Olen 16-vuotias, hyvin ujo tyttö, ja olen aina ollut maahanmuuton ja pakolaisten auttamisen kannalta. Olen aina kohdellut heitä kuin ketä tahansa ihmistä, ellen jopa yrittänyt olla normaalia mukavampi heitä kohtaan koska tiedän että suurin osa ihmisistä käyttäytyy epäkohteliaasti heitä kohtaan. Olen pienestä asti kieltäytynyt käyttämästä ilkeitä sanoja ja kannustanut muitakin olemaan käyttämättä näitä, vaikka en itse ole vielä tavannut ketään muuta joka kieltäytyisi tätä tekemästä.
Eilen kuitenkin 12 tunnin lentojen jälkeen päätin tulla yöjunalla Helsingistä kotiin. Tampereen kohdalla viereeni istui maahanmuuttaja, joka ei puhunut suomea ja vain huonoa englantia, mutta en halunnut olla epäkohtelias ja juttelin hänen kanssaan normaalisti reissustani, ja vitsailin junamatkan kestosta yms, kävin jopa ulkona hänen seuranaan tupakilla lähtöä odotellessa.
Sisälle takaisin tullessamme hän kuitenkin hivuttautui koko ajan lähemmäs ja lähemmäs, kunnes oli aivan kiinni minussa ja minä olin ikkunaa vasten niin kaukana kuin pystyin olemaan. Tilanne alkoi minua pelottaa, mutta toivoin että hän lähtisi kun sanoin että haluaisin mennä vain nukkumaan. Hän kuitenkin jäi, ja pian laittoi kätensä olkapääni yli ja yritti kurottaa rintaani kohden. Repäisin hänen kätensä pois ja sanoin englanniksi että en halua tätä, minulla on jo poikaystävä, ei. Hän lopetti hetkeksi, mutta loppujen lopuksi toisti tämän 5 kertaa vaikka sanoin saman joka kertaa vihaisemmin ja repäisin hänen kätensä pois lujemmin. Kyseessä oli kuitenkin yöjuna ja en halunnut herättää nukkuvia matkustajia ujona ihmisenä, joten en uskaltanut huutaa hänelle.
Viimeisellä kerralla hänen laittaessaan kätensä olkapäälleni hän myös antoi minulle pusun poskelle ja yritti kääntää päätäni häntä kohti. Kun olin jo melko vihaisesti sanonut että ei, en halua tätä, jätä minut rauhaan, hän alkoi hivuttaa kättänsä koko ajan jalkojeni väliin. Jälleen kerran en tiennyt mitä muuta tehdä kuin sanoa ei ja repiä hänen kätensä pois. Tässä vaiheessa olin jo paniikissa, mutta en silti uskaltanut kunnolla huutaa hänelle tai kertoa henkilökunnalle (jos olisin edes henkilökuntaa löytänyt mistään kun en hänen ohitseensa päässyt pois paikaltani)
Seuraavaksi hän alkoi ehdottelemaan että menen vessaan hänen kanssaan, ihan vaan hetkeksi. Sanoin jälleen hänelle ei useasti ja kerroin että haluan olla yksin ja mennä nukkumaan. Hän ilmeisesti tajusi että muutama ihminen oli ainakin katsahtanut meitä päin koska hän sanoi ettei tarvitse hermostua ja sanoi että jättää minut rauhaan loppuajaksi.
Kuulin hänen menevän portaat puoliväliin alas, laitoin hupun päähäni ja käännyin ikkunaa vasten itkemään. Hän kuitenkin luuli että nukuin, ja hiipi taas viereeni ja laittoi kätensä reidelleni hitaasti, jonka taas repäisin pois ja käskin hänen jättää minut rauhaan ennen kuin kerron henkilökunnalle ja hänet potkitaan ulos junasta. Tämä toistui vielä kerran, hän meni alas, esitin nukkuvaa ja hän yritti samaa uudelleen. Lopulta sanoin lujempaa ääneen että jättää minut rauhaan, ja vielä muutaman vessaan meno kysymyksen jälkeen hän lähti, eikä enhän tullut takaisin loppu junamatkan aikana. En kuitenkaan voinut nukkua koska pelkäsin että hän tulee takaisin, ja koko kokemus säikäytti minut.
Jos kellään muulla on kokemuksia tälläisestä, kertokaa miten olette päässeet yli siitä. En halua olla rasisti, en halua tuomita joukkoa yhden ihmisen perusteella mutta en tiedä miten voin päästä tämän kokemuksen jälkeen siitä käsityksestä yli.
Tiedän myös että minun olisi vain pitänyt huutaa hänellä tai pyytänyt henkilökuntaa apuun, mutta en sitä ujoudeltaan pystynyt tekemään.
Eilen kuitenkin 12 tunnin lentojen jälkeen päätin tulla yöjunalla Helsingistä kotiin. Tampereen kohdalla viereeni istui maahanmuuttaja, joka ei puhunut suomea ja vain huonoa englantia, mutta en halunnut olla epäkohtelias ja juttelin hänen kanssaan normaalisti reissustani, ja vitsailin junamatkan kestosta yms, kävin jopa ulkona hänen seuranaan tupakilla lähtöä odotellessa.
Sisälle takaisin tullessamme hän kuitenkin hivuttautui koko ajan lähemmäs ja lähemmäs, kunnes oli aivan kiinni minussa ja minä olin ikkunaa vasten niin kaukana kuin pystyin olemaan. Tilanne alkoi minua pelottaa, mutta toivoin että hän lähtisi kun sanoin että haluaisin mennä vain nukkumaan. Hän kuitenkin jäi, ja pian laittoi kätensä olkapääni yli ja yritti kurottaa rintaani kohden. Repäisin hänen kätensä pois ja sanoin englanniksi että en halua tätä, minulla on jo poikaystävä, ei. Hän lopetti hetkeksi, mutta loppujen lopuksi toisti tämän 5 kertaa vaikka sanoin saman joka kertaa vihaisemmin ja repäisin hänen kätensä pois lujemmin. Kyseessä oli kuitenkin yöjuna ja en halunnut herättää nukkuvia matkustajia ujona ihmisenä, joten en uskaltanut huutaa hänelle.
Viimeisellä kerralla hänen laittaessaan kätensä olkapäälleni hän myös antoi minulle pusun poskelle ja yritti kääntää päätäni häntä kohti. Kun olin jo melko vihaisesti sanonut että ei, en halua tätä, jätä minut rauhaan, hän alkoi hivuttaa kättänsä koko ajan jalkojeni väliin. Jälleen kerran en tiennyt mitä muuta tehdä kuin sanoa ei ja repiä hänen kätensä pois. Tässä vaiheessa olin jo paniikissa, mutta en silti uskaltanut kunnolla huutaa hänelle tai kertoa henkilökunnalle (jos olisin edes henkilökuntaa löytänyt mistään kun en hänen ohitseensa päässyt pois paikaltani)
Seuraavaksi hän alkoi ehdottelemaan että menen vessaan hänen kanssaan, ihan vaan hetkeksi. Sanoin jälleen hänelle ei useasti ja kerroin että haluan olla yksin ja mennä nukkumaan. Hän ilmeisesti tajusi että muutama ihminen oli ainakin katsahtanut meitä päin koska hän sanoi ettei tarvitse hermostua ja sanoi että jättää minut rauhaan loppuajaksi.
Kuulin hänen menevän portaat puoliväliin alas, laitoin hupun päähäni ja käännyin ikkunaa vasten itkemään. Hän kuitenkin luuli että nukuin, ja hiipi taas viereeni ja laittoi kätensä reidelleni hitaasti, jonka taas repäisin pois ja käskin hänen jättää minut rauhaan ennen kuin kerron henkilökunnalle ja hänet potkitaan ulos junasta. Tämä toistui vielä kerran, hän meni alas, esitin nukkuvaa ja hän yritti samaa uudelleen. Lopulta sanoin lujempaa ääneen että jättää minut rauhaan, ja vielä muutaman vessaan meno kysymyksen jälkeen hän lähti, eikä enhän tullut takaisin loppu junamatkan aikana. En kuitenkaan voinut nukkua koska pelkäsin että hän tulee takaisin, ja koko kokemus säikäytti minut.
Jos kellään muulla on kokemuksia tälläisestä, kertokaa miten olette päässeet yli siitä. En halua olla rasisti, en halua tuomita joukkoa yhden ihmisen perusteella mutta en tiedä miten voin päästä tämän kokemuksen jälkeen siitä käsityksestä yli.
Tiedän myös että minun olisi vain pitänyt huutaa hänellä tai pyytänyt henkilökuntaa apuun, mutta en sitä ujoudeltaan pystynyt tekemään.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.