Oli synkkä sateinen ilta tiesin, että pitää ajaa tällä tiellä varovasti,olinhan tehnyt sen niin monasti ennenkin,mutta nyt tuntui jotenkin erilaiselta.
Vauhtia hieman hiljentäen ajoin varovasti seuraavaan mutkaan,sillä se oli jyrkin tällä tieosuudella ja
näkyvyys oli todella huono.
Ei mitenkään voinut nähdä kunnolla eteensä , sillä vettä tuli taivaan täydeltä ja pitikö minunkin olla niin itsepäinen ja lähteä juuri tällaisella ilmalla liikkeelle : " minä tunnen tien ja osaan ajaa vaikka silmät ummessa " ..kehuskelin mahtipontisena kavereilleni ennen lähtöä..
Just joo...tyypillistä minua.
Onneksi sain lainattua veljeni kännykkää,sillä omani oli kuinkas muutenkaan ..hajalla.
Oli muuten ihme,että Jukka yleensä suostui luopumaan kännykästään,kun tuntuu välillä että hänellä kännykkä on "kasvanut korvaan kiinni"
Ajatuksen katkesivat salamannopeasti,sillä aivan
yht'äkkiä menetin autoni hallinnan ja poukkoilin sydänkurkussa puolelta toiselle.
Aivoni takoivat muistamiani neuvoja liiallisesta jarrun käytöstä....EIHÄN TÄSSÄ EDES NÄE MITÄÄN!!!!
VOI HELVETIN , HELVETTI...manailin samalla,kun törmäsin johonkin......
Viuh,viuh,viuh....äänet iskivät ensimmäisinä tajuntaani ja avasin varovasti silmäni..päätä hieman huimasi ja oli oksettava olo, eikä tuulilasien edestakainen liike silmieni edessä parantanut asiaa.
Varovasti tunnustelin itseäni..olinko ehjä ollenkaan..no rintaan hieman sattui,olin törmäyksessä satuttanut sen rattiin ja otsassani oli ruhje,mutta muuten tuntui kaikki olevan suht'koht ok.
Vauhtini ei ollut mikään päätähuimaava..onneksi.Liekö olisin edes hengissä,jos olisin tullut tuhatta ja sataa,niinkuin joskus kavreiden kanssa ajellessa pitää oikein näyttää kuinka sitä autoa ajetaan...taidan olla viisaampi vastaisuudessa.
Turvavyö (mikä onneksi oli päällä ) aukesi pienen ponnistelun myötä ja nousin varovasti ulos sateeseen ja kovaan tuuleen.
Kävelin auton etupuolelle nähdäkseni mihin olin törmännyt..varmaankin puuhun tai jonkinlaiseen kumpareeseen.
Vesi valui vuolaana kasvojani pitkin ja silmiä kirveli ripsivärin mennessä silmiini..tämäkin vielä,eihän tässä muutenkaan näe kunnolla ja vielä meikitkin....grrrrr
Kaivoin taskustani paperisen nenäliinan ja viis siitä mitä sillä aiemmin oli tehty,nyt oli hätätapaus ja aloin pyyhkiä joten kuten meikkejä pois ,että näkisin paremmin.
Kohdistin katseeni yhä uudestaan ja uudestaan,kuin varmistaakseni siitä , mitä näin..EN MITÄÄN!!!!!
Autoni edessä ei kertakaikkiaan ollut puuta senkummemmin,kuin kumpareitakaan.....
Hitaasti,kuin puna hiipii poskille,hiipi jäätävä kauhu mieleni joka sopukkaan.Olinko kenties törmännyt johonkin eläimeen...mikä vielä pahempaa ihmiseen..
Seisoin siinä tyhmänä tuijottaen auton valokiilaan,joka näytti vain sateenpisaroita ja pimeyttä..liiku nyt jumalauta, kuiskasin itselleni...katso taaksesei...TOIMI!!!!
Käännyin hitaasti,kuin robootti (jo senkin takia,koska minulla oli hiivatin kylmä ja olin litimärkä),otin varovaisia askaleita taaksepäin nähdäkseni oliko tiellä makaamassa joku..tai jotain.
Huhuuhh..huokasin,luojan kiitos ei näkynyt yhtään mitään.Käännyin palatakseni autosta hakemaan kännykän,kun silmiini osui jotain..voi hyvä jumala mikä se on????!!!
Minun olisi mentävä lähemmäksi nähdäkseni paremmin ja samalla tunsin,kuinka pelko hiipi takaisin yhtä nopeasti,kuin oli lähtenytkin ellei nopeammin.
Olisiko viisaampaa ensin soittaa apua paikalle? Pohdin kuumeisesti..tein nopeasti päätöksen ja juoksin hakemaan kännykän autoni etuistuimelta.
Kumarruin ja ojentauduin eteenpäin pelkääjän paikalle ottaakseni laukkuni.
Katsoin ihmeissäni,sillä pelkääjän puoleinen ovi oli auki eikä laukkua ollut missään!!!
Peräännyin nopeasti , kuin sähköäiskun saaneena ja kolautin samalla nuppini nostaessani liian aikaisin päätä.
Tuijotin paniikissa autoa ja miettien missä laukkuni oli ja miksi ovi oli auki ja KUKA SEN OLI AVANNUT ??!!!
Ovi ei voinut aueta törmäyksessä,sillä ovi oli ollut lukossa.Huokasin ja yritin miettiä...ei pakko minun on nyt mennä katsomaan , mitä tiellä oli.
Samassa kuului laahaava ääni...aivankuin jotain vedettäisiin ja kauhuni yltyi siirtyen polviini ja sydän rinnassani etsi ulospääsyä...
Vauhtia hieman hiljentäen ajoin varovasti seuraavaan mutkaan,sillä se oli jyrkin tällä tieosuudella ja
näkyvyys oli todella huono.
Ei mitenkään voinut nähdä kunnolla eteensä , sillä vettä tuli taivaan täydeltä ja pitikö minunkin olla niin itsepäinen ja lähteä juuri tällaisella ilmalla liikkeelle : " minä tunnen tien ja osaan ajaa vaikka silmät ummessa " ..kehuskelin mahtipontisena kavereilleni ennen lähtöä..
Just joo...tyypillistä minua.
Onneksi sain lainattua veljeni kännykkää,sillä omani oli kuinkas muutenkaan ..hajalla.
Oli muuten ihme,että Jukka yleensä suostui luopumaan kännykästään,kun tuntuu välillä että hänellä kännykkä on "kasvanut korvaan kiinni"
Ajatuksen katkesivat salamannopeasti,sillä aivan
yht'äkkiä menetin autoni hallinnan ja poukkoilin sydänkurkussa puolelta toiselle.
Aivoni takoivat muistamiani neuvoja liiallisesta jarrun käytöstä....EIHÄN TÄSSÄ EDES NÄE MITÄÄN!!!!
VOI HELVETIN , HELVETTI...manailin samalla,kun törmäsin johonkin......
Viuh,viuh,viuh....äänet iskivät ensimmäisinä tajuntaani ja avasin varovasti silmäni..päätä hieman huimasi ja oli oksettava olo, eikä tuulilasien edestakainen liike silmieni edessä parantanut asiaa.
Varovasti tunnustelin itseäni..olinko ehjä ollenkaan..no rintaan hieman sattui,olin törmäyksessä satuttanut sen rattiin ja otsassani oli ruhje,mutta muuten tuntui kaikki olevan suht'koht ok.
Vauhtini ei ollut mikään päätähuimaava..onneksi.Liekö olisin edes hengissä,jos olisin tullut tuhatta ja sataa,niinkuin joskus kavreiden kanssa ajellessa pitää oikein näyttää kuinka sitä autoa ajetaan...taidan olla viisaampi vastaisuudessa.
Turvavyö (mikä onneksi oli päällä ) aukesi pienen ponnistelun myötä ja nousin varovasti ulos sateeseen ja kovaan tuuleen.
Kävelin auton etupuolelle nähdäkseni mihin olin törmännyt..varmaankin puuhun tai jonkinlaiseen kumpareeseen.
Vesi valui vuolaana kasvojani pitkin ja silmiä kirveli ripsivärin mennessä silmiini..tämäkin vielä,eihän tässä muutenkaan näe kunnolla ja vielä meikitkin....grrrrr
Kaivoin taskustani paperisen nenäliinan ja viis siitä mitä sillä aiemmin oli tehty,nyt oli hätätapaus ja aloin pyyhkiä joten kuten meikkejä pois ,että näkisin paremmin.
Kohdistin katseeni yhä uudestaan ja uudestaan,kuin varmistaakseni siitä , mitä näin..EN MITÄÄN!!!!!
Autoni edessä ei kertakaikkiaan ollut puuta senkummemmin,kuin kumpareitakaan.....
Hitaasti,kuin puna hiipii poskille,hiipi jäätävä kauhu mieleni joka sopukkaan.Olinko kenties törmännyt johonkin eläimeen...mikä vielä pahempaa ihmiseen..
Seisoin siinä tyhmänä tuijottaen auton valokiilaan,joka näytti vain sateenpisaroita ja pimeyttä..liiku nyt jumalauta, kuiskasin itselleni...katso taaksesei...TOIMI!!!!
Käännyin hitaasti,kuin robootti (jo senkin takia,koska minulla oli hiivatin kylmä ja olin litimärkä),otin varovaisia askaleita taaksepäin nähdäkseni oliko tiellä makaamassa joku..tai jotain.
Huhuuhh..huokasin,luojan kiitos ei näkynyt yhtään mitään.Käännyin palatakseni autosta hakemaan kännykän,kun silmiini osui jotain..voi hyvä jumala mikä se on????!!!
Minun olisi mentävä lähemmäksi nähdäkseni paremmin ja samalla tunsin,kuinka pelko hiipi takaisin yhtä nopeasti,kuin oli lähtenytkin ellei nopeammin.
Olisiko viisaampaa ensin soittaa apua paikalle? Pohdin kuumeisesti..tein nopeasti päätöksen ja juoksin hakemaan kännykän autoni etuistuimelta.
Kumarruin ja ojentauduin eteenpäin pelkääjän paikalle ottaakseni laukkuni.
Katsoin ihmeissäni,sillä pelkääjän puoleinen ovi oli auki eikä laukkua ollut missään!!!
Peräännyin nopeasti , kuin sähköäiskun saaneena ja kolautin samalla nuppini nostaessani liian aikaisin päätä.
Tuijotin paniikissa autoa ja miettien missä laukkuni oli ja miksi ovi oli auki ja KUKA SEN OLI AVANNUT ??!!!
Ovi ei voinut aueta törmäyksessä,sillä ovi oli ollut lukossa.Huokasin ja yritin miettiä...ei pakko minun on nyt mennä katsomaan , mitä tiellä oli.
Samassa kuului laahaava ääni...aivankuin jotain vedettäisiin ja kauhuni yltyi siirtyen polviini ja sydän rinnassani etsi ulospääsyä...
Vastaukset 2
Vanhimmat
jatkat.Sinähän voit olla vaikka kuollut ja aaveena hyörit ja pyörit tietämättä mitä tehdä.
kyl ideaa...mietin jatkoa...ehdotuksia lisää vastaan
otetaan ..vaikka ajatus kyllä on....
Kiitos rohkaisusta :)