Lehden takakannessa on perinteiseen tapaan lista yhdistysten tietoja.
Mitä jos sen korvaisikin vaihteeksi kartalla, johon olisi merkitty yhdistysten pääpaikat? Tai mitä muuta takakannessa voisi olla? Sen olettaisi sattuvan silmiin jos joku tarttuu lehteen vaikkapa kirjastossa.
Mitä jos sen korvaisikin vaihteeksi kartalla, johon olisi merkitty yhdistysten pääpaikat? Tai mitä muuta takakannessa voisi olla? Sen olettaisi sattuvan silmiin jos joku tarttuu lehteen vaikkapa kirjastossa.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Mikäli Vaparilehteä näkyy omassa lähikirjastossa, voi infota henkilökuntaa, että lehden tilauksen voi perua. Lehti on luettavissa netin kautta, joten kirjasto voi säästää lehtitilauksissa perumalla Vaparilehden.
Toisaalta tämän tulisi sitten näkyä kulttuurilehtituessa. Yhden tukiperusteista tulisi olla se, onko lehti kaikkien luettavissa.
Osa kirjaston käyttäjistä halunnee lukea lehdet ylipäänsä paperilla. Ei VA niin keskeinen liene, että joka kirjastoon kannattaa tilata, mutta olettaisin suurimmista kirjastoista löytyvän lukijoita.
Sellainen sivukysymys, että oliko lehden jutuista mielipiteitä? Mikä oli paras, mikä huonoin juttu?
Lehti verkossa: http://vapaa-ajattelijat.fi/wp-content/uploads/2018/07/vapaa_ajattelija__290618.pdf
Musta toi kartta-ajatus on kannatettava. Silleen sopivasti sovitettuna ja aseteltuna
Ehdotanpa sitä siis toimitusneuvostolle vaikka saman tien.
Sellainen tuli mieleeni, että onko vapaa-ajattelijoiden olemassaolosta ja toiminnasta koskaan tehty esitettä tai julkaisua, joka olisi puhutteleva ja joka olisi jaettu kaikkiin kotitalouksiin ja joka olisi luettavissa myös sähköisesti? Vai onko/onko ollut liian kallis toteutettavaksi?
Verkkoon nyt tietysti saa ilmaiseksi mitä vain.
Paperilla menee hintavaksi. Halvimmalla postin jakeluvyöhykkeellä miljoonan kappaleen jakelu näyttäisi tekevän liki 40 tuhatta euroa. Siihen tulee painokulut päälle. Realistinen tällainen olisi johonkin yksittäiseen kaupunkiin, mutta hintava silloinkin. Kokeiluna olisi mielenkiintoinen.
No voisikos sitä laittaa tarjolle esim. kaupungeissa joihinkin pisteisiin? Onhan niitä ilmaisjakeluita mitä voi ottaa milloin mistäkin.
Tietysti jäsenet jalkautuvat intoa piukassa jakamaan brochyyriä postiluukkuihin ;)
Mutta entäs ne painokustannukset?
Epäilen, että hinkua jakamiseen ei niin kauhean paljon löytyisi. Ennätys minun tietämästäni jaosta on 6,000 kirkosta eroamiseen kehottavaa lennäkkiä vuonna 1999 tai niillä main; koko 10,000 painoksesta siis yksi ihminen(!!) jakoi yli puolet.
Hintaa en nyt muista, mutta selvää on, että miljoonan kappaleen painatuskaan ei ole ihan halpaa.
Jakelupisteitä on, mutta niihin ei useinkaan haluta kaikienlaisia sekalaisia yhdistysesitteitä. Aikanaan mm. Pakanasanomat olivat esillä Tampereen pääkirjastossa jne.
Mutta en nyt siis heti tyrmääkään ideaa.