Haluaisin kysyä, miksi päiväkirjaa pitäisi rakastaa? Totta kai siksi, että se on paras ja luotettavin ystävä, jolle voi kertoa kaiken - ihan kaiken - kirjoittamalla. Voisin aloittaa sen kertomisen tänään ja jatkaa sitten, kun olisi jotakin kerrottavaa. Olen sinänsä huono ihminen, etten jaksa keskittyä sinuun joka päivä, mutta sen olen huomannut, että olen oppinut sinun avulla itsestäni todella paljon.
Muistatko, rakas päiväkirjani, kun kirjoitin sinulle vuonna 2000 ja kerroin, mitä sillä hetkellä ajattelin itsestäni. Olin juuri päättänyt edellisenä vuonna seurustelun ja pohtinut itseäni yhtenä osapuolena siinä epäonnistuneessa suhteessa. Kun luin sitten vuonna 2004 seuraavan kerran tuon saman kohdan, en enää edes muistanut, että olin tuolloin ajatellut itsestäni sillä tavalla kuin olin kirjoittanut. Olin selostanut sitä suhdettakin siihen. Opin sinulta päiväkirja, ettei tarvitse tehdä samoja virheitä toista kertaa. Oli se hieno asia, että olit säilyttänyt ajatuksiani läpi vuosien. Kerron nyt sinulle, mitä tapahtui.
Olin aloittamassa seurustelua uuden kumppanin kanssa ja onneksi sitten ihan alkuviikoilla tajusin lukea tuota vanhaa päiväkirjaa, jossa kerroin entisistä kokemuksistani. Ymmärsin yhtäkkiä, että vanhat samat kuviot olivat pahimmoilleen alkamassa uusintakierrostaan, mutta nyt vain eri henkilön kanssa. Luin uudelleen ja uudelleen ne lauseet rakkaasta päiväkirjastani. Ymmärsin niin paljon ja opin itsestäni, kokemuksistani, tunteistani ja ajatuksistani. Se seurustelu ei sitten ehtinyt alkaa ollenkaan. Emme edes koskaan suudelleet.
Vuosi vaihtui rauhallisesti. Istuin pihalla keinussa ja katselin, kun ihmiset ampuivat raketteja taivaalle. Oli hiljaista ja apeaa. Ilotulitusta oli edellisvuotta vähemmän, koska vuosi vaihtui aika usealla apein mielin. Katselin tv-uutisia useammin kuin kertaakaan aiemmin. Nyt nuo uutiskuvat alkavat olla jo historian kirjoissa. Meidänkin matka peruuntui noiden uutiskuvien takia. Kun olin menossa sinne matkatoimistolle keskustelemaan, kuljin pienen kahvilan ohi. Siinä oli ilmoitus eilisen päivän tarjousmunkeista. Päätin pistäytyä ostamaan niitä ja viedä kotiin.
Kun myyjä oli laittanut munkkeja pussiin ja olin maksanut ne, joku koputti olkapäähäni ja kysyi lupaa häiritä hetkisen. Jäin kuuntelemaan häntä. Viimeksi olemme jutelleet tänään - puhelimessa. Rakas päiväkirjani, nyt haluan kirjoittaa sinulle tarinani. Alkaako uusi vuoteni rakkaudella? Kuvittelenko liikaa vai jatkuuko tasaisen tylsä elämä edelleen?
Sain peruutetuksi matkani ja muutoinkin siihen liittyvät asiat hoidetuksi. Luulen nyt vahvasti, että tästä kahvilassa poikkeamisestani alkaa uusi jännittävä matka elämään. Kerron siitä sinulle sitten lisää, rakas päiväkirjani, kun jotain tapahtuu ja juttu etenee. Me tapaamme huomenna lauantaina. Siitä hän tänään minulle soitti ja sovimme tapaamisen. En osaa vielä jännittää, mutta pitää yrittää nukkua leppoisasti, jotta huomenna olisi pirteä ja hyvällä mielellä. Nautin suunnattomasti siitä, että saan vaihtaa ajatuksia hänen kanssaan kasvotusten, sillä hän on erittäin mielenkiintoinen tyyppi. Sellaisen ensi vaikutelman sain ja siitä on nyt muutamia viikkoja kulunut. Palataan asiaan. Hyvää yötä!
Muistatko, rakas päiväkirjani, kun kirjoitin sinulle vuonna 2000 ja kerroin, mitä sillä hetkellä ajattelin itsestäni. Olin juuri päättänyt edellisenä vuonna seurustelun ja pohtinut itseäni yhtenä osapuolena siinä epäonnistuneessa suhteessa. Kun luin sitten vuonna 2004 seuraavan kerran tuon saman kohdan, en enää edes muistanut, että olin tuolloin ajatellut itsestäni sillä tavalla kuin olin kirjoittanut. Olin selostanut sitä suhdettakin siihen. Opin sinulta päiväkirja, ettei tarvitse tehdä samoja virheitä toista kertaa. Oli se hieno asia, että olit säilyttänyt ajatuksiani läpi vuosien. Kerron nyt sinulle, mitä tapahtui.
Olin aloittamassa seurustelua uuden kumppanin kanssa ja onneksi sitten ihan alkuviikoilla tajusin lukea tuota vanhaa päiväkirjaa, jossa kerroin entisistä kokemuksistani. Ymmärsin yhtäkkiä, että vanhat samat kuviot olivat pahimmoilleen alkamassa uusintakierrostaan, mutta nyt vain eri henkilön kanssa. Luin uudelleen ja uudelleen ne lauseet rakkaasta päiväkirjastani. Ymmärsin niin paljon ja opin itsestäni, kokemuksistani, tunteistani ja ajatuksistani. Se seurustelu ei sitten ehtinyt alkaa ollenkaan. Emme edes koskaan suudelleet.
Vuosi vaihtui rauhallisesti. Istuin pihalla keinussa ja katselin, kun ihmiset ampuivat raketteja taivaalle. Oli hiljaista ja apeaa. Ilotulitusta oli edellisvuotta vähemmän, koska vuosi vaihtui aika usealla apein mielin. Katselin tv-uutisia useammin kuin kertaakaan aiemmin. Nyt nuo uutiskuvat alkavat olla jo historian kirjoissa. Meidänkin matka peruuntui noiden uutiskuvien takia. Kun olin menossa sinne matkatoimistolle keskustelemaan, kuljin pienen kahvilan ohi. Siinä oli ilmoitus eilisen päivän tarjousmunkeista. Päätin pistäytyä ostamaan niitä ja viedä kotiin.
Kun myyjä oli laittanut munkkeja pussiin ja olin maksanut ne, joku koputti olkapäähäni ja kysyi lupaa häiritä hetkisen. Jäin kuuntelemaan häntä. Viimeksi olemme jutelleet tänään - puhelimessa. Rakas päiväkirjani, nyt haluan kirjoittaa sinulle tarinani. Alkaako uusi vuoteni rakkaudella? Kuvittelenko liikaa vai jatkuuko tasaisen tylsä elämä edelleen?
Sain peruutetuksi matkani ja muutoinkin siihen liittyvät asiat hoidetuksi. Luulen nyt vahvasti, että tästä kahvilassa poikkeamisestani alkaa uusi jännittävä matka elämään. Kerron siitä sinulle sitten lisää, rakas päiväkirjani, kun jotain tapahtuu ja juttu etenee. Me tapaamme huomenna lauantaina. Siitä hän tänään minulle soitti ja sovimme tapaamisen. En osaa vielä jännittää, mutta pitää yrittää nukkua leppoisasti, jotta huomenna olisi pirteä ja hyvällä mielellä. Nautin suunnattomasti siitä, että saan vaihtaa ajatuksia hänen kanssaan kasvotusten, sillä hän on erittäin mielenkiintoinen tyyppi. Sellaisen ensi vaikutelman sain ja siitä on nyt muutamia viikkoja kulunut. Palataan asiaan. Hyvää yötä!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Omasta elämästä kirjoittaminen on opettavaista, mutta myös niiden kirjoitusten lukeminen on vielä opettavaisempaa. Taas tänään kerran todistit sen minulle, rakas päiväkirjani. Lupasin kertoa niistä treffeistä, jotka olivat viikonloppuna. Ne olivat todella kivat treffit. Juttelimme paljon, ja kun minä pääsin sitten illalla takaisin kotiin, hän soitti minulle ennen nukkumaan menoa ja juttelimme vielä yli tunnin. Tässä taitaa olla sitä jotakin.
Huomasin kirjoittaneeni tuossa vuosituhannen vaihteessa sinulle rakas päiväkirjani aika ikäviä asioita. Olin jotenkin mieli maassa enkä innostunut juuri mistään. Mietin, mitä elämä voisi tuoda tullessaan vai tuoko se yhtään mitään. Saatoin olla jopa masentunut jonkin verran. Luin, että olin kirjoittanut ajatuksia kuolemasta ja elämän päättymisestä. Hyvänen aika sentään, mitä olinkaan tuolloin ajatellut. Tämä kaikki ihana aika olisi jäänyt kokematta, jos olisin tuolloin suostunut vajoamaan synkkyyteen. En hyväksynyt sitä, että elämäni jatkuisi masentavana ja tylsänä. Päätin tehdä kaikkeni päästäkseni siitä eroon.
Tänään olen selvinnyt voittajana. Siitä on nyt viisi vuotta. Ihana ihminen soittelee minulle ja pyytää ulos. Siitä kahvilasta on tullut meidän kantapaikka. Siellähän me ensimmäisen kerran tapasimme. Sinne me kävelimme tänä iltanakin. Otit minua kädestä kiinni ja ovenpielessä suutelimme. Vaikka aurinko oli jo aikaa sitten laskenut horisonttiin, tunsin sydämessäni, kuinka se paistoi täydellä taivaalla kimaltaen yli kesäisen meren. Serkkuni laittoi tekstiviestin ja muistutti, että nyt eletään vasta helmikuuta ja oli menossa hiihtolomareissulle.
Missähän minun sukset ovat? En tiedä, maltanko lähteä minnekään hiihtoreissulle, koska haluan tapailla nyt tätä ihanaa ilmestystä, joka saa yölläkin auringon paistamaan. Päätimme tavata taas loppu viikosta, kun kummankin kiireet helpottavat. Näitä ihania yhteisiä hetkiä ei olisi, jos olisin päättänyt silloin vuosituhannen vaihteessa luovuttaa ja suostua masentuneeseen mielentilaan. Olen kuitenkin sinnikäs ja taisteluluonne. En anna periksi. En vajoa epätoivoon. Haluaisin antaa kaikille epätoivoon vajoamassa oleville palasen tätä sinnikkyyttäni ja voimaani, iloa ja lämpöä. En halua kenenkään kokevan sitä synkkyyttä, jolla uusi vuosi tuhat alkoi.
Taas on yö lähestymässä ja nukkumaanmenon aika. En saanut sanotuksi taas puoliakaan, rakas päiväkirjani, mitä sinulle aioin kertoa. Opetat minua ymmärtämään päivä päivältä yhä enemmän itsestäni ja maailmastani, toisista ihmisistä ja ympäröivästä maailmasta, luonnosta, avaruudesta, kaikesta. Minä näen, kuulen, haistan, tunnen ja aistin uutta ja mielenkiintoista. Opin siitä paljon, kun hetkeksi pysähdyn miettimään ja tutkiskelemaan. Jonakin päivänä, kun saan voimani kerätyksi, kerron, millaista elämäni siinä helvetissä oli. Mutta minä olin kuin urhoollinen palomies ja sammutin nuo helvetin liekit ja päätin aloittaa uuden ihanan elämän. Juuri sellaiseksi se on nyt kääntymässä. Jaathan tämän jännityksen tunteen kanssani rakas päiväkirjani? Ehkä pääsen jonakin päivänä noista kalvavista ja kummittelevista menneisyyden ajatuksista irti, kun kerron ne sinulle ja voin niitä sitten katsella ja miettiä, ottaa etäisyyttä ja päästää irti. Kauniita unia!
Tuuli oli tänään kylmä ja pakkanen kipakka. Kävelin ruokatunnilla keskustorin halki ja katselin ihmisiä, jotka kiskoivat pipojaan syvemmälle päähän ja pitivät kiinni kaulaliinoistaan, jotta ne eivät lähtisi tuulen mukana liitelemään. Ajatukseni lensivät pakkasen puremina kaikkien seitsemän tuulen mukana. Vaikka ulkona oli kuinka kylmä tahansa, sydämestäni hohkaa lämpöä, kuumuutta ja syvää tunnetta. Tämän tarinan nimi on rakastunut ihminen. Minä todellakin tunnen sydämessäni polttavan ihastuksen muuttuvan päivä päivältä rakastumiseksi. Kun jonakin päivänä voin myöntää olevani ääriäni myöten rakastunut, voin vain jäädä odottamaan, milloin tuo jaloimmista jaloin tunne muuttuisi rakastamiseksi.
Olen karistanut tuskaisia muistoja elämästäni pohtimalla niitä ja pukemalla sanoiksi. Niin olen selvinnyt päivästä toiseen ja viikosta seuraavaan. Tänään tunsin lievää pettymystä, kun suuren rakkauteni kohde kertoi saaneensa työnantajaltaan kaksi lippua mukavaan tilaisuuteen ja hän aikoi käyttää ne parhaan ystävänsä kanssa. Hän ei pyytänyt minua mukaan, vaikka kuvittelin ihastuneen ihmisen tekevän niin. Olinko nyt ensimmäisen kerran hänestä mustasukkainen? Rakas päiväkirjani, minä niin pelkään, että tulisin mustasukkaiseksi asioista, joista ei kannattaisi olla. Mutta edellisellä kerrallakin tämä sydänkäpyseni pyysi elokuviin ystäväänsä - ei minua. Itse vietin illan yksin kotona. Sitten kävi vielä kertaalleen niin, että hän meni katsomaan meidän molempien suosikkibändiä kaverinsa kanssa, vaikka minä olin pyytänyt häntä lähtemään sinne kanssani. Niinpä sitten pyysin omaa ystävääni sinne mukaan ja menimme kahdestaan. Hänen ilmeensä oli uskomattoman typertynyt, kun hän näki minut siellä. En jäänyt heidän seuraansa, vaan jatkoin jutustelua ystäväni kanssa omassa pöydässämme. Hyvin alkanut suhde sai siis ensimmäiset riidan aiheensa. Riitaa tästä ei ole vielä kehkeytynyt ja toivottavasti ei tulekaan. Olen yrittänyt olla puhumatta koko asiasta. Rakas päiväkirjani, haluankin kertoa sinulle tämän ahdistavan mieleni. En ymmärrä, miksi tämä ihminen, joka niin suuresti väittää minuun olevan ihastunut, ei halua lähteä kanssani minnekään vaan menee mieluummin aina kavereidensa kanssa. Lisäksi tämä henkilö sanoi minulle puhelimessa haluavansa alkaa seurustella kanssani. Olen ihan ihmeissäni, sillä kaikki tunteeni ovat ristiriitaisia. Kunnon pakkanen pitää hereillä, mutta minä olen ihmissuhteiden ymmärtämisessä täysi untamoinen.
Ikkunaan pitäisi vaihtaa tiivisteet, sillä tuuli vinkuu jokaisesta mahdollisesta raosta sisälle huoneeseen. Minulla on vain yksi iso huone, jossa on tupakeittiö ja makuuhuone ja olohuone samassa. Ovesta vasemmalle on kylpyhuone ja sauna. Seuraavan oven takana on wc ja kolmas ovi vasemmalta vaatekomero. Kotini ei ole järin suuri, mutta tässä on mukava asua. Joskus menen sitten kesämökille, jonka perin mummoltani. Hän testamenttasi sen minulle. En edes osannut sitä arvata etukäteen, vaan sain kuulla siitä mummin kuoltua. Surin sitä tapausta paljon. Oli marraskuu, kun hautasimme rakkaan isoäitimme. Maksan vuokraa tästä asunnosta. Olen miettinyt, miten elämä jatkuu. Maksanko koko loppuelämäni vuokraa? Rakas päiväkirjani, pitäisikö minun ostaa oma asunto vai jatkaa vuokralla elämistä? Yksinkö minä ostaisin asunnon? Minulla ei ole puolisoa, jonka kanssa jakaa kotini. Siitä minä olen usein vähän apea ja surullinen, mutta en silti vaivu epätoivoon. Elämä on kaunis. Nyt mereltä näkyy kaukaisten laivojen valoja heijastuen ikkunaan. Korkeat talot myötäilevät tuulista säätä. On ilo asua siten, että näkee merelle. Voi antaa ajatuksen karata sinne sekä kesällä että talvella. Tämä on rannikkokaupunkin etu - siitä sisämaassa vain haaveillaan. Tähän kaupunkiin olen jumittunut. Tännekö minä jään? Rakas päiväkirjani, olen tullut elämässäni uuteen pisteeseen - tuskalliseen kipupisteeseen. Olen ymmärtänyt, että etsin paikkaani elämässä. Minne kuulun ja missän on paikkani? Tunnen tuon kivun kaikkialla kehossani. En ole löytänyt paikkaani elämässä. Miten sen voi löytää? Näiden ajatusten kanssa päätän tänään käpertyä peittoni alle nukkumaan. Näkisinkö unta tulevaisuudesta? Saisinko nähdä edes hetken, millaista elämäni olisi vaikka vain viiden vuoden kuluttua? Olen ihan sekavasti ihastunut, ehkä rakastunutkin. Voisiko paikkani löytyä hänen viereltään?
Puolen tunnin päästä vaihtuu vuorokausi. Ei ole merkitystä, olenko hereillä vielä sen vaihtuessa vai nukkumassa. En valvota täällä huoneistossa ketään, koska täällä ei ole muita. Minä olen jäänyt tähän asuntoon pitämään elämää ja laittamaan verhoja ikkunaan. Jonkun on kämpästä villakoirat hätisteltävä. Kuka muu sen tekisi kuin minä? Ei kukaan. Yö laskeutuu huoneeseen. Verhot pitää vetää kiinni ja valot sammuttaa. Kylpyhuoneesta leijailee sitruunasaippuan tuoksua. Iltapesulla oli suloista käydä ja nauttia kirpeän saippuan tuoksusta ja puhtaudesta. Tähän hellään tunteeseen on kaunista nukahtaa. Yksinäisyys kietoo kehon peittoon ja sielu nauttii surullisen haikeasta yksinolosta ja tietoisuudesta, että jossain tämänkin ihmisen sielun uumenissa asuu kaipaus. Rakas päiväkirjani, sen kaipauksen kanssa käperryn taas nukkumaan. Hyvää yötä!
Rakas päiväkirjani, olen pahoillani, että olen laiminlyönyt sinua näin pitkään. Olen ollut kiireinen, mutta eihän se tietenkään ole syy olla tallentamatta kallista elämää kansiin. Jotain asioita on jäänyt rivien väliin kertomatta. Se suuri rakkaus, josta kerroin, on alkanut kukoistaa. Rakas päiväkirjani, saanko kertoa ilouutisen? Olen ruvennut seurustelemaan hänen kanssaan, siis josta kerroin aiemmin, jota tapailin. Hän on ihana ja juuri sellainen kuin minulle on sopiva. Olen rakastunut, sekaisin onnesta. Se ei ole se syy, etten ole kirjoittanut päiväkirjaani. Joskus tunteet ottavat ihmisessä vallan ja sitä aivan kuin lentää tuulen mukana ja yrittää silti saada kenkänsä pysymään maankamaralla.
On ollut välillä kovia pakkasia. Sydämessä on silti lämmin. En enää hermoile sitä tapailua, tuleeko siitä mitään vai ei, koska nyt on selvää, että me olemme yhdessä: me olemme pari. Hienoa! Tätähän olin elämältäni odottanut. Lupasin kuitenkin palata vielä muutamiin menneisyyteni koukeroihin. En tiedä, miten pääsen käsiksi niihin ajatuksiin, jotka ovat aivoissani niissä lokeroissa, jotka koskevat menneisyyden kipeitä kysymyksiä. Olen kerännyt voimia niiden läpikäymiseen, koska hyvä ystäväni sanoi, että ne on käytävä läpi. En saisi jättää niitä käymättä läpi vaan ne pitäisi käsitellä. Itse olisin jo varmaankin työntänyt syrjään kaikki menneet ja unohtanut - tai tosin joitakin kalvavia asioita on tietyllä tavalla vaikea unohtaa.
Taas minä kirjoitan iltamyöhällä. Tuuli vinkuu räystäissä ja mereltä näkyy jokin kaukainen valo. Ikkunan alla on melua. Näyttää linnuilta. Tekstiviesti piippasi kännykkääni joltakin vanhalta tutulta. Mitä se vielä roikkuu perässäni, vaikka olimme jo vuosi sitten sopineet, ettemme ole enää yhteydessä. Hän toivoisi tapaamista. Minä kieltäydyin, koska hän toivoi tapaamista romanttisessa mielessä, treffejä. Kerroin, että seurustelen. Hän suuttui. Ei hänellä ole oikeutta siitä suuttua. Me olimme vain tuttuja eikä hän koskaan halunnut kanssani sen syvempää tuttavuutta. Nyt hän soittaa ja mörisee puhelimeen katkerana. Olkoon katkera. Minä olen onneni löytänyt. Silloin vuosi sitten itkin sitä, kun hän hylkäsi ehdotukseni, vaikka olin tosissani hänestä kiinnostunut. Nyt se ei minua enää sureta, koska seurustelen onnellisesti. Hän taas ei ole löytänyt rinnalleen ketään ja on kai siksi päättänyt yrittää minua. Olin siis hätävara. Jos hän ei löytäisi ketään muuta, hän palaisi sitten uudelleen asiaan. Hölmöä ja lapsellista ajattelua aikuiselta ihmiseltä. Jotkut vaan ovat aina ikuisia lapsia - eivät aikuistu. Tai sitten tuo on itsekkyyttä. Sitä se enemmän on. En jaksa enää miettiä sitä. Se on menneiden talvien lumia. Tänä talvena on uudet lumet ja nekin sulavat pois keväällä. Odotan innolla, että kevät etenee. Nyt eletään jo maaliskuuta. On mukava nukahtaa siihen ajatukseen, että saan olla rakastunut onnellisesti ja kevät koittaa. Ei tarvitse murhehtia menneitä vaan voi elää tätä hetkeä ja tätä päivää, nauttia kevätauringon säteistä ja taivallaa möllöttävästä kuu-ukon naurusta. Taitaa nauraa tänä yönä kunnon hörönaurua. Terveisiä kuu-ukolle. Rakas päiväkirjani, lähetä terveisiä kaikille niille, joilla on mielessä joku asia, joka painaa. Heille kaikille haluan antaa voimaa ja iloa selvitä murheellisista asioista. On totta, että jokaisen ihmisen elämässä on joskus synkkiä hetkiä. Itse olen löytänyt elämääni valon pitkästä aikaa ja nautin siitä nyt suunnattomasti. Antaa ilon tarttua kaikkiin ihmisiin. Hyvää yötä!
Rakas päiväkirjani. Olen ollut kuumeessa monta päivää, joten en ole kirjoittanut sinulle. Lisäksi matkustin ystäväni kanssa ulkomaille ja nyt olen palannut kotiin. Kävimme lämpimässä Egyptissä ja poikkesimme myös Marokossa. Olin perin järkyttynyt kulttuurishokista, jonka etenkin Marokko aiheutti. Ehkä sain jonkun vatsataudin ruuasta, jota matkallani nautin. Kuume nousi kovaksi ja jouduin menemään lääkäriin. Ehkä tämä oli ensimmäinen ja viimeinen Afrikan matkani. Marokossa oli todella likaista ja käymälät ihan hirvittäviä. Eräs mattokauppias yritti väkisellä myydä minulle ruman maton, mutta en sitä sitten ostanut. Miten olisin sen tänne Suomeen edes kuljettanut. Nyt on helppo hengittää keveää pakkasilmaa raikkaassa Suomen keväässä. Kuume on antanut periksi ja olo on hyvä ja iloinen. Nautin suunnattomasti Egpytin hienoista kulttuurinähtävyyksistä. Kaikki tietävät niistä jotakin - ainakin kuvia on itse kukin nähnyt.
Matkustin parhaan ystäväni kanssa. Hän on lapsuudenystäväni vuosien takaa ja olemme olleet vuosia kaverukset monista ikävistäkin välikohtauksista huolimatta. Olimme matkalla kahden. Tämä suuri rakkauteni ja ihastukseni ei ollut mukana matkalla eikä hän olisi sinne halunnut lähteäkään. Kaipasin häntä todella koko matkan ajan, mutta nautin paikallisista elämyksistä suunnattomasti ja se lievitti ikävää kummasti. En ole tätä ihastustani tavannut kertaakaan vielä matkan jälkeen, joten en tiedä, mitä hän sitten ajattelee tuliaisista, joita hänelle ostin. Pakkasin Afrikan mantereelta laukkuuni hänelle paidan ja tuoksun sekä kivan pyyheliinan ja kaulakorun. Lisäksi hän saa paikallista syötävää - vähän niin kuin karkin tapaista herkkua. Toivottavasti hän pitää tuliaisistani. Ystäväni osti saman tyyppisiä tuliaisia omalle rakkaalleen, joka oli samanaikaisesti työmatkalla New Yorkissa.
Ystäväni oli ovela hotellissa ollessamme. Hänellä ei ollut mukana mitään hygieniatarvikkeita omaa hammasharjaa lukuunottamatta. En oikein pitänyt siitä, että hän ilman lupaa käytti hammastahnaani, shampoota ja saippuaani, hiusharjaani ja muita tarvikkeita. Jos hän olisi pyytänyt luvan, olisin totta kai luvannut, mutta koska hän teki sen mukamas salaa, se tuntui inhottavalta. Meidän ystävyytemme on ollut monta kertaa kovalla koetuksella. Vaikka sanotaan, että ystville on kaikki yhteistä, silti jokin raja täytyy asiaan vetää. Kun kävelimme kuumia kortteleita, hän joi vesipullostani, limpparistani, mehupullostani ja niin edelleen enkä nähnyt hänen kertaakaan ostavan omaa vesi- tai mehupulloa. Mieleeni tuli kurja olo. En sanonut mitään vaan vaikenin.
Lentokoneen ikkunasta katsoin alas maahan. Näkyi kuin tulitikkulaatikon kokoisia taloja ja peltoja, vuoristoja ja vesistöjä. Meren yli lentäminen oli villiä. Kaukokaipuu jää elämään sydämeen. Matkoille on pakko päästä, mutta nyt on palattava takaisin töihin. Pyramidit ja basaarit ovat muistoja digikamerassa, jotka pitäisi siirtää cd-levyille ja parhaimmat tulostaa kuviksi kansioon. Iholla on vielä pieni leikkitatuointi muistona - lentävä lintu Afrikan mantereen taivaan yllä. Tämä oli varmasti yksi elämäni parhaimmista talvilomista. Nautin suunnattomasti, vaikka ikävöin rakastani ja en päässyt päiväkirjallenikaan kaikkia mukavia kokemuksia kertomaan. Kuumeilu oli kamalaa ja onneksi selvisin säikähdyksellä. Ei tullut mitään vakavaa. Huomenna menen töihin. Rakas päiväkirjani, kiitos että jaksoit maltillisesti odottaa, että palaan taas tervehtimään sinua. Nyt toivotan sinulle hyvää yötä.
Rakas päiväkirjani, tämä on lyhyt viesti sinulle tänään. Olen kohdannut kuolemaa ja surua aamulla. Ystäväni menehtyi liikenneonnettomuudessa yhdessä kolmen muun henkilön kanssa. Aamu on ollut kaunis ja aurinkoinen, mutta tunteeni ovat surullisia ja viileitä. Autot olivat kolaroineet pahasti ja tästä syystä neljä ihmistä menetti henkensä.
En tiedä, mitä tänään pitäisi ajatella. Tuonne kolaripaikallekin on matkaa satoja kilometrejä, joten en voi sinne lähteä edes kynttilöitä sytyttämään. Pöydälläni täällä yksinäisessä asunnossani palaa nyt neljä pientä kynttilää. Minulla ei ollut täällä muuta kuin tuikkuja, joten ne saavat nyt lämmittää varoen tätä arkaa ja surullista tunnelmaa. Ikkunalaudalla on kolme narsissia, komean keltaisia. Asukas ei niistä nyt ilahdu. Ilma kääntyy kylmäksi vienoksi pakkaseksi. On pimeää ja synkkä ilta.
Hassua, että olin aamulla niin vihainen, kun tulostimeni ei toiminut, mutta nyt en jaksa siitä vihoitella vaan ajatukseni pyörivät elämän rajallisuudessa. On kovin vaikeaa toivottaa sinulle rakas päiväkirjani taas hyvää yötä, sillä se ei lainkaan tunnu nyt hyvältä. Elämän on jatkuttava vaaroista ja kuolemista huolimatta. Sen vuoksi on pakko jaksaa uskoa elämään ja toivottaa hyvää yötä.