Purppura, sininen tai muu värivirhe

Onko kukaan tullut ajatelleeksi testien kromaattista aberraatiota näin:
kun kuva ei ole tarkennettu sen lehdettömän oksan kohdalle, eikä syvyysterävyys ulotu sinne asti, niin sitten luonnollista on, että puun oksa voi näyttää epäterävältä, ja siihen epäterävyyteen voi liittyä myös värien hajoamista, tai muuta sotkua. Oliko oikeanlainen teoria, tai tulkinta tilanteesta?

Onko mahdollista, että testeissä on väärin tulkittu kromaattiseksi aberraatioksi sellaistakin, joka ei ole tarkennettu kuvaan, eikä ole syvyyterävyyden alueella? Bokeh?

Tsuumikosh kirjoitti:

Onko kukaan tullut ajatelleeksi testien kromaattista aberraatiota näin:
kun kuva ei ole tarkennettu sen lehdettömän oksan kohdalle, eikä syvyysterävyys ulotu sinne asti, niin sitten luonnollista on, että puun oksa voi näyttää epäterävältä, ja siihen epäterävyyteen voi liittyä myös värien hajoamista, tai muuta sotkua. Oliko oikeanlainen teoria, tai tulkinta tilanteesta?

Onko mahdollista, että testeissä on väärin tulkittu kromaattiseksi aberraatioksi sellaistakin, joka ei ole tarkennettu kuvaan, eikä ole syvyyterävyyden alueella? Bokeh?

Lue lisää

Kromaattinen aberraatio on aivan eri asia kuin epätarkkuus.

Yksinkertaista_ kirjoitti:

Kromaattinen aberraatio on aivan eri asia kuin epätarkkuus.

Tuossa kai tarkoitettiin, että vaikuttaako tuohon aberraatioon myös kohteen sijainti suhteessa tarkennustasoon.

Kysymys askarruttaa minuakin, koska parista objektiivista jäi sellainen kutina, että tykkäsivät kehystää tarkennustason taakse jäävät kohteet vihreillä reunuksilla. Siis pahemmin, kun terävyysalueella olevat kohteet. Minun kirjanpidossani moinen BOKEH aiheutti puke -reaktion ja ja moisista yksilöistä piti hankkiutua eroon.

puke_vai_bokeh kirjoitti:

Tuossa kai tarkoitettiin, että vaikuttaako tuohon aberraatioon myös kohteen sijainti suhteessa tarkennustasoon.

Kysymys askarruttaa minuakin, koska parista objektiivista jäi sellainen kutina, että tykkäsivät kehystää tarkennustason taakse jäävät kohteet vihreillä reunuksilla. Siis pahemmin, kun terävyysalueella olevat kohteet. Minun kirjanpidossani moinen BOKEH aiheutti puke -reaktion ja ja moisista yksilöistä piti hankkiutua eroon.

Lue lisää

Vihreät ääriviivat? Muistuttaa Asterixia muuten, mutta siellä ne ääriviivat olivat mustia!

https://duckduckgo.com/?q=asterix&t=ffab&iax=images&ia=images

"Kun olet saanut kuvat käsiteltyä"

Mitkä kuvat? Onko minulla velvolisuus käsitellä kuvia, ja vieläpä sellaisia, joiden "värivirhettä" edellä selostin mekityksettömiksi - omasta mielestäni?

Tsuumikosh kirjoitti:

"Kun olet saanut kuvat käsiteltyä"

Mitkä kuvat? Onko minulla velvolisuus käsitellä kuvia, ja vieläpä sellaisia, joiden "värivirhettä" edellä selostin mekityksettömiksi - omasta mielestäni?

Lue lisää

Luulisi tuon olevan helppoa ymmärtää, kun on raw kuvista saanut paremmat jpg kuvat aikaan niin ne joista ei enää halua tehdä uusia voi laittaa roskiin. Turhat raw:t sekä epäonnistuneet jpog kuvat.

Kun kuvassa on sekä hyvin kirkkaita että tummia kohtia niin kirkkaiden vuoksi on hieman alivalotettava ja silloin joutuu nostamaan niitä tummia alueita näkyville. Kun jpg kuvassa on vain 8 bitin värit niin hyvin tummissa kohdissa ei dynamiikkaa ole monen bitin vertaa jolloin väritkin voivat olla jotain muuta kuin silmä sanoo luonnossa. Kun jpg värillä on 256 tasoa (noin) niin jo 12 bitin raw käsittää yli 4000 tasoa väriä kohden joten sieltä on monesti saatavilla parempia sävyjä kuin alkuperäisesti jpg kuvasta varjoihin.

"Virhe tulee näkyviin vasta, kun se tulee pikselin kokoiseksi, tai ylittää sen."

Tuossa se olennaisen näköinen tieto tuli, kiitoksia. Jatkokysymys: tiedätkö, paljonko 36 megapikselin kennolla on punaisia pikseleitä, vihreitä, ja sinisiä - tuleeko niistä yhteensä se 36, eli minkälainen ruudukko tästä syntyy? Jos maisemassa on sinistä kohtaa, esim. taivasta, niin tuleeko kuvatiedostoon, dataan yksi sininen, sitten kaksi tyhjää, yksi sininen, kaksi tyhjää, jne...? Hankala kysymys?

Tsuumikosh kirjoitti:

"Virhe tulee näkyviin vasta, kun se tulee pikselin kokoiseksi, tai ylittää sen."

Tuossa se olennaisen näköinen tieto tuli, kiitoksia. Jatkokysymys: tiedätkö, paljonko 36 megapikselin kennolla on punaisia pikseleitä, vihreitä, ja sinisiä - tuleeko niistä yhteensä se 36, eli minkälainen ruudukko tästä syntyy? Jos maisemassa on sinistä kohtaa, esim. taivasta, niin tuleeko kuvatiedostoon, dataan yksi sininen, sitten kaksi tyhjää, yksi sininen, kaksi tyhjää, jne...? Hankala kysymys?

Lue lisää

Eiköhän ole niin, että kameran kuvaan tuottama jokainen pikseli sisältää "kaikki värit", eli punaisen sinisen ja vihreän, ja niiden mahdolliset yhdistelmät.

mitä-pikselissä kirjoitti:

Eiköhän ole niin, että kameran kuvaan tuottama jokainen pikseli sisältää "kaikki värit", eli punaisen sinisen ja vihreän, ja niiden mahdolliset yhdistelmät.

Eli olisiko mielestäsi näin: teoriassa kennon pikselimäärä olisi ainakin kolminkertainen, kuvan resoluutioon verrattuna? Kun kennolla on pikseleitä, jotka ovat herkkiä yhdelle kolmesta väristä: punainen, sininen, vihreä?

Tsuumikosh kirjoitti:

Eli olisiko mielestäsi näin: teoriassa kennon pikselimäärä olisi ainakin kolminkertainen, kuvan resoluutioon verrattuna? Kun kennolla on pikseleitä, jotka ovat herkkiä yhdelle kolmesta väristä: punainen, sininen, vihreä?

Lue lisää

Sensoreita on ainakin kahden rakenteisia. Toisissa eri väreille herkät elementit on vierekkäin (Bayer), toisissa päällekkäin (Foveon).

https://www.whatdigitalcamera.com/technical-guides/technology-guides/sensors-explained-11457

Tsuumikosh kirjoitti:

"Virhe tulee näkyviin vasta, kun se tulee pikselin kokoiseksi, tai ylittää sen."

Tuossa se olennaisen näköinen tieto tuli, kiitoksia. Jatkokysymys: tiedätkö, paljonko 36 megapikselin kennolla on punaisia pikseleitä, vihreitä, ja sinisiä - tuleeko niistä yhteensä se 36, eli minkälainen ruudukko tästä syntyy? Jos maisemassa on sinistä kohtaa, esim. taivasta, niin tuleeko kuvatiedostoon, dataan yksi sininen, sitten kaksi tyhjää, yksi sininen, kaksi tyhjää, jne...? Hankala kysymys?

Lue lisää

36 megapikkelsin kennossa on 6M punaista, 6M sinistä ja 12M vihreää sensoria. Vihreitä siksi eniten, koska vihreää väriä (spektrin keskivaiheilla) on luonnossa ja valossa eniten, saadaan lisää herkkyyttä. Kullekin kuvaan tulevaan 36M pikseliin lasketaan todennäköisin väriarvo a.o. pikselin lähimpien sensoreitten antamien arvojen mukaan. Toisin sanoen kunkin pikselin väri on kooste lähimpien sensoreitten vasteista. Hyvin tuntuu toimivan tuollakin konstilla. Jos värejä ei tarvitsisi tällä viisiin tallentaa, eli otettaisiin vain valoisuus huomioon (ei värisuotimia), päästäisiin jonkin verran parempaan tarkkuuteen. Mustavalkoisen Leican 24 Mpix monokromaattinen kenno on käytännössä tarkkuudeltaan 28-30 MPix värikennon luokkaa, kun se ei tallenna lainkaan värejä. Ei siis läheskään kolminkertainen vaikka maallikko voisi niin kuvitella. Matematiikka on sekä ihmeellistä että tarpeellista.

NäinSeToimii kirjoitti:

36 megapikkelsin kennossa on 6M punaista, 6M sinistä ja 12M vihreää sensoria. Vihreitä siksi eniten, koska vihreää väriä (spektrin keskivaiheilla) on luonnossa ja valossa eniten, saadaan lisää herkkyyttä. Kullekin kuvaan tulevaan 36M pikseliin lasketaan todennäköisin väriarvo a.o. pikselin lähimpien sensoreitten antamien arvojen mukaan. Toisin sanoen kunkin pikselin väri on kooste lähimpien sensoreitten vasteista. Hyvin tuntuu toimivan tuollakin konstilla. Jos värejä ei tarvitsisi tällä viisiin tallentaa, eli otettaisiin vain valoisuus huomioon (ei värisuotimia), päästäisiin jonkin verran parempaan tarkkuuteen. Mustavalkoisen Leican 24 Mpix monokromaattinen kenno on käytännössä tarkkuudeltaan 28-30 MPix värikennon luokkaa, kun se ei tallenna lainkaan värejä. Ei siis läheskään kolminkertainen vaikka maallikko voisi niin kuvitella. Matematiikka on sekä ihmeellistä että tarpeellista.

Lue lisää

En saanut summaksi tuosta 36, mutta tarkoitus lienee selvä: erivärisiä pikseleitä ei ole kennolla tasan samat määrät.

Tuli mieleen idea: voitaisiinko väri-informaatio tuottaa arvaustekniikalla: kamera ottaisi vastaan kennolle vain harmaasävyjä, ja prosessori keinotekoisesti arvaisi, mitä värejä kuvaan tulee. Näitä voitaisiin sitten arpoa tai veivata eri arvausvaihtoehtoja näyttöruudulle jollain veivillä. Eikö olisi otollinen keksintö nykyisen valkotasapainon säätämisen rinnalle? Melkoista veivaamista joskus sekin?

Tsuumikoshseshiinäshshii kirjoitti:

En saanut summaksi tuosta 36, mutta tarkoitus lienee selvä: erivärisiä pikseleitä ei ole kennolla tasan samat määrät.

Tuli mieleen idea: voitaisiinko väri-informaatio tuottaa arvaustekniikalla: kamera ottaisi vastaan kennolle vain harmaasävyjä, ja prosessori keinotekoisesti arvaisi, mitä värejä kuvaan tulee. Näitä voitaisiin sitten arpoa tai veivata eri arvausvaihtoehtoja näyttöruudulle jollain veivillä. Eikö olisi otollinen keksintö nykyisen valkotasapainon säätämisen rinnalle? Melkoista veivaamista joskus sekin?

Lue lisää

Kun kaikki markkinoilla olevat rungot tuottavat ihan kohtalaista kuvaa (ergonomiassa, tarkennuksessa ja suojauksessa on isoja eroja), miksi ehdoin tahdoin pitäisi valita objektiivi, jonka CA tuottaa tuskassa töitä jälkikäsittelyssä?

Canonisti kirjoitti:

Kun kaikki markkinoilla olevat rungot tuottavat ihan kohtalaista kuvaa (ergonomiassa, tarkennuksessa ja suojauksessa on isoja eroja), miksi ehdoin tahdoin pitäisi valita objektiivi, jonka CA tuottaa tuskassa töitä jälkikäsittelyssä?

Lue lisää

Kyllä. Nythän on olemassa myös objektiiveja joiden vihreä-purppura virheet korjataan heti kameran omalla softalla. Ei ehkä aivan täydellisesti mutta riittävän hyvin kuitenkin. Näitä on esimerkiksi E-bajonetin Zeiss batis 85mm f 1.8

Canonisti kirjoitti:

Kun kaikki markkinoilla olevat rungot tuottavat ihan kohtalaista kuvaa (ergonomiassa, tarkennuksessa ja suojauksessa on isoja eroja), miksi ehdoin tahdoin pitäisi valita objektiivi, jonka CA tuottaa tuskassa töitä jälkikäsittelyssä?

Lue lisää

>> miksi ehdoin tahdoin pitäisi valita objektiivi, jonka CA tuottaa tuskassa töitä jälkikäsittelyssä? <<

Ei olekaan mitään pakkoa valita mitään objektiivia. Mutta keskustelun ideana lienee ollut jotain sen kaltaista, että
- miten vaarallista tämä CA on käytännössä, ja
- tuleeko CA esille yleensä vain erikoistilanteissa (vastavalossa), niin että yleensä se on hyvin vähäinen /olematon haitta verrattuna objektiivin hyviin puoliin (esimerkkitapaus Tamron 35/1,8 vakaajalla ja roiskesuojauksella, melko lyhyellä lähikuvausetäisyydellä ja terävällä piirrolla, verrattuna Sigman 35/1,4 ja Canonin 35/2 IS objektiiveihin....)

PeilittömänTodistaja kirjoitti:

Kyllä. Nythän on olemassa myös objektiiveja joiden vihreä-purppura virheet korjataan heti kameran omalla softalla. Ei ehkä aivan täydellisesti mutta riittävän hyvin kuitenkin. Näitä on esimerkiksi E-bajonetin Zeiss batis 85mm f 1.8

Lue lisää

Toinen esimerkki Olympuksen 17 millin pannukakku. Kamera osasi korjata objektiivin virheitä, mutta testikuvien komeudesta huolimatta arvosteltiin, on kamala kromaattinen aberraatio - teoriassa. Onko tämä sellaista kaivamalla kaivamista, että kyllä se virhe jollain kaivamisella tulee esiin, mutta normaalisti sitä ei löydy, varsinkaan JPG:stä? - Mitä järkeä sitten kuvata RAW:ta ja valittaa aberraatiosta?

Tsuumikosh kirjoitti:

Toinen esimerkki Olympuksen 17 millin pannukakku. Kamera osasi korjata objektiivin virheitä, mutta testikuvien komeudesta huolimatta arvosteltiin, on kamala kromaattinen aberraatio - teoriassa. Onko tämä sellaista kaivamalla kaivamista, että kyllä se virhe jollain kaivamisella tulee esiin, mutta normaalisti sitä ei löydy, varsinkaan JPG:stä? - Mitä järkeä sitten kuvata RAW:ta ja valittaa aberraatiosta?

Lue lisää

Niin justihin. Teoria vastaan totuus. En tiedä, mutta luulen, että, tai eihän se periaatteessa ole mahdollista, jotta raw- kuvissakin se olisi kameran softan korjaamaa. Jokatapatusten, olen ottanut rawia Zeiss batis 85mm f 1.8 - objektiivilla ja eipä noissa tuota ilmiötä ole näkynyt kuin lievästi yhdessä kuvassa, rankasti suurentamalla. Sekin lähti kuvaa käsittelemällä.

PeilittömänTodistaja kirjoitti:

Niin justihin. Teoria vastaan totuus. En tiedä, mutta luulen, että, tai eihän se periaatteessa ole mahdollista, jotta raw- kuvissakin se olisi kameran softan korjaamaa. Jokatapatusten, olen ottanut rawia Zeiss batis 85mm f 1.8 - objektiivilla ja eipä noissa tuota ilmiötä ole näkynyt kuin lievästi yhdessä kuvassa, rankasti suurentamalla. Sekin lähti kuvaa käsittelemällä.

Lue lisää

Onneksi omistan Fujin X-rungon. Eipä ole tuotakaan murhetta.

NäinSeToimii kirjoitti:

36 megapikkelsin kennossa on 6M punaista, 6M sinistä ja 12M vihreää sensoria. Vihreitä siksi eniten, koska vihreää väriä (spektrin keskivaiheilla) on luonnossa ja valossa eniten, saadaan lisää herkkyyttä. Kullekin kuvaan tulevaan 36M pikseliin lasketaan todennäköisin väriarvo a.o. pikselin lähimpien sensoreitten antamien arvojen mukaan. Toisin sanoen kunkin pikselin väri on kooste lähimpien sensoreitten vasteista. Hyvin tuntuu toimivan tuollakin konstilla. Jos värejä ei tarvitsisi tällä viisiin tallentaa, eli otettaisiin vain valoisuus huomioon (ei värisuotimia), päästäisiin jonkin verran parempaan tarkkuuteen. Mustavalkoisen Leican 24 Mpix monokromaattinen kenno on käytännössä tarkkuudeltaan 28-30 MPix värikennon luokkaa, kun se ei tallenna lainkaan värejä. Ei siis läheskään kolminkertainen vaikka maallikko voisi niin kuvitella. Matematiikka on sekä ihmeellistä että tarpeellista.

Lue lisää

Itse olen ollut siinä uskossa että 36Mpix kennossa on em. määrä pikseleitä mutta pikselit koostuvat soluista/sensoreista GRGB eli kaksi vihreää ja sinisiä ja punaisia yksi. Vihreiden tuplamäärää on perusteltu yleensä ihmissilmän herkkyydellä kyseiselle värille.

Mistään en ole lukenut että viereiset pikselit vaikuttaisivat muiden arvoihin. Jos näin on, niin linkkiä kiitos.

Tekniikassa / teknologiassa on vielä kehitettävää jos löytyy minkäänlaisia virheitä.

Juuri tuohan on henkilökohtainen juttu, että paljonko tahtoo maksaa siitä että mitä teknisesti täydellisempää haluaa.

henkilökohtaista kirjoitti:

Juuri tuohan on henkilökohtainen juttu, että paljonko tahtoo maksaa siitä että mitä teknisesti täydellisempää haluaa.

Esim. tuo Tamronin 35/1,8 objektiivi vakaajalla on kiinnostava viidestä syystä: samassa paketissa roiskesuojaa, vakaajaa, valovoimaa kohtuullisesti, ja melko lähelle osuvaa lähitarkennusta. Jos tuota käyttelisi Nikon FX-rungon kroppitoiminnolla (DX-moodissa kroppikerroin 1,5), sitten muistuttaisi jo melkein normaalimakroa? Terävyyttä on. Mutta haittapuolena testien mukaan kromaattinen aberraatio - joka tosin testikuvissa näyttää melko vähäiseltä? Miten fataali virhe on kuvassa se, että jos ääriviiva näyttää tummemmalta? Eikö se ole päinvaston hyvä asia, joissain tilanteissa, ja muistuttaa Asterix-sarjakuvien piirustuksia? Tyyliseikka?

henkilökohtaista kirjoitti:

Juuri tuohan on henkilökohtainen juttu, että paljonko tahtoo maksaa siitä että mitä teknisesti täydellisempää haluaa.

Periaatteessa juuri noin, mutta käytännössä tarkan euron politiikka tarkoittaa setin rakentamista vain primeista.

Canonisti kirjoitti:

Periaatteessa juuri noin, mutta käytännössä tarkan euron politiikka tarkoittaa setin rakentamista vain primeista.

Onko kromaattinen aberraatio mielestäsi erityisen silmiinpistävää nimenomaan tsuum-objektiiveissa, mutta vähemmän esiintyvää kiinteillä polttoväleillä?

Jatkokysymys aiheesta - onko tämäkin ilmiö kromaattista aberraatiota - tavallaan:

Olen kevään ja kesän aikana testaillut kompaktikameroita. Yksi testitilanne oli kuvata ylöspäin taivaalle korkean rakennuksen vieressä. Tähtäsin melkein suoraan ylös taivaalle. Keskellä oli avointa aukeaa taivasta, oikealla korkean punatiilisen rakennuksen pääty varjossa, ja vasemmalla korkea koivu, jonka oksien ja lehtien raoista näkyi paikoin läpi taivaalle. Kuvasin JPG-muotoon. Siinä kontrastin jyrkkyys korostuu. Ajattelin, selviääkö kamera tästä tilanteesta; tekeekö kuvaan mitään värejä ollenkaan, vai mustavalkoista.

Millainen sitten tuli testikuva. Keskellä oli taivas palanut puhki valkoiseksi. Oikealla rakennus näytti melkein mustalta. Mutta yllätys, yllätys: vasemmalla näkyi taivasta, koivun lehtien ja oksien välisistä raoista läpi, jopa kauniisti - sinisenä!

Testitilanne todistanee sen, että kontrastin jyrkkyys maisemassa /kuvaustilanteessa saattaa verottaa värejä: värisävyjä ei toistu yhtä hyvin, laajasti kuin loivemman kontrastin tilanteessa.

Mutta miten selitätte tuon sinisen värin? Oliko se aberraatio, valon taittumista, koska muualla kuvassa taivas näytti valkoiselta? Hankala kompakysymys? Koivun lehdet toimivat himmentimenä?

Tsuumikosh kirjoitti:

Onko kromaattinen aberraatio mielestäsi erityisen silmiinpistävää nimenomaan tsuum-objektiiveissa, mutta vähemmän esiintyvää kiinteillä polttoväleillä?

Jatkokysymys aiheesta - onko tämäkin ilmiö kromaattista aberraatiota - tavallaan:

Olen kevään ja kesän aikana testaillut kompaktikameroita. Yksi testitilanne oli kuvata ylöspäin taivaalle korkean rakennuksen vieressä. Tähtäsin melkein suoraan ylös taivaalle. Keskellä oli avointa aukeaa taivasta, oikealla korkean punatiilisen rakennuksen pääty varjossa, ja vasemmalla korkea koivu, jonka oksien ja lehtien raoista näkyi paikoin läpi taivaalle. Kuvasin JPG-muotoon. Siinä kontrastin jyrkkyys korostuu. Ajattelin, selviääkö kamera tästä tilanteesta; tekeekö kuvaan mitään värejä ollenkaan, vai mustavalkoista.

Millainen sitten tuli testikuva. Keskellä oli taivas palanut puhki valkoiseksi. Oikealla rakennus näytti melkein mustalta. Mutta yllätys, yllätys: vasemmalla näkyi taivasta, koivun lehtien ja oksien välisistä raoista läpi, jopa kauniisti - sinisenä!

Testitilanne todistanee sen, että kontrastin jyrkkyys maisemassa /kuvaustilanteessa saattaa verottaa värejä: värisävyjä ei toistu yhtä hyvin, laajasti kuin loivemman kontrastin tilanteessa.

Mutta miten selitätte tuon sinisen värin? Oliko se aberraatio, valon taittumista, koska muualla kuvassa taivas näytti valkoiselta? Hankala kompakysymys? Koivun lehdet toimivat himmentimenä?

Lue lisää

Kuvan keskialan kirkkaus ylitti digikennon valotusvaran, mutta reunoilla objektiivin ns vinjetointi "pelasti päivän". Tuttu juttu.

Vinjetointia ei oikeastaan voi pitää pelkkänä objektiivin virheenä, vaan se on väistämätön seuraus siitä, kun "pallosta yritetään tehdä neliö". Laajakulmaobjektiivin näkökenttähän lähestyy puolipalloa ja kun tämä *venytetään* tasopinnaksi niin, että suorat linjat pysyvät suorina, kuvan suurennossuhde on tavallaan korkeampi nurkissa -> sama määrä valoa jaetaan isommalle pinnalle kuin kuva-alan keskellä -> nurkat tummuvat. Tämän venytyksen näet hyvin, jos sijoitat sopiva kohteen, vaikka ihmisen naaman, ihan kuvan nurkkaan.

Ongelmalta välttyy käyttämällä laajakulmaa, joka ei väkisin väännä "mutkia suoraksi". Tunnetaan nimellä kalansilmä ;-D

Tosin osa nykykameroista korjaa vinjetointia(kin) ohjelmallisesti.

BTW, kyllä niitä RAW kuvia on jo iät ajat käsitelty jo kameroissa, esim. viallisia pikseleitä on maskattu pois kuvista. RAW uskovaiset vain kieltäytyvät uskomasta, ettei RAW olekaan puhdasta ja täysin koskematonta dataa suoraan kennolta (jo lähtökohteisesti mahdoton idea etenkin CMOS kennojen aikakaudella), eikä kameravalmistajat kehtaa heidän uskoaan häiritä tarpeettomilla tosiasioilla.

Tuo oli ehkä uutta minulle, että RAW-kuvat ovat valmiiksi joinkin verran käsiteltyjä. En muista, että sitä olisi paljon mainittu muualla.

- Vinjetoinnista sen sijaan olen tiennyt kyllä. Yleensä vinjetoinnilla on tarkoitettu pyöreää ilmiötä, että pyöreä kohta kuvan keskellä on vaaleamman näköinen, ja kuva tummenee reunoja kohti.

Yllä kuvailemani tilanne oli erilainen. Kuin kolme pystypalkkia vaakasuorassa kuvassa. Suorakulmioita, joista reunimmaiset tummempia, mutta ei välttämättä mustempia, vaan värillisempiä. Kameralla, josta ei yleensä huomannut mitään vinjetointia ollenkaan.

Toisenlainen vinjetoinnin laji tuli huomattua, kun kuvasin näyttöruudulta tekstiä vaalealta taustalta - läheltä ja laajakulmaisella polttovälillä. Kun näyttöruutu on suora pinta, jossa oli suunnilleen yhtä kirkkaita valopisteitä vaaleissa kohdissa, niin kuitenkin matka objektiiviin oli pidempi ruudun nurkilta kuin keskeltä ruutua. Ja fysiikan valo-opin laista muistui mieleen "neliöiden laki", että jos matka valonlähteeseen x-kertaistuu, niin valoisuuden vaikutelma vähentyy 1/ x^2 osaan. Eli luulisin, että tuo näyttöruudulta kuvatessa huomaamani ilmiö ei ollut tavallista vinjetointia, tai vinjetointia lainkaan.

Ehkä monet digitaalikompaktit kuitenkin korjaavat automaattisesti tuonkin kaltaisen ilmiön kuviin. Niin ettei kaikilla kameramalleilla sitä huomaa. Mutta mikä kummallinen ajatus tai huomio olisi vielä tässä. Ehkä testaamani kamera oli optiikaltaan niin hyvälaatuinen, vinjetoimaton, että kameran ohjelmointiin ei ollut tehty lainkaan vinjetointikorjauksia, ja siitä syystä, erikoisessa tilanteessa, se tuli esille?!!

Ei kiinnosta ottaa kantaa, mutta tässä kysymyksiä lisää keskusteluun, ajateltavaksi. Ja keskustelua lietsomaan /inspiroimaan.

Muinoin värifilmille kuvatessa petyin ns. hämäräkuvaukseen kaupungilla. Jalustalla ja järjestelmäkameralla kuviin tuli punaisen ruskeaa sävyä keinovaloissa. Mitä nopeampaa filmiä, sen kamalampi sävy. Eikö nykyään ole melko samankaltaista ilmiötä ns. kohina.

Päivänvalossa esim. rakennuksen yksi seinä saattaa olla kellertävän auringonvalon sävyttämä, ja varjopuoli sinisen taivasvalon sävyttämä. Tämä sitten näyttää ehkä luonnolliselta varjolta ihmissilmälle tai mielelle. Sinistä on käytetty myös maalaustaiteen teoksissa varjokohtien sävyttämiseen.

Mutta jos kuvataan punertavassa keinovalossa, sitten ehkä valokohta ja varjokohta molemmat ovat punertavia. Kameralla otetusta kuvasta sitä ehkä huomaa paremmin, ja nimitetään sitä kohinaksi?!

Onko parempi viritellä valkotasapaino mieluummin sinertäväksi olosuhteisiin verrattuna, jotta vältytään punaiselta kohinalta. Toisin sanoen, onko punertava tai vihertävä kohina täysin luonnollinen ilmiö, fotorealismia, silloin kun valoon väri on oikeasti punertava tai vihertävä? Mitäs tällaisia korjailemaan?

Ollaanko siis kohinaa vastaa taistelemassa ihan turhaan kohinanpoistoautomatiikoilla - hoituisiko sama asia taitavammalla valkotasapainon säädöllä?!

Filmistä en osaa sanoa muuta kuin että eri filmeillä tulee erilainen lopputulos. Jos kohina ihan oikeasti kiinnostaa niin lue tämä. https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/141778/Myllymaki_Olli.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Ongelma katuvalojen sun semmoisten kanssa on, ja etenkin oli, se, että purkauslampuista (elohopea, natrium, jopa monimetalli) puutuu melkoinen määrä eri aallonpituuksia, eli ne eivät ole läheskään jatkuvaspektrisiä kuten hehkulamput ja nykyiset hyvälaatuiset LED-valaisimet. Jos valossa ei ole ollenkaan vaikkapa vihreää, ei vihreää väriä voi nähdä semmoisessa valossa, se on mustaa. Ihmissilmä mukautuu moiseen ällistyttävän hyvin, digikamera pystyy vääntämään valkotasapainonsa ällistyttäville mutkille, mutta filmi on armoton näyttäessään mikä vallitsevan valon väri oikeasti on.

Valkotasapainolla ei ole kohinan kanssa mitään tekemistä. Valkotasapaino on allonpituusongelma, kohina ihan kaikkeen tiedosiirtoon liittyvä epätarkkuusongelma.

"Tsuumikosh" on tämän palstan eräänlainen Konstan Pylkkerö joka omissa oloissaan pähkäilee ropleemeja, mutta osumatta juurikaan pilkaan toisin kuin esikuvansa.

"filmi on armoton näyttäessään mikä vallitsevan valon väri oikeasti on."

Tuota voi jäljitellä valitsemalla digikamerasta valkotasapainoksi päivänvalon. Ja käyttää sitä asetusta kaikissa oloissa.... Mutta mielestäni digikamera on tehnyt punaisempia hämäräkuvamaisemia kaupungista tällä tyylillä. Filmiin verrattuna, jossa oli ruskeampi sävy. Monesti laboratoriohommissa ynnä muussa tunnisti paperikuvasta kuvaajan alivalotusongelman siitä, että oli ruskeaa sävyä runsaasti. Mutta lisäksi. Filmille kuvatessa tuli hämärämaisemiin kuin alivalotuksen tuntua varjokohtiin. Kun kontrasti maisemassa oli suuri, jyrkkä.

Tuo väitteesi, että puuttui lampuista jokin aallopituus, ja siksi tulos ruskeaa - tuo väite on täysin päinvastainen maalaustaiteen tai piirustuksen oppien kanssa. Jos esim. piirretään värikynillä, niin voidaan pärjätä tietyillä kolmella värillä. Esim. ruskeaa voidaan saada vetelemällä keltaista, sinistä ja punaista päällekkäin. Erilaisia ruskeita saataisiiin näiden värien eri järjestyksellä, tai eri vahvuuksina.

En tunne tuota Konstan Pylkkeröä, enkä tykkää ihmisten elämisestä saduissa ja tarinoissa, kuin puhuttaisiin niistä todellisuutena. Minullakin voi olla mielipiteitä palstoille kirjoittajista, esim. että suuri osa on pellejä tai valehtelijoita, mutta ei kai aiheena ollut keskustella keskustelijoista?

kohisee kirjoitti:

Filmistä en osaa sanoa muuta kuin että eri filmeillä tulee erilainen lopputulos. Jos kohina ihan oikeasti kiinnostaa niin lue tämä. https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/141778/Myllymaki_Olli.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Lue lisää

Kiitoksia linkistä.
Itselläni on sellainen kokemus värifilmeistä, että eri filmimerkeissä oli värikerrosten herkkyys valolle erilainen.
- Esim. Kodak: valokohdissa punertavaa sävyä, varjoissa vihertävää.
- Esim. Fuji: sopi mainiosti keinovaloon, mutta saattoi ulkona varjossa korostaa sinistä turhan paljon.
- Esim. Konica: taivasmaisemakuviin erinomainen, sininen taivas ei palanut puhki niin helposti kuin muilla merkeillä, mutta punainen väri saattoi hiukan korostua keinovalossa.
- Esim. Agfa: melko tasapainoinen eri värikerrosten herkkyys.

Ei pelkästään valmistajissa ollut eroja vaan valmistajilla oli yleensä useita eri filmejä joilla oli erilaiset ominaisuudet, enkä nyt puhu herkkyyksistä. Fujin kameroissa, ainakin joissakin, on valittavissa filmisimulaatioita fujin eri filmeistä, jolloin pääsee fiilistelemään sitä vanhaa hyvää aikaa. https://www.fujifilm.eu/fi/tuotteet/digitaalikamerat/model/x-t3/features-34252/colors-1

Jpg kuvia otettaessa on hyvä muistaa että kyseessä on käsitelty kuva, kamera ottaa kuvan aina raakana. Jpg on insinöörin näkemys tai arvaus miltä kuvan pitäisi näyttää tai mistä suurin osa ihmisistä pitää. Kamerasta riippuen voi olla todella paljonkin asetuksia joilla lopputulokseen voi vaikuttaa. Vähintäänkin aiheohjelmat.

Jos kuvaa jpg kuvia niin on turha rutista jos on erimieltä insinöörin kanssa. Insinööri tai kamera voi vain arvata mitä haluat. Kun kuvaa raakana voi itse vaikuttaa lopputulokseen ja päättää millaisiin kompromisseihin on valmis. Valkotasapainonkin voi säätää jälkikäteen. Ja jos sattuu laiskottamaan niin kuvat voi käsitellä automaattitoiminnolla, jolloin ne ovat taas jonkun muun näkemys asiasta. Eli jos haluat olla kamerasi ja kuvasi herra niin ota raakana, tai tuplana niin sinulla on molemmat.

Taas yksi raw-uskovainen äänessä.

Lopputulos on joka tapauksessa JPG. Eri on vain siinä, missä kohtaa tehdään RAW-JPG muunnos, sisältäen myös värilämpötilan, toistokäyrän yms. korjaukset, kohinanpoistoa yms silottelua. Kamerassa vai tietokoneella. Kas kun ei se kamerassakaan tehtävä käsittely mene millään "tehdasasetuksilla", vaan on laajasti säädettävissä kuvaajan toiveiden mukaisesti.

Todellisuudessa ero on enempi tyyliin dia versus nega. Negaa kuvattaessa kuva "tehtiin" vasta pimiössä. Diaa kuvattaessa taas kaikki piti olla kohdilleen säädettynä jo kuvanottohetkellä eli piti mm. olla valaistukseen sopiva filmi tai korjaussuodin kameran nokalla.

Kyse on henkilökohtaisista mieltymyksistä, kumpi tyyli sopii paremmin. Toki raw-uskovaisien tyyliin kuuluu, kuten uskontoon aina, vahva usko omasta erehtymättömyydestä ynnä siitä, että vähänkin eri tavoin ajattelevat ja toimivat joutavat helvettiin.

RAW uskovaisia on kiva kiusata muistuttamalla, että niitä RAW kuvia on peukaloitu jo kamerassa jo CCD -kennojen aikakaudella ja CMOSsien kanssahan ei sellaista vaihtoehtoa olekaan, etteikö jotain käpistelyä jo kennolla tehtäisi. Tuppaavat pimahtamaan ihan täysin, kuten nämä jesseuskovaiset, kun hielle kertoo, ettei maailma ole tasan 6000 vai miten se nyt oli vuotta vanha ;-D

Jpg ateistit ovat kauttaaltaan amatöörejä jotka luulevat tietävänsä kaiken mutta silti ihmettelevät mitä tapahtui kun painavat laukaisimesta.

lujaa_uskoa kirjoitti:

Taas yksi raw-uskovainen äänessä.

Lopputulos on joka tapauksessa JPG. Eri on vain siinä, missä kohtaa tehdään RAW-JPG muunnos, sisältäen myös värilämpötilan, toistokäyrän yms. korjaukset, kohinanpoistoa yms silottelua. Kamerassa vai tietokoneella. Kas kun ei se kamerassakaan tehtävä käsittely mene millään "tehdasasetuksilla", vaan on laajasti säädettävissä kuvaajan toiveiden mukaisesti.

Todellisuudessa ero on enempi tyyliin dia versus nega. Negaa kuvattaessa kuva "tehtiin" vasta pimiössä. Diaa kuvattaessa taas kaikki piti olla kohdilleen säädettynä jo kuvanottohetkellä eli piti mm. olla valaistukseen sopiva filmi tai korjaussuodin kameran nokalla.

Kyse on henkilökohtaisista mieltymyksistä, kumpi tyyli sopii paremmin. Toki raw-uskovaisien tyyliin kuuluu, kuten uskontoon aina, vahva usko omasta erehtymättömyydestä ynnä siitä, että vähänkin eri tavoin ajattelevat ja toimivat joutavat helvettiin.

RAW uskovaisia on kiva kiusata muistuttamalla, että niitä RAW kuvia on peukaloitu jo kamerassa jo CCD -kennojen aikakaudella ja CMOSsien kanssahan ei sellaista vaihtoehtoa olekaan, etteikö jotain käpistelyä jo kennolla tehtäisi. Tuppaavat pimahtamaan ihan täysin, kuten nämä jesseuskovaiset, kun hielle kertoo, ettei maailma ole tasan 6000 vai miten se nyt oli vuotta vanha ;-D

Lue lisää

Aika monella koko kuvaaminen menee "tehdasasetuksilla" koska ei ole taitoa tai viitseliäisyyttä tutustua kameransa asetuksiin saati valokuvauksen perusteisiin. Sitten ihmetellään kun kuvat ei näytä samalta kuin luonnossa tai ovat huonolaatuisia ja syytetään kameraa. Ei myöskään ymmärretä näytön laadun ja säätöjen osuutta siihen miltä kuvat näyttävät. Kuvaaminen vaatii aika paljon ymmärrysta,taitoa ja viitseliäisyyttä. Raw kuvaaminen ei tässä tapauksessa auta mitään eikä ketään. Se on mahdollisuus, ei uhka. Jokainen kuvatkoon tyylillään mutta turha syyttää tekniikkaa jos ei osaa.

lujaa_uskoa kirjoitti:

Taas yksi raw-uskovainen äänessä.

Lopputulos on joka tapauksessa JPG. Eri on vain siinä, missä kohtaa tehdään RAW-JPG muunnos, sisältäen myös värilämpötilan, toistokäyrän yms. korjaukset, kohinanpoistoa yms silottelua. Kamerassa vai tietokoneella. Kas kun ei se kamerassakaan tehtävä käsittely mene millään "tehdasasetuksilla", vaan on laajasti säädettävissä kuvaajan toiveiden mukaisesti.

Todellisuudessa ero on enempi tyyliin dia versus nega. Negaa kuvattaessa kuva "tehtiin" vasta pimiössä. Diaa kuvattaessa taas kaikki piti olla kohdilleen säädettynä jo kuvanottohetkellä eli piti mm. olla valaistukseen sopiva filmi tai korjaussuodin kameran nokalla.

Kyse on henkilökohtaisista mieltymyksistä, kumpi tyyli sopii paremmin. Toki raw-uskovaisien tyyliin kuuluu, kuten uskontoon aina, vahva usko omasta erehtymättömyydestä ynnä siitä, että vähänkin eri tavoin ajattelevat ja toimivat joutavat helvettiin.

RAW uskovaisia on kiva kiusata muistuttamalla, että niitä RAW kuvia on peukaloitu jo kamerassa jo CCD -kennojen aikakaudella ja CMOSsien kanssahan ei sellaista vaihtoehtoa olekaan, etteikö jotain käpistelyä jo kennolla tehtäisi. Tuppaavat pimahtamaan ihan täysin, kuten nämä jesseuskovaiset, kun hielle kertoo, ettei maailma ole tasan 6000 vai miten se nyt oli vuotta vanha ;-D

Lue lisää

Toki RAW on todistetusti parempi kuvaformaatti silloin kun halutaan jälkikäsitellä kuvia ja saada kuvista mahdollisimman paljon esiin kuvainformaatiota. Jos tähän ei usko, niin sehän on silloin melkein sama asia kuin ei uskoisi maailman olevan vanhempi kuin 6000v, heh heh hee, eli moitit siinä vaan "jesseuskovaisia", mutta et huomaa itsessäsi samoja piirteitä?

En näe mitään järkeä siinä, että kamerassa säädettäisiin erilaisia filmisimulaatioita sun muita fellaatioita sen sijaan, että tiedostoon tallennetaan puhdas ja pliisu RAW ja se "kehitetään" ja käsitellään tietokoneella halutun- ja tarvitunlaiseksi. Mikään kuva ei ole paras mahdollinen suoraan kamerasta pullautettuna. Tarpeeksi hyvä juu, paras, ei.

Edellä ei ollut tarkoitus jäljitellä Konstan Pylkkeröä, eikä edes yrittää osua pilkkaan - kysymyksillä. Kysymykset ovat kysymyksiä.

Uutta väitettä:

Kuvasin tarpeettoman suurella ISO:lla tilanteen, ja pienellä ISO:lla saman tilanteen.
Mielestäni suuren ISO:n kuvassa on vähemmän värisävyjä. Mielestäni niitä olisi hankala lisätä jälkikäteen. Mitäs kuvankäsittelijät ja "RAW-uskovaiset" sanotte tähän?

Kun kamera näytti kuvaa hetken takanäytöllä, laukaisun jälkeen, luulin ensin jopa mustavalkoiseksi. Mutta tarkemmin kun katsoin, niin kyllä sieltä löytyi hieman haaleaa sinistä, punaista, tms.

Eikö ole siis oikea johtopäätös, että ISO:lla ja valkotasapainolla on paljonkin tekemistä keskenään - mutta kummin päin: tärkeää oikea valkotasapaino nimenomaan silloin, kun käytetään pientä ISO:ta, eikä niin kovin tärkeää nipottaa siitä silloin, kun käytetään korkeaa ISO:ta - koska kamera vähentää sävyjä silloin, pelkistää värejä? Oikea johtopäätös?

Fujii kirjoitti:

Ei pelkästään valmistajissa ollut eroja vaan valmistajilla oli yleensä useita eri filmejä joilla oli erilaiset ominaisuudet, enkä nyt puhu herkkyyksistä. Fujin kameroissa, ainakin joissakin, on valittavissa filmisimulaatioita fujin eri filmeistä, jolloin pääsee fiilistelemään sitä vanhaa hyvää aikaa. https://www.fujifilm.eu/fi/tuotteet/digitaalikamerat/model/x-t3/features-34252/colors-1

Jpg kuvia otettaessa on hyvä muistaa että kyseessä on käsitelty kuva, kamera ottaa kuvan aina raakana. Jpg on insinöörin näkemys tai arvaus miltä kuvan pitäisi näyttää tai mistä suurin osa ihmisistä pitää. Kamerasta riippuen voi olla todella paljonkin asetuksia joilla lopputulokseen voi vaikuttaa. Vähintäänkin aiheohjelmat.

Jos kuvaa jpg kuvia niin on turha rutista jos on erimieltä insinöörin kanssa. Insinööri tai kamera voi vain arvata mitä haluat. Kun kuvaa raakana voi itse vaikuttaa lopputulokseen ja päättää millaisiin kompromisseihin on valmis. Valkotasapainonkin voi säätää jälkikäteen. Ja jos sattuu laiskottamaan niin kuvat voi käsitellä automaattitoiminnolla, jolloin ne ovat taas jonkun muun näkemys asiasta. Eli jos haluat olla kamerasi ja kuvasi herra niin ota raakana, tai tuplana niin sinulla on molemmat.

Lue lisää

Niin kyllä, oli loivan kontrastin potrettifilmiä ja vielä loivempaa Impresaa, ynnä muita eroja. Ja jos filmi oli sattunut vanhentumaan, saattoi kuviin tulla eriskummallisia sävyjä, esim. vihreää. Mikäs sen hauskempaa olisi ollut kuin tehdä lähimmäisestä avaruusoliota muistuttava kuva, tuntosarvipäinen, tai ötökän näköinen.

Siitä muistui mieleen, että kun olen leikkinyt kompaktikameroiden asetuksilla, olen kyllä onnistunut vaikuttamaan kohinankin värisävyyn. Mielestäni valkotasapainon säädöllä voi vaikuttaa siihen, onko kohina punaista vai minkä väristä. Mutta kuva muuten tietysti saattaa muuttua lievästi psykedeelisen näköiseksi taidekuvaksi (vrt. Warhole), jos värit ovat kovasti erikoisia.

Joissakin kameroissa toimii valkotasapainon säätö myös mustavalkokuvauksen aikana. Perinteisesti filmille kuvatessa samaa asiaa tehtiin fyysisillä suodatinlinsseillä - keltainen, vihreä, punainen...

Uudessa Fuji XF10-kameramallissa näyttää olevan mukavasti mustavalkokuvaukseen vaihtoehtoja: tavallinen mustavalko, mustavalkoista infrapunafilmiä muistuttava toimintatapa, keltasuodin, punasuodin, vihreä. - Näyttää mainiolta vehkeeltä mustavalkokuvaajallekin, vai mitä?

Valitettavasti tuli kirjoitusvihreitä. Warhol oli tuo nimi. Värejä käytetty - niin olisiko se ollut psykedeelistä, vai pop-taidetta. Vai molempia. Mitä lie.
https://duckduckgo.com/?q=andy warhol&t=ffab&ia=images&iax=images

Nyt ollaan kyllä pahasti metsässä, etten sanoisi suossa mutta ei haittaa koska maa on jäässä. Valkotasapainolla ei ole mitään tekemistä isoarvojen kanssa. Mitä tulee sävyjen katoamiseen niin en allekirjoita, toki erittäin korkeilla arvoilla kuvan laatu kärsii. Katseleppa seuraavan kameratestin kuvia testitaulusta eri isoarvoilla. Omasta mielestäni sävyt pysyy aika hyvin. https://www.ephotozine.com/article/nikon-z6-review-32971/performance
Saahan sitä pähkäillä maailman menoa ja muuta,itse kuulun niihin jotka etsivät tietoa. Kirjoja suosittelen.

kirjastoon_mars kirjoitti:

Nyt ollaan kyllä pahasti metsässä, etten sanoisi suossa mutta ei haittaa koska maa on jäässä. Valkotasapainolla ei ole mitään tekemistä isoarvojen kanssa. Mitä tulee sävyjen katoamiseen niin en allekirjoita, toki erittäin korkeilla arvoilla kuvan laatu kärsii. Katseleppa seuraavan kameratestin kuvia testitaulusta eri isoarvoilla. Omasta mielestäni sävyt pysyy aika hyvin. https://www.ephotozine.com/article/nikon-z6-review-32971/performance
Saahan sitä pähkäillä maailman menoa ja muuta,itse kuulun niihin jotka etsivät tietoa. Kirjoja suosittelen.

Lue lisää

Sävyt pysyy? Verrattuna mihin? Minä vertasin kuvaa todellisuuteen, kuten yllä kerroin.
Mainitsemassasi testissä näkyy myös pelkistä kuvista, että kyllä sävyt ovat erilaisia eri ISO:lla otetuissa kuvissa. Mikä vimma sitten on inttää vastaan?

BeselerWisser kirjoitti:

En näe mitään järkeä siinä, että kamerassa säädettäisiin erilaisia filmisimulaatioita sun muita fellaatioita sen sijaan, että tiedostoon tallennetaan puhdas ja pliisu RAW ja se "kehitetään" ja käsitellään tietokoneella halutun- ja tarvitunlaiseksi. Mikään kuva ei ole paras mahdollinen suoraan kamerasta pullautettuna. Tarpeeksi hyvä juu, paras, ei.

Lue lisää

Tyypillinen uskovainen: Minä olen oikeassa ja tosinajattelevat väärässä.

Perustelu: vain minulla on oikeaa tietoa/uskoa.

kirjastoon_mars kirjoitti:

Nyt ollaan kyllä pahasti metsässä, etten sanoisi suossa mutta ei haittaa koska maa on jäässä. Valkotasapainolla ei ole mitään tekemistä isoarvojen kanssa. Mitä tulee sävyjen katoamiseen niin en allekirjoita, toki erittäin korkeilla arvoilla kuvan laatu kärsii. Katseleppa seuraavan kameratestin kuvia testitaulusta eri isoarvoilla. Omasta mielestäni sävyt pysyy aika hyvin. https://www.ephotozine.com/article/nikon-z6-review-32971/performance
Saahan sitä pähkäillä maailman menoa ja muuta,itse kuulun niihin jotka etsivät tietoa. Kirjoja suosittelen.

Lue lisää

Sävyjen katoamista ei ihmissilmä huomaa kun ISOa nostetaan jonkin verran, tosiasiassa sävyjä alkaa kadota kuvasta jo kun herkyyttä nostetaan ISO200. Dxomark testaa myös näitä.https://www.dxomark.com/Cameras/Nikon/D850---Measurements
Dynamiikka ja värit heikkenee kun ISO arvoa nostetaan.

Tsuumikosh kirjoitti:

Edellä ei ollut tarkoitus jäljitellä Konstan Pylkkeröä, eikä edes yrittää osua pilkkaan - kysymyksillä. Kysymykset ovat kysymyksiä.

Uutta väitettä:

Kuvasin tarpeettoman suurella ISO:lla tilanteen, ja pienellä ISO:lla saman tilanteen.
Mielestäni suuren ISO:n kuvassa on vähemmän värisävyjä. Mielestäni niitä olisi hankala lisätä jälkikäteen. Mitäs kuvankäsittelijät ja "RAW-uskovaiset" sanotte tähän?

Kun kamera näytti kuvaa hetken takanäytöllä, laukaisun jälkeen, luulin ensin jopa mustavalkoiseksi. Mutta tarkemmin kun katsoin, niin kyllä sieltä löytyi hieman haaleaa sinistä, punaista, tms.

Eikö ole siis oikea johtopäätös, että ISO:lla ja valkotasapainolla on paljonkin tekemistä keskenään - mutta kummin päin: tärkeää oikea valkotasapaino nimenomaan silloin, kun käytetään pientä ISO:ta, eikä niin kovin tärkeää nipottaa siitä silloin, kun käytetään korkeaa ISO:ta - koska kamera vähentää sävyjä silloin, pelkistää värejä? Oikea johtopäätös?

Lue lisää

> Eikö ole siis oikea johtopäätös, että ISO:lla ja valkotasapainolla on paljonkin tekemistä keskenään

On nykykameroissa, koska isommilla ISOilla harrastetaan rankanpuoleista signaalinkäsittelyä nimeltä kohinanpoisto. Digikennon kohina on luonnostaan räikeän väristä - kohinahan vaikuttaa yksitäisiin pikseleihin, joiden tulkitaan kuvaa muodostettaessa edustavan vihreää, sinistä tai punaista osaväriä riippuen siitä, millä kohtaa RGBG -matriisia sattuvat asumaan.

Värillinen kohina on silmiäraastavan näköistä (aika monen mielestä rumempaa kuin filmin rae), joten on aika luontevaa, että kohinanpoisto silottelee kuvan värieroja kovemmalla kädellä kuin kirkkauden/luminanssin vaihtelua.

"Vähemmän värisävyjä" toteutuu siinäkin mielessä, että isoilla ISOilla kuvan dynamiikka ~ käytössä olevien (harmaa)sävyjen määrä supistuu. Kennon herkkyyshän on aikalailla vakio, esim. ISO 100 ja jos pitää ottaakin kuva herkkyydellä ISO 1600 niin homma toimii aikalailla samoin kuin ns filmin prässäys. Eli kuva otetaan kuin käytössä olisi ISO 1600 filmi (vaikka lootassa onkin oikeasti ISO 100) ja kehitysvaiheessa "ylikehityksellä" tiristetään alivalottuneesta filmistä kuva esiin.

Digitekniikalla homma hoituu signaalin vahvistusta muuttamalla (tai yksinkertaisimmillaan jollain bit shift-operaatiolla, mutta tuskin mikään nykyvehje näin alkeellinen on).

Jos kennon dynamiikka on perusherkkyydellä 14 aukkoa, niin tällainen 4 aukon alivalotus ja "digitaalinen prässäys" tiputtaa sen periaatteessa 10 aukkoon.

Järkkäreillä tällainen toimii, mutta ainakin perinteisimmillä pokkareilla kennon dynamiikka ei ollut kauhiast parempi kuin mitä kelvon JPEGin kasaamiseen tarvittiin -> herkkyyden reippaampi nosto näkyi dynamiikan/valotusvaran & yleisen kuvanlaadun heikentymisenä.

Huhhuijaa...

Kuten viisaampi yksilö jo yllä tiesi niin totta kai dynamiikkaa menetetään kun herkkyyttä nostetaan. Se kun todellakin tapahtuu (tietyn rajan jälkeen) käytännössä alivalotuksella ja valoisuuden nostolla laskennallisesti. Monella kameralla voisi käytännössä kuvata joko herkkyydellä 6400 tai herkkyydellä 400 ja alivalottaa 4 aukkoa ja korjata fotosopissa, ja lopputulema olisi käytännössä identtinen.

Mustavalkoisen kuvan tekeminen kamerassa on idioottimasta, koska alkuperäisestä RAW kuvasta voi samaisessa fotosopessa (ja vaikkapa NIK -plugareilla) tehdä kaikki mahdolliset mustavalkoversiot rauhassa jälkikäteen parasta hakien. Luojan kiitos ainakin minun Fujini tallentaa normaalin RAW tiedoston vaikka säätönä olisi mikä tahansa pöljä infrapunaMV (jos säätönä on RAW jpg).

BeselerWisser kirjoitti:

Huhhuijaa...

Kuten viisaampi yksilö jo yllä tiesi niin totta kai dynamiikkaa menetetään kun herkkyyttä nostetaan. Se kun todellakin tapahtuu (tietyn rajan jälkeen) käytännössä alivalotuksella ja valoisuuden nostolla laskennallisesti. Monella kameralla voisi käytännössä kuvata joko herkkyydellä 6400 tai herkkyydellä 400 ja alivalottaa 4 aukkoa ja korjata fotosopissa, ja lopputulema olisi käytännössä identtinen.

Mustavalkoisen kuvan tekeminen kamerassa on idioottimasta, koska alkuperäisestä RAW kuvasta voi samaisessa fotosopessa (ja vaikkapa NIK -plugareilla) tehdä kaikki mahdolliset mustavalkoversiot rauhassa jälkikäteen parasta hakien. Luojan kiitos ainakin minun Fujini tallentaa normaalin RAW tiedoston vaikka säätönä olisi mikä tahansa pöljä infrapunaMV (jos säätönä on RAW jpg).

Lue lisää

Eikö sitä "pöljää infrapunaa" tai muuta mustavalkoa saa sitten katsella kamerasta ilman, että joku nimittää idiootiksi. En minä tuollaista idiootin määritelmää missään sanakirjassa ole nähnyt. Mustavalkokuvaus saattaa olla hyödyllistä esim. muistiinpanojen tekemisessä, eikä kenenkään ole pakko kuviansa palvoa. Niitä voi vaikka poistaa kamerasta, kun on tekstit lukenut. Eikä ole pakko käsitellä. Mikä siinä on niin vaikeaa käsittää, että muilla kuin sinulla on oikeus tehdä asioita eri tavalla, ja eri asioita. Eikö tuo käsittämättömyys ja muille herjanheittäminen sillä, ole jotain sanoinkuvaamattoman tyhmää.

"Sana idiootti on nykyisin jäänyt pois tieteellisestä käytöstä." Sanoi Wikipedia.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Idiootti

RAW ja muille uskovaisille on turha yrittää puhua järkeä päähän

Muuttuuko värikuva harmaasävykuvaksikuvaksi jos käyttää harmaasuodinta? Teoriani perustuu siihen että suodin päästää läpi vain harmaata valoa. Jos joku vastustaa teoriaani, niin hän on raw lahkon edustaja eikä avarakatseinen alkemisti!

Mikä on pohdintasi pointti? Ei ole mikään uusi asia tai ajatus että eri kameroissa on eroja tai että eri asetukset vaikuttavat kuvaan. Mikä on se suuri viisaus jota yrität julistaa?

Totuus_ kirjoitti:

Muuttuuko värikuva harmaasävykuvaksikuvaksi jos käyttää harmaasuodinta? Teoriani perustuu siihen että suodin päästää läpi vain harmaata valoa. Jos joku vastustaa teoriaani, niin hän on raw lahkon edustaja eikä avarakatseinen alkemisti!

Lue lisää

Ehkä ei, koska harmaata pidetään neutraalina. Mutta jos suodin on niin tumma, ja valaistus niin hämärää, että ISO:ta nostetaan sen takia korkealle, sitten värisävyjä ehkä menetetään. Riippuu kameramallista. Minä kerroin yllä omasta kokemuksesta, että näin kuvasin, ja tällä kyseisellä kameralla tällainen jälki tuli. Sitten siihen intettiin vastaan, että eipäs tule - ja kehotettiin menemään kirjastoon. Heh heh.

Mielestäni ei ole mikään syntikysymys, että tietty kameramalli pelkistää värejä, vähentää värisävyjä erittäin korkealla ISO:lla. Kun sen tietää, sitä toimintatapaa voi käyttää tahallaan. Sillä kameralla on tullut erinomaisen kauniin näköisiä kuvia tällä tekniikalla - tahallaan tarpeettoman korkealla ISO:lla.

Jokainen saa tietysti tykönään testata omat kameransa, vaikuttaako korkea ISO värisävyihin, esim. kohinanpoistoautomatiikan takia. Vaikuttaako se punaisen vähentymistä muista väreistä, niin että esim. lila ja purppura näyttävät muuttuvan sinisiksi.

Joskus on väitetty, että eri kameramalleilla tulee erilaisia sävyjä. Esim. että Fuji-kameroissa hiukan korostuu punainen, ja siitä syystä kuvat näyttävät värikkäämmiltä, värikylläisiltä. Ricoh GR II -kamerasta on väitetty, että tulee purppuransävyisiä kuvia.

Ihmisen näköaistissa on muistaakseni eri väreille herkkiä soluja, vastaavasti kuin kameroiden kennoilla eri väreille pikseleitä. Mutta nämä eivät mene tasan yksi yhteen. Muistaakseni näköaisti on herkin siniselle värille, ja kamerakennoilla saattaa olla ylivoimaisesti eniten vihreää. Sitten on jotain monimutkaista ohjelmaa/algoritmia, miten kamera prosessoi tämän datan, konvertoi sitä ihmisen näköaistin suuntaiseksi...

Päivänvalossa ihmisen silmä on herkin vihreälle (siksi kennolla on enemmän vihreitä sensoreita joista pikselit muodostuvat), vähiten siniselle. Valoisuuden laskiessa herkkyys siniselle kasvaa ja vihreälle ja punaiselle pienenee. Tarpeeksi hämärässä silmä ei enää aisti värejä, ainoastaan valoisuuseroja.

Ps. Kirjastosta olisi löytynyt tämäkin tieto, eikä tarvitsisi arvailla. Vähemmän mutua, enemmän faktaa.

doctor_ kirjoitti:

Päivänvalossa ihmisen silmä on herkin vihreälle (siksi kennolla on enemmän vihreitä sensoreita joista pikselit muodostuvat), vähiten siniselle. Valoisuuden laskiessa herkkyys siniselle kasvaa ja vihreälle ja punaiselle pienenee. Tarpeeksi hämärässä silmä ei enää aisti värejä, ainoastaan valoisuuseroja.

Ps. Kirjastosta olisi löytynyt tämäkin tieto, eikä tarvitsisi arvailla. Vähemmän mutua, enemmän faktaa.

Lue lisää

> Päivänvalossa ihmisen silmä on herkin vihreälle (siksi kennolla on enemmän vihreitä sensoreita joista pikselit muodostuvat),

Herkkyys on suurin kellanvihreälle, ei vihreälle valolle. Tosin RGB- suotimia käytettäessä luminanssi korreloi vahvimmin vihreän värikanavan kanssa ja on haluttu saada aikaan kiva 2x2 matriisi, jolloin on ollut luontevaa laitaa kennolle tuplamäärä vihreitä suotimia muihin väreihin verrattuna.

Muunkinlaisia suotimia on ollut käytössä, ainakin jossain Nikonin pokkarissa oli taannoin "vastavärisuodin" eli CYYM tjsp.
https://en.wikipedia.org/wiki/Color_filter_array

Kennojen suotimet ja kameroiden toiminta ylipäätään yritetään virittää jäljittelemään ihmisen näköä. Kirkkaassa päivänvalossa. Kun valaistuksen värilämpötila ja/tai spektri poikkeaa tästä kovasti, alkaa virhettä tulle enevässä määrin. Esim huonolaatuisten loistelamppujen valossa värit voivat olla vähän sinnepäin eikä niitä saa täydellisesti kohdilleen edes kameran värilämpötila-asetuksella. RAW uskoville tiedoksi: tilanne ei korjaannut RAW -kuvienkaan kanssa.

Ihmisaivojen "valkotasapainoautomatiikka" pystyy ällistyttävän hyvin päättelemään kohteen todellisen värin, vaikka sitä valaistaisiin kovasti auringonvalosta poikkeavalla valonlähteellä. Kamerat jäävät tässä lajissa kakkoseksi.

Toinen ongelma on näön herkkyyden muutos. Tämä menee kait osittain valon määrän ja osittain sisäisen kellon ohjaamana ... eli hämärässä/yöllä näön herkkyys siniselle valolle kasvaa. Ei vaikeaa arvata, mistä syystä.

Noh, tuosta kylmien sävyjen "buustauksesta" sitten seuraa, että näköaisti poimii taivaalta vihreäsävyiset revontulet helpommin kuin punertavat. Kamera taasen näkee ne punertavatkin sävyt yhtä hyvin, joten valokuvissa punertavat revontulet ovat kirkkaampia kuin paljaalla silmällä nähtyinä. Tavallaan kamera näkee tässä tilanteessa väärin, koska alkup. tavoite oli jäljitellä näköaistin toimintaa mahdollisimman tarkkaan.

BTW ei ihmisnäkökään ole täydellinen, ei läheskään. Esim. näköaisti ei pysty tekemään eroa näiden kahden välillä

- aidosti vihreää valoa (sopiva aallonpituus)
- sopivassa suhteessa sekoitettua sinistä ja keltaista valoa (2 eri aallonpituutta)

Ääritapauksessa saadaan aikaan "valkoista" valoa sekoittamalla vain kahta aallonpituutta. Toisin tällaisessa valossa värintoisto on melkolailla kehno. Tunnetumpi tapaus on kolmen eri aallonpituuden (RGB) sekoitus. Melko kaukana auringonvalon spektristä ollaan tällöinkin...

Sitten on tietyti "aito" "valkoinen" valo eli sellainen valo, missä on kaikkia näkyvän alueen aallonpituuksia.