Suomessa ei ollut laillista hallitusta, kun sisällissota valkoisten ja punaisten kesken alkoi tammikuussa 1918. Laillinen, vuonna 1916 valittu eduskunta oli 31.7.1917 syrjäytetty väkivalloin santarmien toimesta ja sen toiminta estetty.
Uudet vaalit olivat siten laittomat syyskuussa 1917.
Uusi eduskunta oli laiton, koska se oli laittomissa vaaleissa valittu.
Uutta hallitusta ei ollut valittu, koska Suomessa ei ollut perustuslakia, joka olisi antanut hallituksen (senaatin) valinnan eduskunnan tehtäväksi. Svinhufvudin senaatti oli siis laittoman eduskunnan ilman perustuslain valtuuksia valitsema laiton hallitus.
Kun maassa ei ollut laillista hallitusta, kukana ei voi syyllistyä valtiopetokseen "hallitusta" vastaan. Sotatoimet osapuolten kesken olivat siten laillisia.
Laillisiin sotatoimiin osallistunutta ei voida tuomita mistään rikoksesta pelkästään siksi, että toimii sotatoimien toteuttajana. Sotarikokset ovat asia erikseen.
Johtopäätös: suurin osa punaisten tuomioista ovat laittomia. Mitään valtiopetosta ei voinut olla.
Kaiken lisäksi tuomiovalta kuului kihlakunnan- ja raastuvanoikeuksille, eikä joillekin tilapäisille kenttäoikeuksille tai valtiorikostuomioistuimille. Punaiset tuomittiin siis ilman ilman valtuuksia toimielimissä, joilla ei ollut laillista tuomiovaltaa.
Kenelläkään ei ollut oikeutta pitää vangittuina syyttömiä, siis sotarikoksiin osallistumattomia taistelijoita sisällissodan päättymisen jälkeen. Lähes kaikki kuolonuhrit sodan päätyttyä vankileireillä aiheutuivat liian suuresta määrästä vankeja, joten niitä voidaan pitää murhina silloisenkin Suomen lain mukaan.
Valtionhoitaja Svinhufvudin 1918 antama asetus syytesuojasta on lakiin perustumaton. Hänellä ei ollut valtuuksia toimenpiteeseen eikä hän ollut laillisesti valittu valtionhoitaja.
Laillinen valtiovalta palasi Suomeen vasta kesällä 1919.
Uudet vaalit olivat siten laittomat syyskuussa 1917.
Uusi eduskunta oli laiton, koska se oli laittomissa vaaleissa valittu.
Uutta hallitusta ei ollut valittu, koska Suomessa ei ollut perustuslakia, joka olisi antanut hallituksen (senaatin) valinnan eduskunnan tehtäväksi. Svinhufvudin senaatti oli siis laittoman eduskunnan ilman perustuslain valtuuksia valitsema laiton hallitus.
Kun maassa ei ollut laillista hallitusta, kukana ei voi syyllistyä valtiopetokseen "hallitusta" vastaan. Sotatoimet osapuolten kesken olivat siten laillisia.
Laillisiin sotatoimiin osallistunutta ei voida tuomita mistään rikoksesta pelkästään siksi, että toimii sotatoimien toteuttajana. Sotarikokset ovat asia erikseen.
Johtopäätös: suurin osa punaisten tuomioista ovat laittomia. Mitään valtiopetosta ei voinut olla.
Kaiken lisäksi tuomiovalta kuului kihlakunnan- ja raastuvanoikeuksille, eikä joillekin tilapäisille kenttäoikeuksille tai valtiorikostuomioistuimille. Punaiset tuomittiin siis ilman ilman valtuuksia toimielimissä, joilla ei ollut laillista tuomiovaltaa.
Kenelläkään ei ollut oikeutta pitää vangittuina syyttömiä, siis sotarikoksiin osallistumattomia taistelijoita sisällissodan päättymisen jälkeen. Lähes kaikki kuolonuhrit sodan päätyttyä vankileireillä aiheutuivat liian suuresta määrästä vankeja, joten niitä voidaan pitää murhina silloisenkin Suomen lain mukaan.
Valtionhoitaja Svinhufvudin 1918 antama asetus syytesuojasta on lakiin perustumaton. Hänellä ei ollut valtuuksia toimenpiteeseen eikä hän ollut laillisesti valittu valtionhoitaja.
Laillinen valtiovalta palasi Suomeen vasta kesällä 1919.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kukaan "ei tiedä" ja vielä vähemmän välittää! Tarkkipoijan jaokpäivä toistuva iltayrjö on taas sekava!
Välinpitämättömyys oikeudesta on huomattu monta kertaa Suomen historiassa. Jokainen tietää, että 1946 tuomittiin Risto Ryti ym. sotasyyllisiksi oikeudenkäynnissä, jossa siinäkin tapauksessa tuomioistuimelta puuttui laillinen toimivalta ja kaiken lisäksi lain perusteella, jota sovellettiin taannehtivasti.
Suomessa on perinne tuomita syyttömiä milloin mistäkin.