Itseinhoa, miespelkoa, masennusta...? Miten voi ihminen inhota itseään näin paljon. Itseinho on niin suurta etten edes valokuvista tunnista itseäni. Ei ole olemassa jotain niin kauheaa, kuin minä itse. Nostan kaikki muut itseäni ylemmäs ja itse jossain maanraossa, josta juuri ja juuri näen päivänvaloa.
Ja taas miehiä en osaa / uskalla lähestyä. Jos joku lähestyy kadulla minua niin lähinnä juoksen karkuun huomioimatta kyseistä ihmistä. Jos joku lähestyy viestitse niin en uskalla vastata, kun ajatus siitä että se tuntematon tietäisi miltä minä näytän. Elämää olen jo jonkun aikaa kutsunut elinkautiseksi ja toivonut pääseväni pois täältä. Mutta... olen liian fiksu. Tiedän tämän kaiken olevan niin tyhmää ja naurettavaa, mutta kun en saa ajatuksia kasaan, en pysy pääkopan perässä, painava möykky painaa rinnassa koko ajan.
Tiedän myös asioiden juontajan juurensa lapsuudesta. Tässäkin liian fiksu kun tiedän mistä asiat johtuvat. Olen ollut koulukiusattu koko opiskelun ajan, tai oikeastaan päiväkodista lähtien. Koskaan ei ole naispuoliset kiusanneet. Mutta miespuolisevat ovat harjoittaneet henkistä kiusaamista. Työasiat hoidan asiallisesti sukupuolesta riippumatta. Mutta vapaa-ajalla alkaa ongelmat. Nyt ikää jo 30, mutta silti menneisyyden haamut varjostavat jokaista päivääni. :( en ole kirjoitustaidoiltanikaan kovin taitava. Mutta ehkä tästä jotain ymmärtää. Tärkeätä vaan päästä hieman selventämään omaa järjenjuoksua. :(
Itseinhoa, miespelkoa, masennusta...
2
136
Vastaukset
Hyvä kun kirjotit. Ajattele itseäsi jonakuna sellaisena, josta sinulla on vastuu huolehtia.
- yks.nujerrettu.jätkä
Minullakin oli tuollainen vaihe elämässäni. Ihmiset vaistoavat pelkäävän ihmisen. He nokkivat minua, nuorta jätkää verslihalle vuosi vuodelta.
Kaduilla ja työpaikoillakin.
Hain kaupasta kuivaa muonaa kun niissä kämpissä joissa asuin ei ollut kokkausmahiksii. En uskaltanut mennä syömään kuin vain työmaaruokaloihin.
Kirjasto olisi ollut minulle taivas, mutta en uskaltanut avata sen ovea koskaan.
Etsin vihjeitä kaikesta mahhdollisesta jolla pönkittäisin itsetuntoani. Emile Couen pienestä kirjasesta sain alkua. (löytynee hakusanalla emile coue)
Niin pystyin rakentamaan kuvittelemani fyysisesti vahva jässikkä "atomiaseen kestävän suojamuurin" ympärille.
Mikää iva-tai pilkkahuudot eivät satuttaneet panssarini sisällä. Jos se jostain syystä murtui, minun oli paettava kämppääni kiireesti.
Oli täystyöllisyyden aikaa. Sain perintöäkin 1650 markkaa. Lopetinlaiskottelun ja juopottelun. Aloin asuntosäästäjäksi.
Yksiöstä uudesta kivitalosta tuli entistä vahvempi fyysinen linnoitus. Tapasin lähes purettavassa talossa asuvan vanhemman naisen.
Niin pääsin naisen makuun yli kolmekymppisenä kun sanoin suoraan että minulla on poikuus vielä tallella.
Sisäisesti vahvemmaksi rakentamiseen addiktoituu. Pystyin auttamaan tosi hädässä olleitakin. Oppirahat siinäkin piti maksaa. Moni hamppari käytti hyväkseen hyödyllisen idiootin sinisilmäisyyttä.
Löysin netistä ohjelman, jolla voi ylläpitää myös fyysistä kondista, yhdessä psyyken kanssa.
Voisit ap sinäkin löytää pakoraon itseinhostasi. Epäilen että taustastasi löytyy ihminen, joka sanoi; sinusta paskasta ei koskaan tule itsesi elättäjää.
Minulla tuo ihminen oli oma isäni. Kirjoista opin että hän itse oli ankaran isän kasvattama. En surrut hänen kuolemaansa vuosia sitten.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Haluan sinut, kuuletko minua.
Haluan sinut. Toivon, että voisimme olla yhdessä. Mietin pystynkö täyttämään toiveesi, olemaan arvoisesi. Voisitko saad611189- 42891
Alastomat miehet seksikeinussa lasten nähden PRIDEssä!
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/adf62289-a0b6-4b4c-9672-9e19c01beb51 Eikö nyt muka mene jo aivan liian pitkälle että332664- 51651
Anteeksipyynnöstä
Uskotko anteeksipyynnön voimaan? Mikä tekee anteeksipyynnöstä vaikeaa? Onko se mielestäsi joskus turhaa, joko pyytäjän116626- 51618
Naiselle Kuuleppa Tämä
Tämä ei ole mikään vitsi. Minulla on ikävä sinua nainen! Naiselle mieheltä38605- 93600
- 75576
- 56564