Vai antaako/ luoko Jumala pyhille ihmisille uuden ruumiin ja luonteen?
Onko persoona ja luonne eri vai sama asia?
Onko ihmisen persoonaluonne sielussa vai hengessä?
Olen kuullut kahta eri väitettä asiaan. David Pawson , Markku Veilo. Pawsonin väitteen tiedän mistä löytyy. -19.25
http://www.tv7.fi/vod/player/1420/
Markun kommenttia en muista missä se oli.On pieni mahdollisuus että muistan Markun esittäjänä olleen väärän. Toisaalta muistan että jäin sen kuultuani ahdistuneeksi, koska olen entinen koulukiusattu ja mun luonne on ihmispelkoinen, koen oloni yleensä vaikeaksi ihmisten kanssa. Joidenkin kristittyjen kanssa uskallan olla jännittämättä heitä pelkäämättä.Mielessä on: milloin mut otetaan silmätikuksi.Jeesus paransi koulukiusaamisesta tulleen psykoosin mutta ihmisten kanssa on vaikeaa kun he suhtautuu alaspainaen.
Mulla on paperit todisteena että psykoosi oli ja lääkitys teki vaan tyhjän olon. Paha olo pysyi poissa lääke/huumevaikutuksen ajan. Jeesus paransi jotenkin heti tai pian kun Pyhä Henki piti hyvänä. Sain Jumalan olemassaolosta toivon, joka ei katoa ja lisäksi Jumala tehnyt jotain, jota ennäe enkä ehkä yjmärtä.Olen saanut rauhan rauhatyomuyden/levottomuuden tilalle ja se johtuu elävästä Hengestä, joka valuttaa muhunnapua Jumalasta tai Jumalalta. Sanon, että koen vuodon tulevan suorasn Jumalasta.
Ehkä sanoin jotain väärin. Näin olen kuitenkin kokenut. Mun on vaikea olla julmien kanssa tekemissä.Evankeliointi on upeaa mutta julmille, joilke evankelioida pitää, suhtautuminen tekee oloni kuin olisin esipsykoosissa, julmuuden kohde.
Rakastan Davidia, rakastan Markkua. Mutta kahta totuutra ei ole luonneasiassa?
Onko persoona ja luonne eri vai sama asia?
Onko ihmisen persoonaluonne sielussa vai hengessä?
Olen kuullut kahta eri väitettä asiaan. David Pawson , Markku Veilo. Pawsonin väitteen tiedän mistä löytyy. -19.25
http://www.tv7.fi/vod/player/1420/
Markun kommenttia en muista missä se oli.On pieni mahdollisuus että muistan Markun esittäjänä olleen väärän. Toisaalta muistan että jäin sen kuultuani ahdistuneeksi, koska olen entinen koulukiusattu ja mun luonne on ihmispelkoinen, koen oloni yleensä vaikeaksi ihmisten kanssa. Joidenkin kristittyjen kanssa uskallan olla jännittämättä heitä pelkäämättä.Mielessä on: milloin mut otetaan silmätikuksi.Jeesus paransi koulukiusaamisesta tulleen psykoosin mutta ihmisten kanssa on vaikeaa kun he suhtautuu alaspainaen.
Mulla on paperit todisteena että psykoosi oli ja lääkitys teki vaan tyhjän olon. Paha olo pysyi poissa lääke/huumevaikutuksen ajan. Jeesus paransi jotenkin heti tai pian kun Pyhä Henki piti hyvänä. Sain Jumalan olemassaolosta toivon, joka ei katoa ja lisäksi Jumala tehnyt jotain, jota ennäe enkä ehkä yjmärtä.Olen saanut rauhan rauhatyomuyden/levottomuuden tilalle ja se johtuu elävästä Hengestä, joka valuttaa muhunnapua Jumalasta tai Jumalalta. Sanon, että koen vuodon tulevan suorasn Jumalasta.
Ehkä sanoin jotain väärin. Näin olen kuitenkin kokenut. Mun on vaikea olla julmien kanssa tekemissä.Evankeliointi on upeaa mutta julmille, joilke evankelioida pitää, suhtautuminen tekee oloni kuin olisin esipsykoosissa, julmuuden kohde.
Rakastan Davidia, rakastan Markkua. Mutta kahta totuutra ei ole luonneasiassa?
Vastaukset 21
Vanhimmat
Varmaan tarkoittanet tätä aikaa.
Eiköhän kukin tässä ruumiissaan tätä matkaa tee, mutta mitä ihminen tekee luonteelleen.
Jotku tuo esiin, että olemme langenneessa tilassa, emmekä voi itsellemme mitään ja näin jatkavat "toistensa" hutkimista.
Ei se ihan niin mene.
Tavallaan Pietariakin opetettiin, että pitäisi panna se miekka tuppeen, lähtee naapurilta korvat, kuten Malkus- palvelijan kohdalla kävi, korva irtosi. Tosin se parannettiin.
Sitten pieni vilkaisu Kainin ja Aabelin tapahtumaan. Siitä ymmärrän, että meillä on vastuu tekemisiimme. Katsos, Jumala evästi Kainia, että hänen mielensä synkistyy ja lääke oli omaehtoinen. - piti itse, siis ihan ite hallita minuuttaan.
No, tilanne nähtiin. Kain ei kuunnellut neuvoja ja ohjeita, veli kuoli.
Tällä näkemyksellä ajan ajatusta itseemme, että meilläkin on valta ja valinta tehdä jotain.
Siksi IsoKirja kertoo asioita, jotka ikäänkuin piirtävät suuntaa mihin mennä.
- katsotaanko pientä hetkeä, kun eräs nainen oli -syytettynä- jossa kivitys oli lähellä ja kivittäjät, sekä tämä nainen kohtasi "tuomarinsa" kentällä.
Naista syytettiin, olihan hänellä monta miestä kohdattu, eikä viimeinenkään ollut hänen omansa. Jeesus ei siinä Tuomaroinut kuolemaa tässä elämässä ihmiselle, tälle naiselle, vaan kertoi synnin syyn ja neuvon, että ei tämäkään ole kohdillaan. Siis älä jatka tätä tietä, vaan uutta tietä ja älä enää synitä / laittomuutta tee.
Samalla hän nämä kivittäjätkin pani ruotuun, mutta tämä naiselle annettu ohje ja neuvo kantoi hänen matkaansa, mikä oli edessäpäin. "Kulje sitä tietä, mitä minä ohjaan"- Jeesuksen neuvo.
Varmasti tuo naisen elämässä oli matkan arpeja ja muistoja, mutta se viimeisin neuvo oli kaikkein paras, se antoi voiman ja tien.
Samaa se on meille jokaiselle. Matka vahingoittaa ihmistä monella tapaa, ketä mitenkin.
Sinä koit oman tapasi kertoa omasta kokemasta. Mutta, katso Jeesukseen ja Hän rakentaa ajan saatossa sinua parempaa kohti. Arvet voi hidastaa matkaa, mutta se olkoon voima. MENE, mutta älä enää entisiä polkuja kulje. Eikös ole ihanaa.
Varmaan ehkä tuntuu, että joku mittaa - onhan siellä niitä Kaineja ja onhan siellä vielä joku Pietarikin miekan kanssa, mutta hoksaa, heitäkin Jeesus evästää.
Heidän pitäisi hallita mieltään ja miekatkin pitäisi olla tupessa. Mutta heidät voit jättää Jumalan mitan alle, ei edes sinun tehtävä ole ojentaa, antaa Herran tehdä.
Jos joku Kainailaisena elää, hän joutuu maanpakolaiseksi.
Sitten kun sinä ajansaatossa Herranhoidossa olet, kuten me kaikki omassa persoonassa, aika hoitaa meitä, täten puhutaan PYHITYS elämästä. Siis Jumalantyöstä meissä.
Siksi saat levätä pelastajankäsissä, voima ja yhteys tulee sieltä ja se matka mikä edessäsi on, niin jossainvaiheessa huulesi saa kertoa, kuinka Herra on pitänyt huolta.
Ja kun sitten tulee meille se h-hetki elämään Jumalan aivoitusten mukaan, niin voin ajatuksessa sanoa itseäni koskien, "rampa hyppii kuin peura, ja mykän kieli riemuun ratkeaa". Siis se, mikä oli tähän aikaa sidottu, meidän ruumiiseen, se ei tule perille.
Olemme lopullisesti vapaat.
Siksi raamattu ohjeistaa meitä Pyhässä Hengessä katsomaan Jeesusta.
Ja kas, eikös meillä olekin mukava jatkaa yhdessä matkaa. "Mennään, mutta ei enää syntiä tehden, saamme jo parantumisen ajanjakson ja mielemme pyhittyy Jumalan mielenlaatuun samanmielisyyteen.!" Siinä on mukava haaste, kun vielä voimakin annetaan jokapäiväiseen matkaan, päivänmatkalle, ja näin se ikäänkuin Manna - leipä ja kala ravitsee. Ei sen paimenpojankaan laukussa hääppöset eväät ollut, mutta kun se siunattiin, niin kas - jopa riitti ja jäi jopa vakkasia tähteiksi.
Eli ei meidän tekemiset ole paljollaiset, mutta kun se siunataan, se riittää. Eikös vain?
Kertoili Kortteentien Matti. Herra olkoon Jeesuksen armon ja rakkauden kautta sydämesi Herra.
Uudessa taivaassahan ei voisi olla syntiä eli pahoiksi luokiteltavia tekoja, vaan ihmisen luonteen pitäisi sisältää myös sellaisen tavan toimia, jossa toimitaan täydellisesti, Jeesuksen kaltaisesti, kaikkihan kulminoituu suhteessa kaikkeen ympäröivään maailmaan, suhteessa elollisiin oliohin.
Eli uudessa taivaassa ihminen ei olisi enää yksilö. Ei omaa mielipidettä, ei kehoa, ei persoonallisuutta. Ihminen ei siinä vaiheessa ole enää ihminen laisinkaan.
Hmmm… niin varmaan. Jeesushan jos kerran on Jumala, ihminen ei olisi enää ihminen, uudessa taivaassa, vain Jumala kerran voi olla synnitön ja taivaaseen pääsyyn vaaditaan synnittömyyttä eli valkeat vaatteet, niin... ihmisyyttä ei enää olisi, ei omaa mielipidettä, ei kehoa, ei persoonallisuutta, olisi vain jokin tietoisuus, minä olen, ehkä kaikki olisi symbioosissa, ei erillisiä tietoisuuksia.
Ehkä siinä symbioosissa jokainen hahmottaisi olemassaolonsa, mutta se olisi kuitenkin yhtä ja yksi.
Raamatussahan on vertaus seurakunnan yhtenä ruumiina olemisesta. En tiedä, voisiko ihminen kokea olevansa "omassa kehossaan" ylösnousemuskehossa... mutta kaikki se olisi kuitenkin, Jeesus itse.
Luulisin, että osuit harhaan.
Kyllä siellä on omamielipide, mutta se onkin sitä, mikä täälläkin on, eli "samanmielinen Herran kanssa"!
Kertoohan se aikakin meissä. Monella on se "omamielipide" miten maailma makaisi, se on se omuus.
No, miten se makaa? Pahuutta täysi.
Mutta, mennään sitten vielä väitteeseesi, "ei kehoa, ei persoonallisuutta!""
Mihinkäs se sinulta "ylösnousemusruumis jäi? Sillä onhan se Elämänpuu ja hedelmät, joka kuvakielenä kertoo ravinnosta"!
Olihan Edenikin, kaikki oli syötävissä, paitsi. jne.
Eli Adam olisi elänyt kuuliaisena elämänohjeelle iankaikkisesti.
Mutta, kun halusi olla herrana ja päsmärinä elämässä, niin huomaa mitä RT. sanoo.
Jumala katsoi Adamia ja Eevaa, ettei vain ota Elämänpuusta, syö ja näin elä iankaikkisesti.
Toisaalta toinen ajatus, "rampa hyppii kuin peura ja mykän kieli -jne.!"
Se kertoo, että tämä raihnaus on pois. Eli on olemassa elämänmuoto, jossa se iankaikkinen elämä toteutuu. Ts. Uusi Adam - Kristus, jota katsellen voidaan nähdä, että HÄn rakasti Isää ja sai Elämän.
ts- Jumalalla on elämän itsessään ja Hän antaa elämän Pojalle, kertoo meille siten elämänannon syyn. ts. minkä tähden Pojalla on Elämä ja siitä opetus jatkuu meille ja ohje.
Poika antaa elämän ---- kelle tahtoo --- ja siinä on sitten se siemen, millä tämä elämänjatkumo on läsnä.
Tahdommeko me olla se kohde, jolla Poika -tahtoo- antaa elämän.
Syy täytyy olla siinä, että me kunnioitamme kansalaisoikeuttamme elämään.
Suomalaisuuskin tulee syntymän perusteella. Isä on suomalainen, hänen siemenestään peritään kansalaisuus ja me olemme rakastuneet kotiimme, kotimme tapaan elää ja elämäntapamme seuraa kodin ihanteita.
Eli siemen elää ja siksi se nimi seuraa siemenen mukaan. Ollaan sitä ja sitä sukua.
Ja näin olemme Isä - antoi elämän Pojalle ja Poika antaa elämän - kelle? Sille siemenelle, joka Sanan kautta on Uudestisyntynyt elävään toivoon.
Ja onhan täten Jumala Luoja - eli luodulla on Ylösnousemusruumis.
Ei tarvita lakanoita ympärille, että nähtäisiin, missä se henki kulkee, sitähän olisi aika kummituksen näköinen, eikös vain?
Joh 5:19 Niin Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Totisesti, totisesti minä sanon teille: Poika ei voi itsestänsä mitään tehdä, vaan ainoastaan sen, minkä hän näkee Isän tekevän; sillä mitä Isä tekee, sitä myös Poika samoin tekee.
Sillä Isä rakastaa Poikaa ja näyttää hänelle kaikki, mitä hän itse tekee; ja hän on näyttävä hänelle suurempia tekoja kuin nämä, niin että te ihmettelette. Sillä niinkuin Isä herättää kuolleita ja tekee eläviksi, niin myös Poika tekee eläviksi, ketkä hän tahtoo. Sillä Isä ei myöskään tuomitse ketään, vaan hän on antanut kaiken tuomion Pojalle, että kaikki kunnioittaisivat Poikaa, niinkuin he kunnioittavat Isää. Joka ei kunnioita Poikaa, se ei kunnioita Isää, joka on hänet lähettänyt.
Joh 5:24 Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka kuulee minun sanani ja uskoo häneen, joka on minut lähettänyt, sillä on iankaikkinen elämä, eikä hän joudu tuomittavaksi, vaan on siirtynyt kuolemasta elämään. Totisesti, totisesti minä sanon teille: aika tulee ja on jo, jolloin kuolleet kuulevat Jumalan Pojan äänen, ja jotka sen kuulevat ne saavat elää.
Sillä niinkuin Isällä on elämä itsessänsä, niin hän on antanut elämän myös Pojalle, niin että myös hänellä on elämä itsessänsä.
Joh 6:57 Niinkuin Isä, joka elää, on minut lähettänyt, ja minä elän Isän kautta, niin myös se, joka minua [elämänleipänä] syö, elää minun kauttani.
"Herra, kenen tykö me menisimme? Sinulla on iankaikkisen elämän sanat;
Niinpä. Kenen luo? Jeesuksen, sijaisemme, elämänantajan luo.
Ei se oikeastaan ole "oma mielipide", jos se on samanmielinen Herran kanssa, se on silloin yksi mielipide, esimerkiksi siellä olisi ymmärrys, koska kaikki ajattelisi samoin, ei enää pawson ja Veilo, ei syödäänhän.siellä, huutaisi jokainen omaa mielipidettään oikeina, vaan hiljenisi se oman näkemyksen oikeana pitäminen. Mitä siitä tulisi jos sielläkin jatkuisi se kristittyjen iänikuinen sota, ja luultavasti taivaassa olisi paljon ihmisiä, jotka eivät olisi olleet edes kristittyjä. Jumala katsoisi muuhun kuin siihen, onko ollut ristiretkeläinen kristitty, jos siis kyse on hyvästä ja oikeudenmukaisuudesta.
Vallitsisi täydellisen ymmärryksen tila, silloin ei oikeastaan ole "omaa mielipidettä", koska ei ole tarvetta esittää, toisenlaista näkemystä, ei olisi tarvetta spekuloida raamatun tekstejä ja muuntaa niitä oman ymmärryksen kautta ymmärrykseensä sopiviksi, vaan silloin kaikki ikään kuin valkenisi ja tulisi täydellisyys.
En osaa sanoa millainen olisi ylösnousemusruumis, Jeesuksen sanotaan raamatussa jopa ottaneen toisen muodon ilmestyessään opetuslapsille, vaikka oli ylösnousemusruumiin saanut.
Ainakaan et voisi tuntea myötätuntoa niitä läheisiä ja ystäviä kohtaan jotka ovat Helvetissä.
Taivaassa ylistetään Jahvea ja samaan aikaan äitisi, puolisosi, siskosi ja veljesi voisivat olla ikuisessa piinassa.
Jos kristinusko ja sen Taivas ja Helvetti on totta..
Se onkin dilemma, koska ihminen kokee läheisiään kohtaan välittämistä ja rakkautta, ihminen ei osaa ajatella, elämää ilman sitä rakkautta, mitä kokee läheisiään kohtaan.
Toisaalta, jos olisi uusi taivas ja uusi maa, haluaisiko Jumala sinne kuitenkaan sitä luonnetta joka olisi esim. sarjakuristajilla? Jos pyrkimys on siis täydelliseen rauhaan.
Iankaikkisuudessa meillä on kokonaan uusi ruumis ja uusi mieli, jossa ei ole synnin houkutuksia. Jokaisella kuitenkin on tunnettuvuus, eli olemme kaikki ulkonaisesti täydellisiä aikuisia, ilman virheitä ja puutteita. Persoonallisuutemme kuitenkin on jokaisella ihan oma, emme vain ole enää sellaisia vajavaisia, jotka täällä haavoitamme toisiamme; siellä emme enää haavoita toisiamme, mutta mikä meidän persoonamme parasta on, siitä me näemme pienen muiston täältä ajasta, samoin kuin ulkonäkömme on täydellinen oma persoona, jonka myös muistamme täältä ajasta eli tunnemme toisemme. Olemme iankaikkisuudessakin täysin omia yksilöitä, emme mitään 'samaa' massaa.
Näin minä ajattelisin.
Iankaikkisuudessa emme ole niiden haavojemme vankeja, joita täällä olemme saaneet, vaan olemme niistä täydellisesti parannetut. Ruumiimme, sielumme, henkemme ovat täydelliset Jumalan parantamat ja terveet. Iankaikkisuusruumis ei enää koe sairauksia, eikä kipua, ei kuolemaa; siellä ei myöskään mielemme enää sairastu, vaan on täydellinen ja terve.
Mutta mitä tunteita iankaikkisuudessa tunnetaan? Siitähän ei Raamattu paljoa puhu. Kielteiset tunteet syntyvät täällä ajassa olevista ongelmista kaikilla elämän alueilla ja kaikesta siitä pahasta ja vajavaisuudesta, jonka keskellä elämmä, kun koko maailma tunkee tietoisuuteemme.
Jos elämme täydellisessä maailmassa iankaikkisuudessa ja olemme tunteidemme osalta myös täydellisesti parannetut; emme enää ole tunnelukkojemme (=käsittelemättömien tunteiden) vankeja, niinkuin täällä monesti olemme; voisimme ajatella, että siellä ei synny kielteisiä tunteita, koska siellä kaikki on 'paratiisimaista'. Ei siellä ole kateutta, ei siellä ole ylpeyttä, ei siellä ole vihaa, ei siellä ole surua, ei siellä ole ... mitä ikinä niitä kielteisiä tunteita onkaan. Me emme itse ole synnyttämässä kielteisiä tunteita toisissa, eivätkä toiset meissä.. olosuhteetkaan eivät synnytä kielteisiä tunteita. Täydellisinä emme loukkaa toisiamme edes ajatuksin tai sanoin .. ei siellä ole pelkoakaan, ei häpeää, ei syyllisyyttä, eikä mitään semmoisia ..
Kuitenkin koemme vahvoja tunteita, iloa, rakkautta, onnea, tyytyväisyyttä, .. mitä kaikkea niitä nyt onkaan, nauruakin on varmaan paljon. Mehän suorastaan säteilemme toisiimme kaikkia hyviä tunteita, puhumattakaan Taivaallisen Isän ja Jeesuksen jatkuvan läsnäolon tuomasta valtaisasta rikkaasta tunnemaailmasta.
Eli iankaikkisuudessa ei voi näin ollen olla yksilöitä. Yksilöhän muodostuu erilaisuudesta verrattuna muihin yksilöihin. Eri yksilöillä on esimerkiksi erilaisia mielipiteitä, josta taas seuraa muun muassa yksilölle ominainen persoona.
Iankaikkisuudessa ei toisin sanoen voi olla elämää siinä muodossa miten me elämän tällä hetkellä käsitämme. Joku rajattoman suuri auringosta energiansa imevä aivottomista sieluista koostuva vihannes lähinnä tulee mieleen.
>>Eli iankaikkisuudessa ei voi näin ollen olla yksilöitä. Yksilöhän muodostuu erilaisuudesta verrattuna muihin yksilöihin. Eri yksilöillä on esimerkiksi erilaisia mielipiteitä, josta taas seuraa muun muassa yksilölle ominainen persoona.<<
Hassu käsitys, miten ihmisen yksilöllisyys muodostuisi vain omasta erilaisesta mielipiteestä / ajattelutavasta.
Niin, eikö ihminen ole edelleen yksilö,-vaikka tuntisi ja ajattelisi aivan samalla tavalla 1000 ihmisen kanssa ja seurassa?
Mitä ihmisen yksilöllisyyteen tulee, niin Raamattu antaa vahvan mielikuvan, miten ihmiset / kaikki JUMALAN luomat ihmiset iankaikkisuudessa ovat yksilöitä ja omaavat saman tahtotilan kaikkien kanssa. Siis tilan,- josta Jeesus rukoili ei koko JUMALAN luomat ihmiset ovat samalla tavalla yhtä kuin on JUMALA ja Poikansa Jeesus Kristus. Ilm. 5
Niin, jos oikein tarkkoja ollaan, niin ihmisen tässä ajassa olevan erilaisuuden tekee ja aktivoi turmeltuneisuus, joka tulee geneettisyyden kautta eli liittyen ymmärtämiseen. Jos miljardi ihmistä ymmärtää jonkun asian totuudellisesti,- joka siis on totta,, niin KAIKKI omaavat asiasta aivan saman ajattelutavan ja siten ovat yhtä ja edelleen yksilöitä.
Mietipä+hetki+millaista+elämä+olisi,+jos+vaikkapa+miljardi+ihmistä+olisi+tällä+hetkellä+samaa+mieltä+asiasta+kuin+asiasta,+olisivat+aina+100%+tasa-arvoisia,+yhtä+älykkäitä,+yhtä+viisaita,+yhtä+kauniita/komeita,+yhtä+varakkaita,+yhtä+ja+samaa+aivan+kaikessa.+Ehkä+sinäkin+huomaat,+että+tälläiset+täydelliset+kloonit+eivät+enää+olekaan+yksilöitä+omine+yksilöllisine+ominaisuuksineen+ja+ajatuksineen.
Niin, ajatteleppa asiaa laaja-alaisesti ja todellisuuden kautta. Esim. koko ihmislajin käyttäytymistä tai vaikkapa parisuhdetta.
Itse näen asian näin. Mitä enemmän ja syvällisemmin puolisot ovat samanmielisiä ja näkevät asiat samalla tavalla, niin sitä rikkaampi parisuhde onja erikoisesti onnellisuus huomoiden. Väitämpä, miten parisuhteen onnellisemmat kaudet aktivoituvat juuri tästä tekijästä. Nähdä asioita samassa valossa ja siten samanmielisesti.
Sama pätee / pätisi koko ihmislajiin. Mitä samanmielisimpi olisi koko ihmislaji edustajineen, niin sodatkin olisivat tuntematon tekijä.
Tai tätä foorumia. Jos kaikki osapuolet näksivät miten Isä yksin on totinen JUMALA,- kuten Raamattu opettaa, niin olisimme kaikki samanmielisiä ja yhtä tällä alueella. Tai miten JUMALA on taho, joka tekeeJeesukseen uskomisen ihimiseen jne.... Niin,- vaikka olisimme yksilöitä ja erikoisesti mihin tämä johtaisikaan.........syvällisempien asioiden näkemiseen JUMALAN aivoituksista.
Niin, ajatellen turmeltuneen ihmisen käyttäytymistä ja mielikuvien rakentumista, niin ihmisen perusolemukseen kuuluu olla juuri erimieltä. Ainoastaan ihminen haluaa samanmielisyyttä siten,- että kaikki ajattelisivat samalla tavalla kuin hän itse ajattelee. Kyse on siis kollektiivisesta psyköpaattisuuden piirteestä.
Esim. psykopaattisuudesta kärsivä uskonnollinen ihminen käyttää jo Raamattua hyväkseen / vedota siihen, että saisi ihmiset ajattelemaan kuin hän ajattelee ja erikoisesti ohjaamaan lain alle. Siis jumalattomatkin, puhumattakaan lähipiiriä.
Niin, itse kyllä uskon ja näen Raamatun ilmoitusten kautta, miten koko ihmislaji tulee aikanaan olemaan samanmielisiä, mutta silti edelleen yksilöitä. Siis KAIKKI ihmiset tulevat kokemaan tilan / muutoksen, jossa kaikessa täytyy JUMALAN tahto. Erikoisinta tässä on juuri se, miten JUMALALLA on kyky muuttaa turmeltunut ihmisen mieli pelastuksen kautta. Siis KAIKKI JUMALAN luomat ihmiset omaavat aikanaan saman mielen.
2. ja he sanoivat suurella äänellä: "Karitsa, joka on teurastettu, on arvollinen saamaan voiman ja rikkauden ja viisauden ja väkevyyden ja kunnian ja kirkkauden ja ylistyksen".
13. JA KAIKKIEN LOTUJEN, jotka ovat taivaassa ja maan päällä ja maan alla ja meren päällä, ja kaikkien niissä olevain minä kuulin sanovan: "Hänelle, joka valtaistuimella istuu, ja Karitsalle ylistys ja kunnia ja kirkkaus ja valta aina ja iankaikkisesti!"
Siis kyseessä on kollketiivinen mielenuudistus ajatelle ihmislajia.
Niin, et kaiketi ajattele, mite parisuhde aviossa olisi tylsää ja pitkästyttävää jos puolisot ajatteleisivat asioistaan mahdollisimman samalla tavalla. Olisivat ikäänkuin samaa lihaa, mutta kuitenkin yksilöitä.
Jeesus käski rukoilla: "tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niinkuin taivaassa." Taivassa ei ole sairautta eikä kuolemaa.
Hän (Jumala) on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä, eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä murhetta eikä parkua eikä kipua ole enää oleva, sillä kaikki entinen on mennyt.
Iankaikkisuudessa meillä on omia ajatuksia, emme suinkaan ole ajatuksin ja sanoin ja teoin samankaltaisia! Vain synti on poissa; se on poissa ajatuksista, sanoista ja teoista.
Tottakai me siellä paratiisimaisessa iankaikkisessa maassa ihastumme eri asioihin luonnossa, toinen tykkää toisesta kukasta enemmän ja toinen toisesta, mutta siitä ei synny riitaa eikä eripuraa, kumpikaan ei koe olevansa oikeammassa kuin toinen. Meidän huumorintajummekin on erilainen, me ilmennämme omaa persoonallisuuttamme, mutta me emme loukkaa toisiamme. Me toimimme eritavalla niissä 'iankaikkisissa askareissa', mitä ne nyt sitten ovatkaan, mutta toisen tapa toimia ei ole parempi kuin toisen tapa, emme siitäkään saa aikaan riitaa ja epäsopua. Vierailemme toistemme luona ja virkistämme toisiamme läsnäolollamme, mutta kaikki se epätäydellisyys on poissa. Me olemme siis iankaikkisuudessakin omia, erilaisia persoonia, me säilytämme 'täydellisen geeniperimämme' täydelliset ominaisuudet ja persoonallisuuden erot. Kaikki meissä täällä olevat 'geenivirheemme' korjataan täydellisiksi; vaikka iankaikkisuusruumiissa tuo 'geenistömmekin' on luotu uusista aineista; iankaikkisuuden kestävistä, niitä ei siis tarvitse uusia koskaan, joten mitään solujen kopiointia ei ole, vaan on iankaikkisuuden aineista tehty ruumis 'geenistöineen'.
Näin minä ymmärrän.
Iankaikkisuudessa uudessa maassa ei ole seksuaalisuutta enää, ei ole tämän 'lihan' ruumiin tarpeita ja haluja ja himoja. Ne ovat poissa. Silti olemme naisia ja miehiä. Siellä kaikki virheemme ovat korjatut. Siellä ei siis ole muita kuin 'naisia' ja 'miehiä'. Miten voi olla nainen ja mies, jos seksuaalisuus on poissa? No onhan naisen persoonallisuus aivan ainutlaatuinen ja niin on miehenkin persoonallisuus ainutlaatuinen; tuo persoonallisuuksien ero säilyy iankaikkisuudessakin.