamattu ohjeeksi, niin sen kautta me opimme miten tulee elää Jumalan tahdon mukaan. Edelleenkin, jos ajattelet, että pelastut vain siksi, että vältyt helvetiltä, olet aivan alkutekijöissä. Et ole lähelläkään sitä vapauttavaa rakkautta, jonka Jumala on Jeesuksen veren kautta meille antanut. Hän antoi Poikansa, kun VIELÄ olimme syntisiä.
Koska olet opettanut muita, niin tiedät, mitä muiden opettajista on raamatussa sanottu.
Vai oletko sitä mieltä, että älkää tehkö niin kuin minä teen, vaan niin kuin minä sanon.
Sillä nimittäin ei ole muiden, varsinkaan uskosta osattomien silmissä silloin mitään merkitystä, sillä sinun elämäsi huutaa lujempaa kuin sanomisesi.
Sillä opettajana sinun tulisi katsoa omia tekstejäsi ja näet, että olet langennut saa tanan ansaan. Onko Jumala todella sanonut...
Uskovainen on velvollinen vaeltamaan kuin Jeesus vaelsi, eli rakkaudessa. Joka sekään ei tarkoita tahdotonta oliota, jonka päälta kaikki kävelevät, vrt Paavali.
Niin kauan kun me vaellamme tässä ajassa, vaellamme lihassa, niin kauan me myös olemme epätäydellisisä. Me emme tässä ajassa tiedä kaikkea, ei yksikään opettaja.
Ja tietenkin Jumala kunnioittaa ihmisen tahtoa, eihän Jumala tyranni ole, vaikka niin monet kuvittelet näin olevan.
Miksi Jumala on näin aivoitellut tämän elämän, sen me tiedämme sitten joskus, mutta tässä ajassa me emme kykene ymmärtämään, koska ajatuksemme on rajallinen. EMme ymmärrä, että Jumala on ollut aina, emme ymmärrä miten kaikki on luotu sanalla. Me uskomme.
Se mitä emme ymmärrä, niin emme ymmärrä. Voimme yrittää ymmärtää, mutta meillä on rajoituksemme loppuun saakka.
Miksi Eeva kuunteli käärmettä, miksi Aatami ei pysäyttänyt Eevaa?
Sen lopputleman me nyt elämme tässä ajassa, mutta meillä on toivona Jeesus Kristus. Jos meillä ei ole tuota toivoa, silloinhan kaikki on turhaan.
Joko raamattu on kaikin osin totta, tai ei miltään osin. Kyse on uskosta-luottamuksesta Sanaan (Kristukseen).
Näin on aikanaan myös apostolikin pohtinut:
10 Mutta Jumalan armosta minä olen se, mikä olen, eikä hänen armonsa minua kohtaan ole ollut turha, vaan enemmän kuin he kaikki minä olen työtä tehnyt, en kuitenkaan minä, vaan Jumalan armo, joka on minun kanssani.
11 Olinpa siis minä tai olivatpa he: näin me saarnaamme, ja näin te olette uskoon tulleet.
12 Mutta jos Kristuksesta saarnataan, että hän on noussut kuolleista, kuinka muutamat teistä saattavat sanoa, ettei kuolleitten ylösnousemusta ole?
13 Vaan jos ei ole kuolleitten ylösnousemusta, ei Kristuskaan ole noussut.
14 Mutta jos Kristus ei ole noussut kuolleista, turha on silloin meidän saarnamme, turha myös teidän uskonne;
15 ja silloin meidät myös havaitaan vääriksi Jumalan todistajiksi, koska olemme todistaneet Jumalaa vastaan, että hän on herättänyt Kristuksen, jota hän ei ole herättänyt, jos kerran kuolleita ei herätetä.
16 Sillä jos kuolleita ei herätetä, ei Kristuskaan ole herätetty.
17 Mutta jos Kristus ei ole herätetty, niin teidän uskonne on turha, ja te olette vielä synneissänne.
18 Ja silloinhan Kristuksessa nukkuneetkin olisivat kadotetut.
19 Jos olemme panneet toivomme Kristukseen ainoastaan tämän elämän ajaksi, niin olemme kaikkia muita ihmisiä surkuteltavammat.
20 Mutta nytpä Kristus on noussut kuolleista, esikoisena kuoloon nukkuneista.
21 Sillä koska kuolema on tullut ihmisen kautta, niin on myöskin kuolleitten ylösnousemus tullut ihmisen kautta.
22 Sillä niinkuin kaikki kuolevat Aadamissa, niin myös kaikki tehdään eläviksi Kristuksessa,
23 mutta jokainen vuorollaan: esikoisena Kristus, sitten Kristuksen omat hänen tulemuksessaan;
24 sitten tulee loppu, kun hän antaa valtakunnan Jumalan ja Isän haltuun, kukistettuaan kaiken hallituksen ja kaiken vallan ja voiman.
25 Sillä hänen pitää hallitseman "siihen asti, kunnes hän on pannut kaikki viholliset jalkojensa alle".
26 Vihollisista viimeisenä kukistetaan kuolema.
Mutta usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy.
Mutta ilman uskoa on mahdoton olla otollinen; sillä sen, joka Jumalan tykö tulee, täytyy uskoa, että Jumala on ja että hän palkitsee ne, jotka häntä etsivät.
Kun opetin muita Jumalan seurakunnassa, niin elin niiden sanojen mukaan, joita saarnasin ja olin esikuvana muille uskoville pyhän elämäni kautta. Kun lähdin pois seurakunnasta, eivät niiden säännöt ja saarnaamani sana enää sitoneet minua, niin että elän nyt vapautuneena siitä taakasta ja kuormasta, jollaiseksi Jumalan tahdon tekeminen omalla voimalla oli minulle muodostunut. Koska Jumala ei tehnyt minussa tekojaan tahdostani riippumattomalla tavalla niin kuin dynaamisen jumalakuvan omistavat luulevat hänen tekevän, niin luovuin vähitellen seuraamasta sitä jumalaa, josta Raamatun kirjoitukset todistavat. Pidän edelleen mahdollisena sen, että osa Raamatun kirjoituksista on totta, mutta siellä on myös paljon taruja, myyttejä ja legendoja sekä asiavirheitä totuuden joukossa, jotka olen oppinut fundamendalistisesta kristillisyydestä luovuttuani tunnistamaan. Tässä on apuna oma järki ja tieteellinen Raamatun tutkimus, kiitos Jumalalle!
Vapaissa suunnissa ja herätyskristillisyydessä vaietaan kokonaan tieteellisestä Raamatun tutkimuksesta ja saadaan ihmiset pitämään edelleen totena taruja, myyttejä ja legendoja tai asiavirheitä, jotka eivät historiallista todellisuutta ole. En tiedä, miksi opetusta saaneet sanan palvelijat vaikenevat näistä asioista, mutta pidän sellaista käytöstä tuomittavana ja alhaista moraalia edustavana. Kristityillä on yleisesti ottaen melko alhainen moraali, kun he kieltävät ottamasta selvää asioista ja ajattelemasta omilla aivoilla. Kristinusko on eräänlaista joukkohypnoosia tai suggestiota, joka ei kestä totuuden sanan koettelua. Kristityt eivät kestä edes sitä, että Raamatun kirjoituksia koetellaan ja tutkitaan niitä, jotta saataisiin selville, ovatko ne totuudellista historiaa vai eivät. Tunnustan tarujen, myyttien ja legendojen kertovan kristityille salattuja hengellisiä asioita ja opetuksia, jotka eivät ole avautuneet muille kuin uskoville kristityille, mutta tiedän silti näiden olevan taruja, myyttejä ja legendoja sen sijaan, että kyse olisi historiallisesta totuudesta (esim. luomismyytit, Nooan ajan vedenpaisumus, Exodus, jne.).
Pidän halpa-arvoisena Paavalin mainostaman ja kristittyjen totena elävän uskon, jossa tavoitellaan palkintoa sen pyhän ja vanhurskaan elämän seurauksena, jota pyritään elämään. Olen sitä mieltä, että hyvän tekeminen ja pahan karttaminen ovat moraalisesti korkea ihanne vain siinä tapauksessa, että se tapahtuu täysin pyyteettömästi ja epäitsekkäästi, niin että ei odoteta palkintoa eikä pelätä rangaistusta, jos Jumalan tahtoa ei totella. Jumalan tahdon tekemisen ei pitäisi olla edes helluntailaisille Jumalan vaatimus heitä kohtaan. Heidän tulisi uskoa luterilaisten tavoin siihen, että Jumala tekee tekonsa ja vie alkamansa hyvän työn loppuun asti sen sijaan, että ihmisen pitäisi itse muuttua toisenlaiseksi ja kyetä noudattamaan Herran tahtoa oma-aloitteisesti. Jos Jumala ei muuta ihmistä ja tee hänessä tekojaan vaikuttamalla jopa ajatuksia ja tahtoa ihmisestä riippumattomalla tavalla, niin silloin eletään synergistisessä uskonnossa, joka tekee elämästä raskasta ja orjuuttavaa käskyjen pitämistä... tunnen kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon, mutta en silti tunne sitä Jumalaa ja kaiken luojaa, johon uskon. Niin se vain on.
Monet "virheet" raamatussa johtuu käännöksistä. Ja esimerkiksi uuden testamentin alkukielihän on aramea, ei suinkaan kreikka. Tämän tietää jokainen asiaan vähänkään enemmän paneutunut, sillä jo tekstien rakenteet sen paljastavat.
Tässä mennäänkin vikaan, kun käydään jos jonkinlaista "raamattukoulua" ja kirjekurssia, ja kas, sitten ollaan pastoreita, joita toisten pitäisi pokkuroida ja ruokkia. Tai käydään teologinen, ja kas, raamatusta voi repiä jokaisen sivun, kun oikeastaan yksikään ei koske enää tätä päivää. Me sentään tunnemme tiedettä, olemme lentäneet Kuuhun ja kohta Marsiin.
Itse en kuulu mihinkään lahkoon, lohkoon tai kirkkokuntaan, koska meitä ei ole käsketty niin tehdä.
Siinäkin yksi käännösvirhe, älkää jättäkö keskinäistä kokoontumistanne, ei suinkaan mitään srk kirkkorakennuksen pakollista kokousta, jossa kerätään kolehtia ja lahjoitusta kirkkoseinien maksuun.
Ja sanotaanhan näinkin: että kokoontumisenne ei tee teitä paremmiksi, vaan pahemmiksi.
On vain yksi seurakunta, ja sen pää on Jeesus Kristus, ja jos onko tämä ruumis sovussa ja Jeesus sen pää? Ei todellakaan. Pastorit ovat "omien" seurakuntiensa päitä. Toiset keittelee kahvia.Taistellaan toisiaan vastaan. Ja sitten kerran kirkkaudessako ollaan yhtä?
EI ihme että Jeesus itse sanoo löytäneekö Hän uskoa kun tulee. No vähissä on, eikö vain.
Meitä ei ole käsketty kastaa vauvana, eikä meitä ole käsketty kumartelemaan "oppineita". Me olemme jokainen uskova papistoa, meillä on Pyhä Henki joka meitä opettaa.
Mutta te olette "valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä heimo, omaisuuskansa, julistaaksenne sen jaloja tekoja", joka on pimeydestä kutsunut teidät ihmeelliseen valkeuteensa;
te, jotka ennen "ette olleet kansa", mutta nyt olette "Jumalan kansa", jotka ennen "ette olleet armahdetut", mutta nyt "olette armahdetut".
Mutta valitettavasti perinteet ja niiden kautta tullut opetus on vienyt suuren osan alkuperäisestä asiasta.
Voit käyttää omasta mielestäsi hienoja sanoja, ne eivät nosta asiassa ollenkaan tieteellistä arvoa tai tuo kirjoituksillesi sen enempää painoarvoa kuin kenenkään muunkaan.
Itseasssa voisin sanoa sinulle, että jos henkilö on abderiitti ja hänellä on gueretsanilainen sekreetio, ei tuolloin omaa notorista sekreetiota ja hänellä ei ole tietoa prosodiasta, ja on lähinnä neonteniaan kallistuva, niin tuolloin henkilö ei ymmärrä reebusta sen enempää kuin celembouriakaan.
Tuolloin edes komtuuri ei voi estää ablepsialta. Silloin on parempi hautautua ossuaarioon ja odottaa absoluutiota.
Laitat Jumalan laatikkoon, ja jos Hän ei toimi oppimallasi ja opettamallasi tavalla, niin lopputulema onkin ettei Jumalaa olekaan, ei ainakaan sellaista Jumalaa jonka raamattu ilmoittaa. Vaikka ongelma voisikin olla siinä, että opettajana esiintyvä ei ole koskaan itse oppinut mitään, tai on kasvanut vinoon ja opettanut yhtä vinot opetukset seuraajilleen. Ja näin on koko tunnustuskunta, kirkkokunta, "vapaat" suunnat jo melkoisen kaukana siitä alkuperäisestä, jota usko ja sen koko olemus on ollut.
Et ole ymmäränyt koko palkinto-ajatusta, jos kuvittelet Paavalin palkinnon kiilu silmissään julistaneen evankeliumia. Kristus on meidän palkintomme, se että saamme olla Hänen kanssaan aina. Vai kuvitteletko oikeasti, että joku jonkun kultaisen kadun tai kruunun takia haluaa taivaaseen??
Minun puolestani saat uskoa miten haluat, se ei ole minulta pois mitenkään.
Myös kannattaa miettiä sitäkin vaihtoehtoa, että kuvittelee monesti tietävänsä ja ymmärtävänsä asioista enemmän kuin oikeastaan ymmärtääkään.
Onneksi raamattu on tehty yksinkertaisille ihmisille, eikä hullukaan tieltä eksy.
Poleemikko hyppäsi suoraan altaan syvään päähän.
Raamattu puhuu hyvin vähän siitä mitä tapahtui ennen Jeesuksen syntymää (tai ylösnousemista) ja yleensä tähän liittyy myös kysymys niistä jotka eivät elämänsä aikana kuule Jeesuksesta.
1.pietarin kirje 3:19 puhuu Jeesuksen kuoltua Hänen käyneen tuonelassa saarnaamassa "vangituille hengille" jotka elivät ennen noan aikaa. Tämä viittaisi käsittääkseni sitä, että tavalla tai toisella kaikki saavat evamkeliumin kuulla ja sen vastaanottaa/hylätä.
Noan ajan ihmisiä voidaan ajatella koko syntisenä ihmiskuntana, juuri tuolloinhan Jumala hävitti ihmiskunnan lukuunottamatta kahdeksaa arkissa (esikuva Jeesuksesta) olevaa.
Herra ei niinkään lähde selittelemään kaikkea tekemäänsä tai suunnitelmiaansa vaan osoittaa tien luokseen jonka ansiosta meillä on iankaikkisuus tutkia Jumalan töitä Hänen rinnallaan.
Hän on oikeudenmukainen ja hyvä ja on sitä aina ja kokoajan ja kaikkia kohtaan ihmisestä riippumatta.
Pelastussuunnitelmansa Hän päätti toteuttaa juutalaisten kautta ja kuten raamattu osoittaa, ei tälläkään ollut mitään tekemistä juutalaisten hyvyyden tai, että he olisivat omissa voimissaan pääsensä Jumalan yhteyteen. Sangen uppiniskaista ja omavanhurskasta porukkaa tuntuu raamatun mukaan olevan ;)
Kellekään ei Jeesus puhunut yhtä loukkaavasti kuin juutalaisen uskon tiukimman uskonlinjan johtajille, ihmisen oma vanhurskauden jalokiville, fariseuksilleja lainoppineille. Vaikka heillo oli annettu lupaukset ja profeetat ja lopulta Jumala itse tuli lihassa heidän keskelleen syntyen yhdeksi heistä, niin siltikään he eivät oppineet Jumalaa tuntemaan vaan kulkivat hyvien tekojen ja tarkoituksen tietä, joka oli päätynyt siihen, että vain he varmasti tutkivat kirjoituksia yötäpäivää niin he eivät edes tunteneet Häntä kun Hän tuli täyttäen kaikki kirjoitusten ennustukset ja merkit.
Niin oli silloin ja niin on edelleen, ettei ihminen hyvään kykene, eikä Jumalaa omassa uskonnollisuudessaan löydä. Onneksi, Herralle kiitos, Hän etsii ihmisiä yhteyteensä, löytäessään jonkun kuka tahtoo Häntä seurata, Hän antaa uskon ja voiman seurata koko tie loppuun asti eli voittoon ja ikuiseen iloon.
Luulen poleemikko, että Isä vetää sinua Poikansa puoleen, joka tavalla tai toisella kysyy sinultakin "tahdotko sinä seurata minua"? uskossa ei oikeastaan ole siitä kysymys pitääkö Jeesusta totena, vaan haluaako antaa syntinsä ja itsensä Jumalalle ja oppia tuntemaan Hänet. Sitä Hän etsii, lastaan, perillistään, morsiantaan. Orjista Hän ei ole kiinnostunut vaan sieluista, jotka päättävät ottaa vastaan Hänen suunnitelmansa, joka on Jeesus Kristus ristiinnaulittuna ja asettavat toivonsa "ristin hullutukseen" jossa luoja uhraa itsensä ihmiskunnan sijaisena ja lsottavat toivonsa Hänen käsiinsä niin tässä kuin tulevassakin maailmanajassa.
"Luulen poleemikko, että Isä vetää sinua Poikansa puoleen, joka tavalla tai toisella kysyy sinultakin "tahdotko sinä seurata minua"?"
Olen ollut uskovainen kristitty vuosikymmeniä, mutta en voi enää pitää totena kaikkia niitä asioita, joita Raamatussa on, enkä sen perusteella ole enää kristitty. Isä ei vedä minua poikansa puoleen, sillä olen kääntynyt pois "evankeliumin totuudesta"... eli siitä sanomasta, joka on Uudessa testamentissa ja perustuu osittain Vanhan testamentin profetioihin (mutta siinä on paljon sellaistakin, jota ei Vt:ssa mainita). Olen lähempänä deismiä kuin "Jumalan vaikuttamaa uskoa Raamatun kirjoitusten mukaan"...
" uskossa ei oikeastaan ole siitä kysymys pitääkö Jeesusta totena, vaan haluaako antaa syntinsä ja itsensä Jumalalle ja oppia tuntemaan Hänet. "
Olen saanut syntini anteeksi ja antanut elämäni Herralle (Jumalalle), niin että olen saanut sen seurauksena rauhan sydämeeni ja täyttynyt Jumalan pyhällä hengellä. Jos aiempi uskoni jotenkin eroaa nykyisestä, niin ehkä siinä, että luotin alussa siihen, että Jumala tekee minussa työtään ja vie sen loppuun saakka, mutta vähitellen aloin itse toteuttaa Jumalan tahtoa ja ajatella omilla aivoillani eli käytin sitä järkeä, jota uskon luojan tahtovan minun käyttää, ja niin kadotin sen uskon varmuuden, joka minulla aiemmin Raamatun ja evankeliumin kautta oli, mutta pidän edelleen itselläni uskon luojaa ja luomiseen, joskaan en pidä kovin mahdollisena sitä, että Raamatun ilmoittama "Jumala" olisi kaiken luoja ja syntien anteeksiantamisen takana...
Tästä olisi paljonkin sanottavaa, mutta jääköön sanomatta. Ei sillä kovin suurta merkitystä kenenkään elämän kannalta ole, mitä mieltä minä asioista on. Eikä edes sillä, mitä Jumala tekee tai tekeekö yhtään mitään: no hyvä, jos antaa syntejä anteeksi ja vaikuttaa mielenmuutosta ihmisten parhaaksi, mutta siinäpä se taitaa sitten ollakin se "Jumalan vaikutus" tässä maailmassa ja ihmisessä tämän elämän aikana. Sen jälkeen on tuskin mitään olemassa ainakaan muille kuin harvoille ja valituille, joiden joukkoon kalvinistien mukaan minun pitäisi kuulua, mutta omasta mielestäni en heidän joukkoonsa kuulu... tarkoitan sitä, että koska olen kerran saanut syntini anteeksi ja pyhän hengen olemaan kanssani, niin en voisi sitä menettää, jos kalvinismi yms. uskonnot olisivat totuudesta... mitä en usko (että ovat totuudesta).
Tarkista uskontojen opetukset Raamatun valossa. Ovatko ne sopusoinnussa sen kanssa. Vaikka kristikunta väittää olevansa oikeassa, onko sen opetukset sopusoinnussa Raamatun kanssa? Jokaisen oma velvollisuus ottaa selvää.
Raamatun kirjoituksilla voidaan perustella melko monia eri tunnustuksia, suuntauksia ja lahkojen opetuksia, koska ne ovat ristiriitaisia ja niiden kirjoittajilla oli erilainen näkemys siitä, mikä on totta ja mikä ei ole totta (mikä on Jumalan vaikutusta ja mikä ei). Ei siis ole ihme, että maailmassa on kenties jopa tuhansia eri kristillisiä lahkoja tai Raamattuun perustuvia "uskovien yhteisöjä" toisistaan poikkeavine opetuksineen...
Tom Kärnä tuo esille yhden puolen Raamatun sisältämistä näkemys- ja mielipide-eroista, jotka ovat sen kirjoittajien tai henkilöiden välisiä eroja. Hän käsittelee aihetta edesmenneen luterilaisen teologin T. P. Virkkusen kirjojen "Yksilön uskonnollinen kehitys" ja "Uskonto ja maailmankuva" perusteella. Siis jo pelkästään se aiheuttaa ristiriitoja Raamattuun, että sen kirjoittajilla ja henkilöillä on ollut erilaisia maailmankuvia ja jumalakuvia. Tätä eivät monet "uskovaiset" tiedä, koska seurakunnissa vierastetaan Raamatun tieteellistä tutkimusta ja uskontotieteitä, jotka liittyvät läheisesti pyskologiaan ja ihmisen kehitykseen kussakin kultuurisessa ympäristössä ja kunakin aikakautena.
http://www.nic.fi/~tomk/uskonto_ja_maailmankuva.html
En ole uskova, jos sielu pelastuu siitä huolimatta niin minkä sille sitten voi.
Olisi aika yllätys kuollessaan huomaisi sielun erkanevan kehosta ja siirtyvän rajan toiselle puolelle.
No, sellaista yllätystä ei tapahdu, joten elä rauhassa loppu elämäsi. Kun kuolet, niin tietoisuutesi sammuu eikä sinua ole enää olemassa. Jos korkein Jumala jostakin syystä tahtoisi herättää sinut henkiin kuoleman jälkeen, niin hän tekisi sen siten, että olet edelleen se sama ihminen, joka olet nyt ja saisit pyhittyä eli oppia elämään Jumalan tahdon mukaan siinä maailmassa, johon Herra sinut herättää. Vanhus ei herää kuolleista vanhuuden höperönä ja muistinsa menettäneenä eikä vauva herää aikuisena vaan vauva herää vauvana ja saa elää koettelun keskellä ja vanhus muistaa entisen elämänsä sekä sen, millainen hän oli nuorempana ja mitä hän teki, jotta voisi pyhittyä. Mutta mitään tällaista ylösnousemusta ei ole luvattu missään Jumalan pyhässä sanassa: on vain ihmisten arvailuja ja väitteitä siitä, että kuolleet heräisivät ylös kuolleista ja heidät tuomittaisiin tekojensa mukaan sen yhden ainoan elämän perusteella, jonka ovat eläneet tämän maan päällä. Sellainen tuomio olisi epäoikeudenmukainen ja väärämielinen, sillä Jumala ei kohtelisi silloin ihmisiä yhdenvertaisesti ja tasapuolisesti, koska toisille hän on puhunut suoraan tai enkelien kautta ja toisille hän on näyttänyt kuolleista heränneen poikansa Jeesuksen, mutta toisille ei, mutta silti hän vaatii kaikilta uskoa eli tällaisten asioiden totena pitämistä. Profeettojen, Jeesuksen ja apostolien ei tarvinnut pitää näitä asioita totena, mutta meidän pitäisi pitää ne totena voidaksemme saada syntimme anteeksi ja pelastua. Tiedoksenne sanon sen, että syntejä on saatu anteeki jo Vanhan testamentin aikana ennen kuin Jeesus oli syntynyt, joten usko evankeliumiin ei voi mitenkään olla tasapuolisesti ehtona syntien anteeksisaamiselle. Ja niin edelleen. Kristinusko on sairasta kusetusta. Paetkaa sitä, jotta saatte elää rauhassa ja voitte todella rakastaa kaikkia ihmisiä sen sijaan, että pitäisitte heitä vihollisena evankeliumin tähden!
>>Mutta mitään tällaista ylösnousemusta ei ole luvattu missään Jumalan pyhässä sanassa: on vain ihmisten arvailuja ja väitteitä siitä, että kuolleet heräisivät ylös kuolleista ja heidät tuomittaisiin tekojensa mukaan sen yhden ainoan elämän perusteella, jonka ovat eläneet tämän maan päällä.>>
No, luonnollisesti annan kaikille vapauden piirtää oman mielikuvan ihmisen olemuksesta ja kokonaisuudesta. Mutta,- todellisuus on, miten ihminen rajoittaa näin itsensä JUMALAN aivoitusten ulkopuolelle ja erikoisesti sokeutua ihmisen olemuksesta. Siis kun ihmisen oma järkeily ei hyväksy Raamatun ilmoituksissa olevia asioita, niin niitä ei pidetä enää totena. Esimerkiksi;
9. Sentähden onkin Jumala hänet korkealle korottanut ja antanut hänelle nimen, kaikkia muita nimiä korkeamman,
10. niin että kaikkien polvien pitää Jeesuksen nimeen notkistuman, sekä niitten, jotka taivaissa ovat, että niitten, jotka maan päällä ovat, ja niitten, jotka maan alla ovat,
11. ja jokaisen kielen pitää tunnustaman Isän Jumalan kunniaksi, että Jeesus Kristus on Herra. Fil 2
Ihminen,- joka uskoo tämänkin ilmoituksen sanjen sisältöön, niin omaa uskon ja ymmärryksen ihmisen olemuksesta,- ettei ihmisen sisin häviä kuoleman jälkeen kuin tuhka tuuleen. Koko ihmislajia kohtaa aika / hetki miten tunnistetaan ja tunnustetaan Jeesus Herraksi. Kyse ilmoituksen mukaan on siis kollektiivisuudesta. Samoin kuin KAIKKI JUMALAN luodut tulevat kiittämään ja ylistämään JUMALAA ja Karitsaa jne....
No, luonnollisesti jos ihminen ei omaa uskoa, niin puolet JUMALAN ilmoituksesta katoaa kuin tuhka tuuleen ja jäljelle jää väärä mielikuva koko JUMALASTA aivoituksineen.
,>> että kuolleet heräisivät ylös kuolleista ja heidät tuomittaisiin tekojensa mukaan sen yhden ainoan elämän perusteella, jonka ovat eläneet tämän maan päällä. Sellainen tuomio olisi epäoikeudenmukainen ja väärämielinen, sillä Jumala ei kohtelisi silloin ihmisiä yhdenvertaisesti ja tasapuolisesti, koska toisille hän on puhunut suoraan tai enkelien kautta ja toisille hän on näyttänyt kuolleista heränneen poikansa Jeesuksen, mutta toisille ei, mutta silti hän vaatii kaikilta <<
Todellinen harmi on se, miten ymmärryksesi / näkemisesti ulkopuolella on koko ihmisen pelastuminen. Ensinnäkin JUMALA on taho, joka tekemällä tekee ihmiseen uskon Jeesukseen. Erikoisesti JUMALAN valitsemiin,- joiden tehtävä on TIEDOTTAA apostolien tavoin JUMALAN olemassaolosta ja aivoituksista.
Ei tämän enemppää asian selkeyttämiseksi, mutta KAIKKI ihmiset tulevat tuomituiksi tekojensa mukaan KRISTUKSESSA. Ihmiset, jotka eivät ole kuulleet JUMALAN laista ja ihmiset, jotka ovat kuullet. KAIKKI tomitaan Kristuksessa. Niin, missä näet JUMALAN epäoikeudenmukaisena?