EU:n tiivistetty historia

EU:n perustajat
Seuraavat merkittävät visionäärit loivat pohjan nykyisen kaltaisen Euroopan unionin perustamiselle. Ilman heidän tarmokkuuttaan ja motivaatiotaan emme saisi elää rauhan ja vakauden alueella, jota nyt pidämme itsestäänselvyytenä. EU:n perustajien ryhmä, johon kuului moninainen kirjo ihmisiä vastarintataistelijoista juristeihin, jakoi samat ihanteet: rauhanomaisen, yhtenäisen ja vauraan Euroopan. Alla kuvattujen EU:n perustajien lisäksi myös monet muutkin ovat väsymättä työskennelleet Euroopan yhdentymisen hyväksi ja toimineet sen innoittajina. Siksi tätä perustajista kertovaa osiota täydennetään jatkuvasti.

Konrad Adenauer Konrad Adenauer
Joseph BechJoseph Bech
Johan BeyenJohan Beyen
Winston Churchill Winston Churchill
Alcide de Gasperi Alcide de Gasperi
Walter Hallstein Walter Hallstein
Sicco MansholtSicco Mansholt
Jean Monnet Jean Monnet
Robert Schuman Robert Schuman
Paul-Henri Spaak Paul-Henri Spaak
Altiero Spinelli Altiero Spinelli
1945–1959
Rauhan aika Euroopassa – yhteistyö alkaa
Euroopan yhdentyminen alkaa. Sen tavoitteena on lopettaa pysyvästi naapurusten väliset toistuvat ja tuhoisat sodat, joista tuorein oli toinen maailmansota. Euroopan maiden taloudellisen ja poliittisen yhteistyön ensimmäinen askel on Euroopan hiili- ja teräsyhteisön (EHTY) perustaminen vuonna 1950. EHTY:n kuusi perustajamaata ovat Alankomaat, Belgia, Italia, Luxemburg, Ranska ja Saksa. 1950-lukua hallitsee idän ja lännen välinen kylmä sota. Unkarissa Neuvostoliiton tankit tukahduttavat kommunistihallinnon vastaisen kansannousun vuonna 1956. Vuonna 1957 allekirjoitetaan Rooman sopimus, jolla perustetaan Euroopan talousyhteisö (ETY) eli yhteismarkkinat.

1960–1969
Talouskasvun kausi
1960-luvulla talous kukoistaa, osin siksi, että EU-maiden keskinäisestä kaupasta poistetaan tullit. Maat sopivat myös elintarviketuotannon yhteisestä sääntelystä. Ruokaa riittää nyt kaikille, ja pian maataloustuotteista on jopa ylitarjontaa. Toukokuu 1968 muistetaan Pariisin opiskelijamellakoista. Monia yhteiskunnassa ja elämäntavoissa tapahtuneita muutoksia aletaan yhdistää ”kuusikymmenlukulaisiin”.

1970–1979
Yhteisö kasvaa – ensimmäinen laajentuminen
Tanska, Irlanti ja Yhdistynyt kuningaskunta liittyvät EU:hun 1. tammikuuta 1973, ja jäsenvaltioiden määrä kasvaa yhdeksään. Lyhyt mutta tuhoisa arabimaiden ja Israelin välinen sota lokakuussa 1973 aiheuttaa energiakriisin ja talousvaikeuksia Euroopassa. Euroopan viimeiset oikeistodiktatuurit kaatuvat, kun Salazarin hallinto kukistetaan Portugalissa vuonna 1974 ja Espanjan diktaattori Franco kuolee vuonna 1975. EU alkaa toteuttaa aluepolitiikkaa, jonka puitteissa siirretään huomattavia rahasummia köyhille alueille työllistämistä ja infrastruktuurin rakentamista varten. Euroopan parlamentin vaikutusvalta unionissa vahvistuu, ja vuonna 1979 kansalaiset voivat ensi kertaa valita parlamentin jäsenet suorilla vaaleilla. Saastumisen torjuntaan kiinnitetään yhä enemmän huomiota 1970-luvulla. EU säätää lakeja ympäristön suojelemiseksi ja ottaa käyttöön niin sanotun saastuttaja maksaa -periaatteen.

1980–1989
Euroopan muuttuvat kasvot – Berliinin muuri murtuu
Gdanskin telakan lakot kesällä 1980 tekevät puolalaisen Solidaarisuus-ammattiliiton ja sen johtajan Lech Wałęsan tunnetuiksi kaikkialla Euroopassa ja maailmassa. Vuonna 1981 Kreikasta tulee EU:n kymmenes jäsenvaltio. Viisi vuotta myöhemmin jäseniksi liittyvät Espanja ja Portugali. Euroopan yhtenäisasiakirja allekirjoitetaan vuonna 1986. Tämän perussopimuksen pohjalta käynnistyvät laajat toimet, joilla pyritään poistamaan EU:n sisärajojen yli tapahtuvan kaupankäynnin esteet ja toteuttamaan yhtenäismarkkinat. Marraskuun 9. päivänä 1989 alkaa valtava poliittinen mullistus, kun Itä- ja Länsi-Saksan välinen raja avataan ensimmäistä kertaa 28 vuoteen ja Berliinin muuria aletaan purkaa. Seuraavana vuonna maat yhdistyvät.

1990–1999
Sisärajat poistuvat
Itä- ja Keski-Euroopan maiden kommunistihallinnon romahdettua maat alkavat lähentyä muuta Eurooppaa. Vuonna 1993 yhtenäismarkkinoiden perustaminen saatetaan loppuun, ja tavarat, palvelut, ihmiset ja raha saavat liikkua alueella vapaasti. 1990-luvulla tulee voimaan myös kaksi uutta perussopimusta: Maastrichtin sopimus (sopimus Euroopan unionista) vuonna 1993 ja Amsterdamin sopimus vuonna 1999. Ympäristönsuojelu sekä turvallisuus- ja puolustusyhteistyö EU:n sisällä alkavat herättää yhä enemmän kiinnostusta. Vuonna 1995 unioniin liittyy kolme uutta maata: Itävalta, Ruotsi ja Suomi. Schengenin sopimuksilla (jotka nimetään ensimmäisen sopimuksen tekopaikan, pienen luxemburgilaiskylän mukaan) poistetaan sisärajoilta vähitellen matkustajaliikenteen passintarkastukset. Miljoonat nuoret pääsevät opiskelemaan ulkomaille EU:n tuella. Viestintä helpottuu, kun kännyköiden ja internetin käyttö yleistyy.