Dick Harrisonin erinomainen tutkimuskirja Karl Knutsson (Historiska Media, 2002, 483 s) kuvaa kattavasti kolmasti Ruotsin kuninkaana (1448-1457, 1464-1465 ja 1467-1470, eli kuolemaansa asti) ollutta Karl Knutssonia, Kaarlo Knuutinpoikaa.
Tämän myrskyisät vaiheet kytkeytyivät paljolti Suomeen, kuten mm. toiminta jo nuorellä iällä Viipurin linnan isäntänä ja myöhemmin sisäisessä maanpaossa Suomessa.
Harrison toteaa valittaen, että Suomen tapahtumista tiedetään Ruotsissa hyvin niukasti.
Ne eivät ole tippaakaan kiinnostaneet riikinruotsalaisia aikalaisia, eivätkä juuri enempää näiden historiankirjoitusta. Siis kuten nykyäänkin.
Kuten Harrison toteaa, esimerkiksi Karl Knutssonin kolmannesta vaimosta, Suomesta kotoisin olleesta Kristina Abrahamsdotterista tiedetään äärettömästi vähemmän kuin kenestään muusta Ruotsin kuningattaresta.
Kuninkaan kuoltua, tämän valtionhoitajaksi määräämä Sten Sture, jakoi omaa asemaansa vahvistaakseen kuningatar Kristinan perinnön kilpakumppaneilleen.
Kristinan myöhempää kohtaloa ei edes tunneta. Harrison arvailee tämän palanneen Suomeen, mahdollisesti Raaseporin linnaan.
Myöskään Karl Knutssonin pojakseen ja kruununperijäksi laillistamasta, hänen ja Kristinan pojasta Karl Karlssonista ei tiedetä paljoa (levde och åldrades i urusla villkor).
Vain että 1488 tämä sai Karl ja Nils Sturen tuella Tukholman rastuvanoikeudessa osan isänsä henkilökohtaisesta jäämistöstä.
Sinänsä varsin maltillinen Herman Lindqvistin Ruotsin historia (WSOY, 2003) vieläpä väittää virheellisesti, että kukaan Karlin tunnustetuista pojista ei elänyt isäänsä pidempään.
Onko oma Ruotsin aikaa käsittelevä historiantutkimuksemme ollut yhtä vähän kiinnostunut ja tietoja vailla kuningatar Kristinasta ja tämän pojasta Karl Karlssonista ? Mitä siis tiedetään?
Tämän myrskyisät vaiheet kytkeytyivät paljolti Suomeen, kuten mm. toiminta jo nuorellä iällä Viipurin linnan isäntänä ja myöhemmin sisäisessä maanpaossa Suomessa.
Harrison toteaa valittaen, että Suomen tapahtumista tiedetään Ruotsissa hyvin niukasti.
Ne eivät ole tippaakaan kiinnostaneet riikinruotsalaisia aikalaisia, eivätkä juuri enempää näiden historiankirjoitusta. Siis kuten nykyäänkin.
Kuten Harrison toteaa, esimerkiksi Karl Knutssonin kolmannesta vaimosta, Suomesta kotoisin olleesta Kristina Abrahamsdotterista tiedetään äärettömästi vähemmän kuin kenestään muusta Ruotsin kuningattaresta.
Kuninkaan kuoltua, tämän valtionhoitajaksi määräämä Sten Sture, jakoi omaa asemaansa vahvistaakseen kuningatar Kristinan perinnön kilpakumppaneilleen.
Kristinan myöhempää kohtaloa ei edes tunneta. Harrison arvailee tämän palanneen Suomeen, mahdollisesti Raaseporin linnaan.
Myöskään Karl Knutssonin pojakseen ja kruununperijäksi laillistamasta, hänen ja Kristinan pojasta Karl Karlssonista ei tiedetä paljoa (levde och åldrades i urusla villkor).
Vain että 1488 tämä sai Karl ja Nils Sturen tuella Tukholman rastuvanoikeudessa osan isänsä henkilökohtaisesta jäämistöstä.
Sinänsä varsin maltillinen Herman Lindqvistin Ruotsin historia (WSOY, 2003) vieläpä väittää virheellisesti, että kukaan Karlin tunnustetuista pojista ei elänyt isäänsä pidempään.
Onko oma Ruotsin aikaa käsittelevä historiantutkimuksemme ollut yhtä vähän kiinnostunut ja tietoja vailla kuningatar Kristinasta ja tämän pojasta Karl Karlssonista ? Mitä siis tiedetään?
Vastaukset 1
Vanhimmat
ettei ole mitään syytä muistaa.