Miten vapautua huonoista kokemuksista/muistoista

Minäkin tahtoisin tietää, miten noista menneisyyden kokemuksista, jotka edelleen vaivaavat ja estävät elämästä, pääsisi eroon. Mainitsin joskus psykologille, jonka luon käyn psykoterapiassa, että "niitä on kirjan verran". Ei häneltäkään ole apuja tullut, ehkä hän ei ole ikinä tavannut näin surkeaa ihmistä.

Uskon, että olet varmasti mukava ihminen.
On todella surullista miten toisten ikävä kohtelu murskaa ihmisen ja vaikuttaa elämään pitkäksi aikaa. Minulla on myös kokemusta tästä. Olen joskus kirjoitellut aiempaan ketjuusi. Silloin eräs nimimerkki riikkainen antoi hyvän vinkin.

Uskaltaisitko lähteä seurakunnan toimintaan mukaan tai katsoa seurakunnan tarjontaa. En halua ahdistaa sinua, kun kirjoitin edellisen. Ihminen tarvitsee rakastavaa kohtelua, kannustavia ihmisiä lähelleen, paikkaa jossa saa itkeä, jonne saa jättää taakkansa ja eheytyä ajan kanssa. Itse käyn mm. epäsäännöllisen säännöllisesti ( vai miten se sanotaan) seurakunnan tilaisuuksissa ja kuuntelen netistä kristillistä radiokanavaa.

Hypnoosia kannattaa kokeilla.

Mene ihmeessä kunnolliseen psykoterapiaan 2 v. KELAn korvaamana. Et muuten ikinä vapaudu taakastasi vaan elämäsi tulee olemaan yhä pahempaa. Hakeudu psykiatrian erikoislääkärille arviota varten, hän tekee B-lausunnon Kelalle tehtävää hakemusta varten. Terapeutiksi valittavan pitää olla lääkäri tai psykologi, psyk.sairaanhoitaja ei riitä. Kelassa on luettelot heidän psykoterapeuteiksi hyväksymistään läääreistä, jollaiselta voit saada lausunnon korvaushakemusta varten.

Itselleni tulee myös mieleen kauan sitten tehdyt asiat ja katumus painaa päälle. Vaikka ne on sillä tiedolla ja kokemuksella tehty kun silloin on ollut ja sinänsä pieniä asioita, mutta kiusaavat kuitenkin. Asia voi olla sellainenkin kuin epäonnistunut seurustelusuhde. Yritän "komentaa" sitä katumusta/ajatusta pois mielestä kun se tulee mieleen. Joskus luen /kuuntelen jotakin ,mikä vie ajatukset pois.

Tuo monesti on seurausta vinoutuneesta itsearvostuksen perspektiivistä, jossa henkilö asettaa omille epäonnistumisilleen aivan suhteettoman paljon painoarvoa, luullessaan niiden olevan aivan erityisiä ja eriskummallisia.

Yksi mahdollinen "hoitokeino" on haasteiden asettaminen itselleen nähdäkseen mihin pystyy, mutta tietysti siihen, kuten kaikkeen tekemiseen, liittyy riskielementti. Varma vaihtoehto on odottaa, mutta se on vähän kuin katselisi maalin kuivumista ja elinaika ehtii juosta ohitse siinä välillä.

Kun mietit niitä, ni mieti jotain epämiellyttävää väriä. Sit ikään kuin vedä mielessäs uusi, parempi väri siihen tilalle ja mieti vain sitä. Ps. Toimii myös päänsärkyyn.

Olen jo keski-ikäinen mies. Vanha ikävä muisto nousi yllättäen pintaan vuosikymmenien piilotajunnassa muhimisen jälkeen.
Traumauttava kokemus sattui syntymäkdissani. Minulla on keino, jossa mielikuvaharjoittelulla "höylätään" traumaattista komemusta mielestä pois kuukausi kuukaudelta.
Erikoista että juuri siinä harjoitustilanteessa mieli karkaa hulluna sinne lapsuuskodin maisemaan. Pelkäsin että siitä on pahaa haittaa nykyasujille.

Isäntä on kuitenkin ymmärtävä niin kauan kuin olen sieltä fyysisesti poissa. Minkäs sitä hulluudelleen voi, hän kuittaa.
Nyt tänä hellekesänä pystyn viimein mielikuvissa ja itseterapiassa siirtymään 200 kilometrin päähän tänne asuinpaikkakunnalle. Helpotus on suurta.

Tämä on tositraumassa yleistä, ei fyysinen läheisyys vaan pakkomielikuva. Sen terapeutit ja kallonkutistajat tietävät asiakkaidensa ketromusten kautta.

Eli traumaattisista muistoista voi eheytyä jos menetelmän oppii vaikka itseopiskelun ja harjoituksen kautta. Elämää piinaavan tapahtuman poistaminen mielestä voi vaatia vuosikymmenen työn aikaa ja vaivaa säästämättä.

Voi Sinua!! Menipä kirjoituksesi suoraan läpi sydämmeni!! Tottahan sinä puhut yksinpuhelusta psykiatrin kanssa ja sen kyllä allekirjoitan itsekkin. minulla on sinulle toivoa antaa, se on hyvin henkistä apua.Jos haluat tarkemmin keskustella kanssani voit ottaa minuun yhteyttä sähköpostiin [email protected], teen energiahoitoja Thetahealing menetelmällä ja siinä avun saantiin ei mene viikkoja,kuukausia eikä vuosia vaan tulet yllättymään,miten nopeasti sinunkin elämäsi lähtee täysin uuteen lukuun. Olethan ansainnut elämän!!Olet osa tätä kaikkeutta ja ilman sinua tämä kaikkeus ei olisi täydellinen!!Olen täällä sinua varten!!

Mikä auttaa? Ainoastaan se että saat niin paljon tekemistä ettet mieti mitään ikäviä asioita. Tämä pätee yleisluonteisesti kaikkiin asioihin.

Jotkut voivat hyötyä psykologeista ja psykiatreista mutta en ainakaan itse näkisi asioiden turhanpäiväinen läpi käyminen kerta toisensa jälkeen ei niitä muuta miksikään. Parasta olisi saada niin paljon virikkeellistä tekemistä päivään, ettei olisi aikaa miettiä mitään ikäviä asioita. Jos asioita on pakko käydä lävitse niin varaa niihinkin tietty aikamäärä, olipa se sitten tuo psykiatrilla käynti. Muuna aikana ajattele muita asioita ja tee koko ajan jotakin. Silloin unohdat huonot asiat.