Yleisesti jälkiviisaat ja kirjanoppineet jaksaa aina höpistä miten raskaat tankit olivat pelkkää romurautaa WW2-taistelukentillä; poikkeuksena tietenkin Tiger ja muut saksalaiset, jotka ovat tottakai maailman parhaita ja joista ei haluta löytää mitään vikaa, kuinkas muutenkaan...
Todellisuudessahan Char B1 ja KV-sarjalaiset olivat aikansa taistelukenttien kuninkaita ja saivat huonostikin johdettuina aikaan suunnattomia vaikeuksia saksalaisille. Esimerkkinä Char B1, joka kesällä 1940 tuhosi yksinään komppanian verran PzIII ja PzIV-vaunuja, ja se yksinäinen KV-2 joka pidätteli kokonaista saksalaista ps-divisioonaa Barbarossan alkuvaiheissa lähes pari päivää.
Olisko nämä raskassarjaiset kyenneet parempaan, jos niitä olisi käytetty alusta alkaen kuten raskaita tankkeja kuuluikin eikä ajateltu niiden olevan vain jotain ylensyöneitä kevyitä- tai yleispanssarivaunuja.
Todellisuudessahan Char B1 ja KV-sarjalaiset olivat aikansa taistelukenttien kuninkaita ja saivat huonostikin johdettuina aikaan suunnattomia vaikeuksia saksalaisille. Esimerkkinä Char B1, joka kesällä 1940 tuhosi yksinään komppanian verran PzIII ja PzIV-vaunuja, ja se yksinäinen KV-2 joka pidätteli kokonaista saksalaista ps-divisioonaa Barbarossan alkuvaiheissa lähes pari päivää.
Olisko nämä raskassarjaiset kyenneet parempaan, jos niitä olisi käytetty alusta alkaen kuten raskaita tankkeja kuuluikin eikä ajateltu niiden olevan vain jotain ylensyöneitä kevyitä- tai yleispanssarivaunuja.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Tavallaan hyväkin kysymys, mutta se pitää nähdä vähän laajemmassa kontekstissa.
"Todellisuudessahan Char B1 ja KV-sarjalaiset olivat aikansa taistelukenttien kuninkaita ja saivat huonostikin johdettuina aikaan suunnattomia vaikeuksia saksalaisille. Esimerkkinä Char B1, joka kesällä 1940 tuhosi yksinään komppanian verran PzIII ja PzIV-vaunuja, ja se yksinäinen KV-2 joka pidätteli kokonaista saksalaista ps-divisioonaa Barbarossan alkuvaiheissa lähes pari päivää."
B1 on hyvä esimerkki. Kyllä, yksi vaunu väitetysti murskasi saksalaisen panssarikomppanian Stonnessa ja toistenkin raportoidaan kestäneen useita kymmeniä osumia taistelussa. Kaikesta huolimatta divisioona ei pystynyt pitämään edes paikkaa hallussaan, paljon vähemmän käynnistämään mitään merkittävää vastaiskua panssarikäytävän katkaisemiseksi ja joutui jopa jättämään ison osan vaunuistaankin taisteluvaurioiden tai teknisten vikojen vuoksi. Muiden samalla vaunutyypillä varustettujen divisioonien kohtalo oli vielä yksioikosempi; ensimmäinen joutui saksalaisen panssariarmeijakunnan murskaamaksi vain vuorokautta Maasin linjan luhistumisen jälkeen ja toinen koki saman kohtalon paria vuorokautta myöhemmin.
"Olisko nämä raskassarjaiset kyenneet parempaan, jos niitä olisi käytetty alusta alkaen kuten raskaita tankkeja kuuluikin eikä ajateltu niiden olevan vain jotain ylensyöneitä kevyitä- tai yleispanssarivaunuja."
Hyvin mahdollista. Teoriassa Ranskan raskaat panssaridivisioonat oli tarkoitettu ensisijaisesti yhteistoimintaan moottoroitujen divisioonien kanssa, jossa niiden tehtävänä olisi vahvojen puolustusvyöhykkeiden murtaminen jalkaväen hyödynnettäviksi. Käytännössä niiden ex tempore -rooliksi määräytyi huonosti harkittu yritys käydä kohtaamistaistelua Maasin linjan läpi murtautuneita saksalaisia panssarivoimia vastaan. Päätös oli Ranskan panssarivoimille tuhoisa, mutta sinänsä ymmärrettävä, koska marsalkka Gamelin oli tuossa vaiheessa valmis tarttumaan mihin hyvänsä oljenkorteen tajuttuaan tekeillä olevan katastrofin mittakaavan.
Hyvin samankaltainen tilanne toistui neljä kesää myöhemmin kun saksalaiset itse olivat samassa liemessä.
"Teoriassa Ranskan raskaat panssaridivisioonat oli tarkoitettu ensisijaisesti yhteistoimintaan moottoroitujen divisioonien kanssa, jossa niiden tehtävänä olisi vahvojen puolustusvyöhykkeiden murtaminen jalkaväen hyödynnettäviksi. Käytännössä niiden ex tempore -rooliksi määräytyi huonosti harkittu yritys käydä kohtaamistaistelua Maasin linjan läpi murtautuneita saksalaisia panssarivoimia vastaan."
Kyllä vaan ja tässä näkyvillä heti ensimmäinen virhe niiden käytössä: sakut oli asiassa paremmin kärryillä, eivätkä ryhmitelleet Tigereita ja muita hirviöitä raskaiksi divisiooniksi vaan erillisiksi pataljooniksi ja komppanioiksi. Tällöin niiden käyttö oli huomattavasti tehokkaampaa ja joustavampaa, eikä niistä muodostunut mitään joka tilanteen yleisvaunua; sellaisiksi eivät sopineet mitkään raskaat vaunut, vaan ne olivat pienemmän mittakaavan aseita joilla saattoi olla pieninäkin määrinä käytettynä lähes divisioonatason operatiivinen merkitys, kuten tuo Char B1 ja KV-2 esimerkki avauksessa kertoo.
Neukuilla oli osin sama juttu, mutta heidän organisaationsa olivat aina heikompaa laatua muutenkin johdollisesti.
"Kyllä vaan ja tässä näkyvillä heti ensimmäinen virhe niiden käytössä: sakut oli asiassa paremmin kärryillä, eivätkä ryhmitelleet Tigereita ja muita hirviöitä raskaiksi divisiooniksi vaan erillisiksi pataljooniksi ja komppanioiksi."
Öh, pelkäänpä todellisuuden olevan vähän monimutkaisempi tässä. Saksalaisten varhainen konseptio Tiikereiden organisaatioista käsitti nimenomaan integroitujen raskaiden komppanioiden muodostamisen ja sellaiset oikeasti muodostettiin esim. GD-divisioonalle ja muutamalle SS-divisioonalle. Muutamia kokeellisia raskaita panssarirykmenttejä, joissa liitettiin yhteen Tiikeri- ja Pantteriosasto, muodostettiin myös ja tulokset olivat varsin vaihtelevia. Yksi niistä lähetettiin Italian rintamalle työntämään Somerikon sillanpäätä takaisin, mutta soistuneen maaston epäedullisuus raskaille vaunuille työnsi aika tehokkaasti kepin rattaisiin koko yritykselle ja yksikkö päätyi palamaan hitaasti puhki.
Sodan myöhemmissä vaiheissa Tiikeriosastojen taktinen alistaminen panssarirykmenteille tuli vielä ylseisemmäksi, koska rykmentit itsesään olivat harvoin enää täysvahvuisia. Tiikereitä siis käytännössä yritettiin käyttää korvaajina puuttuville päätaisteluvaunuille.
Niin juuri,ja tämä olikin sakujen romahduksen alkusyy.
Panssaridivisioonia käytettiin agressiivisesti läpimurtoihin ja seuraavaan etenemiseen,mutta jalkaväki ei pystynyt hyödyntämään tilanteen dynamiikkaa.
Läntisellä rintamalla tuo ei paljoa haitannut,mutta Idän sotaretkellä taistelukentän mittakaava oli pari kertaluokkaa suurempi,jolloin hyökkääviä kärkijoukkoja jouduttiin huoltamaan jopa lentokoneilla.
Tämä johti pian siihen,että eteneminen pysäytettiin useilla painopistesuunnilla huollon saattamiseksi ajan tasalle.
Vihollinen sai täten aikaa toipua ja keskittää voimansa,mikä osoittautui kohtalokkaaksi sakuille.
"Läntisellä rintamalla tuo ei paljoa haitannut,mutta Idän sotaretkellä taistelukentän mittakaava oli pari kertaluokkaa suurempi,jolloin hyökkääviä kärkijoukkoja jouduttiin huoltamaan jopa lentokoneilla."
Oikeastaan tuo ei ihan täsmälleen ole totta. Ps-divisioonien organisaation puutteet olivat tulleet selvästi ilmi jo läntisellä sotaretkellä 1940; Guderianin suosimat massiiviset prikaatirakenteet olivat osoittautuneet logistiseksi painajaiseksi, niiden komentajat pahasti ylityöllistetyiksi ja suhteellisen pieni ps-jalkaväen määrä täysin riittämättömäksi. Tämä johtikin, Guderianin suureksi mieliharmiksi, tuon panssaripainoitteisen organisaation hajottamiseen Barbarossaa edeltävän vuosiperiodin aikana.
Voisi siis sanoa, että ongelma ei kokonaiskontekstissa vain tullut niin räikeästi ilmi.
"Tämä johti pian siihen,että eteneminen pysäytettiin useilla painopistesuunnilla huollon saattamiseksi ajan tasalle.
Vihollinen sai täten aikaa toipua ja keskittää voimansa,mikä osoittautui kohtalokkaaksi sakuille."
Mikä oli yleinen ongelma aina hyökkäyksessä esim. myös länsiliittoutuneilla Normandiassa. Tosin ongelma oli enemmän siinä Normandian pullonkaulassa jota kautta huolto piti toimittaa ennen kunnollisen sisäsataman Antwerpenin jokineen miehitystä kuin materiaalipulassa Saksalaisten puolella .