Onko Raamatussa opetusta tai esimerkkiä alkuseurakunnan osallistumisesta yhteiskunnan asioihin? Jos on, voisitteko laittaa tähän siitä kertovia Raamatun kohtia.
Helluntailaisten politikointi?
Rakkaus.totuuteen
25341
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Nopeasti en muista alkuseurakunnan osalta tällaisesta. Mutta Vanhasta testamentista löytyy esimerkiksi nämä tapaukset:
- Joosef Egyptin kakkosmiehenä
- Daniel sekä Babylonian että Persian valtakuntien kuninkaasta seuraavana
- Ester kuningattarena, joka oli pelastamassa juutalaisia tuholta
Edellä mainitut esimerkkejä Jumalan palvelijoista pakanamaiden merkittävinä henkilöinä. Tietysti sitten Israelin ja Juudan kansan historiassa johtajistossa oli paljon Jumalan miehiä ja naisia, mutta tietysti koko kansankin piti olla Jumalan kansa, joten tämän pitäisi olla itsestäänselvää.
Suomen helluntailaisuuden alkuaikoina taisi olla toisaalta evankeliumin tuli ja toisaalta sisällissodan jakautuminen syinä, ettei politiikkaan osallistumista katsottu hyvällä. Vuoden 1918 tapahtumat kun jakoivat puolueet aika selkeästi kahteen leiriin. Helluntailiikehdintä Suomessa oli silloin juuri vasta syntynyt, eikä haluttu jakoa uskovien joukkoon? Ja helluntaiseurakuntia alettiin perustaa varsinaisesti vasta sisällissodan jälkeen, joten siinä mielessä pidättyvä suhtautuminen politiikkaan on ollut luonteva valinta, kun seurakunnassa on kuitenkin ollut sekä punaisten että valkoisten puolella olleita.
Seurakunnan tai herätysliikkeen ei pitäisikään osallistua politiikkaan. Seurakunta on paikka, jossa keskitytään Jumalan palvelemiseen ja Sanan julistukseen. Seurakuntalaisilla voi luonnollisesti olla erilaisia poliittisia kantoja tai poliittista toimintaa. Mutta ne pitäisi jättää Jumalan huoneeseen tullessa muiden maallisten asioiden mukana kotiin.
Jumala tahtoisi, että jo nyt uskovat hallitsisivat tätä maailmaa. Se ei t oteudu koska suurin osa ihmisistä on jumalattomia eivätkä päästä uskovia valtaan. Mutta kohta aivan pian tulee Herra Jeesus Kristus. Silloin Hän hallitsee uskovien kanssa eikä yhdelläkään jumalattomalla i hmisellä ole mitään valtaa.
Ilmestyskirja:
5:10 ja tehnyt heidät meidän Jumalallemme kuningaskunnaksi ja papeiksi, ja he tulevat hallitsemaan maan päällä."
Ilm 2:25-27 "pitäkää vain, mitä teillä on, siihen asti kuin minä tulen. Ja joka voittaa ja loppuun asti ottaa minun teoistani vaarin, sille minä annan vallan hallita pakanoita, ja hän on kaitseva heitä rautaisella valtikalla, niinkuin saviastiat heidät särjetään - niinkuin minäkin sen vallan Isältäni sain"
Ilm 20:6 Autuas ja pyhä on se, jolla on osa ensimmäisessä ylösnousemuksessa; heihin ei toisella kuolemalla ole valtaa, vaan he tulevat olemaan Jumalan ja Kristuksen pappeja ja hallitsevat hänen kanssaan ne tuhannen vuotta.
2.Timoteuksen kirje:2:12 "jos kärsimme yhdessä, saamme hänen kanssaan myös hallita;"
Eikös ne uskovat hallitse tässä ajassa siten, että tekevät totta kaikessa. Eikös se riitä?
Olkoon puheenne "on-on", tahi "ei-ei"! ja se on siinä.
Siis totuuden pylväät siellä, missä elämää tehdään. Ja juuri siinä rakennetaan yhteistä hyvää.
Jumala tietää varsin hyvin, että kristityt eivät tule hallitsemaan tässä ajassa maailmaa. Maailman hallitsemisjutut ovat uuskarismaattista menestysteologian hapatusta.
Tätä samaa olen itsekin ihmetellyt. Paavali ei yhdessäkään kirjeessään taivastele Rooman lakien tai hallintojärjestelmän jumalattomuutta. Hänen ajatuksensa liikkuvat jossakin aivan muualla.
Miksiköhän? Koska jumalattomien moraalittomuuden taivastelu on maailman hyödyttömintä puuhaa. Siinä ei ole mitään logiikkaa ja silti uskovaiset siihen lankeavat.
Nyt käsi sydämelle. Miten jumalaton pystyy elämään jumalisesti, kun uskovaisetkaan eivät aina pysty? Paavali ymmärsi, että meidän tehtävämme ei ole tuomita jumalattomia, vaan julistaa heille evankeliumia. Jumala haluaa, että ihminen tulee Hänen luokseen vapaaehtoisesti. Pyhä Henki tekee sen mihin moralismi ja legalistinen farisealaisuus ei pysty.
Vanhassa testamentissahan elettiin vielä teokratiassa. Mutta koska evakeliumia oli tarkoitus julistaa kaikille luoduille, niin UT:n aikana seurakunnat perustettiin moniarvoisiin yhteiskuntiin. Tällaisen yhteiskunnan ei voi odottaa toimivan kuten teokratian, mutta kyllä kristitty silti voi kantaa oman kortensa kekoon.
Näin juuri.
En osaa sanoa. Minun oppimattomuuttani ei kannata laittaa helluntailaisten piikkiin. En ole helluntailsinen.
Yksi nyt tuli mieleen, joka sivuaa aihetta.
Raamatussa Jeesus sanoi: Antakaa keisarille, mikä keisarille kuuliu ja Jimalalle, mikä Jumalalle kuuluu.......
Eli niinkuin tiedätte, että hallituskin on Jumalan asettama.
Kaikki on Hänen käsissään.
Kaikki kunnia Jumalalle.
"Eli niinkuin tiedätte, että hallituskin on Jumalan asettama."
Jota täytyy kunnioittaa.
Kyllä, tuo pn kehotus. Koska hallitus on Jumalan säätämä.
Kehoitetaan oleman kuuliaisia esivallalle...
Jeesis ei suinkaan lähtenyt morkkaamaan Keisaria tuossa tilanteessa
Tarkoittaa, että hallitusvalta on instituutiona Jumalan asettama. Ja esivallan kunnioitus tarkoittaa sen roolin ja toimivallan hyväksymistä. Hallituksen päätöksiä tai mahd. moraalittomia kansanedustajia saa edelleen kritisoida.
Niinpä , uskovainen kunnioittaa tietenkin aina ensisijaisesti Jumalan säätämää lakia ja pyrkii piysymään Jumalan sanassa.
Alkuseurakunnassa oli varmasti jäseniä kaikista taustoista. Raamattu opettaa, miten kristityn pitää elää. Mutta se ei kerro missä hänen pitää elää tai millaista työtä hän saa tehdä. Lienee selvää, että raamatun hengen mukaista ei ole syyllistyä rikoksiin tai selkeään moraalittomuuten.
Kysymys on sikäli hauska, että kaikki kristityt elävät ja tekevät työtä yhteiskunnassa. Ja sairaanhoito on yhtä yhteiskunnallista toimintaa kuin lainsäädäntökin. Pidän omituisena ajatusta, että kristityn ei pitäisi osallistua yhteisten asioiden hoitoon.
Evankeliumi on tarkoitettu kaikille ihmisille ja yhteiskuntaluokille. Ja Jumala johtaa senkin vuoksi kristittyjä valoksi ja suolaksi erilaisiin työympäristöihin. Politiikassa voi tehdä hyvää ja toimia korkealla moraalilla - tai sitten ei. Valinta on toimijan itsensä.
Mielestäni tältä osin Adventtikirkossa on paremmin etteivät työntekijät joiden päätoimi on seurakuntatyö eivät osallistu politiikkaan. Näkemys on myös ettei erillistä kristillistä puoluetta tarvita vaan kristityt voivat toimia normaali puolueissa. Onhan perussuomalaisissakin useampia uskovaisia kuten muissakin. Sitä en tiedä onko vasemmistossa tai vihreissä. Niiden linjauksia kun ajattelee.
Eivät kai päätoimiset työntekijät muissakaan seurakunnissa osallistu politiikkaan. Jos joku lähtee politiikkaan, niin sitten hän luopuu seurakuntatehtävästään.
Minä en ole nähnyt koskaan tarvetta erilliselle kristilliselle puolueelle. KD on sen verran pieni, ettei sillä ole edes vaikutusvaltaa. Se kelpaa lähinnä peesaamaan isompia puolueita ja niiden tavoitteita.
Kristittyjä on lähes joka puolueessa, myös vasemmalla. Monet kokevat, että vasemmisto on heikompien asemaa ajaessaan enemmän lähimmäisen rakkauden asialla kuin oikeisto. Mikään puolue ei ole tietenkään täydellinen. Eikä yksikään puolue saa demokratiassa omia tavoitteitaan sellaisenaan läpi.
On lähes typerä ajatuskin , että kristityt hallitsisivat paholaisen valtakuntaa. "Koko maailma on Paholaisen vallassa." 1 Joh. 5:19.
Ajattelemaan pistää tämä helluntailaisopetus:
http://ristinvalossa.munfoorumi.com/viewtopic.php?f=14&t=281
Hyvä kirjoitus linkissä, mutta ei ole helluntailaisen opetus.
Juutalaisille annettiin vanhassa testamentissa käsky harrastaa sen seudun kehitystä missä kulloinkin asuvat.Jotenkin näillä sanoilla.
Ei ole tullut yhtäkään Raamatun opetusta, että alkuseurakunta olisi pyrkinyt muuttamaan yhteiskunnallisia oloja.
Etkäö osaa lukee? Olihan Davidkin kuninkas.
vanhaa liittoa ei sekoiteta tähän aiheeseen ollenkaan, nyt on uudenliiton aika ja kyse on pakanasuomesta, ei Jumalan kansasta.
Jeesu s kritisoi kyllä aikansa hallintoa monellakin tapaa mutta se ei ollut pööteema missään tilanteessa, evankeliumi oli, ota tai jätä, ei pakolla eikä miekalla.
Raamatun Apostoleilla ei ollut pienintäkään opetusta uskovien osallistumisesta politiikkaan, joka on pelkkää vallankäyttöä ja ylikävelyä eikä koskaan mikään asian polittinen voitto tarkoita että oikeus ja totuus olisi voittanut.
tämänpäivän uskovat niin helluntaissa kuin muualla jotka pyrkivät politiikkaan ovat lukeneet todella huonosti Raamattunsa taikka eivät välitä siitä mitään ellei se tue heidän oman mielensä liikkeitä,