Uskovainen ei elä ollenkaan. Eihän sellainen ole elämää jossa on palvottava jotain näkymätöntä/olematonta, silloin itsekin on vain pelkkä raami elämän eloisalla polulla.
Uskovainen ei elä.
Miss kultahelmi
261320
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 26
Vanhimmat
tuskin ainakaan tämänsorttista:
vaikka minulla on sikamainen flunssa, aion aloittaa justiinsa viikkosiivouksen ja vielä sellaisen siivouksen, jossa meinaan vahata keittiön (52 m2) lattian.
Elätkö sinä, tode, orjuudessa, kun sinun on sairaana rehkittävä?
Eikös se keittiön lattia malttaisi vahaansa odottaa? Mikähän oikein on se "his masters voice", joka sinua noin kovasti käskee?
varmaan kaikki palstan lukijat nyt säälivät sinua....
käski vahaamaan lattiat? :-)
toinperrään ei. no annahan kun selitän, miksi rehkin sairaana:
minulla on hyvin harvoin vapaata arkipäivisin ja isommat kotitalous-projektit on tehtävä siis viikonloppuisin.
nyt, kun en voi kipeän kurkun takia lähteä suunnittelemalleni piiitkälle sauvakävelymatkalle, aattelin siivota hieman. ikäänkuin tulevaa silmälläpitäen.
tokihan komensin isännän perkaamaan matot (my voice!)ja imuroimaan ja ne tehtävät hän suorittikin lähes täydellisesti.
siivoaminen vahauksineen on nyt siis tehty ja ENSI VIIKONLOPPUNA voin ulkoilla täysin rinnoin. meillä ei näet puunata mökkiä joka viikko, vaikka puhuinkin viikkosiivouksesta. edellisestä puunauksesta oli näet jo joltisenkin aikaa, joten pieniä paineita siivoukseen on ollut jo pitemmän aikaa. henki ei siis käskenyt siivoamaan ;-|!
Turhaan siis huolehdin. Vaan, kun oman kurkkuni seutuvilla on ollut tosi raskas pala jo monta päivää ja jännitän tässä lähteekö ryömimään keuhkoputkia kohti. Ei olisi väliksi, kun on jo muutenkin täysin vetämätön olo.
Notta tuota empaattisesti vain ajattelin, ettei olisi tuo askare parasta mahdollista huvia.
Hyvä kuitenkin, että osaat delegoida joutilaammat raskaampiin töihin. ;-))
Kerronpa tässä tositapauksen jonka itsekin kuulin viitisentoista vuotta sitten. Kerron sen niin tarkasti kuin muistan.
Eräs ateisti puhu jossain tilaisuudessa Hesan Kulttuuritalolla ( joku kommareiden tilaisuus) 50-luvun lopulla. Hän julisti, ettei Jumalaa ole olemassa. Hän sanoi: "Tehdäänpä koe - Jumala jos olet olemassa niin tapa minut nyt tähän paikkaan!" Mitään ei tapahtunut. Leveä hymy naamallaan hän sanoi, että no niin, eiköhän tämä riitä Jumalan olemassaolosta.
Kävi niin, että mies eli vielä yli 20 vuotta tuosta hetkestä ja kuoli 80-luvulla. Sairaalassa sitten peräti kaksikin pappia oli hänen vuoteensa vierellä tarjoamassa rukousapua ja lohduttelemassa. Molemmat papit olivat luterilaisia ja uskossa. He alottivat rukouksen mutta se oli kovin vaikeaa. Papit ihmettelivät ja katsoivat toisiinsa. Rukous oli kuin tervanjuontia. Sitten Herra näytti toiselle papille näyn. Hän näytti tämän tilaisuuden 50-luvun lopulta. Hän näyttti tuon lauseen jossa mies kehotti Jumalaa tappamaan hänet. Jumala sanoi, etteä teidän rukouksenne eivät tässä tapauksessa hyödytä. Tämä mies on kuollut tuolloin. Vain hänen ruumiinsa eli 80-luvulle asti.
Kumpikin pappi sai väkevänä mieleensä Jeesuksen sanat evankeliumista: "Antakaa kuolleiden haudata kuolleet, mutta seuraa sinä minua."
"Eräs ateisti"
"jossain tilaisuudessa"
"joku kommareiden tilaisuus"
Voi kuinka tyypillistä...
"Kerronpa tässä tositapauksen jonka itsekin kuulin viitisentoista vuotta sitten. Kerron sen niin tarkasti kuin muistan. "
Olitko paikalla itse?
Aina sama saarna... Kerronpa tässä tositapauksen.
Eräs serkkuni tutun kaima kertoi sen sen jollekin, mutta tositapaus joo. Hän oli lammella kalastamassa ja yht´äkkiä vedestä tuli Ahti jumala ja sanoi -minä olen jumalasi älä kumarra epäjumalia- ja hän nousi ja kiirehti kertomaan ilosanomaa jumalasta. Tarinan opetus: Te kaikki olette väärässä, Ahti on yksi ja ainoa jumala!!!
Todista että olen väärässä, minähän uskon tuohon juttuun ja olen aina oikeassa:-)
Viittisitkö lopettaa ton uskovaisten mollaamisen, kun sinulla ei selkeästikään ole mitään merkityksellistä sanottavaa vaan päivästä toiseen jankutat täällä, kuinka uskikset on idiootteja. Pilaat meidän ateistien maineen! Ei ihme, jos moni uskovainen pitää meitä suvaitsemattomina ja ikävinä ihmisinä... jos vaikka kokeilisit vaihteeksi ymmärtää niitä, jotka ajattelevat eri tavalla, sitten voisit ehkä pyytää uskovaisilta myös ymmärrystä omalle näkemyksellesi?
Keskustelu on luonnollisesti sallittua, mutta hyvään keskusteluun ei kuulu muiden osapuolten loukkaaminen, varmsinkan, kun sinulla ei ole väitteillesi todisteita. Lets get it real, sinä ET voi todistaa, ettei Jumalaa ole.
ps. Tunnen uskovaisia, ja he tekevät juuri niitä samoja asioita kuin minäkin. Opiskelevat, käyvät töissä, seurustelevat, tapaavat ystäviään, juhlivat ja surevat. Lisäksi he uskovat Jumalaan. Jos he eivät elä, niin ei sitä voi sanoa kovin monesta muustakaan.
Totta joka sana. Tunnen itsekin erään uskovaisen, mutta eipä hän vaikuta sen kummemmalta kuin muutkaan ihmiset.
Lisäisin vielä että eri asiahan on tietysti ne fundamentalisiterroristit, jotka käyvät tuhoamassa pilvenpiirtäjiä allahin nimeen; ne fanaatikot jotka haukkuvat synneistä kaikkia jakaen ihmiset hyviin ja pahoihin ja ei voi sormea liikauttaa ilman että tarkistaa raamatusta onko tämä oikein; ne ahdasmieliset häiriköt, joiden koko elämä pyörii jumalan ympärillä ja tuottaa ahdistusta lapsilleenkin. Näillä ihmisraukoilla ei ole mitään elämää - ei ainakaan kovin täysipainoista.
Sinä et elä ollenkaan. Eihän sellainen ole elämää jossa on haukuttava koko ajan niitä, joita ei ymmärrä, vaikkei sillä saavuta mitään. Silloin on itsekin vain pelkkä raami elämän eloisalla polulla.
itse tuli uskoon ihan hiljattain ja olen vasta sen jälkeen alkanut elämään..isolla E:llä!! en enää stressaa niin paljon kuin ennen ja en huolehdi turhia murheita , koska voin aina turvata Jumallaan ja kääntyä Hänen puoleensa ja rukoilla jos joku painaa mieltä ja pyytää rohkaisua.
Itsepetos on niin suloista... Aina jos on ongelmia niitä ei kannata ratkaista vaan turvautua näkymättömään voimaan, joka ratkaisee ongelman kuin ongelman. En minäkään stressaannu mistään, luotan itseeni ja muihin ihmisiin, jotka auttavat minua hädässä. Olen rukoillut jumalaa lapesena, ei ole tullut vastausta...
Freudhan sano että uskonto on ihmiselle psygologinen kainalosauva... Heikkomieliset ihmiset tarvitsevat tukea ja rohkaisua, jota uskonto antaa. Ei tarvitse enää miettiä tai pelätä kuolemaa tai muita vaikeita kysymyksiä. Aivot narikkaan ja jeesus elämään. (Viis faktoista)
On minullaki ihania ystäviä, jotka auttavat hädässä eikä niitä korvaa mikään!! ja niistä kiitän Jumalaa rukouksissa...ja en tietenkään jätä ongelmia ratkaisematta ...Jokaisella ihmisellä on ongelmia jotka on ratkaistava, mutta kuten juuri sanoin voin aina pyytää Jumalalta rukouksissa Jéesuksen nimessä rohkaisua. Ja kyllä Jumala kuulee rukoukset ja vastaa niihin tarkoituksen mukaan.
jumalaa ei tarvitse rukoilla. Kaikkitietävä tietää muutenkin jokaikisen huolenaiheesi ja toivomuksesi.
kun Hän ei suvaitse ilmestyä eteeni, voin ilmoittaa Hänet aivan kokonaan olemattomaksi...
olen iloinen, alat päästä jyvälle asioista :)
Elän täysillä syntisäkin seesteistä elämää. Pyytelen nöyrästi anteeksi olemassaoloani ja sitä, etten ole parempi kuin miksikä minut on luotu. Aikeenani on aloittaa uusin metkuin täysillä kultaisessa kaupungissa jahka tässä ensin kuolen.
Juurihan sinä eilen tai toisapäivänä selitit että olet itsekkin uskova.
?
Uskoontuloni jälkeen minä vasta löysin elämän, joka kannattaa elää. Ennen sitä olin kuin kuollut, olin ihmisten orja, tein kiltisti ihmisten odotusten mukaan. Elämäni oli tosi tyhjää ja tarkoituksetonta.
Jeesus antoi tarkoituksen elämälleni. Uskoontuloni jälkeen aloin nähdä luonnon kauneuden. Huomasin kukat, perhoset, puut, linnut ja kaikkea muuta ihanaa, jota en ollut huomannut aikaisemin.
Ennen olin ihmisten orja, nyt olen vapaa. En aina osaa elää siinä vapaudessa, välillä joku vahva ihminen meinaa vielä viedä minut sinne orjuuteen ja mutta olen parantumassa läheisriippuvuudesta ja sen on tehnyt Jeesus minun elämässäni. Raamatussa on kirjoitettu, että vapauteen Kristus vapautti meidät ja sitä olen saanut kokea uskoontuloni jälkeen.
Yritin tässä miettiä, mitä olen menettänyt, kun olen tullut uskoon. Jos ajattelen entistä elämääni, tulin uskoon 31-vuotiaana, en todellakaan kaipaa sitä. En keksi mitään sellaista, mitä kaipaisin entisestä elämästäni. Miten voisi tyhjyyttä kaivata ?
Minä olen sitä mieltä, että uskovaisena minä aloin vasta elää.
Jumala!
Tee minustakin uskovainen, jotta alkaisin elää!
En halua enää kokea tätä tuskaa ja loputonta ahdistusta, vaan haluan olla onnellinen.
Haluan rakastaa kanssaihmisiä, eläimiä ja luontoa.
Haluan tuntea eläväni jälleen.
Rakas Jumala!
Tule luokseni ja vapauta minut tästä ahdingosta ja tuskasta!
Anna minulle elämä!
Anna minulle rakkaus sydämeeni!
Anna minulle ilo silmiini!
Poista minusta kaikki paha!
Minä haluaisin olla onnellinen ja rakastaa muita ihmisiä ja tätä maailmaa, mutta ilman sinun apuasi en siihen pysty.
Olen heikko ihminen, enkä jaksa olla hyvä läheisilleni.
En jaksa enää taistella yksin.
Ympärilläni on paljon ihmisiä, mutta silti sydämeni on yksinäinen ja tyhjä.
Tule luokseni jo tänään, vaikka pelkäänkin sinua pahojen tekojeni tähden!
Anna anteeksi, että olen ollut huono ihminen.
Anna anteeksi, etten ole osannut elää elämääni kuin olisit tahtonut, enkä uskonut sinuun.
Odotan sinua pelastamaan minut, rakas Jumala!
Ei-uskova ei elä, tiedän sen koska olen kokenut maailman nautinnot, enkä saanut niistä SIELULLENI yhtään mitään.
Mutta Jeesus Kristus antaa elämän myös sielulle! Lukekaa Johannkesen evankeliumista 4. luku, jossa Jeesus on Sykarin Kaivolla. Lukekaa myös Johanneksen ensimmäinen kirje, 5. luku.
Mikään ei ole sen mukavampaa kuin lukea elämänmyönteisiä Kathryn Kuhlmanin kirjoja (Jumala voi, Uskon ihmeisiin, Jumalalle on kaikki mahdollista) auringonpaisteessa ja tietää olevansa pelastettu!
Jumala ei ole olematon vaan todellisempi kuin me ihmiset.
Jeesus Kristus on paskaa.
Jumalakin on olematon paskaläjä
<
Edelleen uskon, että sydämestäni löytyvä usko Kristukseen on erään kerran johdattava minut monen muun samanmoisen henkilön kanssa taivaan kirkkauteen ja Karitsan häihin.
>
Niinhän sitä luulis(8D
kjäh kjäh