ovat "tekojensa mukaan" kadotukseen ihmistä seuraa hänen omat syntinsä. kadotuksessa ei ole niinkään fyysistä kipua koska henkiolentona ihmisellä ei ole ruumista joka kipua kokisi. Siellä vaivaa iankaikkinen tietoisuus siitä että on itse syyllinen tilaansa. Ja kun mietitte kuinka pitkä on iankaikkisuus niin tiedätte kyllä että rangaistus onilman kipujakin jo tarpeeksi kova.
Helvetin rangaistukset
Ex-Baalinpalvoja
3237
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mistä löytyy sellainen tieto, ettei helvettiin joutuva joudu sinne ruumineen päivineen ja koe siellä niin ruumiillista kuin henkistäkin kipua?
Miten niin henkiruumis ei voisi tuntea kipua? Sanotaanhan tuossa alla olevassa Raamatun paikassakin, että pahoja henkiä voi kiduttaa, joten ilmeisesti nekin tuntevat kipua. Miksi ei siis myös ihmisen henkiruumis?
" Kun Jeesus tuli toiselle rannalle Gadaran alueelle, häntä vastaan tuli hautaluolista kaksi pahojen henkien vaivaamaa miestä. Nämä olivat niin väkivaltaisia, ettei kukaan voinut kulkea sitä tietä.
He huusivat: "Mitä sinä meistä tahdot, Jumalan Poika? Oletko tullut tänne kiduttamaan meitä jo ennen määräaikaa?"
Jonkin matkan päässä oli suuri sikalauma laitumella.
Pahat henget pyysivät Jeesukselta: "Jos ajat meidät pois, niin lähetä meidät sikalaumaan." "
Matteus 8:28-31
On hämmästyttävää että oppi iankaikkisesta vaivasta (piinasta) on vuosisatojen aikana saavuttanut kristittyjen enemmistön, sitäkin hämmästyttävämpänä sitä voi pitää siksi että se on levinnyt protestanttien käsityksiin katolisen kirkon vaikutuksesta. Heille ei riitä kadotukseen että joutuva saa oikean ja lopullisen tuomion ja kuoleman Helvetin tulijärvessä ja on sen jälkeen iankaikkisesti kadotettu, vaan he uskovat että tuomio onkin iankaikkista elämää helvetin tulessa. Mihin oppi iankaikkisesta piinastaa on johtanut?
Kuvittele hetkisen tulista järveä, pohjatonta kurjuuden lähdettä, jossa on miljoonia lapsia, nuoria ja vanhoja tulessa. Tuli kulkee läpi ruumiin, tuskan ja kirouksen äänet tärisyttävät taivaita. Miljoonat vuodet kuluvat ja he ovat siellä. Normaalisti ihmiset elävät n. 80 vuotta ja vähän yli, jumalatonkin tekee syntiä korkeintaan elinikänsä. Taas kuluu miljoonia vuosia ja he ovat yhä siellä, sama tuska ja vaiva jatkuu, pyhät taivaassa tietävät omaistensa ja rakkaittensa olevan vaivassa. Mikä taivas se sellainen olisi? Mikä Jumala ja vapahtaja sellaista kärsisi? Miksi olisi kaikkitietävä Jumala koskaan luonut ihmistä, kun Hän luodessaan jo tiesi hänen joutuvan loppumattomaan vaivaan. Voiko sellainen Jumala olla hyvä?
Miksi Jumala olisi sanonut ensimmäiselle ihmisparille synnin rangaistuksen olevan kuolemalla kuolemisen, mutta olisi lankeemuksen jälkeen lisännyt siihen loppumattoman vaivan? Olisiko se rehellistä?
Paha ihminen rankaisee lapsiaan ja rikollisia tahtoen samalla auttaa ja kasvattaa. Olisiko Jumala huonompi ihmistä ja rankaisisi tarkoituksettomasti, vain kostaakseen?
Jos Saatanasta sanottaisiin, että hän vaivaa ja piinaa loppumattomasti ihmisiä, voitaisiin se jollakin tavalla käsittää, mutta kun näin väitetään hyvästä ja rakastavasta Jumalasta, mitä pahaa Saatanasta enää voidaan sanoa? Loppumattoman vaivan opissa Jumala on tehty niin pelottavaksi ja hirveäksi, että tuntuu siltä, kuin Saatana olisi siinä tahtonut heittää oman varjonsa Jumalan päälle, jotta ihmiset eivät voisi palvella ja kunnioittaa Häntä rakkauden Jumalana.
Miljoonat ja taas miljoonat ihmiset ovat kääntäneet selkänsä rakastavasta Jumalasta, saadessaan hänestä tällaisen kuvan kristityiksi itseään nimittävien välityksellä.