Onko ihmisellä täysi vapaus valita hyvän ja pahan välillä?
Vai onko ihminen syntymästään asti sellainen, että hänen on valittava jossakin vaiheessa elämäänsä paha, vaikka hän voikin tehdä välillä valintoja myös hyvän puoleen ja ns. hyvä ihminen voi valita jopa useammin hyvän kuin pahan vaihtoehdon välillä?
Vai onko ihminen peräti niin paha, että ei voi tehdä mitään muuta kuin pahaa elämänsä joka hetki? Tämä sen vuoksi, että ihminen sikiää ja syntyy perin syntisenä, läpikotaisin mätänä ja pahana ihmisenä, joka ei voi toteuttaa elämässään mitään muuta kuin pahaa - jopa ns. hyvät teot ovat pahuuden ilmentymiä ihmisessä olevan kiittämättömyyden ja itsekkyyden vuoksi...
Vai onko ihminen syntymästään asti sellainen, että hänen on valittava jossakin vaiheessa elämäänsä paha, vaikka hän voikin tehdä välillä valintoja myös hyvän puoleen ja ns. hyvä ihminen voi valita jopa useammin hyvän kuin pahan vaihtoehdon välillä?
Vai onko ihminen peräti niin paha, että ei voi tehdä mitään muuta kuin pahaa elämänsä joka hetki? Tämä sen vuoksi, että ihminen sikiää ja syntyy perin syntisenä, läpikotaisin mätänä ja pahana ihmisenä, joka ei voi toteuttaa elämässään mitään muuta kuin pahaa - jopa ns. hyvät teot ovat pahuuden ilmentymiä ihmisessä olevan kiittämättömyyden ja itsekkyyden vuoksi...
Vastaukset 36
Vanhimmat
Mielenkiintoinen filosofinen aihe, mitä on valinnan vapaus? Ihmisen elinympäristö vaikuttaa, se miten on kasvatettu, monet uskovissa perheissä syntyneet aikuiset lapset, luulevat valinneensa itse uskonsa, vaikka se voi heijastella täysin sitä, että vanhemmat ovat uskoneet ja usko periytyy sukupolvelta toiselle, vaikka ihminen kuvittelisi itse valinneensa, hän ei ehkä olekaan asiaa valinnut täysin itsenäisesti kaikki faktat tuntien.
Minusta pahuus ja hyvyys usein korreloituu siihen miten toimimme kanssaihmisten kanssa. Mutta varmaan filosofit ovat muinoin miettineet, mitä on pahuus ja mitä hyvyys? Pahuudeksi katsomme toimintamalleja, jotka ovat vastoin kokemiamme hyviä tapoja, tulemme samalla pohtineeksi mitä on moraali, ihminen on miettinyt moraalinkin arvoja ties mistä ajoista lähtien.
Joku mietti jossain ketjussa miten paljon periytyy ainesta ihmisissä, faktahan on, että on asioita jotka oikeasti periytyy, mm. luonteenpiirteiksikin katsotut asiat voivat olla periytyviä ja niitä voi esiintyä toisissa suvuissa enemmän kuin toisissa-Mikä on siis kasvatuksen tuoma etu tai haitta, suhteessa periytyvyyteen, jokin piirrehän ei vielä ole sinällään pahaa, mutta se yhdistettynä ympäristöön, voi tuottaa pahaa jälkeä ympäristölleen, väärinymmärretty lapsuus ei aiheuta samaa toiselle kuin toiselle,, onko toisella jokin geneettinen alttius?... esimerkiksi rikoksista tuomittujen aivoista on löydetty poikkeavuuksia, milloin ne ovat sinne tulleet? Jos ihmisen hypotalamus vahingoittuu, se muuttaa ihmisen empatiakyvyn ymmärrystä pysyvästi eliniäksi.
Ajattelepa, aivot... on se elin, joka kaiken suodattaa, jalostaa, pohtii, kaikki, moraalin, pahuuden, hyvyyden, vuosisatojen ajan, raamattukin pohtii moraalia filosofisesti, se vaan on niin vanhan eepos, ettei sille aikakaudelle kannattaisi jäänteitä laittaa. Ihmisen ymmärrys asioista on kuitenkin vielä parituhatta vuotta sitten ollut lapsen kengissä, siksi kaikkea on kuvattu sanalla jumala, sitä mitä ei ole vielä ymmärretty, Jumala on ottanut paikan ymmärryksen tavoittamattomaan maailmaan, esimerkiksi avaruudesta ei tiedetty mitään, ihmiset ihmettelivät luonnonilmiöitä, näkivät ja kokivat maanjäristykset ja tulivuoren purkaukset, Jumalan ilmestyksinä, myöskin vuodenaikojen vaihtelut helteineen jotka veivät sadot, koettiin Jumalan rankaisuina, tänä päivänä edes useimmat uskovat eivät ajattele, että kun hellekesä tulee ja vie sadon, että Jumala rankaisi tai pidä automaattisesti nälänhätää Jumalan rankaisuna, vaikka raamatun tekstit ovat syntyneet aikakaudella, jossa Jumala toimi enemmän pahuuden kautta rankaisijana, tänä päivänä uskovat etsivät hyvää ja kokevat kaiken hyvän tuovan olevan Jumala, esimerkiksi he saattavat nähdä tämän helteen olevan siunaus, koska suomessa kesä on pian ohi ja ruokatuotanto on hyvällä mallilla maailmanlaajuisesti, ei tarvitse pelätä kansallisesti sadon puolesta, ihmisiä ei kuole nälänhätään kuten joskus muutama sata vuotta sitten suomenmaassa, tuolloin Jumalan kuritus ja rankaisu oli lähempänä osana ihmisten elämää, ihan normaalielämässä, tänä päivänä evankelistat ja muut uskikset voivat nauttia kesäsäästä huviteltoissa saarnoista nauttien, jotka ovat vähemmän paatoksellisia kuin muutama sata vuotta sitten, niin ne ajat muuttuvat ja Jumalakin ajan mukana.
Eli ajattelisin että ihminen usein voi valita, mutta se ei ole sääntö, ei ehkä kaikilla kaikissa olosuhteissa ole samoja valinnanmahdollisuuksia, ei lähimainkaan, se minne synnymme voi vaikuttaa hyvin paljon valintoihin, voimme tosin valita täysin vastoin sitä mitä on ollut tapana valita. Valinta ei ole päivänselvä asia, ja vaikka itse luulemme valinneemme, kuinka paljon vaikuttaa sattumat ja muut tapahtumat elämässämme, jotka muuttavat ajatusmaailmaamme suhteessa ympäristöön ja toisiin ihmisiin? ja voimmeko oppia niistä vai olla oppimatta? se voi rikkoa meitä pysyvästi jollain ihminen kostaa ympäristölleen tai voi kasvaa henkisesti, ymmärtämään, että on mahdollisuuksia toimia toisinkin, kenties?
Kaikkea ihminen ei voi valita, ei vanhempiaan, ei paikkaa, mihin syntyy. Mutta sen ketä palvoo ja kehen hän uskoo, se on jokaisen yksilön valinta. Jumala näkee ihmisen sydämen ja vetää puoleensa ne, joilla on oikea sydämentila.
Jumala on antanut myös ihmiselle omantunnon. Oikein valmennettu omatunto muistuttaa meitä ratkaisuja tehdessämme. Voimme myös pyytää Jumalalta viisautta ratkaisuja tehdessämme. Hän on luvannut antaa sitä runsaasti vilpittömälle ihmiselle, joka etsii häntä.
Heitän tähän pari esimerkkiä lapsuudestani. Oliko minulla mahdollisuutta valita vai ei?
Näin ikkunasta muiden lasten leikkivän naapurin pihalla. Tahdoin päästä mukaan leikkiin. Olin ollut kuumeessa, mutta jo parantunut, niin että äiti päästi minut ulos. Oli kevät ja menin naapurin pihalle muiden lasten joukkoon. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun monet lapset näkivät minut, koska olin vasta 2,5 tai 3, 5 vuotta vanha. Tämä on ensimmäisiä muistojani elämästäni.
Lapsilla oli menossa painiottelut pihanurmikolla. Myös minun käskettiin painia, mutta en olisi tahtonut. Olin kaikista nuorin koko joukossa vain lyhytkasvuinen vuotta minua vanhempi poika sopi minulla painikaveriksi. Suostuin lopulta muiden painostuksesta painimaan, vaikka en olisi halunnut sitä tehdä. Se tuntui minusta väärältä ja pahalta, mutta suostuin siihen muiden painostuksen vuoksi. Olisinko voinut valita toisin?
Olin jo vanhempi lapsi, kenties 7-vuotias. Vanhemmat sisarukseni varastivat rahaa äitini taskuista, lompakosta ja kätköistä. He ostivat "kolikoilla" karkkia itselleen. He suostuttelivat minutkin varastamaan rahaa ja ostamaan karkkia kioskilta. En olisi tahtonut tehdä sitä, koska jostakin syytä tiestin sen olevan väärin (en muista oliko äiti sanonut sen olevan väärin), mutta karkin himo ja varastamisen helppous (äiti ei ollut kotona) sai minut lopulta varastamaan. Lähdimme sitten ostamaan karkkia ja se maistui hyvälle eikä kukaan jäänyt kiinni. Niinpä varastin uudelleen ja uudelleen...
Olisinko voinut valita toisin? Ainakin varastamisen pitäisi olla vääryyttä "kaikkien" mielestä, mutta oliko minulla vaihtoehtoa? Vai oliko minun varastettava sen vuoksi, että olin syntynyt sellaiseksi kuin olin tai olin kasvanut sellaisessa ympäristössä kuin jossa elin? Kumpi tekijä on ratkaiseva varastamisen kannalta vai vaikuttivatko ne yhdessä?
Niin, ei ihmisen omatunto tarkoita sitä, että olisi mahdollisuus vallita. Omatunto ainoastaan tiedostaa ihmiselle väärän käyttäytymisen. Juuri tähähän liittyen pelastuksesta kuulemattomat / JUMALAN laista ja evankeliumista tuntemattomat ihmiset tumitaan juuri oman tunnon kautta,- tietenkin Kristuksessa kuten muutkin.
Jeesus opetti eritt'in selkeästi ihmisen synnin orjuudesta ja pitää myös harvinaisen hyvin paikkansa. Kuka vain uskoneekaan.
En puhunut mitään "omastatunnosta". Puhuin siitä, että minun mielestäni paini ja varastaminen kyseisissä tilanteissa olivat väärin. Raamatun mukaan varastaminen on väärin, joten sen mukaan kyse ei ole vain minun omastatunnostani tai yhteisöni säännöistä vaan Jumalan säätämän lain käskyn rikkomisesta. Suurin osa ihmisistä pitää varastamista pahana ja tuomittavana tekona, ja Raamattu kutsuu sitä synniksi. Omasta tunnosta ei siis ole kyse vaan jostakin aivan muusta.
Miksi mielestäsi paini oli väärin? Koska koit itsesi painostetuksi? Painihan pojilla usein kehittää, sosiaalisia taitoja, pientä leikkimielistä "nahistelua" jossa ei kuitenkaan ole kovin vakavaa usein kyseessä. Sitäkin voi miettiä, miksi toiset laumassa kokevat itsensä altavastaajiksi ja uhatuiksi olonsa ja toisille se on "leikkiä", jossa ei välttämättä koeta suurempaa riitaa saaduksi aikaiseksi. Nykypäivänä paljon lapsia suojellaan normaaleilta sosiaalisilta "leikeiltä", jotka ehkä kasvattavatkin? Mutta miksi se olisi synti? paini? tietenkin jouduit leikkiin mukaan, vastoin tahtoasi ja sinut pakotettiin, et osannut puolustautua tai sinulla ei ollut taitoja, kuten ei useimmilla muillakaan lapsilla, mutta juurihan tuollaisilla painileikeillä katsotaan, missä ja mihin kukin asettuu.
Muistan kun hieman tuntemattomampi "kaveri"? teini-iässä halusi yhtäkkiä tapella, en tiedä miksi, jotain kait sillä mitattiin, jos olisin hävinnyt tappelun, siitä olisi saanut kuulla, koska voitin, se painettiin, kuin sitä ei olisi tapahtunut, en tiedä mitä sillä pyrittiin mittaamaan, en ollut lapsena ja teininä, suosiossa lainkaan. Olihan se pelottavaa, adrenaliini... mutta tiesin, että minun on tapeltava voittaakseni, en saisi hävitä.
jopa aikuisena joudumme "ottamaan paikkamme", jos jää hakattavaksi, tallottavaksi... häviän, silloin en uskalla aidolla tunteella, aidolla palolla, aidolla persoonalla, käydä kaikkea kohti.
Tuli pieni värinkäsitys. Edellisen viestini kohdensin "nim. luottamus-tärkeä."
Itse ymmärrän Raamatun kokonaisuuden siten, miten JUMALAN laki / aivoitukset näyttävät ihmiselle turmeltuneisuuden - syntisyyden. Siis ihmisen peilatessa ajatuksiaan ja käyttäytymistään JUMALAN tahtoon.
Kun JUMALA tiedostaa ihmiselle tahtonsa. Älä tee sitä ja älä tee tätä. Kun ihminen tuntee ja tutkiskelee terveellä tavalla itseään, niin huomaa ettei toteuta JUMALAN tahtoa. Siis tiedollisuus JUMALAN tahdosta ei tarkoita sitä, että ihminen ojentautuisi tietonsa mukaisesti. Omatunto on tekijä,- jolla ihminen tiedostaa väärintekemisensä. Pieni lapsi on siten vapaa tästä tekijästä,- liittyen ymmärrystasoon.
Jos aikuinen ihminen olisi olisi omassa tunnossaan 3-vuotiaan lapsen tasolla, niin hän käyttäytyisi mitä sylki suuhun toisi. Omatunto ei siis kasvattaisi / ohjaisi ihmistä.
on muuten mahdollista, että siinä teini-iän jutussa oli kyse, ehkä joku oli sanonut hakkaavansa minut? eikä sitten hakannutkaan, vaikka olin koulukiusattu, pääsin kait vähällä jostain syystä tai voisi niin ajatella? päätäni ei koskaan ole uitettu vessanpöntössä, kiusaaminen on ollut lähinnä henkistä jollain tasolla. Ehkä sillä mitattiin sitä, mihin kaiken voi ulottaa? En tiedä.
Pidä mielessäsi se asia, että mikään sinussa oleva ei anna oikeutta kiusata sinua. Kiusaamiselle ei ole yhtä ainoaa hyväksyttävää syytä. Kiusaaminen on aina yksinomaan kiusaajan syytä ja hänen tekemänsä rikkomus lähimmäistä vastaan eikä koskaan ole oikein syyllistää kiusattua ihmistä siitä, että häntä on kiusattu.
Omantunnon voi valmentaa Raamatun neuvojen mukaan, silloin se osaa ohjata oikeaan käytökseen. Ei se muuten osaa ohjata toimimaan Jumalan tahdon mukaan. Siksi Raamatun tuntemus on tärkeää.
Mutta omaatuntoa täytyy ohjata jo pienestä pitäen. Lapsihan kuitenkin toimii lapsen lailla ja toimii oman ymmärryksen mukaan. Toisin aikuisella on mahdollisuus tehdä valintoja ja vastata myös valinnoistaan. Perisynnin vuoksi ihminen on taipuvainen tekemään myös vääriä valintoja. Siksi tarvitaan oikeaa opastusta jo pienokaisesta alkaen. Sananlaskut 22: 6 antaakin viisaan neuvon: " Totuta poika tiensä suuntaan, niin ei hän vanhanakaan siltä poikkea.
Synnittömiä ihmisiä ei olekkaan ja siksi tarvitsemmekin lunnaiden hyötyä niiden anteeksiantoon. Mutta ihmisellä on kuitenkin myös kyky erottaa oikean väärästä. Eri asia on käyttääkö tuon kyvyn oikein.
Muistan kuinka ehkä alta kouluiässä, varastin ystävän kiiltokuvia, olin kuitenkin viaton lapsi, silti tein sen, näin painajaisia aikuisenakin asiasta, unia joissa saatana soitti urkuja ja näytteli niitä kiiltokuvia, se vaikutti voimakkaasti minuun... vaikuttaako kaikkiin samoin asiat? paljonko uskonto ja siinä oleva kasvatus vaikutti mieleen, jos en olisi tiennyt saatanasta, olisinko nähnyt painajaisissani sellaista?
En muuten usko, että olisin kyennyt alta kouluiässä kovin suuriin moraalisiin arviointeihin tai pohdintoihin, hyvästä ja pahasta, tottakai saatoin tietää jonkin olevan väärin, ehkä minulle oli opetettu niin? tai oli kasvatettu siihen? vai onko ihmisessä sisäsyntyistä tiedostaa, jonkin olevan väärin? kuitenkin halusin niitä kivoja kuvia itselleni ja koin kait että ne anastamalla, mieliteko ottaa toiselta voitti kiellon, älä tee pahaa. Lapsenahan tietynlainen kielto, "älä tee" ohjaa, muuten ei edes voi tiedostaa, jonkin olevan väärin... esim. lapsi voisi ajatella ilman kieltoa että kaikki on yhteistä ja jaettavaa ja minkä näkee voi ottaa.
Jos kiiltokuvien anastaja olisi kaksivuotias, olisiko hän ymmärrystasoltaan vastuussa, missä iässä on ymmärrystasolta vastuussa? Esimerkiksi on sellaisia aikuisia ihmisiä, joiden katsotaan olevan syyntakeettomia asioihin, heidän ei siis katsota tiedostavan asioita. Entä jos olisi ihan normi-ihminen, ei syyntakeeton, mutta kasvanut "pussirottien" kasvattamana tai jossain ilman toisia ihmiskontakteja tai ne ihmiskontaktit olisi vähäisiä tai normaalista poikkeavia, miten se vaikuttaisi ymmärrykseen mitä saa tehdä ja mitä ei? eikö muut ihmiset ympärillämme siis myös kasvata meitä ja laita meitä pohtimaan esimerkiksi moraalisia dilemmoja? Joku loukkaantuu, jos vie kiiltokuvat? joku suuttuu, jos vie kiiltokuvat ja läksyttää siitä tai kauhistuu teosta? Kyse ei ole ehkä Jumalan laeista, vaan meidän ihmisten laeista, miten meidän on katsottu että on oikein toimia, joskus joissain kulttuureissa, tietynlaiset vilpit voi olla ihan suotavia, jos niitä tehdään sellaisille, esim. kansoille jotka eivät kuulu omaan kansaan, kun taas omaa kansaa kohtaan voi koskea eri lait.
Ystävällinen Saatana halusi sinua urkujen soiton lomassa muistuttaa, ettet tulevaisuudessa enää tekisi vastaavaa huonoa ratkaisua. Ole turvallisella mielellä. Ystäväsikin luultavammin luuli hukanneensa kiiltokuvat, siis jos edes huomasi niiden puuttuneen.
Jokainen vanhempi / lapsen kehityksen nähnyt ymmärtänee mitä todellisuus on. Lapselle, ei koskaan tarvitse opettaa kielteistä käyttäytymistä. Mutta, niin vain todellisuus on, mite jokainen lapsi / ihminen omaa kehitysen,-- joka AINA johtaa kielteiseen käyttäytymiseen ja vaintaa ei tunneta. Ainoastaan tiedollisuus miten oikein tulisi toimia tulee kasvatuksen kautta.
Erittäin valitettava todellisuus on,- ettei uskonnollinen ihminen kertakaikkian omaa uskoa ihmisen turmeltuneisuudesta ja näin luullaan ihmisellä olevan kyky valita / omata vapaa tahtotila. Ei uskota, mite ihmisellä on kuoleman ruumis, josta juuri JUMALA pelastaa ihmisen.
Niin, miksi ei uskota todellisuutta / ihmisen käyttäytyistä ja ei edes sitä mitä JUMALA on ilmoittanut:
5. Sillä minä en tunne omakseni sitä, mitä teen; sillä minä en toteuta sitä, mitä tahdon, vaan mitä minä vihaan, sitä minä teen.
16. Mutta jos minä teen sitä, mitä en tahdo, niin minä myönnän, että laki on hyvä.
17. Niin en nyt enää tee sitä minä, vaan synti, joka minussa asuu.
18. Sillä minä tiedän, ettei minussa, se on minun lihassani, asu mitään hyvää. Tahto minulla kyllä on, mutta voimaa hyvän toteuttamiseen ei;
19. sillä sitä hyvää, mitä minä tahdon, minä en tee, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo, minä teen.
20. Jos minä siis teen sitä, mitä en tahdo, niin sen tekijä en enää ole minä, vaan synti, joka minussa asuu.
21. Niin huomaan siis itsessäni, minä, joka tahdon hyvää tehdä, sen lain, että paha riippuu minussa kiinni;
22. sillä sisällisen ihmiseni puolesta minä ilolla yhdyn Jumalan lakiin,
23. mutta jäsenissäni minä näen toisen lain, joka sotii minun mieleni lakia vastaan ja pitää minut vangittuna synnin laissa, joka minun jäsenissäni on.
24. Minä viheliäinen ihminen, kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista?
Tiesitkö sitä, että edustamasi "kristillisyys" on vain yksi monien mahdollisten tulkintojen joukosta, koska Raamatun kirjoittajien ja sen henkilöiden jumalakuva sekä maailmankuva poikkesivat toisistaan? Tom Kärnä on kirjoittanut tästä esitelmäänsä pohjautuvan lyhyen tekstin, jonka pohjalla ovat T. P. Virkkusen kirjat "Yksilön uskonnollinen kehitys" ja "Uskonto ja maailmankuva".
Nämä ovat sikäli merkittäviä kirjoituksia, että T. P. Virkkunen uskoi järkkymättä Jumalan kaikkivaltiuteen ja siihen, että hän luo jatkuvasti uutta ja toteuttaa tahtoaan jopa onnettomuuksien (sekä synnin) kautta (Jumalan valtatiet). Virkkusen mielestä ihminen on siis yhtä kykenemätön ottamaan vastaan mitään Jumalalta kuin sinä uskot. Jumala tekee sen, mitä tahtoo, mutta tekee sen tämän elämän aikana vain valituissa yksilöissä, ellei sitten uskota, että synti ja kaikki paha on myös Jumalan vaikuttamaa ja hänen aikaansaannostaan.
Teleologinen maailmankuva ja dynaaminen jumalakuva johtavat pahimmillaan juuri siihen, että syntikin on Jumalan tahtoa ja hänen vaikutustaan, koska hän kääntää lopulta "pahankin palvelemaaan hyvää" ja "synti johtaa lopulta vanhurskauteen". Jep. Saahan sitä uskoa ihan miten itse tahtoo. Todellisuudella sellaisen uskon kanssa ei välttämättä ole mitään tekemistä...
http://www.nic.fi/~tomk/uskonto_ja_maailmankuva.html
Käytä aikaasi hyvin ja käy lainaamassa ne Virkkusen kirjat.
No, itse en edusta mitään oppisuuntaa tms, vaan ajattelutapani Raamatun ilmoituksista on syntynyt "itse opiskeltuna" ja siihen on ihan oma syynsä.
Niin, vaikka edustan / omaan uskon JUMALAN kaikkivaltiuudesta, niin en toki halua olla esteenä, jos joku mieltyy ajatuksest "ihminen on oman onnensa seppä" eli vapaa tekemään ja kehittymään mitä tahtookaan.
Lyhykäisyydessään uskon ja ajattelen;
32. Sillä Jumala on sulkenut kaikki tottelemattomuuteen, että hän kaikkia armahtaisi.
33. Oi sitä Jumalan rikkauden ja viisauden ja tiedon syvyyttä! Kuinka tutkimattomat ovat hänen tuomionsa ja käsittämättömät hänen tiensä!
Niin - toisella puolella on näkemys, jonka mukaan Jumala vaikuttaa ihmisisssä raiskaukset, pedofilian, murhat, kiduttamisen, varkaudet ja valehtelun, toisella puolella on näkemys, että Jumalalla ei ole mitään tekemistä näiden asioiden kanssa: hän vain sallii ne puuttumatta kovinkaan usein maailman tapahtumiin...
olen sitä mieltä, että jos Jumala vaikuttaisi pahan tekemisen, niin en tahtoisi olla hänen kanssaan missään tekemisissä, mutta tiedän eräiden universalistien ajattelevan juuri niin: Jumala vaikuttaa synnin ja kaiken pahan...
Jaa, että valintaa.
Mietin tässä, että kun on TIETOINEN asioista, voi valita.
Ajatellaan vaikkapa tuota raamatun alkupään tarinaa Kain ja Aabel.
Mietitääs sitä, kun nämä veljekset kävivät arkista elämää ja oliko sitten se hetki, kun Jumalaa kohti oli kohdistunut kummankin palvonta.
Tässä on juuri ehkä suurimpia tunnepuolen alueita, jossa tehdään valintaa.
Jumala evästi Kainia. Asia voidaan nähdä 1 Mo 4 luvun 6 ja 7 säe.
Eli ihmisellä ON täysi valinnanvapaus. Kun tieto on, ja tiedon pohjalla valitaan.
Herra sanoi Kainille: " Miksi olet vihastunut, ja miksi hahmosi synkistyy??
ts. Kainilla on mielenalueella ongelma. Viha, ja mieli. Kun tuo yhtälö elää ihmisessä, onko hän sitten sokea tekemiseen??? Ei, ei hän ole. Vaan hän on syyntakeellinen, eli vastuullinen.
Jaesäe 7- jatkaa Herra puhetta Kainille. Eikö niin: jos teet hyvin, voit kohottaa katseesi; mutta jos et hyvin tee, niin väijyy synti ovella, ja sen halu on sinuun, mutta hallitse sinä sitä!"
Raamattu puhuu synnistä. Mittaa meille tietoisuuden, mitä se on. SE on Jumalan lain rikkomista.
Lain päämäärähän on rakkaus.
Eli yhtälö opettaa tietoisuutta ja siitähän olemme vastuussa.
Emme ole perisynnin riemottelemia, kuten halutaan opettaa. Teemme tietoista pahaa, tai olemme tekemättä.
Meidän Jumalan sanojen mukaan on OMA vastuualue, jota me hallitaan, ja se on tämä elämämme.
On turhaa sysätä vastuuta muualle, siksipä tavallaan tuomioistuinkin lukee lakia, että miten pitäisi elää ja jos ei ole eletty, mitataan sanktiot.
ts. meillä on valinnan vapaus ja vastuu valita hyvän ja pahan välillä.
Omatunto on sitten mittari, kun teemme vääriä valintoja. Sana kertoo vaikka Daavidista. Hän pelkäsi väärien valintojen tähden Jumalaa.
Tai Job pohtii. Mielettömän tappaa suuttumus, tyhmän surmaa kiivaus. Ja näinhän se on.
Ajatellen TODELLISUUTTA miten ihminen käyttäytyy ja elää niin eikö tämä/kin juuri ole todiste siitä mitä JUMALA ilmoittaa ihmisen turmeltuneisuuden tilasta . Synnin orjuudesta.
>>Mietin tässä, että kun on TIETOINEN asioista, voi valita.<<
Sukellappa ihmisen sairastuneisuuksien tuntemiseen ja sairauden aktivoitumiseen. Tämän päivän ihminen on erittäin TIETOINEN miten tulisi elää terveempänä' pysyäkseen. Siis elää siten,- ette geneettisyydestä johtuvat sairaudet aktivoituisi.
No, mikä on todellisuus. Vaikka ihminen tietää sairauksien aktivoitumiseen liittyvät tekijät, niin ihmisellä ei ole VOIMAA / tahtotilaa elää toisin. Ihminen siis sairastuttaa itsensä. Huoletonn lepo ja leivän yltäkylläisyyteen liittyvät alueet sairastuttaa tämän päivän ihmisen raskaasti.
Tai puhumattakaan pienten lasten kehtystä vanhempien mieluimmin antaen läsnäolonsa / aikansa nettiin / älypuhelimelle jne....
Toiseksi. Ihmisen raakuus / sisin aktivoituu AINA raakuuksien keskellä. Sodassa. Esim. jos tänä aikan syntisi euroopassa laaja mitainen sotatila,-- josssa maamme olisi mukana. Niin, suomalainen mieskin / ihminen tekisi raakoja ja julmia tekoja,- vaikka taas tänä päivänä puhuu vapaasta tahtotilastaan. Ymmärrätkö?
Ei ole kuin 100v taaksepäin, niin maassamme tehtiin samoja tekoja kuin isis taistelijat.
Ei ihminen välttämättä tee raakuuksia, jolla luonteen tila on valveutunut tiedollisella tasolla.
Mutta, maailmallisia etuuksiaan hakeva, ja jolla on voimaa esiituoda, sellainen ihminen voi olla raaka, vaikka kravatti kaulassa, tuntematta häpeäänsä.
Toisaalta, tässä voidaan pitää erossa "sairaat", joilta puuttuu se jokin säätelymekanismi.
Eli en allekirjoita sitä "kaikki" raakoja näkemystä, koska kyse on mielen hallintavallasta.
Puhutaan ihmisyydestä.
Eläinmaailmassa pätee eri säännöt, kuin meillä. Me siis tiedämme, kellä tietoisuus on faktaa, tietoisuus tekojemme rajoista.... ...
Maailmassa toisaalta sotia käydään huumeiden avulla, niin ne meidänkin miehet taisteli pervitiinipussi mukana, ylivoimain käyden vihollistaan vastaan.
Tuli mieleeni Suomen oman historiakuvien joukosta, kun Suomen upseeri kantoi Venäläistä haavoittunutta sotamiestä sodassa. Eli kyse ei ollut ammu, tai tulet ammutuksi.
Oli kyse vihollisesta, joka tarvitsi apua.
Kuten vahoista kirjeistä käy selville toista ei voi olla ilman toista.
Kumpi hylätään koska silloin menee myös toinen
Vastauksena on anteeksianto.
On erehdyksiä jotka annan anteeksi. Mussa tapauksessa olen tuomari jolloin menen Jumalan alueelle
Ihminen on ollut pahuuden riivaama syntiinlankeemuksesta saakka.
Perustelut:
-Ihminen on tappanut ja tappaa lajitovereitaan
- ihminen haluaa tehdä pahaa toisille
- ts. ihmisen sydämessä on synti ja sieltä lähtevät pahat ja hyvät ajatukset
- ihminen haluaisi tehdä hyvää mutta lankeaa syntiin
Jeesus Kristus on voittanut synnin vallan.
-
Paha ihminen ei hyvä haluaa tuhota, riistää, tappaa, ryöstää ja elää jumalattomasti.
Maapallommekin tuhoutuu ja saastuu (viisaiden?) ihmisten toimesta.
Anteeksi anto on voittanut
Jeesuksen esimerkin mukaisesti
Kyllä ihminen on pääasiassa sosiaallinen, kasvatus vaikuttaa kuitenkin luonteessa on erovaisuuksia uskovissakin on narsisissisesti käyttäytyviä ilkeitä omahyväisiä, taas ateistit vovat olla hyviä ihmisiä.
Ei ihminen ole ateisti tahtomattaan, ei sille voi mitään jos ei usko.
Mitäs se ihminen oikein tahtoo?
Miksi ateistit hyökkäävät nimenomaan pahuus mielessä kristittyjä vastaan?
Toivottavasti ateismi ratkaisee uskontojen kieltäjän Pohj. Korean ongelmat ja pahuuden.
Kuinka paljon pahaa on tehty uskon varjolla, rakastamanne israel sai aikaan valtavan palestenilais ongelman perustamalla valtionsa joka ei ollut pakon sanelema.
Jumalaan kristinuskovien määrä on loppujen lopuksi aika pieni verrattuna ateisteihin tai muihin uskontoihin ja kirkkoon kuuluvista vain osa on tosiasiassa uskovia.
Ymmärrän sen, että ateistit antavat nyt vastapalloon turpaan kristityille, koska kristityt ovat vainonneet ja sortaneet heitä menneiden vuosisatojen aikana. On oikeastaan hyvä, että kristinuskon valheet paljastetaan ja saadaan ihmiset hylkäämään epätodet tarut, myytit ja legendat. Se ei tarkoita sitä, että pitäisi luopua kokonaan uskosta luomiseen ja luojaan: tarpeellista ja hyödyllistä on luopua epäjumalien kuten kristittyjen Jumalan palvonnasta ja niihin liittyvistä typeristä rituaaleista (kirkon menoista).
- Ei ihmisillä ole valtaa valita, koska Jumala hallitsee pahuudellaan, jota Raamatussa nimitetään viisaudeksi:
Matteuksen evankeliumi:
28:18 Ja Jeesus tuli heidän tykönsä ja puhui heille ja sanoi: "Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä.
1.Johanneksen kirje:
5:19 Me tiedämme, että olemme Jumalasta, ja koko maailma on pahan vallassa.
Roomalaiskirje:
11:32 Sillä Jumala on sulkenut kaikki tottelemattomuuteen, että hän kaikkia armahtaisi.
11:33 Oi sitä Jumalan rikkauden ja viisauden ja tiedon syvyyttä! Kuinka tutkimattomat ovat hänen tuomionsa ja käsittämättömät hänen tiensä!
- Näin Jumala on pahuudesta tehnyt "viisautta", ja edellytyksen "armolle". Pyhää henkeä nimitetään viisauden hengeksi. Viisautta on Paavalin mukaan vihata omia tekojansa, kun pahaa tekee.
Sananlaskut:
8:12 Minä, viisaus, olen perehtynyt mielevyyteen, olen löytänyt tiedon ja taidollisuuden.
8:13 Herran pelko on pahan VIHAamista. Kopeutta ja ylpeyttä, pahaa tietä ja kavalaa suuta minä vihaan.
8:14 Minulla on neuvo ja neuvokkuus; minä olen ymmärrys, minulla on voima.
8:15 Minun avullani kuninkaat hallitsevat, ruhtinaat säädöksensä vanhurskaasti säätävät.
8:16 Minun avullani päämiehet vallitsevat ja ylhäiset, maan tuomarit kaikki.
Room:
7:15 Sillä minä en tunne omakseni sitä, mitä teen; sillä minä en toteuta sitä, mitä tahdon, vaan mitä minä VIHAan, sitä minä teen.
7:16 Mutta jos minä teen sitä, mitä en tahdo, niin minä myönnän, että laki on hyvä.
7:17 Niin en nyt enää tee sitä minä, vaan synti, joka minussa asuu.
2.Korinttolaiskirje:
5:21 Sen, joka ei synnistä tiennyt, hän meidän tähtemme teki synniksi, että me hänessä tulisimme Jumalan vanhurskaudeksi.
Hebrealaiskirje:
13:8 Jeesus Kristus on sama eilen ja tänään ja iankaikkisesti.
Kol:
1:27 joille Jumala tahtoi tehdä tiettäväksi, kuinka suuri pakanain keskuudessa on tämän salaisuuden kirkkaus: Kristus teissä, kirkkauden toivo.
- Kristus synniksi tehty ja aina sama. Kristus meissä. Pitää vihata Kristusta, että olisi viisas.
Ihminen on ihminen oli hän uskossa tai ei, mielen vihollisia yhtälailla.
Kun puhutaan vapaudesta valita hyvän ja pahan välillä, niin puhutaan moraalista. Jumalan käskyt määrittävät kristillisen moraalin. Mutta oikean ja väärän taju löytyy kaikista taustoista olevien ihmisten sisimmästä.
Vapaus on aina olemassa. Mutta sen käyttäminen vaatii rohkeutta, tiettyä luonteenlujuutta sekä joskus myös epämukavuuden sietokykyä. Kaikki eivät ole vielä löytäneet sisimmästään edes vapautta sanoa ei pienissä asioissa, kuten tuo painimistarinakin osoittaa. Jokaisella meistä on omat vastaavat tarinamme. Mutta kyllä se vapaus oli silloinkin olemassa. Me vain valitsimme sen helpomman tien.
Pahuus on tavallaan henkistä ja hengellistä laiskuutta; mennään siitä missä aita on matalin. Valitaan välitön nautinto, vaikka tiedetään, ettei siitä seuraa hyvää. Tai annetaan periksi impulsseille, joka tuhoavat elämän. Ja sitten päädytään vapauden vastakohtaan. Riippuvuuteen, vankilaan... Ihmisellä on valitettava taipumus selitellä tekemisiään ja tekemättä jättämisiään, että tilanteessa ei oikeastaan ollut muuta mahdollisuutta.
Elämä ei ole aina yksinkertaista. Joskus saattaa joutua valitsemaan kahdesta huonostakin vaihtoehdosta. Mutta silloinkin on mahdollista valita se, josta aiheutuu vähiten haittaa.
Tällaisia me kaikki olemme. Mutta onneksi on Kristus ja Hänen armonsa.
Kristinuskon käskyt voidaan ilmoittaa lyhyesti näin:
Rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä niin kuin itseäsi.
Osa nimeltään kristityistä nöyrtyy näiden käskyjen vaatimuksen edessä ja tunnustaa sen, että he eivät pysty niitä täydellisesti noudattamaan. Osa tekee kaikkensa ja parhaansa voidakseen elää näiden käskyjen mukaan. He kokevat näiden käskyjen ja Jumalan tahdon tekemisen olevan Jumalan heille esittämä vaatimus, joka heidän tulee pystyä täyttämään, jotta Jumala hyväksyy heidät ja antaa heille ikuisen elämän. Toiset ovat oivaltaneet sen, että näitä käskyjä on ihmisen mahdotonta noudattaa eivätkä ne ole Jumalan ihmiselle asettama vaatimus niin kuin ei Jumalan tahdon tekeminen missään asiassa sellainen vaatimus ole. Sen sijaan Jumala luo jatkuvasti uutta ja tekee tekojaan sekä maailmassa että valituissa ihmisissä, niin että Jumala toteuttaa tahtonsa uskovan ihmisen elämässä sen sijaan, että ihminen toteuttaisi Jumalan tahtoa.
Kun uskovainen luottaa siihen, että Jumala vie hänessä alkamansa hyvän työn päätökseen asti ja turvaa Jumalan armoon, niin silloin Jumalan tahdon tekeminen ei ole hänelle raskas lain kuorma vaan se on etuoikeus, jonka Jumala tekee uskovaisen puolesta oman nimensä kunniaksi. Niinpä "minä" en ole se, joka tekee jotakin hyvää ja ansiokasta vaan se on "Kristus minussa", jolloin Jumala saa Kristuksen kautta kaiken kunnian hyvistä teoista ja pahan karttamisesta sen sijaan, että se olisi uskovan ansiota, jolla pelastutaan tulevalta tuomiolta. Tätä puolta kristinuskosta painotetaan liian vähän vapaissa suunnissa, sillä siellä kehotetaan ihmisiä tekemään Jumalan tahto ikään kuin se olisi ihmisestä itsestään kiinni eikä Jumalasta, joka toimii ihmisestä riippumattomalla tavalla ja toteuttaa tahtoaan tässä maailmassa sekä uskovaisen elämässä.
No, minä en usko tuohon teleologiseen maailmankuvaan ja dynaamiseen jumalakuvaan, jota mm. luterilaiset ja kalvinistit pitävät esillä ainoana oikeana ja todellisena Jumalan vaikuttamana uskona, mutta tulipahan kerrottua tästäkin asiasta... jospa joku hellari sai tästä virikkeen pohtia omaa suhtautumistaan Jumalan tahdon tekemiseen ja Jumalaan uudella tavalla, joka antaisi hänelle vapauden raskaasta lain kuormasta, jollaiseksi uuden liiton Jumalan käskyjä ei ole tarkoitettu edes niiden kirjoittajien toimesta, jotka ovat ne Ut:ssa maininneet (erityisesti Paavali).