Perheemme on asunut Helsingissä vuodesta 2000 emmekä ole ystävystyneet vielä kenenkään kanssa. Onko vika meissä. Tuskin pelkästään meissä. Maaseudulla asuessamme kaikki oli paremmin. Ei tarvinnut lukea päivittäin negatiivisia uutisia asuinseudun tilasta, matujen kärhämöistä, raiskauksista, pahoinpitelyistä, ryöstöistä ja ties mistä. Työpaikoillamme ja asuinympäristössämme ihmisiin tutustuminen oli huomattavasti helpompaa.
Jokin "musta pilvi" tätä aluetta riivaa.
Halusin kokeilla keskustelua useiden kanssa, mutta päätin unohtaa sen. Pelkkää riitelyä alusta asti joka paikka täynnä.
Heti kun työpaikkamme kotipaikkakunnalla varmistuu, jätämme synkän, ilottoman, robottimaisen monikulttuurista lemahtavan vihreiden mädätys pääkaupungin taaksemme ja yritämme unohtaa pahan mielen, minkä se meihin jätti.
Jokin "musta pilvi" tätä aluetta riivaa.
Halusin kokeilla keskustelua useiden kanssa, mutta päätin unohtaa sen. Pelkkää riitelyä alusta asti joka paikka täynnä.
Heti kun työpaikkamme kotipaikkakunnalla varmistuu, jätämme synkän, ilottoman, robottimaisen monikulttuurista lemahtavan vihreiden mädätys pääkaupungin taaksemme ja yritämme unohtaa pahan mielen, minkä se meihin jätti.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.