Ennen oli kirkko keskellä kylää. Se oli vetovoimainen keskuspaikka, joka veti paikalliset asukkaat puoleensa, ja siksi muut toimijat halusivat asettua kirkon viereen kirkon vertovoimasta hyötymään.
Nykyisin tilanne on aivan päinvastainen. Kirkko ei saa ihmisiä houkutelluksi kirkkoihinsa ja muihin tiloihinsa, vaan kirkon on mentävä sinne missä ikinä ihmiset kokoontuvat suurella joukolla, mistä ikinä syystä, ei kuitenkaan enää juuri lainkaan halusta harjoittaa uskontoa. Poikkeuksena tietenkin tiettyjen tosiuskovaisten lahkojen suuret kesäkokoontumiset.
Taas yksi esimerkki lisää Kirkko ja kaupunki- lehdessä: "Pop up - pyhäkoulu tulee lasten luokse"
Vetäjänä 24-v. teologian opiskelija Katri Malmi, kesätyönään. Hän toteaa että "olemme joka päivä uudessa srk:ssa uusien lasten kanssa, Työhön ei voi siksi koskaan täysin valmistautua, sillä emme tiedä etukäteen tuleeko paikalle kolme vai kaksikymmentä lasta. Kesän aikana olemme saaneet nähdä monta seurakuntaa, ja kaikkialla on ollut lämmin vastaanotto."
"Pop up -pyhäkoulu tulee sinne missä lapset ja perheet ovat. Olen pitänyt pyhäkouluja perhekerhojen yhteydessä ja julkisilla paikoilla kuten rannoilla. Toivon, että pyhäkouluun löytävät myös sellaiset perheet, jotka eivät käy sunnuntaisin mesussa.
Aloitamme kokoamalla lasten kanssa alttarin, jonka he saavat koristella omannäköisekseen. Kerron lapsille, että pyhäkoulu on pohjimmiltaan jumalanpalvelus. Sen jälkeen lapset saavat valita yhden neljästä aktiviteettisäkistä. Pyhäkoulun sisältöön vaikuttaa se minkä säkin lapset valitsevat.
Suosituimmassa säkissä on leikkivarjo, johon liittyy Matteuksen evankeliumin tarina JEESUKSESTA myrskyssä. Puolet lapsista eläytyy myrskyn rooliin, loput opetuslasten veneryhmäksi. Leikkivarjoa heiluttamalla saadaan aikaan aaltoja, kun veneryhmä seilaa varjon alla. Sitten huudetaan herätys, tai mitä ikinä lapset haluavat huutaa herättääkseen Jeesuksen, joka tyynnyttää leikkivarjon myrskyn."
Malmi korostaa muutenkin sitä, että kirkon toiminnan tuli olla enemmän "asiakaslähtöistä", eikä niin kuin tapana on ollut ja on, että kirkon työntekijät suunnittelevat toiminnan.
"Asetelma pitäisi kääntää päälaelleen siten, että toiminta lähtisi seurakuntalaisten ideoista ja aloitteista."
Haastattelu loppuu kysymykseen: "Millainen on iltarukouksesi?"
"Tämä on aika henkilökohtainen kysymys. Iltarukous on hetki, jossa päivän jälkeen saan olla kahdestaan Jumalan kanssa. Joskus se on helppoa ja vo9in vain pölistä asioita. Joskus se on kuitenkin vaikeaa, kun avoimiin kysymyksiin ei tahdo saada vastauksia."
Helsingin evl. srk:issa oli muutama vuosi sitten vaivaiset 892 pyhäkoululaista, muutama hassu prosentti pyhäkouluikäisistä, monissa srk:issa ei ole pyhäkoulua enää lainkaan, kun ei ole tulijoita.
K & K kertoo, että 3 100 helsinkiläisnuorta käy tänä vuonna rippikoulun. Mikä mahtaa olla osallistumisprosentti. Ilmeisesti huomattavasti koko maan lukua ( n. 80%?) alhaisempi.
Kuvittelisin että yksi ripari-ikäisten ikäluokka Helsingissä on yli 5 000 henkeä.
Vielä yksi huomio em. lehdestä. Etsivät ehdokkaita syksyn seurakuntavaaleihin. Kiinnitin huomiota siihen että yksi vaalikelpoisuuden edellytys on se, että on ehdokas"kristillisestä vakaumuksesta tunnettu".
Mitenköhän se mahdetaan määritellä, mihin viiva/jakolinja vedetään käytännössä? Kuinka monen ihmisen puoltolausunto vakaumuksesta ja sen aitoudesta tarvitaan? Onko eri ihmisten antamat puoltolauseet/vakuutukset painoarvoltaan erilaisia?
Nykyisin tilanne on aivan päinvastainen. Kirkko ei saa ihmisiä houkutelluksi kirkkoihinsa ja muihin tiloihinsa, vaan kirkon on mentävä sinne missä ikinä ihmiset kokoontuvat suurella joukolla, mistä ikinä syystä, ei kuitenkaan enää juuri lainkaan halusta harjoittaa uskontoa. Poikkeuksena tietenkin tiettyjen tosiuskovaisten lahkojen suuret kesäkokoontumiset.
Taas yksi esimerkki lisää Kirkko ja kaupunki- lehdessä: "Pop up - pyhäkoulu tulee lasten luokse"
Vetäjänä 24-v. teologian opiskelija Katri Malmi, kesätyönään. Hän toteaa että "olemme joka päivä uudessa srk:ssa uusien lasten kanssa, Työhön ei voi siksi koskaan täysin valmistautua, sillä emme tiedä etukäteen tuleeko paikalle kolme vai kaksikymmentä lasta. Kesän aikana olemme saaneet nähdä monta seurakuntaa, ja kaikkialla on ollut lämmin vastaanotto."
"Pop up -pyhäkoulu tulee sinne missä lapset ja perheet ovat. Olen pitänyt pyhäkouluja perhekerhojen yhteydessä ja julkisilla paikoilla kuten rannoilla. Toivon, että pyhäkouluun löytävät myös sellaiset perheet, jotka eivät käy sunnuntaisin mesussa.
Aloitamme kokoamalla lasten kanssa alttarin, jonka he saavat koristella omannäköisekseen. Kerron lapsille, että pyhäkoulu on pohjimmiltaan jumalanpalvelus. Sen jälkeen lapset saavat valita yhden neljästä aktiviteettisäkistä. Pyhäkoulun sisältöön vaikuttaa se minkä säkin lapset valitsevat.
Suosituimmassa säkissä on leikkivarjo, johon liittyy Matteuksen evankeliumin tarina JEESUKSESTA myrskyssä. Puolet lapsista eläytyy myrskyn rooliin, loput opetuslasten veneryhmäksi. Leikkivarjoa heiluttamalla saadaan aikaan aaltoja, kun veneryhmä seilaa varjon alla. Sitten huudetaan herätys, tai mitä ikinä lapset haluavat huutaa herättääkseen Jeesuksen, joka tyynnyttää leikkivarjon myrskyn."
Malmi korostaa muutenkin sitä, että kirkon toiminnan tuli olla enemmän "asiakaslähtöistä", eikä niin kuin tapana on ollut ja on, että kirkon työntekijät suunnittelevat toiminnan.
"Asetelma pitäisi kääntää päälaelleen siten, että toiminta lähtisi seurakuntalaisten ideoista ja aloitteista."
Haastattelu loppuu kysymykseen: "Millainen on iltarukouksesi?"
"Tämä on aika henkilökohtainen kysymys. Iltarukous on hetki, jossa päivän jälkeen saan olla kahdestaan Jumalan kanssa. Joskus se on helppoa ja vo9in vain pölistä asioita. Joskus se on kuitenkin vaikeaa, kun avoimiin kysymyksiin ei tahdo saada vastauksia."
Helsingin evl. srk:issa oli muutama vuosi sitten vaivaiset 892 pyhäkoululaista, muutama hassu prosentti pyhäkouluikäisistä, monissa srk:issa ei ole pyhäkoulua enää lainkaan, kun ei ole tulijoita.
K & K kertoo, että 3 100 helsinkiläisnuorta käy tänä vuonna rippikoulun. Mikä mahtaa olla osallistumisprosentti. Ilmeisesti huomattavasti koko maan lukua ( n. 80%?) alhaisempi.
Kuvittelisin että yksi ripari-ikäisten ikäluokka Helsingissä on yli 5 000 henkeä.
Vielä yksi huomio em. lehdestä. Etsivät ehdokkaita syksyn seurakuntavaaleihin. Kiinnitin huomiota siihen että yksi vaalikelpoisuuden edellytys on se, että on ehdokas"kristillisestä vakaumuksesta tunnettu".
Mitenköhän se mahdetaan määritellä, mihin viiva/jakolinja vedetään käytännössä? Kuinka monen ihmisen puoltolausunto vakaumuksesta ja sen aitoudesta tarvitaan? Onko eri ihmisten antamat puoltolauseet/vakuutukset painoarvoltaan erilaisia?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.