Kristinuskon mukaan kaikki ihmiset herätetään tuomiolle ja heidät tuomitaan tekojensa mukaan. Millä perusteella kristinuskon Jumala tuomitsee sikiönä ja vauvana kuolleet ihmiset? He eivät ole ehtineet tehdä hyvää eivätkä pahaa, koska eivät ole erottaneet näitä kahta toisistaan. Pelastaako Jumala nämä ja kaikki tuhoutuneet hedelmöityneet munasolut automaattisesti? Vai millä perusteella nämä tuomitaan? Vai eivätkö he herää lainkaan viimeiselle tuomiolle?
Uudessa testamentissa pelastumisen ehdoksi on pantu evankeliumin totena pitäminen. Miten ne ihmiset tuomitaan, jotka eivät ole pitäneet totena evankeliumia sen vuoksi, että eivät ole kuulleet siitä? Näitä ovat kaikki ennen Jeesusta eläneet ihmiset ja ne ihmiset, joille evankeliumia ei ole julistettu Jeesuksen kuoleman jälkeen. Voit sanoa, että heidät tuomitaan ns. omantunnon todistuksen mukaan (Room 2:11-16), mutta mihin evankeliumia ja sen totena pitämistä tarvitaan, jos ihmiset pelastuvat muutenkin: pitämättä totena sen sisältämiä väitteitä.
Oletko ajatellut koskaan edes sitä, että apostolit eivät pitäneet totena Jeesuksen kuolleista heräämistä ennen kuin näkivät hänet kuolleista heräämisen jälkeen, mutta he pelastuivat silti? Heidän ei siis tarvinnut uskoa, mutta meidän tarvitsee uskoa heidän todistuksensa, jos mielimme saada syntimme anteeksi ja pelastua. Mutta tämä koskee vain niitä ihmisiä, jotka ovat kuulleet evankeliumin. Muiden ei tarvitse sitä totena pitää (uskoa), koska heidät tuomitaan tekojen mukaan ja sen mukaan, mitä heidän omatuntonsa todistaa, Paavalin evankeliumin mukaan.
Oletko miettinyt sitä, tarvitsiko Paavalin uskoa Jumalan herättäneen Jeesuksen ylös kuolleista? Luukkaan mukaan Jeesus ilmestyi hänelle hänen vainotessaan kristittyjä, joten hänen ei tarvinnut uskoa siihen, että Jumala on herättänyt Jeesuksen kuolleista. Hän näki Jeesuksen omin silmin. Silti tämä samainen apostoli vaatii muilta sen asian totena pitämistä, jota he eivät ole omin silmin nähneet eivätkä omin korvin kuulleet. Onko tämä reilua Jumalan taholta, jos Jumala on evankeliumin sanoman takana vaikuttava tekijä?
Oleko ajatellut koskaan sitä, että Raamatun Jumala on puolueellinen tuomioissaan? Jumala valitsee sen, jonka tahtoo, mutta jättää muut valitsematta. Näin monet kristityt ajattelevat ja perustavat näkemyksensä aivan oikein Raamatun kirjoituksiin, joskin ne ovat ristiriitaiset ja niin myös "helluntailaista" näkemystä voidaan perustella Raamatulla täysin oikeutetusti. Taustalla vaikuttaa tietysti se oletus, että Raamatun Jumala on oikeamielinen ja oikeudenmukainen tuomioissaan. Jos hän olisi sellainen, niin hänen täytyisi kohdella kaikkia ihmisiä yhdenmukaisella tavalla ja tasavertaisesti. Raamatun Jumala ei sitä tee, jos rehellisesti häntä arvioidaan.
Raamatun Jumala tuomitsee ihmisiä mielivaltaisesti eikä anna kaikille ihmisille samanlaista mahdollisuutta iankaikkiseen elämään tai kadotuksen (ikuisen tuhon) välttämiseen. On mahdotonta tuomita ihmisiä tasapuolisesti ja kohdella heitä yhdenvertaisesti jo pelkästään sen vuoksi, että ihmiset elävät eripituisia aikoja ja heillä on käytössään erilainen määrä todistuksia Jumalan olemassaolosta tai oikean totuudellisen uskon puolesta. On typerää väittää Jumalan voivan tuomita ihmiset tasapuolisesti ja yhdenvertaisesti, ellei hän anna jokaiselle mahdollisuutta tämän elämän jälkeen tehdä valintaa hyvän ja pahan välillä samanlaisissa olosuhteissa, joissa muut ihmiset ovat eläneet.
Vähintä, mitä oikeudenmukaiselta ja oikeamieliseltä luojalta voisi odottaa, on se, että kaikki iankaikkiseen elämään pääsevät ihmiset pyhittyisivät tämän elämän jälkeen ja jalostuisivat sitä kautta kelvollisiksi iankaikkiseen elämään. Protestanttisen kristillisen opin mukaan näin ei tapahdu, mutta yllättävää kyllä: katolisuudessa tähän annetaan mahdollisuus kiirastulen kautta. Onko se oppi totuudellista vai ei: se jää nähtäväksi. Nykyisellään on järjen vastaista uskoa Raamatun ilmoittaman Jumalan tuomitsevan ihmisiä oikeudenmukaisesti ja oikeamielisesti, niin että hän kohtelisi kaikkia ihmisiä tasapuolisesti ja yhdenvertaisesti. Vain sellainen tulkinta voi edes teoriassa olla totta, että Jumala tuomitsee ihmisiä mielilvaltaisesti ja on valinnut vain osan heistä iankaikkiseen elämään antamatta muille mitään mahdollisuutta samaan ikuiseen osaan.
Uudessa testamentissa pelastumisen ehdoksi on pantu evankeliumin totena pitäminen. Miten ne ihmiset tuomitaan, jotka eivät ole pitäneet totena evankeliumia sen vuoksi, että eivät ole kuulleet siitä? Näitä ovat kaikki ennen Jeesusta eläneet ihmiset ja ne ihmiset, joille evankeliumia ei ole julistettu Jeesuksen kuoleman jälkeen. Voit sanoa, että heidät tuomitaan ns. omantunnon todistuksen mukaan (Room 2:11-16), mutta mihin evankeliumia ja sen totena pitämistä tarvitaan, jos ihmiset pelastuvat muutenkin: pitämättä totena sen sisältämiä väitteitä.
Oletko ajatellut koskaan edes sitä, että apostolit eivät pitäneet totena Jeesuksen kuolleista heräämistä ennen kuin näkivät hänet kuolleista heräämisen jälkeen, mutta he pelastuivat silti? Heidän ei siis tarvinnut uskoa, mutta meidän tarvitsee uskoa heidän todistuksensa, jos mielimme saada syntimme anteeksi ja pelastua. Mutta tämä koskee vain niitä ihmisiä, jotka ovat kuulleet evankeliumin. Muiden ei tarvitse sitä totena pitää (uskoa), koska heidät tuomitaan tekojen mukaan ja sen mukaan, mitä heidän omatuntonsa todistaa, Paavalin evankeliumin mukaan.
Oletko miettinyt sitä, tarvitsiko Paavalin uskoa Jumalan herättäneen Jeesuksen ylös kuolleista? Luukkaan mukaan Jeesus ilmestyi hänelle hänen vainotessaan kristittyjä, joten hänen ei tarvinnut uskoa siihen, että Jumala on herättänyt Jeesuksen kuolleista. Hän näki Jeesuksen omin silmin. Silti tämä samainen apostoli vaatii muilta sen asian totena pitämistä, jota he eivät ole omin silmin nähneet eivätkä omin korvin kuulleet. Onko tämä reilua Jumalan taholta, jos Jumala on evankeliumin sanoman takana vaikuttava tekijä?
Oleko ajatellut koskaan sitä, että Raamatun Jumala on puolueellinen tuomioissaan? Jumala valitsee sen, jonka tahtoo, mutta jättää muut valitsematta. Näin monet kristityt ajattelevat ja perustavat näkemyksensä aivan oikein Raamatun kirjoituksiin, joskin ne ovat ristiriitaiset ja niin myös "helluntailaista" näkemystä voidaan perustella Raamatulla täysin oikeutetusti. Taustalla vaikuttaa tietysti se oletus, että Raamatun Jumala on oikeamielinen ja oikeudenmukainen tuomioissaan. Jos hän olisi sellainen, niin hänen täytyisi kohdella kaikkia ihmisiä yhdenmukaisella tavalla ja tasavertaisesti. Raamatun Jumala ei sitä tee, jos rehellisesti häntä arvioidaan.
Raamatun Jumala tuomitsee ihmisiä mielivaltaisesti eikä anna kaikille ihmisille samanlaista mahdollisuutta iankaikkiseen elämään tai kadotuksen (ikuisen tuhon) välttämiseen. On mahdotonta tuomita ihmisiä tasapuolisesti ja kohdella heitä yhdenvertaisesti jo pelkästään sen vuoksi, että ihmiset elävät eripituisia aikoja ja heillä on käytössään erilainen määrä todistuksia Jumalan olemassaolosta tai oikean totuudellisen uskon puolesta. On typerää väittää Jumalan voivan tuomita ihmiset tasapuolisesti ja yhdenvertaisesti, ellei hän anna jokaiselle mahdollisuutta tämän elämän jälkeen tehdä valintaa hyvän ja pahan välillä samanlaisissa olosuhteissa, joissa muut ihmiset ovat eläneet.
Vähintä, mitä oikeudenmukaiselta ja oikeamieliseltä luojalta voisi odottaa, on se, että kaikki iankaikkiseen elämään pääsevät ihmiset pyhittyisivät tämän elämän jälkeen ja jalostuisivat sitä kautta kelvollisiksi iankaikkiseen elämään. Protestanttisen kristillisen opin mukaan näin ei tapahdu, mutta yllättävää kyllä: katolisuudessa tähän annetaan mahdollisuus kiirastulen kautta. Onko se oppi totuudellista vai ei: se jää nähtäväksi. Nykyisellään on järjen vastaista uskoa Raamatun ilmoittaman Jumalan tuomitsevan ihmisiä oikeudenmukaisesti ja oikeamielisesti, niin että hän kohtelisi kaikkia ihmisiä tasapuolisesti ja yhdenvertaisesti. Vain sellainen tulkinta voi edes teoriassa olla totta, että Jumala tuomitsee ihmisiä mielilvaltaisesti ja on valinnut vain osan heistä iankaikkiseen elämään antamatta muille mitään mahdollisuutta samaan ikuiseen osaan.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kristinusko onkin huuhaata ja pelkkää valhetta ja satuilua.
Mikko.polee on aivan pimee , - On tainut jäädä päivälääkkeet ottamatta!
Kaikki mitä kirjoitat ei perustu Raamatussa kerrottuihin ehtoihin.
Se esim. että joka saa tietoa on enemmän vastuullinen kuin jolle ei ole tieto päätynyt. Se tasoittaa oikeudenmukaisesti tuomion.
Mikään uskonto ei ole Raamatunmukaisuutta. Ketään ei tuomita hänen uskontonsa mukaisesti.
Roomalaiskirje:
3:12 kaikki ovat poikenneet pois, kaikki tyynni kelvottomiksi käyneet; ei ole ketään, joka tekee sitä, mikä hyvä on, ei yhden yhtäkään.(Koskee myös adventisteja).
Niin, kyllähän se tiedon määrä vaikuttaa vastuuseen ja tuomituksi tulemiseen, mutta silti on olemassa vain kaksi ryhmää ihmisiä tuomion jälkeen: kadotukseen (tuhoon) joutuvat ja pelastuvat. Juuri tämän perusteella voidaan sanoa, että Raamatun Jumala ei vaadi uskoa eli totena pitämistä niiltä, jotka eivät ole kuulleet mitään Raamatusta tai Jeesuksesta. Heidät tuomitaan silloin tekojen mukaan ja sen mukaan, miten heidän ajatuksensa puolustavat ja syyttävät heitä tuomiolla. (Room 2:11-16) Totena pitämistä ei silloin tarvita muutoin kuin sen verran, että on pidetty totena luojan olemassaolo, koska se voidaan havaita luomakuntaa tarkkailemalla (Room 1:17-32)
Monet kristityt ovat sitä mieltä, että sikiönä ja vauvana tai ihan pienenä lapsena kuolleet ihmiset pelastuvat automaattisesti, vaikka he eivät ole ehtineet tehdä hyvää tai pahaa eivätkä ole voineet päättää suhtautumisestaan luojan olemassaoloon tai Raamatun kirjoituksiin mukaan lukien Jeesuksen kristuksen evankeliumi. Jos he pelastuisivat, niin kohtelisiko Jumala kaikkia ihmisiä yhdenvertaisesti ja tasapuolisesti? Ei tietenkään, koska näillä ei ole pienintäkään mahdollisuutta joutua kadotukseen (tulla tuhotuksi), mutta muut ihmiset joutuvat lähes väistämättä kadotukseen, koska Jumala ei ole ilmestynyt heille samalla tavalla kuin esim. profeetoille ja apostoleille tai Israelin kansalle, mikä poistaisi tarpeen pitää totena Jumalan olemassaolo uskon kautta (sehän olisi silloin nähty) ja sen pitäisi johtaa myös pelon kautta käskyjen pitämiseen, ellei johda sitten rakkauteen - no vanhassa liitossa ei johtanut rakkauteen vaan hirmuiseen pelkoon...
Palataan vielä siihen tiedon tai Jumalan itsestään antaman todistuksen määrään ja vastuuseen. On selvää, että joku lapsena (esim. 7-12 vuotta vanhana) muslimien, hindujen, buddhalaisten yms. uskovien tai ateistien (Neuvostoliitto, Albania, Kiina, Pohjois-Korea) keskuudessa kasvatuksen saanut ja kuollut lapsi on aivan eri asemassa todistuksen määrän suhteen kuin länsimaissa kristillisessä kodissa elänyt lapsi. Lapset pitävät tyypillisesti totena vanhempiensa väitteet eivätkä ole kykeneviä muodostamaan omaa harkittua mielipidettään näistä asioista ennen kuin noin 14-16 vuoden iässä (T P Virkkunen, yksilön uskonnollinen kehitys). Pitäisikö nyt ajatella niin, että esim. kaikki alle 13 vuotiaana kuolleet lapset pelastuvat automaattisesti vai miten paljon Jumala vaatii heiltä uskoa voidakseen pelastua? Vai onko tuomion peruste pelkästään teot ja kenties sydämen asenne: Jeesushan sanoi, että on hyviä ja pahoja ihmisiä, niin että heidät tunnetaan hedelmistään. (Matt 12:33-37)
Vaikka Jumala ottaisi huomioon ympäristön ja kasvatuksen vaikutuksen eri-ikäisten ihmisten kohdalla, niin olisi silti mahdoton jakaa ihmiset kylmästi kahteen osaan pelkästään sen perusteella, mitä he ovat tehneet ja millaisia he ovat sydämeltään. Kristitythän ovat yleisesti vielä sitä mieltä, että ihmisen sydämen hyvyys ei voi tuoda pelastusta kenellekään vaan tarvitaan Jumalan armoa ja syntien anteeksiantoa, vaikka kuinka hyvin olisi elämänsä elänyt ja vaikka sydän olisi kuinka hyvä tahansa: se on silti syntinen ja tarvitsee anteeksiantoa. Ja anteeksiantoon tarvitaan Raamatun mukaan uudessa liitossa uskoa evankeliumiin ja vanhassa liitossa syntien sovitusta ja molemmissa liitoissa mielenmuutosta pois pahuudesta ja kääntymistä Jumalan tykö.
No, mitä jos joku hindulainen, buddhalainen, muslimi tai ateisti katuu syntejään olipa niitä sitten vähän tai paljon ja hylkää ne mielenmuutoksen kautta, mutta ei pidä totena sitä, että juuri Raamatun ilmoittama Jumala on kaiken luoja ja se, kenelle meidän pitää tili tehdä, tai ateisti ei tämänkään jälkeen usko luojaan ja luomiseen? MItä sitten? Kadotukseen? Mikä merkitys silloin mielenmuutoksella ja pahuudesta pois kääntymisellä ja sitä seuraavalla hyvän hedelmän tuottamisella olisi, ellei se johtaisi ikuiseen elämään riippumatta siitä, mitä ihminen pitää totena ja mitä ei: mihin tai keneen hän uskoo?
Aloitin jokin aika sitten helluntaipalstalla uuden keskustelun otsikolla "Autuaita ovat vammaiset". Kysyn tämän palstan lukijoilta saman asian kuin siellä.
Mitä mieltä olette vammaisena syntyneiden tai vauvana tai sikiöinä kuolleiden iankaikkisesta kohtalosta? Saavatko elää ikuisesti vai joutuvatko helvettiin? Tarkoitan vammaisilla sellaisia ihmisiä, jotka eivät voi ymmärtää aikuisenakaan evankeliumia, koska aivojen vammaisuus estää sen.
Kun olet vastannut tuohon kysymykseen ("en tiedä" on hyvä vastaus), niin mieti sen jälkeen sitä, olisiko Jumala oikeudenmukainen ja oikeamielinen tuomioissaan, jos tuollaiset vammaisena syntyneet tai pienenä kuolleet pelastuisivat automaattisesti, mutta suurin osa muista ihmisistä joutuisi lähes väistämättä kadotukseen, koska elämä johtaa siihen... (kaikki tekevät syntiä ja kuolevat synteihinsä sekä rikoksiinsa elettyäänt tarpeeksi kauan?) eikä kaikilla ole samanlaiset mahdollisuudet pitää totena evankeliumia, jotta saisivat syntinsä anteeksi sen totena pitämisen kautta (apostolit eivät pitäneet totena evankeliumia, mutta olivat saaneet syntinsä anteeksi jo sitä ennen)...
Kohteleeko Raamatun Jumala kaikkia ihmisiä yhdenvertaisesti ja tasapuolisesti vai ei? Minulta kesti kymmeniä vuosia ennen kuin tajusin sen, että ei kohtele. Kalvinistit ja jotkut luterilaiset ovat tajunneet tämän asian jo aikoja sitten, niin että ovat perustelleet näkemystään Raamatun kirjoituksilla: valituilla kohdilla ja sivuuttamalla tätä oppia vastaan olevat kohdat.
Tarkoitan tässä yhteydessä evankeliumilla sen asian totena pitämistä, että Jumala on herättänyt Jeesuksen kuolleista. Apostolit eivät uskoneet sitä ennen kuin näkivät Jeesuksen kuolleista heräämisen jälkeen. He eivät uskoneet sitä asiaa, vaikka Jeesus oli synoptisten evankeliumien mukaan kertonut sen heille edeltä jopa kolme kertaa. Onko siis oikein vaatia muilta tämän asian totena pitämistä syntien anteeksisaamisen ehtona, kun edes apostolien ei tarvinnut sitä totena pitää, vaikka Jeesus sanoi sen heille suoraan jo ennen kuolemaansa?
Ainoa oikeamielinen peruste syntien anteeksisaamiselle näyttäisi olevan kääntyminen pois pahuudesta ja mielenmuutos (ns. parannuksen teko). Se on ollut sama kaikkina aikoina, mutta jonkin asian totena pitäminen syntien anteeksisaamisen ehtona on ihmisen oikeustajun mukaan väärämielistä, joten jos Jumala vaatii sellaista, niin hän osoittaa olevansa väärämielinen. Ja sellainen Jumala joidenkin Raamatun kohtien mukaan aivan selvästi on: väärämielinen tuomari. Sellaiseenko pitäisi uskoa, jotta voisi pelastua?
No, tuskinpa mitään kuoleman jälkeistä todellisuutta tai tietoisuutta ihmisille on edes tarjolla, mutta kristittyjen olisi hyvä pysähtyä miettimään näitä asioita tarkemmin. Sokea usko voi johtaa aivan järjettömien asioiden totena pitämiseen enkä puhu nyt vain kolmiyhteisen jumalan opista vaan Raamatun ilmoittamista tuomioista ja niiden perusteista. Viimeinen tuomio ei ole ainoa, jolloin Jumala on tuominnut mielivaltaisesti ja väärin ihmisiä Raamatussa tai kohdellut heitä puolueellisesti: toisia hän on suosinut ja toisia syrjinyt oman mielivaltansa mukaan. Oletko ihmetellyt koskaan sitä, miksi näin?
Mieti vielä sitä, keneltä olet saanut oman uskosi mukaan oikeudentajun? Etkö juuri Jumalalta? Miten sinun oikeudentajusi voisi olla väärä ja Raamatun Jumalan oikea, jos sinä pidät Raamatun Jumalan toimintaa monissa eri Raamatun kohdissa väärämielisenä? Vai hyväksytkö kaikki JHVH:n teot ja käskyt Vanhassa testamentissa tai pidätkö oikeana sen rangaistuksen, joka kohtasi Ananiasta ja Safiraa (Apt 5)? Tai pidätkö oikeamielisenä sitä, että Jumala valitsi vain Israelin kansan, mutta antoi taivaankappaleet muille kansoille palvottavaksi ja tuomitsi heidät sitten sen vuoksi, että nämä eivät palvoneet häntä? Mitä mieltä olet?
5.Mooseksen kirja:
4:19 ja ettet, kun nostat silmäsi taivasta kohti ja katselet aurinkoa ja kuuta ja tähtiä, kaikkea taivaan joukkoa, anna vietellä itseäsi kumartamaan ja palvelemaan niitä, sillä Herra, sinun Jumalasi, on jakanut ne kaikille muille kansoille koko taivaan alla.