Punikki: #Moni sanoo valkoisten rikollisten armahduksen perusteeksi tämän: "kun punarikolliset päätettiin kesällä -18 armahtaa niin eihän silloin voitu ajatellakaan että tuomitaan kuitenkin valkoisia". Tiedoksi vain tämä, että asia on juuri päinvastoin.#
Totuus on aina toinen kuin punikkien valeet. Svinhufvud päätti syytesuojasta joulukuun alussa -18 päättäessään valtionhoitajakautensa.
Tietenkin hän halusi poistaa valkoisilta mahdollisuuden joutua syytetyiksi ja tuomituiksi sodan ja sen jälkeisen ajan toimista. Se olisi johtanut todella vaikeaan tilanteeseen ja voittajien sisäiseen valtataisteluun. Siihen ei kurjassa kunnossa olevassa maasssa ollut varaa. Kuningashanke oli paljastanut voittajien syvät erimielisyydet.
Lisäksi valkoisten rankaiseminen olisi välillisesti todistanut punaisten toimien oikeutuksen ja rinnastanut sodan osapuolet oikeudellisesti. Nythän valkoiset oli julistettu laillisen vallan edustajiksi ja punikit rikollisiksi kapinallisiksi.
"Oli huomattu mitä hirveyksiä valkolahtari oli tehnyt ja pelättiin että josko uusi hallitus olojen rauhoituttua ottaa nämäkin rikokset esille jossain vaiheessa ja aletaan jakaa tuomioita. Siksi tuli kiire laatia yleinen armahdus eli syytesuoja näille rikollisille."
Svinhufvud halusi siis vain rauhoittaa tilanteen, vaikka se merkitsi samalla voittajien selvien laittomuuksien hyväksymistä.
"Tilanne meni siis juuri päinvastoin. Kun valkoisten tekemät massamurhat ja teloitukset yön pimeydessä haluttiin armahtaa niin olisi ollut liian kornia jatkaa punaisten tappamista niinkuin mitään ei olisi tapahtunut. Tämä armahdusjuttu meni siis näinpäin vaikka valehdellaan menneen toisinpäin. "
Voittajien tekemiset tiedettiin vallan hyvin. Kyllä ne oli päivänvalossa tehty. Lisäksi tähän mennnessä oli jo armahdettu tai siirretty ehdonalaiseen kymmeniä tuhansia punikkeja.
Leireillä oli noin 7 000.
OIkeudessa oli joitain valkoisten laittomuuksia käsitelty, mm.punikkien ihannoima SaarenJallu oli saanut vankeustuomion.
Ja lopuksi: Svinhufvud joutui toteamaan saksalaisuuntauksensa karahtaneen perusteellsesti kiville. Hän halusi ratkaista hankalan asian pois seuraajakseen valitsemansa Mannerheimin tieltä. Tällä oli muutenkin ongelmia yllin kyllin.
Totuus on aina toinen kuin punikkien valeet. Svinhufvud päätti syytesuojasta joulukuun alussa -18 päättäessään valtionhoitajakautensa.
Tietenkin hän halusi poistaa valkoisilta mahdollisuuden joutua syytetyiksi ja tuomituiksi sodan ja sen jälkeisen ajan toimista. Se olisi johtanut todella vaikeaan tilanteeseen ja voittajien sisäiseen valtataisteluun. Siihen ei kurjassa kunnossa olevassa maasssa ollut varaa. Kuningashanke oli paljastanut voittajien syvät erimielisyydet.
Lisäksi valkoisten rankaiseminen olisi välillisesti todistanut punaisten toimien oikeutuksen ja rinnastanut sodan osapuolet oikeudellisesti. Nythän valkoiset oli julistettu laillisen vallan edustajiksi ja punikit rikollisiksi kapinallisiksi.
"Oli huomattu mitä hirveyksiä valkolahtari oli tehnyt ja pelättiin että josko uusi hallitus olojen rauhoituttua ottaa nämäkin rikokset esille jossain vaiheessa ja aletaan jakaa tuomioita. Siksi tuli kiire laatia yleinen armahdus eli syytesuoja näille rikollisille."
Svinhufvud halusi siis vain rauhoittaa tilanteen, vaikka se merkitsi samalla voittajien selvien laittomuuksien hyväksymistä.
"Tilanne meni siis juuri päinvastoin. Kun valkoisten tekemät massamurhat ja teloitukset yön pimeydessä haluttiin armahtaa niin olisi ollut liian kornia jatkaa punaisten tappamista niinkuin mitään ei olisi tapahtunut. Tämä armahdusjuttu meni siis näinpäin vaikka valehdellaan menneen toisinpäin. "
Voittajien tekemiset tiedettiin vallan hyvin. Kyllä ne oli päivänvalossa tehty. Lisäksi tähän mennnessä oli jo armahdettu tai siirretty ehdonalaiseen kymmeniä tuhansia punikkeja.
Leireillä oli noin 7 000.
OIkeudessa oli joitain valkoisten laittomuuksia käsitelty, mm.punikkien ihannoima SaarenJallu oli saanut vankeustuomion.
Ja lopuksi: Svinhufvud joutui toteamaan saksalaisuuntauksensa karahtaneen perusteellsesti kiville. Hän halusi ratkaista hankalan asian pois seuraajakseen valitsemansa Mannerheimin tieltä. Tällä oli muutenkin ongelmia yllin kyllin.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Punikki: "Niin teki ja mitä sitten, mihin kysymykseen tuo on vastaus ?"
S. halusi selvittää pöydän seuraajalleen tältä osin.
"Tietenkin se meni niin, voittaja siunasi omat rikoksensa, pahemmat kuin mitä ihmisen mieli voi kuvitellakaan."
Ei siunannut, vaan pikemmin myönsi ne. Syytesuoja ja armahdukset rinnastivat osapuolet.
"Tuotahan se rikollinen lahtariporukka juuri teki osoittaen samalla, että laki on köyhälle eri kuin rikkaalle."
Murhat ja terrorin aloitivat punaiset jo ennen taistelujen alkua. Kaikki olivat syyllisiä aseellisen kapinaan tai sen tukemiseen. Svihufvud halusi estää valkoisten toimien panon samalle viivalle. Varsinkin kun pääosa punikeista oli tuomittu, kuollut tai armahdettu.
Voittajia ei ole missään pantu tuomiolle teoistaan.
"Paitsi kuuluisa Saaren Jallu joka tunnetusti rääkkäsi vankejaan nimenomaan yöllä. Kuten moni muukin valkomurhaaja, joka kävi hakemassa uhrinsa yöllä."
Jallu onkin nykyisin punikkien sankari, joka oli siis jo tuomittu ja vankilassa.
"Eikös tutkintavangit kuulukin päästää vapaaksi eikä tappaa kuten lahtarin oppi oli."
Leirivangeista päästettiin nopeasti vapaiksi noin 7 000, jotka oli todettu syyttömiksi. Pääosa sai lyhyen vankeusrangaistuksen ja tai suoraan ehdonalaisen. Syyskuusa vankien määrä oli noin 25 000.
Kuolemat johtuivat pääasiassa aliravitsemuksesta nälkää kärsivässä maasa ja espoanjantaudista.
"Kuolemat johtuivat pääasiassa aliravitsemuksesta nälkää kärsivässä maasa ja espanjantaudista. "
Espanjantaudiksi kutsuttu influenssa niitti väkeä erityisesti 1919. Sen sijaan vankileireillä siitä ei ole juurikaan mainintoja ennen 1918 loppupuolta.
Dragsvikissä vankeja menehtyi ennen kaikkea vaatetäiden levittämään toisintokuumeeseen, joka aiheutui puutteellisesta hygieniasta.
Se sai taas ryssän propagandan kopiokone turpaansa perusteellisesti.
Nämä typerät ryssän valeet pitävät vain ryssävihan vireillä, sekö niiden tarkoitus on.
Punikki: "Niinhän se meni, että lahtari armahti itse itsensä. Hauskaa tuo valkoinen oikeustaju, rikollinen saa itse päättää armahtaako itsensä vaiko ei tai että tutkitankokaan hänen tekemiään rikoksia vai eikö tutkita, heh."
Valkoisia ei siis syytetty mistään. Eikä siihen syytesuojan vuoksi voitu myöhemminkään ryhtyä.
Minkään sodan jälkeen ei ole ryhdytty voittajia rankaisemaan. Ei esimerkiksi Venäjän sisällissodan jälkeen. Tosin sinne paenneiden punikkien pääosa ammuttiin 30-luvulla.
"Punaiset leireillä olivat vain tutkintavankeja joten heidän kohdallaan on vääristelyä käyttää sanaa armahdus. "
Punikit olivat syyllistyneet aseelliseen kapinaan tai sen avustamiseen. Syyttömiksi todetut noin 7 000 lähetettiin kotiin.
"Tutkintavangit kuuluukin vapauttaa eikä tappaa eikä heidän vapauttamisensa ole armahdus."
Punikit tuomittiin pääasiassa lyhyisiin vankeusrangaistuksiin. Pääosa armahdettiin kesken tuomion.
"Tosin näitä tutkintavankeja oli surmattu leireillä jo n. 14 500 ja leirien ulkopuolella ammuttu n. 8 500 ja muualla vielä tuhansia yhteismäärän ollessa n. 27 000 joten armahduksella leuhkiminen on hirveää sontaa. "
Vankeja ei leireille surmattui aivan alkuvaiheen jälkeen. Puhdistusten teloitukset olivat eri asia kuin leirikuolemat.
Aikak kummalsiat onmäärittää yli 60 000 punikin armahdus sanoilla "hirveää sontaa". Punikkien pettymys vaikuttaa yhä olevan suuri. Luulen kyllä, että armahdetut olivat toista mieltä.
Punikki: "Kuka päätti, että näin oli kaikkien kohdalla. Leireillä ammuttiin ja kuoli nälkään paljon porukkaa, jolla ei ollut mitään tekemistä ns. kapinan kanssa. "
Ne, jotka todettiin syyttömiksi, vapautettiin, kuten on moneen kertaan todettu.
"Mitään kapinaahan ei ollut, oli vain työväen oikeutettu itsepuolustustaistelu."
Vale ei muutu todeksi millään toistelulla.
"Miten armahdus koski leireillä tapettuja 14 500 ihmistä, siihen sinä et näytä edes yrittävän vastata."
Nälkään ja tauteihin kuolleita on vaikea armahtaa. Yritä parhaasi!
"Leireillä olleitten ja hengissä selvinneitten mukaan noin ei ollut vaan teloitukset jatkuivat koko ajan. Isoilla leireillä ammuttiin joka päivä kymmeniä vankeja ja täysin mielivaltaisesti."
Kuolemaantuomittuja ammuttiin runsaat sata. Noin 400 muutettiin elinkautisiksi vankeusrangaistuksiksi. Nekin armahdettiin viimeistään 1927.
Vartijat ampuivat kyllä vankeja vielä alkuvaiheen jälkeenkin syyttäen näitä karkaamisyrityksistä.
Nämä asiat on lukuisissa tutkimuksissa selvitetty. Punikeilta näkyy niihin tutustuminen olevan edelleen kiellettyä?
#Lukee, että "armahduksella leuhkiminen on hirveää sontaa". Sontaa on leuhkia asialla mikä ei ole totta. Kun tutkintavanki jätetään tappamatta niin vain sekopää kehuu sitä armahdukseksi.#
Tosiasian kertominen ei ole "hirveää sontaa" muiden kuin valehtelijan mielestä.
Valtionrikoikeuksien tuomitsemien armahtaminen on armahtamista. Tutkintavankeus päättyy tuomioon.
Punikin valehtelu on aina yhtä avutonta.
"Lisäksi valkoisten rankaiseminen olisi välillisesti todistanut punaisten toimien oikeutuksen ja rinnastanut sodan osapuolet oikeudellisesti. Nythän valkoiset oli julistettu laillisen vallan edustajiksi ja punikit rikollisiksi kapinallisiksi."
Tämä on erinomainen havainto.
25.1.1918 tehty valkoisten joukkojen (suojeluskuntien) julistaminen hallituksen joukoiksi palveli nimenomaan heidän päämääriään sisällissodassa ja sen osapuolena.
Jos punaiset ja valkoiset vain olisivat sotineet keskenään ilman mitään osapuolen julistuksia valtion/hallituksen joukoiksi, olisi tästä seurannut, että valtiovallan olisi tullut yrittää sovitella väkivaltaisuuksia niiden lopettamiseksi. Valtionvallan tehtävä on turvallisuuden ylläpitäminen ei sen heikentäminen.
Mutta Svihufvudin senaatti ei ollut laillinen hallitus, joten sen oli välttämätöntä tunnustaa valkoiset joukoikseen saadakseen valta-asemansa turvatuksi. Toiminta oli suoraa jatkumoa kesällä 1917 tehdyistä toimista laillisen eduskunnan hajottamiseksi ja vastustajien syrjäyttämiseksi valtiovallan ääreltä.
Ja ennen kuin ennätät nimittelemään, en ole kummanakaan sisällisodan osapuolen kannattaja. Vuonna 2018 on helppo olla tuollaisen vastakkainasettelun yläpuolella ja arvioida olosuhteita objektiivisesti.
Punaiset ryhtyivät samaan aikaan tammikuussa 1918 valtiovallan saamiseen omiin käsiinsä aseellisesti, koska muitakaan keinoja heillä ei vaikuttanut enää olevan. Punaisten omien etujen kannalta se oli virhe, koska jo tuohon aikaan oli selvää, että punaisilla ei ollut sellaista sotilaallista osaamista, jonka avulla he olisivat voineet menestyä taistelussa. Ainoa heidän toivonsa olisi ollut, että valkoiset olisivat epäonnistuneet hankkimaan aseita riittävästi. Mutta tiedossa oli, että venäläisiltä aseita riisumalla olisi saatavissa huomattava määrä varusteita käyttöön. Vaikka punaisetkin saattoivat turvautua venäläisiltä saatuihin aseisiin, lopputulos olisi punaisten kannalta huono, koska mikään ei korvaisi sotilaallisen osaamisen puuttteita.
"Mutta Svihufvudin senaatti ei ollut laillinen hallitus, joten sen oli välttämätöntä tunnustaa valkoiset joukoikseen saadakseen valta-asemansa turvatuksi. "
Se oli laillinenhallitus, mutta ilman sotavoimia,jotka se nyt sai laillisat menoa kannattavista suojeluskunnista. Tosin ne eivät muodostaneet mitään armeijaa sanan varsinaisessa mekityksessä.
"Toiminta oli suoraa jatkumoa kesällä 1917 tehdyistä toimista laillisen eduskunnan hajottamiseksi ja vastustajien syrjäyttämiseksi valtiovallan ääreltä."
Tökeröä valetta.
"Ja ennen kuin ennätät nimittelemään, en ole kummanakaan sisällisodan osapuolen kannattaja. "
Vai niin. Ja silti kirjoitat laillista hallitusta vastaan?
"Vuonna 2018 on helppo olla tuollaisen vastakkainasettelun yläpuolella ja arvioida olosuhteita objektiivisesti."
Niinkö tosiaan? Miksi sitten toislelet punikkien valeita?
Tietämättömyytesi on niin suurta, että kannanottosi eivät voi olla muuta kuin poliittisesti värittyneitä.
Tietenkin Svinhufvudin senaatti oli Suomen laillinen hallitus. Sen oli nimittänyt Suomen laillinen eduskunta, joka oli yksiselitteisesti ottanut itselleen korkeimman vallan Suomessa. Mikäli näin ei olisi ollut, niin riippumattoman oikeuslaitoksen tehtävä olisi ollut julistaa joko syksyn 1917 eduskuntavaalit tai sen tulos laittomiksi, jolloin olisi järjestetty uudet vaalit. Mitään tuon kaltaistahan ei tapahtunut.
Suomen laillinen eduskunta hajotettiin venäläisten santarmien toimesta 31.7.1917. Sen jälkeen se ei voinut kokoontua, vaan pidettiin laittomat vaalit, joiden seurauksena uusi eduskunta oli laiton.
"Mikäli näin ei olisi ollut, niin riippumattoman oikeuslaitoksen tehtävä olisi ollut julistaa joko syksyn 1917 eduskuntavaalit tai sen tulos laittomiksi,"
Suomessa ei ollut syksyllä 1917 toimivaa oikeuslaitosta. Korkein oikeus ja korkein-hallinto-oikeus perustettiin vasta 1918.
Punaiset ja valkoiset poliittiset voimat ottivat yhteen valtiovallan saadakseen ja lopputulos oli valkoisten voitto. Sen jälkeen alkoi hävinneisiin kohdistunut kansanmurha.
Eduskunta hajotettiin laillisesti Venäjän väliaikaisen hallituksen manifestilla. Hajotettu eduskunta kokoontui pari kertaa, mutta se ei luonnollisesti ollut enää päätösvaltainen.
Suomen suuriruhtinaskunnalla oli koko ajan toimiva ja riippumaton oikeuslaitos jo Ruotsin vallan peruja. Venäjän valloitettua Suomen vuonna 1809 korkeinta tuomiovaltaa käyttäväksi tuomioistuimeksi säädettiin Suomen keisarillisen hallituskonseljin (vuodesta 1816 Suomen senaatti) oikeusosasto.
"Eduskunta hajotettiin laillisesti Venäjän väliaikaisen hallituksen manifestilla. Hajotettu eduskunta kokoontui pari kertaa, mutta se ei luonnollisesti ollut enää päätösvaltainen."
Totta, eduskunta tai oikeammin osa kansanedustajista kokoontuivat Säätytalolla, jossa he totesivat yksimielisesti, että eduskunnan toiminta on estetty laittomasti ja väkivaltaisesti. Mielenkiintoista on, että olet eri mieltä tästä asiasta kansanedustajien kannanottoja vastaan. Eduskunta luonnollisestikin oli päätösvaltainen, mutta enemmistö koolla olleista kansanedustajista katsoi parhaaksi taipua tilanteen vaatimuksiin eli totesi, ettei venäläisille santarmeille ja pistimille voida mitään. Missään tapauksessa heistä kukaan ei pitänyt venäläisten toimintaa laillisena.
Osa kansanedustajista piti hajotusta laittomana, mutta ainoa laki, jota hajottaminen rikkoi, oli näiden oma lakiehdotus, joka ei koskaan tullut voimaan.
Höpö höpö! Eduskunnan hajottaminen oli vastoin voimassa olevaa valtiopäiväjärjestystä. Venäjällä ei ollut mitään laillista hallitusta, joka olisi voinut hajottaa yhtään mitään Suomessa. Keisari Nikolai II luopui vallasta ja ilmoitti, että seuraaja olisi hänen veljensä Mikael. Tämä kieltäytyi vastaanottamasta valtaa. Ministerineuvosto oli eronnut, ja duuma hajotettu sekä valtaneuvosto lopettanut toimintansa.
Olet täysin venäläismielinen ja isänmaallisten suomalaisten vastainen kannanotoissasi.
Venäjän väliaikaisen hallituksen olivat tunnustaneet sekä Suomi että ulkomaiden enemmistö. Se oli niin laillinen hallitus, kuin silloisissa olosuhteissa oli mahdollista ja sen solmimia sopimuksia pidettiin sitovina, ellei niitä erikseen irtisanottu.
Ajatuksesi, että hallituksettomuus olisi ollut laillisempi vaihtoehto, on juuri niin naurettava kuin miltä se kuulostaa.
Suomi ei ollut tunnustanut väliaikaista hallitusta Venäjällä. Ylipäänsä ulkomaiden tunnustuksilla ei ole edes merkitystä hallituksen laillisuuteen, vaan se ratkaistaan valtiosäännön perusteella.
"Ajatuksesi, että hallituksettomuus olisi ollut laillisempi vaihtoehto"
Mitähän sekoilet? Hallitus on joko laillinen tai ei. Jos ei ole laillista hallitusta, sitten sitä ei ole. ;)
Suomessa käytiin neuvotteluja kahden eri "hallituksen" kanssa 1917. Venäjällä kun kamppaili vallasta duuman väliaikaisen komitean nimittämä väliaikainen hallitus ja Pietarin työläis- ja sotilasneuvoston nimittämä väliaikainen toimeenpaneva komitea. Molemmissa mainituissa elimissä toimi duuman entisiä kansanedustajia.
Siinä tapauksessa demarienemmistöinen eduskunta suunnitteli Suomen valtiovallan jakoa laittoman hallituksen kanssa, missä ei tietenkään ollut mitään järkeä tai johdonmukaisuutta. Saattaisi täyttää jopa valtiopetoksen tunnusmerkit.
Eduskunta ei tehnyt mitään valtiovallanjakoa. Valtalailla 18.7.1917 se sääti ylimmän vallan eduskunnalle muissa kuin sotilas- ja ulkoasioissa. Minne se muu valta meni, sitä ei mainita laissa.
Et taida olla juristi. Ne valtiovallan osat, joita lakiehdotus ei ottanut eduskunnalle, pysyisivät luonnollisesti siellä, missä ne jo olivat. Eli sillä "laittomalla" väliaikaisella hallituksella.
Stallari: "Niin paitsi jos tuo syytön sattui kuolemaan ennen sitä joko ammuttuna tai nälkään tai tauteihin."
Valkoisten toiminta kohdistui ennen kaikkea aseellisiin punikkeihin. Taudit eivät valinneet kohteitaan.
Stallari: Miksi näillä leireillä kuoltiin nälkään ja tauteihin kun muualla maassa ei niin ollut?"
Tauteihin kuoli 1918-19 noin 25 000 leirien ulkopuolella. Nälkään kuolleista ei ole tietoja, mutta elintarvikepula oli suuri etenkin asutuskeskuksissa.
"Miksi räkänokat sitten leuhkitte miten armahdettiin 55 000 ? nNiin paljosa eivät valtiorikosoikeudet tuominneet."
Valtionrikosoikeuksissa ( yhteensä 145) käsiteltiin kaikkiaan 75 575 henkilöä, joista 67 788 tuomittiin erilaisin rangaistuksiin. 7 683 vapautettiin suoraan.
Vuoden lopussa oli leireillä noin 6 700 vankia, joilla oli yleensä usean vuoden kuritushuonetuomio.
Vapautettuja oli 1918 noin 51 000. Näkyy olevan katkera pala stallareille.
"Oikea lahtariperiaate, noinhan se meni syyttömienkin kohdalla 90-prosenttisesti. Se alkoi jo ennen Tamperetta kun kaikki vangit ammuttiin ja Tampereella jatkettiin siviillien massa-ampumisina. Lahtarin valehtelu on aina yhtä avutonta."
Tökeröä valetta. Oli kyllä tapauksia, joissa kaikki vangit ammuttiin, mutta suuri enemmistö pantiin leireille. Näin myös Tampereella eli noin 10 000 vankia.
Punikki: "Tauteihin kuoltiin vankileireillä eikä siellä ainoallakaan vangilla ollut asetta. Joten teloitukset, nälkäkuolemat ja taudit kohdistuivat ASETTOMIIN. Samoin sotavankien laajamittainen ampuminen kentällä, asettomia nekin olivat."
Olisiko siis pitänyt jakaa vangeille aseet ja ampua sitten? Sekö punikkia rauhottaisi?
Oliko 1600 punikkien murhaamaa valkoista aseistettuja?
Samaa-pötyä lykkäätte aina vain.
Punikit murhasivat pääasiassa aseettomia rauhallisia ihmisiä kodeissan tai työpaikoillaan.
Nuo raiskausjutut ovat Huttilan keksintöjä,kun faktoja ei ole esittää,
"Olivathan köyhiä öisin "saunan taa" vieneet lahtarit hekin mallikansalaisia ja äärimmäisen lainkuuliaisia."
Kerrohan muutama esimerkki tuollaisista tapahtumista.
" Se on stalinisti, joka sanoo heidän väärin tehneet."
Stalinisti valehtele aina. Ennen kaikkea kielletään punikkien rikokset. Totuutta ei ylipäätään kyetä myöntämään.
Punikki: "Miksipä ei köyhiä ihmisiä kiusaava rikas porho olisi ollut rauhallinen. Mitä hän siinä olisi alkanut rauhattomana hötkyilemään kun köyhät olivat syvässä kyykyssä."
Niitä porhoja kun murhattiin vain muutamia. Pääosa oli tavallisia kansalaisia.
"Juu, naisten ja tyttöjen ahdisteluhan on vasta nykyajan keksintö kun porvarilla ei ollut ennenmuinoin kai sitten himoja laisinkaan. Noin vakuuttaa aito lahtarin perillinen. Valta-asemaansa hyväksi käyttävät ketkut ovat kai myöhempi keksintö. Uskoo ken tahtoo."
Esitä sitten muutama tapaus, joissa näistä syistä teloitettiin valkoisia.
"Niitä esimerkkejä on Suomi pullollaan koskapa alueilla missä ns. kapinaa ei ollut kuitenkin lahtari tappoi satoja ihmisiä. Todista sinä, että näin ei tehty."
Näillä alueilla tehtiin puhdistus, jossa ammuttiin noin sata punaista. Tällaisista "saunan-taa"-vienneistä ei ole tietoja, kuin punikkien valeissa.
"Lahtarin perllinen valehtele aina. Ennen kaikkea kielletään lahtarien rikokset. Totuutta ei ylipäätään kyetä myöntämään."
Kaikki tietoni ovat peräisin tutkimuksista. Oikaisen vain punikkien valeita.
Olen tutkinut sukujuureni 1600-luvulle. Ne käsittävät vain maalaisväkeä.
Toinen isoisäni kieltäytyi punakaartiin menosta, toinen oli muutaman päivän valkoisten siltavartiossa. Kumpikaan ei kuulunut suojeluskuntaan. Kotilylässäni tehty minkäänlaista puhdistusta, vaikka joukko sahatyöläisiä liittyi punakaartiin joukossa isoäitini veli. Hän oli hyvä naapurimme sodan jälkeen.