Kun ei tuli rupea palamaan?

Seuraava esimerkkini on hiukan kaukaa haettu , mutta kerron kuitenkin, koska siinä on myös verrannollista . Maallisessa työssä, kun on ns. tulitöissä (esim. työ kulmahiomakoneella tai hitsataan) tarvitaan aina tulityökortti, jonka joutuu uusimaan aina viiden vuoden välein ja koulutuksen ja tentin kautta.Voikin kysyä, kuinka usein pastorit ja Jumalan valtakunnan työntekijät ovat Herransa edessä kysymässä , että onko valtuutus edelleen voimassa. Ja kysymässä Herralta, vieläkö annetaan julistustehtävään sanoma ylhäältä. Tänä päivänä tuntuu siltä, ettei näillä hengellisillä "pyromaaneilla ja tuhopolttajilla" ole enää Jumalan antamaa valtuutusta, vaan mennään summassa "kuin karstulaiset amerikkaan".

Sitä on tullut ajateltua? Kun joku ihminen on vuosikymmenet samassa uskonsuunnassa, ahtaissa ympyröissä, samojen ja yes-yes -kommenttien keskellä, niin siinä syntyy sellainen makaroni-näkö.
Nähdään suppeasti. Kuvitellaan että tämä Meidän Porukka se on Ainoa Hyvä ja Paras.... ja laajemmat näkymät kutistuvat.

Siitä seuraa myös jonkin asteen "paisuminen" - jollaisesta Paavali varoittaa. Nousee hattuun sen oman pienen karsinan kanssa. Sitten ei siedetä mitään kritiikkiä, nähdään jopa "noitavainona" kun Raamatulla puututaan karkeimpiin eksytyksiin... Ylpeyttä, itseriittoisuutta, mitä lie?

Ihan kuin saarnausmiehet olisivat liki täydellisiä pylväspyhimyksiä, siipiä vailla?

No ei sitten ihme. jos Jumalan pitää joskus pudottaa maan tasalle. Sillä
"Armosta me olemme pelastetut" - niin on kirjoitettu....

löyty kiinnostava teksti.
.https://keskustelu.suomi24.fi/t/15371281/tulta--mutta-mita-lajia

HerätysPönttö. . .

Olipa kerran Puhepönttö jonka päällä luki
* Herätys *.
(Oikeastaan näitä pönttöjä oli vähän siellä sun täällä, mutta nyt katselemme tätä yhtä.)

Puhepönttöön nousi jokaisena Tiettynä Päivänä Puhuja.
Puheissa aina todettiin ”herätys, herätys”!
Väki penkeissä sanoi ”amen, amen”…

Vuodet vierivät, vuosikymmenetkin!
Pöntöstä kuului ”herätys”,
penkeistä ”amen”...

Kun herätystä ei kuulunut eikä näkynyt.
Sekä Pöntössä että Penkeissa siirryttiin virtuaalitsolle:

Pöntöstä saarnattiin Herätyksen Historiaa.
Opiskeltiin Herätysmiesten katalogista nimiä:
Se ja se, siellä ja siellä – 1700 luvulta alkaen, niin ja niin!
Tulta, tulta! Voitelua, voitelua! Siinä sen salaisuus…

Penkeissä nähtiin suloisia unia Suuresta Herätyksestä
joka valtaisi isänmaan, sitten naapurimaat, lopuksi koko Euroopan!
Aah, sitä Herätyksen Tulta! Siinä mekin heräämme?

Mutta?

Vuosikymmet haipuivat historian kirjoihin.
Herätystä ei tullut…

Herätyspöntöstä oli kehittynyt Unetuspönttö.
Herätyshuuman jankutus olikin valhetta, huumetta, unettavaa…
Väki oli hahautettu sivuraiteille...

Kuului Pöntöstä kolahdus.
HerätysPuhuja putosi alas portaita, oli nukahtanut.
Hälytettiin pii-paa-auto.

Penkeissä kuorsattiin, nähtiin unia ja illuusioita herätyksestä…

Sitten kuului, jysäys, jyrähdys, pamahdus.
Mitä?

Tietysti kaikki heräsivät – laidasta laitaan!
Se oli herätys.

Mutta millainen?

Pöntössä ei ollut ketään.
Penkeistä oli väki paennut.

Keskitaivaalla lensi kotka, se sanoi: Voi, voi, voi!
- Voi maata ja merta!

Oli musta yö.

Ilmestyskirja
3:1-6