Masentuneen puoliso

Ostatko muovia syötäväksi, minullakin on roskapusseja?

Hän ei ole hakenut lääkkeitä.

No se on kato eri vittu kuin sinun tuhkainen kätesi?

Kommentoin vielä vähän lisää, jos sallit...

"Olen viestein kysellyt että mikä on pielessä, rakastaako enää, mutta ei mitään vastausta. "
Ajattelisin tuosta että älä kysele rakastaako hän sinua. Jos hän on masentunut kysymys ei ole siitä. Masennuksessa ihminen käyttäytyy helposti niin että työntää toiset luotaan, eri tavoin, huomaamatta sitä itse. Koeta pysyä hänen lähellään sen verran kuin hän sallii vaikka se olisikin raskasta. Et voi tukeutua häneen nyt yhtä paljon kuin tavallisesti, koska masenuksessa ihminen käpertyy itseensä. Kaikki voimat menevät niiden kestämättömien tunteiden hallintaan - enemänkin torjuntaan, koska ei ole keinoja niiden käsittelemiseksi. Koeta olla mahd. paljon tekemisissä ystäviesi ja muiden läheisten kanssa ja purkaa heille tunteitasi jos voit. Sillä tavoin, kun säätelet paljonko taakkaa otat tilanteesta, voit olla hänelle parhaiten avuksi.

Voisi olettaa että masennus tosiaan liittyy kuten arvelit ainakin osittain tuohon lapsiasiaan. Onhan se iso menetys jos uhkana on lapsettomuus (onneksi ei siis vielä:) Siihen saattaa olla kasautunut muutakin menetystä ym. ,aiempia, joista muilla kuin hänellä ei ehkä ole tietoa, ja minkä merkityksen ko. asiat ovat saaneet hänelle hänen elämänsä kokonaisuudessa. Hänen olisi hyvä päästä puhumaan niistä jossain jonkun ammattilaisen kanssa, Siten voisi tämä kriisi kääntyä loppupeleissä voimaksi hänelle ja ehkä jopa parantaa suhdettannekin...

lakkasuo kirjoitti:

Kommentoin vielä vähän lisää, jos sallit...

"Olen viestein kysellyt että mikä on pielessä, rakastaako enää, mutta ei mitään vastausta. "
Ajattelisin tuosta että älä kysele rakastaako hän sinua. Jos hän on masentunut kysymys ei ole siitä. Masennuksessa ihminen käyttäytyy helposti niin että työntää toiset luotaan, eri tavoin, huomaamatta sitä itse. Koeta pysyä hänen lähellään sen verran kuin hän sallii vaikka se olisikin raskasta. Et voi tukeutua häneen nyt yhtä paljon kuin tavallisesti, koska masenuksessa ihminen käpertyy itseensä. Kaikki voimat menevät niiden kestämättömien tunteiden hallintaan - enemänkin torjuntaan, koska ei ole keinoja niiden käsittelemiseksi. Koeta olla mahd. paljon tekemisissä ystäviesi ja muiden läheisten kanssa ja purkaa heille tunteitasi jos voit. Sillä tavoin, kun säätelet paljonko taakkaa otat tilanteesta, voit olla hänelle parhaiten avuksi.

Voisi olettaa että masennus tosiaan liittyy kuten arvelit ainakin osittain tuohon lapsiasiaan. Onhan se iso menetys jos uhkana on lapsettomuus (onneksi ei siis vielä:) Siihen saattaa olla kasautunut muutakin menetystä ym. ,aiempia, joista muilla kuin hänellä ei ehkä ole tietoa, ja minkä merkityksen ko. asiat ovat saaneet hänelle hänen elämänsä kokonaisuudessa. Hänen olisi hyvä päästä puhumaan niistä jossain jonkun ammattilaisen kanssa, Siten voisi tämä kriisi kääntyä loppupeleissä voimaksi hänelle ja ehkä jopa parantaa suhdettannekin...

Lue lisää

Kiitos kommentistasi. Diagnoosin on vain saanut. Ei ole käynyt juttelemassa ammattilaisen kanssa. Joo olen siihen syyllistynyt että ehkä olen liian innokkaasti kysellyt että mikä on, rakastaako. Ehkä pelkään niin paljon menettäväni hänet. Nyt alan ymmärtää että pitää antaa tilaa ja aikaa. Hän on vielä erityisherkkä ihminen niin hän aistii kaikki asiat vähä voimakkaammin kuin esim minä.

Voi mikä höperö on tuo ap.
Teennäisyys loistaa kuin majakka 20 merimailin päähän.
Lässyttää sellaista p*skaa että itseänsäkin yököttää.
Hyi helevata mikä nurinkäännetty p*räsuoli.
P*skan haju ei vain kaikkoa, vaikka kuinka kuurataan.

Betonimies86 kirjoitti:

Kiitos kommentistasi. Diagnoosin on vain saanut. Ei ole käynyt juttelemassa ammattilaisen kanssa. Joo olen siihen syyllistynyt että ehkä olen liian innokkaasti kysellyt että mikä on, rakastaako. Ehkä pelkään niin paljon menettäväni hänet. Nyt alan ymmärtää että pitää antaa tilaa ja aikaa. Hän on vielä erityisherkkä ihminen niin hän aistii kaikki asiat vähä voimakkaammin kuin esim minä.

Lue lisää

Kumppanisi kannattaisi harkita kuntoutuspsykoterapiaa:
https://www.kela.fi/kuntoutuspsykoterapia

Minä käyn kuntoutusterapiassa ja olen saanut siitä paljon apua masennukseen ja ahdistuneisuuteen.

Psyk.polinkin kautta sinne voi päästä, mutta helpompi olisi jos hän hakeutuisi yksityiselle psykiatrille ja pyytäisi lausunnon Kelaan. Perusteeksi riittää että terapia on tarpeen työ- tai opiskelukyvyn säilyttämiseksi tai palauttamiseksi. Psykiatrikäyntejä tarvitaan kaksi tai korkeintaan muutama. Hakemus löytyy Kelan sivuilta, se täytetään ja lähetetään Kelaan, liitteenä psykiatrin lausunto. Päätös tulee muutamassa viikossa.

Terapeutin voi valita itse. Tulee mieleen, että tykkäisiköhän kumppanisi esimerkiksi kuvataideterapiasta. Minä kävin sellaisessa jonkin aikaa omalla kustannuksellani ennen nykyistä terapiaani ja koin sen hyvin antoisaksi. Vaikka valitsinkin sitten Kelassa psykodynaamisesti suuntautuneen "tavallisen" terapeutin. Kuvataideterapia on "pehmeä" tapa lähestyä ongelmia ja sopii varsinkin monille erityisherkille.

Minäkin olen erityisherkkä ja todennut miten se osaltaan vaikuttaa ihmissuhteisiin ym.
Kumppanisi on varmaan lukenut Elaine Aronin kirjan Erityisherkkä ihminen. Sen lopussa kirjoittaja antaa neuvoja mm. terapeutin valintaan. Ne ovat minusta todella osuvia neuvoja, kun itse olen joutunut terapeuttia hakemaan.
https://www.adlibris.com/fi/kirja/erityisherkka-ihminen-9789522403520?gclid=EAIaIQobChMIjc6Xx8P93AIVCYmyCh0ucQMwEAAYASAAEgL44fD_BwE

On hienoa että ymmärrät kumppanisi herkkyyttä. Pitää kuitenkin muistaa että jokainen on omalla tavallaan herkkä, ja meissä kaikissa on arkoja kohtia. Voimme haavoittua ihmissuhteissa, sinäkin. Eli huolehdi ettet mene liikaa mukaan kumppanisi ongelmiin. Se ei auta häntä eikä sinua.

lakkasuo kirjoitti:

Kumppanisi kannattaisi harkita kuntoutuspsykoterapiaa:
https://www.kela.fi/kuntoutuspsykoterapia

Minä käyn kuntoutusterapiassa ja olen saanut siitä paljon apua masennukseen ja ahdistuneisuuteen.

Psyk.polinkin kautta sinne voi päästä, mutta helpompi olisi jos hän hakeutuisi yksityiselle psykiatrille ja pyytäisi lausunnon Kelaan. Perusteeksi riittää että terapia on tarpeen työ- tai opiskelukyvyn säilyttämiseksi tai palauttamiseksi. Psykiatrikäyntejä tarvitaan kaksi tai korkeintaan muutama. Hakemus löytyy Kelan sivuilta, se täytetään ja lähetetään Kelaan, liitteenä psykiatrin lausunto. Päätös tulee muutamassa viikossa.

Terapeutin voi valita itse. Tulee mieleen, että tykkäisiköhän kumppanisi esimerkiksi kuvataideterapiasta. Minä kävin sellaisessa jonkin aikaa omalla kustannuksellani ennen nykyistä terapiaani ja koin sen hyvin antoisaksi. Vaikka valitsinkin sitten Kelassa psykodynaamisesti suuntautuneen "tavallisen" terapeutin. Kuvataideterapia on "pehmeä" tapa lähestyä ongelmia ja sopii varsinkin monille erityisherkille.

Minäkin olen erityisherkkä ja todennut miten se osaltaan vaikuttaa ihmissuhteisiin ym.
Kumppanisi on varmaan lukenut Elaine Aronin kirjan Erityisherkkä ihminen. Sen lopussa kirjoittaja antaa neuvoja mm. terapeutin valintaan. Ne ovat minusta todella osuvia neuvoja, kun itse olen joutunut terapeuttia hakemaan.
https://www.adlibris.com/fi/kirja/erityisherkka-ihminen-9789522403520?gclid=EAIaIQobChMIjc6Xx8P93AIVCYmyCh0ucQMwEAAYASAAEgL44fD_BwE

On hienoa että ymmärrät kumppanisi herkkyyttä. Pitää kuitenkin muistaa että jokainen on omalla tavallaan herkkä, ja meissä kaikissa on arkoja kohtia. Voimme haavoittua ihmissuhteissa, sinäkin. Eli huolehdi ettet mene liikaa mukaan kumppanisi ongelmiin. Se ei auta häntä eikä sinua.

Lue lisää

Olen maininnut että hänen kannattaisi käydä juttelemassa. Ongelma on nyt että me ei olla kuukauteen nähty ja viestien lähettäminen on miltei loppunut. Ainoastaan enää hyvät yöt toivottaa. Mehä ei siis vielä asuta yhdessä. Taloahan me kateltiin tovi sitten, mutta iha yhtäkkiä hän etääntyi entisestään.

Ahaa. Ette ole siis nähneetkään, hän vaan tekstaa hyvääyötä. Aika tyypillistä masentuneen käytöstä kyllä. On mielestäni hirveän paljon, jos hän siinä tilanteessa joka ilta tai edes joskus lähettää sinulle hyvänyöntoivotuksen! Se kuulostaa minusta siltä että hän todella rakastaa sinua.

Muistan kun itse olin masentunut. Eristäydyin kaikista, enkä uskonut että kukaan välittäisi minusta. On todella paljon, että hän pitää sinuun tuolla tavalla yhteyttä. Olet hänelle hyvin tärkeä ihminen ja hän luottaa sinuun. Et ole hylännyt häntä eikä hän hylkää sinua.

Mitä voisi tehdä siis, Voisitko ehkä jotenkin lähettää hänelle tuon terapiaviestini, Kelasta ja kuvataideterapiasta? Tai kertoa asiasta vaikka vaan tekstarissa. Ei pidä ihmetellä jos vastausta ei kuulu. Hän kuitenkin toivoo että pidät yhteyttä ja osoitat että ajattelet häntä.

Mutta jos et saa yhteyttä häneen mitenkään, niin jatka kuitenkin rinnalla kulkemista sillä tavalla jonka hän sallii, eli vaikka sillä hyvänyöntoivotuksella. Enempäähän ei lähipiiri voi tehdä. Ammattilainen voisi tehdä enemmän, mutta sinne hänen täytyy itse hakeutua.

Minkähänlaisia kokemuksia hänellä on psyk.polista. Jos ne ovat huonoja eli kokee että kukaan ei ole kuunnellut häntä oikeasti, niin hän ei varmasti halua sitä kautta kysyä mitään keskusteluapua. Tuo Kela-terapia yksityisen psykiatrin kautta olisi paljon helpompi tapa. Psykiatrin voi itse valita. Terapiasuuntauksissakin on enemmän valinnanvaraa, julkisella puolella jos ne lähettävät johonkin itse valitsemaansa terapiaan ei välttämättä saa sitä mitä tarvitsee.

Viesteihin vastaamattomuus voi liittyä itsetuhoisiin ajatuksiinkin. Masentuneena ihminen voi vihata itseään ja koko maailmaa ja kokea, ettei edes ansaitse muiden yhteydenottoja. Joten hänelle ei kannata olla vihainen (vaikka olisikin) eikä painostaa, vaan jatkaa tukemista sillä tavalla joka on mahdollista. Osoittaa välittämistä.

Eikä hän niitä talosuunnitelmia ole mitenkään unohtanut, päinvastoin. Siinä vaan kuulostaa olleen niin paljon onnellisia suunnitelmia kerralla, sekä lapsi että talo. Että hän ikään kuin ei ole kestänyt niiden "painoa" varsinkin kun lapsiasiassa on hankaluutta. Taloprojektikin on useimmille henkisesti aika haastava. Se on iso suunnitelma, johon sitoutumalla lyödään lukkoon paljon työtä ja tulevaisuutta kerralla. Se että olette yhdessä suunnitelleet noita asioita on jonkinlainen taitekohta kummankin elämässä, ja sellaisessa tulee samalla helposti ylikuormitustilanne. Jos mielestä on pukkaamassa jotain vanhaa surua, traumakokemuksia jotka nousevat pintaan kun pitää sitoutua ja valita. Ja ehkä hän tuntee riittämättömyyttä ainakin sen lapsiasian suhteen jne. Siis vaativa tilanne. Ei ihme että hän reagoi noin. Mutta luulen että kyse on siis pääasiassa VANHOISTA asioista hänen elämässään, jotka aiheuttavat ettei hän jaksa nykytilannetta, joka siis pääpiirteittäin kuitenkin olisi onnellinen. Kyse ei varmasti ole sinusta eikä parisuhteestanne, vaan hänen koko elämästään. - Joten kovin paljon enempää et varmaan voi tehdäkään kuin jo teet. Jos hän haluaa jutella niin puhu kaikesta hänen kanssaan. Älä missään tapauksessa lakkaa yhteydenpitoa, se olisi hänelle pahinta. Voimia!

PS vielä. Kun näin ulkopuolisena ajattelee tuntematta hänen tilannettaan tarkemmin, niin tulee mieleen että monelle tulee tuossa talonhankinta-perheenperustaminen muistoja omasta lapsuudenperheestä. Ne voivat osaltaan olla vaikeuttamassa sitä miten hän uskaltaa sitoutua suunnitelmiinne. Ne muistot eivät välttämättä tule ihan tietoisina vaan voivat ilmetä ihan vaan yleisenä pelkona nykytilanteessa, sellaisina tunteina mitä on itselle vaikea nimetä ja tietää mistä ne johtuvat. Terapiassa voi niitäkin käsitellä.

Useimmillahan on jotain kielteisiäkin kokemuksia lapsuudestaan, vaikka olisi ollut periaatteessa asiat hyvin. Voi olla josssain vaiheessa kokenut turvattomuutta jne. Ja millaiset ovat olleet omien vanhempien välit. Kun pitää oma perhe perustaa, sekä tiedostetut että tiedostamattomat muistot voivat tehdä masennusta. Ja kokeeko hän nykytilanteessa saavansa tarpeeksi tukea omilta vanhemmiltaan lapsiasiassa, jne. Uskaltaako ruveta vanhemmaksi? Jne. Jos hän vain pääsisi juttelemaan jonkun oikeanlaisen ammatti-ihmisen kanssa - niin että kemiat ovat kohdallaan, psyk.polillahan ei voi yleensä valita - niin ne solmut alkaisivat varmaan aueta nopeastikin.

lakkasuo kirjoitti:

Ahaa. Ette ole siis nähneetkään, hän vaan tekstaa hyvääyötä. Aika tyypillistä masentuneen käytöstä kyllä. On mielestäni hirveän paljon, jos hän siinä tilanteessa joka ilta tai edes joskus lähettää sinulle hyvänyöntoivotuksen! Se kuulostaa minusta siltä että hän todella rakastaa sinua.

Muistan kun itse olin masentunut. Eristäydyin kaikista, enkä uskonut että kukaan välittäisi minusta. On todella paljon, että hän pitää sinuun tuolla tavalla yhteyttä. Olet hänelle hyvin tärkeä ihminen ja hän luottaa sinuun. Et ole hylännyt häntä eikä hän hylkää sinua.

Mitä voisi tehdä siis, Voisitko ehkä jotenkin lähettää hänelle tuon terapiaviestini, Kelasta ja kuvataideterapiasta? Tai kertoa asiasta vaikka vaan tekstarissa. Ei pidä ihmetellä jos vastausta ei kuulu. Hän kuitenkin toivoo että pidät yhteyttä ja osoitat että ajattelet häntä.

Mutta jos et saa yhteyttä häneen mitenkään, niin jatka kuitenkin rinnalla kulkemista sillä tavalla jonka hän sallii, eli vaikka sillä hyvänyöntoivotuksella. Enempäähän ei lähipiiri voi tehdä. Ammattilainen voisi tehdä enemmän, mutta sinne hänen täytyy itse hakeutua.

Minkähänlaisia kokemuksia hänellä on psyk.polista. Jos ne ovat huonoja eli kokee että kukaan ei ole kuunnellut häntä oikeasti, niin hän ei varmasti halua sitä kautta kysyä mitään keskusteluapua. Tuo Kela-terapia yksityisen psykiatrin kautta olisi paljon helpompi tapa. Psykiatrin voi itse valita. Terapiasuuntauksissakin on enemmän valinnanvaraa, julkisella puolella jos ne lähettävät johonkin itse valitsemaansa terapiaan ei välttämättä saa sitä mitä tarvitsee.

Viesteihin vastaamattomuus voi liittyä itsetuhoisiin ajatuksiinkin. Masentuneena ihminen voi vihata itseään ja koko maailmaa ja kokea, ettei edes ansaitse muiden yhteydenottoja. Joten hänelle ei kannata olla vihainen (vaikka olisikin) eikä painostaa, vaan jatkaa tukemista sillä tavalla joka on mahdollista. Osoittaa välittämistä.

Eikä hän niitä talosuunnitelmia ole mitenkään unohtanut, päinvastoin. Siinä vaan kuulostaa olleen niin paljon onnellisia suunnitelmia kerralla, sekä lapsi että talo. Että hän ikään kuin ei ole kestänyt niiden "painoa" varsinkin kun lapsiasiassa on hankaluutta. Taloprojektikin on useimmille henkisesti aika haastava. Se on iso suunnitelma, johon sitoutumalla lyödään lukkoon paljon työtä ja tulevaisuutta kerralla. Se että olette yhdessä suunnitelleet noita asioita on jonkinlainen taitekohta kummankin elämässä, ja sellaisessa tulee samalla helposti ylikuormitustilanne. Jos mielestä on pukkaamassa jotain vanhaa surua, traumakokemuksia jotka nousevat pintaan kun pitää sitoutua ja valita. Ja ehkä hän tuntee riittämättömyyttä ainakin sen lapsiasian suhteen jne. Siis vaativa tilanne. Ei ihme että hän reagoi noin. Mutta luulen että kyse on siis pääasiassa VANHOISTA asioista hänen elämässään, jotka aiheuttavat ettei hän jaksa nykytilannetta, joka siis pääpiirteittäin kuitenkin olisi onnellinen. Kyse ei varmasti ole sinusta eikä parisuhteestanne, vaan hänen koko elämästään. - Joten kovin paljon enempää et varmaan voi tehdäkään kuin jo teet. Jos hän haluaa jutella niin puhu kaikesta hänen kanssaan. Älä missään tapauksessa lakkaa yhteydenpitoa, se olisi hänelle pahinta. Voimia!

Lue lisää

Voisin minä koittaa lähettää sen mitä kirjoitit. En usko että hällä on huonoja kokemuksia. Hän on itse toimintaterapeutti ja ratkaisukeskeinen neuropsykiatrinen valmentaja. En hylkää häntä. Odotin juuri tätä naista 10 vuotta. Kiitos kun jaksoit kirjoittaa näin paljon. On nyt viimepäivinä itselläkin tuntunut että murrun kohta. Itkua pijättelen niin kauan että pala on kurkussa. Mutta olen aina ollu vahva henkisesti niin en pelkää että itse ajautuisin synkkyyteen.

Upeeta, että rakastatte toisianne noin paljon. Se on todella hienoa. Harvalla on sellaista. Tietäisitpä miten onnekkaita olette !:)

Mutta mielestäni sinunkaan ei tarvitsisi vaatia itseltäsi niin suurta vahvuutta. Joskus täytyy itkeä, ja toivottavasti sinulla on joku "olkapää" kun kumppanistasi ei nyt ole siihen. Masennus voi tullakin juuri siitä että pitkään joutuu kestämään liikaa ja olemaan vahva. Tunteet ovat ihmisen voima, ja vahvuutta on se että uskaltaa olla heikko.

Koeta ihmeessä lähettää tuo Kela-vinkki. Tuskin hän siitä pahastuu ainakaan. Hoitoalan ammattilaisena hän saattaa hyvnkin jo tietää siitä, mutta masennushan tekee sitä ettei jaksa käyttää tietojaan hyväkseen ja kokee ettei mikään kannata.

Ehkä hän hoitoalalla ollut itse aina muille se "olkapää", ja nyt olisi hänen vuoronsa saada ammattiapua. Sitten kun kriisi on ohitettu hän on vieläkin vahvempi ja voi vielä paremmin auttaa muita. Monet terapeutit ym. sanovat että paras auttaja on se jolla on itse ollut joskus vakavia vaikeuksia.

lakkasuo kirjoitti:

Upeeta, että rakastatte toisianne noin paljon. Se on todella hienoa. Harvalla on sellaista. Tietäisitpä miten onnekkaita olette !:)

Mutta mielestäni sinunkaan ei tarvitsisi vaatia itseltäsi niin suurta vahvuutta. Joskus täytyy itkeä, ja toivottavasti sinulla on joku "olkapää" kun kumppanistasi ei nyt ole siihen. Masennus voi tullakin juuri siitä että pitkään joutuu kestämään liikaa ja olemaan vahva. Tunteet ovat ihmisen voima, ja vahvuutta on se että uskaltaa olla heikko.

Koeta ihmeessä lähettää tuo Kela-vinkki. Tuskin hän siitä pahastuu ainakaan. Hoitoalan ammattilaisena hän saattaa hyvnkin jo tietää siitä, mutta masennushan tekee sitä ettei jaksa käyttää tietojaan hyväkseen ja kokee ettei mikään kannata.

Ehkä hän hoitoalalla ollut itse aina muille se "olkapää", ja nyt olisi hänen vuoronsa saada ammattiapua. Sitten kun kriisi on ohitettu hän on vieläkin vahvempi ja voi vielä paremmin auttaa muita. Monet terapeutit ym. sanovat että paras auttaja on se jolla on itse ollut joskus vakavia vaikeuksia.

Lue lisää

Nyt hän lähetti viestin. "Ei tästä varmaan ehkä tuu nyt oikein mitään, parempi olla ainakin toistaiseksi ihan vaan kavereita.. " :(

En ottaisi tuota ihan vakavasti tässä tilanteessa. Kun ihminen on masentunut tulee juuri tuollaisia ajatuksia.

Mutta kun hän sanoo että kavereita, niin siinä on tosi pohjalla siinä mielessä että kavereita ja ystäviä hän juuri nyt tarvitsee. Vaikeuksissa tarvitaan ystäviä, ei niinkään rakastettuja. Rakastetuilla on omat tarpeensa ja ne voivat olla ystävyyden tiellä. Ystävä seisoo rinnalla tuli mitä tuli, ja vaikka hänet välillä työnnetään syrjään hän pysyy tavoitettavissa jos tarvitaan. Ystävälle se on helpompaa kuin seurustelukumppanille, koska ystävällä on muitakin ystäviä tai hän voi ainakin etsiä niitä jos ei ole, parisuhteessahan on vain yksi kumppani. - Parisuhteenne ei ole mitenkään loppu, nyt hän vain ei kykene siihen - näin minä "besserwisseri" asian ymmärtäisin ;). Tämä on vain yksi vaihe.

Jäin kuitenkin eilen miettimään tuota kun kirjoitin että masennuksessa on pohjalla paljon vanhoja asioita. Sellaisten kaiveleminen voi joskus masentaa vähän lisääkin, ainakin ellei se tapahdu tosi hyvässä terapiasuhteessa. Eikä kaikkea tarvitse selittää heti lapsuudella ym. Vaikka masennus onkin aika kokonaisvaltainen prosessi ja syitä on monia, kuten elämäkin on kokonaisvaltaista. Ajattelin että pitäisiköhän sinun tarttua tämän hetken ehkä isoimpaan kysymykseen eli siihen, mitä se lapsiasia merkitsee suhteenne kannalta. Naisena hän varmasti on miettinyt sitäkin, mitä tapahtuu jos osoittautuu että hän ei saakaan lapsia. Hänen masennuksessaan voi olla kyse siitäkin että hän koettaa vetäytyä sinun vuoksesi. Toisten puolesta ei pidä mennä paljon arvailemaan, ne ovat hänen asioitaan... Mutta varmasti hän on sitä ajatellut.

Ehkä siitä voisi koettaa puhua tai viestitellä hänelle. Jos se on hänelle nyt päällimmäisin murhe. Niin oletteko puhuneet siitä, ja miten olette hahmotelleet erilaisia tulevaisuuden vaihtoehtoja. Mitä tunteita sinulla niihin liittyy, jne. Minun mielestäni viestittäminen eri asioista (myös kaikenlaisista pikkuasioistakin, arkisista jutuista) olisi joka tapauksessa tärkeää, vaikka hän ei vastaisikaan. Yksin jättäminen on se mitä ei saisi masentuneelle tehdä vaikka hän näyttäisikin juuri sitä toivovan. Kaverilinjalla voi parhaiten auttaa, ja kertomalla rakkaudestasi mutta sillä tavalla että osoitat käsittäväsi että hän ei voi tällä hetkellä vastata tarpeisiisi sillä tavalla kun toivot.

Tää vaa tuntuu nii pahalta tällä hetkellä ku tuli niin yllättäen tämä hänen viesti. En vielä pysty hänelle mitään kirjottaa ku en haluaisi turhia toiveita pitää itsellä yllä, että tää johtuu masennuksesta ja kaikki voi muuttua tulevsisuudessa.

Tottakai se tuntuu pahalta. Mutta ne eivät ole turhia toiveita. Kun on itse ollut masentunut kuten minä ja tunnen myös muita masentuneita niin tiedän millainen tilanne se on. Ette ole olleet viime aikoina tekemisissä ettekä puhuneet, joten et tiedä muuta kuin nuo viestit. Niissä hän ei ole kertonut mitä hänen elämässään on tällä hetkellä eikä mitä kaikkea hän tuntee. Ne ovat tyypillisiä masentuneen ihmisen viestejä jotka kertovat hänen vaikeuksistaan ja toivottomuudestaan elämän suhteen.

Olet masentuneen kumppani , ja se on vaikeaa. Et ole siinä tilanteessa yksin.

En pidä diagnooseja hyvänä tapana kuvata ihmismieltä mutta kyllähän "keskivaikea" kertoo jotain, ja minulla on kaksi sellaisesta masennuksesta kärsivää ystävää tällä hetkellä. Heidän kanssaan on hyvin vaikea olla edes ystävä. Saati että olisi heidän puolisonsa. En tiedä jaksaisinko. Joten se mitä sinä nyt koet etäältä on pientä siihen verrattuna että eläisit hänen kanssaan. Mutta silloin kuitenkin tietäisit enemmän mitä hän joutuu kokemaan, ymmärtäisit miten vaikeaa hänen on selvitä päivästä toiseen, ja käsittäisit että hänen torjuntansa ei todellisuudessa kohdistu sinuun.

Pää pystyyn nyt vaan, ja puhu tilanteesta mahdollisimman paljon läheistesi kanssa.

SItten kun jaksat pidä häneen edelleen yhteyttä. Hän tarvitsee sinua.

lakkasuo kirjoitti:

Tottakai se tuntuu pahalta. Mutta ne eivät ole turhia toiveita. Kun on itse ollut masentunut kuten minä ja tunnen myös muita masentuneita niin tiedän millainen tilanne se on. Ette ole olleet viime aikoina tekemisissä ettekä puhuneet, joten et tiedä muuta kuin nuo viestit. Niissä hän ei ole kertonut mitä hänen elämässään on tällä hetkellä eikä mitä kaikkea hän tuntee. Ne ovat tyypillisiä masentuneen ihmisen viestejä jotka kertovat hänen vaikeuksistaan ja toivottomuudestaan elämän suhteen.

Olet masentuneen kumppani , ja se on vaikeaa. Et ole siinä tilanteessa yksin.

En pidä diagnooseja hyvänä tapana kuvata ihmismieltä mutta kyllähän "keskivaikea" kertoo jotain, ja minulla on kaksi sellaisesta masennuksesta kärsivää ystävää tällä hetkellä. Heidän kanssaan on hyvin vaikea olla edes ystävä. Saati että olisi heidän puolisonsa. En tiedä jaksaisinko. Joten se mitä sinä nyt koet etäältä on pientä siihen verrattuna että eläisit hänen kanssaan. Mutta silloin kuitenkin tietäisit enemmän mitä hän joutuu kokemaan, ymmärtäisit miten vaikeaa hänen on selvitä päivästä toiseen, ja käsittäisit että hänen torjuntansa ei todellisuudessa kohdistu sinuun.

Pää pystyyn nyt vaan, ja puhu tilanteesta mahdollisimman paljon läheistesi kanssa.

SItten kun jaksat pidä häneen edelleen yhteyttä. Hän tarvitsee sinua.

Lue lisää

Kiitos kun jaksat vastata. En tiedä ketään jolla olisi masennuksesta mitään kokemuksia, niin päätin tänne kirjottaa. Saatan vielä kirjoittaa vielä tänne.

PS. Siinä voi ihan yksinkertaisesti olla taustalla päällimmäisenä ongelmana se, että hän pelkää ettet haluaisikaan jatkaa hänen kanssaan jos osoittautuu että hän ei voi saada biologisia lapsia. Hän saattaa kokea asian niin että hänen velvollisuutensa olisi vetäytyä suhteestanne. Ei se varmasti masennuksen ainoa syy ole ja tietysti voin ulkopuolisena olla ihan väärässäkin...
- Ehkä juuri nyt ei ole mahdollista käydä hänen kanssaan isompaa keskustelua aiheesta, mutta jos ette ole puhuneet asiasta vielä riittävästi, niin kun nyt vaan jatkat yhteydenpitoa, niin ehkä tulee tilaisuus. Ehkä asian voisi ottaa tekstarillakin puheeksi, riippuen miltä sinusta tuntuu.

Lähetin hälle viestin että jos hän tulevaisuudessa muuttaa mielensä, niin sanoo minulle. Sillä minä en enää tän jälkeen halua ketään muuta.

Betonimies86 kirjoitti:

Kiitos kun jaksat vastata. En tiedä ketään jolla olisi masennuksesta mitään kokemuksia, niin päätin tänne kirjottaa. Saatan vielä kirjoittaa vielä tänne.

Kuulostaa niin hienolta nuo viestit mitä olet kirjoittanut tänne, ja mitä tunnet häntä kohtaan. Hän on onnekas kun hänellä on sinut.

Jos et jaksa pitää häneen yhteyttä niin älä pidä. Mutta oman kokemukseni perusteella ja mitä olen muilta masentuneilta kuullut niin se torjunta ei välttämättä johdu sinusta. Kannattaisi pitää yhteyttä eikä odottaa , että hän muuttaa mielensä. Tietysti ihan sen mukaan miltä sinusta tuntuu.

Masentunut voi toimia niinkin, että niin jotenkin itseään rangaistakseen hankkiutuu eroon muista. Voi kokea ettei ansaitse toisten rakkautta. Hänellä voi se lapsiasia olla erityisen vaikea. Jos vaan pystyt niin laita hänelle siis kuitenkin viestejä. Kysy miten hän voi, kerro omista kuulumisista ja muistakin asioista. Tai kerro vaan ajatuksistasi yleensä. Jos vastausta ei tule niin se johtuu siitä että hän on "järven toisella puolella" kuten se yksi terapeutti on sanonut, ja siksi ei kuule niin hyvin. Osoita että olet hänen ystävänsä ja pidä edelleen huolta hänestä.

lakkasuo kirjoitti:

Kuulostaa niin hienolta nuo viestit mitä olet kirjoittanut tänne, ja mitä tunnet häntä kohtaan. Hän on onnekas kun hänellä on sinut.

Jos et jaksa pitää häneen yhteyttä niin älä pidä. Mutta oman kokemukseni perusteella ja mitä olen muilta masentuneilta kuullut niin se torjunta ei välttämättä johdu sinusta. Kannattaisi pitää yhteyttä eikä odottaa , että hän muuttaa mielensä. Tietysti ihan sen mukaan miltä sinusta tuntuu.

Masentunut voi toimia niinkin, että niin jotenkin itseään rangaistakseen hankkiutuu eroon muista. Voi kokea ettei ansaitse toisten rakkautta. Hänellä voi se lapsiasia olla erityisen vaikea. Jos vaan pystyt niin laita hänelle siis kuitenkin viestejä. Kysy miten hän voi, kerro omista kuulumisista ja muistakin asioista. Tai kerro vaan ajatuksistasi yleensä. Jos vastausta ei tule niin se johtuu siitä että hän on "järven toisella puolella" kuten se yksi terapeutti on sanonut, ja siksi ei kuule niin hyvin. Osoita että olet hänen ystävänsä ja pidä edelleen huolta hänestä.

Lue lisää

Joo en lakkaa yhteydenpitoa. Kyllä minä ne hyvät yöt toivotan, niin kuin 2 vuoteen joka yö. Ja kysyn välillä kuulumisia.

Pisti viestiä että hakee joitain tavaroitaan minun luotani lähiaikoina :(. Aika lopulliselta vaikuttaa

Betonimies86 kirjoitti:

Pisti viestiä että hakee joitain tavaroitaan minun luotani lähiaikoina :(. Aika lopulliselta vaikuttaa

Ei se tarkoita välttämättä sitä, vaikka hakisikin. Jatka vaan vierellä kulkemista. Parisuhteissa on monenlaisia vaiheita ja nyt vaikuttaa varmasti se hänen masennuksensa. Jotenkin mietin miten raskaasti hän ottaa sen lapsiasian ja pelkääkö hän ettet hyväksy sitä ettei hän ehkä voikaan saada lapsia. Onkohan hän jäänyt miettimään sitä ja kun on muutenkin niin masentunut, ei halua ottaa asiaa edes puheeksi. Masennuksessa kaikki tuntuu turhalta ja tarkoituksettomalta.

Hän ei ehkä jaksa keskustella asiasta vaikka yrittäisitkin mutta tuossa tavaroiden hakemisessa ym. puhuu varmasti enemmän hänen masennuksensa kuin mikään muu. Älä rupea nyt rakkaudesta hänelle puhumaan, äläkä siitä aikooko hän jättää sinut, se ei ole olennaista, vaan se miten vaikeaa hänellä on. Parisuhde on masennuksessa "hyllyllä" muutenkin. Osoita vaan että haluat tukea häntä ja olla hänen ystävänsä. :)

En usko että pelkää etten hyväksy sitä jos hän ei voi saada lapsia. Minä kyllä jankkaan näkkyy tästä asiasta ja huomaa etten tiedä masennuksesta mitään. Ei vain mene päähän ku puolivuotta sitten oltiin perustamassa perhettä, talo hankkimassa ja hän sanoi hirveästi rakastavansa. Nyt teki näin, ja tuntuu ettei häntä edes liikuta tää ero yhtään. En vain tajua miten masennus vaikuttaa ihmisessä. Miten voisinkaan tietää.

Kyllä se liikuttaa häntä, usko pois! Masentunut vaikuttaa ulospäin vaan niin välinpitämättömältä. Masennuksessa ihmisellä ei ole yhteyttä tunteisiinsa. Hän on joutunut katkaisemaan sen yhteyden, koska tunteet ovat olleet liian raskaita.

Puolisosi ei varmaan ole kestänyt sitä nopeaa tapahtumien ketjua, jossa yhtäkkiä tuli niin paljon hyviä ja onnellisia asioita ja samalla piti päättää ja sitoutua. Liikaa kerralla. Ja jos aiemmassa elämässä oli , kuten useimmilla on, jotain käsittelemätöntä surua tms. pohjalla, jotain aikaisempia menetyksiä tms. joita nykytilanne palautti mieleen, niin masennus on hänen tilanteessaan aika luonnollinen reaktio.

Aika moni kokee masennuksen jossain vaiheessa elämässään ja useimmilla, varmasti ainakin hänellä se menee jossain vaiheessa ohi. Se on naiselle kova paikka tuo mahdollinen lapsettomuus. Siinä tulee kyseenalaiseksi paljon mitä on toivonut. Monet ihmiset myös pelkäävät rakkautta. Ota vaan rauhallisesti vaikka se vaikeaa onkin.:)

lakkasuo kirjoitti:

Kyllä se liikuttaa häntä, usko pois! Masentunut vaikuttaa ulospäin vaan niin välinpitämättömältä. Masennuksessa ihmisellä ei ole yhteyttä tunteisiinsa. Hän on joutunut katkaisemaan sen yhteyden, koska tunteet ovat olleet liian raskaita.

Puolisosi ei varmaan ole kestänyt sitä nopeaa tapahtumien ketjua, jossa yhtäkkiä tuli niin paljon hyviä ja onnellisia asioita ja samalla piti päättää ja sitoutua. Liikaa kerralla. Ja jos aiemmassa elämässä oli , kuten useimmilla on, jotain käsittelemätöntä surua tms. pohjalla, jotain aikaisempia menetyksiä tms. joita nykytilanne palautti mieleen, niin masennus on hänen tilanteessaan aika luonnollinen reaktio.

Aika moni kokee masennuksen jossain vaiheessa elämässään ja useimmilla, varmasti ainakin hänellä se menee jossain vaiheessa ohi. Se on naiselle kova paikka tuo mahdollinen lapsettomuus. Siinä tulee kyseenalaiseksi paljon mitä on toivonut. Monet ihmiset myös pelkäävät rakkautta. Ota vaan rauhallisesti vaikka se vaikeaa onkin.:)

Lue lisää

Minä yritän rauhottua. Vaikeaa on mutta eipä se sillä kummene.

Toivon totisesti hän parantuisi ja ei unohtaisi että kyllä hän rakastaa. Kysyin taannoin että onko hänen paha olla mutta sanoi että ei ole. Tiedostaakohan hän ettei ole oma itsensä.

Betonimies86 kirjoitti:

Toivon totisesti hän parantuisi ja ei unohtaisi että kyllä hän rakastaa. Kysyin taannoin että onko hänen paha olla mutta sanoi että ei ole. Tiedostaakohan hän ettei ole oma itsensä.

Lue lisää

Niin masentunut voi usein vastatakin. Se kuuluu kuvaan. Ja tunteeton ulkokuori.

Hän vaikuttaa ihmiseltä joka ei ole tottunut puhumaan vaikeuksistaan ainakaan paljon eikä tukeutumaan muihin. Hoitoalalla joutuu aina auttamaan muita. Pidä vaan yhteyttä painostamatta häntä, kysele kuulumisia ja kerro omiasi ja ehkä muidenkin, jos teillä on yhteisiä tuttavia. Ja juttele kaikenlaista viesteissä, vaikket saisi vastaustakaan. Vasta jos hän suoraan kieltää ottamasta yhteyttä niin sitten ei, mutta siinäkin tapauksessa on mielestäni luvallista joskus kysyä miten hän voi, onhan hänestä syytä olla huolissaan.

Keskivaikea masennus on todellakin vakava asia ja ihminen ei ole oma itsensä silloin.

Joo hän on todellakin semmonen ettei puhu vaikeuksistaan. Suhteen alussa hän puhui. Hällä on lapsuudesta traumoja. Semmosia jotka helposti jää muistiin. Hän oli tosi iloinen ja tykkäs kosketuksista ja hellyydenosoituksista. Mutta se ku meni aikasessa vaiheessa raskaus kesken ja sen tuomat fyysiset kivut ja hänen työ päälle niin on ollu tosi kova paikka hälle. Sen jälkeen hän ei ole ollut oma itsensä. Iha pikku hiljaa puolen vuoden aikana jokin asia on tippunut pois. Hellyyden osoitukset, läheisyys, kosketukset. Lopuksi tuli ettei enää ollu rakkaudentunnustuksia, sit näkemiskerrat väheni. Viesteistä rupes puuttuu hymiöt ja sit yhtäkkiä viestejä ei tullu miltei ollenkaan.

Juuri niinhän masennuksessa käy. Hyvin ymmärrettävää. Vanhoja traumoja, ja sitten raskausongelmat ja työn paineet. Hän on varmasti luottanut sinuun hyvin paljon kun alussa puhui sinulle vaikeuksistaan. Se on ehkä ollut uutta hänelle ja poikkeuksellista. Tilanteessa hän on sitten lyönyt "jarrut päälle", kun on niin paljon uusia muutoksia ja haasteita kerralla. Älä säikähdä tapahtunutta vaan toivotaan että hän jaksaa hakeutua puhumaan.

Joskus pariskunnat uskovat että toinen tietää heidän ajatuksensa sanomattakin. Sitten voi olla yllätys kun toinen ei tiedäkään. Jos on pienikin mahdollisuus että on epäselvyyttä jostain, esim. siitä haluatko tulevaisuutta hänen kanssaan vaikka hän ei saisi lapsia (oletteko puhuneet esim. siitä millaista olisi jos teillä olisi perhe jossa lapset olisivat biologisesti tulleet maailmaan jonkun muun kuin teidän kautta, eli adoptiosta) niin minusta ei haittaisi jos kertoisit ajatuksesi hänelle suoraan. Minkälainen tulevaisuudenkuva sinulla on mielessä eri vaihtoehtojen varalta. . - Jos siis olette vain toivoneet että raskaus tärppäisi, ettekä ole puhuneet mitä sitten jos ei. Niin hänelle on tullut kovat paineet. Ja hän saattaa syyttää itseään kun pohtii mitä mahdat ajatella. Riippuu miten selväksi ehditte puhua asian ennen kuin tilanne meni tähän...

Jos ette ole puhuneet ja et pääse tapaamaan häntä, niin minusta ei olisi huono idea lähettää vaikka viesti hänelle asiasta. Vastaustahan ei nykytilanteessa välttämättä ihan heti ole odotettavissa, mutta kuitenkin. Uskon että hänelle on joka tapauksessa tervetullutta se että osoitat ajattelevasi häntä ja kaikkea mikä teille on yhteistä.

Uskallanko sanoa hänelle ettei Keskenmeno ollut hänen syytänsä. Jos keskenmeno on oikea termi, kun raskaus keskeytyi vk 10. Eli hänellä tuli outoja kipuja. Pelättiin kohdunulkopuolista. Hän meni ultraan. Lääkärit ei osannu tulkita. Määräsivät vain lisää ultria, ja tän takia luultavasti meni kesken. Luulen että hän syyttää itseään :( koska reagoitiin herkästi ja lääkäritkin määräsi vaan ultria vaikka vasta vk 10.

Betonimies86 kirjoitti:

Uskallanko sanoa hänelle ettei Keskenmeno ollut hänen syytänsä. Jos keskenmeno on oikea termi, kun raskaus keskeytyi vk 10. Eli hänellä tuli outoja kipuja. Pelättiin kohdunulkopuolista. Hän meni ultraan. Lääkärit ei osannu tulkita. Määräsivät vain lisää ultria, ja tän takia luultavasti meni kesken. Luulen että hän syyttää itseään :( koska reagoitiin herkästi ja lääkäritkin määräsi vaan ultria vaikka vasta vk 10.

Lue lisää

Uskallat tottakai. Tuolla ketjun lopussa nimimerkki Suhtautuja sanoi mielestäni tosi hyviä kommentteja.

Kerro tosiaankin hänelle ajatuksistasi, ihan sellaisina kuin ne ovat. Ja koeta kysellä mitä hän ajattelee ja kokee. Masentuneenahan ihminen ei välttämättä jaksa keskustella, mutta hän lukee viestisi kuitenkin ja ne merkitsevät hänelle varmasti paljon.

En ole itse ollut pariterapiassa, mutta olen kuullut että siellä tulee aika usein yllätyksiä kun on luullut tietävänsä mitä kumppani ajattelee ja sitten kun puhutaan selviää että hänellä onkin ollut jotain aivan toisenlaisia mietteitä. Kumpikin luulee tietävänsä toisen tunteet, koska rakkaus tekee sellaisen olon, ja on niin paljon asioita jotka sujuvat ilman että tarvitsee edes puhua niistä.

Jos olisin sinä laittaisin viesteihin paljon kysymysmerkkejä. Kertomaan siitä, että haluat todellakin tietää mitä hän ajattelee, ettet vain olettaisi.

...tarkoitan tietysti tuolla "paljon kysymysmerkkejä" sitä että laittaisit asioita kysymyksen muotoon, eikä sitä että kysymysmerkkejä riviin vaan mahd. paljon ;)
...Kunhan hän saa tietää ajatuksistasi ja että tarvitset saada kuulla mitä hän ajattelee.

lakkasuo kirjoitti:

...tarkoitan tietysti tuolla "paljon kysymysmerkkejä" sitä että laittaisit asioita kysymyksen muotoon, eikä sitä että kysymysmerkkejä riviin vaan mahd. paljon ;)
...Kunhan hän saa tietää ajatuksistasi ja että tarvitset saada kuulla mitä hän ajattelee.

Lue lisää

Ymmärsin kyllä ;D Kiitos :)

lakkasuo kirjoitti:

...tarkoitan tietysti tuolla "paljon kysymysmerkkejä" sitä että laittaisit asioita kysymyksen muotoon, eikä sitä että kysymysmerkkejä riviin vaan mahd. paljon ;)
...Kunhan hän saa tietää ajatuksistasi ja että tarvitset saada kuulla mitä hän ajattelee.

Lue lisää

Voiko masentunut jaksaa töissä? Hän kyllä käy töissä ja on kiirettäkin siellä. Voisko hän olla parantunukki masennuksesta ja hän vaan lakkas välittämästä minusta yhtään. Mietin ihan liikaa tätä hänen masennusta taas:( ikävä varmaan vain nostaa päätään ja pelko hänen lopullisesta menettämisestään.

Hei taas! Masentunut voi kyllä käydä töissä. Ainakin ellei ole syvä masennus. Joskus masennus on sellaistakin että ihminen on tosi puuhakas. Pakenee töihin.

Toivottavasti hän ei ole alkanut käyttää lääkkeitä ja käy niiden voimalla töissä. Nimittäin lääkkeiden haitat ovat pitkäaikaiskäytössä suuremmat kuin hyödyt. Ja nehän sitä paitsi juuri latistavat tunteita, turruttavat.

Eihän ulkopuolinen voi toisen ihmisen asioista mitään sanoa, arvailuksihan se menee. Mutta jotenkin tuo kun kerroit ettei hänellä ole tapana puhua asioistaan. Niin sopii tavallaan hyvin kuvaan että olisi masennuksessakin töissä ja aktiivinen. Sellainen ihminen kestää ja jaksaa, toistenkin puolesta, hoitoalalla on paljon heitä. Olisi hyvä voida suoda itselleen joskus heikkojakin hetkiä.

Sinun asemassasi pitäisin tosiaan yhteyttä ellei hän suoranaisesti sitä kiellä, olisin "kaveri" kun hän kerran sanoi että olisitte kavereita. Koettaisin olla tosi ystävä. Kenelläkään ei ole masennuksessa helppoa.

lakkasuo kirjoitti:

Hei taas! Masentunut voi kyllä käydä töissä. Ainakin ellei ole syvä masennus. Joskus masennus on sellaistakin että ihminen on tosi puuhakas. Pakenee töihin.

Toivottavasti hän ei ole alkanut käyttää lääkkeitä ja käy niiden voimalla töissä. Nimittäin lääkkeiden haitat ovat pitkäaikaiskäytössä suuremmat kuin hyödyt. Ja nehän sitä paitsi juuri latistavat tunteita, turruttavat.

Eihän ulkopuolinen voi toisen ihmisen asioista mitään sanoa, arvailuksihan se menee. Mutta jotenkin tuo kun kerroit ettei hänellä ole tapana puhua asioistaan. Niin sopii tavallaan hyvin kuvaan että olisi masennuksessakin töissä ja aktiivinen. Sellainen ihminen kestää ja jaksaa, toistenkin puolesta, hoitoalalla on paljon heitä. Olisi hyvä voida suoda itselleen joskus heikkojakin hetkiä.

Sinun asemassasi pitäisin tosiaan yhteyttä ellei hän suoranaisesti sitä kiellä, olisin "kaveri" kun hän kerran sanoi että olisitte kavereita. Koettaisin olla tosi ystävä. Kenelläkään ei ole masennuksessa helppoa.

Lue lisää

Hei. En kyllä tiedä onko hakenut lääkkeitä. Viimeksi ku kysyin ni sanoi että ei. Mutta mistäpä sitä tietää jos oiski hakenu. En halua ruveta asiasta utelemaan. En halua ahistaa häntä enempää. Mut hän on semmonen että ei syö mitään turhaa ja ylimääräistä mielellään. Joo minä kyllä pysyn hänen elämässään. Masennus on kyllä näkkyy semmonen ettei sitä kokematon ihminen voi käsittää että mitä masennus tekee ihmiselle ja hänen käytökselle :(

Betonimies86 kirjoitti:

Hei. En kyllä tiedä onko hakenut lääkkeitä. Viimeksi ku kysyin ni sanoi että ei. Mutta mistäpä sitä tietää jos oiski hakenu. En halua ruveta asiasta utelemaan. En halua ahistaa häntä enempää. Mut hän on semmonen että ei syö mitään turhaa ja ylimääräistä mielellään. Joo minä kyllä pysyn hänen elämässään. Masennus on kyllä näkkyy semmonen ettei sitä kokematon ihminen voi käsittää että mitä masennus tekee ihmiselle ja hänen käytökselle :(

Lue lisää

Voi että on ikävä häntä.. Mieli meinaa mennä itselläkin jo painuksiin.

lakkasuo kirjoitti:

Kommentoin vielä vähän lisää, jos sallit...

"Olen viestein kysellyt että mikä on pielessä, rakastaako enää, mutta ei mitään vastausta. "
Ajattelisin tuosta että älä kysele rakastaako hän sinua. Jos hän on masentunut kysymys ei ole siitä. Masennuksessa ihminen käyttäytyy helposti niin että työntää toiset luotaan, eri tavoin, huomaamatta sitä itse. Koeta pysyä hänen lähellään sen verran kuin hän sallii vaikka se olisikin raskasta. Et voi tukeutua häneen nyt yhtä paljon kuin tavallisesti, koska masenuksessa ihminen käpertyy itseensä. Kaikki voimat menevät niiden kestämättömien tunteiden hallintaan - enemänkin torjuntaan, koska ei ole keinoja niiden käsittelemiseksi. Koeta olla mahd. paljon tekemisissä ystäviesi ja muiden läheisten kanssa ja purkaa heille tunteitasi jos voit. Sillä tavoin, kun säätelet paljonko taakkaa otat tilanteesta, voit olla hänelle parhaiten avuksi.

Voisi olettaa että masennus tosiaan liittyy kuten arvelit ainakin osittain tuohon lapsiasiaan. Onhan se iso menetys jos uhkana on lapsettomuus (onneksi ei siis vielä:) Siihen saattaa olla kasautunut muutakin menetystä ym. ,aiempia, joista muilla kuin hänellä ei ehkä ole tietoa, ja minkä merkityksen ko. asiat ovat saaneet hänelle hänen elämänsä kokonaisuudessa. Hänen olisi hyvä päästä puhumaan niistä jossain jonkun ammattilaisen kanssa, Siten voisi tämä kriisi kääntyä loppupeleissä voimaksi hänelle ja ehkä jopa parantaa suhdettannekin...

Lue lisää

Hänellä ei oo kuulemma enää tunteita minua kohtaan. Ei tässä tiiä enää mitä tehä tai ajatella..

Betonimies86 kirjoitti:

Hänellä ei oo kuulemma enää tunteita minua kohtaan. Ei tässä tiiä enää mitä tehä tai ajatella..

Luetko Lakkasuo vielä näitä viestejä? Jotain neuvoa kaipaisin. Hänen viesteissä kestää vastata jos lähetån viestiä. Tuntuu että itestä että vihaakohan hän minua tai jotain :(

Betonimies86 kirjoitti:

Luetko Lakkasuo vielä näitä viestejä? Jotain neuvoa kaipaisin. Hänen viesteissä kestää vastata jos lähetån viestiä. Tuntuu että itestä että vihaakohan hän minua tai jotain :(

Lue lisää

Kun puhuin yks päivä masennuksesta, niin hän sanoi ettei ole ollut masentunut kuukausiin. Minä oon kyllä niin hämilläni.. Hän joko on masentunut tai sit vaan ei edes rakastanut alunperin sillä eihä rakkaus voi ny yhtäkkiä kuolla :(. Jos Lakkasuo näet tän niin olisin kiitollinen mistä vain neuvosta.

Fiilaan kyllä kovasti sua. Alempana toi oma tarina mikä lähes identtinen.
Itselle tullut tässä puolessa vuodessa tutuksi myös tuo viesteihin vastaaminen ja juttelun yrittämisen turhautunut olo itselle. Oma tyty siis aina lähes vastaa mutta välillä juurikin kirjoitan jonkun pitkänkin jutun niin vastaus luokkaa yksi sana "joo"ok"niinpä".
Väkisinhän siitä itselle tulee olo ettei viitsi toista ahdistaa/häiritä lisää. En kanssa itse tiedä mitä vittua tässä tekisi. Istun töiden jälkeen kotona ja mietin naista ja ajattelen josko tulisi edes tuollainen parin viikon jakso taas että nainen olisi "normaali". Vkloput menee kaljoitellessa/koneella ja saunaa lämmitellessä nykyään usein. Tässä iässä itellä ei noita kavereitakaan en itse ainakaan pahemmin/harvoin mihinkään saa. Niin aikaa liikaakin omien ajatusten kanssa olemiseen.

Ja kun itse ei voi tajuta kun masennusta ole kokenut miltä se tuntuu. Ei vaan mene päähän miksei voida nähdä kun kerta molemmat istuu kotonaan 15kilsan päässä toisistaan. Itse lopettanut kyselyn koska nähdään/nähdäänkö tossa kuukausi sitten jolloin viimeksi näimme. En vaan jaksa itsekkään tuota "ei jaksa, en tiedä" vastausta siihen se tuntuu ihan saatanan pahalta.
Olen myös itse koittanut pelkästään "positiivisia" juttuja lähettää naiselle ja päätin etten ainakaan mainitse suhteesta,ikävästä,ymymym vaikka kuinka tekisi mieli ja vaikeaa olisi olla lähettämättä.

Mutta tosiaan samassa veneessä ollaan hyvin vahvasti, aika titanicilta vaikuttaa :D

Betonimies86 kirjoitti:

Kun puhuin yks päivä masennuksesta, niin hän sanoi ettei ole ollut masentunut kuukausiin. Minä oon kyllä niin hämilläni.. Hän joko on masentunut tai sit vaan ei edes rakastanut alunperin sillä eihä rakkaus voi ny yhtäkkiä kuolla :(. Jos Lakkasuo näet tän niin olisin kiitollinen mistä vain neuvosta.

Lue lisää

En ole Lakkasuo, mutta kyllähän se siltä vaikuttaa ettei nainen enää halua olla kanssasi. Sinun on aika siirtyä eteenpäin. Olen itse ollut samassa tilanteessa ja ei se helppoa ole. Aika auttaa. Lopeta viestien lähettely ja poista numero puhelimestasi.

Joo omastakin mielestä tosiaan siinä kohtaa jos nainen ei itse laita mitään viestiä tai varsinkaan vastaa niin ei ole oikeen enää mitään tehtävissä. Ei se jankkaamalla auta tuntuu sitten miten pahalta tahansa. Oli sitten masentunut tai ei mutta siinä kohtaa jos nainen sanoo ettei halua toisesta kuulla/ota itse ikinä yhteyttä niin peli menetetty kyllä lopullisesti.

On täällä viisaita "asiantuntijoita"!
V*ttumaisen viisaita roskanpuhujia.
Joilla ei ole mitään käsitystä oikeasta elämästä, johon kuuluu ilot jos surut.
Kannattaisi nostaa se lihava ahteri laiskanlinnasta ja suunnata askeleet muuallekin kuin jääkaapille.
Menkää vapaaehtoistyöhön.
Auttamaan todella apua tarvitsevia.

Tutulta kuulostaa. Ei oo helppoo. Nyt oma eksä ilmeisesti on jotenki laittanu etten näe hänen fb julkasujakkaa. Lukee vaan että hällä uus julkasu, mutta itse en näe uutta julkasua. Kyllähä tässä itellä alkaa olla iha ok olo eron suhteen, mutta oli niin hyvä suhde että jos loppui vain masennuksen takia niin se on todella harmillista.

En ole läheisriippuvainen. Vaan rakastunut. Onhan tuolla masennuksella varmasti jotain vaikutusta miksi hän tuntee nyt mitä tuntee. Toki voi olla ettei hänen tunteensa enää palaa, mutta hän rakasti minua kovasti ennen masennusta niin en voi myöskään sivuuttaa sitä että hänen tunteet voisikin palata ajan myötä. Eihän tämä oo nyt niin yksinkertainen asia että minun pitäisi vain hänet unohtaa ja hommata uus suhde. Ois kiva kuulla muittenkin kokemuksia tästä tilanteesta ?

Tuota juuri tarkoitin.
Kun peesasit masentunutta morsiota niin masennut itse. Nyt on jo pahasti asiat. Kun syöt masislääkkeitä niin et pysty mieskuntoa harrastamaan. Masis vie koko elämän ja olet tsombi. Älä ainakaan usko psykoja vievät hulluushuoneelle ja pilaavat elämäsi lääkkeillä.

Mene itseesi ja ole mies. Toimi sen mukaan.

Figjvgkgj kirjoitti:

Tuota juuri tarkoitin.
Kun peesasit masentunutta morsiota niin masennut itse. Nyt on jo pahasti asiat. Kun syöt masislääkkeitä niin et pysty mieskuntoa harrastamaan. Masis vie koko elämän ja olet tsombi. Älä ainakaan usko psykoja vievät hulluushuoneelle ja pilaavat elämäsi lääkkeillä.

Mene itseesi ja ole mies. Toimi sen mukaan.

Lue lisää

Rakkaus sokaisti. Koitin tukea ja tehä kaikkeni hänen hyvinvoinnin eteen. Sitten vain jätti. En syö lääkkeitä enkä tule syömään. Pitää tässä jotain toimia joo.

Noh, oli se mitä oli. Ohi se on jokatapauksessa. En jää makaamaan, enköhä minä jotain keksi olon helpottamiseksi.